1-vuotissynttärit (yhteissynttärit)

Jos kesäkuusta alkaa kesä ja syyskuusta syksy, niin silloinhan heinäkuun puolivälissä eletään keskikesää.💝 Näin myös juhlittiin keskikesän tienoilla meidän kesän lapsien yhteissynttäreitä: 1-vuotissynttäreitä yhdistettynää kesäkuisen 9-vuotissynttäreihin ja toisen heinäkuisen 7-vuotissynttäreihin. Ja menipähän tällä samalla kakulla vielä isinkin synttärit, vuosia liekkö tarpeellista mainita tässä kohtaa. 😁

Synttäreiden valmisteluun käytin taas useamman päivän aikaa. Isommat lapset olivat tällä kertaa valmisteluissa suurena apuna, sillä tehtiin yhdessä sokerimassasta muotilla koristeita ja S sai tehdä lähes kokonaan itse toivomansa kuppikakut. Molemmat lapset auttoivat myös kakkutikkareiden tekemisessä (vaikka sain kyllä patistella R:a osallistumaan myös itse koristeluihin, kun nämä olivat hänen oma toivomuksensa).

1-vuotiaan sankarin kunniaksi tein mansikkamoussetäytekakun. No eihän se mennyt taas lainkaan  niin kuin Strömssössä, kun käytin kakkuun tuoreita mansikoita ja ilmeisesti ne olivat niin mehukkaita, ettei kakku olisi kaivannut muuta kostuketta ollenkaan kun sitä valui nyt kakusta. Kokeilin kakun päälle myös kaupasta ostamaani glitterväriä tarkoituksena tehdä valumakakku, ja ohjeita noudattaen valmistin tomusokeriseoksen. Eihän se pysynyt ollenkaan sitten kakun päällä, vaan lähti todellakin valumaan kakun päältä pois. Lisäsin seokseen vielä tomusokeria ja ei sekään auttanut. Ja vielä laitoin toisesta pussista lisää glitterjauhetta, sillä itse tuote jähmettyi mutta ei sekään pysynyt juurikaan sen paremmin kakun sivuilla. Alla oli voikreemi että en tiedä, oliko pinta vaan niin liukas, ettei siihen yksinkertaisesti ole tarkoituskaan minkään tarttua. Pelastin lopputuloksen joten kuten kermapursotuksilla mutta eihän tuo nyt silti aivan minun visiota vastannut. Kiva lopputulos joka tapauksessa vaikka vähän erilainen tulikin, valmiit tilatut koristeet olivat onneksi piste iin päälle!

Lisäksi oli päärynäkinuskijuustokakkua ja muita herkkuja platterin tapaan. Myös näiden tarjoiluasetteluissa isommat lapset auttoivat ja ihanasti asettelivat keksit ja muut herkut tarjolle.

Lohivoileipäkakun tein semmoisena nopeana versiona, sisällä savulohi+tuorejuusto+majoneesitäyte. Koristelun suhteen menin nyt melko yksinkertaisilla ainesosilla, kun aika meinasi loppua kesken tuon täytekakkuprobleeman vuoksi, mutta näinkin lopputuloksesta tuli ihan kiva. Juomaksi tein sitrusboolia niinkin yksinkertaisista aineista kuin Juissin sitruuna-limemehua, sitruslimsaa ja sitruunan makuista kivennäisvettä. Tästä tykkäsivät niin lapset kuin aikuiset.

Niin ja tosiaan päivänsankari itse sai vielä sokerittomia porkkana-banaanimuffinsseja. Nämäkin minulla oli tarkoitus alun perin kuorruttaa jollakin vauvaystävällisellä kuorrutuksella, mutta en enää oikein ehtinyt (kuinka moni muu juhlien järjestäjä vielä luutuaa lattioita suihkunraikkaana kylpytakki päällä sillä kellonlyömällä, kun juhlat pitäisi jo alkaa?). Mutta sankarille maistui näinkin vaikka huuli pyöreänä hän kyllä katseli pöydän muita tarjottavia siihen malliin, eikö niitä saa maistaa. No maistui hänelle toki mm. mansikat, pensasmustikat ja maissinaksut. Vaikutti näinkin olevan hyvin tyytyväinen.

