Evelace-kutsuilla

Välillä vähän toisenlaisilla kotikutsuilla, tällä kertaa Evelace-alusvaatemallistoa ihailemassa. Kävi perinteiset - lähdin "vain katsomaan" ja päätin tilata jotain heti esittelyn alkumetreillä. Paljastettakoon nyt sitten samaan hengenvetoon, että en ole moneen vuoteen ostanut uusia alusvaatteita, lukuunottamatta imetysliivejä, jotka nekin alkavat vuosien jälkeen olla aika hirvittävässä kunnossa. Ehkä oli jo siis aikakin...

Evelace on oululainen yritys ja alusvaatteet suunnittelee samoin oululainen Eeva-Riitta Fingerroos. Alusvaatteita pääsee ostamaan ja sovittelemaan kotikutsujen lisäksi myös liikkeissä, esimerkiksi Kaakkurissa sijaitsee Evelace Boutique.

Rekillä oli toinen toistaan ihanampia alusasuja ja muutama tyytyväinen vanha asiakas myötäili, että eivät enää muita merkkejä käytäkkään. Kuinka moni muuten inhoaa vaateliikkeissä ostosten tekoa ja erityisesti siellä alusvaateosastolla pyörimistä? Puhumattakaan siitä, että sieltä kerrankin kotiutuisi täsmälleen sopivat rintsikat, en itse ole varmasti ikinä niitä liikkeessä jaksanut lähteä sovittamaan. Sitten onkin kaappi täynnä nättejä, mutta epäsopivia liivejä... Siispä kerrankin pääsi rauhassa sovittelemaan ja kokeilemaan erilaisia ja -kokoisia liivejä, ja sai vielä kiinni siitä omasta koosta. Rauhassa ja rauhassa, mukana ollut pikkumies hermostui, kun äiti se siinä vaan tissejä heilutteli hänen edessään eikä hänelle annettu mitään! 

Muutaman sovittelun jälkeen, alkoi löytyä ne sopivimmat ja mukavimmat. Olisi ollut monenlaista pitsiä, kirjailua ja rusettia, mutta käytännöllisyys saneli tällä kertaa. Kutsujen emäntäkin mainitsi, että sellaiset mahdollisimman monikäyttöiset olisi hyvät ja olin vähän samoilla linjoilla. Siinä sovittaessa pääsi muutenkin lasten kanssa käytännössä kokeilemaan niiden rintsikoiden toimivuutta ja muutama vaihtoehto rajautui heti pois. Toisin sanoen, minun rintaliiveiksi valikoitui sellaiset, jotka ennen kaikkea on mukavat päällä ja pysyvät mukana menossa, lähdenpä sitten juoksulenkille tai nostelen ja kurottelen lapsia, ilman että rinnat tipahtaa rintaliiveistä ja kaula-aukosta ulos. Esittelijä mainostikin erityisesti sairaanhoitajien suosimia ns. hoitsuliivejä, joiden kanssa ei tarvi sitä pelätä, että rinnat tipahtaisi kaula-aukosta asiakkaan naamalle. :D

Omaan ostoskassiin sujahtikin siis nämä "hoitsuliivit" eli Madonna Multi Plus-liivit taihousuilla sekä Cindy -saumattomat liivit sekä niiden kanssa hipsterit, joita ihana edustaja laittoi minulle vielä toiset kaupan päälle. Toinen setti oli tarjouksessa puoleen hintaan. Toisin sanoen ei jäänyt ostoskassille hirveästi enää hintaa ja nyt toivottavasti ei tarvitse taas muutamaan vuoteen uusia alusvaatteita. Näiden pitäisi olla ns. ikuiset, mainosti esittelijä, joka on myös aiemmin toiminut pitkään Tupperware-konsulttina.

Approved by Leevi!

Itse asiassa olin jo toista kertaa Evelace-kutsuilla. Ensimmäistä kertaa kävin viime kesänä ollessani viimeisilläni raskaana ja esittelijän suosituksesta tilasin imetysliivikäyttöön nämä Silver-urheiluliivit, joissa saa olkaimet napsauttamalla pois ja joka edestä aukeaa vetoketjulla. Tosi tukevat ja tyylikkäät. Kun nämä sitten postista saapui parin viikon kuluttua, olin muutamaa päivää sitten synnyttänyt ja maito kohonnut rytinällä niin, että en saanut niitä mitenkään mahtumaan liiveihin puhumattakaan siitä, kun tuossa vaiheessa rinnat oli niin arat, että mitä vähemmän niihin koski niin sitä parempi. Kun vielä mekanismi oli sellainen, että imettääkseen oli siis avattava koko luukku ja otettava tissi esiin, niin julkisille paikoille koin tuon vähän epämukavaksi tavaksi. Päädyin siis lähettämään nuo varsin arvokkaat liivit takaisin. Kuitenkin olen edelleen sitä mieltä, että urheilukäyttöön nämä sopivat varmasti täydellisesti ja kuka tietää, jos ehtisin tästä treenailemaan, niin nuo hankkisin.

Ajatuksissa kun oli, että voisin minäkin vuorostani pitää omat tissiliivikutsut. Mallistoon on tulossa marraskuussa asiakkaiden toiveita kuunnellen juuri ne minunkin kaipaamani äitiys-/imetysliivit! Kun vielä alusvaatteiden kokoskaala on melkoisen laaja, niin en uskoisi kutsujen järjestämisen jäävän vierasmäärästä kiinni. Ja ehkä itsekin voisin tarvita vielä ns. salonkikelpoiset rintaliivit - eipä sillä, että niitä olisi ketään katsomassa mutta eihän sitäkään ikinä tiedä!!!

Ja sori nyt, että joudun tuottamaan pettymyksen ettekä saa asukuvia!

