1-vuotias

Meillä asuu veikeä 1-vuotias, joka on itsekin huomannut jo olevansa vähän isompi poika ja vauhtia piisaa!

J on iloinen lapsi, joka tykkää leikkiä muiden kanssa. Varmasti sisarusparin kolmantena oleminen on tarkoittanut sitä, että J on melko sosiaalinen tapaus. Missään vaihessa ei ole oikeastaan ollut vierastamista, vaan uusienkin ihmisten kohdalla hetken aikaa tuumittuaan J ottaa melko nopeasti kontaktia niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

J on kova poika kiipeämään. Kun on selkänsä kääntänyt, on hän ollut salamana jo yläkerrassa ja on saanut keksiä portaikon oven eteen jos jonkinlaista estettä, josta kissa kuitenkin pääsee pujahtamaan välistä. J kiipeilee myös sohville ja kerran onnistuikin sinne pääsemään. Myös pinnasängyn reunan yli hän sai jalan heittämällä yli ja siitä punnertaen itsensä jo kaiteelle roikkumaan, niinpä piti laskea pinnasängyn pohja jo ihan alatasoon. Hän kävelee sujuvasti tukea vasten ja on ottanut jo useamman askeleen ilman tukeakin.

1-vuotisneuvolassa mittoja J:lle tuli 10,545 kg ja 75,6 cm. Pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä, samoin paino menee melko lailla omalla käyrällään. Pituuskasvu on asettunut -1 -käyrälle ja mehän on jo raskausajasta saakka käyty kontrolleissa J:n kasvun suhteen. Nyt käyrällä oli pieni notkahdus ja terkkari oli jo laittamassa pituuskontrolliin, mutta meillä on itse asiassa tulossa muutenkin verikokeet ja lastenlääkärin arvio siitä, jatketaanko kontrollointia. Eli jos saadaan sinne vielä aika järjestymään, niin samalla hoituu tuo 3 kk kontrollointi. Meillä oli alunperin tarkoitus olla tuo kontrolli jo joulukuussa, mutta monien tekijöiden summana otetaan nyt uudet verikokeet ja katsotaan, onko niissä mitään.

J on kyllä hyvä syömään, syö varmaan eniten koko perheestä (äidin jälkeen...). Ruokia menee kaikkia eikä allergioita ole huomattu. Ainoastaan nyt kun tuli neuvolassa puhetta J:n kakan koostumuksesta ja hajusta, niin terkkari suositteli, että jätettäisiin lehmänmaito toistaiseksi kokonaan pois ruokavaliosta ja sen kanssa ei olisi mitään kiirettä. Itse en ole sitä kauheasti vielä J:lle ujuttanutkaan, mutta päivähoidossa toki on ollut käytössä korvikkeet ja varmaan nyt 1-v. korvilla on siirrytty oikeaankin maitoon. Mitään vatsakipuja en kyllä ole huomannut, ainoastaan kakka on muuttunut todella pistävän hajuiseksi ja on löysähköä.

Päivähoidon J tosiaan joutui aloittamaan tammikuussa, kun lähdin harjoitteluun. Hyvin hänellä on onneksi mennyt. Aika hyvin on saatu pidettyä J:llä 4 pv/viikko, alussa oli lyhyempiäkin päiviä. Hän siellä kyllä viihtyy hyvin ja muut lapset on olleet hirveän kiinnostuneita J:tä kohtaan ja hyvin ottaneet "vauvan" joukkoon mukaan. J pääsi samaan päiväkotiin kuin isommat sisarukset, toki hän on pienten puolella niin näkee sisaruksia ehkä aamuisin samassa tilassa ja ulkoillessa. Sisarukset on J:lle kyllä tärkeitä, sen huomaa etenkin tässä vaiheessa, kun J voi itse ohjata omaa toimintaansa. Sisarukset saa monesti ensimmäisenä aamulla halin J:ltä ja heidän peräänsä huudellaan ja lähdetään, jos toinen on vaikka vessassa. J:n toinen opittu sana onkin isosiskon nimi - ensimmäinen tietenkin "äiti".

