Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.
En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä... ♥ Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.
Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.
R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.
R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.
Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.
Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.
Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhepeti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhepeti. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. tammikuuta 2017
torstai 20. lokakuuta 2016
Imetysviikko (Osa kestävää kehitystä)
Kansainvälistä imetysviikkoa vietetään elokuussa, mutta Pohjoismaissa on oma imetysviikkonsa 17.-23.10. (viikko 42) - toisin sanoen, Suomessa on kaksi imetysviikkoa. Tänä vuonna imetysviikon teemana on kestävä kehitys.
Sen lisäksi, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, kehittäen mm. vauvan luonnollista puolustuskykyä (=vastustuskykyä) ja sisältäen kaikki hänen tarvitsemansa ravintoaineet kasvuun, se myös säästää perheeltä pitkän pennin (vrt. korvikkeet), eikä kuormita ympäristöä (vrt. muu ravinto). Suomessa suositus on imettää 4-6 kuukautta - toisin sanoen terveille vauvoille suositellaan kuuden kuukauden täysimetystä ja lisäruokien aloittamista noin puolen vuoden iässä pieninä makuannoksina. Osittaisimetystä suositellaan muiden ruokien ohella 12 kk ikään saakka ja mielellään pitempäänkin.
Oma imetyshistoriani pähkinänkuoressa: En tiennyt imetyksestä juuri mitään ennen ensimmäistä omaa lastani. Monessa suhteessa olen oppinut kantapään kautta ja vielä toisenkin lapsen kohdalla oli osa imetysasioista vielä täysin luulon varassa. Oma kokemus + muiden kokemukset ja vinkit ovat omaa imetyshaluani lisänneet ja olen nykyään vahvasti imetysmyönteinen - en kuitenkaan imetysfanaatikko. Ensimmäistä lasta täysimetin 5,5 kuukautta (tämä oli katketa silkkaan tietämättömyyteen, mutta lapsi tiesi paremmin sen, että ei halunnut syödä vielä soseita 4 kk iässä), yöimetys lopetettiin 1v 4 kk (= tulin raskaaksi), imetys loppui lapsentahtisesti 1 v 9 kk. Toista täysimetin 5kk 30 pv ja edelleen osittaisimetän, myös öisin, nyt 1 v 3 kk ikäistä lasta. Itselleni imetyksestä on tullut niin sydämen asia, että jo se saa kirjoittamaan näin tärkeästä aiheesta.
Kun nyt tässä kerran kirjoitan, niin otollinen tilaisuus oikaista samalla muutama yleisempi myytti imetyksestä ja vähän imetysfaktaa:
Imetyksestä hyötyy sekä äiti, että lapsi. Sen lisäksi, että rintamaito on biologisesti kehittynyt vastaamaan vastasyntyneen vauvan ravitsemuksellisia tarpeita, ihan tutkitusti siitä on hyötyä myös äidille mm. vähentäen riskiä sairastua rintasyöpään. Puhumattakaan niistä hormoneista - mm. endorfiineista ja muista mielihyvää tuottavista hormoneista, joita äiti saa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Osalla hormoneista voi toki olla ikävätkin vaikutuksensa, esim. D-MER, joka saattaa aiheuttaa negatiivisia ja ahdistuneita tuntemuksia imetystä ennen ja sen aikana.
Maito ei lopu yhtäkkiä. Ei, jos olet perusterve äiti, eikä sinulla siis ole todettu harvinaista sairautta, joka jollain tapaa estäisi maidontuotannon rintarauhasissa. Vauvan itku tai hulinointi ei merkkaa sitä, että maitoa ei tulisi ollenkaan, vaan yleensä kyse on maidon "lisätilauksesta", joka ajoittuu vauvan tiettyihin kasvukausiin. Yksinkertaistaen, vauvan tiheä rinnan imeminen antaa niille signaalin tuottaa lisää maitoa ja tämä tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Yksi "hulinakausi" ajoittuu neljän kuukauden ikään, jolloin virheellisesti saatetaan ajatella vauvan tarvitsevan lisämaitoa, vellejä tai ruokia. Vauva ei myöskään tarvitse vettä, vaan maidon neste riittää kyllä - vesi vain vie tilaa ravinteikkaammalta aineelta. Pahimmassa tapauksessa lapsen suolisto menee pilalle liian aikaisin aloitetun ruuan vuoksi ja siksi olisi hyvä, jos lisäruokien aloittamisesta voisi keskustella ensin vaikkapa neuvolassa terveydenhoitajan kanssa.
