7 kuukautta

Ihan en taas ehtinyt kuukausipostausta tekemään ajallaan, mutta nyt siis asiaa siitä, millainen meidän 7-kuukautinen iso vauva jo on.

Ihan ensimmäisenä ruokailuista. Täysimetin nyt sen 6 kuukautta ja jatketaan kyllä vielä imetystä lapsentahtisesti niin kauan, kuin J itse tahtoo. Jonkin verran olen pumpannut maitoa pakastimeen, mutta pullo ei enää niin vaan kelpaakaan. On vissiin niin harvoin siitä juonut, että ei osaa tai vain halua enää pullosta juoda. Ruokapuolella ollaan menty sekä soseilla että sormiruualla, aamupuuron saa ja 2-3 muuta ateriaa päivän mittaan. Hyvin on kyllä maistellut kaikkea.

Toistan varmaan samaa lausetta jo, mutta J on hyväntuulinen vauva, joka tykkää seurasta. Äidin seura on tietysti parasta ja pikku hiljaa on alkanut tulla eroahdistuksen merkkejä, mutta toisaalta voi vielä jättää ainakin joksikin aikaa muuallekin hoitoon omien menojen ajaksi. On esimerkiksi tosi hyvin viihtynyt kuntosalin lapsiparkissa muiden lasten touhuja seuraillen.

J on alkanut nyt toden teolla liikkumaan. Hänellä on ollut sama tyyli kuin Slla alkujaan, peruuttamalla pääsee paremmin ja jos ei jaksa vielä kovin paljon peruutella, niin myös pyörimällä akselinsa ympäri osaa jo suunnistaa.

Meillä myös pukattiin taas lisää hampaita muutama viikko sitten. Tällä kertaa tämä pikku vampyyri allkoi kasvattaa kulmahampaita! On ollut kyllä veikeän näköinen hymy sen jälkeen. Hampaiden kurja puoli on ollut se, että tämä vampyyri myös käyttää niitä hampaitaan, mikä ei imettäessä ole yhtään hauska juttu. Ainakaan äidin mielestä, pikkumies sen sijaan nauraa, kun äiti parahtaa. Sitten toisinaan vielä ottaa hampailla kiinni ja vetää. Minun mummu  meinasi, että eihän sitä sitten kannata tissiä antaakkaan, mutta jospa tuo pureminen jäisi vielä pois.

Niin ja vielä sananen nukkumisesta. Jos joku vielä meinasi, että se kiinteideiden aloittaminen takaa paremmat yöunet, niin ei ainakaan meidän kohdalla. Levoton nukkujahan J on ollut jo pitkään, varmaan noiden hampaiden puhkeamisen vuoksi. Mutta kun aloitettiin kiinteät, niin sen jälkeen on tuntunut, että yöt on yhtä pyörimistä ja hyörimistä. Ilmaa tuntuu massussa olevan ainakin, että joku siellä sitten yölläkin kipristelee. Vatsa on kyllä muuten toiminut hyvin, että ei se siitäkään ole kiinni. No, vielä toistaiseksi jaksan näillä yöunilla, toivon mukaan Jkin joskus tässä vielä rauhoittuisi.

6 kuukautta

Puoli vuotta on hurahtanut vauhdilla ja meidän minimies on jo kuusi kuukautta vanha! Tässä vaiheessa erityisesti huomaa sen, että taitoja alkaa kertyä huimaa vauhtia.

Mitään edellisestä kertomuksesta hirveästi poikkeavaa ei ole tapahtunut. J on edelleen iloinen pikkumies, joka nauttii muiden huomiosta. Äiti on silti edelleen paras, jos oikein harmittaa niin äiti on se, jonka sylissä murheet häviää.

Me ollaan tässä välissä käyty mm. verikokeissa ja DIPP-tutkimuksessa. Verikokeissa lääkäri halusi selvittää sen, onko täysimetetyllä vauvalla vielä vitamiini- ja rauta-arvot kohdillaan. Lääkäri soitti sopivasti tuloksista juuri puolivuotispäivänä. Muuten kaikki olivat viitearvoissa, mutta varastorauta-arvo alkoi olla matala joten lääkäri sanoi, että melko äkkiä saadaan ottaa liha ruokavalioon mukaan. Vielä meillä olisi kontrolliaika 3 kk päästä, vaikken edelleenkään usko, että sielläkään mitään hälyttävää olisi.

