1-vuotias

Meillä asuu veikeä 1-vuotias, joka on itsekin huomannut jo olevansa vähän isompi poika ja vauhtia piisaa!

J on iloinen lapsi, joka tykkää leikkiä muiden kanssa. Varmasti sisarusparin kolmantena oleminen on tarkoittanut sitä, että J on melko sosiaalinen tapaus. Missään vaihessa ei ole oikeastaan ollut vierastamista, vaan uusienkin ihmisten kohdalla hetken aikaa tuumittuaan J ottaa melko nopeasti kontaktia niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

J on kova poika kiipeämään. Kun on selkänsä kääntänyt, on hän ollut salamana jo yläkerrassa ja on saanut keksiä portaikon oven eteen jos jonkinlaista estettä, josta kissa kuitenkin pääsee pujahtamaan välistä. J kiipeilee myös sohville ja kerran onnistuikin sinne pääsemään. Myös pinnasängyn reunan yli hän sai jalan heittämällä yli ja siitä punnertaen itsensä jo kaiteelle roikkumaan, niinpä piti laskea pinnasängyn pohja jo ihan alatasoon. Hän kävelee sujuvasti tukea vasten ja on ottanut jo useamman askeleen ilman tukeakin.

1-vuotisneuvolassa mittoja J:lle tuli 10,545 kg ja 75,6 cm. Pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä, samoin paino menee melko lailla omalla käyrällään. Pituuskasvu on asettunut -1 -käyrälle ja mehän on jo raskausajasta saakka käyty kontrolleissa J:n kasvun suhteen. Nyt käyrällä oli pieni notkahdus ja terkkari oli jo laittamassa pituuskontrolliin, mutta meillä on itse asiassa tulossa muutenkin verikokeet ja lastenlääkärin arvio siitä, jatketaanko kontrollointia. Eli jos saadaan sinne vielä aika järjestymään, niin samalla hoituu tuo 3 kk kontrollointi. Meillä oli alunperin tarkoitus olla tuo kontrolli jo joulukuussa, mutta monien tekijöiden summana otetaan nyt uudet verikokeet ja katsotaan, onko niissä mitään.

J on kyllä hyvä syömään, syö varmaan eniten koko perheestä (äidin jälkeen...). Ruokia menee kaikkia eikä allergioita ole huomattu. Ainoastaan nyt kun tuli neuvolassa puhetta J:n kakan koostumuksesta ja hajusta, niin terkkari suositteli, että jätettäisiin lehmänmaito toistaiseksi kokonaan pois ruokavaliosta ja sen kanssa ei olisi mitään kiirettä. Itse en ole sitä kauheasti vielä J:lle ujuttanutkaan, mutta päivähoidossa toki on ollut käytössä korvikkeet ja varmaan nyt 1-v. korvilla on siirrytty oikeaankin maitoon. Mitään vatsakipuja en kyllä ole huomannut, ainoastaan kakka on muuttunut todella pistävän hajuiseksi ja on löysähköä.

Päivähoidon J tosiaan joutui aloittamaan tammikuussa, kun lähdin harjoitteluun. Hyvin hänellä on onneksi mennyt. Aika hyvin on saatu pidettyä J:llä 4 pv/viikko, alussa oli lyhyempiäkin päiviä. Hän siellä kyllä viihtyy hyvin ja muut lapset on olleet hirveän kiinnostuneita J:tä kohtaan ja hyvin ottaneet "vauvan" joukkoon mukaan. J pääsi samaan päiväkotiin kuin isommat sisarukset, toki hän on pienten puolella niin näkee sisaruksia ehkä aamuisin samassa tilassa ja ulkoillessa. Sisarukset on J:lle kyllä tärkeitä, sen huomaa etenkin tässä vaiheessa, kun J voi itse ohjata omaa toimintaansa. Sisarukset saa monesti ensimmäisenä aamulla halin J:ltä ja heidän peräänsä huudellaan ja lähdetään, jos toinen on vaikka vessassa. J:n toinen opittu sana onkin isosiskon nimi - ensimmäinen tietenkin "äiti".

Rintamaitoa J vielä saa (ja saa vielä pitkään, jos hyvin menee). Meillä on nyt toki päivähoidon aloituksen myötä rytmi muuttunut, heti kotia tullessa pääsee tissille ja sitten yöt on melkolailla menneet tissillä olon puolelle... Eipä siinä mitään, oottelen itse vain vähän rytmien asettumista, ettei niin montaa imetyskertaa jäisi öille. Niihin kyllä vaikuttaa se, jos J nukkuu yöllä minun vieressä - silloin on unet katkonaisempia. J on ollut muutaman kerran jo yökylässä mummilla ja joskus osan yöstä nukkunut isin kainalossa, kun on ollut niin levotonta, etten itse saa nukkua silmällistäkään. Silloin on kyllä J nukkunut ongelmitta! Varmaan se äidin (maidon) tuoksu vähän herättelee välillä.