Maito ei koskaan muutu sokerilitkuksi. Ns. vanhan kansan uskomusten mukaan maidosta ei ole enää tietyn ajan jälkeen mitään ravitsemuksellista hyötyä. Tämä uskomus saattaa olla peräisin suoraan lehmien maidontuotannosta. Ihmislapsella maidon kysyntä vastaa sen määrää ja maito täyttää lapsen ravitsemukselliset tarpeet tämän iän mukaisesti. Syystäkin kehitysmaiden imetyssuositus on 2-vuotiaaksi ja sitä kauemminkin on suositeltavaa imettää. Suomessa nuo ravitsemukselliset arvot eivät ole sen vähempiarvoiset, vaikka muutakin ravintoa meillä toki on saatavissa. Itse ajattelen näin, että rintamaito on lapsen superfoodia parhaimmillaan ja varsinkin näin flunssakautena ei lapsi voisi parempaa lääkettä saada, kuin rintamaito.
Usein ajatellaan, että lapsen ei tarvitsisi myöskään juoda maitoa öisin. Tässä asiassa jokainen perhe tehkööt omat ratkaisunsa omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Omaksi parhaakseni olen nähnyt sen, että vauva / lapsi nukkuu vieressäni joko "sivuvaunussa" (= pinnasänky sijoitettuna toinen laita avoinna omassa sängyssä kiinni), josta vauvan saa puoliunessa kopattua rinnalle ja molempien unet jatkuu. Itse olen kyllä hyvä nukkuja ja lukuunottamatta noin kahta ensimmäistä imetysviikkoa, jollon rintoja särki ja hormonit myllersivät yöt läpi, olen nukkunut kuin tukki vauva tissiä imien. Kuitenkin äidin oksitosiinitasot on öisin äidin rentoutuessa korkeimmillaan, eli maitoa tulee enemmän ja se on ravinteikkaampaa.
Äidinmaito ei myöskään aiheuta hampaiden reikiintymistä. Ei edes yöaikaan. Maidon sisältämä sokeri on maitosokeria eli laktoosia, joka ei yksinomaan aiheuta hampaiden reikiintymistä sillä reikiintymistä aiheuttava bakteeri ei osaa käyttää laktoosia niin hyvin hyödykseen, kuin esim. bakteeria. Päinvastoin äidinmaidossa on antibakteerisia ominaisuuksia (esim. laktoferriini), jotka tappavat bakteereita, myös suussa. Jos kuitenkin esim. lapsen ravinto sisältää paljon muuta sokeria. hampaita ei pestä, ja hampaiden reikiintymiselle on otolliset perintötekijät, niin reikiintymistä voi syntyä - mutta imetyksestä se ei johdu. (Lue lisää imetys.fi -sivuilta!)
Ja myös osittaisimetys ja pullosta annettu äidinmaito on imetystä! Pisarakin äidinmaitoa on lapsen parhaaksi. Eikä loppupeleissä se, saako lapsi ravinnon rinnasta, pullosta vai korvikkeesta, ole hyvän äidin mittari, kunhan lapsi on terve ja voi hyvin!
