Instagram @sarkkuk

Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paino. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. joulukuuta 2018

Palautuminen raskaudesta

Viimeisimmistä synnytyksestäni on aikaa nyt sen 9 kk. Ainahan sanotaan, että raskaudesta palautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan ottaa oman aikansa yhdeksän kuukautta jatkuneen vauvan kantamisen jälkeen. Tässä pieni postaus aiheesta, koska instan puolella huomasin, että aihe kiinnosti hyvin monia joko tällä hetkellä synnytyksestä palautuvia tai nyt raskaana olevia tulevaisuuden haasteiden osalta.



Toki erot palautumisessa on hyvin yksilölliset ja siihen vaikuttaa mm. ikä ja tietysti raskautta edeltäneet elämäntavat. Mutta itselle olen ottanut sen asenteen, että yhdeksän kuukautta raskautta = yhdeksän kuukautta palautumista eli siinä ajassa olisi minun hyvä päästä raskautta edeltäneeseen tilaan edes suurin piirtein.



Omaa projektia on auttanut perusterve ja hyväntuulinen vauva, jonka kanssa vauva-arki on ollut helppoa. Kannattaakin siis muistaa varsinkin ensimmäisinä kuukausina, että tärkeintä on vauvan ja äidin jaksaminen ja hyvinvointi. Niitä kiloja kyllä ehtii tiputella, tärkeintä on varmistaa myös se oma henkinen jaksaminen mikä voi vaativassa vauva-arjessa olla välillä todella tiukilla. Imetys yleensä auttaa pääsemään eroon ylimääräisistä raskauskiloista, koska se kuitenkin kuluttaa kaloreita. Sitten on hyvä muistaa se, että keho myös sen tietää ja on rakennettu niin, että se yrittää kaikilla tavoilla varmistaa, että imetykseenkin riittää energiaa. Kannattaa ruokavaliossa suosia hyviä hiilihydraatteja imetyksen onnistumiseksi ja juoda tarpeeksi vettä. Itsekin huomasin, että noin puolen vuoden täysimetyksen jälkeen imetys ei enää tietenkään kuluttanut niin paljon mitä aiemmin ja painokin jumahti pitkäksi aikaa samoihin lukemiin.



Aloitin omat aktiiviset toimet liikkua enemmän siinä vaiheessa, kun synnytyksestä oli noin kaksi kuukautta - hieman ennen jälkitarkastusta siis, vaikka yleisohje onkin odotella jälkitarkastukseen saakka. Oma olo oli kuitenkin hyvinvoiva ja kevyesti aloitin vaunulenkeillä ja läheisellä salilla kävimme äiti-vauva -jumpassa, joka oli tosi hyvä startti ylipäänsä synnytyksestä palautumiselle. Harmitti ihan, että siihen tuli niin nopeasti kesätauko. Suosittelen kyllä vastaavaa liikuntamuotoa kaikille, sillä ainakin tässä hyvä ohjaaja kävi läpi koko kehon huoltoa vauvan ehdoilla tietenkin ja lisäksi ehkä tärkeimpänä lantionpohjan lihasten jumppaa.



Mutta melko pian aloin käymään taas BodyPumpissa. ja muissa jumpissa. Olinhan käynyt pumpilla kuitenkin raskaudenkin aikana noin 7 kuukaudelle saakka. Aloitin tunnit hyvin varovasti. Kovia ponnistuksia ja suorien vatsalihasten tekemistä kannattaa varoa, sillä vaarana voi olla mm. laskeumat ja vatsalihasten erkaantuma. Tuo erkaantuma kannattaa muutenkin varmistaa asiantuntevalta taholta, jos ei itse ole varma sen palautumisesta. Minäkään en mikään superihminen ole ja erkaantumaa oli vielä vähän jäljellä, mutta sain hyviä vinkkejä kevyeen vatsalihasten treenaamiseen. Aloitin laittamalla tankoon melko kevyitä painoja ja esimerkiksi lankkuja en tehnyt moneen kuukauteen. Kävin myös muissa jumpissa, jotka vahvisti koko kehon lihaksia ja varsinkin omalla kehonpainolla tehdyt liikkeet on sopivia liikuntamuotoja raskauden jälkeiseen liikuntaan.



Juoksuharrastuksen aloitin ensin ihan vaan kevyillä vaunulenkeillä ulkona ja siitä oman kunnon mukaan juoksua lisäämällä, toisinaan myös juoksumatolla. Syksyn aikana osallistuin kahteen isompaan juoksutapahtumaan, mitkä kasvatti motivaatiota juoksukunnon kasvattamiseen mutta valitettavasti en nyt ole löytänyt tälle harrastukselle säännöllistä aikarakoa.



Mutta tämä projektihan on elämän pituinen. Nyt tärkeimpänä on ennen kaikkea säännöllisen liikunnan harrastaminen, mutta sen lisäksi lihaskunnon parantaminen. Fyysiset tosiasiat kun on ne, että kyllä tässä pikku hiljaa alkaa rapistumaan. :D






Toukokuu vs. Joulukuu:



Nyt kokonaisuudessaan kiloja on tippunut sen 19 kg. Ihan viimeisimmilläni en käynyt puntarilla, mutta karkeasti voisi sanoa, että raskauden aikana kiloja kertyi noin 20, joista viitisen kiloa jäi synnärille. Eli puhtaasti kertyneitä raskauskiloja jäi noin 15 ja ne sain hävittettyä kahdeksassa kuukaudessa. Nyt olen päässyt jo hyvinkin raskautta edeltäneeseen tilaan ja mikä parasta, myös lihaskunto on tällä hetkellä kaikkein aikojen parhaimmillaan. Kun pari vuotta sitten aloittelin salilla tankojen kanssa, niin aika pienillä painoilla mentiin ja nyt oon monessa lihasryhmässä saanut jopa tuplattua painot vrt. alkupainoihin.

