Buzzador: Love Beauty and Planet

 * Yhteistyössä Buzzadorin kanssa *

* sisältää mainoslinkkejä*

On vain hyvä juttu, että nykyään kiinnitetään huomio ympäristöasioihin. Ihmisten kulutustottumukset ja ympäristön muokkaaminen on asia, johon mielestäni meidän jokaisen olisi syytä kiinnittää huomiota ja miettiä, voisiko itse tehdä jotain toisin. Varsinkin länsimaissa olemme erioikeutetussa asiassa, kun meillä on kaikkea yllin kyllin. Niinpä on hyvä, että tähän on alettu kiinnittää huomiota ja tuottaa entistä enemmän ympäristöystävällisiä ja vastuullisia tuotteita.

Love Beauty and Planet -tuotesarja on kehitetty vastaamaan juuri näihin asioihin. Tuotteet ovat vegaanisia ja pullot on valmistettu 100 % kierrätysmuovista. Tuotteissa käytetyissä ainesosissa pyritään käyttämään kestävästi tuotettuja ja sertifioituja ainesosia. Tuotteissa ei käytetä keinotekoisia väriaineita tai silikonia.

Sain testattavaksi kookosvettä ja mimosankukkaa sisältävät Love Beauty and Planet -shampoon ja hoitoaineen. Tuotteet saapuivat juuri sopivasti, kun edellinen shampoo olikin juuri lopussa ja mietin ostavani uutta kaupassa käydessäni. Yleensä tykkään tilata hiustenhoitotuotteita eri kosmetiikkayrityksiltä mutta nyt kaikki oli päässyt loppumaan. Love Beauty and Planet -shampoon ja hoitoaineen hinta hieman vaihtelee kaupottain noin 7,90 - 10,40 e. Shampoo- ja hoitoainepullo sisältää tuotetta 400 ml eli on jopa puolet tilavampi kuin normaalituotteet. Tämäkin on toki ympäristön kannalta myös hyvä asia, kun yhteen pulloon on sisällytetty enemmän tuotetta ja näin se tuottaa myös vähemmän jätettä sen sijaan, että joutuisi jatkuvasti ostamaan uusia pulloja.

Tuoksullaan tämä tuotesarja vie suihkussa käydessä ajatukset ja mielikuvat turkoosinsinisen meren äärelle palmupuiden katveeseen. Ei ollenkaan hassumpi ajatusmatka tällaisina aikoina! 

Tuotetta nyt muutaman viikon käyttäneenä voin todeta, että hiukset tuntuvat puhtailta ja raikkailta suihkun jälkeen. Tästä ei jää rasvaisen tahmaista pintaa hiuksiin, kuten monista muista shampoista, eikä hoitoaine lässäytä hiuksia vaan seuraavanakin päivänä hiukset ovat luonnollisen tuuheat. Nyt Love Beauty and Planet -tuotteita kokeiltuani aion ostaa näitä tuotteita jatkossakin.

Kevätlukukauden loppu

Voikohan jo lopulta sanoa tämän kevätlukukauden osalta, että kouluhommat olisi jokseenkin tehtynä. Tämä kevät on ollut kyllä yksi elämäni kiireisimmistä ajanjaksoista! Mutta nyt sen verran helpottaa, että ehtii jopa välissä anakin yhden blogipostauksen kirjoittamaan.

Kouluhommia oon puskenut täysillä eteen päin ja käyttänyt niihin aika lailla kaiken vapaa-aikani. Tämän kevätlukukauden aikana tein neljä harjoittelua, yhteensä 15 viikkoa. Siihen päälle rutistettiin vielä meidän opinnäytetyö siihen pisteeseen, että saatiin se vielä esitettyä tälle keväälle. Hommaa siinä toki piisaa vielä kesän ajallekin, jolloin suunniteltiin tekevämme raportti loppuun. Lähiopetusviikkoja koulullakin on väliin mahtunut, ja minulla alkoi muutama teoriakurssi, joita en vielä aiemmin ole pystynyt käymään ja jotka siis syksylläkin vielä jatkuvat.

Tammikuussa pieninkin lapsista lähti päivähoitoon ja minä tekemään rästiin jääneitä harjoitteluita. Toki kyllä oman ryhmän aikataulun mukaisesti. Tämän kevään opetussuunnitelmaan kuuluivat aikuisten, lasten ja naisten harkat. Lisäksi kävin viime syksynä kouluterveydenhuollon teoriat ja pääsin siksi tekemään vielä kouluterkan harkan hops-opintoina. Viihdyin kyllä hyvin kaikissa harjoitteluissa ja käteen jäi hirveästi oppia.