22.10.2016 Oulun seudulla järjestetään Imetystori-tapahtuma Kempeleessä.
"Imetystori -tapahtuma kauppakeskus Zeppeliinissä la 22.10 klo 11-13. Tervetuloa mukaan keskustelemaan imetyksestä! Imetystori järjestetään yhteistyössä PPSHP:n, Oulun läänin kätilöyhdistyksen sekä Imetyksen tuki ry:n kanssa." Imetys.fi
Lisää luettavaa ja linkkivinkkejä:
Imetyksen tuki ry -nettisivusto
PPSHP - Tietoa imetyksestä
THL - Imetyssuositukset
Facebookissa (Huom! Osa ryhmistä suljettuja):
Imetyksen tuki ry Facebookissa
Oulun Imetystukiryhmä Facebookissa
Pohjois-Suomen imetystuki Facebookissa
Taaperoimettäjät Facebookissa
Sen lisäksi, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, kehittäen mm. vauvan luonnollista puolustuskykyä (=vastustuskykyä) ja sisältäen kaikki hänen tarvitsemansa ravintoaineet kasvuun, se myös säästää perheeltä pitkän pennin (vrt. korvikkeet), eikä kuormita ympäristöä (vrt. muu ravinto). Suomessa suositus on imettää 4-6 kuukautta - toisin sanoen terveille vauvoille suositellaan kuuden kuukauden täysimetystä ja lisäruokien aloittamista noin puolen vuoden iässä pieninä makuannoksina. Osittaisimetystä suositellaan muiden ruokien ohella 12 kk ikään saakka ja mielellään pitempäänkin.
Oma imetyshistoriani pähkinänkuoressa: En tiennyt imetyksestä juuri mitään ennen ensimmäistä omaa lastani. Monessa suhteessa olen oppinut kantapään kautta ja vielä toisenkin lapsen kohdalla oli osa imetysasioista vielä täysin luulon varassa. Oma kokemus + muiden kokemukset ja vinkit ovat omaa imetyshaluani lisänneet ja olen nykyään vahvasti imetysmyönteinen - en kuitenkaan imetysfanaatikko. Ensimmäistä lasta täysimetin 5,5 kuukautta (tämä oli katketa silkkaan tietämättömyyteen, mutta lapsi tiesi paremmin sen, että ei halunnut syödä vielä soseita 4 kk iässä), yöimetys lopetettiin 1v 4 kk (= tulin raskaaksi), imetys loppui lapsentahtisesti 1 v 9 kk. Toista täysimetin 5kk 30 pv ja edelleen osittaisimetän, myös öisin, nyt 1 v 3 kk ikäistä lasta. Itselleni imetyksestä on tullut niin sydämen asia, että jo se saa kirjoittamaan näin tärkeästä aiheesta.
Kun nyt tässä kerran kirjoitan, niin otollinen tilaisuus oikaista samalla muutama yleisempi myytti imetyksestä ja vähän imetysfaktaa:
Imetyksestä hyötyy sekä äiti, että lapsi. Sen lisäksi, että rintamaito on biologisesti kehittynyt vastaamaan vastasyntyneen vauvan ravitsemuksellisia tarpeita, ihan tutkitusti siitä on hyötyä myös äidille mm. vähentäen riskiä sairastua rintasyöpään. Puhumattakaan niistä hormoneista - mm. endorfiineista ja muista mielihyvää tuottavista hormoneista, joita äiti saa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Osalla hormoneista voi toki olla ikävätkin vaikutuksensa, esim. D-MER, joka saattaa aiheuttaa negatiivisia ja ahdistuneita tuntemuksia imetystä ennen ja sen aikana.
Maito ei lopu yhtäkkiä. Ei, jos olet perusterve äiti, eikä sinulla siis ole todettu harvinaista sairautta, joka jollain tapaa estäisi maidontuotannon rintarauhasissa. Vauvan itku tai hulinointi ei merkkaa sitä, että maitoa ei tulisi ollenkaan, vaan yleensä kyse on maidon "lisätilauksesta", joka ajoittuu vauvan tiettyihin kasvukausiin. Yksinkertaistaen, vauvan tiheä rinnan imeminen antaa niille signaalin tuottaa lisää maitoa ja tämä tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Yksi "hulinakausi" ajoittuu neljän kuukauden ikään, jolloin virheellisesti saatetaan ajatella vauvan tarvitsevan lisämaitoa, vellejä tai ruokia. Vauva ei myöskään tarvitse vettä, vaan maidon neste riittää kyllä - vesi vain vie tilaa ravinteikkaammalta aineelta. Pahimmassa tapauksessa lapsen suolisto menee pilalle liian aikaisin aloitetun ruuan vuoksi ja siksi olisi hyvä, jos lisäruokien aloittamisesta voisi keskustella ensin vaikkapa neuvolassa terveydenhoitajan kanssa.