Tästä aiheesta saisin kirjoitettua vaikka ja mitä, mutta jätetäänpä nyt tähän, ennen kuin postauksesta venyy kilometrin mittainen. Jatkan mahdollisesti myöhemmin uudelleen, jos aihetta tulee.

lauantai 3. lokakuuta 2015

2 kk -neuvola + jälkitarkastus

Niin ne neuvolakuulumiset! Kirjotetaas nyt jotain, kun vielä muistaa. Mennessämme neuvolaan kahden eri terkkarin voimin selvitettiin, oltiinko vauvalle annettu synnytyssairaalassa calmette-rokotetta. Muistaakseni siitä oli puhetta (jotain rokotetta oltiin laittamassa isin synnyinmaan vuoksi, mutta sekään ei lopulta kuulunu riskialueisiin eli ei annettu), vaan en muistanu miten lopulta kävi ja mitä tehtiin. Selvisi jostain kuitenkin, että ei ollut laitettu eli Rlle voitiin antaa rotarokote. Sitäpä hän tyytyväisenä maiskutteli. (Jotenkin tuli ihan puskista tuo rokotteen laitto, kun muistelin että se ois vasta 3kk, mutta samapa tuo sille).


Hyvin oli R kasvanut, keskikäyrää myötäillen meni sekä pituus että paino tasaisesti. Ja rintaruokinnalla vielä täysin.


Myös refleksit oli kaikki ikänsä mukaiset. Päätä alkaa jo hieman kannattelemaan, saapi kuulemma pitää lattialla enemmänkin. Nyrkkiä sopivasti tunki suuhun eli nekin on löytyneet, ja vähän on alkanut jo tutkailla omia käsiäänkin.


Sitten olikin minun jälkitarkastus. Kysyi lääkäri mm. mitä mietteitä jäi synnytyksestä, kerroin, että kipeäähän se teki mutta vielä voi ainakin seuraavalle vauvalle luvan antaa tulla (ainakin omasta puolestani). Otettiin nyt sitten samalla papakin (yök), kun edellisestä on pari vuotta aikaa. Nyt saa kuulemma huoletta jättää useamman vuoden väliin. Kaikki näytti parantuneen ja esim. estettä uimiselle ei ole. Liikuntaa saa harrastella oman kunnon mukaan. Verenpaineet oli normaalit ja painonkin terkka katsoi - lähes -15 kg loppuraskaudesta, kuulemma hyvin lähtenyt. (Miten se vaan itsestä tuntuu, että melkonen plösö sitä on - kova urakka vielä päästä Ennen raskautta -lukemiin...) Myös jotain työasioita juteltiin ja kerroin alkaneeni miettiä uutta kouluttautumista, kun ei tällä meidän alalla oikein (sopivia) töitä ole tarjolla... Eli saa nähdä milloin sitä vain ehtisi opiskelemaan!


Suloinen poika! Mainittakoon vielä, että massuvaivat on helpottaneet, "normaalia" iltahuutoa ei enää ole, vähän kitinää silloin tällöin mutta ohimenevää kuitenkin.

lauantai 1. elokuuta 2015

Vauva tuli kotiin

Heipat täältä uuden arjen keskeltä! Odotettavasti aika on mennyt uudenlaisten asioiden opetteluun. Vauva onneksi nukkuu ja syö hyvin, mutta nyt onkin meneillään paras mustikka-aika eli on joudettu Sn kanssa marjassakin käymään.



Pikakertauksena aika osastolla:

Pääsin kotiin sunnuntaina, olisin päässyt jo edellisenä päivänä vauvan ollessa vuorokauden ikäinen, mutta meidän ois kuitenkin pitäny tulla lastenlääkärin tarkastukseen seuraavana päivänä - ja vielä seuraavana päivänä piti ottaa jotain verinäytteitä - että koin helpommaksi mm. kyytien kannalta (nytkin piti tulla taksilla kotiin) jäädä vielä yhdeksi yöksi. Lisäksi yöt meni vielä enemmän ja vähemmän valvoen, ekana yönä synnytyksen jälkeen vauva roikkui kiinni tississä klo 22-02. Tulipa sitten tuoreeltaan pyörrettyä yksi periaatepäätös: juuri kun menin sanomaan, että tuttia en vauvalle anna vähään aikaan, niin se "vähään aikaan" tarkoitti tässä tapauksessa yhtä vuorokautta! Haahuillessani käytävillä, kätilö ehdotti, että kokeillaanko lisämaitoa tai tuttia, niin suostuin vähemmän pahaan ja siihen tuttiin vauva lopulta tyytyikin ja sain viimein nukuttua ees muutaman tunnin! Seuraavana yönä toistui sama juttu, mutta tuttikaan ei kelvannut. Lopulta puoli kolmen aikaan vauva sai hirveän puklukohtauksen, puklua tuli suusta ja nenästä niin, että ei ihme jos kitisytti.


Lastenlääkärin tarkistuksessakaan ei ilmennyt mitään esteitä kotiutumiselle. Paino luonnollisesti laski hieman parin vuorokauden aikana, viimeisin olisikohan ollut 3,6kg ja risat, jotain 8% luokkaa. Maanantaina käytiin kilpirauhasverikokeissa, niistäkin lääkäri soitti jo iltapäivällä, ettei ollut mitään poikkeavaa. Samalla vielä punnittiin vauva - 3,7 kg ja risat eli paino oli hienosti lähtenyt nousuun. (Ja omasta painosta jos se nyt jotakuta kiinnostaa, laitokselle jäi noin 5 kg eli ei mitään huimaavaa määrää, enkä nyt ole muistanut vaa'alle hypätäkkään, mutta ainakin vanhat housut mahtuu jo jalkaan).