Vaikka onkin ollut kiireinen vauvavuosi, niin olen siitä kyllä tykännyt ja haikeudella sitä tässä vaiheessa alkaa jo muistella. Totta kai aina harmittaa ja syyllistää vähän, että opiskeluiden vuoksi ei voi panostaa lapsiin 100 %:sti omaa aikaansa, mutta elän toiveessa, että joskus voisin vielä viettää pitkää/oikeaa lomaa ja puuhata kotosalla vain lasten kanssa!

Palautuminen raskaudesta

Viimeisimmistä synnytyksestäni on aikaa nyt sen 9 kk. Ainahan sanotaan, että raskaudesta palautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan ottaa oman aikansa yhdeksän kuukautta jatkuneen vauvan kantamisen jälkeen. Tässä pieni postaus aiheesta, koska instan puolella huomasin, että aihe kiinnosti hyvin monia joko tällä hetkellä synnytyksestä palautuvia tai nyt raskaana olevia tulevaisuuden haasteiden osalta.

Toki erot palautumisessa on hyvin yksilölliset ja siihen vaikuttaa mm. ikä ja tietysti raskautta edeltäneet elämäntavat. Mutta itselle olen ottanut sen asenteen, että yhdeksän kuukautta raskautta = yhdeksän kuukautta palautumista eli siinä ajassa olisi minun hyvä päästä raskautta edeltäneeseen tilaan edes suurin piirtein.

Omaa projektia on auttanut perusterve ja hyväntuulinen vauva, jonka kanssa vauva-arki on ollut helppoa. Kannattaakin siis muistaa varsinkin ensimmäisinä kuukausina, että tärkeintä on vauvan ja äidin jaksaminen ja hyvinvointi. Niitä kiloja kyllä ehtii tiputella, tärkeintä on varmistaa myös se oma henkinen jaksaminen mikä voi vaativassa vauva-arjessa olla välillä todella tiukilla. Imetys yleensä auttaa pääsemään eroon ylimääräisistä raskauskiloista, koska se kuitenkin kuluttaa kaloreita. Sitten on hyvä muistaa se, että keho myös sen tietää ja on rakennettu niin, että se yrittää kaikilla tavoilla varmistaa, että imetykseenkin riittää energiaa. Kannattaa ruokavaliossa suosia hyviä hiilihydraatteja imetyksen onnistumiseksi ja juoda tarpeeksi vettä. Itsekin huomasin, että noin puolen vuoden täysimetyksen jälkeen imetys ei enää tietenkään kuluttanut niin paljon mitä aiemmin ja painokin jumahti pitkäksi aikaa samoihin lukemiin.

Aloitin omat aktiiviset toimet liikkua enemmän siinä vaiheessa, kun synnytyksestä oli noin kaksi kuukautta - hieman ennen jälkitarkastusta siis, vaikka yleisohje onkin odotella jälkitarkastukseen saakka. Oma olo oli kuitenkin hyvinvoiva ja kevyesti aloitin vaunulenkeillä ja läheisellä salilla kävimme äiti-vauva -jumpassa, joka oli tosi hyvä startti ylipäänsä synnytyksestä palautumiselle. Harmitti ihan, että siihen tuli niin nopeasti kesätauko. Suosittelen kyllä vastaavaa liikuntamuotoa kaikille, sillä ainakin tässä hyvä ohjaaja kävi läpi koko kehon huoltoa vauvan ehdoilla tietenkin ja lisäksi ehkä tärkeimpänä lantionpohjan lihasten jumppaa.

Mutta melko pian aloin käymään taas BodyPumpissa. ja muissa jumpissa. Olinhan käynyt pumpilla kuitenkin raskaudenkin aikana noin 7 kuukaudelle saakka. Aloitin tunnit hyvin varovasti. Kovia ponnistuksia ja suorien vatsalihasten tekemistä kannattaa varoa, sillä vaarana voi olla mm. laskeumat ja vatsalihasten erkaantuma. Tuo erkaantuma kannattaa muutenkin varmistaa asiantuntevalta taholta, jos ei itse ole varma sen palautumisesta. Minäkään en mikään superihminen ole ja erkaantumaa oli vielä vähän jäljellä, mutta sain hyviä vinkkejä kevyeen vatsalihasten treenaamiseen. Aloitin laittamalla tankoon melko kevyitä painoja ja esimerkiksi lankkuja en tehnyt moneen kuukauteen. Kävin myös muissa jumpissa, jotka vahvisti koko kehon lihaksia ja varsinkin omalla kehonpainolla tehdyt liikkeet on sopivia liikuntamuotoja raskauden jälkeiseen liikuntaan.

