1 kuukausi

Tästä alkaa jälleen postaussarja, jossa seurataan vauvan vaiheita kuukausittain.

Täältä pääset kurkistamaan Sn 1-kk -postausta! 1kk

Kuukausi on mennyt kyllä ihan pikavauhtia ohi ja pienestä vastasyntyneestä alkaa kehkeytyä jo iso pikkuvauva. Kotona oleminen kahden lapsen kanssa alkaa jo sujumaan rutiinilla ja isosiskokin alkaa olla tottunut pikkuvauvan läsnäoloon, vaikka pieniä mustasukkaisuuskohtauksia edelleen välillä esiintyykin. 

Imetys meillä on lähtenyt sujumaan hyvin. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli minun puolelta yhtä tuskaa, mutta sittenpä on helpottanut. Vauva syö ja nukkuu hyvin. Sen sijaan oon kyllä diagnosoinut itselleni suihkutissit, jonka vuoksi vauva joutuu hotkimaan maitonsa ja ilmeisimmin tästä johtuen tällä esiintyy jonkun verran massuvaivoja. Pahimpia on illat, jolloin vauva huutaa eikä viihtyisi kuin sylissä tai olalla massulleen. Yöt kuitenkin onneksi nukkuu. Meillä oli tiheän imun kausi siinä 2-3 vk iässä, jolloin yölläkin syötiin parin tunnin välein, mutta muutoinhan vauva nukkuu pitkän unipätkän siinä 22-23 - 03-05 välissä eli minäkin saan jopa nukkua! Aamulla ja illalla vastaavasti tietysti tankataan, keskipäivästä iltapäivään on myös pitempi unipätkä, jolloin koitan joitakin omia hommia ajoittaa tehtäväksi. Pulloa ei ole vielä käytetty, mutta siihen olen varautunut, pakastimessa on litrakaupalla maitoa odottamassa sitä hetkeä, että tämä mamma porskuttaa ilman vauvaa ulkoilmaan! :)

Massuvaivoista johtuvan itkeskelyn vuoksi oon jonkun verran kantanut vauvaa kantoliinassa. Pitäisi vaan muistaa ottaa se mukaan uloskin mentäessä. Vauva viihtyy vaunuissakin nukkuen, ja ollaan käyty jo paljon vaunukävelyillä. Sisarusrattaatkin tosiaan ostin vähän ennen synnytystä ja ne on ollut kyllä korvaamattomat!

Vauva on isosiskoaan selvästi isokokoisempi tässä vaiheessa, taidetaan pian hännystellä jo viittä kiloa ja pituutta tulee ropinalla lisää. Kaikki 50-koon vaatteet jäi kyllä hetkessä pieneksi, nyt on rinnan käytössä 56-62 vaatetta. Keskiviikkona taisi olla neuvola, päivitetään sitten tänne mittojakin.

Mitat 26.8. (suluissa 14.8.)

Pituus 57,5 cm (56,4) | Paino 5110 g (4670)| Pää 38,8 cm (38,0)

Tuttiahan meillä nyt on syöty, aivan päinvastoin mitä suunnittelin, synnäriltä saakka. Ihmettelin tosiaan toisena yönä sitä hirveää rinnalla riuhtomista, ja väsyneenä suostuin sitten kätilön ehdotukseen tutista. Sepäs tepsi heti ja vauva nukahti. Kova imemisvimma vauvalla siis on, ja siihen ei mikään rinnalla olo tepsi, koska vauva riuhtoo itsensä kyllä pois rinnalta tultuaan kylläiseksi, mutta haluaa silti vielä imeä lupsuttaa tuttia.

Huolimatta pienistä massuvaivoista, on vauva siis muuten tyytyväinen tapaus ja iloinen veitikka. Hieman epäilin havaintokykyjäni, kun näin vauvan hymyilevän ensimmäistä kertaa 2 pv ikäisenä (!), mutta tullessaan isikin sanoi vauvan hymyilevän ja samaa asiaa ihmetteli neuvolantäti 1vk-neuvolassa. Nyt viimeisen viikon aikana on vauva alkanut myös "juttelemaan", "äöö" ja "guu-uu" huikkaa monesti vastaukseksi, ja etenkin hoitopöydän vieressä olevalle neuvolasta saadulle aurinko-julisteelle hymyillään ja jutellaan. :)