Maitoa alkoi nousemaan aika tarkkaan 2 vrk kuluttua synnytyksestä. Näin jo kerran kokeneellekkin imettäjälle on kuitenkin tämä alun hankaluus tullut taas vähän yllätyksenä; tissit niinku keilapallot, nännit (kirjaimellisesti) verillä, vauva ei saa kunnon otetta, yöllä herää maitolammikosta yms. Nyt jo vähän helpottaa, pakastin täyttyy kovaa vauhtia maidosta. (OT, jos joku on vastaavassa elämäntilanteessa niin suosittelen liittymään FB:n puolella Imetyksen tuki ry -ryhmään - itsekkin olen ammentanut valtavasti uutta tietoa ihan vaan keskusteluja seuraamalla).




Isosisko on ollut ihailtavan reipas, vaikka toisaalta ja ihan ymmärrettävästi se 2-vuotiaan uhma sieltä taas nostelee päätään. Mitään ei kuunnella tai uskota. Toisaalta taas isosiskon huomaavaisuus vauvaa kohtaan on hienoa, S pusuttelee ja silittelee mielellään vauvaa, antaa tuttia ja aamulla ensimmäiseksi tulee katsomaan, missä vauva on. Tutista oli tulla kyllä heti alkuunsa tappelu, mutta ilmeisesti hän muistaa vielä millaisia ne omat tutit oli, koska vauvan siniset dino- ja lentokonetutit ymmärsi melko pian pikkuvauvan eikä hänen omikseen.



Vielä siis etsitään arkeen jonkinlaista rytmiä, mutta kyllä tämä tästä eteenpäin menee. :)

tiistai 14. heinäkuuta 2015

12. raskausneuvola (40+4)

Täällähän minä! Kyllä vain, täällä ollaan edelleenkin yhtenä kappaleena! Terkkakin kun kysyi (ja viime päivinä kyselyitä on tullut muiltakin), niin ihan hyvältä tuntuu, vielä ei mitään tapahdu. Sunnuntaina aamuyöstä heräsin ja pikkusen siinä alkoi jomotusta tuntumaan hereillä ollessa, mutta kun nousin ylös, niin sen jälkeen ei ole ollut mitään. Edelleen on liitoskipuja ja terkka arveli, että vauvan pää siellä alkaa olla niin alhaalla jo, ja paikat joustaa, että se on ihan normaalia. Turvotusta on edelleen, jos mahdollista niin tuo sormus on entistä tiukemmin sormessa kiinni. Siinä puheltiin, että jos ei muuta ilmene tänään, niin tämä on viimeinen neuvola ja laitetaan lähetettä ensi viikolle käynnistykseen. Jos olisi vanhan LA:n mukaan tämä raskaus, eli 3.7., niin sehän alkaisi olla jo nyt sillä mallilla, että käynnistykseen menisi! Mutta uusi LA oli siis 10.7. eli sillä edetään.

Rv 40+0 10.07.

Verenpaineet oli hyvät 120/76 p. 74 (115/73 p. 76), pissa puhdas (puhdas), painoa tällä kertaa -400 g (+1,7 kg) eli siinä se nyt heiluu ees taas. Vauva liikkuu hyvin, sanoinkin, että tuntuu yrittävän tulla vatsasta läpi - tila loppuu kesken. Tunnustellessa vauvan peppu on ylhäällä ja jalat nyt taas oikealla puolella - hyvin se tuolla massussa on pyörähdellytkin. Terkka sanoi vauvan tuntuvan sirolta, ehkä noin 3,5 kg - eikä missään nimessä tulisi olemaan yli 4 kg vaikka nyt yli LA:n meneekin (painoarviohan oli pari viikkoa sitten 3,6-3,8 kg). Pää oli kuulemma hyvin kiinni >jossakin, tähän joku hieno tieteellinen nimi<. Sf-mitta oli 34 (33), nyt terkka tosin mittasi tuon jotenkin vinossa vauvan pyllyn yläpuolelta. Sydänäänissä vaihtelua oli 13-150 välillä ja hyvä rytmi kuulemma oli, siihen ei nyt kirjattukaan muuta kuin +.



Terkka nyt sitten laittoi lähetteen käynnistykseen, joka olisi rv 41+5 eli ensi viikon keskiviikkona. Siihen nyt on kuitenkin se viikko vielä aikaa, eli ihan hyvin voi vielä käynnistyä itsekseenkin. Toki toivon, että tämä nyt luontaisesti lähtisi etenemään, vaikka olisihan se käynnistäminenkin kokemus sinänsä. Tässä nyt on kuitenkin ollut monenlaista pientä puuhastelua ja projektia, että sinänsä nämä muutamat lisäpäivät ei ole mitään haitanneet ja edelleen tuntuu vähän oudolta, että kohta on taas pikkuvauva sylissä. :)

Rv 40+4 14.7.

torstai 25. kesäkuuta 2015

9. raskausneuvola + Kokoarvio (37+4)

Taas viikko viimeisestä käynnistä, nyt oli tosiaan vuorossa se kokoarvio. Eri hoitaja (lääkäri?) vastassa, samat peruskysymykset. Kerroin, että turvotus on vähän helpottanut, että ei enää öisin kädet oo puutuneet (ja pitikin sanoa, kun heti seuraavana yönä oli taas puutumista tunnettavissa), mutta jaloissa vielä tuntuu. Turvotukseen näköjään kirjattiin N+ (+). Nukkumisesta kyseli, kerroin että nukun hyvin sitten kunhan saa vain oikean asennon löydettyä. (No, siltikin tämän tästä menee kyllä yöllä niin, että herään jossain vaiheessa esim. jos S juoksee viereen, enkä saakkaan ihan heti unta. Massu painaa ku kivi ja kääntyminen vihloo).