Rintamaitoa J vielä saa (ja saa vielä pitkään, jos hyvin menee). Meillä on nyt toki päivähoidon aloituksen myötä rytmi muuttunut, heti kotia tullessa pääsee tissille ja sitten yöt on melkolailla menneet tissillä olon puolelle... Eipä siinä mitään, oottelen itse vain vähän rytmien asettumista, ettei niin montaa imetyskertaa jäisi öille. Niihin kyllä vaikuttaa se, jos J nukkuu yöllä minun vieressä - silloin on unet katkonaisempia. J on ollut muutaman kerran jo yökylässä mummilla ja joskus osan yöstä nukkunut isin kainalossa, kun on ollut niin levotonta, etten itse saa nukkua silmällistäkään. Silloin on kyllä J nukkunut ongelmitta! Varmaan se äidin (maidon) tuoksu vähän herättelee välillä.

Vaikka onkin ollut kiireinen vauvavuosi, niin olen siitä kyllä tykännyt ja haikeudella sitä tässä vaiheessa alkaa jo muistella. Totta kai aina harmittaa ja syyllistää vähän, että opiskeluiden vuoksi ei voi panostaa lapsiin 100 %:sti omaa aikaansa, mutta elän toiveessa, että joskus voisin vielä viettää pitkää/oikeaa lomaa ja puuhata kotosalla vain lasten kanssa!

Yhden imetyksen loppu

Pitkästä aikaa tämmöistä aihetta ja kun viimein sen voi ääneen sanoa: Meidän imetystaival on toistaiseksi päättynyt. Kovin pitkää taukoahan tässä nyt ei ole luvassa, mutta yhden lapsen osalta taas näin.

Mulla on pitkään kyllä ollut imetystä kohtaan hyvin ristiriitaiset ajatukset. Vaikka koko ajan olenkin ollut lapsentahtisuuden kannalla, niin kyllä vuoden päivät jo ehdin toivoa, että se loppuisi. Varsinkin raskauden edetessä alkoi tulla ns. nursing aversion eli suomeksi, imetys alkaa tuntua vastahakoiselta. Monella tämä tapahtuu luonnollisesti juuri raskauden aikaan (mutta on heitäkin, jotka pystyy jatkamaan vielä tandemimetystäkin). Totta kai siihen vaikutti raskauden fyysiset oireet mutta myös henkisesti alkoi ärsyttää pikku hiljaa koko touhu. Saa imetin pikkuisen reilut 1v 9kk ja se päättyi sitten sen hetkisen raskauden puolivälissä. Niin kuin kävi nyttenkin. Tällä kertaa imetyksen kestona siis huimat 2v 5kk! Viimeiset imetyshetket osuivat joulun alle, jolloin R vielä kävi kokeilemassa, tulisiko kummastakaan mitään ja itsekin totesi ääneen, että ei tule mitään. Yöimetykset meillä jäi pois kokonaan joskus loppukesästä mikä oli helpotus kyllä itellekin ja Rkin on nukkunut yöt (pääosin) katkeamatta sen jälkeen.

Ei sillä, että tuo pieni tissipoju olisi imetystä unohtanut! Harva se päivä huutaa, että tissiä, joko vitsaillen tai sitten kiukkupuuskissaan ihan tosissaan. Melkein olen jo heltynyt kokeilemaan, oisko maidontuotanto taas alkanut, mutta pitänyt kuitenkin pääni tähän saakka.

Uusi vauveli syntyy kohta ja sitten toivottavasti saa taas imettää pitkän tovin. Oon ajatellut, että jos R vielä haluaa, saa hän kokeilla kyllä vielä tissimaitoa mutta saattaa olla niinkin, että imetysote ois jo muutaman kuukauden sisällä unohtunut. Mutta tätäkään asiaa ei voi etukäteen tietää. Vähän pelkään, että R ois sitten vauvaa kohtaan jopa mustasukkainen, mutta jospa se siitä hellittäisi, jos näin käy.

18 kuukautta (1,5 vuotta)

Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.

En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä... ♥ Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.

Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.

R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.

R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.

Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.

Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.


Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...

Leikkimaassa

Oulun seudulle Kempeleeseen avattiin nyt ihan vasta uusi sisäleikkipuisto Leo's Leikkimaa. Osui jälleen Facebookin kohdistettu mainonta silmiin ja sivuista tykänneille järjestettiin arvonta, josta satuinkin voittamaan pääsylipun tähän uuteen leikkipaikkaan.

