Ensimmäiset viikon vauvan kanssa

Elämä nyt näin neljän lapsen äitinä on lähtenyt käyntiin yllättävänkin luonnollisesti. Toki alussa meni useampi päivä tottuessa ajatukseen että minä, neljän lapsen äitikö? En ikinä varsinaisesti ole kiveen hakannut ajatusta, että haluaisin lapsia näin monta, mutta kyllä se ajatus jossakin takaraivossa on kulkenut läpi koko elämän, vaikka jokaisen lapsen jälkeen olen tietysti ajatellut ja ollut onnellinen siitä, että minulla on yksikin terve, ihana lapsi. ♥

Instagram-seuraajat tietävätkin, että oltiin lopulta useampi päivä sairaalassa. Tiistai-aamuna sairaalaan lähtiessäni toki toivoin, että takaisin kotona oltaisiin viimeistään seuraavana päivänä, mutta pitkä synnytys ja vauvan varhainen kellastuminen aiheutti sen, että päästiin kotoutumaan vauvelin kanssa vasta perjantaina iltapäivästä. Katsoin jo melko pian synnytyksen jälkeen, että vauvalla oli melko kellakat kasvot ja vähän kyllä jo aavistelin, että saattaa sinivalohoitoa jossain vaiheessa tarvita. Jo illan 12h mittauksissa BIL-arvo lähenteli sen verran valohoitorajaa, että jouduttiin kuin jouduttiinkin 24h valohoitoon ja itse asiassa vielä kotouduttuamme kontrollikäynnillä oli arvo sen verran valohoitorajoilla jälleen, että saatiin Bil Soft -laite kotiin ja siinä hän vietti jälleen vuorokauden tunnit. Paino onneksi nousi kovaa vauhtia kotiutumisen jälkeen (n. 70g/vrk) ja toisella kontrollikäynnillä oli Bil-arvo jo sen verran laskussa, että ei tarvinnut enää kontrolleissakaan käydä.

Kotona arki vauvan kanssa on lähtenyt pyörimään aika hyvin. Isukki oli kotona useamman viikon ehti sillä aikaa mm. katsoa isompien lasten perään. Itse olen vauvan kanssa pitänyt paljon imetysmaratoneja etenkin iltaisin, jolloin vauveli tykkää tankkailla maitoa yöunia varten. Ensimmäiset päivät pidin herätyskelloa herättämässä varmuuden vuoksi 3h välein yön ensitunteina ja sen kyllä tarvitsikin vauvan herättääkseen yösyötölle. Senkin jälkeen on kello soinut ja soi välillä edelleenkin neljän tunnin välein, sillä tuon ensimmäisen yöunipätkän vauva tykkäisi vedellä hirsiä. Kuitenkin öisin itse heräilee noin 2- 2 ½ h välein ja vaikka alkuun itse olin melko tokkurassa siihen, että miksi pitikään taas herätä, alkaa tuohon jo melko lailla tottua. Vauva nukkuu "sivuvaunussa" pinnis kiinni meidän sängyssä, joten siitä on hänet helppo ottaa öisin vierelle ja takaisin nukkumaan,-jos en ole sattunut itse nukahtamaan (tätä onneksi nyt useimmiten käy eikä tarvitse valvoskella koko syönnin ajan).

Sisarukset ovat ottaneet "pikkuveikan" tosi hyvin vastaan. Vaikka kolmivee on muutaman kerran todennutkin, että ei olisi halunnut, että äiti hakee pikkuveikan sairaalasta (kerran jatkoi tosin, että olisi halunnut pikkutytön sen sijaan), ovat sisarukset vauvaa innoissaan hoitamassa ja paikalla yleensä ensimmäisinä, kun vauva heräilee tai vähän itkeskelee. Isosisko suunnittelee jo kuljettavansa aikuisena pikkuveljiään autolla kouluun ja tuleepa häneltä tämän tästä toivetta vielä uudestakin perheenjäsenestä. :D 

1-vuotias

Meillä asuu veikeä 1-vuotias, joka on itsekin huomannut jo olevansa vähän isompi poika ja vauhtia piisaa!

J on iloinen lapsi, joka tykkää leikkiä muiden kanssa. Varmasti sisarusparin kolmantena oleminen on tarkoittanut sitä, että J on melko sosiaalinen tapaus. Missään vaihessa ei ole oikeastaan ollut vierastamista, vaan uusienkin ihmisten kohdalla hetken aikaa tuumittuaan J ottaa melko nopeasti kontaktia niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

J on kova poika kiipeämään. Kun on selkänsä kääntänyt, on hän ollut salamana jo yläkerrassa ja on saanut keksiä portaikon oven eteen jos jonkinlaista estettä, josta kissa kuitenkin pääsee pujahtamaan välistä. J kiipeilee myös sohville ja kerran onnistuikin sinne pääsemään. Myös pinnasängyn reunan yli hän sai jalan heittämällä yli ja siitä punnertaen itsensä jo kaiteelle roikkumaan, niinpä piti laskea pinnasängyn pohja jo ihan alatasoon. Hän kävelee sujuvasti tukea vasten ja on ottanut jo useamman askeleen ilman tukeakin.

