8 kuukautta

Meillä kasvaa reipas pojan alku. Uusia taitoja karttuu ja pikkumies alkaa itsekin jo hoksaamaan monia asioita. Kiinnostus ympäristöön ja ympäröiviin ihmisiin on selvästi herännyt. Liikkumistaidot on karttuneet niin, että kieriskellen pääsee jo melko pitkälle. Taakse päin peruutellen hän pääsee pöytien alle tai joutuu jumiin sohvan alle. Konttausasennossa pysytään ja siinä huojutaan ees taas mutta vielä ei ole koordinaatiota niin paljon, että saisi myös toisen jalan liikkumaan. Käsivoimia vahvistetaan välillä hakeutumalla lankkuasentoon ja näyttäisi siltä, että pystyasentoon nousemista hän välillä suunnittelee niin, että voi olla, että oppii seisomaan tukea vasten jo tässä lähitulevaisuudessa.

Hampaita meillä tuli jälleen jo jokin aika sitten, eli yhteensä J:llä on jo kuusi hammasta. Vielä jonkun verran on ollut puremista imetyksen yhteydessä, mutta onneksi vähän jo jäänyt vähemmälle. Muistelen ainakin esikoisella olleen tässä iässä sama määrä hampaita, joten mitenkään tavatonta tämä ei ole. Ikeniä kutisee edelleen ihan hirveästi, joten lisää on tulossa.

Vierastamisesta ei ole (vielä?) ollut merkkiäkään. J jää edellen mieluusti muidenkin hoitoon, ja on seurallinen seurassa kuin seurassa. Siksi olen ihan hyvillä mielen voinut jättää Jn kuntosalin lapsiparkkiinkin, kun viihtyy niin hyvin muiden lasten seurassa. Vähän helpottaa ajatusta siitä, että kohta J pitäisi laittaa päivähoitoon...

Neuvola meillä on vasta ensi kuun alussa, joten mittoja on hankala antaa. Kasvua lienee kuitenkin tapahtunut, sillä esimerkiksi kestovaipat, jotka sisaruksilla on olleet käytössä koko vaippaiän, alkaa vedellä viimeisiään... Jos ei tässä pian ala poika liikkumisen myötä sitten hoikistumaan reisistä, niin pitää siirtyä isompaan vaippakokoon. :D

Aloitettiin myös pottaharjoittelut jo heti 7 kk täyttämisen jälkeen. Käytän yleensä aamuisin ja unien jälkeen ja jos äkkään, että vessa-asiaa on tulossa. Melko hyvällä onnistumisella on edetty, vaikka aina ei mitään tulekaan. Mutta tuleepahan tutuksi jo sekin, mitä varten potta on olemassa. Aiempien lasten kohdalla olen aloittanut pottatreenit myös n. 8 kk iässä niin sillä muistin nytkin tämän homman jo aloittaa.

3-vuotisneuvola

Kävin Sn kanssa 3-v. neuvolassa viikko sitten. Isi jäi kotiin Rn kanssa niin saatiin käydä ihan rauhassa keskenämme. Varasin ajan meidän "omalle" terkkarille, S kun oli mukana Rn neuvolakäynnillä viimeksi, niin varmasti muistaisi saman tädin.

S sai tehdä kaikenlaisia pieniä testejä. Aluksi testattiin, miten ymmärtää sanoja ja yhdistää ne kuviin. Esimerkiksi "Näissä kuvissa on tukka, sukka ja kukka, näytä mikä näistä on sukka". Yleensä S ehti jo kertoa, mitä kuvissa on, ennen kuin terkkari edes aloitti. Kommentoikin, että nämä taisi olla hänelle lasten leikkiä! Sai myös piirustella, piti piirtää suora viiva ja hyvinhän se tämän osasi. Samaan paperiin piirteli vielä ympyröitäkin. Epäilin, että onkohan kerhossa teettäneet näitä piirustustehtäviä, kun välillä on kotiin tuotu tämmösiä piirustuksia.

