Leo's Leikkimaassa

Käytiin muutama viikko takaperin Leo's Leikkimaassa. Lapset on jo pitkään halunneet sinne mennä (= vähintään jokaisen näkemänsä Leikkimaa -mainoksen jälkeen ovat sanoneet, että haluavat Leo Leikkimaahan!). Reissu oli meidän MLL paikallisyhdistyksen järjestämä, ja olin sen verran mattimyöhäinen ilmottautuja, että saatiin peruutuspaikat. Tätä varten kun minun oli odoteltava uuden työharjoittelun alkamista ja työvuorojen tekemistä ja otin varta vasten tämän reissupäivän vapaaksi.

Mentiin reissuun bussilla, joka lapsille oli jo elämys sekin. Minulla oli pienimmäiselle mukana oma kaukalo, niin matkusti hänkin turvallisesti linja-autossa. Perillä rannekkeen saatuaan ensimmäinen lapsista katosi jo jonnekin omille teilleen, ja minulla oli täysi työ pysytellä pienimmäisenkin perässä, niin saivat kaksi isompaa mennä aika lailla omia aikojaan. Ohjeistin heitä, että jos tulee asiaa eikä äitiä heti löydy, voi mennä sinne infoon sanomaan, niin he kuuluttaa äitiä. Kerran kuuluikin sitten kuulutus, tosin eipä tainnut kovin kummempaa hätää olla.

Leo's Leikkimaassa plussaa on siistit ruokailutilat. Pieni miinus siitä, ettei omien eväiden syönti ollut sallittua, minulla oli kaikille lisäksi omaa pientä välipalaa mukana ja erityisesti J:lle, jolle hällekin piti ruuat nyt ostaa kanttiinista. Valikoima kun koostui sitten pääasiassa leivoksista, jäätelöstä, hampurilaisista jne. eikä vauvanruokiakaan ollut kovin montaa sorttia, muutama erilainen sosepurkki. Erityisesti kahvin ystävänä ilahdutti kuitenkin se, että santsikupin (-t) sai juoda veloituksetta. Syötiin myös yhdistyksen puolesta Hot Dogit, jonka pienimmäinenkin sai. Hän pääsi maistamaan nakista pienen murusen ja sämpylästä palasia, mutta ei tainnut kovin maistua, kun alkoi pian viskelemään palasia jo lattialle. Eipä ne isommatkaan malttaneet kovin paljon syödä, kun leikit kutsui jo. Vielä meidän reissulle ei ethtinyt, mutta nythän Leo's Leikkimaa mainosti, että alkaa tarjoamaan entistä terveellisempää ruokaa, kun lisää valikoimiinsa myös erilaisia kasviksia, joten parannusta tähän on tulossa.

Meillä oli kyllä onnistunut päivä! Lapset tykkäsivät ja olisivat halunneet takaisin jo heti seuraavana päivänä... Lupailin kyllä, että käydään me täällä vastakin. Tosin he ovat nyt kinunneet jo toiseen sisäleikkipuistoon, jonne kyllä sinnekin on jonkun loman koittaessa luvattu menemään... HopLopiinhan olisi lisäksi MLL jäsenkortilla alennettu pääsymaksu arkisin, minkä edun voisi ehdottomasti käyttää vastineeksi jäsenmaksuille.

11 kuukautta

10 kk | 9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Vuosi sitten tähän aikaan alkoi olla jo melko odotuksen täyteiset päivät. Olihan laskettuun aikaan vielä vähän matkaa, mutta kun eräs kanssaodottaja synnytti juhannuksen jälkeen, alkoi itselläkin olla konkreettisesti jo mielessä, että hetkenä milloin vaan. No jos olisin tiennyt, että vielä kuukauden verran saisin ihan hissuksiin odotella, niin olisihan tuota ehtinyt mitä vaan.

R on viimeisen kuun aikana muuttunut jotenkin valtavasti ja todettava se on, että vauvaa meillä ei kohta enää ole. Fyysisesti ei tässä kuukauden aikana ole välttämättä juurikaan kasvanut, mutta ulkonäöltään alkaa vauvan pyöreys olla poissa ja R alkaa näyttää jo isolta pojalta ja saada ihan omia piirteitä.

Hiekan ja kivien syöminen on tosi jännää. Hiekkalaatikolle kun pääsee, niin siitä vaan kauhotaan nyrkit täyteen hiekkaa ja mikä parempi, jos vielä kiviä löytyy. Ymmärtää kyllä käskyt "Ei suuhun!", "Pois!", "Anna äitille!" ja toisinaan puklauttaakin imeskeltyjä kiviä käteeni. Mutta annappa, jos lattialta löytyy Sn sinne jättämää muovailuvahaa, sitä ei pois saa. Kakanpesujutut meillä onkin välillä jännittäviä hetkiä - mitä tänään (tai eilen) onkaan tullut suuhun kauhottua...