1-vuotisneuvolassa mittoja J:lle tuli 10,545 kg ja 75,6 cm. Pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä, samoin paino menee melko lailla omalla käyrällään. Pituuskasvu on asettunut -1 -käyrälle ja mehän on jo raskausajasta saakka käyty kontrolleissa J:n kasvun suhteen. Nyt käyrällä oli pieni notkahdus ja terkkari oli jo laittamassa pituuskontrolliin, mutta meillä on itse asiassa tulossa muutenkin verikokeet ja lastenlääkärin arvio siitä, jatketaanko kontrollointia. Eli jos saadaan sinne vielä aika järjestymään, niin samalla hoituu tuo 3 kk kontrollointi. Meillä oli alunperin tarkoitus olla tuo kontrolli jo joulukuussa, mutta monien tekijöiden summana otetaan nyt uudet verikokeet ja katsotaan, onko niissä mitään.

J on kyllä hyvä syömään, syö varmaan eniten koko perheestä (äidin jälkeen...). Ruokia menee kaikkia eikä allergioita ole huomattu. Ainoastaan nyt kun tuli neuvolassa puhetta J:n kakan koostumuksesta ja hajusta, niin terkkari suositteli, että jätettäisiin lehmänmaito toistaiseksi kokonaan pois ruokavaliosta ja sen kanssa ei olisi mitään kiirettä. Itse en ole sitä kauheasti vielä J:lle ujuttanutkaan, mutta päivähoidossa toki on ollut käytössä korvikkeet ja varmaan nyt 1-v. korvilla on siirrytty oikeaankin maitoon. Mitään vatsakipuja en kyllä ole huomannut, ainoastaan kakka on muuttunut todella pistävän hajuiseksi ja on löysähköä.

Päivähoidon J tosiaan joutui aloittamaan tammikuussa, kun lähdin harjoitteluun. Hyvin hänellä on onneksi mennyt. Aika hyvin on saatu pidettyä J:llä 4 pv/viikko, alussa oli lyhyempiäkin päiviä. Hän siellä kyllä viihtyy hyvin ja muut lapset on olleet hirveän kiinnostuneita J:tä kohtaan ja hyvin ottaneet "vauvan" joukkoon mukaan. J pääsi samaan päiväkotiin kuin isommat sisarukset, toki hän on pienten puolella niin näkee sisaruksia ehkä aamuisin samassa tilassa ja ulkoillessa. Sisarukset on J:lle kyllä tärkeitä, sen huomaa etenkin tässä vaiheessa, kun J voi itse ohjata omaa toimintaansa. Sisarukset saa monesti ensimmäisenä aamulla halin J:ltä ja heidän peräänsä huudellaan ja lähdetään, jos toinen on vaikka vessassa. J:n toinen opittu sana onkin isosiskon nimi - ensimmäinen tietenkin "äiti".

Rintamaitoa J vielä saa (ja saa vielä pitkään, jos hyvin menee). Meillä on nyt toki päivähoidon aloituksen myötä rytmi muuttunut, heti kotia tullessa pääsee tissille ja sitten yöt on melkolailla menneet tissillä olon puolelle... Eipä siinä mitään, oottelen itse vain vähän rytmien asettumista, ettei niin montaa imetyskertaa jäisi öille. Niihin kyllä vaikuttaa se, jos J nukkuu yöllä minun vieressä - silloin on unet katkonaisempia. J on ollut muutaman kerran jo yökylässä mummilla ja joskus osan yöstä nukkunut isin kainalossa, kun on ollut niin levotonta, etten itse saa nukkua silmällistäkään. Silloin on kyllä J nukkunut ongelmitta! Varmaan se äidin (maidon) tuoksu vähän herättelee välillä.

Vaikka onkin ollut kiireinen vauvavuosi, niin olen siitä kyllä tykännyt ja haikeudella sitä tässä vaiheessa alkaa jo muistella. Totta kai aina harmittaa ja syyllistää vähän, että opiskeluiden vuoksi ei voi panostaa lapsiin 100 %:sti omaa aikaansa, mutta elän toiveessa, että joskus voisin vielä viettää pitkää/oikeaa lomaa ja puuhata kotosalla vain lasten kanssa!