DIPP-tutkimuksessa otettiin myös verikokeita. Edellisistä verikokeista ei ollut löytynyt mitään diabetekseen liittyviä vasta-aineita minun eikä J:n osalta. Tässäkin on seuraava käynti sitten kolmen kuukauden päästä.

Ja tosiaan, WHO:n imetyssuositus täyttyi ja kuusi kuukautta täysimetystä saatiin täyteen. Puolivuotissynttäripäivänä aloitettiin kiinteiden syönti sitten sormiruokaillen, tarjolla oli kurkkua ja porkkanaa. Ei me pelkästään sormiruokailun varassa aiota olla, mutta pitää taas itsellä verestää muistoja, mitä kaikkia herkkuja sormiruokailijoille voi tarjota. Kohta käy niin, että J:llä onkin parhaimmat ruuat meidän ruokapöydässä. ;)

Buzzador: Testissä Cheerios Kauramurot

Olen Buzzador ja mukana buzzaamassa Cheerios-muroista.

Tällä kertaa Buzzador-kampanjassa saimme testattavaksemme Nestlé Cereals -sarjan Cheerios Kauramuroja. Saimme omaan postilaatikkoomme kuljetettuna muropaketin sekä kampanjasta kertovan infolehdykän.

Aamiaisen tulisi olla päivän tärkein ateria, sillä yöunien jälkeen verensokeritaso on alhaalla. Jos ei aamulla syö mitään, käy helposti niin, että väsyy ja ruokahalu kasvaa seuraavaan ruokailuun mennessä. Helposti käy niin, että lounaalla tulee syötyä liikaa tai tulee napsittua suuhun sitten sellaista, mikä vie nopeasti nälän mutta ei ehkä ravitsemuksellisesti ole järkevää. Kun aloittaa päivän täysjyvällä, niin myös vatsa voi paremmin ja kylläisyyden tunne säilyy pitempään.

Cheerios Kauramurot sisältävät runsaaasti kauraa ja kuituja. Suomalaisina me ollaan totuttu syömään aamuisin kaurapuuroa, mutta joskus niihin puuroihinkin kaipaa vaihtelua. Itse en arkiaamuisin paljon joudu puuroja keittelemään ja viikonloppuinakin monesti sitä haluaisi keksiä jotain muuta lasten aamupalalle, päiväkodissa varmasti puuroja tulee heilläkin syötyä ihan tarpeeksi. Siksi 92 % kauraa sisältävät murot on hyvä vaihtoehto muroaamiaiselle.

Jos ei aamuisin yleensä kokoonnutakaan saman pöydän ääressä, niin iltaisin sitäkin useammin. Meillä lapset on iltaisin aina kovin pieniruokaisia ja jos heille jotain laittaakin, niin monesti jää syömättä. Sen sijaan useimmiten kun heiltä kysyy mielipidettä iltapalaan, yleensä vastaukseksi saa, että he haluavat syödä muroja. Cheerios Kauramurot sopii siis aivan hyvin myös iltapalaksi ja miksei myös välipalana. Meidän lapsille kauramurot on kyllä kelvanneet ihan hyvin vaikka aina eivät kaikkea jaksakkaan syödä.

Muroja voi aivan hyvin syödä aikuisetkin. Omaan makuuni kauramurot on kuitenkin liian makeita, ainesosaluettelossa sokeri on mainittuna heti toisena. Sen sijaan murojen mukana Buzzador-kampanjassa kuului reseptivinkkejä, ja sieltä teinkin heti kokeeksi kauramurosämpylöitä. Sämpylöiden teossa ylipäänsä on kyllä aina hirveän tarkkaa se sopiva koostumus ja että sämpylöistä tulee sopivan pehmeitä. Täydellisiä sämpylöitä en vielä ole onnistunut tekemään, mutta kyllä nämä syötäväksi kelpasivat ja osa riitti pakastimeenkin. Ite taisin syödä näistä suurimman osan kaikki.