Nimiasiaakin on jo kuumeisesti pohdittu (enhän sitä olekkaan tehnyt kuin viimeiset 10 kuukautta...) - on muuten ollut vaikeaa, kun mulla oli hirveän tarkat kriteerit, millainen nimen piti olla. Nyt taitaa olla etunimi jo päätetty - kun niitä kriteereitä hieman hölläsi - kyllä se tuo "pikku-ukkeli" alkaa nimeänsä muistuttaa. Sen sijaan toinen nimi on vielä ihan auki, vaikka joitakin ei-niin-mieluisia vaihtoehtoja on niitäkin pitkä lista. Kolmas nimi sen sijaan on päätetty jo kauan ennen syntymää. Sukunimiasiakin tulee hoitumaan tällä kertaa ripeämmin kuin viimeksi, viikko sitten käytiin isyydentunnustamisessa eli nimiäisjuhlia voidaan alkaa senkin puolesta jo suunnittelemaan.

10 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk

Pikkuneitimme viimeisiä vauvakuukausia viedään, ja se näkyy jo monessa kehityksessä. En edelleenkään ole mitään kotimittauksia tehnyt, mutta veikkaan neitimme painon lähenevän 9 kiloa, ja pituutta alkaa varmaan olemaan jo se lähemmäs 74 cm. Joka päivä olen nyt saanut jonkun 68-vaatteen - etenkin lyhyeksi käyviä housuja - pakata odottamaan seuraavaa käyttäjää, ja 74-koon vaatteet odottaa pyykkikorissa käyttöönottopesuaan, eiköhän ne jo mahdu vaatekaappiin käyttöön. Parit vaipat meillä on pitkästä aikaa jäämässä pieneksi.

Muistin ostaa jopa potan tuossa eräs päivä, ja heti ensimmäisen kerran kun muistin ottaa sen aamulla käyttöön, tiesi S heti mitä varten se on. Fiksu tyttö - äiti sen sijaan ei, koska heti seuraavana päivänä potatus unohtui. Jatketaan siis rutiinien käyttöönottamista, että äiti oppisi asian...

S on hyvän aikaa jo seisoskellut, alussa tietysti varovaisemmin ja muutaman kopsahduksen jälkeen alkaa jaloissa olla voimia seisoskella jo pidempiä aikoja ja joka paikkaan pitää tietysti päästä kurkistelemaan. Pari kertaa on vahingossa irrottanut kädet pöydästä ja ihmetellyt, kuinkas sitten, mutta aktiivisesti ei vielä ilman tukea seiso. Askelia ottaa eteen sen yhden seisoessaan, vielä ei ole menojalka alkanut siis vipattaa.

Musiikki, laulaminen ja tanssiminen on neidin ehdottomia lempiharrastuksia. Musiikista menee myös pyykkikoneen, imurin ja esim. vatkaimen äänet, niidenkin tahdissa on aivan hyvä tanssia. Laulujen mukanakin aletaan jo lauleskelemaan, viimeksi suosiota herätti joku Nelosen mainoksen tunnari. S on keksinyt myös itse Kukkuu!-leikin, piiloutumalla verhojen taakse ja sieltä sitten verhon takaa kurkistelemalla.

Sanoja tulee koko ajan uusia ja enemmän. Viime aikoina on toisteltu hirveästi joo / joo,joo:ta. Muutama arabiankin sana on taas eksynyt sekaan. Neitin kanssa voi käydä hyvinkin jo keskusteluja, tosi järkeviähän niistä tulee, kuten tässä eilen, kun kadonneeseen sukkaan vastaukseksi tuli lopulta se, että Leevi oli ottanut sukan pois jalasta. Oman nimenkin tunnistaa jo hyvin, ja alkaa tuo Ei-käskykin menemään pikkuhiljaa perille. S on alkanut myös kovasti matkimaan puhetta, toistaa asioita samoissa äänensävyissä, ja hakee jo ainakin sanojen ensimmäisiä tavuja - eli varovainen saa jo olla, mitä itse sieltä suustaan päästää. Vahingossa kun on pari kertaa matkinut jonkun sanan juuri sellaisenaankin. Oman nimensä tunnistaa, ja ainakin kerran on itsekin sen nyt sanonut.