19.6. rv 37+1

Verenpaineet hyvät 113/77 (pulssia ei näemmä kirjattu ollenkaan, eikä maininnutkaan - kait se siellä silti oli) (119/74, p. 68). Paino oli tällä kertaa laskenut -200g/vk (+1500g/vk), todettiin tämän johtuvan turvotuksen vähenemisestä. Sitten mentiinkin jo katsomaan, miltä massussa näytti. Tällä kertaa myös kehotettiin olemaan niin paljon pystyssä kun vain voi, ettei sen tajun tarvitse sentään lähteä. Sf-mitaksi tuli 34.5 (35) - mittaajahan oli eri, mutta voinee merkitä että alas päin on vauvalla matka.



Sitten katsottiin monitorilta kokoja, pään mitta ristiin ja reisiluun mitta, joka on kuulemma oikeastaan se, minkä perusteella sitä kokoa voidaan tässä vaiheessa arvioida. Olikohan vielä joku neljäs mittauskin? Joka tapauksessa, luvut oli luonnollisesti kaikki vähän erilaisia, mutta koon puolesta silti näyttäisi vastaavan jopa muutamia päiviä vähemmän. Hieman pulskemmalta vaan vaikutti. Käyriltä kun katsottiin, sf-mitta hieman tippui keski- ja yläkäyrän väliin, ja niin tuli tuolle kokoarviollekkin käymään. Paino oli tällä hetkellä 3222 g, ja siitä jos vielä LA:han mennessä sen puolisen kiloa tulee painoa lisää, tulisi paino olemaan noin 3,6-3,8 kiloa, käyrän mukaan 3700 g. Niin ja näkyihän siellä ne kiveksetkin selvästi, niin että itsekin ne erotin, eli kyllä se varma poika on. Sykkeet vaihteli 143-150 välillä, kuulemma hyvä vaihteluväli. Lapsivettä normaali määrä. Vauvan pää oli alhaalla, jalat oli nyt tuolla vasemmalla alakulmassa - en itse oikein nyt hahmota, että missä sykkyrässä se siellä nyt sitten on. Liikkuu kuitenkin paljon möyrimällä, ei enää edes mitään selviä potkuja vaan koko maha kyllä heiluu, kun siellä liikkeellä on.



Luotettavuus kuulemma on niin, että 10 % heitto on tavallinen ja OYSissa kuulemma puhutaan, että jopa 20 %, joka terkkarin mukaan kuitenkin olisi jo melko suuri heitto. Joka tapauksessa, ihan "normaalin" kokoiselta tuo vaikuttaisi. Ihan samaa luokkaa, mitä itsekin ajattelin - alle 4 kilon mutta yli 3,5 kiloa itse odotinkin, poika kun on (S oli 3,3 kg).
'
Vielä ei oo tuntemuksia, että tuolta oisi ihan äkkiä tulossa. Pientä kipuilua ja supistelua ehkä kerran päivässä, joka tässä vaiheessa onkin jo hyvä olla. Ei kuitenkaan mitään ennakoivaa, eli eiköhän tässä olla yhtenä kappaleena vielä tovi.

perjantai 29. toukokuuta 2015

6. raskausneuvola (rv 33+3)

Vastahan sitä päivitti viime neuvolakuulumiset ja taas olisi uutta! LA:aan on enää noin seitsemän kuusi viikkoa eli kohta alkaa loppusuora - näin nopeaa jos aika menee niin se menee hujauksessa (vaikka viimeisimmillään taitaa odottavan aika olla pitkä!).

17.5. rv +2 (rv 32+2)


Neuvolaan menin töistä suoraan vartin myöhässä, onneksi sain välitettyä viestin että olen tulossa. (Kumma kun ei nykyaikana saa ketään suoraan puhelinsoitolla kiinni vaan aina pitää soittaa jonnekkin keskitettyyn ajanvaraukseen...) Mutta tiesi terkkari siis odotella. Hämmästeli että hyvin olen töissä jaksanut ja eikö ne miehet siellä työpaikalla kummastele. Kyllähän ne, kun moni nainen raskaana ei kuulemma pysty mitään tekemään ja minua saa toppuutella, etten kantele mitään raskaita juttuja.. :} Jalat mulla nykyisin väsyy (ja turpoaa) melko äkkiä eli ei sinänaä haittaa että äitiysloma alkaa jo ensi viikolla (kotona silti remppahommat odottaa!).

Verenpaineet oli hyvät 117/72 p. 79 (112/664 p. 77). Painoa ei tällä kertaa ollut kertynyt kuin +325g/viikko eli nyt ekasta neuvolasta yhteensä noin 15 kg - terkkari sanoi sen olevan ihan hyvä keskiverto suomalaisnaisen painonnousu. (Oon siis jotain tehnyt viime aikoina oikein, vaikka liikkumaan en oo ehtinyt ja syömisetki välillä mitä sattuu - mutta ainakaan tuonne pötsiin ei kyllä enää mahdu kovin paljon ruokaa kerralla kun ylimäärästä tilaa alkaa olla melko vähän). '



Kuunneltiin sitten vauvelin sydänääniä, terkkari kyseli missä potkut tuntuu ja tuolla ne edelleen oikeassa yläkulmassa suurimmaksi osaksi on. Hän sanoikin vauvan vaikuttavan viihtyvän enemmän oikealla puolella. Pää oli alhaalla ja vielä ihan "irrallaan" eli ei kuulostaisi ainakaan vähään aikaan olevan ulos tulossa.Vauvan sykkeet oli 135 , sf-mitaksi 33 eli tasaisesti jatkaa kasvua yläkäyrällä. Kuulemma jos ens kerralla edelleen mitta kasvaa samalla lailla, niin voi tulla lähete kokoarviointiin - vaikka terkkari itsekin epäili että suuri mitta saattaa aivan hyvin johtua pelkästään vauvan asennostakin. Verrattiin tätä mittaa edelliseen raskauteen, siellä on melko tasaisesti ollut keskikäyrällä ja S oli syntyessään sen 3310 g (mutta edelleen, pojat nyt yleensäkin on isompia eli en nyt itse vielä ole kovin huolissani).




