Buzzador: Vileda® hankaussienet

Olen Buzzador ja pääsin mukaan buzzaamaan Vileda® hankaussienistä.

Kampanjaidea - Haasta Viledan hankaussienet tuotetestissä! Puhdista grillisi, keraaminen lietesi, padat ja pannut kevät- ja kesäkuntoon Viledan hankaussienten avulla."

Paketti ei olis voinut parempaan ajankohtaan saapua. Mies tässä eräs päivä oli keittiössä, ja senhän tietää, mitä siitä seuraa. Sotkua. Isin bravuuri on keittää (vaiko paistaa?) riisiä, ja aina sama juttu: Pohjaanpalanut kattila. Päästä mies keittiöön, ja siivoa itse perässä. Kattila oli likoamassa astianpesuvedessä päivän, sen jälkeen tiskasin sen, liotin taas ja tiskasin vielä kerran... Lopulta jätin sen vinkkinä vaan vielä veteen likoamaan, eikä siihen kattilaan siltikään kukaan muu tehnyt elettäkään sitä puhdistaakseen. Palanut kökkö ei siis lähtenyt kattilasta irti millään.

Eli kun hain postista Buzzadorin paketin, tiesin heti, mihin Vileda Hankaussientä testaisin. Ja se toimi - kattila oli kuin "uusi". Täysin uutta vastaavaa tuosta yli kymmenen vuotta vanhasta halpiskattilasta tuskin ikinä saakaan, mutta se musta jankki lähti ainakin pohjasta pois!

Hankaussienet toimii siis hyvin tarkoitukseensa, vaan eipä mennyt montaa tuntia, että se sama kattila oli taas saman näkönen... Tällä kertaa apu oli onneksi lähellä, eikä kattilan pesemiseen mennyt kolmea päivää, vaan sain sen taas Vileda-hankaussienellä puhtaaksi. Tämä onkin ollut minulla käytössä tämän jälkeen paljon, esimerkiksi uunipatoja tällä on hyvä hangata, kun niihin uunissa paistamisen jälkeen tuppaa aina palamaan kiinni jotain kökköä.

Testasin Vileda Keraamisen lieden puhdistussientä meidän lieteen, josta enimmin käytettyyn on alkanut kertyä pinttynyttä likaa. Kauaa en hangannut, mutta lopputulos oli silti tyydyttävä. Tämän keltaisen sienen olen sittemmin ottanut aktiiviseen käyttöön osana siivoustoimia, juurikin tuota liettä pyyhkiessä.

Kun nyt testata kerran johonkin piti, niin tulipahan uuniakin nyt kerrankin taasn jynssättyä. Vileda® Power Inox  -hankaussieni sopii erilaisten raudasta valmistettujen tuotteiden puhdistukseen, loistava siis grillaaville ihmisille kesäkauteen. Minulla nyt ei muuta testaukseen kelpaavaa ollut kuin uuniritilä, jota en oo muuton jälkeen puhdistanut. Edellisessä kämpässä hommaan käytin saippuavillaa. Nyt jynssäsin uuniritilää Vileda® Power Inox  -hankaussienellä parisen minuuttia per puoli, ja kyllähän sillä tuo palanut karsta irtosi.

Ainut huono puoli näissä sienissä on se, että kun mulla nyt lojuu tuolla astiankuivauskaapissa näitä erilaisia hankaussieniä, niin mistä muistaa, mikä niistä kuuluu millekkin? Minä ainakin nuo käärepaperit heitän saman tien roskiin, enkä talleta niitä. Parannusehdotuksena oliskin, että sieneen voisi painattaa tai laittaa etiketin kuvan ja/tai tekstin kanssa, että mihin tarkoitukseen sieni on tarkoitettu. Tämä myös auttais tuota miestä varmasti käyttämään sieniä oikeaan tarkoitukseen. Hän oli nimittäin ensimmäisenä tarjoamassa tuota uuniritilöille ym. pinnoille tarkoitettua terässientä, kun tarkoitus oli alkaa siivoamaan jotain ihan muuta.

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Haluatko sinäkin Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S

Vuosi 2013 2/2

Aikaisemmassa postauksessa kävin läpi alkuvuoden 2013 tapahtumat, joita suurilta osin väritti raskausaika. Tässä loppuvuoden mieleenpainuvimmat tapahtumat.

Pikkuneitiä kävi ihastelemassa moni vieras ja isosiskonikin pääsi Tampereelta saakka uutta sukulaista ihastelemaan.

Käytiin vauvan kanssa Oriflamen kesäjuhlissa.

Meidän piti myös käydä lastenvalvojalla selvittämässä avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyysasia, ja paperit lähetettiin Kreikkaan allekirjotettavaksi.

Neiti täytti jo yhden kuukauden.

Minä mahduin jälleen alkuraskauden vaatteisiin, ja uskalsin ostaa uusia housuja.

Käytiin paljon vaunukävelyillä ja samalla poimin paljon marjoja pakkaseenkin saakka.

Otin valokuvia tuleviin nimiäiskutsuihin.

Loppukuusta käytiin mummulassa isomummun luona (ja päädyin tältä reissulta kotiin hirveän vatsataudin kanssa!).

Elokuussa nautittiin ihanista helteistä ja käveltiin merenrannalle.

Osallistuttiin Rokotetutkimukseen ja vauva sai ensimmäiset rokotukset, joista nousi pieni kuume.

Käytiin osallistumassa Ravintolapäivään.

Käytiin poimimassa puolukoita.

Ostin eBaysta neidille nimiäismekon, ja otin valokuvia kiitoskortteja varten.

Serkkutytöt kävi lapsenvahteina, ja äiti pääsi mm. uimaan.

Kävin kehonkoostumusmittauksessa ja päätin ottaa aktiivisemman otteen rasvaprosentin pienentämiseen ja lihasmassan lisäämiseen.

Käytiin siskoni synttäreillä ja tutustumassa Vallu-koiraan.

Alotin Tupper-konsulttina.

Syyskuussa saatiin toiset rokotteet.

Neiti alkoi kannattelemaan päätään mahallaan.

Leivoin nimiäisiä varten tarjottavia valmiiksi, ja sain palovarottimen piippaamaan...

Alotettiin vauvauinti.

