Sitten tuli Viileä Venla (DIY Viileä Venla -mekko)

Joulun jälkeisiltä pyhiltä se alkoi, kun katsottiin Lasten Areenan kautta Risto Räppääjää lähes nonstoppina. Erityisesti Risto Räppääjä ja Viileä Venla tuli erittäin tutuksi. Viileä Venla pääsikin aika nopeasti tuon kaksi- ja puolivuotiaan tytön idoliksi. Eipä aikaakaan, kun piti oma DVD hankkia sen jälkeen, kun katseluoikeus Ylellä päättyi. Sittenhän sitä vasta katsottiinkin.

Jossakin vaiheessa taisin sitten erehtyä kysymään Slta, että mitä hän tahtoisi, että äiti hänelle ompelisi. "No, Viileä Venla -mekon." Jaahas. Siitä kyllä muistutettiin äitiä aika ajoin. "Onko tämä Viileä Venla -mekko?" "Ei, äitin pitää vielä yhtä kangasta ostaa, niin sitten äiti ompelee sulle sen mekon". (Itseppähän kysyin!)

Kuva: minityyli.fi

Mitä tyttö toivoo, sitä äiti tekee... Nyt pistettiin kyllä taidot koetukselle, jo ihan suunnitteluvaiheesta saakka. Tuli kyllä pyöriteltyä mielessä erilaisia kangasvaihtoehtoja ja selattua nettikauppoja (tuloksetta). Lopulta tartuin tilkkusäkkiini. Taannoin kirppikseltä löysin muutamia tilkkupusseja, sisältäen mm. Noshin polka dots -kangasta. Täydellisiä tähän tarkoitukseen. Harmillisesti vaan, ei kangasta ollut yhtään enempää kuin että juuri saan hamekappaleet leikattua.

Aiemmin olinkin jo jostain tilannut pinkkiä morsiustylliä, ja se sai luvan kelvata. Tahrempi tihrustus malliin kuitenkin paljasti, että tyllihän pitäisi olla itse asiassa sinistä, ja helmassa onkin pinkkiä pitsiä. Turkoosia tylliä piti sitten tilata googletuksen jälkeen metri kerralla, pitsiä onneksi löytyi ihan lähikangaskauppa Hanhelista. Kun ei tuo pinkki tylli vastannut mielikuviani, laitoin vielä reunaan huomiota herättämään pinkkiä satiininauhaa (joka tietysti jäi juuri muutamaa senttiä vajaaksi, tuohon pitää vielä vaikka joku pieni rusetti tehdä).

Sain hameen jo kerran "valmiiksi", mutta en ollut tyytyväinen. Jotain se kaipasi. Muhkeutta, ja enemmän pinkkiä. Niinpä päätin surutta vaan saksia keskimmäisenä olevan sinisen kankaan pois ja korvata se kokonaan tyllillä. Alla olevan pinkin kankaan samoin saksin puoliksi, ja lisäsin kolmannen kerroksen päällimmäiseksi. Alakappaletta jatkoin vaaleanpunaisella trikoolla, se ei alta näy. Päällimmäinen olisi saanut olla hitusen suurempi palanen, mutta kuten sanoin, kangasta oli millilleen tämä leveys eikä yhtään enempää.

Seuraavaksi piti metsästää päällimmäiseksi tuleva osa, miksi tuota nyt kutsuisi, liivi, essu tms. No en siis ole ainut, joka ensin katsoi alkuperäisessä versiossa olevia hahmoja maatuskoiksi ja maatuskakangasta koitin siis aluksi tuohon ideoida. Kangashamstereissa sattui kuitenkin joku toinen laatimaan ilmoituksen, jossa etsi täsmälleen tätä samaa kangasta, ja siitä pääsin lopulta jäljille, missä ja mikä kangas tämä on. Kangastukussa siis on aikoinaan ollut tuota Geishat-puuvillaa myynnissä, mutta ei tietenkään enää. Onneksi samaisesta FB-ryhmästä jollakin kuitenkin oli ylimääräinen pala ja sain vihdoin ja viimein hameen verran kangasta itselleni.