Motoriset taidot on kehittyneet niin, että viime kuun jälkeen on opittu ottamaan askeleita tukea vasten ja pari kertaa on aivan vahingossa, tajuamatta itsekään, seisonut hetken aikaa ilman tukea. Kiipeilemään oppi aivan varkain, kun lähti itsekseen yläkerran portaita kapuamaan minun perässä ja olikin jo puolivälissä, kun hoksasin mennä katsomaan, mitä ihmettä siellä huudetaan. Kiipeilyä harrastetaan sitten milloin mihinkin ja huippua on pienten esteiden yli mönkiä ees taas.

Kaikkea olisi mahdottoman kiva purkaa, ja minun astiakaapit järjestetään uuteen uskoon mielellään monta kertaa päivässä. Myös lehdet saavat kyytiä, ja jos oikein luvan kanssa vielä saa, niin legotornien purkaminen se vasta mukavaa on.

Päiväunien nukkuminen on vähentynyt entisestään. Nykyisellään riittää joko kaksi kertaa noin puolen tunnin-tunnin mittaiset unet, tai jos puolenpäivän aikaan nukkuu tunnista maksimissaan kahteen, niin toisia unia ei sitten enää nuku. Yöunille meno on nykyisin melko hyörintää, ja parhaiten nukahtaa jos isi hoitaa sen puolen. Pääosin on nukkunut hyvin, mutta hampaiden tulo puolestaan herättää monta kertaa yössä.

Hampaita siis tosiaan tuli kerralla kaksi muutama viikko sitten, ylhäälle kulmahammas ensin verta valuen ja heti perään toinen yläetuhammas. Nyt kun tätä kirjoitan, niin on hampaita kyllä taas tulossa, mutta siis tasan 11-kk -päivänä pystyi sanomaan, että lähipäivinä tulee ylös taas lisää.

Melkoinen tissimaakari poika vielä on, ja edelleen tärkeää on se yömaito ja aamuhömpsyt. Vieraassa ympäristössä ei kyllä enää keskity maidon juomiseen, mutta sitäkin enemmän sitten kotona rauhassa. Ja varsinkin nyt, kun on hampaiden tulo tehnyt kipeää, on tuo tissillä olo tuntunut olevan taas tärkeää ja öisinkin helpottaa pojan oloa. Varsinkin kun ei hampaiden tulolta oo aina oikein syönytkään, niin onpahan saanut ainakin mahantäytettä. Syöminen muutenkin on välillä ollut hankalaa, kun kaikki pitäis saada tehdä itse ja syöttäessä lusikkaa huidotaan sivuun tai pöydältä ruuat viskellään lattialle.

Juttelee myös paljon. Mitään selvää sanaa ei tule, mitä nyt vahingossa joskus joltakin kuulostaa. Mutta kovasti yrittää välillä seurustella ja tykkää leikkiä muiden lasten seurassa.

Semmoinen vauva meillä oli. Seuraavaksi tuleekin jo 1-vuotispäivä, mihin tämä aika taas oikein meni?

3-vuotiaan synttäritarjoilut

En saa järkkäristä valokuvia ulos, eli mennään sitten näillä kännykuvilla! Tosiaan viime viikonloppuna juhlittiin meidän 3-vuotiasta. Hän oli etukäteen jo kovasti odottanut omia synttäreitään, ja paljon kyselinkin, että mitä hän haluaisi synttäreillään olevan. "Hello Kitty-kakku ja Frozen-kakku" tuli niinkuin apteekin hyllyltä. Lisäksi tarjoiluihin sipsiä, "Ja dippiä!", popcornia, karkkeja ("mustia karkkeja, ja pinkkejä".

Frozen-kakkua kun toivottiin, niin piti sitten metsästää siihen kakkukuva. Lähikaupassa olin nähnyt, vaan loppuhan ne oli siinä vaiheessa, kun ostamaan menin. Löytyi tämä sitten Ideaparkin Toys r' Usista, sielläkään ei ollut kuin yhdenlaisia kuvia. Ens kerran jos tarvii, pitää hyvissä ajoin verkkokaupasta tilata.

Hello Kitty vuoan oon saanut muinoin Tupperwarelta ja siitä kait S tuon idean kakkuunkin sai. En oo hetkeen tuota käyttänyt (tai itse asiassa vissiin kerran aikaisemmin Sn 1-vuotissynttäreillä) niin oli mukava käyttää tuotakin välillä.