   

Lähiviikko ja ensimmäiset harkkatunnit takana

Kiireinen viikko takana! Meillä oli vaihteeksi opiskeluissa taas lähiviikko ja päivät sen mukaiset, pahimmillaan koulua oli 8-17.30 eli pitkiä päiviä on tehty. Toistan taas itseäni, mutta mielenkiintoisia juttuja ollaan käyty läpi!

Meillä alkoi viikko niinkin mielenkiintoisilla asioilla kuin infektiotorjunnan infoluennolla ja harjoituksilla. Saatiin vetää siis jo hoitsuvaatteet päälle. Oikeassa elämässä pitäisi vielä olla asialliset kengätkin ja niiden hommaaminen on vasta ajatuksen asteella. Kengissäkin on eroja, mm. vakuutus ei korvaa jos ei ole oikeanlaiset kengät jalassa ja jotain esim. liukastuessa sattuu.

Infektioiden torjuntaan liittyen, en varmaan ikinä enää pysty pesemään käsiäni ns. vanhasta tavasta nyt kun käsien pesu ja käsidesin laitto on opetettu perusteellisesti. Käsidesiä onkin jo kulunut harkkatuntien aikana melkoisia määriä. Päästiin kokeilemaan erilaisia käsineitä ja hengityssuojaimia ja kuinka ne puetaan ja riisutaan oikeaoppisesti. Ei sitä maallikkona ole tullut mieleenkään ajatella tuollaisia asioita. Viimeistään keväällä meille tulee nämä asiat ajankohtaiseksi, kun ollaan harjoittelussa vuodeosastoilla ja missä kukainenkin on.

Loppuviikosta päästiin myös ns. tositoimiin kun harjoiteltiin ihopistonäytteiden ottoa ja näytteiden lukemista. Koitin kaivella mieleni sopukoista varhaisimpia muistoja terveydenhoitajan neuloista, mutta en kyllä saanut millään mielikuvaa siitä, millaisia neulat on olleet ennen vanhaan. Pitkäänhän on olleet käytössä mukavammat neulat ja itse kyllä aina jännitän sitä pistämistä, mutta turhaan kun eihän nuo  neulat nykyisin edes satu. Ennen meidän harkkatuntia minusta tuntui inhottavalta ajatus pistää toista, mutta kerran kun senkin oli tehnyt niin oma epämukavuuskin asian suhteen väistyi pois. Pistonäytteistä mitattiin hemoglobiinia ja verensokeria ja lisäksi päästiin tutkimaan virtsanäytteitä! Terveydenhoitajatyön perusjuttuja, että jos jostakusta tuntuu ajatuskin jotenkin hirvittävältä, niin sitten ei kyllä kannata miettiä itselleen hoitoalan työjuttuja. ;)

Meille jaettiin myös harkkapaikat niille, jotka ei itse hankkineet niitä jostain vähän kauempaa. Vaikka aluksi kuulosti, että harkkapaikkoja ei riitä kaikille kun tosi niukasti niitä on ollut jaossa ja moni kauempikin paikka on sanonut, ettei heille oteta harjoitteluita, lopulta kaikki kuitenkin sai paikan. Itsellenikin vielä sattui niin onnekkaasti, että pääsin omaan ykköstoiveeni mukaiseen paikkaan. Meillä on jo tälle syksylle vajaa kahden viikon hoitotyön harjoittelu, joka on pääasiassa työhön tutustumista ja neuvolatyön seurantaa, mutta varmasti päästään jo ainakin noita edellä mainittuja ihopistonäytteitä tekemään.

Käytännön harjoittelujutuille vastapainoksi on ollut myös teoriatunteja ja niihin liittyviä harkkoja. Muutama ryhmätyökin on saatu onnistuneesti eteenpäin ja samalla parin tehtävän palautuksen deadlinet selätettyä eli hyvin etenee opinnot. Meillä olisi sitten jo tämän kuun loppupuolella ensimmäinen tentti ja siihen opeteltavana ihmisen anatomiaa ja fysiologiaa, ja voin sanoa että itselleni aihealueen oppiminen aiheuttaa kyllä ponnisteluja kaikkine kemiallisine reaktioineen ja latinan sanoineen.

Vähän keveämpääkin oppimista on ollut. Lukkariin mahtui yksi vapaaehtoinen opintojakso, jossa muutamalla tunnilla käydään läpi raskaudesta ja synnytyksestä palautumista sekä mm. vauvan hoitoon liittyviä ergonomisia asentoja fysioterapian opiskelijoiden näkökulmasta. Itseä aihe kiinnostaa sekä omasta henk.koht. että ammatillisesta näkökulmasta, kun ei tuo oma palautuminen ole vieläkään ehkä täysin kondiksessa ja tuon 12-kiloisen imettäminen ja kantaminen käy kyllä niskan ja hartioiden päälle. Tunnusteltiin jo mm. lantionpohjalihaksia ja niiden treenausta sekä linea albaa. Useamman synnyttäneen omakohtainen kokemus oli, että näihin ei laitoksella tai neuvolassa anneta riittävästi/ollenkaan ohjausta, joten tässä on koppi itselleni pitää nämä jutut mielessä.


Tämmöisiä juttuja! Kirjoitan näistä opiskeluistakin jotain tämmöistä yleistä aina silloin tällöin, koska tiedän lukijoissa olevan sekä hoitoalan työntekijöitä että muuten asiasta kiinnostuneita. Jos tässä omien opiskeluiden edetessä lukijoille tulee mieleen jotakin asiaan liittyvää, josta tahtoisitte minun kirjoittavan, niin saa ehdottaa vapaasti.