Olipa mukava ommella välillä puuvillaa. Teknillisesti tämä minun suunnitelma ei ehkä ollut paras mahdollinen, koska olin jo koko hameen ommellut kokoon ja päätin yksinkertaisimman tavan mukaan ommella tämän sitten hameen päälle vyötärökaitaleen alle kiinni. Oikeaoppisesti olisi siis pitänyt ommella helmaosat ml. geishat vyötärökaitaleeseen, mutta meni jo.

Alkuperäinen toive tytöllä siis oli tehdä tästä mekko, mutta päättelin asun kuitenkin olevan kaksiosainen eikä minun taidot olis riittäneet tekemään tästä yksiosaista. Paitaosa siis oli vuorossa seuraavaksi, ja se vähän nostatti paniikkia varsinkin, kun ei sitä oikeanlaista kangasta tullut missään vastaan. Sattumalta kirppiskierroksella osui silmiin jopa kaksi vaihtoehtoa: vaaleanpunainen miehen ruutupaita, josta olisi voinut leikata ja ommella uuden paidan, sekä hieman suurikokoinen (110) tytön vaaleanpuna-pilkullinen H&M:n mallistoa oleva mekko, josta vain pienellä tuunauksella saisi aivan käyttötarkoitukseensa täydellisen kauluspaidan. 1,5 euron hintakaan ei jälkimmäisessä kirpaissut varsinkin, kun mekosta sai vielä kasan sieviä nappeja talteen.

Mekon helmasta ratkoin neliön muotoiset taskut pois, ja pyöristin hieman kulmia. Lisäksi leikkasin ylijäävästä helmaosasta suikaleet ja poimutin ne taskun reunoihin frillaksi.

Siniset kukkanapit ostin jo hieman aikaisemmin ja sattui taas onnenpotku, että paikallisessa Kangaskauppa ILOssa oli juuri oikeanlaisia, ja satuin vielä valitsemaan täsmälleen oikean määrän nappeja. Paidan valmiit napinlävet oli kuitenkin liian pienet, enkä viitsinyt niitä alkaa enää leikkelemään ja ompelemaan uudelleen. Lisäksi kun ei meidän 3-vee vielä osaa napittaa, niin teinpä sitten tähän valenapit ja alle nepparit! Ette arvaisi, jos en olisi sanonut.

Tässä vaiheessa piti vielä näperrellä monta pientä yksityiskohtaa ja alkoi tuntua, että vähempi on enempi. En tosiaan jaksanut vyöhön enää alkaa Geishan kuvaa taiteilemaan, vaikka sitäkin pohdin, vaan ompelutarvikkeista nappasin, mitä oli. Sinivirheää satiininauhaa, tyllistä jäänyttä suikaletta sekä yksi liian lyhyeksi jäänyt frillasuikale sekä Hello Kitty -ompelukuva. Idea syntyi tytön hiuspannasta. Jos ei voi tehdä samanlaista, niin tee parempi - S tykkäsi heti tästä Hello Kittysta. :)

Hamehan on ylisuuri puolivahingossa ja lopulta tarkoituksella. Vyötärölenkissä on kuminauha, joka joustaa ja hame on aavistuksen liian pitkä. Satiininauha vyötäisillä oli liian lyhyt, ja käyttöä jatkamaan solmin siihen pienen kuminauhalenkin liikutettavalla solmulla. Päälle ommeltu Hello Kittyn kuva peittää tämän juuri oikeasta kohtaa. Ei jää heti pieneksi, oli meinaan sen verran suuri projekti, että toivoisi "mekon" nyt istuvan päälle seuraavat pari vuotta.

Viimein valmis! Muutama tekninen toteutus tosiaan jäi vähän harmittamaan (ja kankaiden puute) mutta lopputulos ei kyllä parempi voisi olla ja pääasia, että "tilaustyön" antaja on tyytyväinen!