  

Syöminen sujuu yleensäottaen hyvin, ei tietenkään aina kaikki maistu, ja varsinkin puurojen kanssa menee monesti taistellen. Niihin onkin pitäny keksiä vaihtelua esim. Talk-muruista, uunipuurosta ja jugurtista. Jugurttia/rahkaa syödään välillä myös välipalaksi jonkun hedelmä-/marjasoseen kera. Itse pitäis saada syödä jo vaikka mitä, eikä se aina tietysti onnistu ainakaan soseiden kohdalla - lusikkaan jos laitat, niin yleensä sitä sosetta on sitten kaikkialla muualla, paitsi suussa. Meillä on kyllä kohta helpompi listata, mitä kaikkea S ei olisi syönyt - neiti kun arvaa jo, että hän ei syö samaa ruokaa, mitä isi ja äiti, ja etenkin isin on ihan mahdotonta vastustaa Sn tahtoa syödä kaikkea muuta, paitsi omalta lautaseltaan. Vaikka kuinka yrittäisin pitää "kasvatusoppaiden" suositteluista kiinni, niin kyllä on neiti maistellut jo suolat, sokerit ja maidot, joita ei varmasti tuon ikäsen tarvis vielä syödä. *Huoh* Vettäkin pitäis monesti saada juoda oikeasta mukista, raivarit tulee, jos ei saa ja nokkamuki lentää lattialle (äitiinsä tullut?). Parit (kylmät) kahvit on kaatanut jo päällensä (ihanat tahrat jää muuten vaatteisiin), vaikka sata kertaa oon sanonu, ettei niitä mukeja jätetä olkkarin pöydälle, kun S ne siitä ottaa. Äitin maitoa tuo tissitakiainen juo vielä mielellään. Imetän päivisin ruuan päälle ja öisin 1-n kertaa - taas joku tankkausvaihe meneillään (hampaat - jano?)?

Nimittäin hampaita meillä on juuri tullut seitsemäs lisää! Ti-ke -välisen yön hulinat oli odotettavissa, kun ikenistä näkyi jo kolo, mutta meillä jokaisen hampaan kanssa meno muuttuu villimmäksi - kolmannella kerralla herätessäni itkuun kello oli vasta puoli yksi, ja silloin oli jo pakko antaa kipulääkettä. Siitä huolimatta heräsin yön aikana yhteensä seitsemän kertaa hyssyttelemään ja kantelemaan itkevää lasta. Onneksi aamuyö nukuttiin, ja päästiin shoppailureissulle Hullareille.

Vaunuissa minun piti nyt viimein vaihtaa se ratasosa käyttöön, vaikka mielessäni olin suunnitellut tuota vaunuosaa vielä hyväksi nukkumapaikaksi tämän kevään ajan. Mutta kuinkas ollakkaan S keksi tuolla shoppailureissulla, että hänhän pääsee sielläkin kääntymään ja kuikuilemaan näin ympärilleen. Tulikin piiitkästä aikaa käyttöä kantoliinalle (ja jos mielin sitäkin vielä käyttää, pitäis opetella uusi sitomistapa, että S pääsee katsomaan ympärilleen).

Käytiin muuten tuossa yks päiväreissu linja-autolla Syötteellä. Täältähän on semmonen reilu parin tunnin ajomatka sinne. Matka meni hyvin - S nukkui mennessä ja tullessa vähän aikaa, muuten seuraili mielenkiintoisena maisemia. Kanssamatkustajat oli ihmetelleet, että kuinka on niin hiljainen lapsi. Syötteelläkin ollessa S heräsi sen aikaa, että käytiin katsomassa poroja ja syötiin. Tyytyväinen matkustaja.

Nukkumisesta ei taida olla mitään uutta kerrottavaa - tämmöistä soutamista ja huopaamista tämä on kesäaikaan siirtymisen ja hampaiden puhkeamisen vuoksi taas ollut. Oon yrittänyt saada nukkumaan yöt omaan pinnasänkyynsä, mutta no way. Päiväunista toiset on toisinaan alkaneet jäädä pois välistä, ne ensimmäiset menee vaunuissa tai huijaamalla imetystyynyn kera tuonne sänkyynsä, josta sitten itkien herätään. Pari kertaa olen saanut huijattua Sn illallakin tuonne pinnikseen, mutta kohta se herää sieltä itkun kanssa, ja kun itse on jo tyystin untenmailla, niin ei oma kärsivällisyys sitten riitä enää uuteen väsytystaisteluun. Mikä lie mörkö siellä pinniksessä sitten lymyää, kun se on niin kamala paikka...

5 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk

Päivät vaan vilistää ja neiti S kasvaa siinä sivussa lähes huomaamatta.

