Vauhtipuistossa

Näin kevään korvilla mainoksen, johon olin yrittänyt mukaan viime vuonnakin mutta ehkäpä juuri koronakevään vaikutuksesta nyt toteutui tuo haaste, joka Vauhtipuistolla on ollut viimeiset keväät. Eli lunastin perheen lapsille kesän kausiliput Vauhtipuistoon alennettuun hintaan. Kun nyt vahvasti näyttää siltä, että tänä kesänä ei päästä lomailemaan mihinkään kaueammaksi, niin lähialueen matkakohteiden käyttö on enemmän kuin suotavaa.

Meillä lapset olivat tietenkin ihan innoissaan ja pari tuntia mitä ehdittiin käydä, meni nopeasti ja eihän heitä tietenkään olisi pois saanut lähtemään. Onneksi siis on nuo kausiliput, sillä lupauksella että tullaan pian uudestaan, lapsetkin lopulta lähtivät ilman suurempia vastalauseita.

Kohta 5- ja 7-vuotiaat olivat juurikin sopivan ikäisiä jopa kaikista hurjimpiin laitteisiin ilman aikuisia. Pahin pelko lapsilla kohdistui ampiaisiin, joita pörräsi jonkun laitteen ympärillä sillä aikaa, kun laite oli yläilmoissa. Pieni lapsen hukkaan joutuminenkaan ei paljon tunteita kuumentanut, koska alue on sen verran pieni, että lapsi kyllä jossakin vaiheessa tulee vastaan tai löytää tiensä itse takaisin lähtöpisteeseen.

Parivuotiaskin pysyi sujuvasti laitteissa isompien sisarusten kanssa ja eniten riemua sai rengasmäki, jossa äiti sai hiki päässä kiskoa lasta ylös mäkeä.

Yksi kohde paikassa on, jota me vältetään, koska ollaan taidettu koko perheenä traumatisoitui toissa vuoden episodista. Sattumaa tai ei, kun käytiin silloin Vauhtipuistossa ja käytettiin yhteiskäytössä olevia kypäriä eikä lapsilla ollut lakkia päästä ja arvaattekohan jo, mitä tästä vajaa parin viikon päästä seurasi... Eli varoituksen sanana muistakaa, että pitäkää omat lakit päässä ja tytöltäkin mielelläni olisin nytkin laittanut hiukset kiinni, mutta hänen mielestään oli hienomman näköistä, kun hiukset olivat auki. Muutenkin nyt paahtuvissa helteissä toki kannattaa muistaa suojata itsensä auringolta lakilla ja riittävällä nesteytyksellä. Mutta ehdottomasti käydään Vauhtipuistossa taas uudestaan ja uudestaan vielä tämän kesän aikana!

Joululahjaideat 1-vuotiaalle pojalle

*sisältää mainoslinkkejä

Meidän kuopuksen joululahjatoiveita miettiessä piti kurkistaa ihan oman blogin arkistoihin ja vähän muistella, mitä ollaan kulloinkin 1-vuotiaan kohdalla toivottu. Asiahan on niin, että kun perheessä on jo kolme lasta, on kahdelta isommalta luonnollisesti periytynyt vaatetta ja lelua yllin kyllin myös pienimmäiselle. Esikoisen joululahjatoiveita olen pohtinut mm. täällä ja toisen kerran vuonna 2016 täällä . Voisin väittää, ettei maailma ole niin hurjasti tässä muutamien vuosien aikana muuttunut, etteikö pääosin samat ideat pätisi edelleen.

Meidän 1v 9 kk ikäisen pojan mieleen on erityisesti kaikki autot ja koneet - ja parasta on, jos niistä lähtee ääntä! Hän myös tykkää leikkiä kovasti legoilla. Legot onneksi kestää - sekä käyttöä että aikaa - ja siksi niitä ei varmasti voi olla koskaan liikaa. Junia ja autoja tämä kohta 2-vuotias tykkää legoistakin rakennella. Myös lukeminen on mieluista puuhaa hänelle, suosikkikirjoja on erilaiset eläimiä ja autoja sisältävät kuvakirjat sekä - Peppi Pitkätossu!