Täytekakun väli on hyvin simppeli. Laitoin mansikkahilloa, vaniljakreemiä ja kerma-vaniljavaahtoa. Päällä on kermavaahtopursotukset, joista osa värjätty punaisella elintarvikevärillä. Kittyn silmät ja viikset on lakritsaa ja nokka suklaanappi. Rusetti on marsipaania ja keskellä lakupötkön täytteestä muotoiltu solmu. Kaulakorussa on värillisiä kuulia.

Kakkupohjan tein gluteenittomana, yksi vieras kun ei viljaa kestä niin ajattelin tehdä kerralla semmosen, että kaikille käy eikä tarvi erikseen suunnitella mitään. Ohje on Kinuskikissalta, "saman verran kaikkea". Käytin tuohon Hello Kitty -vuokaan 4 keskikokoista kananmunaa: Taikinaa jäi vähän yli ja uunissa taikina kuohusi vuoasta yli. Neljä pientä tai kolme keskikokoista olis siis ollut sopivampi määrä.

Toisesta kakusta tein juustokakun, eli moussekakun, eli jäädykekakun. En halunnut kakkuun tuorejuustoa, enkä liivatetta, joten melkoisesti piti sitten soveltaa. Pohja on manteli-taateli-rusina-kookosöljy -sekoitus. Täytteessä on kermavaahtoa, vaahdotettua vaniljakastiketta, rahkaa ja soijajugurttia. Pakastin tämän yön yli, aamulla laitoin kakkukuvan päälle ja jääkaappiin. Vaikutti kuitenkin, että sulaa liikaa, niin laitoin vielä pakastimeen ja otin ulos noin tunti ennen tarjoiluja.

Pursotukset on kerma-vaniljavaahtoa ja osa niistä värjätty siniseksi. Lisäksi hopeakuulia ja sinistä strösseliä. Kiireessä piti kakku pursotella, kun ensimmäiset vieraat oli jo saapuneet ennen ku ehdin tämän kimppuun.

Makean vastapainoksi halusin tarjoiluihin hedelmiä, pieniäkin vieraita kun oli kutsuttu. Hedelmähain idea on saatu Facebookin Sormiruokailijat - ja Simppeli sormiruokakeittiö -ryhmistä (Googleen esim. Watermelon shark). Tätä tehdessä mietin vaan, että ei tämä kyllä hailta näytä vaan jotain eläintä se muistuttaa enemmän. Lapsen suusta se sitten tuli, kun S kutsui tätä sammakoksi! Toisin sanoen hyvä jatkokehitysidea.

Lisäksi pöydässä oli maissinaksuja, popcornia, suolatikkuja, sipsejä, dippiä, vaahtokarkkeja, erilaisia keksejä, kahvit, teet, mehua ja limsaa.


Mielessä oli vielä, että olisin esimerkiksi tehnyt suolaisen piirakan, pikkupitsoja, karjalanpiirakoita ja suklaapopcorneja, mutta aika ei riittänyt enkä toisaalta enää jaksanutkaan alkaa muuta tekemään. Nämä tarjoilut näytti kuitenkin maistuvan, ja oli hyvin mitoitettu. Kakuista jäi pienet palat, kun tavallisesti niistä on puolet jäänyt syömättä. Hyvä näin, koska aina ne jää lopulta minun syöväksi, ja on yhden täytekakun syöminen yksin nyt vähän liikaa...

8 kuukautta

7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Näin kasvettiin taas kuukausi ja 8-kk neuvolakin sattui "synttäripäivälle" niin nähtiinpä heti, miten on poika kasvanu.

Pitkäksihän häntä on kehuttu ja melko pötkylä hän on ainakin äidin silmissä ja käsivarsilla kannatellessa. Vaatteissa on käytössä vielä 68 (paitsi nyt pitää kehaista Noshin vaatteiden pitkäikäisyyttä - edelleen 50/56 body menee!).

MITAT 23.3. (suluissa 27.1. 6kk)

Paino 9090 g (8290 g)

Pituus 70 cm (67,6 cm)

Pää 44,9 cm (43,8 cm)

Painoa oli siis tullut vajaa kilo ja pituutta pari senttiä lisää kahdessa kuukaudessa. Käyrät meni hyvin tasaista kasvua keksikäyrän tuntumassa. Pää näköjään menee meillä -1 käyrällä, mikä ei ihme olekkaan kun molemmat vanhemmat on "pienipäisiä".