Meillä on vähän taas ollut uhmailua, kun aika välillä käy pitkäksi ja ensin kuulosti, että ei se Viileä Venla -mekko tytölle ois kelvannutkaan. Hetken kun hän hametta tuijotti, niin menipähän kuitenkin päälle. Ajattelin jossain välissä, jos tämä olisi tytölle synttärilahjaksi, mutta päädyin kuitenkin myös ehdottamaan, että pukisiko hän Viileä Venla -mekon vai Frozen-mekon päälle syntymäpäivänään. Pari päivää sitten vastauksena oli Frozen-mekko, mutta nyt tämän projektin valmistuttua, muutti hän jo kerran mieltään ja sanoi laittavansa tämän päällensä synttäreille.

Elokuvissa

Tänään koitti jälleen kauan odotettu Vauvakino elokuvateatterissa. Oon merkannut tapahtuman ylös kalenteriin jo kuukausia sitten. Täysikuu vai mikä lie valvotti viime yönä - heräsin nimittäin joskus viiden maissa enkä enää sen jälkeen saanu unta. Siitä huolimatta meinattiin myöhästyä tuolta elokuvista, ja sai pistää ripeästi aamulla töppöstä toisen eteen, että ehdittiin ajoissa ostamaan paikkaa.

Hyvin ehdittiin ja paikkojakin oli vielä valittavaksi asti, eli sain ihan hyvät paikat "keskeltä keskeltä". Samaan aikaan oli jokin lasten- ja nuorten elokuvafestivaali, minkä vuoksi tuolla oli joitain erikoisjärjestelyitä, esim. vaunuparkki oli viereisessä salissa.

Me ehdittiin hyvin sinne sekaan saamaan vaunut. Pikku hiljaa tuonne sitten kai valui lisää porukkaa, nimittäin vaikutti siltä, että lähes joka paikka salissa oli viety, ja niitä vaunuja oli sitten parkissa ihan tuota elokuvasalia myöten.

Hyvä että tuolla oli vaipanvaihtoalustat, meillä niille oli nimittäin heti käyttöä. Vähän hazardilta vaan vaikutti tuo pöytä, oli niin liukas nimittäin, että jännäsin vähän tuon hoitoalustan pois tippumista...!

Leffana oli semmonen kuin Blue Jasmine, en vaivautunu etukäteen ees kattomaan tietoja leffasta eli olin aivan tietämätön, mitä leffa pitäis sisällään. Ja hyvä niin... Elokuvan päätyttyä mietin, että voishan tuosta elokuvavalinnasta jo lähettää palautetta, ja toisen äidin kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että tuo elokuva ei nyt ihan ollut oikein kohderyhmälleen suunnattu. Näyttää nyt stressaantuneille pienten vauvojen äideille elokuvaa, jossa oli suunnilleen "ranteet auki" -meininki. Ei mikään hilpeä leffanautinto, ja kuitenkin sali oli täynnä maksavia asiakkaita.


Neitiä elokuvan sisältö ei varmaan niinkään häirinnyt. Parit maitotarjoilut kun sai ja loppuleffasta unta palloon äitin sylissä, niin oli tyytyväinen leffailija. Vähän piti välillä kiukutella, kun ei saanutkaan tonkia käsiinsä äitin leffaherkkuja. Meninkin taas terveellisemmällä linjalla, eväinä oli suklaaproteiinipirtelö sekä 2xsatsumaa ja pähkinä-rusinasekoitusta.

Leffan jälkeen piti mennä kevätmammojen kanssa kahvittelemaan, mutta ei meitä sitten ollut paikalla ku kaks. Mentiin siis kahdestaan. Vielä kävin kaupungilla etsiskeleen jouluverhoja, joihin sain päähänpinttymän, tuloksetta. Jotain tarttui silti mukaan, mutta verhojen metsästys jatkuu.