Muistettiin vielä mitata hemoglobiini kun viime kerrasta on 10 viikkoa jo aikaa - olin melkein varma että ei se siitä (123) olisi kummemmaksi muuttunut. Mutta sepä olikin humpsahtanut 105:een, ja sainkin neuvolasta päästyä heti mennä apteekkiin ostamaan rautatabletteja. Terkkari kysyi että enkö ole mitään huomannut - olenhan minä itse kullekkin valittanut, miten väsyttää, vaan luulin että se johtuu ihan vaan tässä vaiheessa töiden teosta + nukkuminen jo tuon painavan vatsan kanssa on hankalaa(+ tukkoinen nenä ja vieressä levottomasti nukkuva taapero), että ihan olin siinä uskossa, että se on aivan normaalia.

Varattiin seuraavaa neuvolakäyntiä muutaman viikon päähän ja lääkäriä siitä viikon päähän, siinä vaiheessa olisi jo 37 viikkoa täynnä. Ei kuulemma tarvitsisi vielä vauvan kuitenkaan syntyä. :)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

4. raskausneuvola (24+5)

Taas vierähti kuukausi ja koitti uus neuvolakäynti. Muistin jättää näytteen vessassa (aikasemmin tätä kyselin ja tosiaan, tuota seurataan sen 20 rv jälkeen) ja se oli puhdas. Hemoglobiini otettiin, viimenen kerta onkin joulukuulta, sekin oli hyvä (123). Verenpaineissakaan ei ollut vikaa (ihme kyllä) 122/73 p. 79. Siinä terkkari katsoi, että onpas maha jo kasvanu, oikein pullahtanu eteen. No, sittenpä hypättiin vaa'alle ja niin. Paino se vaan jatkaa nousuaan reippaasti... +990g/viikko. Tässä vaiheessa painoa on kertyny jo enemmän ku viime raskauden lopussa - 16 kg!!! Ja kun mitattiin vielä sf-mitaksi 26 eli se huitelee reippaasti yläkäyrän yläpuolella, niin sainpa sitten lähetteen sokerirasitustestiin. Mitään riskitekijöitähän mulla ei oo muuta kuin ikä, painokin oli kiitettävällä tasolla ennen raskautta ja liikuntaa oon nyttenki harrastanu (jopa enemmän ku ennen).


Varattiin aika ensi viikolle ennen pääsiäistä. Pääsiäisen jälkeen saa siis tietää, meneekö ruokavalio tiukkaan syyniin. Aattelin nyt kuitenki jo ite terästäytyä ja jätän kaikki valkoset höttöhiilarit jos en ihan pois, niin ainaki vähemmälle.  Lisäksi mullahan on se uä-kontrolli ens kuussa, ja siitä terkkari sanoi, että ne pleksus kystat on ihan normaaleja. Kuulemma niitä jossakin vaiheessa alko hirveesti esiintymään, ja kun asiaa tutkittiin niin huomattiin, että nykyajan ultralaitteet vaan on niin tarkkoja, että siksi niitä näkyy nykyään niin usein. Ja ne selvästi liittyy johonkin kehitysvaiheeseen eli niitä kuuluukin esiintyä. Muuta jutellessa, kun mulla oli tukivyö kysyi terkkari, auttaako. Tosiaan otin sen käyttöön pari viikkoa sitten, kun töissä joutuu oleen lähes koko aika seisaaltaan / kävellä, ja ei niinkään selän takia mutta tuntuu, että maha tippuu polviin, niin kyllä se siihen ainakin auttaa.

15.3. rv 23+3

Vauvan sydänäänet oli hyvät (150) ja vilkas kaveri, koitti aina luiskahtaa karkuun anturin alta. Korttiin kirjattiin PT eli vauva vielä istuskelee masussa (kivasti on potkut osunutkin tuonne virtsarakon tuntumiin). Liikkeitä tuntuu päivittäin.

Isille kun kerroin kuulumiset, että painoa on liikaa ja vauva liian iso, niin terve vaan. Kuulemma hyvä että on iso, ja kun tiedustelin että mitenhän hän kuvittelee että pusken vauvan ulos, niin kuulemma mun täytyy vaan mennä leikkaukseen. Tuosta noin vaan. Ei oo kuulemma hänen vikansa, että syön mitä vaan. Tuo kuulemma johtuu siitä, kun oon koko ajan hermostunu. Eli oma vikani tuo on ja siitä vaan keisarileikkaukseen aikaa, noinhan simppeliä se on. (!!!)

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

2. neuvola + lääkäri

Koitti jälleen neuvola-aika viikolla 15+4, ensimmäisestä käynnistä vissiin on 7 viikkoa aikaa. Olikin uusi täti vastassa, tai tämä vissiin on se vakihoitaja kun viimeksi oli joku erikoisjärjestely. Verenpaineet mitattiin ja oli oikein hyvät 117/65 p. 65. Sitten piti hypätä puntarille ja oikein pirulliset lukemathan siihen tuli. Viime kertaiseen lisää läskiä 3.7 kiloa eli 500 g per viikko. Hoitaja kehui kyllä hyväksi, mutta mun puolesta saa loppua tuo painonnousu tähän (ainakin nuin vauhdikkaalla aikataululla).


Lääkäri teki rutiinitarkastukset, ei mittää hämminkejä. Kohtu seikkailee jossain juuri navan alapuolella. Vauvan syke kuului heti ja olikin rytmikkäät 158-160.


