8 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk | 7 kk

Eilen Toissapäivänä iso vauvani täytti jo 8 kuukautta! Tässä kuukauden aikana on tapahtunut ihan hirveästi kehitystä ison pikkuvauvan kehityksessä.

Mitat 13.2. (suluissa 11.12.)

Paino 8260  (7490)

Pituus 69,4  ( 65,7)

Pää 42,5 (40,9)

Neuvola+lääkärikäynti sattui sopivasti kuukausipäivälle. Hyvin oli neiti kasvanut ja kaikin puolin oli normaali. Neuvolantäti kehui aurinkoiseksi vauvaksi ja ehdotti jopa, että pitäisi lähettää naurusta kuva niihin Päivänsäde-kilpailuihin.

"Kasvaa ja kehittyy hyvin. Sydän ausk nor., keuhkot ausk norm, vatsa palp norm, iho siisti, a.fem +1+, aukileet ok, suu siisti, valoheij norm, punheij +1+, seuraa helmeä katseella, poimii helmen, korvat terveet, vikka +1+ [???], istuu tukevasti, suojaheij esiin. Käsien käyttö norm."

Neidillä menee edelleen päälle 68-vaatteet, joitakin kappaleita on yksitellen saanut pakata pois ja oon joitakin 74-vaatteita ottanut myös jo käyttöön.  Vaipoissa on otettu myös M-koon kestot käyttöön (=n. 8kg ylöspäin).

Kolmisen viikkoa sitten S hoksasi viimeinkin, että ryömiminen onnistuu myös eteenpäin. Liekkö tässä motivaationa olleet mielenkiintoiset lattialla kiemurtelevat tietokoneen johdot sekä isin kengät, joiden luokse vaan oli päästävä. Näin hienosti ohitettiin esteet - sohvapöydän alle ja sieltä jalkojen välistä pääsi vielä kiertämään poiskin. Mutta kun yksi taito oli opittu, niin eihän se riittänyt kun niitä kiemurtelevia johtoja ja äitin kenkiäkin oli sitten näköpiirissä. Pari päivää myöhemmin, sillä aikaa kun isi oli ollut päivän Sn kanssa kotona, niin oli S lähtenyt konttaamaan ja itsekin tätä pääsin illalla viimein todistamaan. Sen jälkeen vauhti vaan kiihtyi, seuraavana päivänä uskallettiin jo toiseen huoneeseen ja siitäpä sitten ei esteitä vilkkaudelle ole enää ollut olemassakaan. Varsinkin Leevin perässä pitäis saada mennä, Leevi vaan ei ole ihan niin innoissaan tästä uudesta taidosta...

Kun eteenpäin on kerran opittu menemään, niin seuraavaksi suunta olikin ylöspäin - eli S nousee polvilleen ja kurkistelee esim. sen olkkarin pöydän päälle jo. Pinnasängystä piti taso tiputtaa pykälällä alas, kun sieltäkin alettiin laidan yli kuikuilemaan.

Ja uusia asioita tuli vielä lisää putkeen, kun kolmas hammas puhkesi ylös sillä aikaa, kun S oliyksi ilta mummulla hoidossa. Oli se jo tehnyt tuloaan ja viimeksi sinä aamuna erään äitikaverin kanssa sitä katsottiin, että eikö se jo ole läpi. Iltapuurolla sitten itkun ja punottavien poskien jälkeen hoksasin, että se hammashan se siellä kiusaa oli tehnyt. Nyt siihen viereen on tuloaan tehnyt neljäs ja varmaan viideskin, kulmat näkyy ikenien läpi, mutta ei vielä läpi saakka.

Vanhat tutut harrastukset on jatkuneet. Tiistaisin on käyty perhekerhossa nyt kun äiti-vauva-arkirytmi on palannut kotiin, ja pyritty ehtimään aina sen musiikkituokioon - saa S kuunnella ja leikkiä musiikin tahdissa ja sen jälkeen vielä leikkiä ikätoverien kanssa. Perjantaisin pyöritän edelleen perhekahvilaa, ja S saa siellä kans seurustella lasten kanssa. Meillä ehti olla kans yksi äiti-vauvatapaaminen tässä välissä. S on edelleen innokas äitin lehtien, mainosten mutta myös omien kirjojen lukija, ja innostuu myös musiikista/laulelusta ja alkaa monesti "tanssimaan" eli heilumaan. :)

