Vanhempainvapaan päättyminen

Blogihiljaisuutta on taas hetki vaikka luonnostelmissa olisikin ollut monta aihetta, mistä tehdä postaus. Mutta arki neljän lapsen kanssa menee kyllä niin nopeaa, että heilahtaa ja moni tekemätön asia odottaa tekemistään. Jäin äitiyslomalle viime kevään ja kesän vaihteessa ja voi että, mitkä ruusuiset kuvitelmat minulla taas oli siitä kaikesta  y l i m ä ä r ä i s e s t ä  a j a s t a , mitä äitiysloma ja sitä seuraava vanhempainvapaa toisi tullessaan.

Nyt kymmenen kuukautta myöhemmin ei voi kuin naurahtaa, että kovatpa oli suunnitelmat. Tuolla ne yli vuosi sitten tilatut valokuvat odottavat yhä albumeihinsa lajittelua keittiön nurkkakaapissa. Ajattelin ommella kasoittain vaatteita lapsille, no kangaskasa on kyllä kasvanut mutta vaatteita on syntynyt ehkä kaksi tai kolme. Luulin pystyväni katsomaan televisiosta kaikki tallennetut sarjat ja Netflixin uutuudet, mutta tällä hetkellä katson Salkkareiden syksyn 2020 jaksoja, joissa Nella oli menossa naimisiin ja Aaro paljastui Nadjan isäksi. Ja ne sata muuta asiaa, mitä olin suunnitellut tekeväni kodin ja lasten kanssa. 

Olen toki ollut aktiivinenkin, ja vaikka moni muistuttaa välillä lepäämään ja vain olemaan, niin minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitkästyvät ja tylsistyvät kotona istuessaan ja neljää seinää tuijotellessaan. Niinpä tänäkin aikana olen yrittänyt opiskella, käydä kuntosalilla, tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja lapsia, olen pyörittänyt perhekahvilaa, ollut aktiivisesti eri yhdistyksissä mukana, ja vielä sivutoimisesti toiminut "siinä sivussa" me&i-jälleenmyyjänä. Lasten harrastuksiin kuluu lisäksi monta tuntia viikossa aikaa.

Tämän kymmenen kuukauden aikana on kuopuksestamme kasvanut iso poika, joka tapailee konttaamista ja osaa sanoa "äittä". Koko kevättalven olen pohtinut erilaisia mahdollisuuksia vanhempainvapaan jälkeen, jäädäkkö kotiin, mennäkkö töihin, pitäisikö keikkailla. Kuun ja tähden asennot olivat kuitenkin suotuisat, kun minulla lykästi ja pääsen tekemään osa-aikatyötä sellaisessa työssä, joka ensisijaisesti olikin toiveenani. Osa-aikatyö tuntuu tässä elämäntilanteessa tosi ihanalta, on mahdollista olla osittain töissä ja kuitenkin useampana päivänä viikosta kotona vielä omien lasten kanssa. Tätä tulee nyt jatkumaan ainakin kesään saakka, jonka jälkeen suunnitelmat ovat jälleen avoinna mutta monenlaisia mahdollisuuksia taas täynnä.

Ihanaa on myös, että on jo kevät ja kesä ihan nurkan takana. Vaikka maailmantilanne on jälleen mitä on, niin kyllä tuo kevätaurinko vain valaa paljon energiaa päiviin. 

💛💛💛

Kesäkuu

Vaikka aina kevään tullen miellän itseni ennen kaikkea kevään lapseksi, on kesän auringossa ja valossa kuitenkin se voima, millä täällä Pohjolassa jaksaa vuodesta toiseen läpi vuoden. Tämä kesäkuu on ollut kyllä poikkeuksellisen lämmin kelien suhteen ja hyvä niin, kun ei mitään ulkomaanreissujakaan pääse tälle kesälle tekemään.

Tämä kesä menee vahvasti töissä enkä edes tiedä, milloin seuraavan kerran mahdollisesti olisi lomaa tiedossa, mutta oon onnellinen siitä, että töitä vihdoin on. Niin monta vuotta olen kuitenkin kärvistellyt pätkätöissä tehden sitä sun tätä ja haaveillut pitempijaksoisesta työsuhteesta ja tässä sitä viimein ollaan pitkällisen sinnikkyyden tuloksena!