Maito ei koskaan muutu sokerilitkuksi. Ns. vanhan kansan uskomusten mukaan maidosta ei ole enää tietyn ajan jälkeen mitään ravitsemuksellista hyötyä. Tämä uskomus saattaa olla peräisin suoraan lehmien maidontuotannosta. Ihmislapsella maidon kysyntä vastaa sen määrää ja maito täyttää lapsen ravitsemukselliset tarpeet tämän iän mukaisesti. Syystäkin kehitysmaiden imetyssuositus on 2-vuotiaaksi ja sitä kauemminkin on suositeltavaa imettää. Suomessa nuo ravitsemukselliset arvot eivät ole sen vähempiarvoiset, vaikka muutakin ravintoa meillä toki on saatavissa. Itse ajattelen näin, että rintamaito on lapsen superfoodia parhaimmillaan ja varsinkin näin flunssakautena ei lapsi voisi parempaa lääkettä saada, kuin rintamaito.
![]() |
| 1v 2kk ikäisen maito |
Usein ajatellaan, että lapsen ei tarvitsisi myöskään juoda maitoa öisin. Tässä asiassa jokainen perhe tehkööt omat ratkaisunsa omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Omaksi parhaakseni olen nähnyt sen, että vauva / lapsi nukkuu vieressäni joko "sivuvaunussa" (= pinnasänky sijoitettuna toinen laita avoinna omassa sängyssä kiinni), josta vauvan saa puoliunessa kopattua rinnalle ja molempien unet jatkuu. Itse olen kyllä hyvä nukkuja ja lukuunottamatta noin kahta ensimmäistä imetysviikkoa, jollon rintoja särki ja hormonit myllersivät yöt läpi, olen nukkunut kuin tukki vauva tissiä imien. Kuitenkin äidin oksitosiinitasot on öisin äidin rentoutuessa korkeimmillaan, eli maitoa tulee enemmän ja se on ravinteikkaampaa.
Äidinmaito ei myöskään aiheuta hampaiden reikiintymistä. Ei edes yöaikaan. Maidon sisältämä sokeri on maitosokeria eli laktoosia, joka ei yksinomaan aiheuta hampaiden reikiintymistä sillä reikiintymistä aiheuttava bakteeri ei osaa käyttää laktoosia niin hyvin hyödykseen, kuin esim. bakteeria. Päinvastoin äidinmaidossa on antibakteerisia ominaisuuksia (esim. laktoferriini), jotka tappavat bakteereita, myös suussa. Jos kuitenkin esim. lapsen ravinto sisältää paljon muuta sokeria. hampaita ei pestä, ja hampaiden reikiintymiselle on otolliset perintötekijät, niin reikiintymistä voi syntyä - mutta imetyksestä se ei johdu. (Lue lisää imetys.fi -sivuilta!)
Ja myös osittaisimetys ja pullosta annettu äidinmaito on imetystä! Pisarakin äidinmaitoa on lapsen parhaaksi. Eikä loppupeleissä se, saako lapsi ravinnon rinnasta, pullosta vai korvikkeesta, ole hyvän äidin mittari, kunhan lapsi on terve ja voi hyvin!
22.10.2016 Oulun seudulla järjestetään Imetystori-tapahtuma Kempeleessä.
"Imetystori -tapahtuma kauppakeskus Zeppeliinissä la 22.10 klo 11-13. Tervetuloa mukaan keskustelemaan imetyksestä! Imetystori järjestetään yhteistyössä PPSHP:n, Oulun läänin kätilöyhdistyksen sekä Imetyksen tuki ry:n kanssa." Imetys.fi
Lisää luettavaa ja linkkivinkkejä:
Imetyksen tuki ry -nettisivusto
PPSHP - Tietoa imetyksestä
THL - Imetyssuositukset
Facebookissa (Huom! Osa ryhmistä suljettuja):
Imetyksen tuki ry Facebookissa
Oulun Imetystukiryhmä Facebookissa
Pohjois-Suomen imetystuki Facebookissa
Taaperoimettäjät Facebookissa
Ajatuksia ja kommentteja saa jättää kommenttiboksiin. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