Juoksuharrastuksen aloitin ensin ihan vaan kevyillä vaunulenkeillä ulkona ja siitä oman kunnon mukaan juoksua lisäämällä, toisinaan myös juoksumatolla. Syksyn aikana osallistuin kahteen isompaan juoksutapahtumaan, mitkä kasvatti motivaatiota juoksukunnon kasvattamiseen mutta valitettavasti en nyt ole löytänyt tälle harrastukselle säännöllistä aikarakoa.

Mutta tämä projektihan on elämän pituinen. Nyt tärkeimpänä on ennen kaikkea säännöllisen liikunnan harrastaminen, mutta sen lisäksi lihaskunnon parantaminen. Fyysiset tosiasiat kun on ne, että kyllä tässä pikku hiljaa alkaa rapistumaan. :D

Toukokuu vs. Joulukuu:

Nyt kokonaisuudessaan kiloja on tippunut sen 19 kg. Ihan viimeisimmilläni en käynyt puntarilla, mutta karkeasti voisi sanoa, että raskauden aikana kiloja kertyi noin 20, joista viitisen kiloa jäi synnärille. Eli puhtaasti kertyneitä raskauskiloja jäi noin 15 ja ne sain hävittettyä kahdeksassa kuukaudessa. Nyt olen päässyt jo hyvinkin raskautta edeltäneeseen tilaan ja mikä parasta, myös lihaskunto on tällä hetkellä kaikkein aikojen parhaimmillaan. Kun pari vuotta sitten aloittelin salilla tankojen kanssa, niin aika pienillä painoilla mentiin ja nyt oon monessa lihasryhmässä saanut jopa tuplattua painot vrt. alkupainoihin.

Tästä aiheesta saisin kirjoitettua vaikka ja mitä, mutta jätetäänpä nyt tähän, ennen kuin postauksesta venyy kilometrin mittainen. Jatkan mahdollisesti myöhemmin uudelleen, jos aihetta tulee.

7 kuukautta

Ihan en taas ehtinyt kuukausipostausta tekemään ajallaan, mutta nyt siis asiaa siitä, millainen meidän 7-kuukautinen iso vauva jo on.

Ihan ensimmäisenä ruokailuista. Täysimetin nyt sen 6 kuukautta ja jatketaan kyllä vielä imetystä lapsentahtisesti niin kauan, kuin J itse tahtoo. Jonkin verran olen pumpannut maitoa pakastimeen, mutta pullo ei enää niin vaan kelpaakaan. On vissiin niin harvoin siitä juonut, että ei osaa tai vain halua enää pullosta juoda. Ruokapuolella ollaan menty sekä soseilla että sormiruualla, aamupuuron saa ja 2-3 muuta ateriaa päivän mittaan. Hyvin on kyllä maistellut kaikkea.

Toistan varmaan samaa lausetta jo, mutta J on hyväntuulinen vauva, joka tykkää seurasta. Äidin seura on tietysti parasta ja pikku hiljaa on alkanut tulla eroahdistuksen merkkejä, mutta toisaalta voi vielä jättää ainakin joksikin aikaa muuallekin hoitoon omien menojen ajaksi. On esimerkiksi tosi hyvin viihtynyt kuntosalin lapsiparkissa muiden lasten touhuja seuraillen.

J on alkanut nyt toden teolla liikkumaan. Hänellä on ollut sama tyyli kuin Slla alkujaan, peruuttamalla pääsee paremmin ja jos ei jaksa vielä kovin paljon peruutella, niin myös pyörimällä akselinsa ympäri osaa jo suunnistaa.

Meillä myös pukattiin taas lisää hampaita muutama viikko sitten. Tällä kertaa tämä pikku vampyyri allkoi kasvattaa kulmahampaita! On ollut kyllä veikeän näköinen hymy sen jälkeen. Hampaiden kurja puoli on ollut se, että tämä vampyyri myös käyttää niitä hampaitaan, mikä ei imettäessä ole yhtään hauska juttu. Ainakaan äidin mielestä, pikkumies sen sijaan nauraa, kun äiti parahtaa. Sitten toisinaan vielä ottaa hampailla kiinni ja vetää. Minun mummu  meinasi, että eihän sitä sitten kannata tissiä antaakkaan, mutta jospa tuo pureminen jäisi vielä pois.

