Ihan kokonainen vuosikymmen on jääyt taakse päin, kun uuden vuoden tulon myötä astuttiin vuoteen 2020! Vaikka toki moni almanakkatieteilijä ehti toppuuttelemaankin, että varsinaisesti uusi vuosikymmen alkaakin vasta ensi vuonna ja nollavuosi sisältyisi vielä edeltävään vuosikymmeneen - ainakin yleensä. Moni on jo rientänytkin miettimään, mitä seuraava vuosikymmen voisikaan tuoda tullessaan. Koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa, olen itse miettinyt, mitä kaikkea onkaan kymmenessä vuodessa tapahtunut. Aika on siitä jännä käsite, että suurin osa tapahtumista hälvenee muistoista ajan saatoissa. Silti ne mieleenpainuvimmat tuntuvat siltä, kuin olisivat tapahtuneet ihan vasta.
Vuoden 2010 vaihtumisen en muista olleen mitenkään merkittävä, uuden vuoden juhlinta meni aika samoja ratoja kuin moni edeltävä: Bileet ja rakettien ammuntaa. Sen jälkeen voinkin sitten todeta, että kaikenlaista se vuosikymmen onkaan tuonut tullessaan! Eikä ole varmasti ollut yhtäkään samanlaista vuotta.
Vuosi 2010
Vuosikymmenen ensimmäinen vuosi käynnistyikin jo aivan uudenlaisissa kuvioissa. Vuosi 2010 on jäänyt mieleeni erityisesti intensiivisen hallitustyöskentelyn merkeissä oman ylioppilaskunnan parissa. Tämä vuosi antoi varmasti eväitä monenlaiseen tulevassa elämässä. Mieleeni on jäänyt myös kesä, jolloin oli pitkä hellekausi ja jonka aikana työskentelin silloisten opintojen merkeissä museo-oppaana ja työ oli ihanaa.
Vuosi 2011
Seuraava vuosi oli kaiken kaikkiaan mullistava. Viime syksystä lähtien olin kaivannut elämääni taas jotain erilaista ja tulin hyväksytyksi Ateenaan Cimo-harjoitteluun viiden kuukauden ajaksi. Aivan mahtava kokemus ja niin ihana harjoittelupaikka, että monesti olisi toivonut tätäkin ihan oikeaksi työkseen. Puhumattakaan siitä, miten ihanaa oli viettää aikaa ja asua Ateenassa, vaikka välillä koti-ikävä vaivasi ja pahasti! Aikaa oli miettiä ja pohtia omaa elämäänsä taas monelta kantilta ja monien sattumuksien kautta, eräs matka tuli sitten sinetöimään ilmeisesti koko loppuelämäni... Harjoittelujakson jälkeen pääsin myös kaivauksille Arakhamitaihin, ja tämä jäikin toistaiseksi viimeiseksi kaivauskokemuksekseni. Tämän jälkeen kuitenkin palasin jälleen Kreikkaan, viimeistelemään tekeillä olevaa graduani ja, muuten vain elämään.
Vuosi 2012
Seuraavan vuoden alkamista vietin edelleen Kreikassa. Jokseenkin talviaikana kuitenkin tuolla vaivasi kamala koti-ikävä ja siitä huolimatta, että viimeistelin graduani, toimeliattomuus. Suurin osa päivistä meni erilaisia sarjoja katsellen ja juomalla halpaa kreikkalaista viiniä. Aika pian kyllästyin tähän ja toden teolla aloin miettimään, eikö sitä voisi aikaansa muuhun käyttää ja aikaa oli pohtia oman elämäni tarkoitusta. Kirjoittelin blogia, joka tässä vaiheessa oli vain pienen lähipiirin luettavissa, mutta muita blogeja selaamalla ja lukemalla koin jotenkin tarvetta kirjoittaa itsekin suuremmalle lukijajoukolle. Avasin blogin julkiseksi. Kevään ja kesän aikana reissasin useampaankin kertaan Suomessa. Syksyksi palasin jälleen takaisin Kreikkaan.
Vuosi 2013
Vuoden 2013 alussa olin Suomessa ja olin päättänyt Suomeen myös jäädä. Muutin asumaan omaan yksiöön ja viimein myös valmistuin. Kesäkuussa 2013 minusta tuli äiti. ♥ Syksy meni yksinhuoltajana, mutta joulun alla lapsen isäkin pääsi vihdoin Suomeen. Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 oli ehkä elämäni paras vuosi.