Seuraa hyvin esinettä ja kuulee molemmilla korvilla hyvin, pää kääntyy äänen suuntaan (tämä kuulemma alkaen 8 kk).

Tuossa vähän aikaa sitten Rhän söi vähän huonommin, kun hampaat teki tuloaan. Niitä onkin nyt jo kaksin kappalein, parin viikon välein putkahtivat. Kolmas tekee vissiin ylös tuloaan. Nyt onkin sitten ollut hyvä hampailla nakerrella ruokia, joita on alkanu uppoamaan isoja määriä. Neuvolantätikin heti kysyi, että sormiruokaillaanko, ja pääasiassa ruuat menee sormiruokana. Aamupuuro (ja vaihtelevasti iltapuuro) kylläkin lusikoidaan, ne muuten valmistan pääasiassa ämmään (äidinmaito) vielä niin siitäpä poika saa vielä lisää superfoodia. Sitten ei aina jaksa itse keskittyä siihen syömään vaan haluaa tulla syötetyksi. Itehän minä ruuat teen 99 % eli "tavallista" ruokaa syö ja melko karkeaakin on jo.

Pinsettiotettakin hän jo tapailee hyvin, Talk-muruilla on sitäkin harjoiteltu ja alkaa jo välillä saamaan pinsettiinkin. Ruuista ei oo tullut mitään reaktioita. Rintamaitoa hän vielä saa eli imetyksellä ollaan edelleen. Vaan nykyisin ei aina malttais oikein keskittyä tähän hommaan, pää seuraa ympärillä tapahtuvia juttuja. Tärkeitä on edelleen kuitenkin aamu- ja iltaimetykset. Öisin nykyään juo pääasiassa vaan 1-2 kertaa ja nekin saattaa mennä vasta aamuyön tunneille.

Nukkuminen on nyt viime aikoina ollut vähän hulinointia. Veikkaan noita hampaita syyksi. Kun ei se maitokaan tepsi enää tainnuttajaksi, yritetty kyllä on vaan ei se yleensä kelpaa sekään. Saa aina napata kainaloon hyssyttelyyn tai vähintäänkin kääntää toiselle kyljelle ja antaa tippunutta tuttia, että rauhoittuu. Ja tämä monta kertaa yössä,

Mehän alotettiin vauvauinti, pikkusen myöhässä noin niinkuin "vauvaksi" ja saa nähdä sukellusreflektin kannalta, vieläkö on. Tää nyt on ollut semmoista äidin ja pojan yhteistä aikaa (isi kun ei oikein perusta uimisen päälle) ja R on kyllä tykännyt tähän saakka kun kaksi kertaa ollaan uimassa käyty.

R on alkanut liikkumaan (koko ajan enevissä määrin) vaikkakin pääasiassa peruuttamalla (kuten isosiskonsakin aikoinaan) ja kieriskellen. Nyt vasta hoksasi, että kun ottaa vaikka maton reunasta kiinni ja vetää, pääsee eteen päin. Polviasentoon hän jo menee ja siinä keinuttelee itseään edes takaisin. Voi olla, että oppiikin konttaamaan ennen ryömimistä? Saa nähdä.

Muuta näin kuriositeettina mainitakseni, ollaan jo aloitettu vähän pottaharjoitteluja. Lähinnä tämmöisellä VVV-tekniikalla (varhainen vessahätäviestintä) olen muutaman kerran saanut h-hetkellä hänet potalle istumaan. Eipä tuon suhteen nyt mitään kiirettä ole mutta mukava oli hoksata, että tämmöinenkin viestintä meillä toimii.

7 kuukautta

6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Viikko takaperin R täytti jo seitsemän kuukautta. Neuvolaahan ei nyt olekkaan, mutta hyvin vaikuttaa poika kasvaneen. Vaatteissa koko 68 on käytössä ja aika pötkylä on!

R on alkanut jo kovasti liikuskelemaan. Ja aivan kuten isosiskollaankin oli alussa, niin on hänelläkin suuntana taakse päin. Pakki päällä ja navan ympäri kierien pääsee siis sujuvasti paikasta toiseen - jos pääsee eikä esteitä tule vastaan.

Ruokia tosiaan alettiin maistelemaan jo paria päivää ennen puolta vuotta. Aika monipuolisesti me tällä hetkellä ruokaillaan, ja soseet sekä sormiruoka uppoaa vaihtelevasti. Appelsiinin perään on oikein perso! R oli pari viikkoa takaperin kovassa flunssassa, paha yskä oli. Lisäksi oli tosi kärttyinen ja mietin jo, että kunnolla nyt on joku paikka kipeä. Viikko menikin sitten niin, että söi tuskin mitään kiinteätä. Kuitenkin alkoi jo se ruoka maistumaan ja seuraavana päivänä sattumalta huomasin, että kappas, hammashan se siellä. Saatiin siis viimein ensimmäinen hammas suuhun.