Muuten kesäkuu meillä menee yleensä vuodesta toiseen juhlahumuissa, kun varmaan yli puolilla lähipiirin ihmisistä syntymäpäivät sattuvat olemaan juuri kesäkuussa. Jos koronakiloja tuli kevään aikana niin kesäkuussa niitä kiloja vasta tuleekin. Vastapainoksi olen yrittänyt käydä salilla, ehkä tässä kuussa olen päässyt sinne jopa yhden kerran? Vuorotyöperheessä oma vapaa-aika on kortilla ja näin se näköjään kostautuu. Kun vielä esikoisen jalka oli kipsissä kuun alussa ja liikuntakiellossa vielä alkukuustakin, niin ei oikein olla päästy lastenkaan kanssa mihinkään kunnolla touhuilemaan. Tähän suunnittelen kyllä muutosta ensi tilassa!

Olen yrittänyt vapaapäivinä touhuta mahdollisimman paljon lasten kanssa ja onneksi pihakelit on olleet näin hienot. Toivon kyllä myös ensi kuulle samanlaisia ilmoja, vaikka ei nämä pari sadepäivää välissä haittaa - päin vastoin pihakasvit kiittää! Kunhan ei sataisi koko kesää.

Laskiaissunnuntai

Tämä talvi on kyllä ollut todella omituinen säiden suhteen. Säätilat ovat vaihdelleet parin päivän sisällä -20 -pakkasasteista plussan puolelle. Ikinä ei voi tietää, miltä ulkona näyttää, kun aamulla herää. Niin kävi sunnuntai-aamunakin, kun aamulla verhot avatessa lunta olikin tulla tupruttanut yön aikana monta senttiä, vaikka edellisenä päivänä oli satanut koko päivän vettä jäiseen maahan.

Ei oltu suunniteltu mitään kummempaa laskiaissunnuntaille, kun kaikki kynnellä olevat tapahtumatkin peruttiin vuoron perään heikon lumitilanteen ja jään vuoksi. Siinä taisin aamulla tupistakin, että liian hätäisiä ratkaisuja, kun nythän tuota lunta on yllin kyllin. Myös sää oli mitä mainioin talviulkoilulle, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Ehdittiin siis hyvin käydä mäenlaskussa ja makkaranpaistossa aamupäivällä. Lastenkin nurinat loppui lähtemisen suhteen, kun otin kuumaa kaakaota termarissa mukaan. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa litran termospullo, kun pienempi osoittautui käytännössä riittämättömäksi. Siis olettaen, että tälle talvelle vielä ulkoilukelejä riittäisi. Minun oma hiihtosaldokin tälle talvelle on se, että yhden ainoan kerran olen päässyt hiihtämään ja toivoisin kyllä, että muutaman lenkin pääsisi vielä tekemään kevättalven aikana.

Hellepäiviä

Kesän hellepäivät taisi olla tässä. Eilen mittari kipusi hädin tuskin 20 asteeseen ja kylmä tuuli oli tullut lämpöaaltojen tilalle. Suurimman osan hellepäivistä kökkin sisällä töissä viilentävän tuulettimen alla, mutta olihan se työpäivien jälkeenkin mentävä rannalle. Töiden vuoksi juurikin ei ehditty tälle kesälle tehdä perinteistä Päivä Nallikarissa -retkeä, mutta onnistuttiin kuitenkin käymään sekä Nallikarissa että myös parissa muussakin paikkaa uimassa. Lapset kyllä jaksoi mankua ja monkua, että lähdetään uimaan. Ja lähdettiin kyllä, alkukesä kun meni niin kylmissä tunnelmissa, ettei juuri uimaan päässyt. Leikkipuistossakin lapset pääsivät aikaansa viettämään ennen minun töihin menoa.

Omankin talviturkin sain heitettyä. Vesi oli ainakin melkein lämmintä. Mutta kyllä mukavasti viilensi juuri kuumimpana 30-asteen päivänä. Moni on taas valittanut kuumia ilmoja, mutta minä kyllä nautin niistä! Puoliso tosin kävi ostamassa meille pari tuuletinta lisää, joten yölläkin on saanut nukkua viileässä, kun kaksi tuuletinta pöhisee vieressä. Tälle kesälle ei varmasti enää päästä yhtä lämpimistä ilmoista Suomessa nauttimaan. Mutta ei hätää, muutama päivä viilennellään ja sitten päästäänkin nauttimaan ulkomaille lämpimistä ilmoista ja ennen kaikkea, lämpimästä merivedestä!

