Elämä nyt näin neljän lapsen äitinä on lähtenyt käyntiin yllättävänkin luonnollisesti. Toki alussa meni useampi päivä tottuessa ajatukseen että minä, neljän lapsen äitikö? En ikinä varsinaisesti ole kiveen hakannut ajatusta, että haluaisin lapsia näin monta, mutta kyllä se ajatus jossakin takaraivossa on kulkenut läpi koko elämän, vaikka jokaisen lapsen jälkeen olen tietysti ajatellut ja ollut onnellinen siitä, että minulla on yksikin terve, ihana lapsi. ♥
Instagram-seuraajat tietävätkin, että oltiin lopulta useampi päivä sairaalassa. Tiistai-aamuna sairaalaan lähtiessäni toki toivoin, että takaisin kotona oltaisiin viimeistään seuraavana päivänä, mutta pitkä synnytys ja vauvan varhainen kellastuminen aiheutti sen, että päästiin kotoutumaan vauvelin kanssa vasta perjantaina iltapäivästä. Katsoin jo melko pian synnytyksen jälkeen, että vauvalla oli melko kellakat kasvot ja vähän kyllä jo aavistelin, että saattaa sinivalohoitoa jossain vaiheessa tarvita. Jo illan 12h mittauksissa BIL-arvo lähenteli sen verran valohoitorajaa, että jouduttiin kuin jouduttiinkin 24h valohoitoon ja itse asiassa vielä kotouduttuamme kontrollikäynnillä oli arvo sen verran valohoitorajoilla jälleen, että saatiin Bil Soft -laite kotiin ja siinä hän vietti jälleen vuorokauden tunnit. Paino onneksi nousi kovaa vauhtia kotiutumisen jälkeen (n. 70g/vrk) ja toisella kontrollikäynnillä oli Bil-arvo jo sen verran laskussa, että ei tarvinnut enää kontrolleissakaan käydä.
Kotona arki vauvan kanssa on lähtenyt pyörimään aika hyvin. Isukki oli kotona useamman viikon ehti sillä aikaa mm. katsoa isompien lasten perään. Itse olen vauvan kanssa pitänyt paljon imetysmaratoneja etenkin iltaisin, jolloin vauveli tykkää tankkailla maitoa yöunia varten. Ensimmäiset päivät pidin herätyskelloa herättämässä varmuuden vuoksi 3h välein yön ensitunteina ja sen kyllä tarvitsikin vauvan herättääkseen yösyötölle. Senkin jälkeen on kello soinut ja soi välillä edelleenkin neljän tunnin välein, sillä tuon ensimmäisen yöunipätkän vauva tykkäisi vedellä hirsiä. Kuitenkin öisin itse heräilee noin 2- 2 ½ h välein ja vaikka alkuun itse olin melko tokkurassa siihen, että miksi pitikään taas herätä, alkaa tuohon jo melko lailla tottua. Vauva nukkuu "sivuvaunussa" pinnis kiinni meidän sängyssä, joten siitä on hänet helppo ottaa öisin vierelle ja takaisin nukkumaan,-jos en ole sattunut itse nukahtamaan (tätä onneksi nyt useimmiten käy eikä tarvitse valvoskella koko syönnin ajan).
Sisarukset ovat ottaneet "pikkuveikan" tosi hyvin vastaan. Vaikka kolmivee on muutaman kerran todennutkin, että ei olisi halunnut, että äiti hakee pikkuveikan sairaalasta (kerran jatkoi tosin, että olisi halunnut pikkutytön sen sijaan), ovat sisarukset vauvaa innoissaan hoitamassa ja paikalla yleensä ensimmäisinä, kun vauva heräilee tai vähän itkeskelee. Isosisko suunnittelee jo kuljettavansa aikuisena pikkuveljiään autolla kouluun ja tuleepa häneltä tämän tästä toivetta vielä uudestakin perheenjäsenestä. :D
