Joululahjat

Palataanpas hetkeksi vielä jouluun ja joululahjoihin. Meille tämä kyllä on vielä ihan ajankohtainen aihe, koska viimeiset paketit avattiin vasta eilen uuden vuoden aaton kunniaksi!

Joku lahja on blogissakin jo aikaisemmin vilahtanut...

Avattiin osa lahjoista ensin meidän porukoiden luona. Ensimmäisestä paketista paljastui ajankohtaiseen tarpeeseen tullut purulelu-helistin -yhdistelmä. Justiinsa kun olin meidän purulelun mennytkin hukkaamaan... (missähän tuo lie edelleenkään on).

Omien lahjojen valokuvaaminen jäi, mitähän sitä sitten saikaan... ainakin saunaan liittyvä toivelahja ja suihkuverho ja muutama kynttiläjuttu taisi pukinkontissa olla. Lisäksi S sai violetin fleecehuovan, korurasian, olikohan vielä jotain muuta pientä...

Unohin vallan ostaa Leeville lahjan, onneksi postimies pelasti tilanteen ja Leevikin sai lahjan.

Kotona meitä odotti toinen lahjakasa, ja neiti otti tilanteen haltuun ja ilmeisesti rakastaa lahjoja. Siihen malliin ainakin pyöri niiden seassa. :)

Kummitädiltä ja -sedältä neiti sai ihanan mittarimatosen, jota S jaksoi ihastella.

Toinenkin purulelu tuli, kun ostin itse tämän lahjaksi. (Ja vielä samana iltana tämä ja yksi toinenkin purulelu ehtivät jo mennä hukkaan, ja täällä epäiltiin jo vakavasti kummituksen olevan katoamisten takana... löytyihän ne sitten seuraavana päivänä, toinen pakastimen pohjalta ja toinen pakastimen alta...)

Kummitäti oli lisäksi ilmeisesti aivan itse neulonut tämän aivan ihanan suloiset neuletakin ja -housut!

Ja minulle samaa settiä olevat villasukat lempivärissäni. Lisäksi suklaata. :P

Siskoni poikaystävän äiti oli täällä muutama viikko sitten käymässä, ja hänkin halusi neidillemme ostaa jotain. Valitsin sitten Kappahlista ihanan tunika-housut -setin (74) sekä asuunkin mätsäävät hauskat sukat.

Minä en oikein tiennyt, mitä ostaa lahjaksi tärkeimmälle - kuitenkin nuita pieniä suurempia hankintoja olin jo hommannut (esim. vauvapulkka) tai hommaisin sitten uuteen kotiin (mm. syöttötuoli). Kirppiskäynnillä mukaan tarttui kuitenkin semmoisia aarteita, että laitoin ne Slle sitten joulupaketteihin. Puhuva MyLittle -poni, Pöllö -lelu (joka nyt tarkemmissa tuotetiedoissa osoittautui riikinkukko-helistimeksi :D ), Nalle Puh -pehmeä mittanauha sekä koottava kukka-rengaslelu.

Uuden vuoden aaton kunniaksi tosiaan jatkettiin pakettien avaamista. = Muuttotohinoissa lahjakassi kulkeutui jo uudelle asunnolle, unohtui ja sitten päätin siirtää pakettien avaamisen rauhallisempaan ajankohtaan.

Äitille lahjakortti, joka varmaan ilahduttaa neitiäkin...
 

Ihana Kissakaverit-kirja, jota neiti innostui heti tutkimaan! Voivat sitten yhdessä isin kanssa opetella värejä suomeksi.

Lisäksi Puput-kirja (pupu on muuten sattumoisin myös arabiaa) sekä Prinsessa-valokuva-albumi, josta neiti seuraavana aamuna oli jo aamupalaksi "lukenut" yhden sivun... :D

Lisäksi minulle kokoelma teitä, joista tuota Pakuriteetä juonkin parasta aikaa.

EDIT: Vielä makoisat polkkakarkkikorvikset.

Kiitokset vielä kerran kaikista ihanista lahjoista tontuille ja Joulupukille!

24. luukku

Hyvää joulua!

 

23. luukku

TONTTUPAJASSA

Kiire jo on, kiire jo on...

