9 kuukautta

8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Kuukaudet vierii taas ja meidän iso poika kasvaa kovaa vauhtia. Neuvolaahan ei taas tähän kuukauteen sisälly, mutta veikkaa kyllä kymppikilon jo paukkuneen rikki ja 68-vaatteet käy pieniksi eli yli 70 cm on jo varmasti tullut. Muistelisin isosiskonsa käyttäneen koon 74-vaatteita ollessa jo reilusti yli vuoden ikäinen aloittaessaan päiväkodin. Niinpä meillä ei hirveästi olekkaan tuommoisen pikku-ukkelin vaatteita isommassa koossa, työn ja idean alla olisi muutama ompeluprojekti mutta näköjään niitä ei määräänsä enempää valmistu.

Riski poikahan tuo on jo. Viime kuukausikatsauksessa mainitsin ryömimisen pikkuhiljaa aloittaneen, ja eipä mennyt kuin pari päivää niin vauhtia alkoi tulla vähän liikaakiin. Hetkessä R mönkii jo äidin perään, ja on samalla melkoinen roskien kalastaja. Joka ikinen murunen ja höttönen menee kyllä suuhun, minkä vaan edessään hoksaa. On myös löytänyt kaapit ja laatikot, roskakaapin ovea on mukava paukuttaa ja alalaatikon sisältö (jossa on pieniä muovipusseja) mukava viskoa lattialle. Viime aikoina on myös kukkapurkin multaa alettu kourimaan ja suuhunkin sitä on tainnut osansa jo mennä. Melkoinen möngertäjä siis! Konttausasentoon menee, mutta vielä ei ole siitä hoksannut alkaa liikkumaan. Sen sijaan alkoi muutama päivä sitten kääntymään siitä puolittain istuvaan asentoon.

Viime aikoina hoksattuja juttuja on myös oma kieli, kuten kuvasta näkyy. Kieltä on mukava näyttää, etenkin makoisan maidon juonnin jälkeen on kiva maiskuttaa. Joskus myös pöristelee, mutta sitä ei hirveästi kuitenkaan harrasta. Mutta melkoinen pusuttelija tämä on, mukava on laittaa suu ammolleen äidin poskea vasten ja antaa märkiä pusuja! :)

Hirveä itsenäisyysharppaushan tässä on tapahtunut tuon oman liikkumisen myötä, ja huomaa kyllä pojan toiminnan olevan jo varsin tavoitteellista. Esimerkiksi siskon leikkiessä, on mukava mennä myös tutkimaan, mitä jännää siellä on, ja palapelin palaset on hauska ottaa kouraan ja yrittää tunkea vaikka suuhun. Siskonsa vaan ei ole samaa mieltä, ja melkoiset tappelupukarit noista kyllä tulee, kun R vielä vähän kasvaa... Myös ihan eri lailla pystyy nyt ilmaisemaan tahtovansa syliin (> tulee äidin luo ja ottaa jalasta kiinni), samoin tulee kyllä myös heti ilmoittamaan, jos on vaipanvaihdon aika.

Syömisistäkin päätellen on tainnut olla kasvukausi, poikahan syö varmasti enemmän kuin kukaan tässä taloudessa. On kyllä vetänyt isoja annoksia, mutta välillä on kyllä ollut hankalaakin kun tuntuu, ettei mikään ole kelvannut. Välissä hyvin mennyt sormiruokailu on kokenut nyt pienen takapakin, kun ei haluaisi itse oikein syödä kuin pieniä murusia - esimerkiksi Talk-murut menee hyvin suuhun, sitä isommat ei oikein houkuttele. Välillä on soseet kelvanneet hyvin, mutta sitten taas vastapainoksi on niitä hetkiä, kun pitäisi saadakkin syödä itse. Melko valikoiva ruokailija taitaa olla. (Ja hampaat tulossa??)