Sitä jäin ihmettelemään kun muistelin viime raskaudesta, että niitä valkuaisarvoja-vai-mitä-olikaan seurattiin joka kerta virtsanäytteestä. Että oliko se missä vaiheessa raskautta kun niitä alettiin seurata, kun ei nyt mitään näytettä tarvinnu antaa. En viittiny sitte kyselläkkää. Kait ne ite sanoo, jos tarvii ottaa?



lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kesäkiri vk. #8

Kuva
Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 8: -0,8 kg
Projektin alusta: -1,4 kg

TÄTTÄRÄÄ! Viimeisen viikon "virallinen" punnitustulos toi toivotun tuloksen - lähtihän se paino laskuun. Projektin alussa asettamastani tavoitteesta jäin 300 grammaa. Eipä siinä, gramma tai kilo sinne tai tänne - tuo muutos on niin pientä, että kuuluu ainakin minulla ihan normaaliin päivittäiseen painonvaihteluun. (Jos edellisen päivän punnitus laskettaisiin, niin tulos ei olis näin positiivinen. Toisin sanoen jos on puoli päivää syömättä, niin puntaria on helppo huijata!).

#Syntilista
Ma: Pala kääretorrua
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: -
La: -
Su: -

Joko on pyyhkiytynyt totaalisesti muistista pois, tai sitten tää taitaa olla herkkujen kannalta paras viikko aikoihin? Aikoin kyllä heittää tälle projektille hyvästit jo viikonloppuna ja herkutella tivolijäätelöllä sekä sipseillä. Sipsit unohdin, ja tivolissa ylihintaisille jäätelöille oli sen verran jonoa, että en jaksanu ootella.

(Meinasin sinnitellä samalla linjalla vielä ekstraviikon, mutta kakkutehtaan ollessa vauhdissa, pakkohan niitä luomuksia oli maistaa edes vähän. Ja tuhota samalla ne vähemmän kauniit luomukset!)

Liikunnat:
Ma: -
Ti: Alkuverryttely + BodyCombat 1 h
Ke: -
To: -
Pe: -
La: -
Su: Vaunukävely 30 min

Liikunnan suhteen jäi taas tavoitteet saavuttamatta. Vettä tuli loppuviikosta ja ilmaantuipas sitten aikatauluun muutaki ohjelmaa, eli aikaa ei todellakaan oo  ollu. Yhen kauppareissun aikoin hoitaa pyörällä - todetakseni 20 metrin poljennan jälkeen, että takakumi oli tussuna. Sentään ehdin tuonne BodyCombattiin, ja päätin heittää mun ennakkoluulot romukoppaan sitä kohtaan. Vähän alkutunnista oli kankea fiilis, mutta lopputunnista pääsin meininkiin mukaan ja hyvän hikijumpan tuosta sai aikaiseksi! 




KESÄKIRIN LOPPUTULOS

TAVOITTEET

Aloitus: 14.4.2013. 
Lopetus: 8.6.2014 (paino 11.6.)


Ruoka:

"Minun tavoitteet ei niinkään liity laihduttamiseen, vaan enemmän elintapojen fiksaamiseen.Ruokapuolella vois pitää viimein tehdä jotain tälle joulunalusesta päälle jääneelle suklaa-addiktiolle.

Mikään ehdottomuus ei kuitenkaan koske tätä herkuttelua, eli synttärit ym. juhlan aiheet otetaan huomioon ja herkkuja syön niissä hyvällä omatunnolla, mutta mitään ylimääräisiä iltaherkkuja ja napsimisia ei tähän kesäkiriin kuulu!"


TOTEUTUMA: Suklaa-addiktio selätetty! Ei ole ollut tarvetta enää viikkokausiin ylimääräiselle napsimiselle. Ensimmäinen viikko oli tuskaa, toisen viikon loppupuolella alkoi jo juurtua selkärankaan, että ei herkkuja joka päivä. Välillä on lipsuttu, mutta semmosta se elämä on!


Liikunta: 

"Sopivasti on kalenterissa taas ilta-aikaisin aukkoja. Tavoitteena olisi saada viikkoon kuusi tuntia liikuntaa - sisältäen kaksi salikertaa sekä pyörä-, kävely- ja juoksulenkkejä. Aerobista pitäisi lisätä enemmän.Nykyisellään tuntuu, että tuota läskiä alkaa taas kerääntymään ei-toivottuihin paikkoihin, ja jos kyseessä oliskin lihas, niin en sitäkään halua liikaa. Onneksi kevätaurinko houkuttelee ulos tuoksuttelemaan raikasta ilmaa, ja eräs päivä iski hirveä hinku lähteä vesisateen jälkeen juoksemaan ulos (no en mennyt sitten kuitenkaan)."


TOTEUTUMA: Ilta-aikaisin ei niitä aukkoja sittenkään ole ollut tarpeeksi, ja nekin olen mielelläni viettäny kotona. Kuntokeskuksella oon viettäny aikaa keskimäärin kerran viikossa, enkä ole niitä kävelylenkkejäkään viittiny tehä enempää, kuin satunnaisia kertoja - juoksusta nyt puhumattakaan. Saliäsenyydestä meinasin jo luopua, ja nyt taas harmittaa, etten sitä tehnyt. Ens kuussa yritän ottaa vahingon takasi ja kuntoilla koko rahan edestä, tässä kuussa ei nimittäin yhtään ylimääräistä aikaa salilla käymiseen ole.


Paino:

"Jos painon suhteen jotain tapahtuu, niin olkoon se noin kahden kilon kiristys tässä taas paikallaan. Se luultavasti meneekin omalla painollaan, kun vain kiinnitän huomion noihin edellämainittuihin seikkoihin."


TOTEUTUMA: Paino laski lähes tavoitteeni verran omalla painollaan - tosin kyseessä lienee myös menetettyä lihasta juurikin siksi, että salilla olis pitänyt käydä enemmän. Ja paljonhan se normaalistikin heittelee, ja saattaa mennä virhemarginaalinkin piikkiin. Mutta enpä minä mihinkään fitness-maailmaan olekaan tähtäämässä, eli sinälläänhän se ja sama.