Muutama väliviikko sattui koulu- ja harkkaviikkojen välissä olemaan. Samanaikaisesti tipuin kuitenkin opintotuen piiriin, joten noina viikkoina oli pakko tehdä muutama työpäivä. Tämäkin onnekkaasti järjestyi niin, että niitä töitä sattumalta oli tarjolla ja pääsin niitä tekemään. Mielelläni olisin tehnyt hieman enemmänkin töitä, mutta tarjottuja keikkapäiviä ei noin vain joka päivälle ollutkaan. Ja myönnetty opintotuki taas asettaa raamit tulorajoille. Mutta sainpahan sitten toisaalta keskittyä rästiin jääneisiin koulutehtäviin.

Syksylle jää siis enää pari teoriakurssia ja kolme harkkaa. Harkkapaikkojen saaminen on kyllä ollut melkoista selvittelyä ja vähällä oli, etten jäänyt kokonaan ilman paikkoja. Sain kuin sainkin kuitenkin hankittua yhden paikan, mutta edelleen on yksi harkkapaikka ja -ajankohta kysymysmerkin alla. Oon siis jo luovuttanut ajatuksesta valmistua ensi jouluksi... Toiveissa olisi saada tuo jäljelle jäänyt harkka käytyä heti alkuvuodesta, koska sen jälkeen minulla on pakko mennä töihin. Eli jännittäviä aikoja tiedossa sen suhteen, jääkö valmistuminen nyt sitten hamaan tulevaisuuteen yhden harkkapaikan tähden.

Omaa aikataulua on tämän tiiviin opiskelutahdin vuoksi täytynyt priorisoida ja tosiaan enpä ole juuri vapaa-aikaan ja harrastuksiin ehtinyt tänä keväänä panostaa. Telkkaria en ole juurikaan katsonut kolmeen kuukauteen ja ompelukone pölyttyy pöydällä. Laitoin salikortinkin jäähylle, kun viikonloppuaamunakin heräsin aikaisin eikä lopulta ollut intoa uhrata useampaa tuntia aamusta siihen, että lasten kanssa matkattaisiin salille. Valitettavasti elämäntilanteissakin on ollut monenlaisia pieniä ja suurempia muutoksia tässä kevään aikana ja vaatineet koko perheeltä jonkin verran enemmän tsemppausta ja itseltäni välillä melkoista sinniä, että mielekkyys kaikkea kohtaan on säilynyt.

Välillä on kyllä totta puhuen täytynyt miettiä, mitä järkeä kaikessa on, kun pinna kiristyy ja stressi on painanut, mutta pakko se vain on luotsata eteen päin. Onneksi motivaatio opiskelua kohtaan on kuitenkin pysynyt korkealla, kun on ollut niin palkitsevia oppimiskokemuksia. Nyt haaveilen pienestä lomasta, jotta aikaa jäisi vähän itselle ja kotitöille - ja ennen kaikkea perheen yhteisiin juttuihin! Sitten alkaakin jo kesätyöt.

Kesätyöpaikan saantikin vaikutti aluksi olevan vähän kiven alla, mutta onnekkaasti sain hyvän paikan ja innolla odotan niiden aloittamista! Tämä tosin meinaa sitä, että lapset menee vuoropäivähoitoon kesän ajalle, mikä on suurin miinus koko hommassa. Täytyy tehdä johonkin väliin järjestelyitä, jos lasten ei tarvitsisi ihan koko kesää viettää hoidossa. Ja onhan elokuussa taas pari viikkoa vapaata ennen uuden harjoittelun alkamista. ja sinne on monenlaista suunnitelmaa pyörinyt mielessä. Mutta sinne asti ei vielä tässä vaiheessa jaksa miettiäkään, päivä kerrallaan.

Palautuminen raskaudesta

Viimeisimmistä synnytyksestäni on aikaa nyt sen 9 kk. Ainahan sanotaan, että raskaudesta palautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan ottaa oman aikansa yhdeksän kuukautta jatkuneen vauvan kantamisen jälkeen. Tässä pieni postaus aiheesta, koska instan puolella huomasin, että aihe kiinnosti hyvin monia joko tällä hetkellä synnytyksestä palautuvia tai nyt raskaana olevia tulevaisuuden haasteiden osalta.

Toki erot palautumisessa on hyvin yksilölliset ja siihen vaikuttaa mm. ikä ja tietysti raskautta edeltäneet elämäntavat. Mutta itselle olen ottanut sen asenteen, että yhdeksän kuukautta raskautta = yhdeksän kuukautta palautumista eli siinä ajassa olisi minun hyvä päästä raskautta edeltäneeseen tilaan edes suurin piirtein.