Niin ja vielä sananen nukkumisesta. Jos joku vielä meinasi, että se kiinteideiden aloittaminen takaa paremmat yöunet, niin ei ainakaan meidän kohdalla. Levoton nukkujahan J on ollut jo pitkään, varmaan noiden hampaiden puhkeamisen vuoksi. Mutta kun aloitettiin kiinteät, niin sen jälkeen on tuntunut, että yöt on yhtä pyörimistä ja hyörimistä. Ilmaa tuntuu massussa olevan ainakin, että joku siellä sitten yölläkin kipristelee. Vatsa on kyllä muuten toiminut hyvin, että ei se siitäkään ole kiinni. No, vielä toistaiseksi jaksan näillä yöunilla, toivon mukaan Jkin joskus tässä vielä rauhoittuisi.

6 kuukautta

Puoli vuotta on hurahtanut vauhdilla ja meidän minimies on jo kuusi kuukautta vanha! Tässä vaiheessa erityisesti huomaa sen, että taitoja alkaa kertyä huimaa vauhtia.

Mitään edellisestä kertomuksesta hirveästi poikkeavaa ei ole tapahtunut. J on edelleen iloinen pikkumies, joka nauttii muiden huomiosta. Äiti on silti edelleen paras, jos oikein harmittaa niin äiti on se, jonka sylissä murheet häviää.

Me ollaan tässä välissä käyty mm. verikokeissa ja DIPP-tutkimuksessa. Verikokeissa lääkäri halusi selvittää sen, onko täysimetetyllä vauvalla vielä vitamiini- ja rauta-arvot kohdillaan. Lääkäri soitti sopivasti tuloksista juuri puolivuotispäivänä. Muuten kaikki olivat viitearvoissa, mutta varastorauta-arvo alkoi olla matala joten lääkäri sanoi, että melko äkkiä saadaan ottaa liha ruokavalioon mukaan. Vielä meillä olisi kontrolliaika 3 kk päästä, vaikken edelleenkään usko, että sielläkään mitään hälyttävää olisi.

DIPP-tutkimuksessa otettiin myös verikokeita. Edellisistä verikokeista ei ollut löytynyt mitään diabetekseen liittyviä vasta-aineita minun eikä J:n osalta. Tässäkin on seuraava käynti sitten kolmen kuukauden päästä.

Ja tosiaan, WHO:n imetyssuositus täyttyi ja kuusi kuukautta täysimetystä saatiin täyteen. Puolivuotissynttäripäivänä aloitettiin kiinteiden syönti sitten sormiruokaillen, tarjolla oli kurkkua ja porkkanaa. Ei me pelkästään sormiruokailun varassa aiota olla, mutta pitää taas itsellä verestää muistoja, mitä kaikkia herkkuja sormiruokailijoille voi tarjota. Kohta käy niin, että J:llä onkin parhaimmat ruuat meidän ruokapöydässä. ;)

5 kuukautta

Viime viikolla meillä taas täytettiin lisää kuukausia. Kyllä nyt viimeistään voi sanoa hyvästit pikkuvauva-ajalle, kun puolta vuotta aletaan hätyytellä. Kehitysvauhti tänä aikana on hurjaa ja viikottain saa kyllä iloita jostakin uudesta taidosta tai kehitysasteesta, mitä vauva tässä vaiheessa saavuttaa.

Meillä kasvaa iloinen pikkumies, joka tykkää, kun saa paljon huomiota osakseen. Siitä kyllä pitää isosisarukset huolen ja J tarkkailee kyllä kauheasti, mitä isommat lapset tai muut puuhaavat hänen ymprärillään. Hauskin leikki J:n mielestä on kukkuu-leikit tai pierupäristelyt, joille hän kyllä jaksaa nauraa kerrasta toiseen. Itsekin hän osaa viihdyttää muita päristelemällä niin, että sylki lentää.

Muutama viikko takaperin J:llä tuli viikon sisään jo kaksi hammasta. Ensimmäinen pääsi tulemaan ihan huomaamatta, pitkäänhän noita ikeniä on jo kutissut mutta kun vatsa oli ollut monta päivää löysällä, hoksasin vasta katsoa suuhun ja siellähän se pieni hampaanalku jo nökötti. Toinen tuli sitten lähestulkoon heti perään.