4 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk

Minun pieni prinsessa on jo iso nelikuukautinen vauva!

Itse tuolle kasvamiselle tulee sokeaksi, mutta onneksi nuita valokuvia tulee napsittua melkein päivittäin, niin niistä sen kasvun huomaa. Meillä on neuvola ensi viikolla, päivitän tänne sitten mitat. 

EDIT: Mitat 17.10.

Paino 6550 (5910)

Pituus 62,4 (60,6)

Pää 39,3 (38,2)

Kuukausi takaperin käytetyt vaatteet on jo pakattu varastoon odottamaan seuraavaa käyttäjää ja uusia kaivettu tilalle. Tällä hetkellä meillä on käytössä 62-koon vaatteet ja ne turkoosit äitiyspakkauksen koon 50 housut, joiden käytölle ei loppua näy. Muuten voin myöntää, että tuota vaatetta on aivan liikaa - suurin osa potkupuvuista on jo siirretty yövaatteet-laatikkoon, joista suurin osa jää varmasti täysin käyttämättä. En vaan jotenkin koe noita käytännöllisiksi (jos ei ole haaroissa neppareita, niin turhaa riisumista/pukemista ees taas) ja osan kuosit on sellasia, että eivät kuulu sinne lemppariosastooni, valinnanvaraa kun on.

Neiti S sai siis kauniin nimensä pari viikkoa takaperin. Samana iltana S ilahdutti äitiään tekemällä täyden 180 asteen käännöksen selältä vatsalleen oikean kyljen kautta. (Pitkän aikaa aijemmin mentiin kylkiasennosta). Nyt pari päivää sitten todistin kääntymisen myös vasemman kyljen kautta. S onkin alkanu viihtymään yhä enemmän vatsallaan. Nukkuminen tapahtuu pääosin selälleen, tosin joskus etenkin aamuyöstä kylkiasento miellyttää enemmän. Päätä S jaksaa kannatella jo hyvin pystyssä. Käsillä tartutaan mihin vaan ylettyy ja kaikki menee suuhun. Kaikki rapiseva kiinnostaa - lelut, hoitopöydän pakkaukset, leipäpussit, äitin karkkipussi(t)...[yritän opettaa, että ne äidin karkit on lapsille myrkkyä!] Omat ja äidin kädet on edelleen ihmeelliset ja niitä jaksetaan huuli pyöreänä väännellä ja käännellä. Neiti S tykkää potkiskella äitiä etenkin hoitopöydällä innostuessaan. Jo aijemmin opittua taitoa, mikä onnistuu ilman vaippaa lattialla ollessa, harjoitellaan eli potkimallahan pääsee liikkumaan eteen taakse päin! Saattaapa neiti joskus pyöriä kuin väkkärä ympäriinsä ja aamulla jos äiti on herännyt aikaisemmin, S saattaa löytyä sängystä poikittain.

Meillä on jo paljon yhteisiä harrastuksia. Pakosta tietysti joudutaan kahdestaan kulkemaan mm. noissa Tupper-kokouksissa ja -esittelyissä, mikä nyt ei oo vielä ollut ongelma, kun neiti pysyy hiljaa ja paikoillaan kun perustarpeet vaan saa samalla hoidettua. Mutta ihan vauvan harrastuksia on tietysti tiistai-aamun ohjelmaamme lisätty perhekerho. Siellä voi tavata muita perheitä ja lapsia, mutta sitten siellä on välillä myös ulkopuolista ohjelmaa ja joka kerta musiikkileikkituokio. Pari viikkoa sitten oli värikylpyä, johon me myös Sn kanssa osallistuttiin ja äiti sai tulevan Picasson maalauksen seinälleen. Keskiviikkoisin on käyty siellä vauvauinnissa.