9 kuukautta

8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Kuukaudet vierii taas ja meidän iso poika kasvaa kovaa vauhtia. Neuvolaahan ei taas tähän kuukauteen sisälly, mutta veikkaa kyllä kymppikilon jo paukkuneen rikki ja 68-vaatteet käy pieniksi eli yli 70 cm on jo varmasti tullut. Muistelisin isosiskonsa käyttäneen koon 74-vaatteita ollessa jo reilusti yli vuoden ikäinen aloittaessaan päiväkodin. Niinpä meillä ei hirveästi olekkaan tuommoisen pikku-ukkelin vaatteita isommassa koossa, työn ja idean alla olisi muutama ompeluprojekti mutta näköjään niitä ei määräänsä enempää valmistu.

Riski poikahan tuo on jo. Viime kuukausikatsauksessa mainitsin ryömimisen pikkuhiljaa aloittaneen, ja eipä mennyt kuin pari päivää niin vauhtia alkoi tulla vähän liikaakiin. Hetkessä R mönkii jo äidin perään, ja on samalla melkoinen roskien kalastaja. Joka ikinen murunen ja höttönen menee kyllä suuhun, minkä vaan edessään hoksaa. On myös löytänyt kaapit ja laatikot, roskakaapin ovea on mukava paukuttaa ja alalaatikon sisältö (jossa on pieniä muovipusseja) mukava viskoa lattialle. Viime aikoina on myös kukkapurkin multaa alettu kourimaan ja suuhunkin sitä on tainnut osansa jo mennä. Melkoinen möngertäjä siis! Konttausasentoon menee, mutta vielä ei ole siitä hoksannut alkaa liikkumaan. Sen sijaan alkoi muutama päivä sitten kääntymään siitä puolittain istuvaan asentoon.

Viime aikoina hoksattuja juttuja on myös oma kieli, kuten kuvasta näkyy. Kieltä on mukava näyttää, etenkin makoisan maidon juonnin jälkeen on kiva maiskuttaa. Joskus myös pöristelee, mutta sitä ei hirveästi kuitenkaan harrasta. Mutta melkoinen pusuttelija tämä on, mukava on laittaa suu ammolleen äidin poskea vasten ja antaa märkiä pusuja! :)

Hirveä itsenäisyysharppaushan tässä on tapahtunut tuon oman liikkumisen myötä, ja huomaa kyllä pojan toiminnan olevan jo varsin tavoitteellista. Esimerkiksi siskon leikkiessä, on mukava mennä myös tutkimaan, mitä jännää siellä on, ja palapelin palaset on hauska ottaa kouraan ja yrittää tunkea vaikka suuhun. Siskonsa vaan ei ole samaa mieltä, ja melkoiset tappelupukarit noista kyllä tulee, kun R vielä vähän kasvaa... Myös ihan eri lailla pystyy nyt ilmaisemaan tahtovansa syliin (> tulee äidin luo ja ottaa jalasta kiinni), samoin tulee kyllä myös heti ilmoittamaan, jos on vaipanvaihdon aika.

Syömisistäkin päätellen on tainnut olla kasvukausi, poikahan syö varmasti enemmän kuin kukaan tässä taloudessa. On kyllä vetänyt isoja annoksia, mutta välillä on kyllä ollut hankalaakin kun tuntuu, ettei mikään ole kelvannut. Välissä hyvin mennyt sormiruokailu on kokenut nyt pienen takapakin, kun ei haluaisi itse oikein syödä kuin pieniä murusia - esimerkiksi Talk-murut menee hyvin suuhun, sitä isommat ei oikein houkuttele. Välillä on soseet kelvanneet hyvin, mutta sitten taas vastapainoksi on niitä hetkiä, kun pitäisi saadakkin syödä itse. Melko valikoiva ruokailija taitaa olla. (Ja hampaat tulossa??)

Syömisen ohella on poikaa myös nukuttanut. Siskonsa kanssa on kyllä samantyyppinen nukkuja siinä, että päiväunille ei malttaisi millään asettua. Nukutaan kuitenkin edelleen 2-3 unet, ensimmäiset pienet (max. tunti) pari tuntia heräämisestä, pitemmät iltapäivällä (max. 2 h) ja illalla vielä toisinaan pienet nokoset (max. ½ h). Parhaiten nukkuu ulkona liikkeellä ollessa, joko autossa tai sitten vaunutellessa. (Seisoksissa ollessa havahtuu melko äkkiä hereille.) Nyt siksikin on saanut nukkua hyvin, kun äitikin on reipastunut ulkoilemaan ja kävelyille. Yöunille menee kyllä säännölliseen kellonaikaan, ja isi on nykyisin paras nukuttaja, kun pääsee uneen ilman maitoakin.

Ja maidosta puheen ollen, imetän edelleen mutta kovin on harventuneet nämä meidän imetykset. Jopa siinä määrin, että äidin oma hormonitoiminta yllättäen jo käynnistyi! Muutama tankkaus päivään sisältyy, mutta muuten on vain nopeita varikkokäyntejä. Yöt on olleet hyvin vaihtelevia, jokunen yö on mennyt 1-2 imetyksellä aamuyöstä, mutta toisaalta nyt viime öinä on taas roikkunut enemmän tyytymättömänä ollessaan tississä. Hampaita?? Niitä kun meillä ei edelleen ole kuin se kaksi puhjennut, mutta kovin näyttää jokin suussa hiertävän. Saisi puhjeta jo.