Isompia hankintojakin voi toki tämän kokoiselle hankkia, ollaan esimerkiksi toivottu uusia talvikenkiä, kun todennäköisesti syksyllä käyttöön otetut ei mene enää loppukeväästä jalkaan villasukan kanssa. Ellokselta löytyikin vielä sopiva tarjouskoodi kenkiin (-40 %), joten nämä olisi nyt ainakin matkalla pukinkonttiin! Lisäksi Joulupukin apulaiset tiesi kertoa, että J on jo niin iso poika, että saa myös sähköhammasharjan!

Moottorisaha (Prisma)
Lego Duplot (eläinvauvat) (Prisma)
Ääninappikirjat (K-ruoka)
Muovailuvaha (Puuilo)
Reimatec -kengät (Ellos)
Sähköhammasharja (Prisma)

Pienimmäinen tuskin tajuaa vielä kovin joulun päälle, mutta "tontujen" ääniä ollaan kyllä korva tarkkana kuunneltu ja päiväkodissa oli pienten ryhmä lähettänyt kirjeen myös Joulupukille! Ehkäpä sieltä siis joku pieni paketti ois Jllekin tulossa. ♥

Joululahjaideat 4-vuotiaalle pojalle

4-vuotias keskimmäisemme on aivan tyypillinen poika: koneet, pyssyt ja kaikki vauhdikkaat asiat kiinnostavat. Siksipä ei myöskään ole ollut kovin yllättävää, millaisia asioita hän on Joulupukilta pitkin lähestyvää joulua toivonut.

Itse häntä kiinnostaa tällä hetkellä kaikki Nerf-pyssyt, Lego Ninjagot, Star Wars -jutut ja Spiderman on myös edelleen ykkönen. Toki myös muut robotit, supermiesjutut ja -figuurit on tämänikäisten poikien suosiossa. Vaikka lelulahjatoiveet ovatkin Rlla päällimmäisenä mielessä, on myös Spiderman-sukkien perää  itketty (kirjaimellisesti), kun entiset on päässeet käymään pieniksi. Myös esimerkiksi lumilapio on ollut ihan käytännön toiveena entisten mentyä lumilinnan rakennuspuuhissa rikki. Erilaisten puutteiden ja lahjatoiveiden suhteen sekä kaupoissa asioidessa olen kehottanut pyytämään näitä lahjaksi Joulupukilta, ja tokihan sitten on pyyntöjä tullutkin tonttujen hyvin kuuleville korville.

Lapsilla myös ikuisena toiveena olisi päästä HopLoppiin, Leo's Leikkimaahan tai muuhun sisäleikkipuistoon tai uimahalliin ja varmasti olisivat superonnellisia saadessaan myös lahjakortteja tällaisiin huvituksiin tai esimerkiksi elokuviin. Kaikkien lahjojen ei siis tarvitse sisältää mitään ylimääräistä krääsää vain ostamisen ilosta, meidän käytössä todennäköisesti halvimmat kiinahärpäkkeet rikkoontuu viidessä minuutissa.

Nerf -nuolipyssy (Kärkkäinen)
Robo Alive Dinosaurus robotti (Kärkkäinen)
Lego Super Heroes (Kärkkäinen)
Transformers -robotti (Kärkkäinen)
Gormiti -figuurit (Prisma)'
Lumilapio (Tokmanni)
Spiderman-sukat (Ellos)
Spiderman -boxerit (KappAhl)
HopLop -lahjakortti (HopLop)


Saapa nähdä, mitä Joulupukki nyt sitten tuokaan, vielä on tontuilla aikaa kuulostella ikkunoiden alla toiveita ja sitä, kuinka kiltteinä sitä ollaan oltukaan...

Santorinilla lasten kanssa

Päästiin viimein pitkän odotuksen jälkeen käymään lomamatkalla Santorinilla!

Omasta viime kerrasta ehti nimittäin vierähtää melkein seitsemän vuotta ja lapsetkin on odottaneet Kreikan lomaa kuin kuuta nousevaa. Alunperin varasin matkat kesän alussa itselleni ja kolmelle lapselle, kun perheen aikataulut varmistui. Päädyttiin kuitenkin lopulta siihen, että lähdin matkaan kahden isomman lapsen kanssa pienimmän jäädessä kotiin isin kanssa.