Aikaisemmin ollaan käytykkin jo pari kertaa HopLopissa ja SkidiParkissa ja tarkoitus oli käydä tämäkin paikka testaamassa joululoman aikaan. Eli lippu sattui kyllä tulemaan ihan oikeaan osoitteeseen.

Kävinkin sitten molempien lasten kanssa tuolla viime viikon torstaina. Olin jo lupaillut menoa aikaisemmalle päivälle, mutta lapset oli niin kiukkuisia (Lue: äitiä, väsytti kiukutti ja lapsetkin hermostui siinä sivussa), että siirsin suosiolla käyntiä toiseen päivään. Huolimatta joululomasta, ei paikka ollut kuitenkaan onneksi ihan tupaten täynnä, vaan sopivasti mahtui sisään eikä mihinkään tarvinnut alkaa jonottelemaan.

Normaali pääsylippu Leo's Leikkimaahan on 2-17 v. lapset 16 € ja alle 2 v. 8 €, aikuiset ilmaiseksi. Mitään muita poletteja tai muuta ei pääsylipun lisäksi tarvi tässä paikassa.

Hieman empien lähdin tänne kyllä yksin kahden lapsen kera. Rannekkeet saatuamme S ampaisikin saman tien omille teilleen minun jäädessä kuljeksimaan vähän rauhallisemmin Rn perässä. Löytyi toinenkin lapsista pian, taas kohta kadotakseen.

Paikan iso plussa olikin sitten hyvin organisoidut tilat. Yksi suuri leikkitila, jossa kaikki leikkipaikat sijaitsee. Ei mitään sokkeloita tai ylimääräisiä huoneita ja käytäviä. Pystyin siis aika äkkiä toteamaan, että hyvinkin voin antaa 3,5 vuotiaan lapsen mennä omia teitään, hyvin näytti pärjäävän ja aina tuli vastaan jostakin kulman takaa.

Leo's Leikkimaassa, verraten kahteen muuhun samantapaiseen leikkipaikkaan, oli minun mielestä enemmän kohdistettu näitä leikkipaikkoja juurikin vähän tämmöiselle pienemmälle väelle. Oli paljon matalia kiipeilyjuttuja, pallomeriä ja sen sellaista, joiden kanssa taaperoikäiset viihtyy hyvin. Sitten vastaavasti oli kyllä muutama hurjempikin juttu ja esimerkiksi pystysuoraan laskeva liukumäki, jota edes minä en tohtinut lähteä kokeilemaan. Eli vähän kaikenikäiselle kaikkea.

Meidän vajaa 1,5 -vuotiaan suosikiksi osoittautuikin kaikki paikat, minne pystyi kiipeilemään, ja lisäksi merirosvolaiva, jossa ammuttiin toisia palloilla ja niitä meni pitkin lattioita. Jäljessä kävellen pysyi ihan hyvin pienemmän tahdissa eikä täällä ollut juurikaan sellaisia syviä koloja ja pudotuksia, mitä oonkin maininnut esim. HopLopin kiipeilylabyrintissa olleen.

3,5 -vuotias sen sijaan tahtoi testata jo omia rajojaan isompienkin jutuissa ja kovasti kiinnosti kiivetä tuonne tulivuoren päälle. Samalla kun täytyi suorittaa pakollista maitotankkausta merirosvolaivassa valaan päällä istuen, pääsin seuraamaan Sn kiipeily-yrityksiä ja sinnikkäästi varmaan vartin hän koittikin päästä ylös mitä erilaisimmilla tavoilla. Ihana oli kans katsoa, kun useampi isompi tyttö koitti Saa auttaa pukkaamalla tätä ylös päin. Lopulta joku tyttö ilmeisesti vinkkasi, että toiselta laidalta olisi helpompi päästä ylös, ja tyttö pukkasikin Sn lopulta koko tulivuoren seinämän huipulle saakka. Sielläpä sitten iskikin Slle jännitys päälle eikä hän uskaltanutkaan laskea liukumäkeä alas. Minä menin liukumäen alapuolelle häntä kannustamaan ja sillä välin R tempaisi jonnekin ihan omille teilleen. Kun vähän ajan päästä näin Rn juoksevan jossain käytävien välissä, ampaisin perään ja sillä välin S oli jotenkin saanut laskettua alas ja ilmeisen jännittävää oli, kun hänet itku silmässä löysin tämän isomman tytön kanssa etsimässä äitiä. Olikin sitten ihan sopiva hetki pitää ruokailutauko.