Mehän käytiin siellä vauvauinnissakin, mutta kertoja ei kertynyt kuin 4, kun omasta kämmistäni yhden kerran vielä missasin ja hypättiin mukaan muutenkin kerta myöhemmin, eli loppujaksostakin olisi tullut vaillinainen (30 euron hintaa ei kuitenkaan parista kertaa viitsi maksaa). Päästiin vaiheeseen, että sukellettiin jo minun pitäessä kiinni. Mutta kun yksin näissä (taas) kävin Rn kanssa, niin parin kanssa ei oikein päässyt edes harjoittelemaan niin, että R olisi yksin sukeltanut. Mutta saatiinpahan ees vähän tuntumaa tuohon uimiseen ja Rkin tykkäsi, vaikka juuri tuosta sukelluspuuhasta meinasikin kiukustua. Olis kyllä mukava alkaa harrastamaan uimista Rnkin kanssa, mutta hankalaa vaan yksin mennä kahden lapsen kanssa, ja toisaalta kun tuo uiminen ei ole kuin vähän vedessä lilluttelua vielä tässä vaiheessa, niin ei oikein kehtaa erikseen yksin lähteä uimahalliin senkään vuoksi, kun pääosa ajasta menee kuitenkin siihen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa säheltämiseen.

Vappu

Niin se vappukin tuli ja meni. Vappuaattona nyt ei sen kummempaa tehty - kaukana on ne ajat, kun opiskeluaikoina vapun vietto huipentui aattoon ja itse vappupäivä paranneltiin oloja sängyn pohjalla. Olin ite töissä, kävin kaupassa ja ostin samalla jo kukkia istutuksia varten. Simat oli ollu pöhisemässä jo viikon, ensi kertaa kun nyt tein niin eipä tienny mitä siitä tulisi. Hiivan otin pakastimesta sulamaan ja siinä vaiheessa kun se piti lisätä, oli se sulanut melkoiseksi liejuksi eli oikean määrän annostelu oli hiukan hankalaa. Ilmeisesti sitä tulikin sitten himpun verran liikaa, koska hiukan se edelleen maistuu läpi, mutta juodaan nyt se mitä voi. Lapselle en tuota kuitenkaan uskaltanu antaa (eikä kyllä kelvannutkaan kun hän sitä maistoi) eli toisesta kaupasta hain vielä hänelle omaa simaa (ekassa kaupassa oli kaikki loppu!). Munkkeja en jaksanu alkaa tekeen kun se satsi jäis kuitenkin lopulta minun syötäväksi, niinpä kaupasta ostin niitäki muutaman.

S oli kuulemma hoidossa syöny munkkeja eli en niitä nyt ensimmäisenä ois ollu tarjoamassa, ja kun isin piti vielä päästä kauppaan ja kävi siellä pyörällä Sn kanssa, sanoin mennessä että ei sitte mitään karkkeja kun on syönyt tarpeeksi sokeria jo tälle päivälle. Ilmeisesti limsassa ei sitten ole hänen mielestään sokeria tarpeeksi, sieltä vaan S ilmestyi limsatölkki kourassa. Vielä hän siitä samaisesta tölkistä halusi simaakin juoda, eli sokeripöhnä oli kyllä taattu.

Meillä päin ei onneksi satanu lunta niin ku muualla päin Suomea, vaan ilma oli justiinsa sopiva avata grilli talvihorroksesta. Niinpä grillattiin ruokaa ja samalla ite sain istutettua nuo orvokit ruukkuihin.

Vappupäivälle sitten olikin ohjelmaa jos jonkinmoista suunnitteilla. Meillä oli viime vkl paikallisen MLL:n kirppis, jossa ois pitänyt olla ponitalutusta, mutta kuljetusongelmien vuoksi se peruuntui. Niinpä siellä sitten jaettiin lappuja, että vappupäivänä olisi heidän tallillaan ilmaista talutusratsastusta. Meillehän tuo sopi oikein hyvin, itse kun olin siellä kirppiksellä myymässä eikä S edes mukana, niin päästiinpä nyt kattomaan heppoja!

Kyllä oli neidin ilme niin yhtä hymyä, kun näki heppoja JA pääsi vielä ratsastamaan! Pienistä asioista se on lapsen onni kiinni. :) Ilmiselvästi oli mieluisaa puuhaa eli onkohan tässä tuleva heppatyttö kasvamassa?

