Talvi oli hetken ainakin

 Ulkona on pimeää, vesi tippuu räystäältä ja koko päivän on tasaisen harmaa keli. Marraskuu on siis tullut. Onneksi jälleen kerran aivan ajallaan saimme kuitenkin nauttia jo hetken ensilumesta. Syyslomaviikolla, joka aina täällä Oulun seudulla on viikko 43, satoi lunta niin, että sitä oli muutaman päivän ajan ihan maassa asti. Minulla oli keskellä viikkoa pari vapaapäivää ja niinpä esikoisen syyslomaviikon kunniaksi otettiin pieni irtiotto kotioloista ja käytiin ihan minireissussa.

Aika menee menojaan ja viime käynnistä mummolaan on vierähtänyt taas tovi. Muistaakseni viime syysloman aikaankin olin töissä ja samoin koko vuoden enemmän ja vähemmän. Tänä aikana on ehtinyt tapahtua tietysti monenlaista. Mummolakaan ei ole enää entisellään kun sieltä puuttuu tuttu isomummo. Lapsillakin oli hirveän vaikea ymmärtää, että vaikka mennään mummolaan, isomummo ei enää asu siellä vaan käytiin häntä katsomassa eri paikassa.

 Tuolla pohjoisessa lunta tulikin sitten jo reippaammin. Lapset pääsi tekemään lumiukkoja, heittelemään lumipalloja ja tekemään lumitöitä. 

Oon aina varoitellut lapsia siitä, etteivät söisi lunta. Siellä voi olla linnun kakkaa, hiiren kakkaa, koiran pissaa, hämähäkkejä... Nytpä ainakin isommat lapset taitavat uskoa tämän, kun metsässä kävellessä lumihanki oli täynnä sääskiä ja nähtiin ihan järjettömän iso hämähäkki kävelevän lumen päällä. Vaan lienekköhän muistavat tuon kovin kauan...

Syksy puolivälissä

Lokakuukin alkaa pian vedellä viimeisiään ja ikään kuin vahvistuksena tälle, satoi Oulun seudulla eilen ensilumi. Melkein kuin tätä ennakoiden ehdin postaamaan Facebookissa kuvan, jossa neljä vuotta sitten seisoin pihalla pikkuruinen S-vauva topattuna vielä vähän liian isoon toppapukuun ja ensilumi oli silloinkin juuri satanut maahan. S oli aamulla kyllä haljeta riemusta, kun kävi päästämässä kissan sisälle ja huusi, että "Mää näin lunta!!!". Jos lapsi olikin riemuissaan, niin itse en niinkään lähtiessäni kesärenkailla suurin piirtein ristinmerkkejä piirtäen ja toivoen, että matka kouluun ei päättyisi ojanpenkalle.

Mutta syksyn puolivälistä kun puhun, niin tarkoitan koulun syyslukukautta, missä tosiaankin kalenterin sivut alkaa kääntymään pikku hiljaa taas voiton puolelle. Tai no, voiton ja voiton, sillä raskaimmat koetukset ne on vasta edessä päin. Juuri päättyi meidän syksyn kolmas lähiviikko, tässä olisi muutama viikko aikaa etäopiskelulle ja sitten onkin kaksi lähiviikkoa putkeen harkkatunteineen ja tentteineen ja sen jälkeen alkaakin jo neljän viikon harjoittelu. Jotta tässä ei olisi tekemistä tarpeeksi, niin minähän oon syksyn taas hopseillut kolmea edellisen vuosikurssin opintojaksoa, jotka totta kai on suunniteltu tälle syksylle niin, että meidän oma ja ed. vuosikurssin lähiviikot kulkee päällekkäin (jossa siis ei ole mitään järkeä), mikä ei todellakaan edistä omaa opintojen suunnittelua ja hopseilua. Tästä on kyllä keskenämme hiuksia revitty ja palautetta annettu ja aion antaa vielä toistamiseenkin. Sen verran tämä on aiheuttanut päänvaivaa, että omaa lukkaria on saanut ihan huolella suunnitella ja koska kaikki harkat ja simulaatiotunnit on pakollisia, niin osa suorituksista jää nyt pakostakin sitten roikkumaan hamaan tulevaisuuteen. Että se niistä nopeutetuista opinnoista siis.