Lähes kaikki kutsuvieraat pääsi paikalle, läheiset (sisarukset, kummit yms.) ja lapsilla oli jälleen odotettua leikkiseuraa serkuista ja pikkuserkuista. Kaikki synttärisankarit saivat ihania lahjoja ja saipa niitä vielä koplan neljäskin 4-vuotias vaikka hänen synttärit juhlittiinkin jo maaliskuussa. Mutta varmasti ilahtui hänkin kun ei osannut edes odottaa saavansa mitään. Ja ihanasti osallistui hän juhlintaan mm. haluten puhaltaa pikkuveljen synttärikynttilän ja halusi avata pikkuveljen apuna lahjoja.

Tarjoiluista jäi toki osa yli ja onneksi olin ennalta viisas ja kutsuin meille seuraavalle päivälle muita heinäkuisia kylään, niin saatiin tuhottua suurin osa kakuista. Mutta jossakin vaiheessa muistin, että minulla olisi ollut vielä ne porkkanabanaanimuffinssit jääkaapissa...! Pitää ne vissiin syödä kuitenkin nyt M:n ja muiden lasten kanssa ehkä kuorrutteen kera.

Vanhempainvapaan päättyminen

Blogihiljaisuutta on taas hetki vaikka luonnostelmissa olisikin ollut monta aihetta, mistä tehdä postaus. Mutta arki neljän lapsen kanssa menee kyllä niin nopeaa, että heilahtaa ja moni tekemätön asia odottaa tekemistään. Jäin äitiyslomalle viime kevään ja kesän vaihteessa ja voi että, mitkä ruusuiset kuvitelmat minulla taas oli siitä kaikesta  y l i m ä ä r ä i s e s t ä  a j a s t a , mitä äitiysloma ja sitä seuraava vanhempainvapaa toisi tullessaan.

Nyt kymmenen kuukautta myöhemmin ei voi kuin naurahtaa, että kovatpa oli suunnitelmat. Tuolla ne yli vuosi sitten tilatut valokuvat odottavat yhä albumeihinsa lajittelua keittiön nurkkakaapissa. Ajattelin ommella kasoittain vaatteita lapsille, no kangaskasa on kyllä kasvanut mutta vaatteita on syntynyt ehkä kaksi tai kolme. Luulin pystyväni katsomaan televisiosta kaikki tallennetut sarjat ja Netflixin uutuudet, mutta tällä hetkellä katson Salkkareiden syksyn 2020 jaksoja, joissa Nella oli menossa naimisiin ja Aaro paljastui Nadjan isäksi. Ja ne sata muuta asiaa, mitä olin suunnitellut tekeväni kodin ja lasten kanssa. 

Olen toki ollut aktiivinenkin, ja vaikka moni muistuttaa välillä lepäämään ja vain olemaan, niin minä kuulun niihin ihmisiin, jotka pitkästyvät ja tylsistyvät kotona istuessaan ja neljää seinää tuijotellessaan. Niinpä tänäkin aikana olen yrittänyt opiskella, käydä kuntosalilla, tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia vanhempia ja lapsia, olen pyörittänyt perhekahvilaa, ollut aktiivisesti eri yhdistyksissä mukana, ja vielä sivutoimisesti toiminut "siinä sivussa" me&i-jälleenmyyjänä. Lasten harrastuksiin kuluu lisäksi monta tuntia viikossa aikaa.

Tämän kymmenen kuukauden aikana on kuopuksestamme kasvanut iso poika, joka tapailee konttaamista ja osaa sanoa "äittä". Koko kevättalven olen pohtinut erilaisia mahdollisuuksia vanhempainvapaan jälkeen, jäädäkkö kotiin, mennäkkö töihin, pitäisikö keikkailla. Kuun ja tähden asennot olivat kuitenkin suotuisat, kun minulla lykästi ja pääsen tekemään osa-aikatyötä sellaisessa työssä, joka ensisijaisesti olikin toiveenani. Osa-aikatyö tuntuu tässä elämäntilanteessa tosi ihanalta, on mahdollista olla osittain töissä ja kuitenkin useampana päivänä viikosta kotona vielä omien lasten kanssa. Tätä tulee nyt jatkumaan ainakin kesään saakka, jonka jälkeen suunnitelmat ovat jälleen avoinna mutta monenlaisia mahdollisuuksia taas täynnä.

Ihanaa on myös, että on jo kevät ja kesä ihan nurkan takana. Vaikka maailmantilanne on jälleen mitä on, niin kyllä tuo kevätaurinko vain valaa paljon energiaa päiviin. 

💛💛💛