2-vuotisneuvola

Onnistuttiin saamaan lyhyellä varoitusajalla neuvola-aika, koko kevään oon aikonut sen varata ja vasta viime viikolla sain asian eteen jotain tehtyä... Ihme tosiaan että näin kesäaikaan järjestyi aika seuraavalle viikolle, ei vielä ole hoitajat ilmeisesti lomilla. Hain neidin hoidosta kesken päivän, oli onneksi ehtinyt vähän aikaa nukkua päikkäreitä - hoidossa oli retkipäivä eli aamulla olivat käyneet paistamassa makkaraa & tikkupullia, hyvä että nukutti siihen päälle.

Neuvolassa meitä oli vastassa kaksi tätiä, toinen heistä harjoittelija. Ensiksi ihmettelivät, miksi S on saanut niin valtavasti erilaisia rokotteita, mukaan lukien hepatiitit ja vesirokko. Kerroin meidän osallistuneen aikaisemmin jopa kahteen eri rokotetutkimukseen ja sieltä saatiin kattavasti kaikkea. Terveenä on pysynyt, vaikka onkin hoitopaikassa ollut, viimeksi oli kuumetta joskus maaliskuussa eikä mitään isompaa ole ollut. S sai ensitöikseen rakennella palikoilla ja heitellä palloa, vähän ensin velmuna hymyili että mitäs tämä nyt on, mutta tottui sitten täteihin (ja loppuajasta puuhasteli jo omiaan, kuten kaivoi äitin lompakkoa laukusta jne.). Palloleikit nyt ei hirveästi kiinnostanu, sen verran huitaisi jalalla palloon että nähtiin, että osaa senkin kaatumatta tehdä. Puupalapelillekin asetteli oikeat eläimet (ne vielä tunnistaen) oikein päin pienen harjoittelun jälkeen. (Meilläkin pitäisi olla kaksi palapeliä kotona, vaan missähän lienee kaikki palikat niihin?!)

Lähinnä neuvolassa sitten kai otettiin selvää perheen voimavaroista. Kyseltiin minun raskausvoinnista (=vähän jo yöunet hankalia) ja miten S suhtautuu vauvan tuloon (=olen puhellut, että äitillä on vauva massussa, kun kysyy missä vauva osaa S sanoa että "tuolla" ja olen kysellyt, leikkiikö tämä sitten vauvan kanssa, vastaus "joo"). Kyseltiin kerhoista että aijotaanko syksyllä käydä, sanoin että käydään kyllä paljon alueen perhekahvilassa ja muissakin, mitä kaikkea sitä nyt on. Terkkari kertoi täällä olevasta varhaiskasvatuksen kerhosta, johon voisi hakea paikkaa, on aamupäivisin pari-kolme kertaa viikossa ja ilmaista. Tuostapa en ollut kuullutkaan ennen, eli tuosta täytyy ottaa kyllä selvää, S varmasti tykkäisi käydä leikkimässä siellä kun äiti olisi vauvan kanssa sen aikaa kotona.

Kyseltiin Sn syömisistä - hoidossa syö hyvin ja saattaa ottaa lisääkin, kotona ei aina jaksa illalla enää syödäkään. Puuroa ei aina syö viikonloppuisin kotona, ihan nyt vasta alkanut kelpaamaan. Kalaa yritän tehdä edes kerran viikossa, hoidossa taitaa olla yksi kalapäivä viikossa. Maitotuotteita pitäisi tässä vaiheessa saada 6 dl/pv, siinä laskeskeltiin että juotu maito, jugurtti ja muutama viipale juustoa taitaa juuri sen täyttää. D-vitamiiniakin syödään, "nallekarkkia" eli apteekin nallenmuotoisia pillereitä. Vettä juodaan janojuomana, mehuja hyvin harvoin ja sitä suositeltiinkin, että ei olisi kovin paljon hyvä antaa, että ei haittaa jos nyt vaikka kesäaikana matkalle ottaa pillimehun mukaan, mutta ei jatkuvasti. Tuttipulloa ei käytetä, mutta se tutti tuli nyt mukaan imetyksen loputtua ja söisi sitä vaikka koko ajan, jos antaisi. Tästä olisi kuulemma hyvä jo luopua, ei ole hyväksi purennalle ja vauvan synnyttyä voi vierottaminen olla entistä hankalampaa. Hampaita tädit kehuivat sieviksi ja valkoisiksi. Aina S ei anna harjata, vaikka olemme kokeilleet monenlaisia jippoja, ksylitolipastilleja yritän sitten edes antaa. Olisi kuulemma hyvä koittaa, että äiti harjaa iltaisin ja lapsi itse saisi harjata aamuisin edes vähän, niin tulisi sitten kerran päivässä edes kunnon puhdistus.

Nukkumisesta kysyttiin, meillä kävi keväällä neuvolan kautta unikouluttaja ja sen seurauksena S kyllä saadaan laitettua omaan sänkyyn nukkumaan, nyt saattaa välillä nukahtaa jopa itsekseen kun lähtee pois. Mutta jossain välissä juoksee äidin kainaloon. On muutenkin levoton nukkuja, puhuu paljon unissaan, kääntyilee, inisee, ja haluaisi välillä juoksennellakin. Ei kuitenkaan itke tuntikausia eli sinällään ihan normaalia, että elää niitä päivän touhuja sitten vielä unissaankin ja jos se ei vanhempia rasita, niin ei hätää.

Pottailuja ollaan harjoiteltu, tämäkin hoitopaikassa on sujunut jo jonkin aikaa hyvin, nyt ihan viime aikoina on kotona alkanut käydä ja jopa ihan oma-alotteisesti. Silti vielä välillä saattaa tulla vahinkopissa housuihin tai lattialle.

Mittaukset saatiin tehtyä hyvin, Slla pituutta 87,5 cm ja painoa 12 kg ja risat. Hyvin sekä paino että pituus kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Pään ympärys 46,2 cm menee aina vaan -2 käyrän myötäisesti. (Ihastelivat muuten myös Sn ihania korkkiruuvikiharoita, jotka kerroin olevan perua isänsä puolelta. Samalla ihmeteltiin kun on vielä niin vaaleat hiukset, vaikka ehkä jokunen tumma suortuva saattaa olla merkki, että hiukset saattaisi tummua iän myötä).