Syömisen ohella on poikaa myös nukuttanut. Siskonsa kanssa on kyllä samantyyppinen nukkuja siinä, että päiväunille ei malttaisi millään asettua. Nukutaan kuitenkin edelleen 2-3 unet, ensimmäiset pienet (max. tunti) pari tuntia heräämisestä, pitemmät iltapäivällä (max. 2 h) ja illalla vielä toisinaan pienet nokoset (max. ½ h). Parhaiten nukkuu ulkona liikkeellä ollessa, joko autossa tai sitten vaunutellessa. (Seisoksissa ollessa havahtuu melko äkkiä hereille.) Nyt siksikin on saanut nukkua hyvin, kun äitikin on reipastunut ulkoilemaan ja kävelyille. Yöunille menee kyllä säännölliseen kellonaikaan, ja isi on nykyisin paras nukuttaja, kun pääsee uneen ilman maitoakin.

Ja maidosta puheen ollen, imetän edelleen mutta kovin on harventuneet nämä meidän imetykset. Jopa siinä määrin, että äidin oma hormonitoiminta yllättäen jo käynnistyi! Muutama tankkaus päivään sisältyy, mutta muuten on vain nopeita varikkokäyntejä. Yöt on olleet hyvin vaihtelevia, jokunen yö on mennyt 1-2 imetyksellä aamuyöstä, mutta toisaalta nyt viime öinä on taas roikkunut enemmän tyytymättömänä ollessaan tississä. Hampaita?? Niitä kun meillä ei edelleen ole kuin se kaksi puhjennut, mutta kovin näyttää jokin suussa hiertävän. Saisi puhjeta jo.

Mehän käytiin siellä vauvauinnissakin, mutta kertoja ei kertynyt kuin 4, kun omasta kämmistäni yhden kerran vielä missasin ja hypättiin mukaan muutenkin kerta myöhemmin, eli loppujaksostakin olisi tullut vaillinainen (30 euron hintaa ei kuitenkaan parista kertaa viitsi maksaa). Päästiin vaiheeseen, että sukellettiin jo minun pitäessä kiinni. Mutta kun yksin näissä (taas) kävin Rn kanssa, niin parin kanssa ei oikein päässyt edes harjoittelemaan niin, että R olisi yksin sukeltanut. Mutta saatiinpahan ees vähän tuntumaa tuohon uimiseen ja Rkin tykkäsi, vaikka juuri tuosta sukelluspuuhasta meinasikin kiukustua. Olis kyllä mukava alkaa harrastamaan uimista Rnkin kanssa, mutta hankalaa vaan yksin mennä kahden lapsen kanssa, ja toisaalta kun tuo uiminen ei ole kuin vähän vedessä lilluttelua vielä tässä vaiheessa, niin ei oikein kehtaa erikseen yksin lähteä uimahalliin senkään vuoksi, kun pääosa ajasta menee kuitenkin siihen pukuhuoneessa ja suihkutiloissa säheltämiseen.

2-vuotisneuvola

Onnistuttiin saamaan lyhyellä varoitusajalla neuvola-aika, koko kevään oon aikonut sen varata ja vasta viime viikolla sain asian eteen jotain tehtyä... Ihme tosiaan että näin kesäaikaan järjestyi aika seuraavalle viikolle, ei vielä ole hoitajat ilmeisesti lomilla. Hain neidin hoidosta kesken päivän, oli onneksi ehtinyt vähän aikaa nukkua päikkäreitä - hoidossa oli retkipäivä eli aamulla olivat käyneet paistamassa makkaraa & tikkupullia, hyvä että nukutti siihen päälle.