Tallilta kurvattiin katsomaan Vanhojen autojen kulkuetta. Sen verran meni tuohon ratsastukseen aikaa ja kun joku körötteli tiellä meidän edessä vailla kiireen häivää, niin ei ehditty näkemään ku aivan loppukulkue eli kaikki helmet jäi näkemättä. Tais näissäki olla meidän tytölle näkemistä, hällä kun on nyt hirveä auto-traktori-lentokone-helikopteri -vaihe päällä eli kaikki liikkuvat koneet kiinnostaa.

Samalla suunnalla oltiin sopivasti eli käytiin vielä yliopistolla erään biologian ainejärjestön järjestämässä lasten vapputapahtumassa. Erääseen tuttuun törmäsin ja hän sanoi, että tuntuu olevan vuosi vuodelta suositumpi. Niin vaikutti, kummitusjunaan olis ollut hirveät jonot, samoin niihin muotoiltaviin ilmapalloihin. Eli me käytiin eläinmuseossa ihastelemassa eläimiä, juotiin mehut/kahvit ja S leikki hetken leikkipaikassa legoilla.

Ja kun päivä oli vasta nuori, niin vielä lähdettiin kaupungille. Epäilin vähän parkkipaikkojen saatavuutta, mutta sellainen löytyikin helposti ja käytiin sitten torilla kävelemässä, syötiin jäätelöt (äiti söi lopulta kaksi kun ei Slle kelvannutkaan!), S leikki niillä liikkuvilla autohärveleillä eikä olisi niistä halunnut lopulta pois lähteä ollenkaan.

Piti vielä Slle ostaa yksi foliopallo. Olin monta päivää ollut niin noita jo vastaan, että ei mitään järkeä ole hankkia ja kaupassa ohitin myös monta kertaa. Sieltä torilta sitten hankittiin kuitenkin kaksinkertaisella hinnalla. Mutta saipa S mieluisan kun itse pääsi valitsemaan. Vähän epäilin miten hän siitä suoriutuisi, mutta hän bongasi "Muun" ja se meille sitten kotiutui.

Ehdittiin vielä sen verran kävellä, että Rotuaarilla käytiin kuulemassa Teekkaritorvien kaksi kipaletta. Siinä vaiheessa taivas kuitenkin repesi, ja kun autolle ehdittiin niin oli jo melkoinen sadekuuro kastellu meidät. Ehdittiin siis just hyvissä ajoin näkemään kaikki vapputärpit.

Loppuilta sujuikin sitten telkkaria katellen. S sippasi unten maille ajoissa viihdyttävän päivän jälkeen. Ja näköjään meillä alkaa jo muodostua vappuperinteitä, kun viime vuonna mentiin lähes samanlaisella kaavalla!

Hammaslääkärissä

Viime viikolla käytiin hammaslääkärissä. Tämä tosiaan oli 1-vuotistarkastus, jonka ajankohta meillä siirtyi näinkin myöhään - ensin unohdin, sitten olikin kesäloma, seuraavaksi muutto eli piti muistaa ehtiä siirtää kirjat ensin toiseen tk:een. Sittenkin piti vielä odotella, että aikatauluihin sopiva aika löytyi. Eli nyt näin vuosi ja neljänneksen kynnyksellä.

"Maitohampaiston puhkeaminen hyvässä vauhdissa. Reipas, touhukas tyttö. Suos. imetyksen lop. lähikuukaus."

Sopivasti meille oli juuri pukahtanut esiin taas uus hammas, eli kyllä tuota näytettävää olikin koko suun täydeltä. Pirteä neiti juoksenteli tk:n käytävillä ja kiipeili hammashoitohuoneen tuolilla sekä penkoi roskiksia, mutta kun suuhun ois tätin pitäny kurkata, niin jo meni suu mutrulle ja itkua koitettiin pahastuneena vääntää. Ilmeisesti kuitenkin jonkinlaisen katsalmuksen sai täti suuhun tehtyä. Meiltä ei enää montaa hammasta puutukkaan ja tätä menoa kun hampaita puhkeaa, on ne kuulemma jo kahteen ikävuoteen mennessä kaikki tulleet.

Hammaslääkäri kyseli ne perinteiset tottumukset. Meillä onneksi on nuita hampaita harjailtu siitä ensimmäisestä riisinjyvästä lähtien. Toisinaan se toki unohtuu .. tai sitten änkyrävänkyrä ei anna suuhun koskea. Kuitenkin on jo sen verran tottunut hommaan, että itsekin on alkanut hammasharjasta kiinnostua ja saakin monesti "harjata" hampaat ihan itse. Sokerin makuun on myös neiti päässyt, vaikka olenkin yrittäny opettaa, että "karkkia" on Xylitol-pastillit ja Herra Hakkaraiset! :D Ainakin kerran on neiti pyytänyt "kaakkia" nimenomaan näitä pastilleja tarkoittaen, eli on siis ehdollistunut ja ei ole peli aivan menetetty. ;) Hammaslääkäri suositteli, että pitäisi sitten kerran viikossa sen karkkipäivän (niinpä, sitä oon koittanut sanoa, että perjantai-ilta / lauantai saa antaa suklaata Slle, eikä muina päivinä ollenkaan).  Janojuomana meillä on yleensä vesi, mehua ei olekaan maistanut kuin pari kertaa.

Mutta kalahti se kalikka itseenikin. Maitoahan tuo tissittelee vielä tämän tästäkin, myös öisin. (Siltikin, vaikka juo tavallistakin maitoa ja mieluusti näitä pitäisi juoda yhtä aikaa [oisittepa vaan nähny, miten yritti tunkea pulloa ja tissiä yhtä aikaa suuhun! :D] ) Vaikka välillä olisi puolikin päivää ilman, niin tuntuu, että sen jälkeen tankkaus on kahta kauheampi. Hammaslääkärin sanat, "Sitten kun kohta lopetat imetyksen...." särähti kyllä vähän korvaan, koska vaikka voisin ilomielin luopua tuosta yötissittelystä vaikka saman tien (yritystäkin jo on), niin silti toisaalta minun puolesta (ja näköjään Snkin) saa tuota maitoa käydä huikkaamassa edes aina välillä niin kauan, kuin sitä nyt vaan riittää. Niin ja lisäksi vielä se lusikan käyttö, tiedän varsin hyvin ja olen sitäkin jankannut, että eri lusikkaa pitäisi käyttää, mutta yritäppä jatkuvasti repiä ne lusikat tois(t)en kädestä pois, ei muuten onnistu.

Mutta niin se on, että jos jatkuvasti hampaat altistuu napostelulle, on se sitten ruuan tai juoman muodossa ja varsinkin sokeristen sellaisten, niin ne altistuu jatkuville happohyökkäyksille ja bakteereille. Varsinkin monissa (eines)ruuissa on semmoset määrät sokeria, että ei sitä aina hoksaa edes ajatella, vaikka minäkin varsin hyvin tiedostan kaikki sokeriansat. Esimerkiksi meillä ei osteta kaupasta valmiita jugurtteja, mehuja eikä edes ketsuppia ollut ennen kuin isi varta vasten kyseli, että miksi meillä ei sitä ole (eikä uskonut, kun koitin valistaa häntä sen sisältämästä sokerimäärästä). Piilosokeria saa koko ajan joka puolelta, että taitaa olla ihan mahdottomuus elää täysin sitä ilman (ellei muuta erakoksi jonnekkin mökkiin asumaan). Mieluummin karkit ihan karkkina (itsellekkin!), kuin jatkuvasti sokeria.

Suomessa silti on asiat aika hyvin, kun meillä on niin hyvä hampaiden terveyshuolto, että mahdolliset reiätkin saa kyllä pysäytettyä alkuunsa. (Mistä puheen ollen, pitäisi varmaan itsekin käydä vaihteeksi taas tarkastuksessa, että mitenhän on niiden omien reikien laita...) Nimittäin ei ole sitten kovin mukavaa, kun vuosikausien sokeri- ja bakteerialtistusten jälkeen hampaat tippuu suusta, ja ei ole muuten mitään halpaa lystiä niiden korjaaminen...

Sanoja

Tässä viime aikoina on tullut mietittyä suomen kielen kummallisuuksia sattuneista syistä. Täällä meillä kun asuu reilu vuosikas lapsi, jonka sanavarasto tuntuu karttuvan joka päivä enemmän ja enemmän niin, että sekaan on jo eksynyt kaksi (lyhyttä) sanaa sisältäviä "lauseitakin". Tämän lisäksi saa opettaa suomen kieltä taloutemme maahanmuuttajalle (myönnän, pitäisi opettaa aktiivisemminkin, mutta oon tosi huono ope tässä kohtaa, kun englanniksi on vaan niin helppo kommunikoida.)

Itselle toki oma kieli on helppoa, mutta ootteko aatellu, miten monta sanaa onkaan, jossa on vain muutettu yksi kirjain, vaihdettu se kaksoisvokaaliksi tai muutettu parin kirjaimen paikkaa? Puhumattakaan vielä siitä, miten oulun murre kaksoiskonsonanteillaan sekottaa tätä pakkaa entisestään? Ulkomaalaisille tarkotetuissa kielioppikirjoissa hyvä esimerkki tästä on tuli-tuuli-tulli. Samanlaisia esimerkkejä on liuta.