Parhaimpia puhesuorituksia nyt ei nähty, mutta hienosti osasi nytkin sanoa kuvista eläinten nimiä ja jokusen lauseen. Kerroin, että isi puhuu arabiaa ja ymmärtää sitä, jokunen sana tulee sieltäkin, ja vaikka keskenämme vaan puhumme isin kanssa englantia, on sieltäkin S alkanut omaksumaan sanoja, esim. sanoo jo napakasti "Come to eat!".

Reippaasti meni neuvola eikä taas ois pois malttanut lähteä. Hienosti kuitenkin sanoi sitten hei heit. S leikki vielä hetken lelunurkkauksessa, sisään tuli vähän isompi tyttö, joka otti kissapallon. S tietysti heti veti sen pois tytön kädestä, mutta kohta lähtiessä hoksasi itsekin viedä, minun vähän kehoittamana, kiltisti pallon tytölle käteen takaisin.

Univaikeudet ja unikoulu

Olen täällä bloginkin puolella maininnut monta kertaa lapsemme nukkumisvaikeuksista. Niitä lienee ollut aina, enemmän tai vähemmän. Jo vauvana oli häntä vaikea saada nukkumaan päiväunia, pinnasängystä herättiin kohta ja unet onnistui parhaiten vaunulenkeillä - siihen aikaan se ei ollut mikään ongelma, saipahan äiti pakosti vähän liikuntaa! Nukuttaminen parvekkeella onnistui huonosti vilkasliikenteisen kadun vieressä, ja esim. vaunulenkin päätteeksi pysähdyttyämme lapsi kyllä heräsi saman tien, eli ylös parvekkeelle vaunuihin kantaminen ei onnistunut. Ongelmia alkoi tulla siinä vaiheessa, kun päiväunet muuttui enemmän rytmin mukaiseksi eikä aina päässyt ulos vaunuttelemaan. Sylissä nukuttaminen tulikin tutuksi, ja yöunet onnistui äitin kainalossa.

Alettiin kypsyä tilanteeseen viime kesän tienoilla, samoja aikoja kun menin töihin ja työajat meni niin, että olin kotona klo 22-23 hujakoilla. Tarkoittaen sitä, että lapsikaan ei ollut siihen aikaan vielä nukkumassa vaan (isin) piti odottaa, että itse käyn yöpuulle. Tätä yleensä edelsi vielä hyvin myöhään syöty päivällinen. Tuota rytmiä ei jaksanut kukaan, ja koit(etti)in erilaisia keinoja laittaa lapsi nukkumaan pinnasänkyyn. Unipussista möngerrettiin saman tien ulos, huudattaminen korvia raastavan ja hermoja kiristäneen 20 minuutin jälkeen ei tullut enää kuuloonkaan, lempeämpi kehotus "äiti nukkuu nyt, nuku sinäkin" ei toiminut siinä vaiheessa, kun lapsi kerta toisensa jälkeen kimposi itsensä seisomaan opittuaan ylös sängystä ja kopsahti takas sänkyyn, lyöden päänsä milloin mihinkin. Musiikit, laulut, ovi kiinni, äiti pois, kaikki koitettiin tuloksetta. Päiväunia koitettiin jossakin vaiheessa kesää laittaa nukkumaan pinnasänkyyn tutin kera, uusi asunto=uudet kuviot? Muutaman kerran tämä onnistui lapsen ollessa tarpeeksi väsynyt ja itse istuit vieressä, mutta huomattuaan homman juonen alko tästäki tulemaan säännönmukainen huutokonsertti.

Syksyllä päiväkotielämän astuessa mukaan kuvioihin alkoi lapsi onneksi nukkumaan 1-2 tunnin päiväunia, ei vaan se 30 minuuttia mitä kotona malttoi. Yöuniin se vaikutti sen verran, että saatiin neiti nukkumaan pinnasänkyyn - alkuyöksi, tassuttelutekniikan ja 1-2 tunnin nukuttamisoperaation jälkeen - joskus kellon lyödessä jo lähempänä puoltayötä kuin lasten nukkumaanmenoaikaa. Parin tunnin päästä neiti heräsi taas huutamaan, satunnaisesti sai takaisin nukkumaan istumalla itse sängyn vieressä lasta silitellen, mutta jossakin vaiheessa heräily muuttui kokonaan huudoksi eli loppuyöksi piti nostaa viereen tissiä lupsuttamaan. Edes yöimetyksen lopettaminen  n. 1v 4 kk iässä ei auttanut, silti heräsi olipa omassa sängyssä tai ei. Kun itse piti aamulla herätä jo viiden jälkeen töihin, en enää jaksanu jatkuvaa ravaamista ja istumista sängyn vieressä, niin aloin sitten nukkumaan koko yö lapsi kainalossa. Ja nyt joku varmaan hoksaa ihmetellä, että missä se isi on ollut kaiken tän ajan? Olohuoneen sohvalla oli hänen nukkumispaikkansa.