Lapsille tämä oli myös ensimmäinen lentokokemus. Itse olen saanut vuosien varrella kehitettyä jonkin sortin lentopelon ja kaikki maailman uhkakuvat minulla oli mielessä lentoa ajatellessa. Oikeastaan kaikki pelonrippeetkin vaihtui lopulta kentällä jännityksen sekaiseen innostukseen ja kaiketi vakaan luottamukseen lentohenkilökuntaan, kun en enää edes lentokoneeseen mennessä osannut pelätä juuri muuta kuin myöhästymistä. (Kotimaan lennot olivatkin mennen tullen myöhässä).

Samalla tämä oli myös ensimmäinen pakettimatka, jonka koskaan olen ostanut. Eri hintoja vertaillessa oli nimittäin mahdotonta saada lentoja järkevillä aikatauluilla Oulusta saakka, lentojen vaihtoajat olivat nimittäin pienten lasten kanssa matkustaessa ihan järjettömiä. Kuitenkin Aurinkomatkojen kautta sai Finnairin liittymälennot samaan pakettiin ja matkalaukut siis samalla tsekattua Oulusta lopulliseen kohteeseen. Jouduttiin toki ensimmäisenä matkapäivänä lähtemään Oulusta illansuussa ja lento Santorinille lähti vasta neljän jälkeen aamulla. Niinpä varasin meille hotelliyön lentokenttähotelli Scandicista, jotta lapsetkin saivat edes muutaman tunnin nukuttua lentojen välissä. Myös hotelliyö oli lapsille oma kokemus jo sellaisenaan ja sijaintinsa puolesta hotellista aamuyöllä poiskin lähteminen todella helppoa.

Aika pian osottautui hyväksi ratkaisuksi se, ettei matkassa ollut enempää kuin kaksi lasta. 4- ja 6-vuotiaiden kanssa oli sikäli jo helppo kulkea, että mitään rattaitakaan ei tarvinnut mukaan ja lapset pystyivät jonkin verran kulkemaan ja kävelemään pieniä matkojakin. Saaren pääkaupungissa Firassa käydessämme lapset jaksoivat kävellä juuri sen verran, että saimme tehtyä ostokset ja käveltyä tämän kaupungin päästä päähän ja takaisin. Sen sijaan seuraavaan kaupunkiin tai saaren päähän Oian kaupunkiin olisi saanutkin varata toisen päivän lasten kanssa ollessa. Firassa lapset olisivat halunneet käydä satamassa, jonne on tarkkaan ottaen 580 askelmaa yhteen suuntaan ja portaat paikoitellen jyrkät ja todella liukkaat. Lapset tietysti halusivat sitten mennä aasin kyytiin ja olihan se elämys käydä aasilla ratsastamassa portaat ylös ja alas! S oli omalla aasilla meidän perässä ja R istui minun edessäni omalla aasilla, joukkiota johdatti aasien omistaja. Minua kyyti jännitti ehkä eniten... Portailla näkyi kyllä useampia lapsiperheitäkin olevan, mutta siellä näkyi myös tuupertunut mies ja toistensa päälle portaita liukuvia ihmisiä ja olikin hyvä ratkaisu, ettei lähdetty portaita edes yrittämään vaikka nyt ei ihan satamassa asti päästy käymäänkään.

Uima-altaalla ja meressä uidessa sai kyllä olla tarkkana jo näiden kahden vesipedon kanssa ja uimataidottoman taaperon kanssa olisi vedessä tietysti pitänyt olla itsekin koko ajan. Santorinilla rannat ovat äkkisyviä ja täysin uimataidottomille niitä ei kyllä voi suositella. Kovin paljon meressä ei lopulta uitukaan, mutta esimerkiksi Kamarissa veneretkellä käydessämme merivesi tuntui ainakin olevan hiukan lämpimämpää, mitä vuoren toisella puolella Perissassa ja Perivoloksessa. Niinpä lapset innostuivat sielläkin uimaan meressä, kun sain heidät houkuteltua veteen ja olin itse seisomassa ja ohjaamassa vieressä. Melko rohkeasti muut ihmiset tosin näyttivät päästävän tämänkin ikäisiä itsekseen rannalla menemään. Lapsille sopivia uima-altaita saarelta toki löytyy useita sekä hotellien että ravintoloiden yhteydestä ja ehdottomasti kannattaakin lasten kanssa lomaillessa tähdätä sellaisten löytämiseen.