Neiti alkoi liikkumaan potkimalla taakse päin.

Ihastelin kaunista ruskaa.

Pidin ensimmäisen Tupper-esittelyn.

Tein kutsut nimiäisiin, kun isyysasia viimein eteni byrokratian rattaissa ja neiti sai isänsä sukunimen.

Käytiin kissanäyttelyssä.

Käytiin Vallun luona kylässä.

Pidin kotona nimiäisjuhlat ja neiti S sai nimen.

Oltiin perhekerhon värikylvyssä ja S teki äitille hienon taulun.

Vauvauinnissa oli kuvaukset, meillä uinti vaan vähän takkuili.

Käytiin vauvakinossa katsomassa elokuvaa.

Juteltiin paljon isin kanssa Skypessä, paperiasioissa oltiin pattitilanteessa.

Saatiin kolmannet rokotteet.

Saatiin ensilumi ja piti kaivaa vielä liian suuret talvivaatteet esiin.

Reissattiin Koitelin koskilla.

Alotettiin sosekokeilu perunalla.

S löysi varpaansa.

Aloin käymään SATSilla ja sain samalla pienen yhteistyön blogiini.

Otettiin Slle passi, ja kun mun yksinhuoltajuus ei kelvannutkaan MMV:lle, niin laitettiin Kreikkaan menemään uudet paperit yhteishuoltajuuden saamiseksi.

Rokotetutkimus päättyi toistaiseksi.

Käytiin taas Vauvakinossa elokuvissa.

Tonttuiltiin äiti-lapsi -tapaamisissa.

Perhekerhossa meistä otettiin ihania valokuvia.

Ihasteltiin kaupungin jouluavajaisia ja valofestivaalia.

S oppi ryömimään pakki päällä.

S sai ensimmäisen ja viikon päästä toisen hampaansa.

Saatiin viimein myönteinen päätös oleskelulupahakemukseen, ja sen seurauksena ajankohtaiseksi tuli etsiä uusi, isompi asunto.

Vietettiin itsenäisyyspäivää ruokaillen ja pikkujouluiltiin.

Laitoin kämppää jouluasuun.

Saatiin taas uusi annos lunta.

Kävin kaverin 30-vuotissynttäreillä.

Alettiin syömään pikkuhiljaa soseita.

Blogissa oli joulukalenteri, joka kaiken muun kiireen keskellä vähän kosahti alkuperäisistä ideoistaan.

Isi tuli vihdoin kotiin pienen lentolippuselkkauksen ("ei oo") jälkeen!

Vietettiin Sn ensimmäistä joulua.

Muutettiin uuden vuoden alla.

SiLLivati seilaa

Yöunille, itkua. Uudestaan yöunille, uudestaan itkua. Kitinää, itkua. Luovutan omat tekemiseni, ja menen viereen nukkumaan. Yöllä levotonta, kitinää, natinaa, itkeskelyä... Aamulla herään klo 6, ja sen jälkeen neitiä saa taas käydä jonkun viisi kertaa lohduttamassa, jotta tämä malttaisi nukkua normaalien yöunien verran.

Kyllähän sen jo arvasi mitä se tiesi, mutta aamulla kokeillessa ei vielä mitään tuntunu.

Iltapäivällä tuli lapsenvahti ja mainitsin, että se ensimmäinen hammas tuli sitten silloin viikko sitten, ja nyt toista tehdään. Hän mainitsi, että ikenet pullottaa ja kun aloin tutkimaan, niin kyllä se oli jo ihan läpi tullut!

Kaksi hammasta, istui suussa.

Isille sai soittaa illalla toisenkin ihanan uutisen: Sain ilmoituksen, että MMV on tehnyt päätöksen, ja oleskelulupa myönnetään!  

(Sen jälkeen, kun olin kerran jo sinne soittanut ja vielä lähetin lappua sinne suuntaan...)

(OT: Nyt vasta tajusin, että eihän tuossa laulussa oikeasti lauleta, että SILLIvati seilaa :D Järkevämpi se tosin on niin, kuin silivati seilaa...)

Tutkimusmatkailijan riisin jyvä

Muutama päivä siihen meni, vaan eilen neiti S keksi jotain uutta...

Neiti pääsi eilen jo piiloon puoliksi äitin sängyn alle. Ja tänään aamulla äitin kiireesti hörpätessä aamukahvit ja syödessä pikaisen aamupalan, päätti neiti sitten aloittaa tutkimusretkensä.

Useampi metrihän tuossa jo päästiin etenemään pakki päällä. Jotenkin se tuon pöydän alta ja tuolin jalkojen välistä vaan eteni.

Ja kaiken kukkuraksi, se on nyt täällä. Se muutaman viime yön kitinän, itkuilun ja viime päivien kuolailun tulos:

Ensimmäinen hammas!

Neiti kun päätti jyrsiä minun sormea, sieltä se riisin jyvänen tuntui. Ja ihan eri paikkaan sitä odotin: tämä ilmestyi alas keskelle vasemmalle puolelle.

Tähän päivään päättyi myös minun yksinhuoltajuus. Paperit teki taas matkan Kreikkaan ja takaisin, ja nyt meillä on virallisesti yhteishuoltajuus.

Kutsuja

Niin on elämä vienyt mennessään, ettei ole ehtinyt tänne päivittelemään puuhia yhtään. Syksykin on ehtiny tulla tässä välin, sen varma merkki on ainakin pihalla ulkoileva haalarikansa. Ollaan suunnilleen joka päivä/ilta oltu jossakin menossa. Lapsi on tyytyväinen kun palvelu pelaa, niin sen kanssa voi helposti liikkua lähes missä vaan, ja kun on vielä ollut ihanat syyssäät, niin on helposti vielä päässyt menemään.

Tässä parin viikon aikana ollaan nyt rampattu ties missä kutsuilla. Kaikkihan alkoi kaksi viikkoa sitten masulaisten kutsuilla, joissa esiteltiin Tupperia. Mielenkiinnosta kyselin, että mitä tämä homma pitää sisällään, kun siinä Oriflamessa kuitenkin oon vähän aikaa ollut. Illalla menin kuuntelemaan esittelyä, ja sieltä poistuin sitten aloituskassin kanssa. Oon nyt sitten yrittänyt pitää ja sopia kutsuja alustavasti syyskuulle. Jos homma lähtee oikein kunnolla rullaamaan, niin mistäs sen tietää, jos tästä vaikka uusi ura urkenee ;) Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoiselta hommalta, ja etenkin tämmöselle kotiäidille sopivalta.