Uusi vuosi alkoi uudessa kodissa kaikki tavarat hujan hajan. Monessa suhteessa vuosi oli totuttautumista ja sopeutumista kaikkeen uuteen. Kevään ja kesän korvilla kävin jonkun verran töissä - siivoojana ja raksalla. Kesällä oli edessä jälleen uusi muutto ja kokonaan paikkakunnan vaihto - ei sentään kovin kauas kuitenkaan - ja pian myös oman asunnon osto. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti se, että aloin odottamaan toista lastamme.
Seuraavan vuoden keväällä odotin lastamme, ja olin töissä raksalla. Remontoimme taloa. Heinäkuussa pääsin käynnistykseen ja synnytin toisen lapsemme. Vuoden aikana innostuin toden teolla myös ompelusta ja ompelinkin aina, kun sihen vain oli pienikin mahdollisuus.
Vuosi 2016
Vauva-arjen keskellä olin alkanut pohtia, mitä sitä sitten tekisi. Ei ollut työpaikkaa mihin palata, eikä esimerkiksi siivoojan vuorotyö napannut ajatuksena yhtään. Kevään aikana opiskelin avoimen ammattikorkeakoulun kautta paria kurssia ja hain kouluun sekä pääsin pääsykokeisiin hoitoalalle. Pääsin sisään opiskelemaan uutta alaa ja lapset aloitti päivähoidon. Samanaikaisesti tein pitkään ilmassa leijuneen päätöksen ja muutin omaan asuntoon lasten kanssa. Loppusyksy olikin sitten opiskeluiden ja perhe-elämän yhteensovittamisen suhteen melkoista sekamelskaa mutta siitäkin selvittiin.
Vuosi 2017
Seuraavana vuonna elämänmuutoksia tapahtui myös paljon; olihan rinnalla uusi rakkaus ja kesällä päätettiinkin lyödä hynttyyt yhteen. Samalla aloin odottamaan kuopustamme. Opiskelutkin sujuivat hyvin ja arki rullasi lopultakin helpommin. Vuoden aikana opiskeluihin sisältyi jo useampi harjoittelu ja pääsin myös harjoitteluiden kautta töihin, mitä olinkin jo kauan toivonut!
Vuosi 2018
Seuraavaan vuoteen sisältyi paljon suuria tunteita, kun samaan vuoteen mahtui sekä syntymän ihme että menetys omassa perheessä. Opiskeluiden parissa tein harjoitteluita pitkälle äitiysloman alkamisen jälkeen, ja lopulta maaliskuussa syntyi kuopuksemme. Kesä jäi mieleeni erityisen ihanana, ei kyllä äitiyslomalle olisi voinut toivoa parempaa kuin millainen hellekesä oli! Opiskeluita jatkoin verkkaisempaan tahtiin äitiyslomallakin mutta pääsin silti mukavasti kirimään hiukan tavotteiden edelle. Syksyä varjosti oman isän sairaus ja niin kuin yleensä tällaisissa tapauksissa, liian pian koittanut kuolema. Joulun aika oli siksi erityisen vaikea mutta siitäkin onneksi yli päästiin.
Vuosi 2019
Vuosi ei alkanut kovin iloisesti, kun piti järjestellä isän hautajaisia ja muita paperiasioita. Ajatukset oli kuitenkin käännettävä saman tien taas opintojen pariin, ja melkein koko kevätlukukausi menikin erilaisten harjoitteluiden parissa. Pienimmäinenkin aloitti päivähoidon ja siellä onneksi meni hyvin vaikka tietysti olin etukäteen murehtinut, joutuuko hän sinne liian varhain. Toinen kissoistammekin kuoli yllättäen alkuvuodesta. Keväällä myös perhe-elämässä piti tehdä hiukan uusia järjestelyitä. Lähes koko kesän olin töissä, mutta onneksi kesätöiden molemmissa päissä oli parin viikon loma ja kävin kahden vanhimman lapsen kanssa mm. Kreikassa lomamatkalla. Syksyllä taas kiivaaseen tahtiin opiskeluita ja harjoitteluita ja aina väliin töitäkin. Välissä on kyllä meinannut väsymys iskeä, mutta sinnikkyydellä ja korkealla pysyvän motivaation turvin tämäkin vuosi päättyi hyvillä mielin.
Mitä vuonna 2020?
Nyt olen taas siinä tilanteessa, että yksi ajanjakso on jäämässä taakse päin ja olen uuden äärellä. Seuraavasta kuukaudesta lähtien en taas tiedä, minne tie vie. Jotain suunnitelmia ja ajatuksia tulevan suhteen kuitenkin jo on, ja kiva olisi tietysti välillä vähän levätäkin eikä aina vain painaa suuna päänä eteen päin. Mutta tästä kuulette ehkä jossain vaiheessas sitten lisää.