Kun tilanne alkoi olemaan jo melko kypsä - useimmilla perheillä kun se yhteinen parisuhdeaika on yleensä lasten mentyä nukkumaan - niin oltiin tilanteessa, jossa otettiin sitten vastaan ulkopuolista apua. Neuvolan kautta meillä tuli käymään unikouluasioihin erikoistunut hoitaja. Aluksi juteltiin perheemme rytmistä, josta melko pian paljastui eräs muutettava seikka. Meillähän se päivällinen tosiaan on jäänyt tavaksi syödä länsieurooppalaiseen tapaan melko myöhään, joskus jopa klo 20 aikaan ja unikouluttaja arveli tämän olevan yksi ratkaiseva tekijä nukkumaanmenolle. (Myöhemmin hän tosin alkoi miettimään, että kyllähän se onnistuu sielläkin mutta kokemuksen kautta suositteli meille kuitenkin ruokarytmiin muutosta). Toinen tärkeä seikka tuli sitten esille itse nukuttamisessa. Meillä kun äiti on hoitanut 99 % kaikki nukuttamiset, ja sanomattakin selvää, että lapsi on jo omaksunut tietyn tavan alkaa nukkumaan minun kanssa vierekkäin. Siispä vaihdettaisiin niin, että isi hoitaisi tästä lähin nukuttamiset ainakin 3 ensimmäisen yön ajan ja sitten voitaisiin kokeilla vaihtoa.

Alotettiin jo viikkoa aiemmin omatoimisesti, kun saatiin lastenhuoneen pintaremppa tehtyä ja haettua lastensänky sisälle. S tajusi heti sängyn olevan hänelle ja illalla mielellään meni siihen nukkumaan. Tässä vaiheessa vielä kuitenkin oli ongelmia, sain nukuttaa Saa silti tunnin verran ja yöllä herättiin varmaan kymmenen kertaa ja silloin sai valvoa aina sen 10-30 min, jotta S nukahti uudelleen. Koitin jopa kuukausien tauon jälkeen, oisko tutti kelvannu nukuttamiseen, mutta eipä siitä apua ollu.

Seuraavaksi ohjeiden avulla muutettiin ruokarytmiä. Päivällinen syödään 17-18 aikaan ja iltapalaksi klo 20 maissa jotain puuron kaltaista, useimmiten Talk-muruja (S syö hirveän huonosti kotona puuroa). Viikonloppua vasten alettiin sitten toteuttaa unikoulua, isin laittaessa lapsi nukkumaan. Varmuuden vuoksi ite nukuin pari ekaa yötä olohuoneen sohvalla. Nukuttaminen onnistui ekana yönä vartissa, lapsi heräsi yöllä muutaman kerran. Kolmantena yönä siirryin jo yläkertaan nukkumaan. Neljäntenä yönä minä siirryin nukuttamaan, 45 minuutin jälkeen olin juossu oman ja Sn huoneen väliä ees taas kun aina selän käännettyä tämä juoksi naurunremakan saattelemana perään. Lopulta S nukahti sänkyynsä minun halaukseen. Palattiin siis takas isin nukuttamisvuoroon, sen verran jouduttiin korjaamaan että tämäkään ei saa jäädä oottamaan kunnes S nukahtaa vaan poistuu huoneesta saman tien. Muutaman yön jälkeen tuloksia alko jo näkyä. S nukahti parin minuutin sisällä, yöllä heräs 1-2 kertaa mutta sänkyyn palautettua nukahti saman tien.

Unikoulu meillä alkoi siis kuukausi takaperin, eli missä nyt mennään? Voisi sanoa, että kahta samanlaista yötä ei ole. Jos ennen tätä sai laskea yhden käden sormilla yöt, jotka S oli nukkunut kokonaan omassa sängyssään, niin kyllä nyt saa ottaa loputkin sormet ja varpaat mukaan, eli parempaan on menty huomattavasti. Silti yöheräämisiä on edelleen paljon, parhaimpina öinä se 1-2 mutta toisinaan saa viisikin kertaa käydä laittamassa S sänkyyn. Joskus hän herää äännellen ja nukahtaa itsekseen takaisin, mutta useimmiten hän nousee sängystä ja luoksee meidän huoneeseen. Isi nukuttaa Sn useimmiten ja se sujuu minuutissa parissa, mutta jos hän nyt jostain syystä on vaikka nukahtanut ensin, niin minun vuorolla se nukuttaminen kestää edelleen puolesta tunnista jopa tuntiin Sn vierellä istuen. Uutuutena on tullut oivallus, että S juoksee makkariin minun puolelle sänkyä siinä toivossa, että äiti ei palauttaisikaan häntä omaan sänkyyn vaan ottaisi viereensä. Niin kuin useimmiten teenkin, jos herääminen on tapahtunut aamuyöstä eli saapi sitten jatkaa uniaan äidin ja isin vieressä.

Semmoinen tarina meillä. Pikkuhiljaa alan jo hyväksyä sen, että joillakin lapsilla uniongelmia on vaan enemmän, ja me ollaan osuttu juuri tähän ryhmään. Olen lukenut monia samankaltaisia tapauksia ja helpottaa vähän tietää, että vertaistukea on kyllä saatavilla jos tarvitsee.


Miten teillä, onko lapsella ollut univaikeuksia ja miten olette niistä päässeet yli?

Oulun Lastenmessuilla

Aurinkoinen sää näyttäis jatkuvan kolmatta päivää, toivottavasti kesä on tullut jäädäkseen! Eilen päästiin auringossa jo hellelukemiin, ja ilmeisen moni oli kokenut sisäisen viherpeukalonsa kuorituneen sisuksistaan ja puuhailivat eilen ulkosalla pihaistutusten parissa. Toivottavasti silti ehditte sen verran sisätiloihin, että kävitte Oulun Lastenmessuilla?

Minä tosiaan sain kosketuksen messuihin jo lauantaina ständeilyn merkeissä. Tulin sisään juuri, kun Hevisaurukset olivat lopettaneet keikkansa, ja ilmeisesti suurin kävijäpiikki olikin sattunut messuille näihin aikoihin. En tosiaan päässyt ständiltä irtautumaan lauantaina messuja kiertelemään, mutta kuulin esimerkiksi itämaisen tanssin yhdistyksen Yasminen keikan, ja olisin sen halunnut nähdäkin, mutta jotenkin onnistuin tämän missaamaan myös sunnuntaina, heillähän oli useampi näytös messujen aikana. Infosta olisi kai saanut jotain printattua käsiohjelmaa mukaan (?), mutta en hoksannut ottaa.