Parastahan tässä on se, että tutustuu uusiin, mukaviin ihmisiin. Kun itse astuu sieltä omasta mukavuusalueestaan hieman ulkopuolelle, niin sitä myös kehtaa mennä eri tilanteisiin ja tavata niitä uusia naamoja. Silläpä kävin sitten myös eräillä Me&I -vaatekutsuilla viikonloppuna. Minähän en ole mikään merkkivaatteiden suurkuluttaja, mutta ihan mielenkiinnosta menin katselemaan, mitä siellä olisi esillä. Niinhän siinä kävi, ettei ihan tyhjin käsin tarvinnut poistua paikalta. Ei tullut se lottovoitto vieläkään, jäi niin moni vaate kaihertamaan mieleen. :I

Pandabody Me&I 86/92 (vähän kasvunvaraa).

Mutta on sitä asiat edistyneet muillakin elämän saroilla. Mullahan oli hirveä valituspostaus jo tulossa, vaan onneksi se jäi pelkälle luonnosasteelle. Näyttää nyt nimittäin siltä, että nämä meidän perheen paperihommat olis pikku hiljaa kohta puolin voiton puolella. Pienen ja nopean sähköpostikyselyn jälkeen ilmeni, että ne isyyspaperit on jo olleet vissiin tovin Ateenassa odottelemassa. Saman tien kyselyideni jälkeen sieltä oltiin yhteydessä isään, ja tämä pääsi nyt alkuviikosta allekirjottamaan paperit. Ne oli kuin olikin käännetty isän äidinkielelle, mikä siis sekin otti hieman aikaa. Nyt mun pitäis vissiin vuorostani taas käydä allekirjoittamassa jotain papereita, mutta en oo saanut nuita lastenvalvojia puhelimen päähän. Se meidän asiaa hoitanut on ollut vissiin kuukauden poissa töistä ja vieläkin siellä vaan vastaaja antaa vanhan poissaoloilmoituksen, eikä tämä toinenkaan ole nyt vastannut puhelimeen. Nyt kun saisin äkkiä niihin papereihini nimen alle, voisi tiedon ilmoittaa Maahanmuuttovirastoon, jossa odotellaan enää vain tätä isyyden vahvistamista. Ja kun saisin allekirjoituksen N-Y-T, niin olisi vielä mahdollisuus, että lapsi ehtisi saada isän sukunimen. Nimiäisten päivämäärä on nimittäin päätetty ja kutsutkin jo lähetetty.

2kk neuvola

Käytiin aamulla vauvan 2kk-neuvolassa. Tällä kertaa meillä oli meidän "oma" neuvolatäti, joka oli siis minulla tuon raskauden ajan. (Löytyi tällainen Lastenneuvolakäsikirjan ohje kuukausineuvolakäyntien sisällöstä: 2kk).

Totta kai neuvolantäti kyseli, että miten minä jaksan ja kuinka olen saanut apua. En tosiaan oo vielä oikein kysynytkään hoitajia, mutta nyt tuli puheeksi ne erilaiset palvelut, mitä on olemassa ja joita olenkin vähän miettinyt. Neuvolantäti otti sitten heti yhteyttä johonkin paikkaan, jossa on tarjolla lastenhoitajia. Tuota juuri oon miettinyt, ja kun sen neuvolan kautta kuulemma saa edullisesti, niin ilman muuta otan vastaan. Sain ensimmäisen ajankin jo parin viikon päähän, kuntosali here I come!

Neuvolantätikin ihasteli, miten hyvin vauva hymyilee ja ottaa kontaktia ikäisekseen. Nyt taisi neiti olla vielä aamupöpperöissään, koska ei oikein juttua piisannut, vaikka muuten pirteänä olikin. Lauantainahan neiti ihastutti kanssabilettäjiään monenlaisilla juoruilla, ja meilläkin on keskenään kyllä pitkiä juttutuokioita. Neuvolantäti kehui, että kauniisti kasvaa ja rintamaitoa on siis riittävästi. D-vitamiineista kun tuli puhe ja sanoin, että ostin ne Jekovitit, niin kuulemma se D3 mikä noista puuttuu, ois se, mitä nykyisin suositellaan. Eli voipi olla, että ostan tässä kuitenkin ne öljypohjaiset ja kokeilen, että mitä pienen masu niistä sanoo. Pää kääntyilee jonkun verran enemmän vasemmalle. Siihen pitää nyt kiinnittää vielä enemmän huomiota, vaikka oonkin nukkumispuolta yrittänyt vaihdella. Sitä vaan on itellä tapana kannella tuossa vasemmalla kädellä, kun kätevästi oikealla kädellä voi sitten puuhailla samalla muuta. Ja vielä enemmän myös mahallaan pitää lattialla. Rokotteita ei tosiaan neuvolassa vauvalle anneta, koska osallistutaan siihen rokotetutkimukseen, jonka rokotteita neuvolantäti kehui hyviksi.

Vauvalta taas testailtiin heijasteita, joista osa vielä toimii. Askellusta tuli vielä pikkasen, mutta vauva ei siitä kyllä tykännyt yhtään, vaan vähän piti natista siinä kohtaa. Moro alkaa hiipumaan, toimi vain kädet tiputtamalla, ja niskaheijaste ei näyttänyt enää toimivan. Kämmenet ei enää ole niin tiukasti nyrkissä vaan vauva availee jo niitäkin.

Mitat:

 Paino 5300 (4550)

Pituus 58,2 (56,0)

Pää 37,3 (36,3)

"Tyytyväinen, hymyilevä vauva. Rm:lla tasaisesti kasvaa. D-vit. saa. Iho, silmät, suu, napa kunnossa. Varhaisheijasteet, [??] ok. Virikkeitä ja asentohoitoa oik. puolelle."

Hän tietysti oli kiinnostunut siitä, miten vauvan isän asiat sujuu. No eipä paljon etene taas se homma. Isyyspaperit on vissiin jonnekkin juuttuneet, kun ei ne Kreikkaan asti ole päätyneet vieläkään. Yhä siis odotellaan. Mietittiin jo vaihtoehtoa, että kuitenkin laitetaan vauvalle mun sukunimi, kun ei tämä asia tästä mihinkään näytä etenevän. Mutta sitten taas heti pitäisi se sukunimi vaihtaa, ja kaikki viralliset paperit, kortit ja muut (passi?) pitäisi uusia. Eli paperisotkua se tulee siitäkin.

Oon yrittänyt kuitenkin pysyä toiveikkaana noiden paperiasioiden suhteen, ja aloittanut jo nimiäisjuhlien suunnittelun. Kutsukortit, kiitoskortit, menu, vaatteet alkaa jo muotoutumaan, mutta päivämäärä on siis edelleen hakusessa.

2 kk

Vauva on jo kaksi kuukautta vanha! Voisin päivitellä, kuinka aika kuluu nopeasti, mutta se taitaa tulla jokaisen kuukausipostauksen alkuun. :)

Viimeisen kuukauden aikana vauva on kokenut jo monenlaista. On reissailtu, shoppailtu, kyläilty, ja saatu jo ensimmäiset rokotteetkin! Vauvan paino oli pari viikkoa sitten neljä ja puoli kiloa, ja sen verran maito maistuu, että varmaan alkaa viitonen kohta paukkumaan rikki. Pituuttakin oli jo se 56 cm, kasvua siis keskimäärin 1 cm/viikko. Kovasti oon saanut jo 50-koon vaatteita pakata varastoon. Ainoastaan jotkut housut menee vielä pienemmässä koossa, mutta sitten myös äitiyspakkauksen vaatteet, jotka onkin väljempää ja joustavampaa mallia. Samalla kun oon ottanu 56-vaatteita käyttöön, oon harmitellut eri valmistajien eroja - nimittäin niistäkin pari on niin nippa nappa, että saa aikalailla nekin jo pakata pois.

Heti 1 kuukauden ja 1 päivän iässä tapahtui jotain jännittävää. Laitoin vauvan omaan koppaansa nukkumaan, kävin vessassa ja kun tulin takaisin, kuului sieltä kummaa ähinää. Menin tarkastamaan tilanteen, ja selälleen nukkumaan jättämäni vauva ähersi laatikossaan mahallaan! Koska tämä ei lähiaikoina toistunut, niin sen voinee laittaa vahingon piikkiin. Kuitenkin noin seitsemän viikon iässä mahalleen kääntyminen toistui: laitoin vauvan odottelemaan sänkyyni, että vaihdan yövaatteet, ja jotenkin siinä sängyn reunalle istuessani vauva oli jälleen kellahtanut mahalleen. Vissiin patjan liike aiheutti tämänkertaisen kääntymisen? Kuitenkin eilen, päivää vaille kahden kuukauden iässä, vauva oli sohvalla pötköllään kun nousin mennäkseni keittämään kahvia, ja kun käännyin katsomaan takaisin ähellystä, niin siinäpä se taas mahallaan ähisi menemään. Että vahinkoa tai ei, niin kyllä täällä kovasti jo pyörähdellään ja saakin olla varovainen, ettei jätä vauvaa enää sohvan tai sängyn reunalle.

Edelleenkään vauva ei juuri turhia itke. Vaan, jos äiti on niin tyhmä ja kiireinen, että ei ehdi heti palvelemaan, kun nälästään ilmottaa. Sillon pitää tietysti huutaa, että äiti kuulee, jos vaikka kuuroksi olis tullut. Muutamana iltana on vissiin masua nipistellyt ja silloin on huudettu. Yhdellä kertaa olin syönyt melko satsin pähkinöitä ja toisella kertaa hernekeittoa, että liekkös sitten niistä vauvanki masuun sattunut. Pari kertaa on kans vissiin nähnyt pahaa unta, kun on herännyt itkien. Oispa mielenkiintosta tietää, mistä vauvat uneksii. Niihin onneksi äidin syli auttaa.

Vauva juttelee jo melkoisen paljon sille päälle sattuessaan. Osataan jo sanoa "guu", "guuguu", "ägyy", "äbya" ja "buu" epämääräisten ähinän ja ää- sekä öö-ääntelyjen lisäksi. Vähän pöristäänkin huulilla. Hymyillään paljon, etenkin aamulla herätessä neiti on iloinen, ja vaipanvaihto on iloista puuhaa myös. Unissaan neiti saattaa naurahtaa ihan ääneenkin joskus.

VAROITUS: Kakkajuttuja. Ollaan käytetty vaippoja samaan malliin kuin aikaisemminkin, eli päivisin meillä on käytössä kestovaipat ja ne kyllä toimii hyvin etenkin nyt, kun vauva on kasvanut ja vaipat sopii paremmin päälle. Yöllä on Liberon 2-koon vaipat, ja vielä on tuo ensimmäinen vaippapaketti menossa. Mietin, avaanko toista (ostin näitä siis kaksi muinoin) ollenkaan ja möisin sen, vaan pidetäänkö kuitenkin vaihtelun vuoksi samanlainen linja - että onko yöllä nuo ohuemmat kertikset mukavampia, kun monta tuntia eli melkein kellon ympäri niitä joutuu pitämään. Tosin nuo käy kohta pieneksi. Vaippoja ei tarvi vaihtaa enää niin usein kuin ennen ja niiden sisältökin on alkanut muotoutumaan säännöllisemmäksi. Ja rahkakakoiksi minä tuota tuotosta tällä hetkellä nimitän koostumuksensa ja tuoksunsa puolesta. :D

Vaippaihottumaa vauvalla oli välissä noiden helteiden jälkeen. Monet konstit siihen kokeilin, ja en tiiä mikä lopulta tehosi, mutta meni se ohi kuitenkin. Nyt on vauvalla kasvoissa jotain aknen tapaista - tai sitten se on ihottumaa esim. siitä, kun oon syönyt mandariineja.. Saa nähdä, paraneeko se kun mandariinit loppui.