Neuvolassa meitä oli vastassa kaksi tätiä, toinen heistä harjoittelija. Ensiksi ihmettelivät, miksi S on saanut niin valtavasti erilaisia rokotteita, mukaan lukien hepatiitit ja vesirokko. Kerroin meidän osallistuneen aikaisemmin jopa kahteen eri rokotetutkimukseen ja sieltä saatiin kattavasti kaikkea. Terveenä on pysynyt, vaikka onkin hoitopaikassa ollut, viimeksi oli kuumetta joskus maaliskuussa eikä mitään isompaa ole ollut. S sai ensitöikseen rakennella palikoilla ja heitellä palloa, vähän ensin velmuna hymyili että mitäs tämä nyt on, mutta tottui sitten täteihin (ja loppuajasta puuhasteli jo omiaan, kuten kaivoi äitin lompakkoa laukusta jne.). Palloleikit nyt ei hirveästi kiinnostanu, sen verran huitaisi jalalla palloon että nähtiin, että osaa senkin kaatumatta tehdä. Puupalapelillekin asetteli oikeat eläimet (ne vielä tunnistaen) oikein päin pienen harjoittelun jälkeen. (Meilläkin pitäisi olla kaksi palapeliä kotona, vaan missähän lienee kaikki palikat niihin?!)

Lähinnä neuvolassa sitten kai otettiin selvää perheen voimavaroista. Kyseltiin minun raskausvoinnista (=vähän jo yöunet hankalia) ja miten S suhtautuu vauvan tuloon (=olen puhellut, että äitillä on vauva massussa, kun kysyy missä vauva osaa S sanoa että "tuolla" ja olen kysellyt, leikkiikö tämä sitten vauvan kanssa, vastaus "joo"). Kyseltiin kerhoista että aijotaanko syksyllä käydä, sanoin että käydään kyllä paljon alueen perhekahvilassa ja muissakin, mitä kaikkea sitä nyt on. Terkkari kertoi täällä olevasta varhaiskasvatuksen kerhosta, johon voisi hakea paikkaa, on aamupäivisin pari-kolme kertaa viikossa ja ilmaista. Tuostapa en ollut kuullutkaan ennen, eli tuosta täytyy ottaa kyllä selvää, S varmasti tykkäisi käydä leikkimässä siellä kun äiti olisi vauvan kanssa sen aikaa kotona.

Kyseltiin Sn syömisistä - hoidossa syö hyvin ja saattaa ottaa lisääkin, kotona ei aina jaksa illalla enää syödäkään. Puuroa ei aina syö viikonloppuisin kotona, ihan nyt vasta alkanut kelpaamaan. Kalaa yritän tehdä edes kerran viikossa, hoidossa taitaa olla yksi kalapäivä viikossa. Maitotuotteita pitäisi tässä vaiheessa saada 6 dl/pv, siinä laskeskeltiin että juotu maito, jugurtti ja muutama viipale juustoa taitaa juuri sen täyttää. D-vitamiiniakin syödään, "nallekarkkia" eli apteekin nallenmuotoisia pillereitä. Vettä juodaan janojuomana, mehuja hyvin harvoin ja sitä suositeltiinkin, että ei olisi kovin paljon hyvä antaa, että ei haittaa jos nyt vaikka kesäaikana matkalle ottaa pillimehun mukaan, mutta ei jatkuvasti. Tuttipulloa ei käytetä, mutta se tutti tuli nyt mukaan imetyksen loputtua ja söisi sitä vaikka koko ajan, jos antaisi. Tästä olisi kuulemma hyvä jo luopua, ei ole hyväksi purennalle ja vauvan synnyttyä voi vierottaminen olla entistä hankalampaa. Hampaita tädit kehuivat sieviksi ja valkoisiksi. Aina S ei anna harjata, vaikka olemme kokeilleet monenlaisia jippoja, ksylitolipastilleja yritän sitten edes antaa. Olisi kuulemma hyvä koittaa, että äiti harjaa iltaisin ja lapsi itse saisi harjata aamuisin edes vähän, niin tulisi sitten kerran päivässä edes kunnon puhdistus.