PROJEKTISTA YLEENSÄ olen hyvilläni, että aloitin - vaikka se nyt ei ihan oppikirjojen mukaan sujunutkaan. Aijon kyllä kokeilla vastaavaa joskus myöhemminkin. Syksyllä esim. kesäkilojen karistaminen tai valmistautuminen joulusyöpöttelyyn voisi olla sopiva ajankohta pienelle projektille.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Kesäkiri vk. #6

Kuva
Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 6: +0,7 kg (-0,1 kg)
Projektin alusta: -0,5 kg

Säälittävää. Tämä nyt oli ihan odotettavissa, kohta näettekin miksi...

Liikunnat:
Ma: Vaunukävely 5 km 50 min
Ti: SatsCore 30 min
Ke: -
To: -
Pe: -
La: -
Su: -

Nyt ei hyvä heilu. Puolustaudun nyt kuitenkin sillä, että tekemistä on piisannut, ja keskiviikkona päälle iski pieni kesälentsu. Minulla oli kyllä vakaa aikomus raahautua salille to ja pe, mutta pää täynnä räkää, se ei liene kovin järkevää. Pe pakkasin jo salikamppeet valmiiksi ja olin jo kaupungilla, mutta sitten iski järjetön päänsärky, joka ei laantunut, eli se siitä aikomuksesta taas.

Kuva


#Syntilista
Ma: 2 x lettu+mansikkahilloa
Ti: Pannukakkuaa+mansikkahilloa
Ke: Muffinsseja, suklaapannukakkua
To: pulla
Pe: Muutama maapähkinäkeksi, Jättis-sitruunajäätelö Sn kanssa "puoliksi"
La: -
Su: 2 muffinssia, croissant

Syntilistani on pidempi kuin nälkävuosi. Tuo kattaus sopis täydellisesti esim. "Olet mitä syöt" TV-sarjan introon kauhumusiikin kera. Homma lähti taas ihan käsistä. Näköjään, kun jo maanantaina aloittaa herkuttelun, niin loppuviikko on sitten yhtä alamäkeä. Kahvittelemassa on käyty monessa paikassa ja sisältyipä viikkoon taas yhdet 1-vuotissynttärikemutkin! Ja tottakai sen salikäynnin jos skippaa, niin ansaitsee siitä hyvästä isoimman kaupasta löytyvän jäätelön... Tämän kesäkirin voisi näköjään muuttaa niin, että jos joku kaipaa vinkkejä siihen, miten lihoa nopeasti ja kerätä sitä lihaa (läskiä) luiden ympärille, niin täällä piisaa neuvoja siihen!



Kaksi viikkoa jäljellä. Saas nähdä, miten projektin käy.


(Valokuvasaaliskin on melko köyhä, mutta sainpahan uuden luurin takuusta, ja nyt kun taas ensin "opin" sitä käyttämään ja sovelluksetkin alkaa toimia, kuvien määrä toivottavasti taas lisääntyy.)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesäkiri vk. #5

Kuva

Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 5: -0,1 kg (-0,7 kg)
Projektin alusta: -1,2 kg

Huonomminkin voisi mennä. Viime viikkoon ero vain miinus sata grammaa, mutta ollaanpahan kuitenkin laskusuunnassa. Puoli kiloa matkaa ns. tavoitteeseen, jospa se sieltä tulisi seuraavien viikkojen aikana hitaasti ja varmasti.


Ma: Kävely 4 km 40 min, Pyöräily kokoukseen, 6,2km x 2, yht. 50 min
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: Kuntosali 50 min
La: Iltakävely vaunutellen, 3,5 km 45 min
Su: -

Ihan piti muistista kaivella, mitäs liikuntaa sitä on tullut harrastettua, eli ei kovinkaan paljon. Muuta puuhaa viikolle on taas kertynyt niin, ettei oo ollut aikaa, ja lisäksi viikolla satoi vettä, niin ei ulos tehnyt mieli. En nyt silti ihan istuskellen ole ollut, oon kävellyt pikkumatkoja. Maanantaina kävelin mutkien kautta vähän pitemmän kauppareissun, ja illalla pyöräilin kokoukseen. Loppuviikosta vääntäydyin salille, ja pitkästä aikaa salitreeni malttoi niin, ettei pois olisi tahtonut (Skin viihtyi lapsiparkissa tosi hyvin tämän aikaa, kun sai vielä ikäistään seuraa sinne). Lauantai-iltana oli kyllä hermot kireellä (ai miten niin sen huomasi myös postauksesta ;I ) eli oli pakko päästä happihypylle!



#Syntilista:
Ma: Kokouksessa 2 lettua + mansikkahilloa
Ti: Äitienpäiväkakun jämät
Ke: -
To: Jäätelö
Pe: -
La: 2 Daim-keksiä, pala Toscakakkua
Su: Messuilla näytemaistiaisia, jäätelö, illalla vajaa 2 munkkia

Ja viikkohan alkoi taas kokouksessa lettukesteillä... (onneksi tosiaan ees pyöräilin sinne). Myös äitienpäiväkakku jäi vielä kummittelemaan jääkaappiin, eli pakkohan "jonkun" oli ne jämät syödä. Kävin kans kaverilla kahvittelemassa ja syötiin jäätelöt. Viikonloppuna lähikaupassa oli jotkut synttärit, ja siellä tarjoiltiin kakkukahvit - minä en edelleenkään osaa tällaisista kieltäytyä! Sitten oli myös ne Lastenmessut, siellä kojuilta eksyi suuhun muutamia maistiaisia leivoksista, pari karkkia ym. Ostin lakritsijäätelön. Illalla kahviteltiin, ja söin 2 munkkia - toiseen piti äidin uhrautua lapsen vuoksi. ;)



Eli olipahan herkutteluviikko taas.
Nyt rotia taas tähän touhuun!