Mitat 13.11.

Paino 7150  (6550)

Pituus 64,7  (62,4)

Pää 40,4 (39,3)

"Kasvaa tasaisesti rintamaidolla. Lelua seuraa katseella 180 astetta. Tarttuu molemmin käsin leluun. Kannattelee itseään kämmenien varassa mahalla ollessa. Hymyilee, jokeltelee. Tyytyväinen vauva." 

Tällä kertaa neuvolapäivä sattui synttäripäivälle. Melko hyvin minun tämänkertaiset veikkaukset "yli 7 kg ja 65 cm" meni oikein. Vaatteistahan sen jo tietää, vielä menee tuo 62 koko hyvin, mutta viimeisetkin 56-koot eli housut on pakattu jo pois. Eli jalkoihin on taitanut nämä sentit nyt mennä. (Varaston kätköistä löytyi muuten vielä yksi pussi koon 60 vaatteita...hups... eipähän tarvi pyykkäilystä ottaa stressiä). Talvikin ehti käydä tässä välissä, ja siksi piti toppavaatteitakin kaivaa esiin. Koon 68/74 toppiksen jälkeen löytyi onneksi vähän pienempi koon 68 toppis, mutta sekin oli kyllä melko reilua tekoa meidän pikkupirpanalle. Kaverilla kahvittelemassa käydessämme tämä antoikin meille koon 56 ihanan pinkin toppapuvun, ja se oli kuin nakutettu neidille näille ilmoille, kun mitään ei tarvi alle. (Vaunuissa kun on kasa peitteitä). Jalkaosa vois olla himppasen pitempi, mutta villasukat kun on aina jalassa, niin kyllä ne peiton mutkassa lämpimänä pysyy.

Jaloista puheen ollen, varpaat on löytyneet! On se vaan niin söpöä, miten sykkyrään neiti itsensä saa niihin tarrautuessaan. :) Nyt myös punnerretaan eli nojataan kämmeniin sen, minkä jaksaa.

Eilen kokeili kääntyä vatsalta selälleen, muuten onnistui mutta pää ei tullut mukana ja sekös turhautti! Ympäri osataan matkustaa lattialla 360 astetta, jos siellä vaan on viihtyäkseen. Potkimista treenataan paljon, mutta vielä ei ole sitä hoksattu, että miten se eteenpäin liikkuminen tapahtuisi... Paitsi että ihan varmasti eilen oli neiti siirtynyt paikaltaan hiukan eteen päin..! Ja hiukan tämä jo pylleröäänkin nosteli ylös polvien varassa, eli eipä tästä varmaan kauan mene, että neiti hoksaa homman juonen.

Leevi alkaa olla ihan hittijuttu! Aina kun kissaherra suvaitsee ilmaantua tämän tavallisen rahvaan seuraan, päästelee S ilonkiljahduksia (joita Leevi yleensä pakenee piiloon). Joskus on turvallisesti äidin sylistä silitetty (ja hieman tukistettu) Leevin ihanan pehmeää karvaa, jolloin Sn naama loistaa kuin hangon keksi. Muutaman kerran on Leevi harhautunut haistelemaan Sn kättä (luultuaan sitä ehkä minun kädeksi) ja kerran-pari ihan nuolaisun kera. Välillä Leevi nukkuu Sn vieressä tyynyllä, jonka oon laittanu pönkäksi sngyn laidaale, ettei S siitä kierähdä yli.

Vanhoja hyviä harrastuksia ollaan jatkettu. Perhekerhossa käydään edelleen, ja vauvauinti alotettiin taas pienen tauon jälkeeuudelleen. Viime kerta meni jo ihan ok. Tänään me sukellettiin! Ja siihen saakka se tämänkertainen uinti sujuikin hyvin, lukuunottamatta paria äiti-tämä-on-paha-paikka -itkuntapaista sekä äiti-sä-et-oo-tosissas -ilmeilyä. Sukellus oli kannusukellus (1-2-sukellus!), meidän kanssa ollut "tyttö" sai sukelletettua ilman itkua, mutta minun vuoron jälkeen se itku alko, eikä loppunut ennen kuin päästiin ylös altaasta. Tuota hommaa varmasti auttais se, jos mulla parina siinä olis aina joku tuttu henkilö, eikä tarvis uusia asioita oppia, kun tekemässä on joku ihan vieras tyyppi.. mutta minkäs tekee, näillä eväillä me mennään. Äitin kanssa leikkissä ihania on kukkuu!- ja heppaleikki, jospa täällä kasvaakin heppa- eikä mikään uintityttö?

Ollaan kans käyty muutamaa eri äiti-vauvakaveria tapaamassa, kevätmammojen kanssa kuulumisia heittämässä jne. miten aikataulut on sattuneet sopimaan. Niin ja olihan neiti-tuleva-politiikko vaaliteltallakin! Se olikin jännä juttu (=S nukkui koko ajan vaunuissa).

Nukkumiseen on tullut selkeästi enemmän rytmiä. (Jota kyllä kuun vaihteessa kellojen siirtäminen muutaman päivän häiritsi). Noin kolmen tunnin sykleissä mennään, vähän riippuen missä ollaan kulloinkin menossa - vaunukävelyt on nimittäin ihan paras paikka päiväunien ottamiseen, ja sitten kerhoissa/kylässä ei malteta oikein nukkua. Yleensä nukutaan päiväunilla se 10-30 min, mutta erään lapsenvahdin vuorolla oli neiti tirsottanu 1,5 tuntia! Ei vaan ikinä minun kanssa (paitsi vaunuissa). Aamulla neiti herää vähän vaihdellen minun kanssa samaan aikaan tai myöhemmin klo 7-8 aikaan. Aamupäiväunet n. klo 10-11, päiväunet 13-14, iltapäiväunet 16-17 ja vielä iltaunet, että jaksaa sitten yön nukkua, klo 19-20. Yöunille mennään klo 21 maissa, ja edelleen niin, että nukutan rinnalle. Näin se meillä vaan toimii. Nyt yösyömiseenkin on alkanu tulla vähentymistä, ja oiskohan kolmet syönnit yöllä (~kaksi pitempää ja yhet pikku hömpsyt),  puolenyön maissa, klo 3-4 välillä ja vielä 5-6 maissa (suunnilleen samaa rytmiä muuten mikä oli jo masussa!)

On muuten siksikin kantoliinan käyttö jäänyt meillä jo melko vähiin, oiskohan muutaman kerran viime kuun aikana tarttettu. Pari kertaa, kun vaunut on toiminu tavarajuhtana, ja pari kertaa sisällä tiskatessa, kun aika on ollut rajallinen, tiskivesi jo seissyt ja neiti ei viihdy yksin lattialla. Mulla oli hirveät tuskat sen uuden rengasliinan kanssa, kun en sitä vaan osannu sitoa, ja olin jo heittää sillä vesilintua... En tiiä mistä vika johtu, mutta yks kaks yllättäen se sidonta sitten alkoikin toimia (epäilen 1: että neiti vaan oli vielä liian pieni siihen - en saanu jalkoja levitettyä tarpeeksi tuonne mun kylkien sivuille - periaatteessa tää kyllä pitäs sujua pienenkin kanssa 2: olkapään vaihtaminen auttoi, eli oikeakätisen on huomattavasti helpompi käyttää sitä kättään, kun rengas on vasemmalla olalla ;) ). Vaunut toimii meillä hyvin, en mitenkään muuten sais hoitolaukkua, käsilaukkua, kauppakasseja ym. kannettua pitkin kaupunkia.

Tällä hetkellä S saa siis ravintonsa edelleen rintamaidosta. Kokeiltiin sitä (pottu)sosetta kaks viikkoa, ja sitä tuskin mahaan saakka paljoa päätyi. Ja kun nyt ei vauvaa voi pakkosyöttääkkään, niin jätin sitten kokeeksi pois ja eipä tuo näytä sitä vielä kaipaavan. Pitkä mielipide sillä kyllä yleensä kans oli siitä potusta. Kokeillaan kyllä uudelleen tässä ennen puolen vuoden ikää, ihan sen puhutun allergiariskin välttääksemme... Neuvolantädinkään mukaan vielä ei oo mitään kiirettä, omaa tahtia voidaan alotella. Yösyönnin suhteen tuntuu, että siitä on muille enemmän vaivaa ku meille. :D Itse asiassa yöimetyksen poisjättäminen on varmaan vaikeampaa minulle. En nimittäin oo valmis vielä siihen, että ne naisten vaivat alkavat! Kuulemani mukaan nimittäin tämä olisi se ratkaiseva tekijä - pitää muistaa myöhemmin raportoida, pitääkö myytti paikkansa! Mutta neuvolastakin sanottiin, että kyllähän se sitten varmasti yölläkin ihan nälkäänsä syö (lohdun sijaan), kun ei niitä soseita vielä mene alas. Päiväsaikaan syöminen on jonkun verran säännöllistyny kans, ei tarvi koko aikaa istua sohvalla tissi suussa. Ja kyllä se mahansa pullolleen saa, pulauttelua on toisinaan melko paljonkin, mutta ei nyt mitenkään normaalia kummemmin.