Nukkumisesta kysyttiin, meillä kävi keväällä neuvolan kautta unikouluttaja ja sen seurauksena S kyllä saadaan laitettua omaan sänkyyn nukkumaan, nyt saattaa välillä nukahtaa jopa itsekseen kun lähtee pois. Mutta jossain välissä juoksee äidin kainaloon. On muutenkin levoton nukkuja, puhuu paljon unissaan, kääntyilee, inisee, ja haluaisi välillä juoksennellakin. Ei kuitenkaan itke tuntikausia eli sinällään ihan normaalia, että elää niitä päivän touhuja sitten vielä unissaankin ja jos se ei vanhempia rasita, niin ei hätää.

Pottailuja ollaan harjoiteltu, tämäkin hoitopaikassa on sujunut jo jonkin aikaa hyvin, nyt ihan viime aikoina on kotona alkanut käydä ja jopa ihan oma-alotteisesti. Silti vielä välillä saattaa tulla vahinkopissa housuihin tai lattialle.

Mittaukset saatiin tehtyä hyvin, Slla pituutta 87,5 cm ja painoa 12 kg ja risat. Hyvin sekä paino että pituus kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Pään ympärys 46,2 cm menee aina vaan -2 käyrän myötäisesti. (Ihastelivat muuten myös Sn ihania korkkiruuvikiharoita, jotka kerroin olevan perua isänsä puolelta. Samalla ihmeteltiin kun on vielä niin vaaleat hiukset, vaikka ehkä jokunen tumma suortuva saattaa olla merkki, että hiukset saattaisi tummua iän myötä).

Parhaimpia puhesuorituksia nyt ei nähty, mutta hienosti osasi nytkin sanoa kuvista eläinten nimiä ja jokusen lauseen. Kerroin, että isi puhuu arabiaa ja ymmärtää sitä, jokunen sana tulee sieltäkin, ja vaikka keskenämme vaan puhumme isin kanssa englantia, on sieltäkin S alkanut omaksumaan sanoja, esim. sanoo jo napakasti "Come to eat!".

Reippaasti meni neuvola eikä taas ois pois malttanut lähteä. Hienosti kuitenkin sanoi sitten hei heit. S leikki vielä hetken lelunurkkauksessa, sisään tuli vähän isompi tyttö, joka otti kissapallon. S tietysti heti veti sen pois tytön kädestä, mutta kohta lähtiessä hoksasi itsekin viedä, minun vähän kehoittamana, kiltisti pallon tytölle käteen takaisin.

1,5 vuotta (18 kuukautta)

 1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk | 11 kk | 12 kk

Puolitoista vuotta pärähti meijän vauvalla ikää viikko sitten, ja pitkästä aikaa teen pienen katselmuksen, mitä meidän typykän elämään kuuluu Kuten jo mainittu, on S aloittanut syksyn mittaan päiväkodin, ja siellä onkin mennyt aivan erinomaisesti. Jos kotona jo osattiin kaikenlaisia uusia taitoja, niin tuolla kuopuksena isompien joukossa niitä vasta kertyykin. Lähes joka päivä neiti hämmästyttää äitiä jollakin uudella asialla, jota tiettävästi ei ole kotoa omaksunut.

Neuvolaa en ole vielä(kään) muistanut varata, kun muutenkin suunnittelin sitä ensi vuoden puolelle. Mutta arvioisin neidin mittojen lähentelevän 80 cm ja painoa reipas kymmenen kiloa, ihan normaalipainoiselta lapselta vaikuttaa. Vaatteista suurin osa on kaksoiskokoa 74/80 ja taas tuntuu, että oisko joku pieni pituuspyrähdys tullut kun yhtäkkia jotku housut tuntuu kutistuneen lahkeista. (Toppapuku piti muuten uusi hankkia koossa 86/92 kun ed. 80 jäi ihan liian lyhyeksi, tuo toiv. menee sitten ensi vuonnakin). Keekä on kokoa 23. Kestovaipat kun meillä on kotikäytössä edelleen, niin aika lailla sama kokoelma on edelleen käytössä kuin puoli vuotta sittenkin. Pk:ssa kertseissä on koko 4.

Viime kuukausikatsauksesta on kehitytty paljon, jos silloin vasta treenattiin kävelyä niin nyt S juoksee jo suuna päänä ympäriinsä. Ja kiipeilee. Ei auta kiellot siihenkään, että neiti haluaa mennä istua töröttämään keittiön pöydälle. Melko hurjapää tuo on muutenkin, kiikkuminen on lempipuuha numero yksi, ja kotona pitää joko toisen tai molempien vanhempien neitiä "kiikuttaa" käsistä ja ympäri - voi sitä mielipahan määrää jos leikki loppuu liian aikasin kesken tai ei just sillä hetkellä jaksa neitiä heijata.

Aurinkoinen tapaus hän on muuten, mutta osaa kyllä olla itsepäinen ja kujeileva varsinkin kun tietää, että joku asia on "ei". Silloin nauraen mennään tekemään just kiellettyä asiaa. Ja tahtonsa on monesti saatava läpi, vaikka mutruhuulten ja tekoitkun kera - jos ei sekään tepsi niin yrittää tuo välillä lyödä ja raapiakkin, mutta semmonen homma on toki kitkettävä alkuunsa.

Neiti on aika lailla kaikkiruokainen, toki välillä on erilaisia päiviä. Herkkua on "maaja" eli marjat, lempiruokaa taitaa olla kanaruuat. S osaa jo melkein itse syödä, harvoin antaa enää syöttää vaan itse urheasti yrittää saada lusikan oikein päin suuhun jo yleensä siinä onnistuen. S juo edelleen oikein mielellään tissimaitoa, vaikkakin se yöimetys saatiin kitkettyä nyt viimein kuukausi takaperin pois, kun äiti alko olla jo vähän väsynyt aikasen töihinheräämisen+yökukkumisten vuoksi. Aikasemmin S osasi vaatia tietyllä öhinällään maitoa, mutta nyt viimein kuuluu jo vaativa "aitoa". On ollut päiviä, että imetetty on 1-2 kertaa, mutta yleensä muutama kerta illassa.

Päiväkotielämän lisäksi meillä ei nyt loppusyksystä ole ollut oikein harrastuksia. Nyt tosin viimein sain itteäni niskasta kiinni ja pitkän jahkailun jälkeen viikko sitten kävin Sn kanssa uimahallissa, vuoden tauon jälkeen. Pienen alkuihmetyksen jälkeen uinti muuttui iloksi, ja varsinkin liukumäen kun tämä keksi, niin sinnehän piti päästä kiipeilemään omin päin (ja äiti-raukka yrittää ehtiä perässä pitämään kiinni). Ehdottomasti siis jätetään tämä harrastuksiin mukaan. Kotona neiti on ahkera lukija, omia kirjoja luetaan paljon ja lisäksi mainoslehtiset, joissa vain on mielenkiintoisia kuvia. Paljon nykyään kiinnostaa myös valokuva-albumit, johon oon kerännyt Sn vauvakuvia, sekä äitin lapsuuskuvat - kuvista S ei tosin usko, että niissä on S itse tai äiti, mutta kaikki muut löytää jo oman nimensä (isi, Leevi, mummu, pappa, sekä tädit&serkut). Piirtelemään on neiti alkanut, paperin lisäksi piirroksilla on tosiaan koristeltu kaikkia muitakin papereita sekä omaa (ja äidin) ihoa jalkapohjia myöten. Mannekiinin uraa harjoitellaan päivittäin sovittamalla erilaisia ja -kokoisia kenkiä ja niillä hipsutellaan ympäri taloa. Musiikki kiinnostaa edelleen, neiti on kova lauleskelemaan tunnettuja sekä omia laulujaan (lempilaulu on Jenni Vartiaisen Eden eli "ai-jai-jaa, ai-jai-jaa, o-oo-oo...") ja tanssijalkaa vipattaa tämän tästä. Tekniikka kiinnostaa myös ja S onkin taitava äidin kännykän käyttäjä. Monet viestit on jo osannut lähettää ja soittaa...

Sanavarasto neitokaisella on jo melkoinen, ja melkein päivittäin tulee jotain uutta. Uusimpia sanoja taitaa olla yömää (syömään), kuokaa (=ruokaa), takaki (=takasi), aitoa (=maitoa), taato (=auto), mummu, pappa, koija (koira), kissa, moi. Muutama kahden sanan "lausekkin" alkaa jo tulla, kuten kuka siejä (=kuka siellä), tuoja on (=tuolla on). Suomalaisia sanoja siis, joitakin sanoo arabiaksikin (esim. minua kutsuu joskus mamaksi). Sen sijaan S ymmärtää hyvin kahta kieltä ja enpä yllättyis yhtään, jos se jo englantiakin ymmärtää, vaikkei sitä hänelle puhutakkaan...

Tutti meillä muuten jäi pois n. 1v4kk ikäsenä, samoja aikoja kun neiti alotti pk:ssa. Sehän oli lähinnä nukuttamisessa yökäytössä, ja yks kaks S päätti että ei enää tuttia halua. Pottajuttuja ollaan edelleen harjoteltu, nykyään erittäin huonolla menestyksellä.

Jos kaikki muu onkin pääosin positiivista, niin se nukkuminen. Ei-vaan-suju. Päiväunet onneksi alko sujumaan, kun pääsi päiväkodissa johonkin rytmiin ja siellä nukkuukin yleensä pari tuntia. Yhden käden sormilla voi laskea ne yöt, että S ois nukkunut omassa sängyssään heräämättä aamuun saakka. Koko 1,5 vuoden aikana siis. Muuten onkin varmasti maailman levottomin nukkuja. Välillä on suostunut nukkumaan omassa sängyssä, kun tunnin (ja välillä toisenkin) on istunu vieressä päätä silittämässä, ja sitten yöt pomppia neitiä asettelemaan takas makuuasentoon, kun herättyään kampeaa ylös sängyssä. Viereen jos ottaa, niin silloin on helpompi saada tietysti takasin nukkumaan ilman, että ite tarvii istua silmät ristissä. Se yöimetys nyt tosiaan onneksi jäi pois, se alko oleen välillä jo sitä, että koko yönä ei saanu tissiä pois suusta. Ja jos ei tässä jo tarpeeksi, on muutaman kerran S saanu niitä yöllisiä kauhukohtauksia (=nukkuessaan huutaa, karjuu, hyppii, lyö, potkii 15-30 min). No, onneksi välillä on vähän tyynimpiä kausia, mutta kyllä monet keinot koittaneena seuraava ratkasu on se täysin oma huone. (Toisin sanoen remonttihommia on tulossa pian).

12 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk | 8 kk | 9 kk | 10 kk | 11 kk

Niin se vain vuosi pyörähti ohi liian nopeasti ja on aika viimeisen kuukausikatsauksen elämään vauvan, joka samalla muuttui taaperoksi.

Neiti on taas kasvanut kovaa vauhtia, ja jos viimeksi sanoin, että vaatteissa housut jää lyhyiksi, niin nyt alkaa kaikki pienemmät koot olla sortsimallia ja saa isompia jo kaivella esiin varsinkin, kun kesä muuttui näinkin kylmäksi. Ei vaan pihalle viitsisi parhaimpia laittaa, nimim. useammat housut jo tuhottu ikilialla. Mutta muuten meillä onkin käytössä sikinsokin vaatekokoja 60-80 ja tarkempi inventaario vaatekaappiin olisi kyllä paikallaan pienimpien pois perkaamiseksi. Vaipoissa ollaan vielä pääosin M-koon kestoissa, tosin mm. Kushiesit vetelee ihan viimeisiään ja joitakin L-kokosiakin on jo käytössä. Sukat on vaihtunut pääosin jarrusukkiin silloin, kun S viitsii niitä käyttää. Kenkiinkin ollaan jo totuteltu, ja S onkin oppinut jo kaivamaan omat ulkoilukenkänsä esiin vähän kuin vinkkinä äidille, että hän haluaa ulos.

(Meillä olis ollut tän viikon tiistaina 1-vuotisneuvola, mutta tämä lahopää äiti unohti sen... Saatiin onneksi uusi aika ens viikolle, mutta ei meidän "omalle" neuvolantädille. Päivitän tänne mitat sitten.)

EDIT NEUVOLA 1.7.14

Paino 9640 g

Pituus 74,5 cm

Pää 44,2 cm

Rokotteet saatiin 1-vuotissynttäreiden jälkeen osana rokotetutkimusta. Vielä olisi pistoskertoja jäljellä, joten näistä saatte lukea vielä omasta postauksestaan.

Kenkien  käyttö onkin alkanut pihalla tulla tarpeeseen kävelyharjoitusten kanssa. Vielä S ei itse kävele muuten kuin kädestä pitämällä. Sentään hän jo toisesta kädestä uskaltaa irrottaa otteen. Kävelykärryjen kanssa mennään, jos huvittaa. Mutta kyllä edelleen eteenpäin liikutaan konttaillen, tai ennemminkin polvilla pomppien - tämä tyyli onkin monia huvittanut. :)

Syönnit meillä sujuu useimmiten hienosti niin, että lähes kaikki kelpaa. Enemmissä määrin ollaan siirrytty siihen, että S syö mitä me syödään, kun ruuasta koppaan vain annoksen pois ennen suolan laittamista. Joskus (okei aika useinkin) hän tosin sitten haluaa sitä, mitä äitin/isin lautasella on, ja se näyttää monesti maistuvankin sitten paremmin. Uusia makuelämyksiä on olleet mm. kaikkien lasten herkut tuore mansikka ja vesimeloni. Ja onpa hän äidin kanssa maistellut mm. jäätelöä. suklaata ja kakkuakin. Välillä on ollut kausia, että ruoka kelpaa vain itse syötynä. Jos ei tuo motoriikka kävelemisen puolesta vielä ole aikaansa edellä, niin hienomotorisia taitoja harjoitellaan sitten senkin edestä mm. juurikin itse lusikkaa käyttämällä. Myös nokkamuki on välillä turha kapistus, kun vesi pitäisi saada juoda oikeasta mukista. Maitotuotteita syödään hapanmaitotuotteiden ja kauramaidon muodossa, nyt tuota kauramaitoa meneekin enemmän minun töissäollessani. Muuten edelleen S on melkoinen tissiapina! Normaalia maitoa ollaan muutama kerta kokeiltu lähinnä uunipuuron kanssa, kun me vanhemmat ei kummatkaan oikein maitoa juoda (minäkin vain kahvin kanssa). Niin nyt pohdituttaa koko lehmänmaidon juonnin tarpeellisuus, se kun on melko suomalaistyypillinen ilmiö, jota isikin ihmettelee.

Nyt kun kerhot/kahvilat on kesätauolla ja itsekin lähdin töihin, eikä olla salin lapsiparkkiinkaan ehditty, niin ei olla kovin paljon ehditty sitten lapsikavereita näkemään. Sen kerran mitä on nähnyt, niin hän on silminnähden ilahtunut muustakin kuin äitin seurasta. Oon koittanu sään salliessa siirtää leikkejä mm. tuohon takapihan leikkipuistoon. S onkin innokas kiikkuja, myös trampoliinilla "pomppiminen" on mukavaa - melkoinen hurjapää siis. Leikkimökissä astioilla leikkiminen ja "kokkaaminen", samoin kuin äitin muoviastiolla, on kans yks hyvä puuha. Lukemisesta tykätään edelleen, suosikkikirjoissa on selkeitä kuvituksia ja ääniä. Telkkarista ollaan kiinnostuttu nyt enemmän, siellä kaikki eläinohjelmat on hittijuttu.