Omaa projektia on auttanut perusterve ja hyväntuulinen vauva, jonka kanssa vauva-arki on ollut helppoa. Kannattaakin siis muistaa varsinkin ensimmäisinä kuukausina, että tärkeintä on vauvan ja äidin jaksaminen ja hyvinvointi. Niitä kiloja kyllä ehtii tiputella, tärkeintä on varmistaa myös se oma henkinen jaksaminen mikä voi vaativassa vauva-arjessa olla välillä todella tiukilla. Imetys yleensä auttaa pääsemään eroon ylimääräisistä raskauskiloista, koska se kuitenkin kuluttaa kaloreita. Sitten on hyvä muistaa se, että keho myös sen tietää ja on rakennettu niin, että se yrittää kaikilla tavoilla varmistaa, että imetykseenkin riittää energiaa. Kannattaa ruokavaliossa suosia hyviä hiilihydraatteja imetyksen onnistumiseksi ja juoda tarpeeksi vettä. Itsekin huomasin, että noin puolen vuoden täysimetyksen jälkeen imetys ei enää tietenkään kuluttanut niin paljon mitä aiemmin ja painokin jumahti pitkäksi aikaa samoihin lukemiin.

Aloitin omat aktiiviset toimet liikkua enemmän siinä vaiheessa, kun synnytyksestä oli noin kaksi kuukautta - hieman ennen jälkitarkastusta siis, vaikka yleisohje onkin odotella jälkitarkastukseen saakka. Oma olo oli kuitenkin hyvinvoiva ja kevyesti aloitin vaunulenkeillä ja läheisellä salilla kävimme äiti-vauva -jumpassa, joka oli tosi hyvä startti ylipäänsä synnytyksestä palautumiselle. Harmitti ihan, että siihen tuli niin nopeasti kesätauko. Suosittelen kyllä vastaavaa liikuntamuotoa kaikille, sillä ainakin tässä hyvä ohjaaja kävi läpi koko kehon huoltoa vauvan ehdoilla tietenkin ja lisäksi ehkä tärkeimpänä lantionpohjan lihasten jumppaa.

Mutta melko pian aloin käymään taas BodyPumpissa. ja muissa jumpissa. Olinhan käynyt pumpilla kuitenkin raskaudenkin aikana noin 7 kuukaudelle saakka. Aloitin tunnit hyvin varovasti. Kovia ponnistuksia ja suorien vatsalihasten tekemistä kannattaa varoa, sillä vaarana voi olla mm. laskeumat ja vatsalihasten erkaantuma. Tuo erkaantuma kannattaa muutenkin varmistaa asiantuntevalta taholta, jos ei itse ole varma sen palautumisesta. Minäkään en mikään superihminen ole ja erkaantumaa oli vielä vähän jäljellä, mutta sain hyviä vinkkejä kevyeen vatsalihasten treenaamiseen. Aloitin laittamalla tankoon melko kevyitä painoja ja esimerkiksi lankkuja en tehnyt moneen kuukauteen. Kävin myös muissa jumpissa, jotka vahvisti koko kehon lihaksia ja varsinkin omalla kehonpainolla tehdyt liikkeet on sopivia liikuntamuotoja raskauden jälkeiseen liikuntaan.

Juoksuharrastuksen aloitin ensin ihan vaan kevyillä vaunulenkeillä ulkona ja siitä oman kunnon mukaan juoksua lisäämällä, toisinaan myös juoksumatolla. Syksyn aikana osallistuin kahteen isompaan juoksutapahtumaan, mitkä kasvatti motivaatiota juoksukunnon kasvattamiseen mutta valitettavasti en nyt ole löytänyt tälle harrastukselle säännöllistä aikarakoa.

Mutta tämä projektihan on elämän pituinen. Nyt tärkeimpänä on ennen kaikkea säännöllisen liikunnan harrastaminen, mutta sen lisäksi lihaskunnon parantaminen. Fyysiset tosiasiat kun on ne, että kyllä tässä pikku hiljaa alkaa rapistumaan. :D

Toukokuu vs. Joulukuu:

Nyt kokonaisuudessaan kiloja on tippunut sen 19 kg. Ihan viimeisimmilläni en käynyt puntarilla, mutta karkeasti voisi sanoa, että raskauden aikana kiloja kertyi noin 20, joista viitisen kiloa jäi synnärille. Eli puhtaasti kertyneitä raskauskiloja jäi noin 15 ja ne sain hävittettyä kahdeksassa kuukaudessa. Nyt olen päässyt jo hyvinkin raskautta edeltäneeseen tilaan ja mikä parasta, myös lihaskunto on tällä hetkellä kaikkein aikojen parhaimmillaan. Kun pari vuotta sitten aloittelin salilla tankojen kanssa, niin aika pienillä painoilla mentiin ja nyt oon monessa lihasryhmässä saanut jopa tuplattua painot vrt. alkupainoihin.