Hampaita tehdään edelleen, vielä ei mitään näy. Parina iltana on esiintyny epämäärästä kitinää, ja muutaman kerran nukutettua on herätty pienen itkun kera, jolloin nukuttaminen on pitäny hoitaa uudelleen. Purulelu ja omat nyrkit kelpaa ja kuolaa tulee.

Koitelin kosket

Luin jostakin syyslomavinkkejä, ja siitä se ajatus sitten lähti. Varsinkin, kun samalla pystyi matkan varrella tekemään pari muuta reissua - kävin ostamassa Slle kakkos(vai ykkös-?)vaunut parvekkeelle halvalla ja katsomassa erästä mahdollista tulevaisuuden projektia.

(Ouluun on muuten tullut jo talvi. Tai ehkä sittenkin kevät - ainakin viikonloppuna sai melko deja vú -kokemukset auringon paistaessa. Jos ei olisi ollut ruskeita lehtiä puissa, niin olisin epäillyt jo seonneeni ja tehnyt jotain aikamatkustamista puolen vuoden säteellä.)

Kohteenamme oli siis n. 20 km Oulusta, Kiimingissä sijaitsevat Koitelin kosket. Niin monesti on ollut mielen päällä lähteä tuonne, mutta lähelle on pitkä matka. Mutta nyt vihdoin ja viimein tehtiin tuonne pieni visiitti.

S matkasi hienosti taas kantoliinassa. Talvipukeutuminen aiheuttaa omat haasteensa kyllä liinailuun (mistä kohti on liikaa topattu ja mistä taas liian vähän). En sitä kantotakkia kuitenkaan ole vielä raaskinut hommata, kun ei tuolle liinalle niin hirveästi ole kuitenkaan ollut käyttöä.

Muutamat muutkin lapsiperheet olivat samaan aikaan retkellä. Ens kerralla mekin otetaan makkarat mukaan - nyt mun "dieetti" ei kuitenkaan antanut tällaiselle periksi. Omenat pakkasin mukaan, mutta unohtui nekin kyllä syödä.

Hienot oli maisemat. Houkuttelee kyllä käydä paikalla kevättulvien aikaan. Juuri ehdittiin missata ruskan aikakin, jolloin värit olisivat varmasti olleet mahtavat.

S jaksoi kyllä yllättävän hyvin. Melkein hänelle tuli harmistus, kun oli jo ollut muutaman tunnin syömättä. Siinä koitin bongailla kyltissä ollutta kahvilaa, mutta ilmeisesti semmonen on toiminnassa vaan elokuussa?? Noh, äitin hassuttelut ja hyppelyt ilahdutti sen verran, että jaksettiin nukkua vielä paluumatka ja oottaa kotiin saakka. (Voi jestas, mitenhän talvella ikinä pääsisi mihinkään retkeilemään imeväisen kanssa [Ei mitenkään]). (Niin, kun tuossa autossakaan ei tosiaan toimi lämpimän ilman puhallin).

Talvella retkeillessä tuolla koskilla on muuten se hyvä puoli, että hyvin näytti tuolla kosken keskellä olevilla kivillä hyppely olevan mahdollista (tosin, jos ne on liukkaita, niin sitten voi olla menoa se!).

PS. Kuka huomasi maanantai-iltana noin klo 19.45 sen uutisissakin olleen valoilmiön? Käveltiin Sn kanssa juuri Tupper-kokouksesta kotiin päin ja puolivälissä matkaa edessä näkyi niin kuin olisi ollut kirkas ilotulitusraketti. Jäin tosiaan odottamaan niitä enemmänkin, ja ihmettelin hieman, että joku pojankoltiainenkohan sen ampui, kun ei muita kuulunutkaan. Mutta kyseessä oli siis ilmeisesti jokin meteoriitti. Jännää. (Nyt kun aattelen, niin ei tuosta tosiaan kuulunut mitään paukahdustakaan.)