S on melko kova "puhumaan", semmoista omaa "tökötökö" -kieltään. Paljon ei tässä asunnossa hiljaisia hetkiä ole! Uusia sanoja on "kakka", joka tarkoittaa vielä useampaa asiaa, mutta jota oon koittanu ohjata oikeaan merkitykseensä ja ajoitukseen. Hienosti jo vilkutetaan ja sanotaan välillä myös "hei hei". Lisäksi sanoja ja ääniä matkitaan jo todella monipuolisesti, ja ainakin äitiä huvittaa kovasti kaikkien eläinten äänien matkiminen, jossa apuna on vahvasti ollut meidän eläinäänikirja. Äänet yhdistyy myös hyvin eläimiin - koira on "hö-hö" [hau hau]. Hevosen hirnahduskin tulee kimeää ja korkealta, pitäisi vain päästä livenä heppoja näkemään, tällä haavia kun hepan virkaa toimittaa äiti, jonka reppuskaan edelleen kiivetään, jos äiti on kyykyssä lattialla ja silloin pitää leikkiä heppaleikkiä. Leeviäkin matkitaan erittäin onnistuneesti "miu". Lisänä on pihalla lauleskelevat linnut, joita esim. kävelyillä S välillä innostuu matkimaan (ja haluaisi rynnätä vaunuista perään).

Nukkuminen sujuu aikalailla entiseen malliinsa, paitsi että nyt kun itse useimmiten olen kotona vasta kymmenen jälestä, on isi alkanut Sn nukuttajiksi. Alkuyön S nukkuu omassa sängyssään, kun sinne on kannettu, mutta herää edelleen jossain vaiheessa, ja silloin otan hänet viereeni. (Nukkumisjärjestelyissä kuitenkin kaiketi on tarkoituksena kaikkien jaksaminen, ja minä en jaksa keskellä yötä mitään huutomaratonia.) Ja tissiä tuo vielä lupsuttaa yölläkin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Yöunet nukkuu noin klo 22-08 välillä, vähän meinasi kesän valosuudesta johtuen alottaa aamuhulinat jo klo 5-6 aikana ja kerran herättiinkin noihin aikoihin. Vissiin S kuitenkin totesi olevan liian aikaista alottaa päivän puuhat, koska tuo aamuherääminen ei onneksi toistunut! Välillä tuo nukkumisajankohtakin on myöhäistynyt, jos alkuillasta on nukuttu vielä pitemmät unet - tämmöstä tää meijän elämänrytmi on. Päiväunet on pikkuhiljaa siirtäneet ajankohtaansa kohti iltapäivää noin klo 14-15 väliin vähän riippuen päiväohjelmasta. Välillä riittää yhdetkin unet, mutta jos ne on lyhkäset olleet, niin alkuillasta S tirsottaa vielä ne toiset (tai joskus vaikka kolmannetkin) pikku-unet.

~*~ ~*~ ~ *~ ~*~ ~*~ ~*~ ~*~ ~ *~ ~*~ ~*~~*~ ~*~ ~ *~ ~*~ ~*~~*~ ~*~ ~ *~ ~*~ ~*~

Tähän päättyi prinsessa Stamme kertova kuukausikatsaussarja! Sn elämään tulette jatkossakin kuitenkin kurkistamaan jossakin muodossa - suunnitelmissa on erilaisia teemapostauksia ja varmasti kuulumiskatsauksia lapsiarkeen. Lapsiblogien lukijatkin voivat siis edelleen jäädä seuraamaan tätäkin blogia! :)