Kuten monesti on jo tullut todettua, täysimetyksellä mennään ja maitoa onneksi riittää. Kerran jouduin turvautumaan pullosta antamaan lisämaitoa, eli silloin kun mulla oli se vatsatauti ja tuntui, että vauva ei saa nukutuksi. Eipä sitä maitoa paljon ollut päivän aikana siihen pulloonkaan herunut, eli silloin maitoa tuli varmasti melko vähän. Mutta riitti kuitenkin, kun yritin vaan juoda nesteitä ahkerasti. Muuten saan keskimäärin noin desin maitoa päivittäin pakastaa maidonkerääjää käyttäen. En jaksa pumppailla. Mentiin öisin jo sitä tahtia siinä 5-6 viikon iässä, että meidän alettua nukkumaan noin kymmenen aikaan, vauva heräsi seuraavan kerran vasta 3-4 välillä syömään. No sitten tuli tuo sairasviikko väliin, ja mentiin takapakkia. Tällä hetkellä vauva syö ympäri vuorokauden noin 2-3 tunnin välein, paitsi illalla, yöllä kuitenkin selkeästi lyhyemmän aikaa, 5-10 minuuttia tankattuaan kunnolla koko ilta-ajan.

Eli saan kyllä itsekkin nukuttua, ja monesti nukahdankin jo siinä imettäessä. Minun vieressä tuo edelleen yönsä nukkuu. Vauva heräilee 8-10 välillä riippuen vähän siitä, millon haluaa vaippansa vaihdettavan. Ite yleensä herään seitsemän aikaan, mutta oonpa muutaman kerran saanut vedeltyä hirsiä jopa puoli kymmeneen saakka itsekkin! Vauva jaksaa valvoakkin jo selkeästi pidempiä jaksoja ilman, että olisi jotain vailla. Välillä saattaa viihtyä jopa omassa laatikossaankin mobilea tuijotellen ja sille jutellen. Joskus katsoo telkkaria, kun vaikka tiskailen, tai sitten muuten vain hengailee milloin missäkin. Lelukaaren aurinko on tähän mennessä parasta seuraa, sen kanssa on mukava jutella. Vaunuissakin saatetaan jo napottaa silmät auki ja ihmetellä vaan, että missäs nyt mennään, ilman itkuja.

Tuttia täällä ei kovin paljon käytetä. Juurikin tuolla pitkällä automatkalla sitä tarvittiin, ja yleensäkkin silloin, kun ei just sillä hetkellä pysty imettämään. Joskus se tutti kelpaa, mutta ei läheskään aina.

Esineisiin on alettu jo tarttumaan selkeästi päämääräisesti. Laitoin hoitopöydän viihdykkeeksi pari pehmolelua, ja ne on kyllä saaneet kyytiä, kun neiti niitä kurottelee ja huitoo, kun ei vielä otetta saa.

Niin ja vielä vauva on anonyymi, nimetön. Nimet ollaan kyllä päätetty jo ajat sitten ja minä sekä isänsä nimillä vauvaa jo kutsutaan, minä niin ettei muut kuule, A:n kaverit kyllä tietää jo nimen... Mutta ootellaan kuitenkin se A:n sukunimi vauvalle, että ei tarvi saman tien nimeä mennä vaihtamaan. No nepä isyyspaperit on edelleen vasta matkalla sinne Kreikkaan, tai toivon mukaan jo siellä jossakin, mutta eivät vielä lopullisessa päämäärässään. Joten vieläkin odotellaan, ja kyllä mua jo kovasti polttelee paljastaa neidin nimi, vaikka täällä blogissa en välttämättä koko nimeä kerrokkaan.. Saa nähdä, josko tuo seuaavaan kuukausikatsaukseen mennessä olisi jo nimenkin saanut.

Psyykkisen kehityksen kulku

Lähde: Therapiafennica | Kaija Puura

0-2 kuukautta

Vauvan aistiminen on kokonaisvaltaista, ja vauva pystyy mm. tunnistamaan näön avulla suussa olleen esineen. Toistuviin tapahtumiin tottuminen ja ehdollistuminen alkaa jäsentää vauvan elämää. Tunteista mielihyvä, mielipaha ja kiinnostus ovat erotettavissa ilmeissä. Kokemuksiin liittyy aina joko myönteinen tai kielteinen tunnereaktio. Vauva kykenee aloittamaan ja ylläpitämään vuorovaikutusta katseella, ääntelemällä ja liikkeillä. Kokemukset tallentuvat ei-kielelliseen (implisiittiseen) muistiin, josta ne eivät ole tietoisesti palautettavissa, mutta muokkaavat tiedostamatta kokemuksiin liittyviä tunnereaktioita.

Päivä kanssamme

Maanantai 08/07/2013

00.02 
Vauva herää juuri keskiyön jälkeen (katsoin kelloa) ensimmäiselle yösyötölle ja jaksaa imeä reilun varttitunnin.

03
Vauva heräilee jälleen syömään. Juuri kun vauva on nukahtanut ja itsekkin toivon pääseväni puolihorroksessa unille, herää hän uudestaan ähisemään. Luen samalla kännykällä pari blogipostausta pitääkseni silmät juuri ja juuri auki, mutta ei silmät oikein jaksa toimia. Tätä rumbaa jatkuu tunnin verran.

5.30
Taas heräillään ja imeskellään vajaa puolituntinen. Silti vauva kitisee ja ähisee, joten heijailen tätä, mikä tuntuu auttavan. Leevi kaipaa hellyyttä, tämä änkeää hetkeksi mun mahalle makoilemaan. Hetken päästä nukutaan taas kaikki kolme.

7.40
Herään taas vauvan tuttuun ähinään. Imetän parikymmentä minuuttia selaillen kännykällä Facebook-päivityksiä (ja poistan myös Skypen, koska uusimmasta versiosta ei pääse kirjautumaan ulos eli vie akkua!) ja päätän jo itsekkin herätä. Vauva nukkuu, tietokone auki, Leeville ruokaa, kahvit tippumaan.