Sunnuntaina olin paikalla puolen päivän maissa, ja ainakin parkkitilaa löytyi hyvin. Viihdyttiin Sn kanssa paikalla pari tuntia, eikä tungosta ollut rattaiden kanssa kulkiessa missään vaiheessa.

Ilmapallonmyyjiä oli paikalla vaikka minkälaisia. Eurovaaliehdokkaitakin oli esittäytymässä ja heiltä sai myös ilmapalloja mukaan, mutta me ostettiinkin astetta coolimpi ilmapallo Taikuri Karilta.. Kukka valittiin, koska Taikuri Karin mukaan se oli näistä muotoilluista ilmapalloista kestävin pienelle. S innostuikin syömään ja pureskelemaan kukkaa, mutta ei saanut rikki.

Hoploppi taisi olla lasten mielestä suurin vetonaula. Heidän ständiltään sai alennuskuponkeja pääsylippuihin, ja paikalla oli useampi pomppulinna sekä pelikoneita. Tässä oli myös mm. kattaus- ja ohjelmaideaa meidän omia tulevia kutsuja ajatellen!

Meidän pienokaiselle toki nuo pomppulinnat oli vielä liian isoja, ja esimerkiksi tuonne krokotiilin kitaan jos olisi neidin päästänyt, niin sinne olisi jäänyt. :) Vähän kuitenkin koitettiin istualtaan pomputella, ja jo se aiheutti riemunkiljahdukset. Kunhan neiti vähän kasvaa, niin taitaa meilläkin olla HopLop-reissu luvassa!

Myös muuta aktiviteettia lapsille oli tarjolla. Tivolimeiningistä sai maistiaisia mm. possujunan kyydissä, onginnalla ja köydenvetoarvoilla. Lapsille oli myös monen ständin yhteydessä leikkipaikkoja, kuten legoilla rakentamista.

Ständeillä oli myös hyviä uutuusjuttuja, ja erikseen on nyt pakko mainita vauvakirja netissä! Veikkaan, että tämä voisi olla monen bloggaajan tai muuten vain paljon valokuvia ottavan suosikki? Ainakin itse aijon tutustua palveluun, eli suunnitella ja tehdä oman vauvakirjan omista valokuvista ja teksteistä.

Lastenvaatetarjontaa messuilla oli yllin kyllin, vaikka muutama tunnettukkin merkki yllättäen joukosta puuttui. Kotikutsuja olisi voinut varata useammasta paikkaa, vielä jätin tämän ajatuksen hautumaan. Onnistuneesti näytti useampikin äiti olevan paikalla esittelijänä oman pikkuvauvansa kanssa, eli kyllä pienenkin vauvan kanssa töitä pystyy tekemään.

Sitä, mitä itse olisin kaivannut, niin naistenvaatetarjontaa imetyspaitojen muodossa. Yksi imetys- ja raskausajan vaatteita myyvä taho löytyi, ja ihanista kuoseistaan huolimatta niin on nuo mallit minun makuun vähän turhan retroja. Mutta hyvä keksintö alkaa tekemään vähän tällaisia massasta poikkeavia imetysvaatteita, itsekin olen melko kyllästynyt nykyisin saatavilla olevaan tarjontaan.

Messuilta löytyi myös imetys- ja vaipanvaihtopiste perheen pienimpiä varten, ja tästä täytyy kiittää erityisesti, meillä ainakin tuli tämä huone tarpeeseen!

Samaan aikaan Lastenmessuilla oli myös Ihana-messut terveydestä, hyvinvoinnista ja kauneudesta kiinnostuneille. Kait tämä jäätelökioskista ostettu jätski menee tähän kastiin? ;) S sai jäätelöstä myös omat maistiaisensa, ilmeisen hyvää oli.

Terveystuotteita oli tarjolla tosiaan urheilupatukoista vitamiineihin, huomaa kyllä tämän alan suosion. Hyviä messutarjouksia olisi ollut myös, harmi että olen näiden suhteen nyt ostolakossa. Lisäksi oli paikalla paljon korumyyjiä, tai jotain kauneudenhoitopalvelua tarjoavia yrityksiä.

Maistiaisia messuilla oli tarjota yllin kyllin, mitkä tietysti messukävijän näkökulmasta on se, mitä ainakin käteen jää. Lisäksi messuilla kiersi kärryjä, joista jaettiin vanukkaita, maissinaksuja, sipsejä sekä juotavia jugurtteja. Sipsit itse skippasin, mutta muuten saatiin kyllä kotiin viemisiä. Näitä sai ottaa mukaansa yllin kyllin, monella vaunujen alakerta olikin täynnä naksu- ja sipsipusseja! Monella ständillä oli myös hyviä arvontoja, toivottavasti onnetar olisi suotuisa!

Paikalla oli myös monia pieniä, vielä tuntemattomia (paikallisia) yrityksiä, ja näillehän tällaiset messut on juuri omiaan markkinoimaan omia tuotteitaan ja kasvattamaan mainettaan. Ihana olisi esimerkiksi paikallinen hääsuunnittelija Ameriikan malliin, ehkä joskus tulevaisuudessa.

Kovin paljon ostettavaa en itse kuitenkaan löytänyt. Kuitenkin kohdalle sattui sopivasti autoon aurinkosuojia myyvä ständi, eli Sn suojaksi ostin auton sivuikkunoihin imukupeilla tulevat ToyStory- ja mikä-lie-He-Man? -kuosiset aurinkosuojat. :D (Nyt kun tämän kirjoitin, niin tulipa mieleen, että olis pitäny ostaa toiset takalasiinkin). Lisäksi piti saada jotain ihanaa, ja koska kärsin kovasta sisustussuunnitteluvimmasta, niin jotain joskus-tulevaa lastenhuonetta ajatellen, Slle myöskin ihanat keijukuvioiset sisustustarrat.