Tissimaidolla edelleen siis kasvaa pääsäntöisesti eli kuitenkin saa kaiken tarvittavan. Melkoinen maitopoika hän vielä onkin. Öisin kelpaa tissi edelleen, vaikka ehkä vähän harvemmin kuin ennen. Nukkumisiin nyt ei muuten ole oikein muuta muutosta tullut, sama "rytmi" meillä on kuten ennenkin ja samat asiat voisin suoraan kopsata kuin edellisestä kuukausikatsauksesta.

Ääntelee jo hyvin monipuolisesti, melkoisia neandertaaliörinöitäkin vielä päästelee. Selvästi huutaa kuitenkin "ääiitii"!. Ymmärtää puheesta jo rutiiniasiat, esimerkiksi "maitoa", "pisuli", "kakkarainen", "tutti" saa aikaan ihan erilaiset reaktiot. Melkoisen voimakastahtoinen poika tuntuu olevan. Muuten on siis oikein rauhallinen ja iloinen veijari, mutta kun jotain tahtoo niin se ei kyllä jää keneltäkään epäselväksi!

Puolivuotisneuvolassa

Nyt on käyty jo 6 kk neuvolassakin. Mitat oli vähän kuten veikkasinkin.

MITAT 27.1. (suluissa 15.12.)

Paino 8290 g (7590)

Pituus 67,6 cm ( 64,7)

Pää 43,8 cm ( 42,7)

Hyvin oli poika siis kasvanut maidolla tähänkin saakka. Painokäyrä meni tasaista siksakkia ja pituuskäyrä oli lähtenyt pikkuisen nousuun (4 kk pieni notkahdus on ihan normaalia). 

Tänään teemana olikin kiinteät ja liikkuminen. Nukkumisista kyseli, ja valittelin viime aikojen pakkasia, että huonosti on nukkunut sisällä ja ulkonakaan ei voi oikein käydä. Hyvin nukkuu jos saadaan jotain aktiviteettia, kerhoa tai muuta aamupäivälle, mutta kotona ei malta eikä aina saatakkaan nukkua, kun isosisko pitää meteliä. Yösyöttöjä on keskimäärin 3-4, vaihdellut kyllä viime aikoina paljon nuo heräämiset ja ilmavaivojakin ollut ja niihin heräillyt sitten.

Liikkuu kyllä akselinsa ympäri, mutta kun ei tosiaan siellä lattiallakaan hirveästi uskalla pitää, ellei ole koko ajan vahtimassa. Se kun isosisko ei oikein osaa eikä aina tajua varoa. On kuitenkin kohotellut tosiaan jo takapuoltaankin polviasentoa kohti ja varaa jos suorille käsille painoa. Kyllä se siitä siis kohta lähtee, kun vain hoksaa homman jujun!

Syöttötuolissa ollaan siis istuskeltu viikon verran, ja kiinteitä aloteltiin loppuviikosta. Tähän saakka on saanut sormiruokana mm. kurkkua, porkkanaa, myskikurpitsaa (aivan uusi tuttavuus minullekkin, Sormiruokaryhmässä tästä kuitenkin oli maininta ja sopivasti tuli vastaan kaupassa), soseina perunaa, porkkanaa, herneitäkin. Lihoja voidaan kuulemma alkaa lisäilemään yksi maku kerrallaan.

Terkka ihan vaan totesi, että "Ja rintamaito riittää edelleen juomaksi" ja mainitsi myös, että sormiruokailua nyt kannattaakin harrastaa, kun siihen on valmiudet ja kiinnostusta tässä iässä löytyy.

Saatiin nyt sitten taas rokotteita. Rotaa ja kaksi piikkiä. Pieni itkuhan se pistettäessä tuli, mutta loppui onneksi pian huomion kiinnittyessä leluihin eikä ollut sen jälkeen moksiskaan. Ei ole oireitakaan tullut noista.

Oikein hyvin siis kaikki ja seuraava neuvola on sitten vasta kahden kuukauden päästä.

6 kuukautta

5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Näin se vaan puoli vuotta mennä vilisti ja meidän poika siirtyy isojen vauvojen kerhoon.