Mutta kaiken kaikkiaan on opiskeltavat asiat kyllä olleet mielenkiintoisia ja pikku hiljaa huomaa, että ehkä sitä jotain alkaa oppimaan (tai lähinnä muistamaan oppimaansa). Kaikki lääkehoitoasiat ei ole enää niin utopiaa ja sairauksienkin tunnistamisessa alkaa jo vähän tulla jonkinlaista tuntumaa, vaikka vielä paljon opittavaa onkin. Ollaan päästy harjoitustunneilla mm. kanyloimaan toisiamme ja sehän ei ollut ollenkaan niin helppoa, mitä luulisi, en nimittäin onnistunut opiskelukaveria kanyloimaan vielä neljännelläkään yrityksellä. Nukeilla ollaan saatu harjoitella nenä-mahaletkun laittoa ja katerointia, vaikka jälkimmäistä olenkin päässyt myös oikeassa työelämässä jo jonkin verran kokeilemaan.

On tässä onneksi niitä edellisiäkin roikkuvia suorituksia ehtinyt paikkamaan. Pääsin läpi ruotsin tentistä (vaikka suorittaja-minä olis ollut enemmän tyytyväinen vielä korkeampaan arvosanaan mutta lukemiset jäi nyt taas yhdelle päivälle) ja kävin juuri eilettäin tenttimässä yhden kurssin ja yhdet lääkelaskut, joissa en taaskaan ekalla päässyt läpi. Näitä lääkelaskutenttejä nyt ropisee, kun useamman opintojakson osasuoritukseen kuuluu lääkelaskutentti eli niitä ei näköjään karkuun pääse.

Meidän kakkosvuodelle kuuluu vielä paljon sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvia opintoja ja moni onkin toteutettu yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Tälle vuodellehan OPSin mukaisesti kuuluu Mielenterveys- ja päihdehoitotyön, Kliinisen I ja II ja Ikääntyneen hoitotyön harjoittelut. Itse pääsen tällä kertaa hieman vähemmällä, kun oon yhden harjoittelun edellä, keväällä voi sitten vähän hidastaa opiskelutahtia kun muut on harjoittelussa. Edellisen vuosikurssin kanssa on sitten saanut jo keskittyä enemmän terveydenhoitajan työnkuvaan ja kyllä mua edelleen enemmän kiinnostaa juuri tuo puoli, etenkin Naisten ja lasten hoitotyön opintojakso on ollut kiinnostava.

Eli suunta on koko ajan eteenpäin, vaikka välillä meinaa vähän vastustaakin. Opintopisteiden perusteella mulla ois jo 1/3 opinnoista takana päin, mutta paljon opittavaa tässä on ja mm. opinnäytetyön tekeminen ja iso määrä harjoitteluja vielä edessä ennen valmistumista. Opinnäytetyön aihe on vielä vähän hakusalla, meillähän nekin tehdään vähintään kahden hengen porukoissa, mutta jotain kyllä alkaa olla selkeästi mielessäkin joten eiköhän tuonkin kirjoittaminen tule tässä vielä syksyn päälle alkamaan. Hommat ei siis ihan heti lopu eli jos nyt minusta ei näy eikä kuulu mitään, niin voi syyttää ihan näitä opiskeluita! :D

Pöllöpuistossa

Lauantaipäivän kunniaksi lähdin lasten kanssa ulkoilemaan. Kun aamupäivän pyykkirumba oli selätetty ja lapset hyppi jo seinille, piti lähteä itselläkin jo ulos, samalla kylille asioimaan. Matkalla keksin, että jos käytäisiinkin meille aikaisemmin tuntemattomassa leikkipuistossa niiden tuttujen sijaan. "Jaksetaankohan kävellä?" - no hyvä oli Sn vastata "joo", kun istui vaan kärryjen kyydissä. ;) Oli hyvä pilvinen ilma eikä kiirettä mihinkään, niin kierrettiin sitten katsomaan "Pöllöleikkipuistoon".

Olipa vaan vaikea löytää koordinaatteja tälle leikkipuistolle, joten vastaavan varalle mainitsen, että kyseinen "Pöllölaakson leikkipuisto" alias Ytinkarin leikkipuisto alias Isoniitynpuiston Leikkipaikka sijaitsee Isoniityntien ja Ytinkarin tien välisellä puistoalueella. Nyt toivottavasti joku muu löytää suorilta paikalle, eikä harhaile metsässä ja kierrä pisintä mahdollista tietä. ;)

Olipa vaan ihastuttava leikkipuisto ja virkistävää näin äidillekin kiertää vähän uusia paikkoja. Pikkuruinen puisto, mutta siisti ja leikkivälineitä oli niin isoille kuin pienillekin. Meidän molemmat kiipeilijät oli ihan innoissaan liukumäki-kiipeilyteline -kompleksista, S oppi kiipeämään ylös jokaisesta mahdollisesta paikasta ja Rllekin oli vähän haastetta portaissa, jotka ei pysyneetkään paikallaan.

Mentiin paikalle pilvisellä ilmalla ja kohta ripsasikin vettä. Onneksi pisaroita oli vaan muutama. Ilmassa oli kyllä jo syksyn enteitä, puista putoili jo keltaisia lehtiä. Puiston vierestä pienestä metsästä saatiin kerättyä pari kourallista pientä välipalaa, mustikoita ja jo kypsiä puolukoitakin.

Viihdyttiin sitten puistossa jopa suunniteltua pitempään. Kohta aurinko pilkisti pilvien välistä esiin ja ilmasta tuli oikein kiva. Puistoon pyöräili pari "koululaista", näin, miten S seurasi kiinnostuneena, mitä isommat tytöt puuhaili. Kohta hän jo juoksikin tyttöjen perässä metsään. Tytöt pyöritteli vähän silmiään, kun S seurasi heitä koko ajan, matki kaikkea mahdollista ja alkoi mennä heidän leikkeihin mukaan. Kävipä Rkin vähän juttelemassa heille ja yritti juosta perään. Kohta tytöt nimesi Sn krokotiiliksi, jota he yrittivät pakoon. ;)

Meillä tulikin lopulta ulkoiltua koko iltapäivä ja itselle kertyi kyllä mukavasti kävelykilometrejä jalkojen alle. Mulla on uus puhelin ja siinä on askelmittari, jonka pitäisi mitata askeleet ja kilometrit. Tilastot nyt ei kuitenkaan ihan pidä paikkaansa, koska minun askel vastaa näköjään 1-3 askelta eikä kilometrimittarikaan ollut ihan ajan tasalla, vaan on mitannut matkaa vaan puolet ajasta. Kävelyä kertyi kuitenkin kaikkinensa lähes kymmenen kilometriä eli aika hyvä saavutus päivään, jolloin tarkoitus ei ollut tehdä mitään. :)

Pörrösukat

*Lukijan toivepostaus*

Kalenterissa kääntyi jo maaliskuun sivut ja ihanasti on kevätaurinko alkanut jo pilkistää taivaalta. Silti täälläkin oli vain muutama päivä sitten pakkaslukemat tippuneet taas -20 -asteeseen... Toivon kovasti, että nyt mentäisiin jo kevättä kohti ja kylmät ilmat ois jo menneen talven lumia. Uunia on saanut lämmittää ja villasukissa hipsutella jo ihan tarpeeksi. Liitetään tämä IKÄKRIISI vielä tähänkin, mutta viime aikoina olen tullut todenneeksi, että ilmeisesti ääreisverenkierto alkaa heikentymään, koska jatkuvasti etenkin varpaat on jäässä.

Joulupukki toi minulle viime jouluna joululahjaksi paritkin pörrösukat. Erityisen viehtynyt olen ollut näihin lempivärilläni sävytettyihin Puman pörrösukkiin. Lukija toivoi minulta postausta näiden tiimoilta ja postaus on jäänyt tekemättä siksikin, että jatkuvasti pyykkikoneesta tulee ulos vain toinen sukka. >)

Nämä Puman pörrösukat on varustettu liukuesteillä ja meidän laattalattialla nämä on kyllä ehdottomat. Ei pääse heti liukastumaan. Juuri tuon ominaisuuden vuoksi nämä on ylivertaiset verraten muihin vastaaviin sukkiin. Lämpimät ovat ja miellyttävän tuntuiset jalassa.

"Aito ja Alkuperäinen Kotimainen Pörrösukka: Sidosteen 1970-luvulla keksimä ja kehittämä aito ja alkuperäinen Pörrösukka© on kestänyt aikaa ja kehittynyt ajan mukana. Se on ehtinyt ihastuttaa ja ilostuttaa monet isot ja pienet jalat lämmöllä ja ylellisellä pehmeydellään. Pörrösukka on alun perin suunniteltu tuomaan lämpöä ja hyvää mieltä pimeisiin ja viileneviin iltoihin. Sukkien muhkea ja ylellisen pehmeä rakenne syntyvät vuosikymmenten ammattitaidolla ja kokemuksella edelleen Tampereen tehtaalla. Aidon ja alkuperäisen Pörrösukan löydät vain Sidoste-merkin alta!

Pörrösukat ovat haluttu pehmeäpaketti myös pukinkonttiin. Tuotteessa yhdistyvät lämpö, ylellisyys, Suomalainen työ ja laatu." Lainaus: Prisman verkkokauppa

Ainoana sukkien miinuksena sanoisin ohjeistetun pesulämpötilan, joka on 40 astetta. Järjestäänkin sukkia pitäisi pystyä pesemään 60 asteessa. Tarrapohjat on vielä kestäneet pesua, mutta kuten näkyy, on materiaali jo nyppääntynyt. Se tosin ei käytössä haittaa, vaan on lähinnä esteettinen pulma.

Tekemistä pakkaspäiviin

Viime päivinä on pakkanen paukkunut enkä varmasti ole ainoa, joka on miettinyt, miten saada taaperon aika (ja energia) kulumaan. Ja vieläpä loma-aikaan, kun kerhot, kahvilat yms. on kiinni. Tosin meillä onneksi otettiin varaslähtö perhekahvilan kevääseen ja oltiin maanantaina siis perhekahvilassa - tämän jälkeen kumpikin lapsi nukkui autuaasti parin tunnin päiväunet (harvinaista herkkua alkaa olla nykyisin). Kuitenkin tämän jälkeen täällä Oulun korkeudella pakkasta oli parhaimmillaan -29 astetta, enkä kyllä edes viitsinyt ajatella auton starttaamista ja lähtöä kylästelemään.

Käykää ulkona

Eräässä äitiryhmässä FB:ssä tästäkin oli hyvä keskusteluketju ja sielläkin jaettiin hyviä keinoja taltuttaa lasten energiaa sisätiloissa. Kuitenkin useamman ohjenuorana oli, että olipa miten kylmä tahansa, pieni happihyppely pihalla käydään tekemässä. Vaikka pukemisruljanssi inhottaakin jonkun vartin ulkonaolon vuoksi, kannattaa se tehdä. Minä kun ensimmäistä kertaa isille ehdotin viedä ylienerginen S ulos, tokaisi hän, että yksinäni saan mennä, jos tykkään niin paljon tuolla kylmässä olla. Muutaman tunnin päästä oli kuitenkin jo hiljaista miestä, ja puettuani Sn ja näiden mennessä kahdestaan hakemaan polttopuita, oli S jo viiden minuutin päästä nukahtanut pulkkaan. Olikin sitten sanoma jo ihan päinvastainen, että jos hän tämän olisi tienyt, vie hän joka päivä Sn ulos! Ulkonaolo kovilla pakkasilla on vain pukeutumiskysymys! Ja sisällä voi käydä hetken lämmittelemässä paleltuneita näppejään ja lähteä taas uudelleen ulos.

Kulje lähikauppaan kävellen

Ei tosiaan ole järkevin vaihtoehto laittaa autoa pariksi tunniksi roikkaan muutaman minuutin kauppareissun vuoksi, jolloin auto on taas hetkessä jäässä. Eli jos vaan suinkin pystyy käymään lähikaupassa kävellen, niin tee se. Ja tiedänpä monta, jotka kulkee näilläkin keleillä pyörällä ja itse myös tuota olen vuosikausia harrastanut, vaikka vähän tahmeaa kulku saattaa ollakkin. Minäkin Sn kanssa tein pienen kauppareissun, pulkalla edelleenkin, meillä kun lähikauppaan ei onneksi mene viittä minuuttia kauempaa kävellä. S onkin nyt alkanut ihan eri tavalla innostumaan kauppareissuista, ja vaikka ehdotinkin siellä hänelle autokärryjä, jotka ennen oli ihan hitti, niin neiti välttämättä halusi itselleen pikkukärryt, että hän pääsee itse ostamaan!

Luovaa tekemistä pikkukäsille ja -jaloille

Piirtäkää, maalatkaa, askarrelkaa, rakennelkaa majoja. Sisätiloissa luovuus valloilleen! Keskittyminen johonkin mukavaan näpertelyyn auttaa laittamaan taaperon edes hetkeksi istumaan paikalleen. Meillä S on nyt innostunut värityskuvista ja haluaa äidin aina mukaan "piirtämään". Ymmärrän nyt kyllä hyvin, miksi ne aikuisten värityskirjat on olleet viime aikojen hitti, onhan tuo koukuttavaa puuhaa. Majaleikit on varmasti vähän isompienkin lasten mieleen. Samaan kategoriaan meillä menee myös laulaminen ja tanssiminen ja DVD:ltä pyörivä TitiNalle oli taas pitkästä aikaa mieluinen äidinkin korville.

Katsokaa elokuvia ja suosikkisarjoja

Arvaan, että Netflix on ollut viime päivinä suosittu palvelu. Maksullisten ohjelmien ohella on myös paljon ilmaispalveluja, joista voi katsella sekä lasten että aikuisten ohjelmia. Toistaiseksi itse en vielä ole löytänyt sopivaa rakoa katsoa omia suosikkisarjoja (puhumattakaan niistä uusista, joiden suhteen olen pudonnut kelkasta täydellisesti), vaikkakin mm. perjantai-illan Voice of Finland meni nyt Pakko katsoa -kategoriaan. Meille viime päivien pelastus on ollut Ylen Lasten Areena, jonka saa ladattua niin puhelimeen, tablettiin, tietokoneeseen kuin muuhun internetyhteyden mahdollistamaan laitteeseen. Me taannoin hankittiin televisioon Internet TV Box, ja sen kautta on nyt katsottu lähes nonstoppina mm. Risto Räppääjää.

Petivaatteet ulos tuulettumaan

Sopivasti nämä pakkaskelit sattuivat nyt joulun jälkipyhille, kun ohjelmassa oli muutenkin joulun poissiivoaminen. Samaan siivoamisrumbaan mattojen ohella kannoin petivaatteet ja sohvatyynyt pihalle tuulettumaan. Vaikka pölypunkkien karkottaminen ei se varsinainen tarve olisikaan, on ulkoilmassa raikastunut peitto ihana vetää illalla nukkumaanmennessä päälle. Hyvänä vinkkinä myös kaikki lelut voi viedä pakkaseen pöpöt tappamaan.

Sulata pakastin

Parempaa ilmaa pakastimen sulattamiselle saa hakea! Pakasteet saavat osakseen syväjäädytyksen ulkona. Vaikka meillä kahden avoinna olevan pakastimen sulattaminen saattoi hetken vaikuttaa negatiivisesti lämmitykseen, oli sulattamisen tarve näköjään hyvinkin paikoillaan, ja pitkässä juoksussa energiaa tullaan luultavasti taas säästämään. Samalla tulee tehtyä myös inventaario arkkupakastimen kätköihin ja hyödynnettyä jo "unohdetut" ruuat ruoanlaittoon. Meillä S olisi myös innokkaasti auttanut äitiä tässä puuhassa (varsinkin siinä pakasteiden syömisessä, kun hoksasi jäätelöpakkaukset...), mutta edellä mainitut vinkit mm. telkkariohjelmien suhteen kannattaa hyödyntää tämän prosessin aikana.

Äidille omaa aikaa

Tiedätte varmasti, että useamman päivän sisälläolon jälkeen äidin päässä kohta piippaa ja pahasti... Jos lapset siis nukkuvat päiväunia, ota tämä aika itsellesi ja tee eteenpäin omia juttujasi. Jos taas päiväunista on jo luovuttu, valjasta isi, mummo tai muu auttava käsi lapsia hetkeksi hoitamaan. Arvaatte varmaan, mitä olen taas ottanut itselleni uuden työn alle, kun hetkenkin saan omaa rauhaa. Olipa se sitten ompelu, salilla käynti tai nukkuminen, tunnin-parin breikki äidille tulee varmasti auttamaan koko perheen hyvinvointiin. :) (Ja hei, suokaa tämä vastavuoroisesti myös isille, mikäli hän vielä on kotona eikä esimerkiksi jo palannut lomilta töihin).

Sataa, sataa ropisee

Sataa, taas. Neljättä päivää putkeen. Maanantaina ehti jo riemuita, että nyt kesä on täällä. Aamusta näytti jo mittari melkein kahtakymppiä, eli kipastiin lähikaupasta ostamassa kauan mielessä ollut lasten uima-allas - päästään ees joskus tälle kesälle uimaan (merelle tuskin vielä tarkenee!).

Illasta sitten, juuri kun sain pyykit narulle ulos kuivumaan, alkoi sataan vettä! Ja niin se sataa vieläkin. Hermot alkaa mennä...  Piti sitten keksiä jotain tekemistä eiliselle sisällä kökkimisen sijaan. Tietysti just parhaimpaan kesäloma-aikaan on kaikki (kaupungin) uimahallit remontissa ja kiinni. Eipä se sitten muu auttanut kuin suunnistaa Nallikariin...

...ja vaikka itse rannalla näky oli aika lohduton, niin onneksi uimahalli on vieressä ja kylpylässä uidessa voi hetken kuvitella olevansa vaikka jossain kauempana lomalla.

Pieni vesipeto olis tietysti halunnut kokeilla kaikki hurjimmat liukumäet. Kaksi kertaa laskettiin siitä tunnelista ja äitiä taisi pelottaa, lapsen ollessa aivan riemuissaan. Mutta tais riittää se kaks kertaa, sen verran kuitenkin hurjaa menoa, että kohta oisin jo syöksysynnyttäny sinne tunneliin. Kylmässä altaassa käytiin myös, lapsi etunenässä sinne oli menossa, mutta sitten sisu meni pussiin ja äitin sylissä hän kuitenkin edelleen siellä halusi käydä. Pyörähdettiin siis ulkonakin mutka uimassa.

Uinnin jälkeen ainakin äitillä oli jo hirveä nälkä, ja yhtäkkiä alkoi tehdä mieli pitsaa ja jäätelöä. Muutamaa eri vaihtoehtoa miettiessäni tulin päätökseen, että mennään kerrankin Raxin buffettiin, sen pehmistä olenkin vähän aikaa halunnut syödä.

"Terveellisen" aterian päätteeksi (itse vedin 2 lautasellista pitsaa - mutta runsaan salaatin kera! - ja pari kupillista jäätelöä (lapsi söi sen vohvelin, mutta tuo lastenmuki toimikin oivana jäätelökuppina), oli kyllä ähky. Lapsen suosikkia oli salaattibuffetin kananpalat, lihapullat, tomaatti, kurkku ja tacolastut - ja jätskistä se vohveli. Mutta on kyllä tuonikäiselle hintaa aterialla, eihän neljä euroa paljon ole, mutta on se pieni ero mitä 2- tai 6-vuotias jaksaa syödä, eli hintapolitiikka ei ihan ole kohdillaan (monissa ravintoloissa buffet tuon ikäiselle on tyyliin 1-2 euroa, ellei jopa ilmainen!) Selvittiin myös ainoastaan yhdellä onnettomuudella, kun S kippasi tuolilla takaperin. Sen lisäksi piti kinastella leikkinurkkauksessa muiden lasten kanssa, ja piti kahdeltakin eri lapsoselta laittaa pyytämään anteeksi tönimistään. (Oikein vielä katsoi hymyssä suin äiti, sanoi että "toni" ja alkoi tönimään yhtä poikaa - mutta onneksi vielä leikkivät senkin jälkeen hetken jotain irvistysleikkejä).

Vielä jaksoi siis tuommoista tekemistä keksiä. Mutta jos nämä ilmat jatkuu tällasina ja itselle tulee ties milloin tukalat oltavat, niin kyllä tulee vaikeus miettiä, että mitäs sitten! Muutamat äiti-lapsitreffit oon sopinut ens viikolle, että saa S ainakin seuraa (ja äiti toki myös) jos ei muuta pääse tekemään.

Liikunnat maaliskuu

Liikuntakärpänen se jatkoi surinaansa lähestyvän kevään alla (en allekirjoita väitettä, että nyt ois mikään takatalvi, ainakin Oulun seudulla maaliskuu on kyllä ihan täyttä talvea vielä!).

Yks aktiivisuuteen suoraan vaikuttanut asia oli tuo kaksiviikkoinen aikuisten uimatekniikkakurssi, jonka puitteissa kävin uimassa kolme kertaa viikossa. Opittiin vapaa-, rinta- ja selkäuinnin perusteet. Nyt voi sanoa, että enhän minä ennen tuota kurssia osannu uida laisinkaan! Jos opit on sieltä 7-vuotiaan kesäuimakoilusta, niin voitte kuvitella, mitä se on ollu. Tärkeimpänä itelle opin hengitystekniikan, eli uimaan pää veden alla. Hankaluuksia tuotti alkuun suuhun menevät (etu)hiukset, eli sen verran piti välineitä hankkia, että uimalasien lisäksi ostin uimalakin! Uimatyyleistä ite suosin vapaauintia, siinä on silti edelleen hiottavaa eikä rintauinnin potkutkaan suju ihan ammattilaisten lailla. Kunnon uimataito vaatii siis paljon harjoittelua!

Harmiksi en oo päässy kurssin jälkeen treenaamaan ku kerran, kalenteri on ollu täynnä kaikkea muuta ohjelmaa. Ja hei, meidän kurssilla oli parikin naista, jotka ei aijemmin oo tykänny uida laisinkaan ja nyt tekniikat opittuaan puhkuivat intoa aloittaa uimaharrastus. Eli suosittelen tuollaista kurssia aivan kaikille!

Hiihtämässäkin oon taas käynyt kun totesin latujen olevan vielä aivan hiihtokelpoiset. Pusersin jo 10 kilsan lenkin ja kun sekin jo tuntui helpolta, lisäsin matkaa ja hiihdin tuon ladun pätkän päästä päähän ja takaisin, 12 km. Oli kyllä tahmeaa plussakelissä pehmeässä lumessa, olin jo parin kilsan kohdalla väsyny. Sisulla mentiin ja kun vielä rankaisin itteeni ed. illan sipseistä niin pakko oli mennä! Tahmeaan oloon (=sykkeet pilvissä) saattoi vaikuttaa myös lähestyvä flunssanpoikanen, koko viikon on kurkkukipu tehny tuloaan ja nyt viime yönä se iski kunnolla!

Saa nähdä oliko hiihdot siinä vai vieläkö pääsiäisenä ehtis hiihdellä vähän pohjoisempana Koillismaan maisemissa. Ajellaan esim. Syötteen ohi, jos terveenä oon ja sää suosii niin vois vaikka siinä tehdä pienen pysähdyksen ja happihyppelyn.