J on oppinut jo kääntymään selältä vatsalleen eikä viihdy enää kovin pitkiä aikoja selällään lattialla. Hermot vaan meinaa kiristyä hänellä, kun ei pääse vielä liikkumaan. Värikkäät ja ääntelevät lelut kiinnostaa kyllä kovasti ja niitä osaa taitavasti vaihdella kädestä toiseen. Kerran hän on ihan vahingossa pyörähtänyt selältä myös vatsalleen, mutta ei ole sen jälkeen enää hoksannut, että voisi itsekin harjoitella toisin päin pyörähtämistä.

Meillä on 5 kk neuvola vasta ensi viikolla ja edeltävänä päivänä käydään kasvukontrollissa. Meillehän sanottiin silloin sairaalasta pois lähtiessä, että laittavat lähetteen 4 kk kasvukontrolliin ja aika tulee kotiin. No ite piti siitä soitella perään, kun ei mitään kuulunut. Ei kyllä varmasti ole mitään huolta tuon kasvun suhteen, semmoinen pullukka kun on. Kesällä on päässyt melkein yksi vaatekoko jäämään kokonaan käyttämättä, kun pidettiin lähinnä lyhythihaisia ja hellevaatteita kahden kuukauden ajan. Tissimaito maistuu pojalle hyvin eikä meillä ole kiirettä vielä kiinteidenkään aloitukseen.

4 kuukautta

Vauva- ja lapsiperhearki kolmen lapsen kanssa on kiireistä ja siksipä mm. viime kuukausipostaus on jäänyt kokonaan kirjoittamatta. Ei vain yksinkertaisesti ehdi istua ajatuksineen alas. Mitään maata mullistavaa meidän ukkelille ei kuitenkaan ole näiden kahden kuukauden aikana sattunut, että puuttuvasta postauksesta tarvitsisi murehtia. Kolmikuukautisneuvolassa oli tasaista kasvua ja sen jälkeen on ehditty ottaa rokoteohjelman rokotteetkin ilman mitään jälkioireita.

Tämä pieni miehenalku on melkoinen pullukka ikäisekseen. Neuvolamitat 25.7.:  8720 g ja 64,2 cm. Pituuskasvu menee oikein tasaisesti, samoin pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä siskonsa lailla. Painokäyrässä on hieman vertikaalisuutta mutta ei niin paljon, että mitään huolen aihetta olisi. Neuvolassa ei mainittu muuten sanallakaan vielä kiinteistä.)

Kaikella rakkaudella kutsun poikaa itse pikku pullukaksi. Ja ihan on rintamaidolla edelleen ruokinnassa ja sekin meillä sujuu hyvin (mitä nyt epäilen, että toinen rinta ei tykännyt kun viime viikolla pulahdin uimassa kylmässä järvivedessä, mutta tämä nyt vain omaa mutua ja pieni kipu voi toki johtua muustakin kuin kylmästä vedestä). Ei ole kyllä samasta muotista nämä meidän pojat, kun jo nyt saa J:llä alkaa pitämään samoja vaatteita, jotka R:lla oli vielä vuoden ikäisenä käytössä. Sen puoleen ei ole hirveästi uutta kesävaatettakaan tarvinnut ostaa.

Terhakka poika, joka mielellään seurailee ympäristön tapahtumia. J ei viihdy enää hirveän pitkiä aikoja paikallaan, vaan pitäisi päästä syliin ja tarkkailemaan, mitä muut puuhaavat. Onneksi on kuitenkin isosisaruksia, jotka kyllä jo jaksavat leikkiäkin pikkuveljen kanssa. Nyt viime aikoina on alkanut hirveästi juttelemaan, erilaisia äänteitä ja kiljahduksia on hirveästi ja ilmeikkääksi kaveriksi häntä on myös kuvattu.

Rytmiä päivään on alkanut löytymään, vaikkei nyt vieläkään ihan täysin kahta samanlaista päivää ole. Tietää kuitenkin suurin piirtein, milloin pojalla on nukkuma-aika. Jaksaa kyllä päivällä valvoa jo pitkiä aikoja, jopa neljä tuntia, sitten välillä saattaa ottaa kolmenkin tunnin tirsat. Mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin unet ei ole hirveästi maittaneet, mutta sitten ottaa kyllä takaisin illalla ja yöllä. Yöt sujuu pääsääntöisesti hyvin, ensimmäinen unipätkä on pitkä (jopa 4,5 tuntia!) ja aamua kohti hieman havahtuu tankkailemaan maitoa tiheämmin. Nämä helteet nyt on hieman kiusanneet, mutta tuulettimen avulla saa poikakin nukuttua ihan hyvin.  Siirrettiin hänet myös ihan vast'ikään pois pinnasängyssä olleesta äitiyslaatikosta, siinä alkoi jo tila loppumaan. Hyvin on rauhoittunut öisin omaan sänkyynsä, sen verran sikeäuninen ettei havahdu, vaikka vierestä yöllä siihen pyöräytänkin (jos en itse nukahda viereen...). Aamuisin nukkuu yleensä kahdeksaan saakka, joten minun itsekään ei tarvitse mikään zombie ollavaan saa näin kesälomallakin nukkua aamuisin pitkään.