Viime viikolla käytiin myös elokuvissa, kun oli teatterilla Vauvakino eli vauvaperheille suunnattu näytös. Ulkopuolella oli mm. vauvojen hoitopöytä ja elokuva The Way Way Back sen verran rentoa seurattavaa, ettei parin minuutin vaipan vaihto elokuvan aikana häirinny juonen seuraamista.

 Kirppiksilläkin ollaan käyty shoppailemassa, nyt on useampanaki viikonloppuna ollut (lastenvaate)kirppistapahtumia, joista on muutamia löytöjä tehty. Sitten vissiin kerran on päästy osallistumaan satunnaisiin kevätmammojen tapaamisiin, eli neidille suunnilleen samanikäistä seuraa.

Rokotteissa käytiin taas viime viikolla. Saatiin rota sekä kolmet pistokset, joita S itki hetken aikaa. Niistä ei sen kummempia jälkioireita syntynyt, vähän ehkä maha toimi normaalia enemmän mutta niin se on kyllä toiminu sen jälkeenkin, mistä lie johtuu. (Eli ravintoa saa).

S juttelee jo melko paljon, varsinkin sillon kun ei pitäis eli kokousten aikana ja joskus nukkumaan mennessä. Myös kiljumaan on opittu, ja se on erittäin mukavaa etenkin sängyssä, koska tuossa alkovissa kaikuu...! Ja kyllä se minun korva sieltä erottaa jo äänteitä, jotka olis helposti tulkittavissa sanoiksi :D Nälkäitkuun huudetaan "nän-nää" ja kiukkuun "ää-tii". Isin kanssa ei ole vielä juteltu, mutta hymyistä kyllä sen huomaa, että se äänen tunnistaa ja tajuaa, että sille jutellaan.

NB-vaipat on siirtynyt nekin varastoon. Pitihän mun hommata vielä väliin S-koon vaippojakin, osa M-kokosista on vielä isoja. Sain halvalla nettikirppikseltä tosi ison paketin, josta tosin suurin osa oli noita NB-koon vaippoja eli niitä on kyllä liikaakiin siellä varastossa nyt. Ehkä pitää jossain vaiheessa myydä niitä sekä noita ylimääräsiä ei-itseä-miellyttäviä vaatteita vähemmäksi.

Vielä mennään täysimetyksellä (lukuunottamatta tiistain lastenhoitovuoroa, jolloin pullosta omaa maitoa). Tuttavat on jo väläytelly ilmaan soseiden tai vellien alottamista, mutta katsotaan nyt, mitä ne neuvolassa tuumaa. Maitoa kuitenkin tulee, ja näyttää se neidille riittävän, vaikka useinhan hän syö (en nyt mitään kirjaa piä mutta parin tunnin välein ympäri vuorokauden). Ja kun se ei itseäni häiritse ja ehdin syöttämään, niin ei tässä vielä kiire ole niihin soseisiin (tai sormiruokailuun, saa nähdä miten tehdään).

Nukkumaan aletaan nykyisin siinä 21-22 pintaan, S kyllä itse ilmoittaa jos menee liian myöhäseen. Ajattelinkin, että aikaistan nukkumaanmenoa, että itsellä jäis hetki omaa aikaa illalla (datailuun), mutta monesti oon simahtanu itekki samalla. Nukutaan siis edelleen samassa sängyssä. Joku sen FB:n puolella sanoikin osuvasti, että oman vauvan viereen nukahtaminen on kuin enkelin viereen nukahtaisi. ❤
Heräilee syömään joku 3-4 kertaa yössä, aamuyöstä tiheämmin. En oo jaksanu mitään kelloa katella, kun oon itekki aina puoliunessa. Saattaapa se olla, että herää muuten vaan ja nukkuakseen pitää saada sitä maitoa, ennemmin kuin nälkäänsä kun eihän se monesti kuin vähän aikaa imase. Päiväunet sen sijaan menee omassa pinnasängyssä - äitiyspakkauslaatikko myös siis on jo varastossa. Neiti herää minun kanssa yleensä samoihin aikoihin 7-8 aikaan. S nukkuu semmoset neljät "päiväunet" aamupäivällä, puolenpäivän aikaan, iltapäivällä ja illalla, kesto vaihtelee 10 min - 1h välillä. Parhaiten nukkuu vaunutellessa, sillon se tunti menee helpostikkin nukkuessa. Joskus siellä saatetaan jutella, kaunis heleä "laa laa" kuuluu, tai sitten nappisilmät napottaa miettien, että missäs nyt mennään.