Ensimmäisiä oikeaan merkitykseensä yhdistettäviä sanoja lapsemme suusta oli kakka. Seuraavaksi opittiin kukka. Sitten tuli kiikkuu, mikä neidin suussa vääntyy kiikkaa. (Kakkuakin koitin opettaa, sille ei kuitenkaan onneksi ole arjessa niin paljon käyttöä, että se olisi vielä omaksuttu.) Kenkä on keekä. Syötyään pitää muistaa sanoa "kiitos" - kitoo! Lapsikin jo on oppinut, että äiti juo aina aamuisin isosta mukista kahavia - kaavia osataankin jo pyytää ja matkia äitiä tätä juodessa. Pari päivää sitten katsoimme kissakirjaa - kikka ja kiija. Ikkunan takaa katselemme, kun isi tulee töistä - kuka siellä? tulee jo yhdellä konsonantilla erona kukkaan. Ulos pukiessa puetaan takki ja lakki - kakki osataankin jo pyytää hattulaatikosta päähän.

Kakka kukka kiikkaa keekä kitoo kaavi kikka kiija kuka kakki....

Siinä missä lapsi oppii nämä sanat, oppii toki isi ne myös samalla. Enkä kyllä ihmettele, kuinka hänelläkin menee sanat sekasin - yritäppä sitten opettaa asioista monikkomuoto ja kielen erikoisäänteet (vrt. kenkä - kengät!). Surkuhupaisia esimerkkejäkin löytyy. Puhuppa siitä, että aijot ostaa kaupasta kaalia. Pidennettyjen vokaalien ja parin kirjaimen eroa on ulkomaalaisen korvan varmasti vaikea erottaa, ja helpostihan sanan sekottaa siihen tutumpaan... Voitte varmaan ymmärtää, kuinka helposti tässä talossa syntyy väärinymmärryksiä? :D

Rokotteita ja 1-v neuvola

Huhheijaa mitä haipakkaa! Pahoittelut pienestä poissaolosta blogin puolella, mutta aikaa ei vaan yksinkertaisesti riitä kaikkeen mahdolliseen. Varmasti osa lukijoistakin on kesälomilla, joten eiköhän pieni kesätauko tee blogillekin vain hyvää?!

Kuukausi takaperin on siis neitimme täyttänyt vuoden ja kuten asiaan kuuluu, sai S taas pistoksia. Uusi(mmi)lle lukijoille lyhyenä kertauksena, että osallistumme rokotetutkimukseen (klikkaamalla pääset lukemaan tunnisteella merkityt postaukseni aiheesta), jota toteutetaan Tampereen yliopiston kautta. Saamme siis tutkimuksen kautta hieman tavallista enemmän rokotteita, normaalit ja lisäksi sellaisia, joiden ottamista on pohdittu rokoteohjelmaan (ja joissa Suomi tulee vähän jälkijunassa). Meidät arvottiin lisäksi sellaiseen testiryhmään, jossa saimme neljään aivokalvontulehdukseenkin rokotteen. Nyt oli vuorossa rokotetutkimuksen jatko-osa, jossa saatiin tehosterokotteet 12 ja 13 kuukauden iässä.

12 kuukautisrokotteessa piti olla täyttänyt vuoden, ja saimme silloin uuden kuutosrokotteen, johon normaalien viiden lisäksi sisältyy hepatiitti-B, sekä meningokokkirokotteen. Kun lisäksi otettiin verinäyte, niin eihän me huudoilta taas säästytty. Itku onneksi kesti vain lyhyen aikaa, ja kun odotusaulassa piti vielä odottaa puoli tuntia piikkien jälkeen, ehti S leikkiä aulan leluilla niin, että hyvä mieli jäi käynnistä päällimmäiseksi. Saimme tuttuun tapaan myös päiväkirjaa täytettäväksi reaktioiden seuraamiseksi, mitään suurempia seuraamuksia ei tullut rokotuspäivän ruokahaluttomuuden ja väsymyksen lisäksi. Kiukkuinen kuin ampiainen tuo neitimme on tämän tästäkin, joten en tiedä, meneekö ärtyneisyys rokotteiden vai luonteen piikkiin. :D

Neuvolassa kävimme sitten uudella ajalla, koska lahopäänä unohdin aivan totaalisesti aikamme (vaikka se nenän edessä kalenterissa nököttikin), sain onneksi uuden ajan jo viikon päähän mutta sijaiselle. Mennessämme jouduimme kuitenkin odottelemaan vuoroamme puoli tuntia, ja kun mitään ei kuulunut ja koputtelin ovelle, otti meidät vastaan vielä joku toinen henkilö, kun meille varatulla sijaisella oli meitä ennen asiakas, jonka kanssa kesti vielä. Eipä meidän käynnissä kauaa mennytkään. Hyvin oltiin taas kasvettu, niin tasaista viivaa piirtyi käyrille, että harvoin kuulemma näkeekään. 74,5 cm ja 9640 g mitat saatiin tulokseksi ja pääkin menee edelleen siellä -2 -käyrillä ollen 44,2 cm. "Hyvin kasvaa ja kehittyy. Motoriikka ikätasoista. Yksittäisiä sanoja tulee. Terveenä ollut." Kyseltiin normaalit kuulumiset, mitään huolia meillä ei ole. Nukkumisesta tuli sen verran puhe kun S vielä yötkin heräilee tissittelemään, ja neuvolantäti oli sitä mieltä, että sitten kun itse jaksaa, niin sitten voi jotain unikoulun tyyppistä kokeilla. Ihan kokonaan olin unohtanut varata hammaslääkärille aikaa, eli se on vuorossa sitten loppukesästä.