"Ethän sinä enää vaippoja käytä?", kysyi terkkari, meillähän ei ole vaippoja ollutkaan käytössä kohta vuoteen ollenkaan. Lisäksi ruoka- ja uniasioista kysyi. Mainitsin, että syö välillä vähänlaisesta, joka toinen päivä suunnilleen enemmän ja sitten taas ei oikein maistu. Aamupuuro ei aina kelpaa, vaihtoehtoisesti tarjotaan esim. Talk-muruja tai leipää. D-vitamiinin annosta muistutti, taas se on minulta unohtunut edellisten loputtua. Uniasiat meillä on aina olleet vähän hankalia, viimekin yönä sai jonkun huutokohtauksen ja lähti sängystä vaeltamaan. Varsinaisia kauhukohtauksia ei ole ollut, mutta levoton on ja puhuu tai huutaa monina öinä, kerran-pari viikkoon. Mutta sen kummemmin ei huolia kuitenkaan ole kummankaan suhteen.

Lisäksi kokeiltiin karkeamotorisia taitoja: varpaillaan kävelyä, yhdellä jalalla seisomista ja tasajalkaa hyppimistä. Ei kauaa pysynyt kyllä yhdellä jalalla pitämättä kiinni, mutta sen hetken kuitenkin, että näki sen onnistuvan. Palloa heitti ja otti kopin taitavasti - tästä täytyy antaa pisteet isille, vasta osti uuden jalkapallonkin, jonka kanssa on ulkona pelailleet.

Näkö testattiin sekä lamppukokeella (valoheijaste) että taulusta kuvia katsoen (kaukonäkö). Kuulo samoin testattiin kauempaa kuiskauskokeella (terkkari kuiskasi eläinten nimiä ja piti osoittaa kuvasta oikea eläin).

Pituutta koitettiin mitata ensin seinää vasten seisomalla, mutta kovin oli hankalaa seisoa pää suorassa ja jalat yhdessä seinässä kiinni. :D Vielä saatiin siis suorittaa pituusmittaus makuulteen ja se toi äskeiseen melkein viisi senttiä lisää. Pitkäksi tytöksi kehui, onkin taas viime aikoina housujen lahkeet käyneet lyhkäsiksi, eipä mikään ihmekkään. Painoakin oli saanut mukavasti (keväällä vähän itse seurailin neidin painonnousua, kun tuntui syövän niinku pikkuhiiri, ja sieltäkin on reipas kilo tullut lisää). Päänympäryskin oli kasvanut. Käyrillä kasvu meni erittäin tasaisesti, pitkänajan seurannassa kaikki asettui normaaliin kasvuun.

Mitat 22.6.2016 (suluissa 8.6.2015)

Pituus 97,5 cm (87,5 cm)

Paino 14,6 kg (12,04 kg)

Pää 47,5 cm (46,2 cm)

Hammaslääkäristä meiltä kyseltiin - viime vuonna ohjeistettiin, että 3-vuotiaana olisi seuraava käynti ja nyt kysyttiin, käytiinko viime vuonna. Tässä on kuulemma käytännöt nyt vaihdelleet. No, koska siis viime vuonna jäi väliin, niin nyt pitää varailla ja oon aatellut, että saisin lapset käytettyä sitten samalla kertaa ja jos itsekkin kävisi yhtä aikaa. Rokotteita myös tutkittiin, mehän ollaan saatu niitä kattavasti noissa rokotetutkimuksissa ollessamme. Jäi minulle ja vissiin terkkarillekkin epäselväksi, että mitä kaikkea me seuraavalla käynnillä sitten tarvitaan, mutta sepä nähdään sitten vuoden päästä.

Minun opiskelusuunnitelmista ja päivähoitokuvioista taas vähän aikaa juteltiin. Niistä kun ei vielä tiedä, mutta päivähoitovalmisteluthan on jo tehty varmuuden vuoksi ja tuttuun päiväkotiin menevät, jos opiskelupaikka aukeaa. Siellä on useampia tuttuja kavereita, S oikein odottaa, että sinne pääsisi.

S muisti viime käynniltä, että terkkarilla oli tallessa palapelejä ja niitä innoissaan alkoikin tekemään. Lisäksi tarroja halusi ottaa useamman ja niitä liimailla, vähän piti rajoittaa, että jäisi muillekkin lapsille.

Opiskelujen puitteissa mulla on ollut sellainen Lapset puheeksi-menetelmäkoulutus nyt työn alla, ja etukäteen odotin, putkahteleeko sieltä samoja kysymyksiä esiin, mitä nyt ollaan itse harjoiteltu ja haastateltu tuttavia kurssin tiimoilta. Neuvolakäynnin jälkeen ajattelin, että ei siellä ehkä niitä nyt tullutkaan, mutta illalla kun aloin asiaa miettimään, niin kyllähän se terkkari vaan samoja teemoja käsitteli, vaikka mitään varsinaista kysymyskaavaketta ei nenän edessä ollutkaan.


PS. S sai "kokeesta" eli lomakkeesta, jota terkkari täytti, täydet pisteet eli kaikki suoritukset ja kehitys oli parhaimmalla mahdollisella tasolla.

11 kuukautta

10 kk | 9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi olla jo melko odotuksen täyteiset päivät. Olihan laskettuun aikaan vielä vähän matkaa, mutta kun eräs kanssaodottaja synnytti juhannuksen jälkeen, alkoi itselläkin olla konkreettisesti jo mielessä, että hetkenä milloin vaan. No jos olisin tiennyt, että vielä kuukauden verran saisin ihan hissuksiin odotella, niin olisihan tuota ehtinyt mitä vaan.

R on viimeisen kuun aikana muuttunut jotenkin valtavasti ja todettava se on, että vauvaa meillä ei kohta enää ole. Fyysisesti ei tässä kuukauden aikana ole välttämättä juurikaan kasvanut, mutta ulkonäöltään alkaa vauvan pyöreys olla poissa ja R alkaa näyttää jo isolta pojalta ja saada ihan omia piirteitä.

Hiekan ja kivien syöminen on tosi jännää. Hiekkalaatikolle kun pääsee, niin siitä vaan kauhotaan nyrkit täyteen hiekkaa ja mikä parempi, jos vielä kiviä löytyy. Ymmärtää kyllä käskyt "Ei suuhun!", "Pois!", "Anna äitille!" ja toisinaan puklauttaakin imeskeltyjä kiviä käteeni. Mutta annappa, jos lattialta löytyy Sn sinne jättämää muovailuvahaa, sitä ei pois saa. Kakanpesujutut meillä onkin välillä jännittäviä hetkiä - mitä tänään (tai eilen) onkaan tullut suuhun kauhottua...

Motoriset taidot on kehittyneet niin, että viime kuun jälkeen on opittu ottamaan askeleita tukea vasten ja pari kertaa on aivan vahingossa, tajuamatta itsekään, seisonut hetken aikaa ilman tukea. Kiipeilemään oppi aivan varkain, kun lähti itsekseen yläkerran portaita kapuamaan minun perässä ja olikin jo puolivälissä, kun hoksasin mennä katsomaan, mitä ihmettä siellä huudetaan. Kiipeilyä harrastetaan sitten milloin mihinkin ja huippua on pienten esteiden yli mönkiä ees taas.

Kaikkea olisi mahdottoman kiva purkaa, ja minun astiakaapit järjestetään uuteen uskoon mielellään monta kertaa päivässä. Myös lehdet saavat kyytiä, ja jos oikein luvan kanssa vielä saa, niin legotornien purkaminen se vasta mukavaa on.

Päiväunien nukkuminen on vähentynyt entisestään. Nykyisellään riittää joko kaksi kertaa noin puolen tunnin-tunnin mittaiset unet, tai jos puolenpäivän aikaan nukkuu tunnista maksimissaan kahteen, niin toisia unia ei sitten enää nuku. Yöunille meno on nykyisin melko hyörintää, ja parhaiten nukahtaa jos isi hoitaa sen puolen. Pääosin on nukkunut hyvin, mutta hampaiden tulo puolestaan herättää monta kertaa yössä.

Hampaita siis tosiaan tuli kerralla kaksi muutama viikko sitten, ylhäälle kulmahammas ensin verta valuen ja heti perään toinen yläetuhammas. Nyt kun tätä kirjoitan, niin on hampaita kyllä taas tulossa, mutta siis tasan 11-kk -päivänä pystyi sanomaan, että lähipäivinä tulee ylös taas lisää.

Melkoinen tissimaakari poika vielä on, ja edelleen tärkeää on se yömaito ja aamuhömpsyt. Vieraassa ympäristössä ei kyllä enää keskity maidon juomiseen, mutta sitäkin enemmän sitten kotona rauhassa. Ja varsinkin nyt, kun on hampaiden tulo tehnyt kipeää, on tuo tissillä olo tuntunut olevan taas tärkeää ja öisinkin helpottaa pojan oloa. Varsinkin kun ei hampaiden tulolta oo aina oikein syönytkään, niin onpahan saanut ainakin mahantäytettä. Syöminen muutenkin on välillä ollut hankalaa, kun kaikki pitäis saada tehdä itse ja syöttäessä lusikkaa huidotaan sivuun tai pöydältä ruuat viskellään lattialle.

Juttelee myös paljon. Mitään selvää sanaa ei tule, mitä nyt vahingossa joskus joltakin kuulostaa. Mutta kovasti yrittää välillä seurustella ja tykkää leikkiä muiden lasten seurassa.

Semmoinen vauva meillä oli. Seuraavaksi tuleekin jo 1-vuotispäivä, mihin tämä aika taas oikein meni?

Juhannus kotona ja cityssä

Juhannuksen aatto-aamuna ilma näytti vähän tympeältä, päällä oli pilviä. Kaupassa piti lähteä vielä käymään, tällä kertaa olin unohtanut ostaa mm. suolaa. Mennessä keksin, jos äitikin ostaisi jotain juhannusjuomaa. S kassalla kinusi mukaan isohkon tikkarin ja halusi mennä sen syömään "kaupan leikkipuistoon". eli kauppareissu piti kävellä sitten pidemmän kaavan mukaan ja matkan varrella taas useamman kaupan kautta. Menomatkalla pilvet väistyi, aurinko alkoi porottaa ja vaunuja lykkiessä ehti tulla jo kuuma.

Pohdin, jaksaisiko lähteä jossakin käymään, mutta sitä ennen jos lämmittelisi päiväsaunan. Kotipihalla sain idean, ja kaivoin esiin kumiuima-altaan. Samalla kun saunaa ja vesiä lämmitteli, sai siihenkin lämmintä vettä. Saa tosin ei se vähän kylmempikään vesi häirinnyt, kun innostui hyppimään ja kirmailemaan kylpyveden vielä puita odotellessa.

R sen sijaan ei hirveästi perustanut kylmästä vedestä vaan protestoi kyllä kuuluvasti. Hänen onnekseen sauna oli jo lämmin ja vesikin lähes kiehunut niin, että päästiin kylpemään lämpimään veteen. Ei kovin monta kertaa olla tuota pihasaunaa nyt jaksettu talven jälkeen lämmitellä ja nyt kerrankin ei ollut kiire mihinkään, niin tulipahan istuttua saunassa lasten kanssa mullakin varmaan tunnin verran. S kävi välillä pulikoimassa altaassa, R ei tietenkään ihan noin kauaa ollut, kunhan vähän istui ammeessa ja pesun jälkeen meni isin kanssa ulos. Ostettiin kaupasta Sllekkin "saunajuomaa" eli keltaista limsaa, hällekkin vähän spesiaalimpaa kun en tavallisesti hirveästi anna noita limsoja juoda. Hyvin oli mielissään kun kerrankin sai limsaa.

Aavistelinkin jo, että kaiken tuon riehakoinnin ja saunomisen jälkeen lapset sippaisi päiväunille. R alkoi ensin väsymään ja maidot juotuaan nukahti. Tässä välissä ajattelin, jos ehtisin omia juhannusjuomia maistelemaan, mutta kun sain viinin kaadettua lasiin niin S juoksi saunasta itkien ja sanoi, että väsyttää. S meni yläkertaan sänkyyn pötköttelemään, ja kun mulla on eräs ompeluprojekti päällä ajattelin, että tässä välissä ehtisin vähän sitä jatkaa eteen päin samassa huoneessa. Isillä taas oli oma leikkimökinrakennusprojektinsa päällä ja tietysti R sitten heräsi ulkona nukkuessaan sirkkelöintiin... Ulos kun pääsin, niin vuorostaan kuulin, että S alkoi unissaan huutamaan ja menin tämän luokse. Sehän toisinaan vieläkin saa noita huutokohtauksia, tälläkään kertaa ei hyssyttelyt auttanu vaan huuto jatkui vaan. No ajattelin, että olenpahan ainakin samassa huoneessa kun ei se huuto lopu ja istahdin hetkeksi ompelemaan. Sitten vuorostaan alkoi isäntä huutamaan, että en kait vaan ompele, kun molemmat lapset huutaa enkä vietä tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Se siitä rauhallisesta perhejuhannuksesta...! :D

Eipä siinä sitten, kyllähän minä saan aikaa ja tekemistä järjestymään lasten kanssakin ja isi sai ihan rauhassa jatkaa rakennusprojektiaan. Ympäri kaupunkiahan oli monenlaista menoa ja meininkiä, mutta vähän olin ajatellut ja puhunutkin Slle, että käytäisiin "uimarannan leikkipuistossa" niin suunnattiin sitten ex tempore Nallikariin. Yllättävän paljon tuolla olikin lapsiperheitä liikkeellä ja osa ihan grillausväleineistön kanssa. Olin vähän varautunut, että paikalla olis vaan kännääviä teinilaumoja, mutta en kyllä huomioinut yhtäkään sellaista.

Leikkipuistoon ei kyllä kauaa riittänyt mielenkiinto, kun mainitsin uimarannasta... Äitiinsä kun on vissiin tullut, niin mitenpä tuota käyt estelemään. Sanoin, että käydään kokeilemassa onko lämmintä vettä ja toisella kertaa tullaan uimaan.

Vielä mitä, vaatteita alettiin kiskomaan pois päältä vaikka miten sanoin, että ei meillä ole edes pyyhkeitä mukana. Eipä se paljon estänyt tätä uimamaisteria.

Eikä mennyt aikaakaan, kun oli jo kaverinkin löytänyt. Samankokoisen tytön kanssa kontaktoi heti ja yhdessä kirmailivat ja lauleskelivat. Tällä tytöllä oli vaippa, ja kun sen kanssa meni veteen meidän tytön perässä ja se kastui, otti äitinsä sen pois. Tietysti S heti matkimaan ja niin oli kohta molemmat tytöt ilkosillaan vedessä. Pitkään jaksoivat yhdessä uida ja Snkin sain houkuteltua pois vasta heidänkin lähtiessä ja vihjaten, että voitaisiin mennä syömäänkin jotain.

S toivoi ranskiksia. Kummempia ruokavaihtoehtoja ei toki tuolla ravintolassa ollutkaan ajatellen tätä meidän alle vuosikasta, joka hänkin söi jokusen ranskalaisen paremman puutteessa. Syötyämme lähdettiin seuraavaa etappia kohden, josta vähän myöhästyttiin. Minulle jo aijemmin vinkattiin, että Toppilansaaressa olisi jonkin sortin juhannuskokko, ja kun kerran samalla seudulla oltiin, niin lähdettiin katsomaan. Paikalla oli väkeä niin kuin olis isotkin festarit olleet kyseessä, suurin osa lapsiperheistä valui jo pois päin, kun me saavuttiin paikalle.

Olin varautunut makkaranpaisto-ohjelmanumeroon kolikoilla, mutta paikan päällä selvisikin, että makkaroita oli jaossa ilmaiseksi. Tai ainakin oli ollut kello kahdeksasta saakka. Epäselväksi jäi, oliko makkaroita ollut jaossa 300 vai 500 ja oliko ne nyt kaupungin vai asukasyhdistyksen puolesta. Joka tapauksessa, nyt kolme varttia myöhemmin asetuttiin jonon jatkoksi ja henkilökunnasta tultiin juuri meidän eteen sanomaan, että tähän taitaa loppua makkarat. Niin kuin tekikin, jäljellä oli enää muutama kasvismakkara ja kun nyt kerran siinä jo oltiin seisoskeltu, niin kyllä se meille kelpasi. S söi siitä sentään puolet ja sitten vasta sanoi, ettei tykkää. Ja toisen puoliskon väkisin syötyäni todettava oli, että eipä se makkaraa ollut nähnytkään. Sori vaan vegeihmiset, mutta semmnen jauhoköntti se vain on!

Ja missä on vettä, sinne menee meidän tyttö. Sen verran sain estettyä, että otti pois kengät ja mekon, ennen kuin syöksyi uimaan (tosin seisoi jo ne kengät jalassa vedessä!). Lopulta sain hänet lähtemään pois menemällä vaan itse perässä hakemaan.

Nyt kun tämän paikan tietää, niin täytyy pitää ens juhannuksena mielessä ja mennä vaikka omien eväidenkin kera. Moni tuonne vielä jäi illasta nauttimaan ja lisääkin porukkaa tuli meidän lähtiessä pois.

Aamulla kyllä nukutti pitkään. Juhannuspäivä alkoikin pilvisenä ja sitten satoi vettä puoli päivää eli ihan hyvä, että käytiin siellä rannalla kun sää oli parhaimmillaan. Onneksi iltapäivällä sää kirkastui ja päästiin vielä omalle pihalle grillaamaan. Eikä nyt hirveästi olisi jaksanut muualla ollakkaan. Rn viides hammas nimittäin teki tuloaan ja iltakiukku oli sen mukainen.

9 kuukautta

8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Kuukaudet vierii taas ja meidän iso poika kasvaa kovaa vauhtia. Neuvolaahan ei taas tähän kuukauteen sisälly, mutta veikkaa kyllä kymppikilon jo paukkuneen rikki ja 68-vaatteet käy pieniksi eli yli 70 cm on jo varmasti tullut. Muistelisin isosiskonsa käyttäneen koon 74-vaatteita ollessa jo reilusti yli vuoden ikäinen aloittaessaan päiväkodin. Niinpä meillä ei hirveästi olekkaan tuommoisen pikku-ukkelin vaatteita isommassa koossa, työn ja idean alla olisi muutama ompeluprojekti mutta näköjään niitä ei määräänsä enempää valmistu.

Riski poikahan tuo on jo. Viime kuukausikatsauksessa mainitsin ryömimisen pikkuhiljaa aloittaneen, ja eipä mennyt kuin pari päivää niin vauhtia alkoi tulla vähän liikaakiin. Hetkessä R mönkii jo äidin perään, ja on samalla melkoinen roskien kalastaja. Joka ikinen murunen ja höttönen menee kyllä suuhun, minkä vaan edessään hoksaa. On myös löytänyt kaapit ja laatikot, roskakaapin ovea on mukava paukuttaa ja alalaatikon sisältö (jossa on pieniä muovipusseja) mukava viskoa lattialle. Viime aikoina on myös kukkapurkin multaa alettu kourimaan ja suuhunkin sitä on tainnut osansa jo mennä. Melkoinen möngertäjä siis! Konttausasentoon menee, mutta vielä ei ole siitä hoksannut alkaa liikkumaan. Sen sijaan alkoi muutama päivä sitten kääntymään siitä puolittain istuvaan asentoon.

Viime aikoina hoksattuja juttuja on myös oma kieli, kuten kuvasta näkyy. Kieltä on mukava näyttää, etenkin makoisan maidon juonnin jälkeen on kiva maiskuttaa. Joskus myös pöristelee, mutta sitä ei hirveästi kuitenkaan harrasta. Mutta melkoinen pusuttelija tämä on, mukava on laittaa suu ammolleen äidin poskea vasten ja antaa märkiä pusuja! :)

Hirveä itsenäisyysharppaushan tässä on tapahtunut tuon oman liikkumisen myötä, ja huomaa kyllä pojan toiminnan olevan jo varsin tavoitteellista. Esimerkiksi siskon leikkiessä, on mukava mennä myös tutkimaan, mitä jännää siellä on, ja palapelin palaset on hauska ottaa kouraan ja yrittää tunkea vaikka suuhun. Siskonsa vaan ei ole samaa mieltä, ja melkoiset tappelupukarit noista kyllä tulee, kun R vielä vähän kasvaa... Myös ihan eri lailla pystyy nyt ilmaisemaan tahtovansa syliin (> tulee äidin luo ja ottaa jalasta kiinni), samoin tulee kyllä myös heti ilmoittamaan, jos on vaipanvaihdon aika.