Semmoinen mukava messupäivä meillä! Ei tosiaan käyty lavan tykönä, mutta kierrellessä kuultiin Ipanapan keikkaa. Tuohon huutokauppaankin olisi ollut kiva tutustua, mutta ei meilläkään ollut aikaa koko päivää tuolla olla ja kierrellä, nyt jäi mm. se Burberryn laukku saamatta, mutta jospa sen joku nappasi hyvään hintaan! ;)

Onnistuimme myös missaamaan messuilla kierrelleen Tyrannosaurus Rexin. Vissiin olen ollut suunapäänä jossakin ständillä hirmuliskolta piilossa, tai sitten se on ollut esillä vain jossakin tietyssä paikassa. Jotenkin kuvittelin, että se olisi tuolla kierrellyt, tai sille olisi ollut joku tietty "lava"? Onnistuiko joku bongaamaan sauruksia sunnuntaina käydessään? :)

Kiva, että tällaisia messuja täällä Oulussakin järjestetään, toivottavasti saadaan tämä meille taas tänne myös ensi vuonna!

Yhteistyössä mukana Oulun Lastenmessut

lastenmessut.fi

Vanhenemispäivä

Taas kolahti yksi numero lisää ikää eilettäin. Ei vielä tunnu missään - vuoden päästä on sitten se ikäkriisin paikka. Minähän olen henkisesti vielä parikymppinen. ;)

Päivä ei kummemmin ole poikennut muista. Heräsin aamulla kuuden kieppeillä ja sain juoda aamukahvit rauhassa netissä roikkuen, ennen kuin S heräsi ja alettiin aamupuuhiin. Puuro ei taaskaan kelvannu, myöhemmin suostui ottamaan muutaman lusikallisen ja lopulta järsi vähäsen näkkäriä. Aamulla luin eräästä blogista reseptin siemennäkkäreihin, ja itselleni nopeasti pyöräytin "taikinan" ja laitoin uuniin tunniksi. Nyt on jo puoli peltiä tuhoutunut... Tällä aikaa tiskasin eiliseltä kertyneen tiskivuoren. Päiväruoka, loput pottu-lohisoseesta, sentään kelpasi hyvin, taitaa olla yksi Sn lempiruuista. Samalla sain ite syötyä viikonloppuna tekemääni kesäkurpitsalasagnea.

Pyykkäsin lakanoita, kun sain inspiksen laittaa ne ulos aurinkoon&tuuleen kuivumaan. Sain ne vasta puolilta päivin, Sn ottaessa pienet päiväunet, ulos narulle kuivumaan. Sitten viikkailin muutamia kuivuneita pyykkejä kaappiin. Jossakin viikkausten lomassa onnistui S saamaan taas sormensa laatikoiden väliin, teki varmasti kipiää. Alettiin tekemään lähtöä ulos, uskaltauduin päästämään hetkeksi Sn lattialle ilman vaippaa - virhe! Mattopesua siis luvassa. Isäni soitti synttärionnittelut.

Oli aikomus lähteä puolen päivän jälkeen kaupungille, mutta myöhästyttiin taas hyvin ja lopulta piti taas oottaa seuraavaa bussia niin, että oltiin kaupungilla vasta kahden kieppeillä. Bussia ootellessa Slla meni hermot, ja lopulta jouduin kaappaamaan hänet syliin rattaista. Pääsipähän S taas istuskelemaan bussiin ja "maisemia" katsomaan. Käväsin puhelinliikkeessä, kattomassa oisko siellä ollut jotain hyviä tarjouksia. Isi antoi minulle jo aijemmin synttärirahaa, että voisin esim. ostaa uuden puhelimen. Sain kuitenkin liikkeestä kehotuksen koittaa laittaa tuon oman Samsungini takuuseen, eli koitan sitä nyt ensin ja katson sen jälkeen, millaisen luurin tarvetta olisi. Eksyin sitten myös erääseen vaateliikkeeseen katsomaan lasten ja naisten vaatteita - tällä kertaa ei mikään kolahtanut. Seuraava etappi olikin sitten koruliike, josta hyörinän ja pyörinän jälkeen viimein päätin mm. ostaa itselleni lahjaksi hopeiset korvakorut, arvoasiakkaana kun sai alennusta ostoksista. Kaikkea ihanaahan siellä olisi ollut, mutta ei tuu nuita entisiäkään niin pidettyä, kun ei oo missä pitää, eli turhaanpa sitä mitään ostaisi vaan rasiaan pölyttymään. (Nämä sen sijaan ajattelin ottaa käyttöön heti ensi viikolla.)

Slla oli jo nälkä, mentiin erääseen Rotuaarin kahvilaan. Se olikin sen verran täynnä, ettei mieluista istumapaikkaa löytynyt, ja S hermostui, kun yritin lähteä tiskille. Jätin siis kahvit ostamatta, kun ei kerran pöytiin tarjoilua ole (yksi asioista, joita ulkomailta Suomeen ikävöi välillä), enkä päässyt sitten vessaankaan, kun sekin olisi monen mutkan takana. Neljältä päästiin jatkaan matkaa, vielä tuli yksi mutka matkaan kun matkan varrella poikkesin pieneen Second Hand- putiikkiin ja sieltä löytyi isille pari kivannäköstä paitaa. Sitten omasta aikataulustani myöhässä viimein pääsin SATSille. MiniSatsissa ei ollut ketään muita, eli S sai omaa privaattihoitoa. S oli ihan innoissaan, kun huomasi, minne tultiin. :) Itse menin salin puolelle, rääkkäsin tällä kertaa jalkoja. Noin tunnin päästä hain Sn pois, tämä ei ensin edes huomannut tuloani, kun niin keskittyneesti puuhaili legojen kanssa.