Suositusten mukaisesti ollaan syöty soseita 5x päivässä ja siirrytty nyt ihan viime päivinä 2x lihasosekertoihin. Vettä juo nokkamukista ruuan päälle itse, sitten vielä annan maitobaarista maidot päälle. Kovin paljoahan sitä ei enää ruuan päälle jaksa juodakkaan. Aina ei ole kans niin nälkä, että se viidesti päivässä se ruoka maistuisi, mutta tosin koko ajan on ruokamäärät kasvussa. Aamupalapuuro ei ihan aina uppoa, jos on yö ja/tai aamu tankattu maitoa. Iltapainotteisia on siis olleet syönnit. Soseet on pääosin omatekemiä, ja jonkun verran sitä sormiruokailuakin tehdään. Uusimpia mitä on syöty, niin seiti, (mansikanmakuiset) maissinaksut, viinirypäleet, kiwistä lisäsin pikkusen kokeeksi johonkin puuroon, ja satsumaakin piti saada jo syödä. Tein "apinakakkusia" (kaurah.+banaani) mutta sen jälkeen näytti, että meillä oli käynyt hiiri, eikä sinne suuhun asti tainnut päätyä mikään... Muuten S syö melko lailla kaikkea, mitä tarjotaan, jos on nälkä.

Rintamaitoa täällä on tarjolla edelleen öisin ja ruuan päälle. Jonkun verran on pitänyt pumpata maitoa pakkaseen lastenvahtia/-eja varten, ja pinnistäen se on sujunut - ylimäärästä ei siis helposti heru enää tässä vaiheessa.

S puhuu nykyisin paljon omaa vauvakieltään, mutta myös tapailee joitakin merkityksellisiä sanoja. Äi-tii/ää-ti/äit-tä, ee-ii/Leevi! (tullut kerran kirkkaasti, kun Leevi istuskeli vieressä), ei!, nännä/anna! (käski "anna" juurikin tuossa eräänä iltana, kun koitin mitä sanoisi satsumasta ja ilmeisen hyvää oli, koska piti kiukkuisesti vaatia parikin kertaa lisää)... Ymmärtää, kun sanotaan "ei", alussa tämä aiheutti kiukkuitkut, kun ei niitä kenkiä saanutkaan mennä pureskelemaan - nykyisin kiellon kuuluessa vipelletään vain nopeampaa karkuun kohti kiellettyä määränpäätä, Leevin ruokakupit ja kylppärin likakaivon kansi on varsin mielenkiintoisia...). Ja tosiaan, jos sieltä jokin arabiankielinen sana tulee jossakin vaiheessa, niin minä tuskin sitä ensimmäiseksi havaitsen :D

Nukkuminen on ainakin yöuunien osalta menossa parempaan suuntaan, vaikka itse se nukuttaminen on vissiin tuon konttaamaan oppimisen myötä menny melkoseksi väsytystaisteluksi ja sirkukseksi. Yömaitotainnutus ei enää toimi, vaan sen jälkeen pitäisi saada mennä viipottaa pitkin poikin sänkyä, leikkiä Leevin/tutin/isin/äitin/yöpöydän lampun kanssa, sen jälkeen vielä lisää maitoa, jolloin viimeistään sammutan valot ja haluan itsekin jo nukkumaan. Tässä vaiheessa S vielä pyörii ja alkaa etsimään hyvää nukkumisasentoa, toissailtana sellainen löytyi poikittain sängystä äitin pehmyt masu tyynynä. Nukkumaan ei suostu enää kuin mahallaan. Mutta yhä useammat yöt on menneet niin, että satunnaisia heräämisiä on ja niihin nukahtaa, kun on vähän asentoa vaihtanut, ja maitoa haluaa juoda seuraavan kerran vasta aamuyöstä viiden-kuuden maissa. Hampaat joinakin öinä vielä kitisyttää, mutta elän toivossa, että meidän yöt alkaisi sujumaan itsestään enemmän nukkumisen kannalta!

Päiväunet menee yleensä muun päivärytmin mukaan. Ensimmäiset yritän ajottaa puolen päivän tienoille, jolloin monesti ollaan menossa autolla/vaunutellen jossakin. Sitten ihan ohjelmasta riippuu, kauanko me kestää, pari kertaa oon saanut kannettua unessa parvekkeen vaunuihin ja uni on kestänyt pari tuntia. Iltapäivä-/iltaunet nukkuu, jos nukkuu, parhaiten nekin onnistuu, jos on liikkeellä jossakin.