Vauveli 2 kk

Jo kaksi kuukautta vanha tämä meidän vauveli, en tajua mihin tämä aika lipuu. Ajatelkaa, että kohta tämä vauva alkaa jo liikkumaan. Ei ole enää mikään vastasyntynyt.

Erittäin terhakas nuori miehenalku täällä kasvaa. Lääkärineuvola meillä oli jo pari viikkoa takaperin ja kovasti oli jäpikkä jo kasvanut. Kahdessa kuukaudessa on jo lähes tuplannut syntymäpainonsa ja senttejäkin on tullut lisää. Painoa oli neuvolakäynnillä 5 660 g ja pituutta 56 cm. Muutenkin ikätasoisensa mukaisesti kasvoi. Rota-rokote otettiin kans samalla käynnillä ja innoissaan poika sen söikin. Eikä onneksi tullut siitä kummempia oireita, vähän on maha ollut löysällä mutta ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa kuitenkaan.

Ihana kun on tulleet näin kesäiset ilmat. Oon ollut vähän harmissaan siitä, että poika syntyi keväällä eikä pääsisi kunnolla pikkuisen kanssa ulkoilemaan kun nämä Suomen kesät on mitä on. On nyt poju päässyt kuitenkin kunnolla ulkoilemaan ja vaunussa päikkäreitä nukkumaan. Ei ole tarvinnut edes uutta vaatekertaa hankkia, kun Rn entiset lyhythihaiset ja sortsit menee hyvin nyt päälle.

Tämä meidän hymypoika on kyllä ihana tapaus. Alkaa jo vähän tulla rytmiäkin hänen vauvankelloonsa. Illalla väsymys iskee yleensä kahdeksan-yhdeksän väliin ja ensimmäisen unipätkän (vaihdellen 2-4 h) hän nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään. Siitä sitten jonkun tunnin päästä herää ähisten syömään ja nyt olen taas jättänyt tavaksi, että poika nukkuu loppuyön minun vieressä ja tissittelee siinä sitten muutaman kertaan kätevästi aamuun saakka. Vähän on saanut olla varovainen, kun R nukkuu vieressä ja on kyllä melko levoton nukkuja, hyörii ja pyörii miten päin vaan ja saattaa herätä potkiskellenkin. Mutta muuten oon kyllä ite saanut nukuttua näin nyt ihan hyvin ja vauvakin nukkuu vieressä eikä jää valvomaan. Myös päivisin alkaa olemaan selkeät uni- ja valvejaksot ja välillä jaksaa jutella ja seurustella jo pidempäänkin. Mitään pitkiä syöttöjähän meillä ei ole ikinä ollutkaan, mutta valveilla syö sitten melko tiheästi.

Nimen vauva saa tällä viikolla ja kieltämättä alkaa itsellä iskeä pieni paniikki, kun jotain pitäisi osata jo päättää! Toinen paniikinaihe on sitten se, että pitäisi alkaa leipomaan pikku hiljaa jo jotain. Hätävarana on sitten tuttavat ja kaupan hyllyt, jos ei siitä mitään tule, mutta puoliksi suunniteltuhan on jo puoliksi valmis, vai mitä? Niin ja puhumattakaan muuten niistä vaatteista, mitä sitä taas pukeekaan päällensä (ompelukone on kyllä ollut myös käytössä...)