Mentiin bussipysäkille, taas sellaiseen väliin, että saatiin vartti odottaa sopivan bussin tuloa. Siltikin piti jäädä aikaisemmalla pysäkillä pois ja kävellä vielä kilometrin verran kotiin. Kotona oltiin varttia yli kuusi. Kotona oli vastassa "synttärimaljat" - Spritea (EDIT: Nyt jo pullon tyhjennettyään paljasti, että Spriten sekaan oli lorautettu vodkaa - ja minä kun luulin tulleeni hulluksi, kun sen limsan pohjat maistui niin pahalta.) Yritän olla pienoisessa sokerilakossa, mutta parempi tääkin kuin viinit, eli en sanonut mitään tästä muotoseikasta. Isi oli ostanut minulle kaksi ruukkukukkaa sekä tulppaaneja. Ihania, mutta harmittelin taas sitä, että onnistun aina vaan tappamaan kaikki kukat. Postista oli saapunut pääsiäis- ja synttärionnittelut mummoltani. Lisäksi Kelalta "mukavaa" synttäripostia - toista kirjettä en edes vielä avannut, ettei päivä menisi sen vuoksi pilalle. Isi kysyi, oisinko halunnu ulos syömään, mutta tälle illalle olin jo tarpeeksi väsynyt, ja menis tosi myöhään, että oltais takas kotona, niin päätin, että käydään sitten viikonlopun aikana.

Isiltä sain motkotukset, kun en ollut siivonnut kotona, koska oli minun syntymäpäiväni. Täh? Minä olin salaa toivonut, että sillä aikaa olisi koti olisi hohtanut puhtauttaan - oli sentään tavarat ojennuksessa, vaikka isi oli kuulemma väsynyt työpäivän jälkeen, eikä jaksaisi tehdä enää mitään sen jälkeen. S kitisi jo, aloin tälle lämmittämään ruokaa, samalla tein itselleni salaattia ja isille lämmitin eilistä lohipastaa. Tässä välissä Sn vaippa piti vaippaa, eihän se tietenkään ole isin tehtävä, koska hän on väsynyt. Vaipanvaihdon jälkeen syötin Sn ja sen jälkeen imetin. Seitsemän jälkeen pääsin viimein tekemään oman salaattini loppuun ja isillekkin evästä. S söi vielä vähäsen meidän kanssa - tomaatti kelpasi, kesäkurpitsaa ei isi antanut antaa, kun S kuulemma tukehtuu siihen. Sen sijaan isi syötti Slle omaa ruokaansa lusikallaan, ja olis vielä antanut tälle purkkitonnikalaa. Tässä vaiheessa annoin taas isille ohjeistusta siitä, että vauvalle ei suolaa mielellään yhtään, eikä varsinkaan, jos sitä on ruuassa yli 1%. Häntäpä ei kuulemma lääkärin sanomiset liikuttaneet yhtään, koska hän on Sn isä ja voi antaa lapselleen mitä haluaa, koska S haluaa syödä hänen lautaseltaan. Hampaatkin kuulemma vielä vaihtuu, eli ei haittaa, jos niihin tulee jotain. (???!!!!) Minäkin kuulemma voin sitten syöttää tälle ihan mitä haluan - niinpä isin ilme ei värähtänytkään, kun annoin Slle palan suklaata syötäväksi. (Vuoden Paskamutsi -titteli on nyt virallisesti lunastettu). Koska isi niin kovasti nyt halusi hoitaa Sn syömiset, annoin hälle luvan hoitaa tästä hetkestä lähtien Saa aamuun saakka. Siirryin omaan huoneeseen, lähinnä odottamaan, kauanko tätä hoitamista kestää. Viiden minuutin jälkeen joku kävi ovella katsomassa, mitä teen. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen viimein isi tuli Sn kanssa, koska minun täytyy ottaa hänet, koska S haluaa maitoa. Kehityskeskustelun lopputulos oli taas se, että Afrikassa lapset syö hiekkaa, ja elää silti 90-vuotiaaksi - eikä meidänkään isovanhemmat missään lääkäreissä ole käyneet ja on eläneet silti 90-vuotiaiksi.

Imetin siis vielä Saa, mutta eihän hän nyt oikeasti enää janoinen ollut, maha täynnänsä. Sen jälkeen S halusi vielä vähän leikkiä. Isi leikki sillä aikaa, kun hain lakanat ulkoa narulta. S löysi tennispallon lelukorista. Saatiin sentään päivälle päätöksenä mukava leikkimishetki perheen kera, kun S tykkää ja osaa jo hienosti pomputtaa ja heittää palloa. S oli taas nälkäinen, kello kävi jo puolta kymmentä, kun syötiin iltapuuro. Tällä kertaa se maistui hienosti. Sitten olikin jo iltapesujen aika - yritin Saa istuttaa potalla, mutta mitään ei tullut. Otettiin uus hammasharja käyttöön, kun entinen lensi aamulla jonnekkin lattialle. S halusi pestä hampaansa itse, enkä minä saanut koskeakkaan harjaan. Samalla muistin, että olipa jäänyt oma suihkukin taas välistä, ja märällä tukalla en ala nukkumaan. Ja omaan vaistoon pitäis luottaa - laitoin taas Sn sen verran ilman vaippaa lattialle, että kävin viemässä peiton isille, ja sillä aikaa oli matossa taas uusi lammikko... Laitoin Slle yövaatteet, samalla keräilin lattialta sinne päätyneitä vaatteita, tavaroita ym. Sn ollessa hetken pinnasängyssä. Sieltä alkoi kuitenkin semmonen kitinä, että hänet oli pakko ottaa viereen sängylle juomaan maitoa. Jossakin vaiheessa havahduin, että olin itsekin nukahtanut - ja jatkoin uniani.

Semmoinen synttäripäivä, ihan tavallinen arkipäivä.