Cheerios kauramuroissa ainesosaluettelossa heti toisena on tosiaan mainittu sokeri, murot sisältävätkin sokeria lähes 10 % eli 9,3 g / 100 g. Kysymys kuuluukin, että minkä vuoksi nämäkin murot täytyy kyllästää sokerilla, sillä makeus kyllä puski liiaksi maussa läpi näidenkin murojen kohdalla. Onhan tämä silti parempi vaihtoehto kuin moni muu kaupan hyllyiltä löytyvä muropakkaus, Esimerkiksi mainittakoon meilläkin usein syötävät Frozen-murot, joissa sokeria löytyy jo yli tuplamäärä, 21 g/100 g (Lähde).

Cheerios Kauramurot on saaneet kuitenkin sydänmerkin, ja siksi uskallankin suositella tuotetta sellaisille, jotka haluaa vaihtoehtoja pieniin välipaloihin ja jotka eivät pienestä sokerin määrästä välitä. Aivan perheen pienimmille en näitä muroja antaisi juuri edellä mainitusta syystä, mutta toisaalta murorinkula silloin tällöin tuskin haittaakaan tekee. Uskoisin kyllä, että meille tulen ostamaan näitä myös jatkossa vaihtelun vuoksi. 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

Buzzador: Mini Babybel -juustot

Olen Buzzador ja olen mukana buzzaamassa  Mini Babybel -juustoista.

Lapsiperheessä välillä hyvät vinkit pienten välipalojen suhteen ovat tervetulleita. Siksi Buzzadorin uusi kampanja osui meille hyvin kohdalleen. Kampanjan mukana saimme testattavaksi kaksi pientä verkkopussillista Mini Babybel -juustoja. Jokaisessa pussissa on 6 minikokoista juustoa.

Juustot on päällystetty käärepaperilla sekä punaisella vahalla, joka on helppo lapsenkin ottaa käsiinsä ja avata puolitusuraa pitkin. Veikkaan, että ainakin meidän lasten kohdalla osa juuston syömisen hauskuutta oli juurikin tämä pientä sorminäppäryyttä kehittävä toimenpide. Pienempi tosin ei aina malttanut alkaa vahaa edes poistamaan, ennen kuin juustoon oli isketty jo pikkuhampaat kiinni. Niin hyvin näytti nämä minijuustot maistuvan.

Yhden juuston koko on 20g. 

Jokainen juusto sisältää:

62 kcal

4,8g rasvaa

4,6 g proteiinia

0,36 g suolaa

149 mg kalsiumia

enintään 0,5g hiilihydraatteja

Mini Babybel on 100 % juustoa eikä sisällä säilöntä- tai lisäaineita.

Yleensä juustot ovat kyllä monen ihmisen suosikkeja ja kyllähän näitä lasten lisäksi voi ihan aikuinenkin syödä. Itse tosin tyydyin vain pikkuisen maistamaan ja ihan juustoltahan se maistui. Jätin suosiolla nämä kuitenkin lasten herkuiksi.

Meidän pikkuhiirille juustot näytti kyllä maistuvan hyvin ja niitä osattiin jo erikseen pyytääkin pikkunälkään. Ei mennyt kyllä montaa päivää, että nuo kaksi pussia oli tuhottu. Kunhan kaupasta osuu näitä silmiin, niin täytyy kyllä muistaa ostaa lisää. Jos se tuo kilon juustoköntti jäisi näillä rauhaan, eikä tarvitsisi selän kääntäessään ihmetellä, mihin se juusto hävisi ja löytää se sitten yhden pikkuhiiren sylistä jo jyrsittynä.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * 

Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

Buzzador: Organix Finger Foods Sormiruoat

Olen Buzzador ja olen mukana buzzaamassa Organix Finfer Foods -sormiruoista.