7 kk

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk  | 6 kk

Neiti S on viimeisen kuukauden aikana kokenut monenmoisia muutoksia elämässään.

 

 

Neuvolakäynnithän on nyt tästä eteenpäin parin kk välein, eli virallisia kasvumittoja ei nyt ole. Mutta 62-vaatteet on aika lailla jo käyneet pieniksi, ja osa 68:kin alkaa toisinaan tuntua ahtaalta tai lyhkäseltä. Joitakin S- eli 5-8 kg tarkotettuja vaippoja oon kans joutunut jo pakkaamaan pois, eli näiden perusteella sanoisin, että pituudessa 68 on saavutettu ja painossa 8 kg rikottu.

Täällä on jo hyvän aikaa hakeuduttu konttausasentoon. Nyt viime päivinä on neiti hoksannu liikuttaa tässä asennossa joko toista jalkaansa tai kättään, mutta vielä se on jäänyt yhteen liikkeeseen ja heilumiseen. (Tänään koitti käsilläkin seisontaa, mutta siitä helposti sitten muksahtaa otsalleen lattialle.) Edelleen liikkuminen tapahtuu pakittaen, käsillä työntäen, ja välissä pyörähdetään sitten toiseen suuntaan. Tällä tavalla S pääsee jo melko vilkkaasti paikasta toiseen etenemään, ja ehtii kaikkialle kun silmä välttää.

Liikkumisesta puheen ollen, on neidin pakkomielteenä vieläkin työntyä kaikkiin mahdollisimman pieniin koloihin... Pöydän, tuolin, sängyn, nojatuolin alle on mukava työntyä piiloon, kunnes tulee itku kun tulee stoppi. Jopa sohvan alle on koittanu mennä ja melkein suuttui, kun ei kapeaan rakoon päässytkään!

 

 

Meillä ei tuo vuodenvaihteessa tapahtunut muutto siis olis voinut tulla yhtään parempaan saumaan, nyt on Slla tilaa liikkua ja pyöriä. Ei edellisessä metri x metri -tilassa enää olis mahduttu olemaan mitenkään päin!

 

 

Samassa hötäkässä se isi siis nyt viimein pääsi Suomeen yöllä Ouluun saapuneella lennolla. Kyllähän se S vähän aamulla herättyään ihmetteli, että mikä ihme mies kotona on siihen aikaan aamusta. Hyvä ajankohta siihen nähden, että vielä ei vierasta ketään ja ilahtuu kenestä tahansa ihmisestä, joka hänelle juttelee. Kyllä viraston odotusauloissa tädit neitiä aina ihasteleekin, ja tämä hymyilee takaisin. Meillä käyvä lapsenvahti on jo niin tuttu, että S jo oikein riemastuu tämän tullessa.

 

  

Nyt ei olla hirveesti ehditty sitten harrastelemaan. Vauvauinti on vielä ainakin toistaiseksi jäissä, ja perhekerhokin ollut joululomalla. Kotosalla on sitten leikitty ja puuhasteltu, vaunuilutkin on kyllä jääny turhan vähiin joululomilla. Leikimme leluilla tai katsomme kirjoja, joista S tykkää tosi paljon. Tykkää muuten myös äitin lehdistä, joita äiti ei itse ole ehtinyt lukemaankaan... Lisäksi kaikki johdot ja elektroniikka pitää piilottaa, kun S olisi jatkuvasti näitä härppimässä. MLL perhekahvilatoiminta alkoi viime viikolla, ja vetäjän puutteessa en malttanu seisoa sivummalla, vaan ilmottauduin vapaaehtoiseksi vetäjäksi. Tästä lähin siis perjantai-aamuisin ollaan kahvinkeittopuuhissa ja tavataan uusia lapsia Slle kavereiksi.

 

 

Uusien lelujen lisäksi löysin kirppikseltä viimein pomppukiikun, ja uudessa asunnossa oli tätä varten koukkukin valmiina. Mehän kokeiltiin tätä kiikkua äitikaverin luona vieraillessa just ennen tuota kirppisreissua, ja neiti hoksas heti jutun jujun. Silloin tällöin on sitä nyt käytetty, ja S tykkää hirveästi pomppia siinä. Varsinkin sitten on kivaa, kun isi kiikuttaa tuossa semmosta vauhtia, että äitiä ihan jo hirvittää...