Hampaitakin on ilmeisesti jo alettu tekemään nyrkkien syönnin ja kuolan valumisen perusteella. Ainakin yläoikealla tuntuis aavistus rosoista reunaa. Purulelut kelpaa välillä käsien sijaan.

Nyt on neitillä meinannu olla pientä nuhan poikasta, toissayönä vähän jo kuulostelin ja seuraavana päivänä pärski vähän menemään. Nyt tosin vaikuttais, että se meni noin pienellä ohi (itselläni sen sijaan tuntuu vähän kurkkua kuristavan).

  * ~ * ~*

Huumorintaju alkaa kehittyä

Ympäristöstään yhä enemmän kiinnostuneen vauvan huumorintaju alkaa kehittyä ja leikit pienokaisen kanssa ovat usein hauskoja kokemuksia.

Lue lisää

Maailma tutuksi maistelemalla

Vauva tutkii maailmaa maistelemalla ja pureskelemalla. Silmiään vauva osa liikuttaa puolelta toiselle ilman, että pää kääntyy  mukana. Vauvan liikkeiden koordinointi tarkentuu. Niska- ja selkälihakset voimistuvat.

Lue lisää

Lähde: Vau.fi

* ~ * ~*

Taitaa olla aika lailla vuoden päivät kuluneet siitä, kun sai jo olla ihan varma siitä, että mahassa kasvaa pienokainen. Nyt kun katsoo taakse päin, jos olisin tiennyt, että tää paperiprosessi tuon isukin oleskeluluvan saannin suhteen kestää näin tolkuttoman kauan, niin olisin tehnyt jotain toisin. Päivääkään nuppusen kanssa en kuitenkaan pois vaihtaisi ja hyvinhän me ollaan kahdestaankin pärjätty (enemmän "ongelmia" tulee varmaan siitä, kun isukki pitää sitten totuttaa meidän arjen ja elämän rytmiin...). Jospa seuraavassa kuukausipostauksessa voisi päivittää tämän asian tiimoilta positiivisia uutisia.

Elokuvissa ja syömässä

Lauantaina iltapäivästä käytiin naisporukalla kaupungilla juhlimassa vähän tuon minun valmistumisen kunniaksi. Käytiin leffassa ja syömässä, mullahan tosiaan oli nuita ilmaislippuja mitä lähettiin käyttämään.

Leffaksi valikoitui 21 tapaa pilata avioliitto, jota on kovasti kehuttu mm. monessa blogissa.

Kuva: Finnkino.fi

Ehkä onni onnettomuudessa, että en ole Putousta seurannut enempää, olis voinut jotkut näyttelijöiden maneerit käydä liian ärsyttäviksi muuten. Leffa itsessään oli piristävä suomalaisten elokuvien kategoriassa ja yllättävän hyvä sellaiseksi. 

Mutta mua jäi pari juttua häiritsemään nuissa 21:ssa tavassa pilata se avioliitto. Jotkut niistähän oli ihan järkeviä ja jokaisen varmasti pääteltävissä, mutta sitten joissakin jäin miettimään, että eikö se tapa pitäis ilmasta just päin vastoin?! No, en spoilaa enempää, ehkä mää katon joskus ton uudelleen ja pähkäilen sitten tätä asiaa lisää.