#OrganixbuzzFI #Buzzador

Meidän perheessä kiinteiden syöminen aloitettiin toisen lapsen kohdalla sormiruokailulla, kun annoin 5kk 30 pv ikäisen Rn käteen kurkkutikun. Toisen lapsen kohdalla tietämys ja luottamuskin toisaalta olivat kasvaneet jo semmoisiin suhteisiin, että päätin meidän hoitavan ruokailut pääasiassa sormiruokaillen. Ensimmäisen lapsen kohdallahan mentiin pääasiassa soseilla, vaikkakin tarjoilin lapselle myös sormiruokia. Nyt uusissa lasten ravitsemussuosituksissakin (Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille) painotetaan vauvojen sormiruokailua ja tosi monessa neuvolassakin on lähdetty hienosti kannustamaan perheitä sormiruokailun pariin.

Monelle pienelle ruokailijalle silti edelleen sormiruuat taitavat tulla yllätyksenä. Yleisesti ensimmäinen tutustuminen sormiruokiin tapahtuukin maissinaksujen, tuttavallisesti ihan vaan naksujen merkeissä. Naksut ovat helppoa syötävää pienelle, sillä ne ikään kuin sulavat suussa - vauvan on helppo niitä imeskellä ja kuitenkin samalla kehittää ruokailuvalmiuksia ja etenkin sitä suun motoriikkaa. Myös isommille lapsille naksut kelpaavat tosi hyvin ja meillä mentiinkin ensimmäisen lapsen kohdalla pitkään ilman sipsien syöntejä ihan vaan naksuja tarjoilemalla.

Moni aikuinen on kommentoinut, että miten ihmeessä ne maissinaksut pienille maistuu, kun maku niissä muistuttaa lähinnä pahvia. Nyt siihenkin on tullut muutos Organixin kehittämien maustettujen maissinaksujen muodossa. Saimme Buzzadorilta testattavaksi kolmea eri Organixin maissinaksumakua: porkkana, paprika ja maissi. Kuten tuotteen nimikin jo kertoo, on tuote valmistettu luonnollisista luomuainesosista eli ne eivät sisällä ylimääräisiä lisäaineita.

Maissinaksut olivat kätevän pienissä annospusseissa. Muut markkinoilla olevat maissinaksut on yleensä pakattu suuriin pusseihin, ja kun pussin kerran avaat, on tuote sitten säilytettävä avattuna pitkäänkin. Naksuja löytyykin sitten kaapin perältä, ja pahimmillaan saattaa avoinna oleva pussi imeä kosteutta sen verran, että maissinaksut ottavat siitä osansa ja tuote on pilalla (kostea maissinaksu muuttuu kovaksi ja sellaisen antaminen pikkuruokailijalle ei ole turvallista). Organixin naksupussin saa sopimaan vaikka laukkuun ja näin sen voi hyvin ottaa mukaan vaikkapa retkelle tai muuten välipalaksi.

Organixin maissinaksut on myös muodoltaan kehitetty jännittävämpään suuntaan. Perinteiset maissinaksut ovat renkaan muotoisia, kuitenkin sen verran suuria, että pienempi saa niistä kiinni eikä se mahdu sellaisenaan suuhun, vaan tuotetta voi rauhassa imeskellä tai pureskella. Meidän lapsoset ei tätä keksineet, mutta muita kampanjakuvia seuratessani olen nähnyt, miten jotkut lapset ovat keksineet leikkiä näillä sormuksia.

Porkkanan maksuiset maissinaksut sen sijaan ovat muotoilultaan tavallisia naksuja, tuollaisia suikeroita. Jos ideat on tuotekehittelyssä käyneet vähiin, niin mieleeni tuli, että naksuja voisi olla kirjaimen muotoisia. Meidän isompi lapsi mielellään opettelee tässä vaiheessa aakkosia ja kaikki kirjaimet, numerot ja esimerkiksi aakkosranskanperunat on kyllä opettaneet myös ruualla leikkimistä. Toisaalta pienempi ei niiden päälle vielä paljon ymmärrä ja ihan yhtä lailla voi leikkiä näköjään niinkin, että laittaa maksinaksut uiskentelemaan vaikka maitomukiin...

 

Paprikanmakuiset naksut ovat ihastuttavia sydämiä ja näitähän voi hienosti käyttää hyväkseen tarjoilussa ja esillepanossa.