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Kesäkiri vk. #4

Kuva

Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 4: -0,7 kg (-0,4 kg)
Projektin alusta: -1,1 kg


Vihdoin kuukauden jälkeen tuloksia alkaa näkymään. Projektin puolivälissä ollaan, ja ihan hyvin tavoitteessani siihen nähden, ettei kahteen viikkoon tapahtunut mitään. Nyt jatketaan samaan malliin vaan! (Kiloklubin seurannan mukaan tavoitepainoni olisi saavutettavissa 1 viikossa, eli jännätäänpäs vähän ensi viikon tuloksia.)

Liikunnat:
Ma: Pyöräily kokoukseen ees-taas yht. 14,4 km 50 min
Ti: -
Ke: Vaunukävely 4 km 50 min
To: Vaunukävely 3 km 35 min
Pe: Kuntosali 40 min
La: -
Su: -

Ihanat kevätilmat sai minut liikkeelle, ja käytiin pari vähän rauhallisempaa vaunukävelyreissua. Salille raahauduin perjantaina, ja tuntui kyllä melkoiselta pakkopullalta alusta loppuun. Kun S vielä Fressin lapsenhoitoparkissa näkyi haluavan tulla portin läpi pari kertaa, niin luovutin lyhyeen. Ei se aina onnistu. Loppuviikon satoikin vettä ja oli muuta puuhastelua, niin liikunnat jäi viikonlopun osalta nolliin.


#Syntilista:
Ma: Pari palaa limettikakkua kokouksessa
Ti: -
Ke: -
To: -
Pe: Pieni pala pullapitkoa + omenahyvettä perhekahvilassa
La: (Sokeritonta suklaata)
Su: Pari vaahtokarkkia, Äitienpäiväkakkua

Hyvinhän se viikko lähti käyntiin - kunnes illalla kokouksessa oli tarjolla törkeän hyvää kakkua, ja minähän en kakkuja jätä syömättä! ;) Samaa kakkua päätin muuten sitten tehdä äitienpäiväksi, hiukan kuitenkin keventäen alkuperäistä reseptiä, mikä olikin fiksu veto siihen nähden, että ite jouduin syömään taas melkein puoli kakkua (no pitihän sitä maistaa ensin, ettei se ole vaikka myrkytetty). Viikko meni kaiken kaikkiaan kuitenkin hyvin siihden nähden, että monenlaista houkutusta olisi ollut tarjolla, mutta söin ne, mitä olin etukäteen suunnitellut eikä sokerinhimo jäänyt päälle. 


Herkuttelun vastapainoksi oon yrittänyt keventää muita syömisiä, eli salaattia lounaaksi tai päivälliseksi, ja smoothieita aina, kun jotain hyvää tekee mieli.

Oon worst blogger ever, kännykkä on edelleen huollossa, enkä ikinä muista kuljettaa kameraa mukana, joten kuvia reippaasta liikkumisesta ulkosalla ei ole...

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Kesäkiri vk. #3

Kuva

Aloituspv: 14.4.
Paino vk. 3: -0,4 kg (+-0 kg)
Projektin alusta: -0,4 kg

Nytkähtihän se paino lopultakin alas päin! Kuten viime postauksessa asiaa pohdin, niin liekkö aikaisemman jumituksen syynä sitten ollut liika stressi ja kiire, kun nyt oon tietoisesti koittanut vähän löysätä. Toisaalta olen myös kiinnittänyt syömisiini enemmän huomiota. Varsinkin, kun nyt taas alkaa olemaan hyvä vihannes- ja hedelmäkausi, niin olen palannut juurille ja alkanut surauttelemaan smoothieita sekä syömään enemmän salaatteja.



Liikunnat:
Ma: -
Ti: -
Ke: Vaunukävely 30 min
To: -
Pe: Kuntosali 50 min
La: -
Su: Vaunukävely 3,7 km 40 min

Vappuaattona kaupungilla kävelin ees sun taas, aktiiviseksi kirjasin 30 min vaunujen työntelyä. Perjantaina en malttanut olla lähtemättä salille, koitin kuitenkin hieman iisimmin ottaa. Tasapuolisesti treenasin jalkoja, käsiä ja keskivartaloa.  Sunnuntaina käytiin koko perheellä iltapäiväkävelyllä kaupan kautta.


#Syntilista:
Ma: -
Ti: -
Ke: Pieni vappumunkki, munkkirinkilä, simaa puolisen litraa
To: Vappumunkki, simaa
Pe: 1 kpl voileipäkeksi tuorejuustolla
La: Muutama pieni pala suklaata + sokeritonta suklaata pari palaa
Su: -

Herkuttomuus sujuu niin hyvin, kuin olosuhteisiin nähden nyt vaan voi mennä. Miksi joka hiivatin viikko pitää olla joku juhla/pyhä, jolloin ei vaan voi olla näitä harvinaisia herkkuja syömättä?! :D Lisäksi messuilla oli tuon Herkkutuotteen myymiä suklaa- ja toffeemaistiaisia tarjolla, pakkohan se oli niitä maistella. Ostin  itselleni sokeritonta chilisuklaata pahimpaan herkkunälkään. Ja jos ei nämä houkutukset riitä, niin niitä houkutuksia kyllä riittää - viime viikolla kaupassa jaettiin pääsiäissuklaata asiakkaille ilmaiseksi! Pakkohan se oli tarjoukseen tarttua, mutta maltoin mieleni ja edelleen suklaamunat nököttää herkkukaapin ylähyllyllä. Ja kaupan karkkikäytävällä (jos minä saisin päättää, niin nämä kaupan karkkihyllyt sijottaisin kyllä ihan muualle kuin kassojen viereen) hermoja kutkuttaa Fazerin uutussuklaa, mustikkajugurtticrisp. Kyllä nyt koetellaan joka taholta. Arvatenkin käyn ihan ensimmäisenä ostamassa tämän suklaalevyn, kunhan tästä kesäkiristä toivun.


Viikon kuvasaalis on vähän heikohko, luurini on edelleen huonossa, eikä kameraa muista/jaksa aina kantaa mukana.