Syömisistäkin päätellen on tainnut olla kasvukausi, poikahan syö varmasti enemmän kuin kukaan tässä taloudessa. On kyllä vetänyt isoja annoksia, mutta välillä on kyllä ollut hankalaakin kun tuntuu, ettei mikään ole kelvannut. Välissä hyvin mennyt sormiruokailu on kokenut nyt pienen takapakin, kun ei haluaisi itse oikein syödä kuin pieniä murusia - esimerkiksi Talk-murut menee hyvin suuhun, sitä isommat ei oikein houkuttele. Välillä on soseet kelvanneet hyvin, mutta sitten taas vastapainoksi on niitä hetkiä, kun pitäisi saadakkin syödä itse. Melko valikoiva ruokailija taitaa olla. (Ja hampaat tulossa??)

Syömisen ohella on poikaa myös nukuttanut. Siskonsa kanssa on kyllä samantyyppinen nukkuja siinä, että päiväunille ei malttaisi millään asettua. Nukutaan kuitenkin edelleen 2-3 unet, ensimmäiset pienet (max. tunti) pari tuntia heräämisestä, pitemmät iltapäivällä (max. 2 h) ja illalla vielä toisinaan pienet nokoset (max. ½ h). Parhaiten nukkuu ulkona liikkeellä ollessa, joko autossa tai sitten vaunutellessa. (Seisoksissa ollessa havahtuu melko äkkiä hereille.) Nyt siksikin on saanut nukkua hyvin, kun äitikin on reipastunut ulkoilemaan ja kävelyille. Yöunille menee kyllä säännölliseen kellonaikaan, ja isi on nykyisin paras nukuttaja, kun pääsee uneen ilman maitoakin.

Ja maidosta puheen ollen, imetän edelleen mutta kovin on harventuneet nämä meidän imetykset. Jopa siinä määrin, että äidin oma hormonitoiminta yllättäen jo käynnistyi! Muutama tankkaus päivään sisältyy, mutta muuten on vain nopeita varikkokäyntejä. Yöt on olleet hyvin vaihtelevia, jokunen yö on mennyt 1-2 imetyksellä aamuyöstä, mutta toisaalta nyt viime öinä on taas roikkunut enemmän tyytymättömänä ollessaan tississä. Hampaita?? Niitä kun meillä ei edelleen ole kuin se kaksi puhjennut, mutta kovin näyttää jokin suussa hiertävän. Saisi puhjeta jo.

Mehän käytiin siellä vauvauinnissakin, mutta kertoja ei kertynyt kuin 4, kun omasta kämmistäni yhden kerran vielä missasin ja hypättiin mukaan muutenkin kerta myöhemmin, eli loppujaksostakin olisi tullut vaillinainen (30 euron hintaa ei kuitenkaan parista kertaa viitsi maksaa). Päästiin vaiheeseen, että sukellettiin jo minun pitäessä kiinni. Mutta kun yksin näissä (taas) kävin Rn kanssa, niin parin kanssa ei oikein päässyt edes harjoittelemaan niin, että R olisi yksin sukeltanut. Mutta saatiinpahan ees vähän tuntumaa tuohon uimiseen ja Rkin tykkäsi, vaikka juuri tuosta sukelluspuuhasta meinasikin kiukustua. Olis kyllä mukava alkaa harrastamaan uimista Rnkin kanssa, mutta hankalaa vaan yksin mennä kahden lapsen kanssa, ja toisaalta kun tuo uiminen ei ole kuin vähän vedessä lilluttelua vielä tässä vaiheessa, niin ei oikein kehtaa erikseen yksin lähteä uimahalliin senkään vuoksi, kun pääosa ajasta menee kuitenkin siihen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa säheltämiseen.