Entä sitten se maku? Meidän lapsilla ei kyllä kauan nokka tuhissut, kun pussi oli tyhjä. Lisääkin olisi haluttu mutta pussillinen illassa kyllä riittää. Maku itsessään oli tosiaan tuoteominaisuuksien mukainen, porkkanassa oli päällä porkkanajauhetta ja paprikassa mietoa paprikajauhetta ja olivathan nuo omastakin mielestä tervetullutta vaihtelua. Kaikista nopeimmin kauppansa tekivät porkkananaksut ja jostakin syystä sitten paprikanaksuja jäi vielä yli eikä ainakaan tuo isompi tainnut niitä syödä sitten kovin montaa. Makuasioita! Luulen kyllä, että kunhan kaupan hyllyllä näihin törmätään, niin todellakin ostan näitä vaikkapa sitten retkievääksi tai herkkupäiväksi.

Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

12 kuukautta (1 vuotta)

11 kk | 10 kk | 9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

R täytti vuoden jo reilu kaksi viikkoa sitten ja ihan hurjaa, miten tässä vaiheessa tuo kehitys etenee. Kaksi-kolme viikkoa sitten meillä asui vielä iso vauva, mutta jo nyt havahdun välillä katsomaan, kuinka tuo taapero vaikuttaa ja näyttää päivä päivältä enemmän isolta pojanviikarilta.

1-vuotisneuvolassa saimme virallisesti mitoiksi 76 cm ja 10,3 kg. Pituutta tuntuu tulleen etenkin jalkoihin lisää, vaatteita meillä on hyvin sekalaisesti käytössä aina Noshin 50/56 -koosta muiden vaatemerkkien 80-kokoon saakka. Omia ompeluksia oon tehnyt jo 80-koossa vaikka vähän reiluja ovatkin vielä. Ra on kuvailtu ruumiinrakenteeltaan "tanakaksi", varmasti kun pystyasentoon nousee kävelemään, saattaapi lihaksisto kehittyä erilailla, mutta nyt on paljon käsivoimaa ja harteikkaaksi sanovat.

Syntymäpäiväänsä ennen R jo harjoitteli kovasti kiipeämistä erilaisten pienten esteiden yli ja päälle. Kiipeäminen on tärkeä taito oppia ja se kehittää mm. tasapainoaistia, joka taas on tärkeä kävelemisen oppimisen edellytys. R oikein hinkui portaita kapuamaan, ja oppi myös kiipeämään nojatuolille ja sohvan päälle. Onneksi aikaisemmin tiesi jo, miten päin sieltä tullaan oikeaoppisesti alas, niin että suurempia vahinkoja ei tästä ole seurannut, vaikka alussa saattoikin unohtua, että sohvalla ei voi noin vaan kieriä vaan sieltä kyllä muksahtaa lattialle. Leikkipuistossa liukumäkeä väärään suuntaan sekä erilaisten verkkojen yli meneminen on myös olleet mielipuuhia ja ketterästi se jalka alkoikin jo nousemaan ilman avustusta.

Mielipuuhaa on myös edelleen kaiken tunkeminen suuhun. Mikä vaan joka suinkin mahtuu, menee suuhun. Ulkona syödään kouralla oikein tunkien hiekkaa, pikku- ja vähän isompiakin kiviä. Puhetta kyllä ymmärtää hyvin, kun sanoo, että "ota pois" tai "anna äitille".  Pukkaakin sitten useimmiten kivet pois suusta, mutta onpa niitäkin kertoja, että ottaa jalat alleen ja konttaa pikavauhtia karkuun. Siskon muovailuvahat on olleet vähän jäähyllä, kun niitä löytyy leikkien jälkeen aina lattialta, Rn suusta - ja vaipasta.

Oma tahto on tullut esiin ja sitä kyllä tällä pikkumiehellä piisaa. Auta armias kun kiellät jotain "mukavaa" tekemästä, niin hän kyllä protestoi. Ja kova ääni hänellä on, kun hän sille päälle sattuu. Yhteisleikit isosiskon kanssa päättyy vielä useimmiten nahinaan, totta kai molemmat haluaisi juuri saman lelun ja vielä se yleensä kääntyy Rn tappioksi ja huudoksi. Mielellään R leikkisi Sn kanssa leikkimökissä leikkikeittiöllä, tykkää myös legopalikoista ja erityisesti tehtyjen rakennelmien purkamisesta. Palapelin palaset kiinnostavat suuhun tungettuna. Ja puhelin sekä kaukosäätimet, selvä tekniikan mies kun osaa jo purkaa kaukosäätimetkin osiin. Melko touhukas ja utelias tenava on, ei vierasta ketään. Useimmiten hyväntuulinen ja hymyilee sekä naureskelee paljon.

Rlla on kehittynyt aika säännöllinen päivärytmi. Aamulla heräilee 7-8 välissä, aamupäiväunille väsähtää viimeistään 11 maissa ja silloin me ollaankin yleensä oltu ulkoilemassa niin, että saa nukuttua ½-1 tunnin aamupäiväunet rattaissa. Jos päivä on ollut aktiivinen, niin torkahtaa vielä pienille nokosille alkuillasta. Nukkumaanmeno ajoittuu useimmiten yhdeksän aikaan ja iltamaidon juotuaan nukahtaa kyllä hyörimisen jälkeen hienosti. Vielä hän heräilee yössä 1-2 kertaa maitoa juomaan, pienet havahtumiset saa yleensä tutilla rauhoitettua.

Rintamaidolla hän vielä kasvaa ja nyt kesähelteillä onkin ollut hyvä, että saa ravinteikasta maitoa, kun ei ole aina ruoka maistunutkaan. Maitohetket meillä yleensä vaatii vähän rauhallisemman ympäristön, toisin sanoen kyläillessä en enää aina jaksa edes imetyspaitoja pukea päälle vaan maitoa juodaan useimmiten aamulla 1-2 kertaa ja sitten on iltapäivä-/iltatankkausta muutama kerta. Lapsentahtisestihan me on aina menty niin, että osaa kyllä itse ilmoittaa jo, milloin haluaa maitoa tai milloin sitten vastaavasti onkin vesijano.

Ruokia syö kyllä monipuolisesti, kunhan nälkä vain on. Puurot meillä useimmiten aamulla vähän tökkii, myöhemmin ajoitettuna saattaa maistuakkin. Lempiruokaa on mm. kana ja tortilla. Nyt lähellä syntymäpäiväänsä olen alkanut tarjoilemaan hänelle ihan samaa ruokaa mitä muukin perhe syö, vähäsuolaisenahan minä teen aina kaiken muutenkin, niin eipähän tarvi eri ruokia valmistaa kenellekkään. Syö vaihdellen itse sormin tai lusikalla syötettynä, vähän mielialastaan riippuen vaikka oma tahto on tässäkin alkanut näkymään niin, että mielellään itse tekee. Siksi lautasella onkin yleensä monenkokoisia paloja.

Tässä olisi toistaiseksi viimeinen postaus liittyen meidän vauvan kuukausikehitykseen. Seuraavan isomman katsauksen ajattelin tehdä vasta puolentoista vuoden iässä, mutta tällä kehitysvauhdilla en varmasti malta olla kirjoittelematta meidän kuulumisia myöskään blogin puolella. Jos siis ikävoitte kuulumisia meidän taaperostakin, niin ei hätää, eiköhän niitäkin syksyn mittaan jokunen tule.

3-vuotiaan synttäritarjoilut

En saa järkkäristä valokuvia ulos, eli mennään sitten näillä kännykuvilla! Tosiaan viime viikonloppuna juhlittiin meidän 3-vuotiasta. Hän oli etukäteen jo kovasti odottanut omia synttäreitään, ja paljon kyselinkin, että mitä hän haluaisi synttäreillään olevan. "Hello Kitty-kakku ja Frozen-kakku" tuli niinkuin apteekin hyllyltä. Lisäksi tarjoiluihin sipsiä, "Ja dippiä!", popcornia, karkkeja ("mustia karkkeja, ja pinkkejä".