8.15
Vauva päästelee sängyssä ääniä ja raottaa silmiään. Kerään äkkiä kestovaipat ja harsot pyykkisäkkiin ja ampaisen pyykkitupaan, joka on onneksi vapaa. Varaan sen klo 12 saakka kaiken varalta. Palatessa vauva napottaa jo silmät auki. Otan kahvia ja vauvan hetkeksi syliin pörisemään samalla, kun selaan FB:stä viimeisimmät päivitykset. Hetken päästä aloitetaan aamutoimet: pukluvaatteet pois, (kertakäyttö)vaipanvaihto (kestovaippaan), pyllypesu, navan puhdistus, silmien (ja naaman) puhdistus, vähän öljyä kuoriutuviin ihokohtiin, hetken ilmakylpyilyä mahalleen (hienosti nostelee päätä), uudet vaatteet päälle, "puolukkaa" (=puolukkamehuun kastetulla topsipuikolla penslaan kielen), D-vitamiinitippa. Leevi ravailee ympäri kämppää eikä osaa päättää, olisko sisällä vai tiirailisko lintuja parvekkeella. Kuunnellaan samalla YleX:n aamuradiota, jonka ääni kuitenkin tökkii ja sammutan sen, kun hermot menee.

9.00
Koitan soittaa isille, mutta tämä ei vastaa, joten antaa olla. Lueskelen nettilehdistä (IS, IL, Kaleva Oulu) uutiset läpi, vauva nukahtaa syliin. Laitan tämän omaan koppaansa ja varmistan, että edelleen nukkuu. Sitten ampaisen likavaatesäkin kanssa taas pyykkitupaan, laitan ne koneeseen ja ripustan vaippasatsin kuivumaan. Palatessa vauva nukkuu edelleen. Istun koneelle ja aloitan tämän postauksen kirjoittelun.

9.45
Leeville lisää ruokaa, samalla kippaan mukiin loput kahvit. Vauva heräilee. Laitan telkkariin Greyn anatomian pyörimään (oon pitkin kevättä tallettanut boksille sarjoja ja leffoja just näitä hetkiä silmällä pitäen!) ja asettaudutaan imettämään sohvalle imetystyynyn kanssa - ja juuri kun on hyvä asento, niin Leevi maukuu parvekkeelle. Päästän Leevin ulos ja toistan saman uudelleen. Vauva viihtyy rinnalla puolisen tuntia. Istun koneelle vauva kainalossa kukkuen lukemaan jo melkein viikon vanhoja blogipostauksia...

10.45
Vauva nukahtaa, yritän laskea tämän koppaansa nukkumaan lähteäkseni ripustamaan pyykit ja odottelen hetken. Vauva on eri mieltä, nyt herätään! Kun rintarepussa ei kelpaakkaan olla, niin ei auta kuin antaa vauvalle tissiä. Tämä tepsii, vauva nukkuu ja saan tämän laitettua koppaan, ja viimein pääsen pyykkitupaan, mutta en enää ehdi laittaa viimeistä satsia (=vessan matto, jolle Leevi ystävällisesti eilen pissasi, kun en ollut ehtinyt puhdistamaan hiekkoja) pyykkiä pyörimään. Palatessa ehdin viimein laittaa itselleni aamupalaa nälän jo kurniessa vatsan pohjalla (yleensä ehdin syödä jo hieman aiemmin vauvan nukkuessa). Mössöäni syödessä ehdin jälleen lueskelemaan pari blogipostausta.

Kaurahiutaleita, seesamin- ja pellavansiemeniä, luumuja, rusinoita, pähkinöitä, pakastimesta mansikoita, persikkaa, rahkaa ja jugurttia + vitamiini ja maitohappobakteeri.

11.30
Vaihdan vaatteeni ja yritän laittaa naamaani edustuskelpoiseen kuntoon. Samalla pakkailen tavaroita, mm. omaa maitoani sisältävän tuttipullon mukaan.

11.55
Nopea vaipanvaihto ja imetys (=10 min), sitten menoksi kohti bussipysäkkiä ja ensimmäistä linja-autokyytiä vaunujen kanssa!

13.00
Vierailu lastenvalvojan luona, mikä kestää tunnin. Juttelemme mm. parhaista tavoista meille isyydenselvittämiseen ja mitkä tekijät siinä vaikuttaa.

Vauva nukkuu vaunuissa viimeisille minuuteille saakka, mutta sitten iskee nälkä ja parku. Onneksi otin tuttipullon mukaan, lämmitän maidon kuuman vesihanan alla ja istun aulaan juottamaan vauvaa. Julki-imetysneitsyys ei siis mene vieläkään, vaikka ei aulassa ketään ensin ois kyllä ollut (mutta sitten sinne tulikin joku nuoripari). Missataan samalla yksi bussikyyti, muistuttaa siitä, että vauvan kanssa ei ole aikatauluja.

Kävellään bussikatokselle katsomaan aikatauluja, seuraavaa kyytiä pitäisi odottaa 20 minuuttia, mistä natiainen varmasti hermostuisi. Päätän kävellä eri reittiä vähän matkaa toiselle bussipysäkille, josta hyppäämmekkin juuri sopivasti bussiin, kun natiainen aloittaa itkemisen ja olen laittamassa tuttipulloa suuhun.

15.00
Kotona. Imetys Greyn anatomiaa katsellen, vaipanvaihto.

15.40
Laitan vauvan sitteriin ja ehdin viimein itse syömään. Koitan selailla Facebookia, mutta selain jumittaa, eli takaisin Greyn anatomian pariin. Ehdin syödä juuri ennen kuin vauvalla menee hermot. Sitten taas hieman imetystä, johon vauva nukahtaa.

 Salaattia ja kivennäisvettä + vitamiini.

16.15
Nostan vauvan koppaansa ja laitan kahvit tippumaan (kahvinhimot ovat palanneet!). Syön vesimelonia, koska salaatin jälkeen jäi vielä pieni makeannälkä, ja istun jatkamaan tätä postausta. Kopasta kuuluu ähinää ja pörinää, joka päättyy itkeskelyyn. Vaipanvaihto. Tämän jälkee istutaan koneelle juomaan kahvia, ja nuppu nukahtaakin saman tien käsivarrelle. Itse tappelen koneen ja selaimen käynnistymisen kanssa, ennen kuin muistan, että ne piip Oriflamen tilaukset pitäis laittaa tänään mainostukset vois vielä laittaa tälle päivää, jos joku edes kiinnostuis tilaamaan jotain (ja jonka esitteen vuoksi se selain kaatuukin koko ajan). Kun lasken vauvan koppaan, tämä herää saman tien ähisemään saaden matkalipun takaisin äidin syliin.