Ruokailutiloista annan kyllä kans plussaa paikalle, sillä pöydät oli järjestetty ihan omaksi alueekseen sen sijaan, että koko ajan pitäisi kulkea pitkin ja poikien niiden välistä. Ruokavalikoima ei nyt ihan hirveän kattava ollut, mutta sain tilattua lapsille nugettiannoksen ja itselleni kanasalaatin. S olisi kyllä halunnut hampurilaista, mutta kokemuksesta viisastuneena, syömättä se olisi jäänyt. Pikkumiehelle taas ei kelvanneet kuin ranskalaiset. Eikä Skaan lopulta paljoa syönyt vaan lähti taas omia aikojaan takaisin leikkimään.

Niin ja omatoiminen se on tämä tyttö näköjään muutenkin. En tiiä miten tämä tapahtumaketju meni, mutta jonkun ajan päästä kohtasin Sn jälleen jonkun aikuisen seurassa ja nainen kertoi, että oli käynyt Sn kanssa vessassa.  Joskus tämä omatoimisuus on näköjään hyväkin juttu. Toisin kuin eräänä päivänä, kun neitokainen sai päähänsä kauppakeskuksen vilinässä suorittaa tätä omatoimisuuttaan... (Kehenhän lie tässäkin tullut...)

Ruokailuineen kaikkineen viihdyttiin täällä leikkimässä kokonaiset neljä tuntia ja oli lapset kyllä tosi tyytyväisiä. Itellekin oli mukava kokemus, lapset sai itsekseen leikkiä kun ite vaan seurasi rauhallisesti perässä. Poislähdössäkään ei tarvinnu hirveästi houkutella, kun ostin Slle läksiäisiksi tämän tahtoman pinkin norsumukin ja jäähilejuomaa.

Suosittelen kyllä kokeilemaan tätä paikkaa varsinkin, jos perheessä on tällaista vielä taapero- ja leikki-ikäistä ja kyllä tuolla isommillekin löytyy monenlaista paikkaa telmimiseen.

Imetysviikko (Osa kestävää kehitystä)

Kansainvälistä imetysviikkoa vietetään elokuussa, mutta Pohjoismaissa on oma imetysviikkonsa 17.-23.10. (viikko 42) - toisin sanoen, Suomessa on kaksi imetysviikkoa. Tänä vuonna imetysviikon teemana on kestävä kehitys.

Sen lisäksi, että äidinmaito on parasta ravintoa lapselle, kehittäen mm. vauvan luonnollista puolustuskykyä (=vastustuskykyä) ja sisältäen kaikki hänen tarvitsemansa ravintoaineet kasvuun, se myös säästää perheeltä pitkän pennin (vrt. korvikkeet), eikä kuormita ympäristöä (vrt. muu ravinto). Suomessa suositus on imettää 4-6 kuukautta - toisin sanoen terveille vauvoille suositellaan kuuden kuukauden täysimetystä ja lisäruokien aloittamista noin puolen vuoden iässä pieninä makuannoksina. Osittaisimetystä suositellaan muiden ruokien ohella 12 kk ikään saakka ja mielellään pitempäänkin.

Oma imetyshistoriani pähkinänkuoressa: En tiennyt imetyksestä juuri mitään ennen ensimmäistä omaa lastani. Monessa suhteessa olen oppinut kantapään kautta ja vielä toisenkin lapsen kohdalla oli osa imetysasioista vielä täysin luulon varassa. Oma kokemus + muiden kokemukset ja vinkit ovat omaa imetyshaluani lisänneet ja olen nykyään vahvasti imetysmyönteinen - en kuitenkaan imetysfanaatikko. Ensimmäistä lasta täysimetin 5,5 kuukautta (tämä oli katketa silkkaan tietämättömyyteen, mutta lapsi tiesi paremmin sen, että ei halunnut syödä vielä soseita 4 kk iässä), yöimetys lopetettiin 1v 4 kk (= tulin raskaaksi), imetys loppui lapsentahtisesti 1 v 9 kk. Toista täysimetin 5kk 30 pv ja edelleen osittaisimetän, myös öisin, nyt 1 v 3 kk ikäistä lasta. Itselleni imetyksestä on tullut niin sydämen asia, että jo se saa kirjoittamaan näin tärkeästä aiheesta.