 

 

Soseitten syöminen tosiaan alotettiin vähän ennen puolen vuoden ikää. Melko pian tästä lisäsin jo päivittäiset ruokakerrat siihen viiteen, vaikka ei se ruoka aluksi kaikille kerroilla aina maistunutkaan. Nyt kuitenkin joka päivä huomaa, että S syö enemmän ja enemmän. Itse teen vieläkin noita soseita pääasiassa, hätävaralle oon ostanu jokusen kaupan sose- ja puuropurkin. Aamulla syödään neljänviljanhiutaleista jauhamaani puuroa+Piltti-puurohiutalesekoitusta jollakin hedelmä- tai marjasoseella miksattuna. Lounaaksi liha-kasvissose, välipalaksi hedelmä- tai marjasose, päivälliseksi kasvissose ja iltapalaksi yleensä samaa kuin aamulla. Kaikki tarjotuista yleensä maistuu, jos on nälkä. Jos ei, niin joko kohta koitetaan uudestaan tai sitten jos edes vähän söi, skipataan ja seuraavalla ruualla sitten kyllä uppoaa. Tosin iltapainotteista meillä vielä on tuo syöminen, aamulla maha täynnä maitoa ei varmaan ole niin huutava nälkä. Syöttötuolin hommaaminen vei ruokailut kirjaimellisesti ihan uudelle tasolle, ja mielellään S syö samaan aikaan meidän kanssa - tätä oon tuolle isi-hiirelle koittanu terottaa.

Ollaan syöty soseina mm. perunaa, bataattia, porkkanaa, parsaa, naudan jauhelihaa, kanaa, lohta, banaania, puolukkaa, mustikkaa, omenaa, päärynää, mangoa, luumua sekä tuoreena että kuivattuna, kuivattua aprikoosia... mitähän vielä. Nk. sormiruokailua ollaan myös alettu nyt kokeilemaan. Ensimmäisenä tarjottua kurkkua oli vielä vähän hankala syödä. Seuraavaksi kokeilin banaania, ja saattoi sitä joku pala mennä suuhunkin saakka lattian sijasta. Kun vaikutti, että asenne on minä itte tuohon syömiseen, niin oon alkanu tarjoilemaan aina sillon tällön käteen sopivia palasia ruokaa. Kokeiltiin mm. banaanipannareita, ja niistä hän vasta tykkäskin! Kananmunasta ekalla kerralla ilmeisesti nousi pientä näppylää poskipäihin, mutta ohi meni. Leivoin myös vauvaleipää, ja sitä S nassuttaa jo mielellään. Kun huomasin, että pinsettiote alkaa kehittyä, niin tarjosin vadelmia, ja niitä näytti olevan kiva poimia suuhun. Sotkusta hommaahan tuo on, mutta sitä varten se äiti vissiin siivoaa...!

 

 

Ruuan päälle imetän vielä joka kerta. Välillä tosiaan vielä se maito maistuu enemmän ku ruoka. Sillon tällön on tuttupullosta annettu vettä, mutta yleensä S vaan pureskelee sitä tutin päätä, eikä varsinaisesti juo mitään. Monesti sitten vaan suuttuu, kun sisältä tuleekin vettä, eikä maitoa. Oonki aina soseisiin koittanu vähän lisätä vettä sekaan. (Pitäis nyt varmaan seuraavaksi alkaa kokeileen sitä nokkamukista juottamista).

Paljon uusia juttuja lyhyen ajan sisään - ja sen huomaa nukkumisessa. Meillä on menny nuo yöt vähän jo hulinaksi. Nukkumaan mennessä iskee iltavillitys, jolloin sängyssä pitää alkaa heilumaan ja pyörimään ja niitä uusia, opittuja konttausasentoja esittelemään. Nukahtamisen jälkeen saattaa vielä herätä kerran-pari, jos en minä ole vieressä (ja yleensä viime aikoina oon kyllä ollut, kun oon itsekin nukahtanut iltaysin aikaan). Sillon S saattaa alkaa liikkumaan ja kääntyy sängyssä (kerran löysin sen nukuttamisen jälkeen nukkumassa mahallaan jalat tyynyllä). Muutamina viime öinä on herätty taas sen kymmenen kertaa. Välillä se maito kelpaa, tutin jos antaakin, niin sen kanssa menee välillä leikkimiseksi. Välillä kylkiasentoon laittaminen auttaa, joskus puolta vaihtamalla,  joskus pitää antaa sen itte pyörähtää mahalleen nukkumaan, kun ei muu kelpaa. Kait se on se vaihe vaan meillä menossa ja loppuu joskus (jos loppuu). Niin ja arvata tosiaan voikin, että minä nukun edelleen Sn kanssa sängyssä ja isi sohvalla. :D