Vaikka joulusta tykkään, niin kyllä tänään illansuussa jo huokasin, että onneksi joulu on vain kerran vuodessa. Kyllä vähemmälläki säntäämisellä on perhekriisin ainekset kasassa :D A ihmetteli, että miks minä vaan juoksen koko ajan, enkä osaa hetkeäkään olla paikoillaan, ja selitin sitten listan asioista, mitkä vielä pitäis ehtiä tekemään... Päätin sitten kerrankin kuunnella miehistä ääntä ja jättää mm. siivoamisen ja osan hommista sikseen.

Aattosuunnitelmat on käydä aamupäivästä porukoilla syömässä ja lahjat vaihtamassa. Sitten on kuljetusvastuisilla kiire jo muualle joulun viettoon, eli me tullaan sitten ihan vaan kotosalle aattoa viettämään. Jos kerrankin osais vaan olla, juoda vähän mukista glögiä ja kattoa telkkaria ja ihastella Sn saamia lahjoja (kyllä hän lahjoja saa, on ollut niin kiltti tyttö). Paras lahja meille onkin olla kolmistaan kotona perhe koossa.

Tänään jatkoin jouluvalmisteluja. Aijemmin jo hehkutin miten hyvää se Fazerin joulusuklaa on, kyllä katosi levyllinen täällä muuten aika nopeaa kitusiin... Nyt kun sain hankittua näitä silikonimuotteja, niin päätin sitten itse tehtailla vähän joulusuklaita. Vielä kun osais temperoinnin ja muut hienoudet, niin avot. Mutta kyllähän noita syö.

Näiden eilisten saaristolaisleipien lisäksi tein tänään vielä yhden mallaslimpun tätä ohjetta soveltaen. Ainesosathan noissa leivissä on melko sama, hiivan määrä taitaa olla eri ja muuta hienosäätöä mm. nostattamisen kanssa. En oo siis mitään näistä ehtinyt vielä maistaa, eli saa nähdä mitä tuli!

Kun oon Slle ostanu bataattia, niin oon sitä ostanu vähän reilummin joulua silmällä pitäen. Pakkohan sitä bataattilaatikkoa sitten oli alkaa väsäämään tämän ohjeen mukaan, vaikka ei mulla mitään erikoisempia mausteita ollut. Ensimmäinen satsi soseesta lensi roskiin, kun ensin en malttanu oottaa kypsymistä ja missä lie vika, mutta siinä vaiheessa kun ruuassa on muovia niin en sitä minäkään syö... Toista satsia ennen ehdittiin käydä kaupassa, ja ennenkö laatikko päätyi lopulta uuniin niin kävin vielä jumpassa. Eli vähän pitemmän kaavan mukainen laatikko kyseessä. Tätä syödään meillä muuten sitten joulubroilerin kanssa, ja vieläpä valmiiksi grillatun sellaisen.

Aineksiakin olis vaikka mihin ruokiin, mutta saa nyt ensin nähdä, että mitä sieltä kotikotoa taas päätyy mukaan. Kyllä pitäis vielä se kakku ehtiä leipoa joku päivä, tänään se jäi haaveiden asteelle vaikka miten koitin taistella aikaa vastaan.

Oishan tuota voinu kokkailla vielä vaikka mitä, mutta lopulta piti nostaa kädet ilmaan ja käydä tärkeimpien eli lahjojen paketoinnin kimppuun.

Pikkutonttu piti ottaa apuriksi, kun meinasi vähän tylsistyttää ja ku äiti häärää vaan koko ajan jotain eikä ehdi ees leikkimään.. :( Isin kenkä meinasi maistua neidille.

Missä sakset, justhan ne oli tässä... Mihin se teippi taas meni... Leevi meeppä pois... Meinas vähän naurattaa, kun aamulla FB:ssä sopivasti törmäsin kuvaan, jossa oli laskettu paketin käärimiseen käytetty aika juuri näitä edellä mainittujen hommien ajankäytön kanssa.

Onhan täällä vissiin ollut niitä kilttejä lapsia muitakin...