Oma lukunsa oli tietenkin myös veneretket. Kävimme yhden veneretken Thirasian saaren edustalla, ja aika hyvin tämän ikäiset malttoivat jo keskittyä retkeen varsinkin, kun pääsivät itse myös ohjaamaan venettä! Ainoastaan kun pysähdyksissä ollessa alkoi tylsyys ja väsymys tulemaan, oli kaikki kiellot ja kehotukset mennä kuuroille korville. Osa turisteille suunnatuista retkistä onkin lapsilta kielletty ja esimerkiksi itse Thirasian saarelle suuntautuvaan retkeen on ikäraja syystäkin 12-vuotta. Ajatuksissani oli käydä toisellakin saarella laivaretki, mutta näitä lapsia se ei ainakaan voinut vähempää kiinnostaa, joten tältä erää jäi se retki toteuttamatta.

Etukäteen oltiin suunniteltu paljon uimista ja esimerkiksi vesipuistossa käyntiä. Näihin seitsemään vuoteen toki on saarellakin mahtunut paljon muutoksia ja vesipuisto olikin suljettu. Sen sijaan oli viime kesänä Perissaan avattu lapsille leikkipaikka, jonne nämä tietenkin innoissaan mankuivat menemistä monta päivää. Käytiin lopulta ravintolan yhteydessä olevassa leikkipaikassa, jonne sisäänpääsy oli edullinen 5€/lapsi ja paikassa olisi saanut olla vaikka koko päivän. Oli tarkoitus mennä tänne toisenkin kerran, mutta tekemistä riitti lomallamme muutenkin sen verran, että valitettavasti ei enää ehditty ja tämä ehkä eniten jäi lapsia reissusta harmittamaan.

Toinen hitti Perissa-Perivolos -akselilla oli hupijuna! R kommentoi junaa, että ihan kuin tivolissa olisi ja sinnehän piti päästä monta kertaa ajelemaan. Juna siis kulki Perissasta aina Vlichadan satamaan saakka ja hinta aikuisilta 8 €, lapset puoleen hintaan. Kieltämättä tällä oli myös kätevä liikkua Perivoloksen ja Perissan väliä, kun muuten matka olisi kahdelle lapselle helteessä käveltäväksi ollut liian pitkä.

Kaiken kaikkiaan lapsillekin siis riittää Santorinilla tekemistä ja kokemista! Kunhan vain varaa matkaan iloista lomamieltä ja kärsivällisyyttä sekä perehtyy hiukan matkakohteeseensa. Aivan pienimmän kanssa olisi jäänyt monta kokemusta toki väliin, esimerkiksi Firassa rattaillakin kävely olisi ollut haastavaa portaikkoja pitkin ja turistien puristuksissa. Sen sijaan tämän ikäisten kanssa pystyi jo näkemään ja tekemeään monenlaista mukavaa.

Seuraavassa postauksessa kerron vielä vähän lisää meidän lomamatkasta, eli jääkää kuulolle, jos Santorini tai meidän perheen lomareissu kiinnostaa.

4-vuotissynttärit

Juhlittiin 4-vuotissynttäreitä tänä vuonna hiukan myöhässä maanantaina. R täytti 4 vuotta viime viikon tiistaina. Minulla sen sijaan oli töitä vielä lauantaihin saakka, joten siksi oli parempi järjestää synttärit nyt näin päin. 

Aika pienet synttärit pidettiin. Ei pidetty ees kaverisynttäreitä. Näin heinäkuun lapsella on se huono tuuri, että kavereita on kesäaikaan vaikea saada kiinni. Synttärikutsutkin olisi saanut tehdä jo hyvissä ajoin touko-kesäkuun vaihteessa, jos olisi mielinyt kutsua kaikki hoitokaverit. Ja me kun ei tiedetty synttärijuhlien ajankohtaakaan vasta kuin muutama viikko sitten.

Melko vaatimattomat oli kyllä silti pojan toiveet juhlia koskien. Spiderman-kakkua hän vaan toivoi, joten semmoisen hänelle tein. Näin parhaaseen mansikka-aikaan tietysti taas täytteenä mansikkamousse. Lisäksi monenlaisia herkkuja piti olla.