Tästä aiheesta saisin kirjoitettua vaikka ja mitä, mutta jätetäänpä nyt tähän, ennen kuin postauksesta venyy kilometrin mittainen. Jatkan mahdollisesti myöhemmin uudelleen, jos aihetta tulee.

Joululahjoja naiselle / äidille / isoäidille

Sisältää mainoslinkkejä ja tarjouksia, joista osasta hyödyn

Jos lahjaostoksilla joku on vaikeaa, niin aikuisten lahjojen ostaminen. Mitä hankkia ihmisille, joilla on jo kaikkea - keittiö tursuaa kippoa ja kuppia ja liinavaatekaappi on täynnä lakanoita ja pyyhkeitä? Jos tarkoituksena on vieläpä amtaa saajalleen mieluinen lahja eikä sitä, mikä kaupasta käteen ensimmäisenä osuu (ja joutuu todennäköisesti joulun jälkeen kaapin perälle syvimpään kolkkaan) niin ollaan jo vaikeuksissa. Siksi kokosin tähän postaukseen muutaman käyttökelpoisen idean, joista jokainen voi saada vinkkiä puolison, äidin, isoäidin tai vaikkapa anopin pakettiin.

Huonekasvi

Kuva: Stockmann

Jos tykkää huonekasveista, on sellainen hyvä lahjahankinta. Uutuuksien joukossa on pagodipuu, jolla on pienet lehdet ja jota kehutaan olevan helppo hoitaa. Ja sisustustrendien seuraajille tämä on varmasti jo vanha juttu, mutta meille muille ihan uusi tuttavuus - Kummituspuu eli Corokia, joita jossain määrin on saatavilla kasvimyymälöistä ja marketeistakin. Jos ei olekaan mikään kova viherpeukalo ja huonekasvien ystävä, tämä kasvi sopii hyvin vähän pelkistetympäänkin kotiin sekä kasviksi että koristeeksi.

Leivontamuotit ja -tarvikkeet

Kuva: Maku ja Kauppa

Jos tykkää leivoskella, on nettikaupat pullollaan toinen toistaan ihanampia kakkumuotteja ja -tarvikkeita. Jos haluaa jotain hienompaa, esimerkiksi Maku ja Kauppa -verkkokaupasta löytää upeita Nordic Waren tuotteita ja myös näistä saa Bonuswayn kautta bonusta.

Iittalaa

Kuva: Stockmann

Kukapa ei keräilisi kotimaisen Iittalan astioita? Tai jos ei keräile, niin nyt voi sitten aloittaa sarjan kartuttamisen. Esimerkiksi kynttilälyhdyt on hyvä lahjaidea ja sievä sisustuselementti. Samasta Kastehelmi-sarjasta löytää myös käyttö- sekä tarjoiluastioita. Mm. Stockmannin verkkokaupasta saa jälleen Bonuswayn kautta bonusta.

Varavirtalähde

Kuva: DNA-kauppa

Näin älypuhelinten aikaan, jos sellaisen omistaa, erittäinkin hyödyllinen lisäväline on puhelimeen tuleva varavirtalähde, jonka voi sujauttaa vaikka laukkuun mukaan. Näitäkin löytyy markkinoilta jo monenlaista ja -kokoista erilaisiin tarpeisiin ja hintaluokkiin. Ja nyt esimerkiksi DNA-kaupasta on mahdollista saada Bonuswayn kautta jopa 15 € bonusta. 

Kestotiskirätit

Kuva: Kierti

Jos jollakin on jo kaikkea, niin ainakin tiskiä ja siivoa tulee joka päivä. Siihen oiva apu on bambuinen tiskirätti, joka on samalla sekä ekologinen tuote että suomalainen tuote. Esimerkiksi Kiertin valikoimasta löytyy tiskirättejä, joiden kankaatkin on painettu Suomessa. 

Ompeluun: Kankaita, ompelutarvikkeita tai lahjakortti

Kuva: PaaPii

Jos harrastuksista taas löytyy intohimo ompeluun (kuten esimerkiksi allekirjoittaneella) niin pukinkonttiin voi sujauttaa mieluisia, kotimaisia luumupuuvillaisia kankaita, ompelutarvikkeita (langoista on aina pulaa) tai mikä vielä helpompaa ostajan kannalta, lahjakortti. Esimerkiksi PaaPiin verkkokaupasta löytyy kaikkia edellä mainittuja ja lisäksi Bonuswayn kautta PaaPiikin tarjoaa jopa 3 % bonusta. 