17.30
Tissitellään puoli tuntia. Laitan vauvan sitteriin napottamaan ja ehdin huuhtelemaan kakkavaipat (hyvä jono jo kertyikin) ennen kuin natina alkaa. Hiljenee hetkeksi tutilla, jonka aikana ehdin laittaa Leeville ja itselle ruokaa. Natiainen pääsee taas äitin syliin, tutti ei kelpaa mutta pian nukahtaa. Saan syödä ja viimein lukea ne Facebook-päivitykset.

 Jossakin alla on mustikka-banaanipannaria.

18.50
Nukkuva vauva koppaan. Vaihdan vaatteet ja kipaisen nopeasti pyykkitupaan keräämään pyykit. Sitten neidille lakki päähän ja menoksi! Neiti äkäpussi ei vaan kovin tykännyt herätyksestään ja osoitti hieman temperamenttiaan ja testaili äitin pinnan pituutta kävellessämme kauppaan. Kaupassa tosin torkkui aina kassalle saakka, jossa piti taas kerjätä huomiota (tai ehkä hän vain harjoitteli niitä itkupotkuraivareita karkkihyllyjen edessä - sai ainakin äidin liukenemaan nopeasti karkkien ohi!) Löysin sappisaippuaa, jota olen joka kaupasta koittanut etsiä, ja kaipaamani loisteputkivalaisimen - vessasta paloi "sopivasti" eilen lamppu ja puolipimeässä on pitänyt häärätä (vauvan kylpykin jäi tämän takia tekemättä).

20.00
Kotona taas. Leeville ruokaa. Kauppakassin (jonka sisällön jo melkein rikoin kassin pudotessa tuolilta lattialle) purku. Vauvalle ruokaa ja äitille telkkarista sopivasti Huippumalleja. Ehdin syödä taas itsekin hieman iltapalaa, johon en tällä kertaa jaksanut kovin panostaa.

20.55
Iltatoimet natiaisen itsensä käskyttämänä. Vaipan vaihto, pyllyn pesu, navan putsaus, uusi body päälle (aiempi sottaantui jo tässä puuhassa) , "puolukkaa". Onkohan muuten normaalia, kun tämä hikottelee vähintään kerran päivässä, yleensä juuri vaipanvaihdon jälkeen...??? Meinaa käskyttää jo yöpuulle, mutta alkaakin imeä peukkuaan eli tutti kelpaa nyt alkuun. Ehdin selata uudet FB-päivitykset läpi. Soitan isille, ensin puhelimella ja sitten Skypellä tietokoneelta, yhteys vaan on taas niin heikko että puhelu katkeaa koko ajan eli ei tovoakaan selittää kaikkea, mitä lastenvalvojan kanssa käytiin läpi isyydentunnustamiseen liittyvistä seikoista. Ehkä huomenna sitten paremmalla yhteydellä?

22
Laitan vauvan nassuttamaan tuttia sänkyyni ja hoidan omat iltatoimet, sisältäen mm. likavaipan huuhtelun, kestoliivinsuojien pesun, kissanhiekan siivoamista... Hampaidenpesun ohella pitää juosta prinsessaa palvelemassa, kun ei se tutti vaan pysy suussa. Koitan myös houkutella Leeviä parvekkeelta sisälle, mutta siellä uni maistuisi vissiin paremmin, ja kun on vielä lämmin ilma, jätän parvekkeen oven auki. Asettaudutaan sänkyyn yöpuulle. Voi että miten pienen vauvan ilme on aina niin onnellinen, kun se tajuaa saavansa tissiä! <3 Imetän muutamaan otteeseen vauvan (ja minun) nukahtaessa välillä. Vauva ähisee ja aloittaa potkunyrkkeilyn, eli vielä pitää kerran vaihtaa vaippakin! Leevi tulee sisälle ja saan parvekkeen oven yöksi kiinni. Tämän jälkeen kelpaa taas tutti, mutta ähinä jatkuu. Lienee mahaväänteitä, joten heijailen vauvaa taas tämän siihen pikkuhiljaa rauhoittuen. Toisella kädellä rapsuttelen selän takana hääräävää Leeviä. Jossakin vaiheessa vähän ennen puoltayötä päästään viimein nukahtamaan.

Päivän saldo:
 
- Melkoisen hektinen päivä. Onneksi joka päivä ei ole samanlaista (yleensä kuitenkin, kun pitäisi mm. siivota koko huusholli), ja siinä se positiivisuus piileekin: vaihtelu virkistää, mikään päivä ei ole samanlainen.


- Aikomuksen tasolle jäi mm. viikata puhtaat pyykit, käydä itse suihkussa (hiukset tykkää, kun ei joka päivä ne kerran viikossa pesee?), vaihtaa kissalle hiekat, vaihtaa vessan lamppu. En myöskään tullut paria tiskipöydälle kertynyttä kippoa tiskanneeksi, ja käytetyt tuttipullot odottaa myös keittämistä. Normaalisti ehdin kyllä myös syödä enemmän ja aamupalankin aikaisemmin, ja jopa valmistaa päivällistä (useammalle päivälle kuitenkin), mutta tänään tuo monituntinen "matkustaminen" vei mm. tältä aikaa. Monesti ollaan myös päästy nukkumaan jo kymmenen maissa, mutta koko päivän reissailut ja nukkuminen vissiin pitkitti nyt tätä rytmitystä.

- Vauva itki tänään varmaan enemmän kuin elämässään yhteensä, mistä minulle itselleni tulee se paskamutsi-fiilis, onhan syyt pääasiassa minun (kun ei sitä tissiä saa juuri heti suuhun!). Tästä tulee kyllä itsellenikin kasvun paikka, kun pitää vaan oppia sietämään sitä, että kyllä se vauva joskus itkee eikä prinsessaa voi aina heti olla palvelemassa. Kyllähän se äitin sydämen murtaa, kun katsoo tuollaista mutrunaamaa, jolla on naama ja silmät märät kyynelistä :( Tämä tyttö tulee vielä niin pompottelemaan äitiänsä, toivottavasti isällään olisi enemmän tahdonlujuutta...