Kuudes ja viimeinen rokotetutkimuksen käynti oli nyt 13 kuukauden iässä eilen. Pistoksia tuli taas useampi, verikokeen oton lisäksi kuutosrokotteen tehoste sekä pneumokokkirokote. Lisäksi olisi pitänyt saada MPR-rokote, mutta tulossa on kuulemma uusi rokotustutkimus tämän osalta, eli saamme sen sitten vähän myöhemmin osana uutta tutkimusta. Muistoksi saimme Saa ilahduttavan kirjan, jossa eläinhahmot seikkailee. Tästäkin jälkireaktioista pitää taas päiväkirjaa täytellä. Pientä lämpöä tuo tämänkertainen nostatti ja tyttö oli kuulemma normaalia hiljaisempi ja rauhallisempi ollut koko illan, nukkunut kolmen tunnin päikkärit ja ruokakaan ei maittanut. Ehdin jo nuolaista ennen kuin tipahti, mutta viime yön S nukkui varmaan ensimmäistä kertaa 7 tuntia omassa sängyssään, heräämättä. (Toki sitten juuri äsken piti alkaa vinkumaan maitoa, kun meinasin jo asiaa hehkuttaa :) .)

Uudessa rokotetutkimuksessa testataan tuhkarokko-vihurirokko-sikotautirokotetta (MPR), "kaikki tutkimuksen osallistuvat lapset saavat myös rokotteen A-hepatiittia -- [sekä] vesirokkoa vastaan. Nämä rokotteet eivät kuulu neuvolassa annettaviin rokotuksiin." Jotain vauvapalstojen keskusteluketjua seuranneena (ärsyttipä suunnattomasti ihmisten tietämättömyys sairauksista) päätin nyt kuitenkin ottaa tuon vesirokkorokotteen, kun sitä näin tarjotaan. Tämä tutkimus kestää puoli vuotta ja käyntejä on kolme, eli jatketaan blogin parissakin myöhemmin tällä teemalla.

Pikkuvarpaat auringossa

Meillä oli viikonloppuna edessä myös uuden autoni renkaanvaihto-operaatio, ja olisko parempaa säätä voinut tälle hommalle sattua? Isin vaihtaessa renkaita minä vietin Sn kanssa aikaa auringossa paistatellen isolla pihalla.

Olikohan mikään yllätys, että ei meidän neidin jalassa taas sukat pysyneet. Kun niitä jo pari kertaa kiskoin jalkaan takaisin, niin luovutin ja annoin mennä ilman, tuntui se maa kuitenkin jo auringon porottaessa niin lämpimältä.

Tämä pieni tutkimusmatkailija oli kyllä ihan täpinöissään, kun hoksasi uuden maailmansa mahdollisuudet. Vähän ensin hämmästeli ja kummasteli käsien ja jalkojen alla pisteleviä kuivia ruohotuppoja, mutta ne ei menoa haitanneet, kun pääsi tutkimaan ympäristöään maasta käsin.

Äitinsä tyttö - heti maata tonkimassa! Tuli muuten todistettua taas, että ei se mitään lapsi mitään lelukuormaa kaipaa - vanha kunnon käpy oli tällä kertaa hyvin kiinnostava leikkiväline! (Hiekkalaatikko oli muurahaisten valtakuntaa, niin en itse ainakaan sinne uskaltanu lasta istuttaa.) Haaveilen niiiiin omasta pihasta!

Auringossa paistattelu teki tehtävänsä, illalla naamani helotti punaisena kuin keitetyllä ravulla. Onneksi tämä laski pian, ja jospa kohta voitaisiin siirtyä jo rusketuksen puolelle. Pitäisi muuten kaivella noita aurinkorasvapurnukoita ja tehdä inventaario, onko siellä lapselle aurinkorasvaa vai pitääkö lähteä sellaista shoppailemaan.

Jännällä muuten odotan, miten aurinko ottaa tuohon meidän tyttöön. Oletuksena kun on hänellä olevan geeniensä myötä enemmän pigmenttiä, eli varmaan pienikin määrä aurinkoa tarttuu häneen rusketuksena.

Auton renkaista saatiin tosiaan vain puolet vaihdettua, eli nyt pitää metsästää autofirma, jossa vaihattaisi ja ostaisi loput renkaat.