Leffassa tuhosin yksinäni lähes kokonaisen ison satsin popcorneja (olin varautunut leffaan pienellä pähkinäpussilla, mutta tämä tuli pyytämättä ja niin yllättäen, että pakkohan se jonkun oli syödä), ja sen jälkeen suolasatsista jo turvonneena mentiin vielä syömään.

Mentiin Amarilloon, koska erään seuruelaisen kriteerit oli tyyliin "kunhan siellä on pihviä ja siinä on valkosipulia" (ja ne boonukset), joten enpä kyllä parempaakaan keksinyt. Tuohon aikaan illasta siellä oli noin tunnin jonot ruokiin, eli valittiin sitten myös joitakin alkupaloja.

Itse otin CHICKEN FINGERS -satsin, jossa oli kaksi pientä kanatortillaa. Pientä tosiaan, mutta alkupalahan se vaan olikin. Parasta tuossa satsissa oli juustokastike, eikä mikään hirveä makujen riemuvoitto, mutta hyvää silti.

Pääruuaksi kaikki tais ottaa jonkun pihvin, itselleni valkkasin arpomisen jälkeen DIABLO’S CHEVRE STEAK -lautasen, jossa oli uuniperuna avocadodipillä (olikin avocadopäivä tänään), pihvi ja vuohenjuustoa sekä kasviksia. Sen aikasemman suolatankkauksen jälkeen ei tehnyt mieli mitään suolaisia perunoita, ja vähän kai muutenkin alitajunta veti hieman tuommosen terveellisemmän annoksen puoleen. Oli kyllä ihan hyvää, tosin tuo paholaisentahna ei kyllä ollut yhtään tulista, ois siinä vähän saanut olla potkua (sitä potkua ilmeisesti sitten oli vähän liikaakiin tuossa valkosipulipihvin makeantulisessa kastikkeessa?).

Juomaksi nautin omenasiideriä! Alkoholitonta tietysti, mutta olipa vaan hyvää pitkästä aikaa.

Äpöstyksien jälkeen olin kyllä aivan täynnä ja en kyllä jaksanu enää lähteä mihinkään, vaan kotisohva kutsui minua. Olinkin jo sängyssä joskus kymmenen aikaan (olin kyllä herännytkin aamulla jo kuuden jälkeen vessassa ravaamiseen enkä enää saanutkaan unta) että sen puoleen ei ihme, jos väsyttikin.

Patiolla

Jälleen kerran ilmoittauduin ja pääsin mukaan erääseen käyttäjätestiin Patio -palvelun kautta.

Tällä kertaa vuorossa oli testata, miten 2- ja 3-ulotteisuus toimii musiikkipalvelussa. Tuollasella tabletilla piti testata paria musiikkitoistopalvelua ja verrata niiden hyviä ja huonoja puolia.

Kaikkea ne keksiikään, mutta hyvä, että joku tällasiakin kehittelee.

Palkkioksi sai jälleen leffalipun sekä vielä bonuksena suklaapatukan, joiden valitsemisessa oli kyllä valinnan vaikeus. Vieläpä viime hetkellä vielä vaihdoin tuon patukkani, koska en oo tuota Kismetin Mariannea vielä maistanutkaan.

Alkaa näitä leffalippuja kertymään, ja voishan nuita lähteä kuluttamaankin. Etsinkin nyt tositarkoituksella leffaseuraa! Tässä lähiaikoina olis mukava käydä joku elokuva katsomassa. En varmaankaan ole mitään tällä hetkellä pyöriviä nähnyt, joten mikä tahansa ehdotus huomioidaan. Erityisen paljon kehuja on kuitenkin saanut tuo eräs suomalainen elokuva, joten jos joku vaikka sen haluaisi lähteä katsomaan, niin ottakaahan yhteyttä!

Ja tuohon Patiolla -palveluun voi tosiaan kuka tahansa (oululainen) rekisteröityä ja hakea osallistujaksi tällasiin testiprojekteihin. Melko kiitettävästi nuita tuntuu nyt olevan, eli jos yhtään kiinnostaapi niin sinne vaan.