Päiväunet sen sijaan on vakiinnuttaneet paikkansa, kaitpa se sitten yöhulinoiltansa väsähtää päivällä sen verran. Joskus tosin ei malta nukkua - juuri äsken nukahti musiikkia kuunnellessamme syliini, mutta koitti kyllä niin vängätä omaa nukahtamistaan vastaan. Pihalla kävellessä nukkuu parhaiten, eli pitää alkaa täällä uusilla kulmilla ottaa se vaunulenkkeily taas harrastuslistalle. Parvekkeelle nukuttaminen on to do-listalla, heti kun saadaan tuo itsestään lukkoon jumittuva parvekkeen ovi täällä vaihdettua.

Äkinästä huolimatta ei ole vielä saatu lisää hampaita. Sen sijaan kahta olemassa olevaa on ahkerasti alettu harjailemaan aamuin-illoin ihan suositusten mukaisesti!

 

13. luukku

Tämän joulukuisen valon päivän kunniaksi valon tuo tänään kuukausikatsaus puolivuotiaamme elämään.

1 kk | 2 kk | 3 kk | 4 kk | 5 kk 

Mitat 11.12.

Paino 7490  (7150)

Pituus 65,7  (64,7)

Pää 40,9 (40,4)

"Pituuskasvu taittaa hieman alaspäin, paino ja päänympärys tasaisesti kasvavat. Kasvis- ja hedelmäsoseet käytössä. Hampaiden harjauksen aloitus. Seuraa helmeä. Istuessa selkä vielä pyöreänä. Suojaheijasteet tulevat molemmille sivuille ja eteen. Kehitys iänmukaista. Hymyilee ja jokeltaa."

Pieni prinsessamme on siis virallisestikin pienikokoista tekoa. Neuvolassa käytiin toissapäivänä, meidän kanssa oli tällä kertaa harjoittelijatyttö, joka oli kyllä oikein mukava Snkin mielestä. Pituutta ei tosiaan nyt ollut paljoa tullut, toisaalta käyrä on tehnytkin vähän siksakkia eli sinällään asiassa ei nähty mitään huolen aihetta, etenkin kun paino ja pää menee tasaisesti siellä käyrällä. Pituuden vuoksi sitten meillä on edelleen käytössä osa 62-kokosista vaatteista, mutta rinnalle oon jo ottanut 68-vaatteet myös. Nyt pakkasten myötä pesin ja pakkasin myös sen ihq-pinkin 56-haalarin pois ja otettiin se vähän reilumpi 68 tilalle, mahtuupi allekkin vaatetta.

Varpaat on neidin ihastelun kohde edelleen, ja muutamaan kertaan niitä on myös yritetty imeskellä, kerran jopa päikkäreillä. Hassu. Oman itsensä lisäksi kiinnostava on myös äitin naama - kait mää oon kummallisen näkönen, ku mulle pitää aina nauraa. Poskissakin on äitillä, mistä tarrata kiinni ja kiskoa, samoin hiukset on saaneet tästä innokkaasta parturista osansa.

Neitonenhan lähti liikkeelle jo aikapäiviä sitten, ja edelleen mennään ympyrää ja pakki päällä. Yleensä hän vaan peruuttaa johonkin mahdollisimman pieneen koloon tai pöydän jalkojen väliin, eikä pääse sieltä pois omin avuin.