Kun nyt tässä kerran kirjoitan, niin otollinen tilaisuus oikaista samalla muutama yleisempi myytti imetyksestä  ja vähän imetysfaktaa:

Imetyksestä hyötyy sekä äiti, että lapsi. Sen lisäksi, että rintamaito on biologisesti kehittynyt vastaamaan vastasyntyneen vauvan ravitsemuksellisia tarpeita, ihan tutkitusti siitä on hyötyä myös äidille mm. vähentäen riskiä sairastua rintasyöpään. Puhumattakaan niistä hormoneista - mm. endorfiineista ja muista mielihyvää tuottavista hormoneista, joita äiti saa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa. Osalla hormoneista voi toki olla ikävätkin vaikutuksensa, esim. D-MER, joka saattaa aiheuttaa negatiivisia ja ahdistuneita tuntemuksia imetystä ennen ja sen aikana.

Maito ei lopu yhtäkkiä. Ei, jos olet perusterve äiti, eikä sinulla siis ole todettu harvinaista sairautta, joka jollain tapaa estäisi maidontuotannon rintarauhasissa. Vauvan itku tai hulinointi ei merkkaa sitä, että maitoa ei tulisi ollenkaan, vaan yleensä kyse on maidon "lisätilauksesta", joka ajoittuu vauvan tiettyihin kasvukausiin. Yksinkertaistaen, vauvan tiheä rinnan imeminen antaa niille signaalin tuottaa lisää maitoa ja tämä tapahtuu muutaman päivän viiveellä. Yksi "hulinakausi" ajoittuu neljän kuukauden ikään, jolloin virheellisesti saatetaan ajatella vauvan tarvitsevan lisämaitoa, vellejä tai ruokia. Vauva ei myöskään tarvitse vettä, vaan maidon neste riittää kyllä - vesi vain vie tilaa ravinteikkaammalta aineelta. Pahimmassa tapauksessa lapsen suolisto menee pilalle liian aikaisin aloitetun ruuan vuoksi ja siksi olisi hyvä, jos lisäruokien aloittamisesta voisi keskustella ensin vaikkapa neuvolassa terveydenhoitajan kanssa.

Maito ei koskaan muutu sokerilitkuksi. Ns. vanhan kansan uskomusten mukaan maidosta ei ole enää tietyn ajan jälkeen mitään ravitsemuksellista hyötyä. Tämä uskomus saattaa olla peräisin suoraan lehmien maidontuotannosta. Ihmislapsella maidon kysyntä vastaa sen määrää ja maito täyttää lapsen ravitsemukselliset tarpeet tämän iän mukaisesti. Syystäkin kehitysmaiden imetyssuositus on 2-vuotiaaksi ja sitä kauemminkin on suositeltavaa imettää. Suomessa nuo ravitsemukselliset arvot eivät ole sen vähempiarvoiset, vaikka muutakin ravintoa meillä toki on saatavissa. Itse ajattelen näin, että rintamaito on lapsen superfoodia parhaimmillaan ja varsinkin näin flunssakautena ei lapsi voisi parempaa lääkettä saada, kuin rintamaito.

1v 2kk ikäisen maito

Usein ajatellaan, että lapsen ei tarvitsisi myöskään juoda maitoa öisin. Tässä asiassa jokainen perhe tehkööt omat ratkaisunsa omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Omaksi parhaakseni olen nähnyt sen, että vauva / lapsi nukkuu vieressäni joko "sivuvaunussa" (= pinnasänky sijoitettuna toinen laita avoinna omassa sängyssä kiinni), josta vauvan saa puoliunessa kopattua rinnalle ja molempien unet jatkuu. Itse olen kyllä hyvä nukkuja ja lukuunottamatta noin kahta ensimmäistä imetysviikkoa, jollon rintoja särki ja hormonit myllersivät yöt läpi, olen nukkunut kuin tukki vauva tissiä imien. Kuitenkin äidin oksitosiinitasot on öisin äidin rentoutuessa korkeimmillaan, eli maitoa tulee enemmän ja se on ravinteikkaampaa.