Lisäksi itsellä teki mieli kokeilla itse tehdä Karoliina-kakku. Ensimmäistä kertaa semmoista tein ja aika hyvin onnistui, vaikka muutaman jutun tekisin seuraavalla kerralla toisella tavalla.

Vieraita kävi sopivasti, tokihan kaikki kutsutuistakaan ei päässeet - kuka oli reissussa ja joku taas kipeänä. Mutta mukavasti oli silti päivässä puuhaa ja tekemistä. Ja pääsipä yksi kaveri kuitenkin toisena päivänä käymään, joten senkin suhteen odotukset täyttyi. Seuraaville synttäreille kyllä lupasin ne kaverisynttäritkin. Eipähän tosiaan ole R vielä itsekään kaverisynttäreillä käynyt, eli ihan hyvin voi vielä sen vuoden tämän suhteen odotella.

Poni- ja eläintouhuissa

Koitan aina välillä keksiä vapaapäiville muutakin tekemistä lapsille kuin pelkkää kotona istuskelua ja keskenään kisuamista. Niinpä osui jälleen silmiin pieni mainostus Facebookissa Hietasaaren Ponipihan ponitouhuista, ja S oli oikein innokkaasti lähtemään sinne lyhyelle kurssille.

6-vuotiaalle reippaalle ja eläinrakkaalle esikoisellemme oli juuri omiaan 2 h kestävä kurssi, jolla oppisi hoitamaan poneja ja muitakin pihan eläimiä! Mm. yksi hänen tulevaisuuden toiveammateista kun on eläintenhoitaja, niin nytpä hän sai vähän kosketusta siihen, millaista se eläintenhoito saattaisi olla.

Vein tytön Ponipihalle, jossa pari muuta tyttöä jo odottelikin kurssin alkamista. Jätin Sn sinne pienen eväsrepun kera ja lähdin sillä välin poikien kanssa asioimaan muissa touhuissa.

Kun tultiin takaisin, siinä ne kaikki tytöt tuli vastaan heinäpaalua hevosille kantaen. Oli kuulemma ollut oikein mukavaa ja olivat saaneet hoitaa eläimiä ja ratsastaa aasilla. Taisi samalla jännityskin karista isoja eläimiä kohtaan, niin rohkeasti kun S näytti, miten tarjoaa isolle hevoselle heinää. Tuo lienee omasta mielestäni se kurssin kohokohta - oppii, miten käyttäydytään isojenkin eläinten kanssa. Ja voi olla, että pitää vierailla Ponipihalla taas uudemmankin kerran, ehkä ensi kertaa sitten ihan ratsastuksen parissa.

Leikkipuistoon leikkimään

Sattuipa viime viikolla niin hieno päivä, ettei aamupäivää voinut olla käyttämättä lasten vapaapäivänä heidän kanssa ulkona puuhailuun. Lapsilta jos kysytään, mitä haluaisivat tehdä, niin yleisin vastaus on leikkipuistoon meneminen. Vaihtelun vuoksi käytiin sitten Rajakylässä Talvikkipuistossa, jossa meidän seurueesta vain 1/4 on aiemmin päässyt käymään.

Lapset hoksasi ensin vain huoltorakennuksen yhteydessä olevan vanhemman leikkipuiston, jossa siinäkin kyllä viihtyivät hetken. Mutta kun houkuttelin heitä sillä, että vieressä oli toinenkin leikkipuisto, malttoivat he lähteä ja isompi siinä sitten hoksasikin käyneensä tässä puistossa aikaisemminkin.

Tässä puistossa tekemistä riitti kyllä kaikenikäsille ja sattuipa pari tuttua kaveriakin puistoon samaan aikaan. Ilma ei olisi voinut olla parempi ja puiston omenapuut olivat kyllä nyt kukkeimmillaan. Harmillisesti ruoka-aika alkoi painaa päälle ja minulla iltavuoroon meno, joten leikit saattoivat jäädä vähän kesken. Yritetään kuitenkin päästä täällä käymään vielä toistamiseen tälle kesää ja otetaan kyllä sitten ne eväätkin mukaan.