Laskiaissunnuntai

Tämä talvi on kyllä ollut todella omituinen säiden suhteen. Säätilat ovat vaihdelleet parin päivän sisällä -20 -pakkasasteista plussan puolelle. Ikinä ei voi tietää, miltä ulkona näyttää, kun aamulla herää. Niin kävi sunnuntai-aamunakin, kun aamulla verhot avatessa lunta olikin tulla tupruttanut yön aikana monta senttiä, vaikka edellisenä päivänä oli satanut koko päivän vettä jäiseen maahan.

Ei oltu suunniteltu mitään kummempaa laskiaissunnuntaille, kun kaikki kynnellä olevat tapahtumatkin peruttiin vuoron perään heikon lumitilanteen ja jään vuoksi. Siinä taisin aamulla tupistakin, että liian hätäisiä ratkaisuja, kun nythän tuota lunta on yllin kyllin. Myös sää oli mitä mainioin talviulkoilulle, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Ehdittiin siis hyvin käydä mäenlaskussa ja makkaranpaistossa aamupäivällä. Lastenkin nurinat loppui lähtemisen suhteen, kun otin kuumaa kaakaota termarissa mukaan. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa litran termospullo, kun pienempi osoittautui käytännössä riittämättömäksi. Siis olettaen, että tälle talvelle vielä ulkoilukelejä riittäisi. Minun oma hiihtosaldokin tälle talvelle on se, että yhden ainoan kerran olen päässyt hiihtämään ja toivoisin kyllä, että muutaman lenkin pääsisi vielä tekemään kevättalven aikana.

Suomen Häämessut Oulussa

Voitin jostakin nettiarvonnasta lipun Suomen Häämessuille Oulussa. Ei siis sillä, että tällä hetkellä häiden järjestely tai miettiminen olisi mitenkään ajankohtaista! Eihän tuota ole edes kosintaa kuulunut... Mutta joka tapauksessa oli kyllä mukava yllätys päästä näkemään, mitä noilla messuilla tapahtuu. Harmi, että samalle päivälle sattui minulle monta muutakin päällekkäistä menoa, etten ehtinyt kovin kauaa messuilla olemaan.

Messuilla oli kattava joukko näytteilleasettajia eri Oulun alueen yrityksistä. Oli erilaisia kukka-asetelmiin, pukuihin, koruihin, meikkeihin , hääpaikkoihin ja hääohjelmaan erikoistunutta yritystä.

Messuilta sai varmasti monenlaista ideaa ja vinkkiä omiinkin hääjuhliin, jos sellaiset ovat ajankohtaiset. Satuin myös huomaamaan, että ihan kaikilla naisvierailijoilla ei ollut nimettömässä sormussa, eli todennäköisesti juhlat ovat vasta hyvinkin suunnitteluvaiheessa.

Viihdyin ainakin messuilla itse niin hyvin, että ihan harmitti parin tunnin päästä lähteä jo kohti seuraavaa omaa tapahtumapaikkaani. Kuitenkin messuilla olisi ollut vielä puhujia ja näytöksiä. Näissä näytöksissä olisi varmasti saanut kattavamman kuvan esimerkiksi tämän hetken hääpuku- ja kampausmuodista. Voi siis olla, että hyvinkin osallistun seuraaville häämessuille, mikäli juhlat ovat silloin yhtään enemmän itselle ajankohtaiset!

Kävikö joku lukijoista Oulun häämessuilla, mitäs piditte tapahtumasta?

Ohi on!

Kyllä se vaan koitti tämäkin päivä, kun saa herätä aamulla ja todeta, ettei ol kiire mihinkään - ei kouluun, ei töihin eikä varsinkaan koulutehtävin pariin! Neljän vuoden taivallus on ollut pitkä eikä aina kovin ruusuinen, vaikka motivaatio on kyllä säilynyt (lähes) kaiken aikaa. Kun vuoden 2016 tammikuussa aloitin opintoja avoimen ammattikorkeakoulun puolella, niin eipä sitä osannut edes aavistaa tulevien vuosien työmäärää!

Ja jos olisin osannut, niin voisiko jopa olla, että ehkä olisi jäänyt hakematta kouluun? Heti jo ensimmäinen syksy oli haasteita täynnä ja mahdollisesti kaikki hankalimmat ja laajimmat opintokokonaisuudet opiskeltiin heti alkuun! Opiskelutavoissa oli vielä hakemista ja kaikki nippelitieto ei millään jäänyt päähän. Koulutehtäviä sai herätä tekemään kolmelta yöllä. Ja kun tenttipäivänä lapsi oli sairas, niin kyllä harmitti sekä itsensä että lapsen puolesta - silloinkin koulutehtäviä oli pakko tehdä. Oli kyllä monesti huono omatunto sekä sen osalta, että ei ehtinyt opiskella niin paljon kuin olisi pitänyt, ja sen puolesta, ettei ehtinyt olla lasten kanssa niin paljon, kuin olisi halunnut.

Kaikki myöhäisiltapäivään venyvät luennot, harjoittelut vuorotöissä sekä lasten sairastelut on tuoneet oman haasteensa, joista en millään olisi selvinnyt ilman läheisten apua ja tukea. Suuri kiitos opiskeluiden onnistumisesta kuuluu siis myös heille. Ja totta kai myös muille opiskelutovereille, sillä suuri osa opinnoista on kuitenkin ryhmätöitä ja yhdessä niitä on paiskittu eteen päin ja kaikkien työpanos on ollut suuri.

Näin uutena, aloittavana terveydenhoitajana suunta tulevaisuudesta on vielä epäselvä. Paljon olen laittanut työhakemuksia ja paljon aion vielä laittaa. Tosin pieni hengähdys- ja lepotauko tässä välissä ei ole sekään yhtään pahitteeksi. Työrintamalla on siis toistaiseksi vielä hiljaista, mutta sen rinnalle olenkin aloittanut ihan uudenlaisen osapäivätyön vaatemyynnin parissa tämän kerran nyt, kun siihen on sopiva väli!