S ei viihdy ollenkaan enää selälleen - yöllä nukkuessakin pitää aina kääntää S kyljelleen nukkumaan - ja mahalleen viihtyy lattialla yksikseenkin tutkiskellen jo pitkiä aikoja. Nyt viime päivinä neiti hoksasi myös, että pääsee hän sieltä masulta selälleenkin, ja niinpä täällä nyt pyöritään vähän joka suuntaan. Vaunuissakin pönkäsi jo itseään pystyyn ja olinkin vaihtamassa sitä ratasosaa kun huomasin, että sitä vaunukopan pääosaa saa sittenkin korotettua. Lattialla ollessaan S oleskelee useimmiten kämmenten varassa. Pylly myös nousee välillä pystyyn.

Leluista eniten kiinnostaa edelleen kaikki rapiseva - muovipussit, sanomalehdet ja kaikki, mihin ei saisi koskea. Tietokoneen virtajohto, näppäimet ja kännykkä on mielenkiintosia kapistuksia kans, etenkin, jos sieltä kuuluu hyvin jo tutuksi tullut isin ääni, jolle S joskus kans juttelee. Omia kirjojakin sentään tutkitaan jo myös. 

Hampaatkin meille tosiaan tuli, ensin yksi, ja heti perään viikon päästä toinen. Yöt oli sen mukaisia, kitinää ja itkua pari päivää puhkeamisten molemmin puolin. Nyt on tämän asian kanssa helpottanut. Hampaiden tulon aikaan alkoi Sllekkin tutti maistumaan! Kun tämä inisi yöllä niin paljon eikä kuitenkaan nälkä ollut, niin kokeilin kelpaako, ja sitä lussuttaessahan se uni sitten tuli. Sama juttu, kun vaikkapa vaunuihin laittaa, alkaa hamuamaan automaattisesti sitä kaulusta suuhunsa, jolloin tutti korvaa sen. Myös tuolla MiniSatsilla hoidossa oon aina antanu tutin mukaan, ja se yleensä on vähän lohtua siellä tuonutkin ja pikkusen saattanu auttaa, ettei heti tule nälkäitkua.

Leevi selkeästi kiinnostaa neitiä, S monesti seuraa Leevin touhuja ja naureskelee tälle. Ja on se Leevikin tullut jo oma-aloitteisesti haistelemaan, nuolassut kädestä ja antaa jopa silittää minun sylistä. Sohvallakin viihdytään jo kolmestaan vierekkäin, jos mahdutaan. Ja tänään synttärisankari sai Leeviltä jopa pusun - oli lihasose vissiin sen verran hyvää.

Perhekerhossa ollaan käyty edelleen, mutta yleensä vaan maksimissaan pari tuntia, ja nyt se olikin viime viikolla tauolla. Vauvauintia harrastettiin taas viime viikkoon saakka, jollon kuukausikortti umpeutui. Vaan ei saatu sukelluskuvia. S alkoi itkemään jo siitä, kun sankolla kaadettiin vettä päähän, enkä alkanu niitä pintakuviakaan sitten ottamaan. Uinti sinänsä Saa välillä jopa ilostuttaa läiskytyksiin saakka, mutta se sukellus ei vaan maistu. Suihkussa ja saunassa sen sijaan tykkää jo istuskella, eli tyydytään nyt taas kotikylpemisiin (varsinkin kun nyt saadaan se oma sauna!) ja katsotaan sitten taas vähän ajan päästä uudestaan, jos vaikka joku kertauinti kokeiltaisiin. Ei sitä kaikista näköjään sukeltajaa tule. :)

Lapsenhoitaja meillä käy yhä pääsääntösesti tiistaisin, sillon oon yrittäny ehtiä käyä salilla, vaikka näitä juoksevia asioita silloin tällöin onkin. Sitten oon hyödyntänyt lisäksi sitä MiniSatsin lastenhoitopalvelua. S on alkanut siellä viihtymään jo ihan hyvin, ja voin jo hyvillä mielin jättää tämän sinne hoitoon ilman, että koko ajan on mielessä, että itkeeköhän se jo. Tunnin verran se siellä hyvin jakselee, sitten yleensä tulee jo iltanälkä, että vähän alkaa levottomaksi loppua kohti. S kävi mummullakin hoidossa, kun itse olin hoitamassa "työ"asioita, ja viime viikonloppuna taas kävi innokas serkkutyttö Saa hoitamassa.

Pikkujouluja on kans nyt riittäny eri porukoissa, ja ollaan tonttutytön kanssa niitä kierrelty. Oonkin skipannut kaikki ei-lapsille -tarkotetut. Menee vaan niin säätämiseksi kaikki syöntijutut, ja ite en jaksa mitään pumppausoperaatioita.