Äidinmaito ei myöskään aiheuta hampaiden reikiintymistä. Ei edes yöaikaan. Maidon sisältämä sokeri on maitosokeria eli laktoosia, joka ei yksinomaan aiheuta hampaiden reikiintymistä sillä reikiintymistä aiheuttava bakteeri ei osaa käyttää laktoosia niin hyvin hyödykseen, kuin esim. bakteeria. Päinvastoin äidinmaidossa on antibakteerisia ominaisuuksia (esim. laktoferriini), jotka tappavat bakteereita, myös suussa. Jos kuitenkin esim. lapsen ravinto sisältää paljon muuta sokeria. hampaita ei pestä, ja hampaiden reikiintymiselle on otolliset perintötekijät, niin reikiintymistä voi syntyä - mutta imetyksestä se ei johdu. (Lue lisää imetys.fi -sivuilta!)


Ja myös osittaisimetys ja pullosta annettu äidinmaito on imetystä! Pisarakin äidinmaitoa on lapsen parhaaksi. Eikä loppupeleissä se, saako lapsi ravinnon rinnasta, pullosta vai korvikkeesta, ole hyvän äidin mittari, kunhan lapsi on terve ja voi hyvin!


22.10.2016 Oulun seudulla järjestetään Imetystori-tapahtuma Kempeleessä. 
"Imetystori -tapahtuma kauppakeskus Zeppeliinissä la 22.10 klo 11-13. Tervetuloa mukaan keskustelemaan imetyksestä! Imetystori järjestetään yhteistyössä PPSHP:n, Oulun läänin kätilöyhdistyksen sekä Imetyksen tuki ry:n kanssa." Imetys.fi



Lisää luettavaa ja linkkivinkkejä: 

Imetyksen tuki ry -nettisivusto
PPSHP - Tietoa imetyksestä
THL - Imetyssuositukset

Facebookissa (Huom! Osa ryhmistä suljettuja):

Imetyksen tuki ry Facebookissa
Oulun Imetystukiryhmä Facebookissa
Pohjois-Suomen imetystuki Facebookissa
Taaperoimettäjät Facebookissa

Ajatuksia ja kommentteja saa jättää kommenttiboksiin. :)

12 kuukautta (1 vuotta)

11 kk | 10 kk | 9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

R täytti vuoden jo reilu kaksi viikkoa sitten ja ihan hurjaa, miten tässä vaiheessa tuo kehitys etenee. Kaksi-kolme viikkoa sitten meillä asui vielä iso vauva, mutta jo nyt havahdun välillä katsomaan, kuinka tuo taapero vaikuttaa ja näyttää päivä päivältä enemmän isolta pojanviikarilta.

1-vuotisneuvolassa saimme virallisesti mitoiksi 76 cm ja 10,3 kg. Pituutta tuntuu tulleen etenkin jalkoihin lisää, vaatteita meillä on hyvin sekalaisesti käytössä aina Noshin 50/56 -koosta muiden vaatemerkkien 80-kokoon saakka. Omia ompeluksia oon tehnyt jo 80-koossa vaikka vähän reiluja ovatkin vielä. Ra on kuvailtu ruumiinrakenteeltaan "tanakaksi", varmasti kun pystyasentoon nousee kävelemään, saattaapi lihaksisto kehittyä erilailla, mutta nyt on paljon käsivoimaa ja harteikkaaksi sanovat.

Syntymäpäiväänsä ennen R jo harjoitteli kovasti kiipeämistä erilaisten pienten esteiden yli ja päälle. Kiipeäminen on tärkeä taito oppia ja se kehittää mm. tasapainoaistia, joka taas on tärkeä kävelemisen oppimisen edellytys. R oikein hinkui portaita kapuamaan, ja oppi myös kiipeämään nojatuolille ja sohvan päälle. Onneksi aikaisemmin tiesi jo, miten päin sieltä tullaan oikeaoppisesti alas, niin että suurempia vahinkoja ei tästä ole seurannut, vaikka alussa saattoikin unohtua, että sohvalla ei voi noin vaan kieriä vaan sieltä kyllä muksahtaa lattialle. Leikkipuistossa liukumäkeä väärään suuntaan sekä erilaisten verkkojen yli meneminen on myös olleet mielipuuhia ja ketterästi se jalka alkoikin jo nousemaan ilman avustusta.