Vauvelin ensimmäinen kuukausi

Taas yllätti, miten äkkiä tämä aika pienen vauvan kanssa kuluu. Ihan äskenhän tässä vielä odoteltiin vauvaa saapuvaksi ja nyt tuo pieni tuhisija alkaa olla jo iso miehen alku. Kasvua on tosiaan hyvin tapahtunut ja ensimmäiset pikkuvaatteetkin on alkaneet käydä pieneksi. Ensimmäisen kotiutumisen jälkeisen viikon aikana oli vauveli saanut kerrytettyä painoa jo lähes puoli kiloa ja 1kk neuvolassa vauveli painoi jo yli 4,5 kg eikä mikään ihme, kun sellainen maitoahmatti on. Imetys on lähtenyt siis hyvin meillä sujumaan ja onpahan isikin päässyt pullosta muutamia kertoja poikaa syöttämään, kun en ole ollut kotona. Jotain hyötyä siis maidon herumisesta, pakastimessa on taas hyvä satsi maitoja kertymässä.

Poika on kyllä ollut reipas ja jaksaa jo valvoa pitempiäkin jaksoja. Mitään rytmiähän tässä vaiheessa ei todellakaan ole, välillä nukkuu enemmän ja välillä vähemmän. Pisimpään on ottanut neljän tunnin tirsat, jolloin oman mukavuuden vuoksi piti herätellä poikaa jo syömään. Välillä taas saattaa parikin tuntia valvoa ja seurata kodin tapahtumia. Yöt sujuu pääasiassa hyvin, paljon tankkaa maitoa etenkin alkuyöstä. Muuten ei ole kovin itkuinen ollut, mutta juuri eräs yö piti isukin kanniskella yöllä poikaa monta tuntia, kun ite olin ihan jumissa ja poikki, kun poika olisi nukkunut vaan minun päällä ja sänkyyn laittaessaan heräsi heti hirveään huutoon. Masuvaivoja taisi olla, kun seuraavana aamuna jo helpotti.

Sisarukset on hoidelleet vauvaa innokkaasti (välillä vähän liiankin). Tuttia kovasti laiteltaisiin vauvan suuhun ja sylissä pidettäisiin. Kovin ei mustasukkaisuutta ole ilmennyt, mitä nyt kaksivuotiaan tahtoiällä ja lähestyvällä uhmakaudella on näppinsä pelissä, kun R välillä tahtoisi olla se, joka on äidin sylissä.

Nyt kuukauden iässä onvauva alkanut väläyttelemään.ensimmäisiä hymyjään ja ääntelemään muutenkin kuin karhumaiseen tapaansa örisemällä. Välillä vauvelilla riittäisi paljonkin asiaa. Vielä ei tosin tiedetä, millä nimellä pikkumiestä kutsuttaisiin... Tarkoitus ois tässä vielä kuukauden päivät sitä miettiä, onneksi ei kiire vielä sen suhteen ole.

Vauvelin ensimmäinen viikko

Ei mennyt vauvan ensimmäinen viikko ihan suunnitelmien mukaan. Jos raskausajan ennakkotietoihin kirjoittelinkin, että toiveenani on ympärivuorokautinen vierihoito ja täysimetys, niin ei lähtenyt tämä arki vauvan kanssa ihan näin käyntiin.

Vauvalla siis todettiin vierihoito-osastolla jo matalat verensokerit. Vauva oli hieman alilämpöinen ja labroissa vs oli puolenyön aikaan vain 0,4. Sen vuoksi vauva vietiin heti lastenosastolle hoitoon. Menin seuraavana aamuna vauvaa katsomaan, ja verensokerit oli hänellä edelleen alhaiset ja vauva niin väsynyt, ettei alkanut edes tuttipullosta juomaan maitoa. Siksi hänelle oli täytynyt laittaa nenämahaletku ja siitä joka toinen tunti sai maitoa massun täytteeksi. Lisäksi verensokerien korjaamiseksi vauvalla meni nestetipassa glukoosia.

Pikkuhiljaa verensokeri alkoi nousemaan, mutta edelleen heitteli paljon suunnilleen joka toisella mittauksella. Sen vuoksi vauva kirjattiin parin päivän päästä tehohoitoon eli käytännössä joutui tarkempaan seurantaan ja sai mm. EKG-lätkät ja kytkettiin monitoriin kiinni. Oli vauvelissa siis monenlaista johtoa kiinni. Vielä sen lisäksi bilirubiiniarvot sekä hemoglobiini olivat korkeat, jonka vuoksi vauva joutui vielä sinivalohoitoon, ja natriumarvotkin olivat alhaiset, mistä johtuen sai lisäksi keittosuolaa.

Kävin joka päivä vauvan luona ja ilmeisesti vauveli onneksi äitin tunnisti, kun yleensä aina heräsi minun tullessa. Huolimatta siitä, että vauva sai maitoa letkun kautta, imetys lähti hyvin käyntiin. Hain heti toisena päivänä, kun selvisi, että vauva joutuisi viettämään osastolla useamman päivän, äidinmaitokeskukselta lainaan rintapumpun ja aktiivisella pumppauksella sain maitomäärät nousuun ja niitä vein mukanani äidinmaitokeskukseen. Vauva joi hyvin myös tissistä maitoa aina siellä ollessani ja syöttöpunnituksissa oli maitomäärät tosi hyviä.