Runtelin laavulla

Eilen tehtiin pienimuotoinen eväsretki, kun oli hieno loppusyksyn sää. Runtelin laavusta olen kuullut aiemmin puhuttavan ja hienoja kuvia paikasta nähnyt joten ajattelin, että kerrankin nyt lähdetään siellä käymään. Wikipedia tietää kertoa, että Haukiputaan Isonniemellä sijaitseva Runtelinharju on Perämeren korkein kohta. Olen aiemmin vain hiihtänyt siitä laavua osoittavien kylttien ohi, joten laavun sijaintikin oli pelkästään Google Mapsin tietojen varassa. Ajettiin autolla Mapsin ohjeiden mukaan ja jätettiin auto suurin piirtein laavun kohdalle tielle, josta lähti hyvännäköinen polku metsään. No ajettiin kyllä ihan oikein laavun alle, mutta harjannetta ylös olisi ollut niin jyrkkä nousu, että ei lasten kanssa lähdetty edes yrittämään. Niinpä jalkapatikoitiin harjanteen ympäri pieni kävelylenkki. Eikä siinä mitään, hienot oli maisemat. Moreenia ja erikokoisia kiviä ihasteltiin ja pääsin opettamaan lapsille, että tässä on kauan kauan kauan sitten ollut merenranta. Lasten kanssa pääsi ihan hyvin kulkemaan, kun vähän piti kädestä kiinni, ettei keskimmäinen kompuroinut isompiin kiviin ja juurakoihin nokalleen.

Laavulla oli muutakin porukkaa mutta sopivassa välissä saatiin itsekin makkarat paisteltua. Oltiin paikalla juuri auringonlaskun aikaan ja oli kyllä hyvät maisemat. Ehdittiin takaisin autolle juuri ennen kuin tuli pimeä. Samaan aikaan kuin aurinko laski, niin tuli pakkanen, eli lämmintä vaatetta olisi voinut olla enemmänkin päällä. Autollahan toki olisi päässyt tuohon ihan viereen, kun olisi vaan ajanut soramonttujen ohitse. Mutta pieni kävelyretki metsässä ei ole ollenkaan huono idea sekään. Kantoliinalle oli jälleen käyttöä ja pienin tuhisija nukahti siihen menomatkalla. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka jatkossakin.

Kaverisynttärit

Jos joskus, niin nyt erityisesti tuntuu. että 5-vuotiaiden keskuudessa kaverisynttärit on alkaa olla jo iso juttu. Meillä esikoinen kävi ensimmäistä kertaa itsekseen kaverisynttäreillä, kun päiväkotikaveri täytti 4-vuotta, ja oli se jo silloin iso juttu. Mutta nyt etenkin tuntuu, että kavereilla on iso rooli elämässä ja se, että saa synttärikutsun, on ollut ainakin meidän 5-vuotiaalle todella tärkeä juttu.

Ihanaa myös, että tässa vaiheessa lapsi jo tajuaa sen, että synttäreille mennessä annetaan lahja. En sano, että kuuluu antaa lahja, ainakin omilleni olen koittanut aina sanoa, että ei haittaa vaikkei heille joku lahjaa toisikaan, kunhan itse saapuisi paikalle. Meillä onkin lelukaupassa asioidessa yritetty ties mitä lelua ehdottaa lahjaksi. Kuitenkin mitä yleistä ajatusmaailmaa seuraa, on kaverisynttäreiden lahjan hintahaarukaksi ollut hyvä sellainen 5-10 euron lahja. On kyllä ihana seurata, kun lapsi oppii epäitsekkyyttä ja antamisen iloa. Siksi onkin harmillista torpata joku lapsen ehdottama lahja ihan vaan sen hinnan vuoksi. Toisaalta, hyvä paikka opettaa myös sitä kohtuuta ja että lahjan ei tarvitse olla iso ja arvokas ollakseen saajalle mieluisa.