Eräpäivä ja neuvola (rv 40+0)

Täällä vielä ollaan yhtenä kappaleena. Tänään on laskettu aika. Mainittinki jo, että sunnuntai-illasta saakka on ollut vaihtelevaa särkyä vatsassa. Tulee ja menee. Tänään heräsin klo 6, enkä saanut unta enää tuon säryn vuoksi. Muutaman kerran on myös kipeämmin supistellut tämän päivän aikana, mutta ei mitään säännöllistä kuitenkaan. Tulevat miten ja milloin sattuu. Jotain voi siis tapahtua nyt kohta - tai olla tapahtumatta.

Eilen - Rv 39+6

Tänään olikin sitten taas neuvola (Klik: Napa). Kaikki oli kohdillaan. Paino oli taas vähän tippunut, mikä oli yllätys itsellekin - on suklaata (mutta myös esim. pähkinöitä) taas muutama pala maistunut. Mutta vissiin muuten on syöminen ja liikkuminen sitten tasapainossa, kun se ei nuista hetkahdakkaan. Sanoin tuosta särystä ja supisteluista, kuulemma ovat hyviä merkkejä, mutta siitä huolimatta varattiin vielä neuvolakäynti ens viikolle. Jos sinne vielä joutuu, niin siinä sitten tehdään yliaikaisuuslähete. Sf-mitta oli tippunut, eli maha alkaa laskeutumaan. Oon sen kyllä itsekin huomannut, nimittäin napaani en enää näe vaan sekin on tippunut tuon kumpareen alapuolelle. Pää tuntui olevan jo kiinni, eli ei tarvi tilata ambulanssia, jos vedet nyt menee. Mainitsin myös väsymyksestäni, tuntuu ettei nuo yöunet riitä mihinkään. Vaikka parinaki päivänä oon nukkunu n. 9 tunnin unet (katkonaisiahan ne on ku parin tunnin välein pitää herätä vessaan), mitä en ookkaan tehnyt aikoihin, niin päivällä väsyttää ja päikkäritkin oon nukkunut. Tänäänkin aamulla, kun tosiaan heräsin klo 6, join kahvit ja söin aamupalan, nukuin vielä kuitenkin ennen neuvolaa pari tuntia ja heräsin herätyskelloon ihan horroksessa. Otettiin sitten hemoglobiini, vaikkei sille enää mitään tässä vaiheessa mahdakkaan, mutta siitä tämä väsymys ei kyllä johdu. Että jospa sekin jotain lupailis, kait tässä keho alkaa valmistautua tulevaan suureen koitokseen..

Siitä huolimatta kävin kyllä eilen salilla mutkan, vaikka kuin väsytti. Nyt tein kyllä ihan pienillä painoilla ja jätin mm. jalkaprässin (sen "naisversion", toinen on se missä maataan melkein jalat kattoa kohti) kokonaan väliin. Ei sitä muutenkaan enää suositella loppuraskaudessa, kun saattaa painaa liikaa kohtua.. varovasti oon sillä tehnyt. Sen jälkeen oli vähän pirteämpi olo. Mutta tänään olis uintipäivä, ja taidan nyt ihan suosiolla jättää sen väliin. Jos on paikat yhtään auki, ja mistä sen huomais, jos ne lapsivedet meniskin sitten siellä uidessa?? Siinäpä ois mukava sitten alkaa uimahallissa synnyttään. Siitä ei tosin enää pitkä matka olis sairaalaan, mutta olis se vähän noloa sinnekin joutua uikkareissa.. :D

Soittelin aamulla sitten sinne Maahanmuuttovirastoon siitä oleskeluluvasta, ja pääsin parin yrityksen jälkeen jonosta läpi. Siis oikeesti. Mulle maaliskuussa sanottiin, että siellä on marras-joulukuun hakemukset käsittelyssä. Viimeksi joku 3-4 viikkoa sitten sanottiin, että siellä on joulukuun hakemukset meneillään. NYT siellä sanottiin, että siellä on taas ne marraskuun hakemukset käsittelyssä. Siis mitä v....??? Tulipa mieleen, että valvookohan joku oikeasti tuolla, että ne ihmiset tekee siellä töitä eikä vaan istu rupattelemassa kahvitauolla?? Miten ne hakemukset voi ottaa kolmen kuukauden aikana takapakkia?! Vai onkohan tää joku uus linja tässä maahanmuuttopolitiikassa, että pitkitetään nyt niiden hakemusten käsittelyä niin ei tänne tarvi ketään vastaanottaa... Ihan käsittämätöntä toimintaa! Kysyin vielä sitten, että mites sen kanssa sitten kun lapsi syntyy, niin kuulemma se todistus kannattaa ehdottomasti sinne sitten toimittaa, kun asia on Väestörekisterissä. Isyyden tunnustamista ei kuulemma välttämättä tarvita (???tarvitaan vai ei tarvita???), mutta että todistus siitä lapsen olemassaolosta kuulemma auttaa asiaa.

Aasin siltana tuosta Väestörekisteristä päästäänkin sitten nimiasiaan. Oon sen verran kyllä perinteitä, mutta myös A:n tahtoa kunnioittava, että kyllä lapselle pitäis isänsä sukunimi saada. Ja sitähän ei ilman tuota tunnustamisasiaa saa. Näillä näkymin myös se nimi pitää antaa ilman, että A pääsee nimiäisjuhliin.. Tai nimihän sinne pitää joka tapauksessa aiemmin ilmoittaa, juhlien ajankohdalla nyt ei niin suurta merkitystä ole, mutta ei tässä nyt sitäkään asiaa viittis kuukausia alkaa panttaamaan. Mutta sukunimeä ei siis saa ennen sitä tunnustamisasiaa hoidettua niin kuin tahto olis. Onhan se vaihtoehto sitten toki sekin, että vaihdetaan sitten yhdellä kertaa koko perheelle sama sukunimi (pieniä mielipiteitä mulla toki tähänkin on) mutta menee senkin kanssa kyllä sitten säätämiseksi. (A toki vois reissata sinne Suurlähetystöön taas ja siellä asian tunnustaa ja täytellä papereita ja sitten niitä taas lähetellään sinne sun tänne... tämäkään nyt ei kuitenkaan välttämättä maksa vaivaa).

Niin että vissiin tässä pitää jotain matkakassaa alkaa syksyksi säästelemään, kun näyttää, että nuo paperit ei etene yhtään mihinkään ennen ku vauva kasvaa jo aikuiseksi...