22. luukku

JOULUPUUHIA

Tältäkö se tuntuu, kun perheessä on neljä aikuista kättä? Oon ehtinyt tänään mm. lajittelemaan pyykit, tekemään uunissa ruokaa, leipomaan leipää, torttuja ja pipareita (valmistaikinasta, mutta sekin on jo saavutus!) ja ehdittiinpä vielä shoppailemaankin. Kirppikseltä löytyi Alle hyviä talvivaatteita, mm. takki ja kahdet talvikengät ja Akin oli ihan ihmeissään, että tosiaanko ne niin vähän maksaa. Lisäksi löysin Slle viimein sen vauvapulkan, eli se pois lahjatoivelistalta vielä (ja jos joku nyt on sen jo ostanu, niin eiköhän sitä käyttöä tule molemmille). Erästä syöttötuolia pyörittelin ja testailin, merkistä ei hajuakaan, olikohan sittekin tuo Emma-syöttötuoli jota oisin tällä hetkellä hankkimassa... En kyllä tajunnu, miten siitä muka korkeutta ja istuinosaa säädettäisiin, ja ei se kovin turvalliselta vaikuttanut, eli ehkä pitää vielä eri merkkejä tutkailla.

Huomiselle olisi vielä tekemistä, ajattelin vielä leipoa yhden joululeivän (tämän hyvän saaristolaisleipäohjeen mukaan oon pyöritellyt jo kaksi ja arvatenkin vaan sen ensimmäisen maltoin tehdä ilman omia sovelluksia - toiseen versioon tuli mukaan auringonkukansiemeniä, aprikoosia ja luumua) sekä tehdä jouluksi vielä jonkinlaisen pipari-glögikakun. Paketitkin olis vielä käärimättä, eli monenlaista puuhaa vielä riittää.

Joulusiivousvinkki:

Muuta uuteen kotiin vuoden lopulla. Saat samalla kertaa järjestettyä tavarat ja huonekalut uuteen uskoon sekä putipuhtaan asunnon!

Tässä vähän vielä maistiaisia meidän tulevasta asunnosta järvinäköalalla. Siellä on näiden kuvien jälkeen mm. kaikki pinnat maalattu ja korjailtu pieniä juttuja, eteisen peilit otettu pois jne. enkä ole vielä itsekään nähnyt, miltä kaikki näyttää valmiina! Joulun jälkeen päästään heti muuttamaan.

Oisin joulukalenterin luukkuihin mielelläni ujuttanut jotain sisustusjuttuja, mutta joulu on jo ihan kulman takana, eli aika loppui kyllä täällä kesken luukkujen kanssa :) Mutta josko sitten tulevaisuudessa blogissa niitäkin saattaisi vilahtaa.

21. luukku

Joulu on jo ovella. Moni paikka sulkeekin ovensa näin joulun ajaksi, ja näin teki myös MiniSats -lastenhoitopalvelu, jonka käyttökokemuksilla on tämä luukku pyhitetty vajaan kahden kuukauden jäsenyyden jälkeen.

Yksi suuri tekijä syksyllä kuntosaleja vertaillessani oli niiden tarjoamat lastenhoitopalvelut. Silloisena yksinhuoltajana liikkuminen lapsen kanssa oli haasteellista, ja kuntosalille oli mahdotonta päästä ilman lastenhoitajaa. Hieman olen kateellisena seurannut joidenkin kuuluisten mammakuntoilijoiden arkea, kun jotkut (pääosin yksityiset) salit sallivat sinne mukaan otettavaksi myös lapsen. En kuitenkaan tämän "tekosyyn" varjolla halunnut jättäytyä vain sohvan pohjalle makoilemaan ja valittamaan tilanteestani. Liikuntapäivä ja sitä seurannut SATSin yhteydenotto tuli siis aivan täydelliseen saumaan minun osaltani, koska Heikinkadun SATS on yksi niistä harvoista kuntoilupaikoista, jonne voi viedä jo 3kk ikäisen lapsen hoitoon. Niinpä ei minua juurikaan tarvinnut houkutella ostamaan jäsenyys juuri tänne SATS Heikinkadulle.