Frozen-kakkua kun toivottiin, niin piti sitten metsästää siihen kakkukuva. Lähikaupassa olin nähnyt, vaan loppuhan ne oli siinä vaiheessa, kun ostamaan menin. Löytyi tämä sitten Ideaparkin Toys r' Usista, sielläkään ei ollut kuin yhdenlaisia kuvia. Ens kerran jos tarvii, pitää hyvissä ajoin verkkokaupasta tilata.

Hello Kitty vuoan oon saanut muinoin Tupperwarelta ja siitä kait S tuon idean kakkuunkin sai. En oo hetkeen tuota käyttänyt (tai itse asiassa vissiin kerran aikaisemmin Sn 1-vuotissynttäreillä) niin oli mukava käyttää tuotakin välillä.

Täytekakun väli on hyvin simppeli. Laitoin mansikkahilloa, vaniljakreemiä ja kerma-vaniljavaahtoa. Päällä on kermavaahtopursotukset, joista osa värjätty punaisella elintarvikevärillä. Kittyn silmät ja viikset on lakritsaa ja nokka suklaanappi. Rusetti on marsipaania ja keskellä lakupötkön täytteestä muotoiltu solmu. Kaulakorussa on värillisiä kuulia.

Kakkupohjan tein gluteenittomana, yksi vieras kun ei viljaa kestä niin ajattelin tehdä kerralla semmosen, että kaikille käy eikä tarvi erikseen suunnitella mitään. Ohje on Kinuskikissalta, "saman verran kaikkea". Käytin tuohon Hello Kitty -vuokaan 4 keskikokoista kananmunaa: Taikinaa jäi vähän yli ja uunissa taikina kuohusi vuoasta yli. Neljä pientä tai kolme keskikokoista olis siis ollut sopivampi määrä.

Toisesta kakusta tein juustokakun, eli moussekakun, eli jäädykekakun. En halunnut kakkuun tuorejuustoa, enkä liivatetta, joten melkoisesti piti sitten soveltaa. Pohja on manteli-taateli-rusina-kookosöljy -sekoitus. Täytteessä on kermavaahtoa, vaahdotettua vaniljakastiketta, rahkaa ja soijajugurttia. Pakastin tämän yön yli, aamulla laitoin kakkukuvan päälle ja jääkaappiin. Vaikutti kuitenkin, että sulaa liikaa, niin laitoin vielä pakastimeen ja otin ulos noin tunti ennen tarjoiluja.

Pursotukset on kerma-vaniljavaahtoa ja osa niistä värjätty siniseksi. Lisäksi hopeakuulia ja sinistä strösseliä. Kiireessä piti kakku pursotella, kun ensimmäiset vieraat oli jo saapuneet ennen ku ehdin tämän kimppuun.

Makean vastapainoksi halusin tarjoiluihin hedelmiä, pieniäkin vieraita kun oli kutsuttu. Hedelmähain idea on saatu Facebookin Sormiruokailijat - ja Simppeli sormiruokakeittiö -ryhmistä (Googleen esim. Watermelon shark). Tätä tehdessä mietin vaan, että ei tämä kyllä hailta näytä vaan jotain eläintä se muistuttaa enemmän. Lapsen suusta se sitten tuli, kun S kutsui tätä sammakoksi! Toisin sanoen hyvä jatkokehitysidea.

Lisäksi pöydässä oli maissinaksuja, popcornia, suolatikkuja, sipsejä, dippiä, vaahtokarkkeja, erilaisia keksejä, kahvit, teet, mehua ja limsaa.


Mielessä oli vielä, että olisin esimerkiksi tehnyt suolaisen piirakan, pikkupitsoja, karjalanpiirakoita ja suklaapopcorneja, mutta aika ei riittänyt enkä toisaalta enää jaksanutkaan alkaa muuta tekemään. Nämä tarjoilut näytti kuitenkin maistuvan, ja oli hyvin mitoitettu. Kakuista jäi pienet palat, kun tavallisesti niistä on puolet jäänyt syömättä. Hyvä näin, koska aina ne jää lopulta minun syöväksi, ja on yhden täytekakun syöminen yksin nyt vähän liikaa...