Ihanaa, että meidänkin lapset on löytäneet uudesta hoitopaikasta mieluisia kavereita. Varmasti vanhemmatkin vähän rajoittavat sitä, montako kaveria saa synttäreille kutsua. Onhan se tietysti ikävää, jos joku ei sitten saakaan synttärikutsua. Mutta en itse näe mieltä siinäkään, että kaikki kutsutaan synttäreille, vaikka ei kaveri olisikaan. Sitten onkin toisen keskustelun paikka se, että millä perusteella kaverisuhteita luodaan.

Ja luultavasti kun vuosia tulee lisää, kavereiden merkitys synttärijuhliin osallistumisessa vaan korostuu. Luultavasti ensi kesällä meilläkin on jo ihan omat mielipiteet siitä, millaiset juhlat täytyy järjestää. Mutta eipä siinä, juhlat ja synttärit on aina kivoja ja mielellään niitä myös järjestän.

Koko kesä lasten kanssa

Nyt kun kalenterinäkymä vaihtuu virallisestikin syksyksi, on ihana palata muistoissa viime kesään ja muistella, mitä kaikkea puuhasteltiin. Lapset oli kotona koko kesän eli lähes kolme kuukautta. Pitkään aikaan eivät ole olleet näin kauan, etteivät olisi olleet hoidossa, joten otettiin siitä kyllä kaikki ilo irti. Kuka tietää, milloin taas seuraavan kerran saadaan lomalla näin pitkään?

Kesäkuu alkoi kuten normaalia, melko vilpoisasti (vaikka toukokuussa taisikin jo hellepäiviä olla). Alkukuusta oli monenlaista projektia meillä kotona, mm. meiltä uusittiin keittiön kaapistot ja lapsille entrattiin pihan vanhaa leikkimökkiä. Seuraavaksi olikin neidin 5-vuotissynttäreiden järkkäämistä ja heti perään puolison äidin 60-vuotisjuhlat, joihin leivoin sinnekin jokusen kakun. Loppukuusta kun ilmat alkoi juhannuksen jälkeen vähän lämpenemään, alettiin mekin panostaa ulkoiluun.

Heinäkuussa koitti vihdoin kunnon helteet. Vaikka moni valitti liiasta kuumuudesta, niin minä kyllä nautin. Varsinkin, kun öisin sai tuulettimen puhaltamaan suoraan sänkyyn, niin sai yöt nukkua myös kunnolla. Ei meillä vauvakaan ollut moksiskaan parin ensimmäisen yön jälkeen. Ihminen onneksi sopeutuu nopeasti lämpötilanvaihteluihin ja minä voisin elää vaikka läpi vuoden tällaisessa ilmastossa. Ei tarvinnut etelän lomista haaveilla kyllä tänä kesänä. Itsekin pääsin sen verran tuulettautumaan, kun voitin Facebook-arvonnasta liput Summerparty-festareille, että käytiin puolison kanssa siellä fiilistelemässä vähän ysäripopin tahdissa. Olipa siinä taas vähäksi aikaa juhlimista ainakin omasta puolestani. Juhlia riitti myös taas loppukuusta, kun meillä juhlittiin mm. 3-vuotissynttäreitä.

Elokuussa ehdittiin vielä leikkipuistoilemaan. Alkukuusta oli myös oman mummuni 80-vuotisjuhlat, joiden järjestelyyn osallistuin kakkuja tekemällä. Elokuun alkupuolella päästiin vielä pari kertaa uimaan, mutta sitten helteet helpotti. Onneksi tutut rutiinit alkoi pikkuhiljaa palailemaan päälle, ja ehdittiin lasten kanssa mm. perhekahvilassakin käymään. Kesän aikana lapset on ehkä eniten kaivanneet leikkiseuraa, jota kyllä välillä onkin saatu vieraiden ja sukulaisten muodossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin. Loppukuusta aloitettiinkin ihan uudessa päiväkodissa, jossa onneksi oli ainakin meidän neidille ennestäänkin tuttuja leikkikavereita. Itselläni alkoi paluu mm. opiskelujen pariin ja siihen järjestelyyn, miten saan vauvan kanssa kaiken hoidettua.

Kiitos kesä 2018!