Mikä sitten oli syynä näihin alhaisiin verensokereihin, niin osittain menee arvailun puolelle. Aika tavallista kuitenkin kuulostaa olevan tämä, että verensokerit notkahtaa ja aika tyypillistä on viikon hoitojakso tuolla lastenosastolla. Yleensä syynä on äidin RADI, mutta minullahan ei ole ikinä ollut mitään diabetekseen viittaavaakaan vaan verensokerit oli tosi hyvällä tasolla. Meidän tilanteessa voi arvailla, kuten lääkärikin sanoi, että "tarjoutuva syy" oli kalvokiinnitteinen napanuora, kun jo raskausaikana siellä aiemmissa ultrissa näkyi epäilys siitä, että istukasta lähtenyt napanuora kulki osittain sieltä kalvojen kautta. Sen vuoksi vauva ei olisi saanut tarpeeksi omia sokerivarastojaan massussa ollessaan täyteen. Vauvalla oli hyvin viikkoja kasassa syntymähetkellään (41+3) ja syntyi siihen nähden lievästi pienipainoisena, kun jäi juuri alle kolme kilon. Myös pienipainoisuus on yksi tekijä, mikä monesti johtaa alhaisiin verensokereihin.

Lisäksi, kun vauvallahan oli synnytyksen aikana niitä sykemuutoksia ja syy lienee ollut se, kun vauva syntyi napanuora kaulan ympärillä (selvisi synnytyskertomuksesta, itse olin synnytyksessä niin keskittynyt, etten onneksi tajunnut koko asiaa, vaikka siinä hetkessä kun sitä irti kiepsauteltiinkin, niin vähän kyllä epäilin asiaa mutta kun tilanne meni niin nopeasti ohi, niin en kysynyt) ja ehkäpä siitä johtuen oli ahdistuksissaan kakkinut lapsiveteen ja niellyt sitä. Ei se ainakaan edesauttanut tilannetta.

Tuntui kyllä kurjalta lähteä kotiin ja olla viikko kotona ilman vauvaa. Onneksi oli nuo kaksi isompaa lasta, niin ei ole ehtinyt juuri murehtia asiaa. Mutta ikävä oli ja kaikki sukulaisetkin huolissaan joka päivä kyselleet, mikä vauvan tilanne on. Onneksi ei asuta sairaalasta kovin kaukana, että oli joka päivä ollut mahdollisuus käydä, kaikilla kun tilanne ei ole sama. Ja jos vielä jotain positiivista tilanteesta etsii, niin kyllä tämäkin kokemus on lisännyt omaa ammatillista kiinnostusta nimenomaan vauvoihin ja lapsiin liittyen.

Pääsin onneksi viikonloppuna myös yöpymään vauvan kanssa. Isommat lapset oli isänsä luona niin oli hyvä mahdollisuus itelläkin, isukilla oli yövuoro niin ei valitettavasti hän päässyt mukaan, vaikka molemmat vanhemmat tuolla tietysti saa yöpyä. Meille järjestettiin kahvihuoneeseen nukkuminen, kun normaali perhetila oli muussa käytössä. Ehdoton sääntö lastenosastolla oli, että vauva nukkui omassa sängyssään. Minun sängyssä ei ollut edes laitoja, niin helppo oli noudattaa tätä ohjetta. Sain hoitaa vauvaa lapsentahtisesti ja pärjättiin koko aika ilman tuttipulloa. Vauva heräsi yöllä syömään hyvin tasaisin väliajoin ja sain onneksi aina siinä välissä nukuttua, vaikka melkoista koiranunta nukuinkin ja heräsin vauvan joka inahdukseen. Mutta hyvin meillä meni ja oli ihana olla vauvan kanssa kaksistaan.

Reilun viikon joutui meidän vauva olemaan lastenosastolla, mutta pääsi viimein viikonloppuna kaikista piuhoista ja kanyyleistä eroon. Kun sokerit tasaantuivat ja bilirubiiniarvokin tippui, niin viimein saatiin kotiinlähtölupa maanantaina. Kotiinlähtötarkistuksessa lääkäri totesi vauvalla kaiken olevan hyvin. Toivottavasti tästä lähtee normaali vauva-arki rullaamaan!