4 kk neuvola sisältää terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksen. Taas paikalla oli oman neuvolantätin sijainen. Otettiin Ssta mitat ennen lääkärin tutkimista. Hienosti ojentui hän pituudeltaan mitattavaksi. Kiloja on Slle kertynyt 6,5 & risat ja pituutta 62,4 senttiä. Lopuksi kun lääkärin kanssa tutkittiin käyriä, niin todettiin, että S kasvaa ihan käyrien mukaan tasaisesti. Pienipäinen hän tosin on (ja juuri todettiin siskoni kanssa että niin ollaan muuten mekin - itse käytän lasten lakkeja!) ja nykyinen 39,3 cm menee himpun verran -2 käyrän alla.
Täysimetyksellä siis edelleen ollaan menty, neuvolantäti kysyi tietysti, että joko on kiinteät aloitettu. Väläytin sitten ilmaan, että oon nyt miettiny, että alotettais pikku hiljaa maistelu, kun tuo neiti on koko ajan syömässä. Siinä sitten pukiessani vaatteita vauvan päälle, niin hän selitti aika pitkä litannian, kuinka se kannattaa alotella - ja olin kyllä yllättyny, kuin positiivisesti asiaan suhtauduttiin, tästä kun ei nykyään ota enää selvää, kuka suosii mitäkin. (Kun nyt on kansainvälinen imetysviikkokin menossa, joka puolelta tuuttaa uutisia siitä, miten imetys mahdollisimman pitkään on suunnilleen vauvan selviämisen ja myöhemmän kehityksen elinehto.
Eräs äiti muuten kertoi saaneensa neuvolastaan ohjeen aloittaa kiinteät 4-6 kk iässä, silloin kielijänteet vahvistuu eli puhumaan opettelu sujuu paremmin). No, mitä nyt minulle käteen jäi,
sattui sopivasti kaupassakin olemaan peruna- ja porkkanatarjous, että näillä alotellaan nyt teelusikallisia maistelemaan ensin parin viikon ajan. Luinhan minä nuita opuksia (joita jo viime neuvolakäynnillä saatiin) ja niissä kyllä selitetään, milloin kannattaa alottaa, mutta ei sitä, että mitä tuotteita missäkin "järjestyksessä". Oisin varmaan tuota banaania ollu ensimmäisenä tunkemassa, mutta niinhän se on, että ei kannata niillä makeilla hedelmillä alottaa. Voi muuten niiden neutraalimpien makujen kanssa olla niin, ettei ne enää sitten maistukkaan. (
Koitin ettiä kaupasta jääpalamuotteja, eipä ollut. Tupper-tilausta vaan menemään, siellä on ne hyvät muotit, joista saa pohjasta painettua jääpalat irti. Sopivasti on nyt iso läjä noita pakastusrasioitakin. Sosetehdas käyntiin!).Neuvolan täti ihasteli Saa, kun hän aina tälle jutellessa iloisesti hymyili ja jutteli takaisin. (Onneksi näin päin, kiukuttelee sitten äitille
kotona uimahallissa ;). Lääkäri
setä (hah, oli kyllä nuori poika - ja tätikin varmaan itseni ikäinen tyttö) hiukan ihmetteli kans, kun S on ensin oppinu kääntymisen selältä vatsalleen, kun se yleensä on juuri toisin päin
(ehkä tyttö tulee vanhempiinsa, asiat pitää tehdä hankalimmalla tavalla). Niin ja kyllähän S tosiaan myös tukeutuu niihin käsiinsä vatsallaan, tuossa kun katsoin kuvia niin hyvinhän tuo sujui jo kuukausi takaperinkin. Ja kurottuu esineisiin, mutta nyt alla oleva suojapaperi rapinoineen kiinnosti kyllä enemmän, kuin lääkärin heiluttelema helistin. Lääkärin nenä näytti myös olevan mielenkiintoinen. :D
(Ei tosiaan vielä vierasta yhtään). Tutki sitten Sn heijasteet - morotus & kävely oli hävinneet. Muuten kaikki tutkittavat asiat oli myös hyvin.
"Kasvu ja kehitys hyvä. Sydän, keuhko, vatsa, lonkat ok. Fem/e [=???] . Iho siisti. Heijasteet norm. Pään hallinta hyvä. Reipas tyttö".Neuvolan täti tietysti kyseli, että miten jaksan ja mikä on tilanne isän suhteen. Hänelle sitten hieman avauduin tästä, että vauvan kanssa menee hyvin, mutta alkaa tässä stressi tulla tuon oleskelulupahakemuksen takia. Taas Maahanmuuttovirastolta pyydettiin lisäselvityksiä. Mm. nyt sinne sitten pitäisi lähettää toimeentuloselvitystä, eli että Alla olisi työpaikka Suomesta! Puhelimessakin jo ihmettelin, että mitenhän semmosen voi suomen kieltä taitamaton käytännössä saada, jos ei työnantaja edes näe työntekijää etukäteen. Puhelimeen vastannu henkilö oli sitä mieltä, että kyllä semmonen on ihan mahdollista papereilla saada.
(Millä papereilla?) Ja neuvolantäti ihmetteli myös, että missähän sellaisia työpaikkoja on.
(Illan Silminnäkijä-ohjelmassa sattumalta sivuttiin aihetta, kuinka ulkomaalainen saa töitä Suomesta - huonosti!) Kyllä mullakin alkaa kohta positiivinen ajattelu loppua, kun tuntuu, että aina kun joku asia edistyy askeleen, niin toinen asia ottaa sen kaksi askelta taakse päin. Viimeiset oljenkorret on kohta käytetty. Neuvolassa istuskellessa muuten satuin lukemaan jotain vanhaa lehteä, oiskohan ollut Kaksplus vuodelta 2011 tms. Eräässä artikkelissa puhuttiin vauvaviittomista. Sen mukaan jo 4 kk ikäisen vauvan kanssa voi aloitella erilaisia viittomia, joilla jo ennen puhumaan oppimista osataan ilmaista, mitä vauva kulloinkin haluaa. Ja se myös edistäisi itse sitä puhumaan oppimista. Viittomat voi siis olla ihan itse keksittyjä, pääasia, että vauvaa hoitavat ne ymmärtää. Jaahas, pitääkö tässä semmosiakin opetella vielä...?