Lemmikin omistajille

Kuva: ZooPlus

Jos henkilökohtaisesti ei keksisikään mitään, voi lemmikin omistajaa ilahduttaa aina myös paketilla, joka onkin oikeasti tarkoitettu hänen lemmikeilleen... tai voi osoittaa lahjan suoraan lemmikille. Esimerkiksi ZooPlussan verkkokaupasta saa tuotteita kaikenkarvaisille ystäville sekä myös kaloille ja linnuille. ZooPlussalta löytyy nyt hyviä tarjouksia sekä myös joulukalenterista -10 % alennuskoodi JOULUMARKKINAT18.

Tavaroiden lisäksi kannattaa myös muistaa elämyslahjakortit: Lahjakortti kuntosalille tai PT:n opastuksiin, hierontaan tai esimerkiksi kampaamopalveluihin on varmasti elämyksellinen ja saajalleen tarpeeseen, kun muistaa vain miettiä lahjan antoa saajansa mieltymysten ja tottumusten näkökulmasta. Jos niiden hinta puistatuttaa, niin aina kannattaa pohtia vaihtoehtoa ostaa lahja kimpassa.

Liity Bonuswayhin kauttani. 

Saat liittymisedun sekä lisäksi bonuksia lukuisista verkkokaupoista. 

Asentamalla selainlisäosan tarjoukset eivät mene ohitsesi.

Marli SHOT -vitamiinijuoma - lisää vastustuskykyä

Käsi ylös, kenen perheessä EI OLE ollut vielä flunssaa tälle syksylle? Ainakin meidän perheessä joku on jatkuvasti nuhainen tai yskässä ja erityisesti tuo oma mies tuntuu olevan aina kurkku kipeänä. Itse olen toistaiseksi tältä kaikelta vielä välttynyt... *kop kop* Sen lisäksi, että pyrin saamaan tarpeeksi vitamiineja ruuasta, otan varsinkin flunssakausina kaikki keinot käyttöön. Yksi näistä keinoista on vasta kaupoin hyllyille ilmestynyt Marli SHOT-vitamiinijuoma, jonka saimme testattavaksi Hopottajat-kampanjan kautta.

Näitä Marli SHOT-uutuusmakuja on kolme:  Inkivääri-kurkuma-acerola, Karpalo-puolukka-acerola ja Granaattiomena-acerola. Tuotteet ovat  lisäksi makeuttamattomia, eivätkä ne sisällä lisättyä sokeria, lisä- tai säilöntäaineita. Ja mikä parasta, tuotteet ovat 95 -prosenttisesti mehuja, joissa on korkea luontainen C-vitamiinipitoisuus!

1 annos eli 4 cl sisältää 80 mg 

eli 100 % päivän C-vitamiinin saantisuosituksesta

Meillä näistä on tykännyt koko perhe. Aikuiseen makuun suosittelen inkivääriä, jossa on inkiväärin polttavuus mukana. Inkivääri auttaa erityisesti flunssaan, joten tämä on erinomainen vitamiinijuoma nuhaan, kuumeeseen ja kurkkukipuun. Maussa oli todellakin potkua ja mies sanoi, että polte säilyi suussa pitkän aikaa vielä mehun juomisen jälkeenkin. Lasten makuun meillä oli granaattiomenajuoma. Helppo homma saada lapset nauttimaan vitamiinilisästä!

Juomia löytyy ainakin K-Citymarkettien ja K-Supermarkettien valikoimista. Meidän lähikaupasta onnistuin löytämään vain kaksi makuvaihtoehtoa, mutta mielelläni testaan kyllä kolmannenkin, kun sellainen vastaan tulee. Hinta yhdelle tetralle on noin 2 euroa.

Lisätietoa: www.marli.fi/shot

#Marlishot #hopottajat

Yhteistyössä Hopottajat

Mitä luen juuri nyt? Vihainen nainen - tunnetaidoista ja omien tunteiden tunnistamisesta

Harvoin kukaan enää kuuntelee radiota, mutta silloin kuin itse kuuntelen, kuuntelen autossa Radio Novaa. Joku syksyinen lauantai-aamupäivä jokunen viikko takaperin salilta kotiin päin ajellessa Novalta kuului Vappu Pimiän ohjelma Vapun valtakunta ja siinä hän haastatteli kahta uutuuskirjan kirjoittanutta naista. Haastattelu kiinnosti minua erityisesti siksi, että sen teemana oli aihe, jota työstin parasta aikaa erääseen oppimispäiväkirjaan. Haastattelussa kirjan kirjoittajat Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen keskustelivat Vapun kanssa mm. äitien ja lasten tunteista ja siitä, miten äiti voisi vanhempana opetella käsittelemään ja tunnistamaan omia aggression tunteitaan. 

Esimerkiksi siinä varmaan jokaiselle vanhemmalle tutussa tilanteessa aamulla, kun kiireessä yrität pukea lapsia saadaksesi heidät päivähoitopaikkaan, kun itsellä alkaa olla jo kiire töihin. Lapsi kiukuttelee ja äiti raivoaa (kumpi olikaan ensin...) ja päivä alkaa huonosti, kun kaikilla on kohta paha mieli.

"Oman aggression löytymisen kannalta on tärkeintä saada yhteys toiseen perustunteeseen, suruun. Näiden kahden tunteen vuorovaikutusta voisi kuvata kukkapenkkinä, jonka päällä on lumivaippa. Kun lumivaippa sulaa, on kukkien mahdollista lähteä kasvuun, kukoistaa ja näyttää koko potentiaalinsa."

Teos on hyvä herättelemään omia ajatuksia ja toimintatapoja ja jopa kyseenalaistamaan meidän kulttuurissa opittuja normeja. Kirjailijat puhuvat siitä, kuinka suomalaiseen tapaan kuuluu piilotella vaikeita tunteitaan. Tätä verrataan sateenkaareen: jos osa tunteista painetaan piiloon, jäävät myös muut tunteiden värit haaleiksi. Jos surua, pelkoa tai aggressiota ei saa ilmaista, myös ilon ja seksuaalisuuden tunteet eivät avaudu.

Samoin ilon ja onnen tunteiden kanssa on kulttuurissamme jännä ilmiö. Myös positiivisia tunteita ei saisi liiaksi näyttää. Kirjoittajat tuovat esiin sen, miten nykyään somemaailmassa toisen onnen ja ilon päivitykset saavat muissa ihmisissä aikaan raivoa ja kateutta. Näillä ihmisillä ei ole toisen ilon ja onnen tunteiden kestokykyä. Teoksessa viitataan myös ehkä kuuluisimpaan lastenpsykiatriin Raisa Cacciatoreen, jolta löytyy meilläkin opinnoissa käsiteltyä aineistoa aggressioista (ks. esim. urpot.fi).

Tunteista ja tunnetaidoista puhutaan nykyään onneksi enemmän. Meilläkin on päiväkodissa otettu käyttöön tunteista puhumisen malli ja jo pienimmille aletaan opettaa tunnetaitoja. Mielestäni tämä on hieno asia ja paljon on edetty siitä, miten omassa lapsuudessa varhaiskasvatuksessa ja/tai koulussa suhtauduttiin tai opetettiin tunteista (=ei mitään). Kirjoittajien mukaan koko yhteiskuntaa edistäisi se, että aggression tunteita opittaisiin tunnistamaan itsessä - ei pelkästään nähtäisi niitä muissa. Monelta aikuiseltakin puuttuu kyky tunnistaa omia tunteitaan ja käyttää omaa myönteistä aggressiota hyväksi edistääkseen elämäänsä terveellisempään suuntaan.

Vihainen nainen - hyvä, paha aggressio on ennen kaikkea suunnattu naisille, mutta suosittelen tämän lukemista kyllä ihan kaikille - vanhemmille, kasvattajille tai vaikkapa pelkästään itsensä ahdistuneeksi kokeville. Kirja kannustaa myönteiseen ajatteluun (myönteiseen aggressioon) ja antaa keinoja omien tunteiden kohtaamiseen.

Millainen määrä harrastuksia on sopivaa lapsille?

Alkuviikosta Yle julkisti uutisen siitä, kuinka paljon perheillä menee aikaa lasten harrastuksiin. Itsekin olen pohtinut asiaa paljon, sillä oli vielä helppoa kulkea yhden lapsen kanssa aikoinaan johonkin muskariin, mutta kun lapsia tulee enemmän ja he kasvavat isommaksi, tulee myös harrastuksia perheeseen enemmän. Tuossa uutisessa näkyy kuitenkin myös se, että myös harrastusten määrässä perheet polarisoituvat: osalla perheistä harrastustunteja kertyy jopa 40 (!) kun taas osa suomalaisperheistä ei harrasta mitään.

Mutta miten paljon harrastuksia lapsilla olisi hyvä olla? Nykyään tuntuu, että osa perheistä ei ehdi tehdä muuta eikä nähdä ketään - edes kaikkia perheenjäseniään - tai käydä missään, kun aina on jollakin joku harrastusmeno.

Vauva-uinnissahan minä olen käynyt kahden isomman lapsen kanssa yhdet kurssit ja muskaria on myös kokeiltu. Alettiin käymään uimahallin perhevuorolla isoimman kanssa kun tämä oli puolitoistavuotias, ensin harvakseltaan, mutta kun lapsi tuntui itse siitä nauttivan, tuli tästä pian viikottaista. Moni perhe tuntui kuitenkin ajattelevan, että sunnuntai-aamuna kello yhdeksältä uimahalliin meno viikottain oli aivan ylitsepääsemätöntä. Itse jaksoin tätä melko pitkään, mutta kyllä talven pimeinä tunteina sunnuntai-aamuna mieluusti jäi kotiin olla öllöttelemään. Varsinkin, kun myöhemmin meillä rumbaan vielä kuului se, että hain ensin yhden lapsen kakkoskodista, ja uinnin jälkeen ajoin samaa reittiä takaisin hakemaan toisen lapsen vielä minun luokse kotiin. Varmasti väsyttää, jos perheen aikuisista vain toinen on sitoutunut perheen harrastuskuljetuksiin. Niinpä meidän uinnit jäi väliin melkein vuodeksi, kunnes ilmoitin isomman lapsen uimakouluun ja samalla ajalla kävin toisen kanssa uimassa.

Me ollaan isoimman lapsen kanssa aloitettu kolmivuotiaana tanssi kerran viikossa ja siksi ajattelin, että toisellekin olisi hyvä saada joku harrastus kolmevuotiaana. Meillä on nyt kuljettu kohta kymmenen viikon ajan joka viikonloppuilta (la ja su) uimakoulussa kahden lapsen voimin. Lisäksi isommalla lapsella on viikolla yhtenä iltaa voimistelukoulua. Voimisteluharrastus oli keväällä jäädä jo väliin, kun lapsi ei enää innostunut siitä. Kuitenkin hän muutti mielensä ja halusi jatkaa harrastustaan vielä syksylläkin. Uimakoulun alkamista odotettiin tuplana, kun kolmen vuoden ikärajan saavutettuaan myös toinen lapsi pääsi sinne.

Itse uskon ja moni tutkimuskin sanoo, että liikunta kannattelee lasta monessa asiassa. Liikkuva lapsi on terveempi ja terveelliset elämäntavat yleensä myös "jäävät päälle" niin, että liikuntaharrastusta jatkaa yleensä myös nuorena ja aikuisena. Nuori, joka harrastaa liikuntaa, joutuu epätodennäköisemmin "huonoille teille", koska säännöllinen harrastus mm. suojaa riskikäyttäytymiseltä nuoruusiässä.

Kurja puoli vanhempien näkökulmasta on se, että valitettavasti moni liikuntaharrastus maksaa. Voihan toki maksuttakin liikkua - ihanaa, että nykyään panostetaan esimerkiksi leikkipuistoihin ja varhaiskasvatuksen puolella lasten liikuntasuositukset toteutuvat jo itsestään päivän aikana. Mutta mikä tahansa järjestön tai seuran ylläpitämä harrastus kuitenkin vaatii jonkinlaisen käynti- ja jäsenmaksun (onhan heidänkin jotenkin kulut katettava) ja usealla perheellä ei näihin yksinkertaisesti ole varaa. Minä olen ottanut maksuihin sen asenteen, että se on sijoitus lasten terveyteen ja vaikka maksu(t) onkin pois monesta muusta menosta, niin olen mielelläni siihen panostanut.

Moni sanookin, että jos lapsi on päivät varhaiskasvatuksessa, ei hän välttämättä muita harrastuksia tarvitse. Väsynyttä lasta ei kyllä kannata kuljetella ja kuormittaa liikaa erilaisilla menoilla. Kuitenkin oma mielipiteeni on, että jos lapsi itse jostain harrastuksesta on kiinnostunut, niin kyllä häntä kannattaa siinä tukea. Mikään ei lannista lapsen motivaatiota niin paljon kuin oman vanhemman nuiva asenne harrastusta kohtaan. Mutta nimenomaan lapsen ehdoilla, jos lapsi ei tahdo harrastusta jatkaa, niin ei sinne väkisin voi viedä. Itse olen lapsena kokeillut varmaan kaikkea mahdollista harrastusta ja vaikkei niitä välttämättä harrastettu yhtä kautta enempää, olen varmasti saanut niistä jotain eväitä tulevaisuuteen.

Meilläkin alkaa pikkuhiljaa raja tulla vastaan. Joka viikonloppuilta uimahallissa on kyllä väsyttänyt kaikki perheenjäsenet, ja vaikka kuinka mukavaa uiminen meistä kaikista onkin, niin kyllä pieni tauko on paikallaan. Silti haluaisin, että myös meidän kolmevuotiaalla pojalla olisi jokin säännöllinen harrastus, esimerkiksi jalkapallo tai muu vastaava leikkikerho, mutta tämän ikäisille ei vielä järjestetä mitään ainakaan täällä meidän lähettyvillä. Mutta kyllä me silti jotain säännöllistä harrastusta pyritään jatkamaan - jos lapset itse haluavat.

Kehonkoostumusmittausten tuloksia

Kävin eilen Fressillä jumpalla ja nythän on ollut valtakunnallinen Liikuntaviikko, niin sen vuoksi tuolla oli ilmaista SECA-kehonkoostumusmittausta. Muistin mittausmahdollisuuden vasta siinä vaiheessa, kun jumppa oli päättymässä. Suositushan olisi olla 2 tuntia liikkumatta, syömättä ja juomatta ennen mittauksia, mutta eiköhän tuo nyt kuitenkin sen verran suuntaa antava tulos ole, että jotain pystyy siitä päättelemään.

Viime kerralla kävin mittauksessa siellä Likkojen lenkillä 1,5 kuukautta takaperin. Mittauslaite oli eri (InBody), mutta pystyyhän niistäkin jotain vertailua tekemään. Ja nyt kun aloin kaivelemaan menneitä mittaustuloksia, niin edellinen taitaa olla helmikuussa 2017.  Muistelin, että olisi tehty tuonkin jälkeen, ilmeisesti tarkoitus olikin tehdä mutta se vähän silloiselta PT:ltä unohtui ja sitten olinkin raskaana, eli en myöskään maininnut unohduksesta mitään kun ei sitä kuitenkaan olisi voitu tehdä. En näköjään ole blogissa sen kummemmin tuloksia avannut, mutta on se jossakin paperipinkassa tallessa, kun jaksaisi etsiä.

1,5 kuukautta sitten rasvamassaa oli 24,7 kg ja lihasmassaa lähes yhtä paljon, 24,8 kg. Rasvaprosentti 35,4 %. Lihastasapainon mukaan kaikkialla kehossa oli lihasta normaalin ylärajalla. Olen oikeakätinen joten oikea puoli hiukan dominoi. Viskelaarirasva eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli 116,7, hieman ylärajalla. InBody-pisteet eli pisteet, jotka kuvaa koko kehon hyvinvointia 72/100 p.

SECA-mittauksessa arvot on hieman erit eli kiloja kun on tippunut niin on niitä lähtenyt tasaisesti sekä rasvasta että lihaksesta... :( Arvot onkin siellä kaikkialla hieman pienempiä. Koko kehon luustolihasmassa 19,5 kg. Rasvamassaa 21,64 kg ja rasvatonta massaa 43,86 kg. Rasvaprosentti 33 %. Tässä mittauksessa viskeraalirasva on ilmoitettu arvolla 0,5 l joka on normaalilla tasolla. Vyötärönympärys 77 cm.

TULOKSET 11.8. - 29.9.2018
PAINO -4,4 kg
RASVAPROSENTTI 35,4 --> 33 %
RASVAMASSA 24,7 kg ---> 21,64 kg
RASVATON MASSA? ---> 43,86 kg
LIHASMASSA (luustolihas) 24,8 kg --> 19,5 kg


Vertailun vuoksi joulukuussa 2016 luustolihasmassa on ollut 20,5 kg ja ja vyötärönympärys 88 cm. Rasvamassaa 18,8 ja rasvatonta massaa 43,92 kg. Rasvaprosentti 29,3 %.

Eli yhteenvetona, kyllä tässä vielä projekti jatkuu! (Ikuisuus)tavoite on saada lihasten puolelle lisää massaa ja tietysti rasvaprosenttia pienemmäksi. Mutta hitaasti hyvä tulee. Osaltaan varmasti vielä vaikuttaa se, että imetän ja aion imettää vielä pitkään, minkä vuoksi mitään dieettejä en aio vetää (enkä kyllä muutenkaan aikois). Niin ja eihän synnytyksestä ole kuin puoli vuotta aikaa, yritän sen kuitenkin pitää mielessä. Vaikka kyllähän se välillä unohtuu, kun miettii, ettei pysty vielä kunnon suorituksiin... Jännä nähdä sitten taas esimerkiksi puolen vuoden päästä, mitä tulokset sitten taas kertoo.

Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.

Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.

Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.

Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.

Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.

Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.