Äidin käsivarret ja selkä on ihan loppu, niin tuntuu poika painavan jo paljon. Oma veikkaukseni mitoiksi on 8 kg ja 68 cm eli katsotaan, mitä keskiviikkona neuvolassa sitten näyttää. 62-vaatteet on jo ihan kinttanoita eli 68 saa olla jo kovastkkin käytössä, jopa muutamalla 74 täydennyksellä. Talveksi ostettu 68-koon toppapuku ei enää mennyt kovilla pakkasilla päälle alla olevan haalarin kanssa, vaan sai jo ottaa käyttöön Sn entisen äippäpakkauksen 68/74 toppapuvun.

Poika on kova juttelemaan, äb-bäb-bäb-bää, bäb-bäb-bää, bab-ba kuuluu jo sanavarastoon ja kovasti huutelee jo "EIIIIII", "ÄI-TIIII" ;) . Veikkaan kyllä samanlaisen höpöttäjän tulevan, kun siskostaankin. Seuraakin ihmetellen siskonsa rämäpäisyyttä ja nauraa kihertää hurjimmille jutuille.

Lattialla kääntyilee ja pyörii, menohaluja olisi, mutta tämä vaatisi enemmän tuota maassa oleskelua. Sylissä ainakin jumppaa itseään vähän polvilleenkin jo.

Äidinmaidolla on tähän saakka kasvanut, mutta myönnettävä on, että varaslähtö otettiin eikä ihan 6 kk täysimetys kirjaimellisesti otettuna toteutunut. Viikon puolivälissä haettiin syöttötuoli sisään, kun R näytti jo tuossa sitterissä nousevan itsekseen istumaan. Torstaina sai iltapalaksi imeskellä vähän omenaa, ja en enää sitten malttanut seuraavana päivänä olla kokeilematta, mitä tuumaisi kurkusta, ja hyvin näytti maistuvan! Seuraava ateria oli myskikurpitsaa ja porkkanaa. Soseille alettiin sunnuntaina. Sormiruokailujuttuja olen vähän lueskellut, mutta aijotaan antaa siis myös soseita ja tulee luultavasti koko perheen ruokavalio nytkin monipuolistumaan, kun uusia makuja maistatellaan pojallekkin.

Vielä ei mitään varsinaista 6 kuukauden hulinaa ole erottunut, ehkä ennemminkin vähän rauhoittunut tuo yötisutteli, toisinaan kun juo maitoa sen pari-kolme kertaa yössä. Joulun aikaiset ruuat (laatikot, piparkakku?) taisi laittaa pojan vatsan vähän kipeäksi, kun oli todella levotonta yöt ja ylipäänsä kaikki nukkuminen. En nyt voi tarkkaan sanoa mikä sitä vatsaa kivistää, mutta arvelisin mausteet/maito/kananmuna - jokin näistä. Hoksasin ja muistin nyt vast'ikään ostaa magnesiumia itselleni ja sen käyttäminen tuntuu vähän rauhoittaneen ainakin öitä.

Päivärytmiäkin alkaa jo olemaan, mutta vauvankello on kyllä eri kuin oikea kello. Herää yleensä meidän muiden kanssa klo 7-8 (riippuen esim. onko Slla kerhopäivä), valvoo pari tuntia, nukkuu - jos nukkuu. Kotona ei nuku kuin vartin pätkiä, ja nyt kun on ollut nuo hirmupakkaset, niin ei ole voinut edes ulos mennä ja siellä nukuttaa. Sen sijaan jos ollaan vaikka autoilemassa ja siihen nukahtaa, saattaa hyvinkin vetää parin-kolmen tunnin tirsat kaukalossa n. klo 12-15 aikaan. No, tämä taas ei äitiä hirveästi helpota, kun Slla on se aamupäiväkerho ja jos R valvoo tämän ajan, niin tuon sylivauvan kanssa ei saa tehtyä yhtään mitään. Tämä kun ei tosiaan viihdy hetkeäkään yksin, eli saa olla koko ajan kantamassa ja koittaa yhdellä kädellä itse tehdä jotain, tai sitten luovuttaa kotihommien suhteen ja istutaan sohvalla sylitellen. Pahoin pelkään, että samanlainen kukkuja on R kuin siskonsakin. Ymmärrettävästi kotona on kuitenkin hälinää koko ajan, ettei tämä malta nukkua sitten yhtään, ja jos nukahtaa, niin S kyllä menee huutamaan viereen ja ihan tahallaan herättämään! Yöuniajasta kuitenkin pitää kiinni ja edelleen klo 9 on se maaginen hetki, kun ilmoittaa haluavansa nukkumaan.

R tykkää siis olla paljon äidin sylissä. Seurata isosiskon tekemisiä. Ihmetellä Leevi-kissaa. Imeskellä tuttia. Nauraa ja tanssia. Muskarissakin alettiin käydä siskon kanssa sisarryhmässä, niin saa siellä tanssia.