Kävimme Sn kanssa etukäteen tutustumassa MiniSATSin tiloihin, jotta hän vähän jo tietäisi, minne on tulossa. Ensimmäisen kerran MiniSATSille mennessä olin valinnut listalta sellaisen ryhmätunnin, joka ei kestänyt kuin puoli tuntia. S oli tässä vaiheessa reilun 4 kk vanha, eikä ollut oikeastaan muualla kuin kotona ollut vielä hoidossa. Mukaan Slle annoin puklurätin ja purulelun vähän lohtua ja tuttuja tuoksuja tuomaan. Minua jännitti ihan hirveästi jättää S hoitopaikkaan. Aikomukseni oli käydä salin puolella, mutta lopulta en ehtinyt kuin käydä katsomassa laitteita, kun vaatteiden poisottamisen ja vaipanvaihdon jälkeen ei hirveästi aikaa jäänytkään. Lämmitellessä kuikuilin koko ajan lastenhoitopuolelle päin ja kuulostelin, kuuluuko sieltä kitinää. Enkä hirveästi voinut jumppatunnin aikana rentoutua miettiessäni, että kuinka paljonhan S jo itkee ja tullaanko minua kohta noutamaan häntä lohduttamaan. Tunnilta poistuessani kuulinkin jo Sn itkun, jonka hän oli kuitenkin aloittanut vain muutamaa minuuttia aikaisemmin, ja johon äitin syli ja maito auttoi. Olin jo varannut samalle viikolle toisen jumppatunnin, mutta en viittinyt pientä lähteä toista kertaa samalle viikolle itkettämään, eli peruin tämän tunnin.

Toisella kertaa menin samalle tunnille, ja viisaana aijemmasta nyt otin jo tutinkin mukaan. Jännitin edelleen, ja yllätyin iloisesti, että tunnilta poistuessani ei itkua kuulunutkaan. Se alkoikin vasta, kun olin pukuhuoneessa vaihtamassa vaatteita, eli neiti jaksoi selvästi jo nyt pitempään.

Kolmannella kerralla oli PT:n tapaaminen salin puolella, ja tämä kesti tunnin verran. Tiesin jo, että kyllä S sen puoli tuntia malttaisi, ja hyvinpä hänellä meni lähestulkoon loppuun saakka niin, että sain ihan rauhassa hoitaa loppulämmittelynkin.

Tämän jälkeen uskaltauduin jo varaamaan tunnin kestäviä ryhmäliikuntatunteja luottaen jo siihen, että S on jo tullut tutuksi paikkaan ja tykkää siellä olla. Vähän ne tulossa olevat hampaat aiheutti pientä kitinää, mutta tässä vaiheessa S alkoi syömään tuttia mielellään ja jaksoikin tutin kanssa hieman pidempään. Iltaväsy ja -nälkä se vielä monesti on saattanut tulla, oonkin aina heti antanut Sn juoda maitoa ja tämä on sitten saanut ottaa hyvät iltanokoset kotiin päin mentäessä.

Lastenhoitopalveluunhan ei oteta yli kymmentä lasta ja sylivauva vie käytännössä kahden lapsen paikan. Kuitenkin ainoastaan yhden kerran oli paikka niin täynnä, että jouduttiin hetki (vaatteiden poisottamisen ja vaipanvaihdon vievän ajan) jonottamaan vuoroa. Kerran ollaan oltu paikalla ihan ensimmäisiä, yleensä lapsia on hoidossa ollut ehkä joku viitisen kappaletta. Pumppien aikaan tuntuu aina olevan eniten ryysistä.

Eli kokonaisuudessaan oon kyllä ollut tyytyväinen tähän tarjottuun mahdollisuuteen, ei muuten olisi minun kuntoilusta tullut kovinkaan tehokasta. Jos joku miettii salijäsenyyden hintaa, niin lyhyelläkin matikalla voi äkkiä laskea, mitä tulee maksamaan ostaa mihin tahansa paikkaan kuukausikortti ja palkata lapsenvahti pari kertaa viikossa pariksi tunniksi. Lisäksi tämä on sijoitus omaan terveyteen ja hyvinvointiin, mikä on hyväksi sekä äitin että lapsen kannalta.

Jos joku ei ole vielä SATSin jäsen, mutta olisi kiinnostunut tutustumaan keskukseen, niin esimerkiksi minun kautta pääsee ilmaiseksi ensimmäiselle tutustumiskäynnille - eli ota yhteyttä minuun! :)

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu