Poni- ja eläintouhuissa

Koitan aina välillä keksiä vapaapäiville muutakin tekemistä lapsille kuin pelkkää kotona istuskelua ja keskenään kisuamista. Niinpä osui jälleen silmiin pieni mainostus Facebookissa Hietasaaren Ponipihan ponitouhuista, ja S oli oikein innokkaasti lähtemään sinne lyhyelle kurssille.

6-vuotiaalle reippaalle ja eläinrakkaalle esikoisellemme oli juuri omiaan 2 h kestävä kurssi, jolla oppisi hoitamaan poneja ja muitakin pihan eläimiä! Mm. yksi hänen tulevaisuuden toiveammateista kun on eläintenhoitaja, niin nytpä hän sai vähän kosketusta siihen, millaista se eläintenhoito saattaisi olla.

Vein tytön Ponipihalle, jossa pari muuta tyttöä jo odottelikin kurssin alkamista. Jätin Sn sinne pienen eväsrepun kera ja lähdin sillä välin poikien kanssa asioimaan muissa touhuissa.

Kun tultiin takaisin, siinä ne kaikki tytöt tuli vastaan heinäpaalua hevosille kantaen. Oli kuulemma ollut oikein mukavaa ja olivat saaneet hoitaa eläimiä ja ratsastaa aasilla. Taisi samalla jännityskin karista isoja eläimiä kohtaan, niin rohkeasti kun S näytti, miten tarjoaa isolle hevoselle heinää. Tuo lienee omasta mielestäni se kurssin kohokohta - oppii, miten käyttäydytään isojenkin eläinten kanssa. Ja voi olla, että pitää vierailla Ponipihalla taas uudemmankin kerran, ehkä ensi kertaa sitten ihan ratsastuksen parissa.

Päivä maalla

Viikonloppuna koitti jälleen meille jo lähes perinteeksi muodostunut retki maatilalle. 6.-7.7. järjestettiin jälleen Päivä maalla -tapahtuma Ylikiimingissä Sortolan tilalla. Me ollaan tuolla käyty jo parikin kertaa aikaisemmin ja on ollut niin mukavaa, että totta kai lähdettiin taas käymään. Vähän viikonlopun sääennusteet meitä pidätteli, ettei menty käymään paikan päällä jo lauantaina, mutta sunnuntaina kuitenkin päästiin tapahtumaan lähtemään.

Tilalla oli poniratsastusta ja kärryajelua, paloauto, erilaisia myyjiä ja arvontapisteitä. Itselleni kuitenkin eläimet oli se näkemisen arvoinen asia: tilan omat lehmät, vasikat, kanat, puput, viiriäiset, lisäksi paikalla oli lampaita.

Nuorimmainen oli ihan innosta soikeana, kun pääsi pois rattaista ja näki vasikat! Olisi halunnut kiivetä aitauksen sisään niitä katsomaan. Kävijoillä oli lisäksi mukanaan omia koiriaan ja niitä J myös mielellään seuraili ja oppi sanomaan "hau".

Lasten mielestä parasta oli tietenkin leikkipaikka, jäätelö ja keskimmäisen mielestä lisäksi traktorit.

Jäätelö oli totta kai hyvää myös. Itse maistoin salmiakkipippuria ja oli kyllä juuri sopivan salmiakkinen!

Nyt kun on tälle kesää kokemusta myös italialaisten jäätelöisten maistamisesta niin kyllä silti pakko sanoa, että suomalainen aito maatilan jäätelö vetää pitemmän korren! Onkohan näitä Sortolan jäätelöitä missään jätskikiskalla myynnissä?

Kesäfestareilla

Eipä olisi voinut Kaikkien kesäfestarit sattua sopivampaan aikaan kuin siihen, että täällä Oulussakin lämpötilalukemat tavoittelee hellelukemia! Iltapäiväksi piti lapsille muutenkin keksiä jotain ajanvietettä ja lähdettiin sitten käymään festareilla. Mukavasti oli väkeä liikkeellä ja lapsille keksitty monenlaista tekemistä, niin ei tosiaankaan tullut aika pitkäksi!

Tapahtumassa esiintyivät mm. Liikkuva Laulureppu ja Janna. En ole minäkään ennen Liikkuvan laulurepun konsertissa ollut, joten oli mukava kuulla muutamia tuttujakin lauluja setistä. Lapsia kiinnosti lisäksi pomppulinna ja poniratsastus, pienimpää ihastuttivat myös koirakaverit. Lisäksi Onnenpyörästä voitettiin karkkia, sipsiä ja pillimehut, jokainen pyörittäjä sai tikkarit ja R voitti lisäksi Jokerista lipun AC Oulun peliin. Pääsee siis kesän aikana katsomaan jalkapallo-ottelua!

Pomppulinnaan meidän keskimmäinen villikko tosin onnistui saamaan porttikiellon, kun ei minun eikä Pomppulinnan vahtijan käskyjä noudattanut. Ihan asiasta sai kyllä kiellon mennä enää pomppimaan ja toivottavasti jatkossa tajuaisi uskoa aikuisiakin, asiasta käytiin kyllä keskustelua moneen kertaan jälkeenkin päin. Muuten lapset tykkäsi tapahtumasta ja onnistuttiin myös lopulta löytämään meidän nurmikentälle hukkunut tutti, kun aikamme etsittiin ja pyörittiin alueella. Olisi ollut harmi se menettää ja automatka takaisin olisi voinut sujua vähemmän hiljaisemmissa merkeissä! 

Ranuan eläinpuistossa

Olen jo monen vuoden ajan halunnut käydä lasten kanssa Ranualla, mutta aina on kuitenkin tullut reissu syystä tai toisesta jätettyä väliin. Omasta käynnistä Ranuan eläinpuistossa on kuitenkin aikaa jo sen 20 vuotta ja uusia eläimiä on tehnyt mieli mennä katsomaan aina, kun ne ovat olleet ajankohtaisia. Tällä kertaa halusin lapsille kuitenkin jonkun pienen kesälomamatkan tarjota ja suunnittelin reissun niin, että ajeltaisiin Ranualle ja siitä jatkettaisiin mummulaan. Tutustuin nettisivuilla ohjelmaan sen verran, että tähtäsin tulomme aikataulullisesti karhujen ruokintanäytökseen.

Aikataulu piti hyvin kutinsa vaikka melko kiireesti sai taas lähteä matkaan. Ajomatka kesti tasan kaksi tuntia ja ehdittiin juuri sopivasti kiertää polku niin, että osuttiin paikalle jääkarhujen ruokintanäytöksen alkuun. Ihmisiäkään ei ollut liikaa, niin nähtiin hyvin aitojen välistä jääkarhut. Ruskea karhu esitteli meille temppujaan. Lapset kyllä tykkäsi, kun kerrankin näkivät eläimet oikeasti eikä ne olleetkaan vaan jotain satujen mielikuvitusolentoja!

Lapsillakin oli tietysti tässä vaiheessa jo hirveä nälkä ja meillä olikin eväät mukana. Sopiva eväintensyöntipaikka sattui olemaan vieläpä karhuaitausten luona, joten tämä evästauko osui tosi hyvin kohdilleen. Saatiin eväät syötyä, kun ensimmäinen sadekuuro iski päälle ja saatiin sen loppumista odotella hetki katoksessa. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen mankuminen siitä, että milloin me lähdetään pois... Se loppui kuitenkin siihen, kun päästiin uudestaan karhuaitauksille ja tovi katseltiin ja kuunneltiin, kun ruskea karhu makoili kivellä, nuoleskeli sitä ja piti ihmeellistä hyrinää. Pienin retkiläinenkin hihkui karhut nähdessään ihan innoissaan.

Oma tärppi oli nähdä sudet, ja Ranualla olikin uusi susipariskunta, jolle oli lisäksi nimikilpailu käynnissä. Siinä hetki sitten viivyttiin ja yritettiin keksiä susille nimiä. Tässä vaiheessa alkoi toinen kuurosade ja tällä kertaa saatiin niskaamme rakeita. Kiinalaiset turistit olivat toki kokemuksesta innostuneen oloisia. Onneksi jälleen reitin varrella oli katos, jonka alla hetki taas odoteltiin kuuron loppumista ja katseltiin ilveksen nukkuvan kiven vierellä ja ahmojen syöntiä.

Lasten mielenkiinnon pelasti kuitenkin reitin varrelle osunnut temppurata, jolla pääsivät välillä kokeilemaan kekseliäisyyttään. Pidettiin tähän väliin myös kahvitauko, ja jäätelöt maistuivat auringonpaisteessa. Saatiin myös seuraksemme uteliaita oravia, jotka ilmeisen tottuneina ihmisiin melko lähellä juoksentelivat.

Tummia pilviä uhmaten kierrettiin vielä nopeasti hirvieläimet. Melkein meni loppumatka juoksuksi, kun taas saapui sadekuuro. Sekin onneksi loppui ihan niin äkkiä kuin alkoikin ja sain vielä tsempattua lapset katsomaan alkuun välistä jäänyt lintukierros. Lintukierroksen lopussa alkoi lapsilla kuitenkin jo oikeasti mielenkiinto loppumaan - enemmän houkutteli nyt mennä leikkipuistoon leikkimään. Onneksi ehdittiin kuitenkin vielä näkemään eläinpuiston toinen uutuus, manuli, joka ilmestyi pesästään ja nopeasti luikki häkin kauimmaiseen suojaan piileskelemään uteliailta katseilta. Lapset myös piti tässä välissä taas yhden pienen evästauon, ja sen voimin jaksettiin vielä kerran käydä katsomassa hiiriä sekä nyt uimaan uskaltautunutta saukkoa, joka ääntelystä päätellen toivoi meillä olevan itselleen jotain ruokaa.

Lopulta päästiin kuitenkin leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin vielä Fazerin karkkikaupassa ostoksilla. Mitenhän se myymälä tuntui kutistuneen sitten viime kerran vai liekkö tuota itse vain kasvanut... Mentiin ostosten jälkeen vielä uudelleen leikkipuistoon ja Jkin pääsi vähän jaloittelemaan, ettei ihan koko päivää tarvinnut istua kärryissä. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin jälleen satamaan, ehdittiin autolle pilvien rakoillessa kunnes taivas repesi kunnolla ja vettä alkoi tulla ihan kaatamalla. Sopivassa vaiheessa ehdittiin kyllä poistumaan!

Meillä meni kierrellessä ja kaarrellessa lopulta kaiken kaikkiaan viisi tuntia! Lapset olisi mielellään vielä jääneet leikkipuistoon touhuilemaan pidemmäksikin aikaa ja toivoivat jo, että tullaan täällä käymään uudelleenkin. Myös eläimiä oli kuulemma kiva nähdä. Retki meni yllättävän hyvin yksin kolmen lapsen kanssa, vaikka mm. karkkikaupassa sai olla tiukkana, että todellakaan ei kaikkea osteta. Lapsetkin lopulta viihtyivät hyvin, kun pääsivät näkemään eläimiä oikeasti.

Vähän itseä on jälkeen päin jäänyt mietityttämään eläinten kohtalot ja kuinka pienissä elintiloissa he joutuvat aikansa viettämään. Toki Ranuan eläinpuisto on onneksi mukana monissa eläinten suojeluhankkeissa. Lapsille en tässä vaiheessa viitsinyt pitää mitään valistusta aiheesta, riittää, että heille reissu oli positiivinen kokemus ja saivat hyviä elämyksiä ja käsityksiä pohjoisista eläinlajeista.

Nallikarin Talvikylässä

Käytiin tämän talven viimeisenä aukiolopäivänä Nallikarin Talvikylässä. Aikomus tosiaan oli sinne ehtiä tämänkin talven aikana ja onneksi sattui niin, että ei ollut muita menoja ja keli kohdillaan, että päästiin siellä käymään ja tällä kertaa koko perheellä.

Ollaan käyty Talvikylässä nyt useampana vuonna peräkkäin ja on ilo huomata, että toiminta kehittyy koko ajan. Etenkin Oulun kaupungin matkailulle tämä on hyvä kohde, tuleepahan hyödynnettyä pohjoisen lumikelitkin.

Kovin suuria muutoksia ei Talvikylässä viime vuoteen verrattavissa oltu tehty. Sisääntuloaukkoja oli pikkuisen tehty ehkä järkevimmiksi, mutta aktiiviteetit oli muuten kohdillaan. Hintatasosta en nyt muista mitään verrattuna aikaisempaan vuoteen, mutta nyt uutta lienee ollut lippupaketti, jossa sai kaksi ranneketta edullisempaan hintaan. Ja liekkö ollut vieläkin huokeampi hinta näin viimeisenä aukiolopäivänä.

Kaksi ranneketta ei siis kustantanut kovinkaan paljoa ja sillä sai osallistua tuubiliukumäkiin niin paljon kuin jaksoi, ja neljällä lipulla kokeilla joko reki-, hevos- tai mönkkäriajelua. Itse ajettaviin minimotocrosseihin meidän lapset olivat v i e l ä k i n  liian pieniä, kun ikäraja on 6 vuotta (tätä ikärajaa on nostettu). Ensi talvena sitten pääsee esikoinen itsekin ajelemaan!

Nuorimmaisella sattui olemaan juuri päikkäriaika ja tyytyväisesti hän nukkui lähes koko Talvikylän ajan. Sattui kuitenkin sopivasti heräilemään ennen poislähtöä, niin pääsi hänkin kokeilemaan hoijakassa istumista.