11 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk

Muutama päivä sitten neiti mennä hujahti viimeisen vauvakuukauden puolelle. Kyllä se totta on, kun sanotaan, että se vauva-aika vaan menee äkkiä. Haikeudella muistelen välillä aikaa, kun S oli ihan pikkuruinen. Samalla kuitenkin ylpeydellä seuraa, miten päivä päivältä S kasvaa ja ymmärtää asioista enemmän välillä äitinsä täysin hämmästyttäen.

S on viime kuukauden aikana kasvanut pituutta ainakin siitä päätellen, että lähes kaikki 68- että jopa osa 74-koon housuista loppuu pituudeltaan kesken. Onneksi kesä tulee, niin paljaat kintut ei haittaa, muutenhan ne vielä meniskin jalkaan. Sukkia neiti ei tykkää muutenkaan käyttää, aina on repimässä niitä pois jalasta ja parittomia sukkia löytyykin aina ympäri taloa, myös kyläillessä. Annankin hänen useimmiten olla ilman sukkia, jos lattia vaan on sen verran lämmin, ettei varpaat palellu. Hyvällä ruokahalulla hän on syönyt eli paino kasvanee tasaiseen tahtiin.

Vieläkään ei S viipota menemään kuin lujaa vauhtia konttaillen. Joitakin kertoja on nyt enenevissä määrin alkanut osoittamaan kiinnostusta kävelyä kohtaan, esim. työntäen työtuolia tai jotain muuta liikkeelle lähtevää. Kävelykärryt WANTED. Tykkää myös kävelyttämisestä ihan hirveästi, ja osaa kyllä laittaa jalkaa toisen eteen, eli kyllä se sieltä kohta lähtee itsekseen jo liikkeelle.  Jos äiti kieltää johonkin menemästä, silloin kontataan lujaa ja naureskellaan. Varsinkin, jos saa olla ilman rihman kiertämää. Pukeminen muutenkin on aina hirveän hankalaa, puhumattakaan vaipan vaihdosta, kiemurrellaan mahdollisimman hankalasti ettei vaan saisi mitään puettua. Ulos sentään neiti tykkää aina lähteä, ja nostaa hirveän huudon, jos isi menee parvekkeelle tai etuovesta ulos, hän kun tahtois mukaan. Silti autossa hän ei viihdy (paikallaan?), vaan vissiin tykkää juurikin raittiista ulkoilmasta ja maisemista.

S keksii myös nykyään itse leikkejä ja on alkanut selkeästi keksimään omia juttuja. Saattaa vaikka pinnasängyssään jutella ja pussailla nallen kanssa. Lukeminen on edelleen yksi lempiharrastuksista, sekä omat kirjat että äitin lehdet on mukavia. Kännykkä ja tietokone aiheuttaa itkupotkuraivarit, kun niitä haluaisi näpertää, mutta ei saa. Hommasin jo ylimääräsen tietokoneen näppiksen neidille leikittäväksi, oli siitä jo ainakin yksi näppäin lähtenyt irti. Yksi viimeaikaisin suosikkileikki on ratsastus. En muista, mistä tämä lähti, mutta jos meen maahan kyykkyyn, niin S tulee minun selän taa ja puristaa kädet ympärille, ja sitten pitää mennä reppuselässä taloa laukaten ympäri. Tulevaa heppatyttöainesta. Sitä uimista voisi muuten koittaa taas pitkästä aikaa, nykyään kun kylpyammeen pelkkä näkeminenkin saa aikaan riemuhuutoja. Musiikki ja tanssiminen on silti lempiharrastus numero yksi. Kukkuu!-leikki on laajentunut verhoista mihin vaan kankaanpalaseen. Mukavaa on myös tonkia äidin käsilaukkua ja levittää sen sisältö ympäri eteisen lattiaa, ja vielä parempi jos sieltä löytää lompakon, niin kaikki kortit pitää heitellä ympäri lattiaa. Myös sukkakorin sisältö pitää järjestää uusiksi monta kertaa päivässä, ja jos ei näissä ole tarpeeksi, niin myös kaikki lelut voi levittää ympäri olohuonetta. Pyykkikaverina myös samaa laatua.

Puhetta tulee ja paljon, kenelle vaan kuka jaksaa kuunnella. Varsinaisia uusia sanoja ei ole tullut, mutta matkii äänteitä kyllä hyvin, varsinkin jos useamman kerran toistelee. Esimerkiksi auto kuului yksi päivä hienosti. Oon myös huomannu, että seassa on äänteitä, jotka ei varsinaisesti suomeen kuulu, ja jotenkin tuo puhe kuulostaa jo erilaiselta isinsä kanssa kommunikoidessaan. Neiti on muuten myös kova komentamaan ja käskyttämään varsinkin, jos häntä komennetaan niin hän kyllä osaa tehdä sen takaisin.

Hampaita on jo kymmenen. Kolme tullut siis lisää, tällä kertaa vähän kivuttomammin, vain pieniä äkäpussikohtauksia aiheuttaen. Nyt on siis neljä hammasta alhaalla ja ylhäällä, sekä ylhäällä poskissa molemmin puolin yhdet. Alas on vastaaviin kohtiin tulossa jo kaksi lisää.

S syö jo lähes kaikkea. Pääasiassa omatekemiä soseita, välillä haen vaihtelua jostain kaupan purkkiruuasta, varsinkin kalapurkkeja ostan silloin tällöin tai jos nyt joku tarjous sattuu olemaan. Omin kätösin syö mm. herkkuaan tortillaleipää, erimuotoisia makaroneja, banaania, kurkkua, tomaattia, maissinaksuja, Talk-muruja, ja milloin mitäkin keksin käteen antaa. Riisipiirakkaa on jo syönyt myös, sehän se onkin herkkua. Haluaisi kyllä itse syödä jo lusikalla, mutta yleensä se lusikan sisältö päätyy katapulttina lattialle ennemmin kuin varsinaiseen kohteeseensa. On myös kiinnostunut enemmän meidän ruuista, eli välillä pitää maistiaisia antaa myös omalta lautaselta, kyllähän hän huomaa, että erilaista se monesti on. Ollaan maisteltu jo mm. sekä pakastettua että tuoretta mansikkaa, ja kun en jaksa enää taistella tuulimyllyjä vastaan, niin onhan tuo välillä saanut pienesti maistaa jotain herkkua eli pieniä määriä sokeria (ja suolaa), mutta ei onneksi osaa niitä vielä vaatia enkä oikeasti niitä haluaisi myöhemminkään liikaa totuttaa syömään (isi saattaa olla eri mieltä tästä).

Normimaito me varmaan aletaan kohta pikkuhiljaa lisäämään ruokavalioon, vaikka sitäkin kyllä on ollut jo jonkun maistiaispalan seassa. Tähän saakka ruokajuomana on ollut vesi. Edelleen siis olen myös imettänyt, eiköhän se tuonne vuoden ikään saada suositusten mukaisesti jatkumaan. Niin, myös öisin imetän edelleen, ja sille sais minun puolesta jo tulla stoppi.

Öistä puheen ollen, tällä suunnalla on tapahtunut suurin harppaus. Sen kymmenen kuukauden jälkeen, mitä S minun kainalossa yönsä vietti, on jo suuri saavutus se, että muutama viikko on saatu S nukutettua omaan pinnasänkyynsä. Edelleen hän sieltä keskellä yötä kuitenkin herää, ja minä en tässä vaiheessa väsyneenä ole jaksanut uutta nukutustaistelua alottaa, mutta suuri harppaus eteenpäin se on tuokin. Muutamaa kikkaa sain kokeilla, ennen kuin onnistuin, ja viimein tuttipullosta ja kauramaidosta löytyi ratkaisu (mitään muita maidonkorvikkeita ei alkanut juomaan). Nyt alkaa jo olla sen verran tottunutkin omaan sänkyynsä, että harvoin tarvii enää tuttipulloonkaan turvautua. Mutta isot propsit annan kyllä myös isille, joka pari kertaa on saanut Sn itse nukutettua, ilman mitään kummempia poppakonsteja. (Minun puolesta sais vaikka joka ilta hoitaa nuo nukuttamiset :P ).

Nukkuminen siis tapahtuu yöaikaan vielä muutamalla herätyksellä. Päivisin nukkuu 1-2 päiväunet, toiset riippuen noista ensimmäisten kestoista ja siitä, ollaanko ilta-aikaan sopivasti jossakin menossa niin, että saapi ottaa rauhassa nokoset. Mielelläänhän noita toisia unia ei enää tässä vaiheessa tarttis olla, että neiti nukahtais ajoissa yöunille eikä kukkuisi yömyöhään. Aamulla kuitenkin useimmiten herää kahdeksan pintaan, kun olen ensin kuuden maissa saanut tainnutettua vielä jatkamaan uniaan.

Seuraavaksi kuukausikatsauksessa onkin vuorossa 1-vuotispäivä! Samalla kuukausikatsaussarja myös päättyy, katsotaan, mitä siihen tilalle keksin. :)