Mielipuuhaa on myös edelleen kaiken tunkeminen suuhun. Mikä vaan joka suinkin mahtuu, menee suuhun. Ulkona syödään kouralla oikein tunkien hiekkaa, pikku- ja vähän isompiakin kiviä. Puhetta kyllä ymmärtää hyvin, kun sanoo, että "ota pois" tai "anna äitille".  Pukkaakin sitten useimmiten kivet pois suusta, mutta onpa niitäkin kertoja, että ottaa jalat alleen ja konttaa pikavauhtia karkuun. Siskon muovailuvahat on olleet vähän jäähyllä, kun niitä löytyy leikkien jälkeen aina lattialta, Rn suusta - ja vaipasta.

Oma tahto on tullut esiin ja sitä kyllä tällä pikkumiehellä piisaa. Auta armias kun kiellät jotain "mukavaa" tekemästä, niin hän kyllä protestoi. Ja kova ääni hänellä on, kun hän sille päälle sattuu. Yhteisleikit isosiskon kanssa päättyy vielä useimmiten nahinaan, totta kai molemmat haluaisi juuri saman lelun ja vielä se yleensä kääntyy Rn tappioksi ja huudoksi. Mielellään R leikkisi Sn kanssa leikkimökissä leikkikeittiöllä, tykkää myös legopalikoista ja erityisesti tehtyjen rakennelmien purkamisesta. Palapelin palaset kiinnostavat suuhun tungettuna. Ja puhelin sekä kaukosäätimet, selvä tekniikan mies kun osaa jo purkaa kaukosäätimetkin osiin. Melko touhukas ja utelias tenava on, ei vierasta ketään. Useimmiten hyväntuulinen ja hymyilee sekä naureskelee paljon.

Rlla on kehittynyt aika säännöllinen päivärytmi. Aamulla heräilee 7-8 välissä, aamupäiväunille väsähtää viimeistään 11 maissa ja silloin me ollaankin yleensä oltu ulkoilemassa niin, että saa nukuttua ½-1 tunnin aamupäiväunet rattaissa. Jos päivä on ollut aktiivinen, niin torkahtaa vielä pienille nokosille alkuillasta. Nukkumaanmeno ajoittuu useimmiten yhdeksän aikaan ja iltamaidon juotuaan nukahtaa kyllä hyörimisen jälkeen hienosti. Vielä hän heräilee yössä 1-2 kertaa maitoa juomaan, pienet havahtumiset saa yleensä tutilla rauhoitettua.

Rintamaidolla hän vielä kasvaa ja nyt kesähelteillä onkin ollut hyvä, että saa ravinteikasta maitoa, kun ei ole aina ruoka maistunutkaan. Maitohetket meillä yleensä vaatii vähän rauhallisemman ympäristön, toisin sanoen kyläillessä en enää aina jaksa edes imetyspaitoja pukea päälle vaan maitoa juodaan useimmiten aamulla 1-2 kertaa ja sitten on iltapäivä-/iltatankkausta muutama kerta. Lapsentahtisestihan me on aina menty niin, että osaa kyllä itse ilmoittaa jo, milloin haluaa maitoa tai milloin sitten vastaavasti onkin vesijano.

Ruokia syö kyllä monipuolisesti, kunhan nälkä vain on. Puurot meillä useimmiten aamulla vähän tökkii, myöhemmin ajoitettuna saattaa maistuakkin. Lempiruokaa on mm. kana ja tortilla. Nyt lähellä syntymäpäiväänsä olen alkanut tarjoilemaan hänelle ihan samaa ruokaa mitä muukin perhe syö, vähäsuolaisenahan minä teen aina kaiken muutenkin, niin eipähän tarvi eri ruokia valmistaa kenellekkään. Syö vaihdellen itse sormin tai lusikalla syötettynä, vähän mielialastaan riippuen vaikka oma tahto on tässäkin alkanut näkymään niin, että mielellään itse tekee. Siksi lautasella onkin yleensä monenkokoisia paloja.

Tässä olisi toistaiseksi viimeinen postaus liittyen meidän vauvan kuukausikehitykseen. Seuraavan isomman katsauksen ajattelin tehdä vasta puolentoista vuoden iässä, mutta tällä kehitysvauhdilla en varmasti malta olla kirjoittelematta meidän kuulumisia myöskään blogin puolella. Jos siis ikävoitte kuulumisia meidän taaperostakin, niin ei hätää, eiköhän niitäkin syksyn mittaan jokunen tule.