Alotettiin tosiaan viime viikolla soseet, kun viikon verran oli jo kakka tullut vaan joka toinen päivä ja sitten kun mentiin kolmatta päivää, niin oli mun mielestä jo aika. Ja ero siihen puolentoista kuukauden takaiseen kokeiluun oli ku yöllä ja päivällä, neiti suorastaan hyökkäsi lusikan kimppuun. Ollaan tähän mennessä syöty järjestyksessä perunaa, bataattia, porkkanaa ja parsakaalia, tänään lisättiin jauheliha. Lisäksi välipalana luumua, päärynää, banaania, ja tänään puolukkaa&mustikkaa banaanin kanssa. Itse oon soseet tehny ja aijon pääosin tehdäkkin, mutta tänään viimeksi iski sellainen ymmärrys, että miksi moni niin mielellään ostaa niitä kaupasta. Viehän tuo nimittäin jonkin verran aikaa saada sitä sellaista hienoa sosetta. Ihan eri tavalla munkin pitää taas alkaa ottamaan aikaa haltuuni - ite kun välillä kiireessä en ehdi syömään saatikka tekemään mitään ruokaa, niin nyt on jostakin pakko nipistää sitä aikaa ees siihen, että saa Sn ruokittua. Ostin myös pari Pilttiä varoiksi kaappiin, en minä tässäkään asiassa mikään ehdoton aijo olla (vaikka se ainesosaluettelon tavaaminen melkein sai jättämään ne soseet kaupan hyllylle).

 

Imetystä ollaan sitten jatkettu muuten samaan malliin, ja tuota maitoa tulee kyllä edelleenkin hyvin - vähän liikaakin nyt, kun soseiden takia on jokunen imetys tainnut jäädä lyhkäsemmäksi. Edelleen S herää syömään myös yöllä, monta kertaa. Varsinkin noiden hampaiden tulon aikana ja nyt taas uudelleen muutamana yönä neiti on heränny itkeskellen, ja vaikka ensin koitan vaan lohduttaa ym. niin ei siihen yleensä muu auta kuin ne parit maitohörpsyt. Eipä se mua niinkään häiritse, mutta en vaan tiiä miten tuo nukkumispuoli järjestyy sitten isin tullessa ja vieläpä uudessa kodissa - se jää nähtäväksi.

Nukkumaan yöunille mennään illalla yhdeksän pintaan. Vähän siitä riippuen mihin aikaan S on nukkunut iltaunensa, jotka yleensä on pienet unet seitsemän aikaan, mutta jos ollaan esim. kokouksissa/kaupoilla/salilla/kävelyllä, niin unet saattaa venyä niin, että yöunille mennään sitten hiukan myöhemmin. Nyt S on taas alkanut heräilemään pari kertaa nukutuksen jälkeen, kun en ole vieressä. Nyt muutamana viime päivänä on myös keksiny alkaa kääntymään mahalleen, eli enää ei voi sänkyynkään jättää vahtimatta. Pinnasängyssäkin oli kerran pienen äherryksen jälkeen päässyt mahalleen ja hoitotason alle jalat tyynyllä - miten lie senkin ehti tekemään. mutta nukahdettuaan kunnolla ensimmäinen pätkä nukutaan reilusti yli puolen yön, yhteen-kahteen saakka. Sen jälkeen mulla ei kellonajoista ole havaintoa, mutta sanoisin, että 3-5 heräämistä yön aikana - ite kyllä nukahdan aina saman tien, kun neitikin hiljenee. Itse herään vaihdellen kuuden ja yhdeksän(!) välillä, neiti herää kahdeksan pintaan tai jos itteäni onkin pitempään nukuttanu, niin kyllä se viimeistään puoli yhdeksän aikaan minut herättää juttelullaan, ja yleensä onkin pirteä kuin peipponen aamusta. Päiväunirytmi on säilyny melko samana, mitä tuo nyt ei täällä sisällä ollessa nuku niin kauaa kuin esim. vaunuissa, jossa parikin tuntia nukkuu hyvin, kunhan vaunut vaan liikkuu.

Sille päälle sattuessaan S juttelee paljon ja kovaäänisesti - liekkö nuo itämaiset geeninsä pelissä tässä asiassa. Pienen neandertalilaisen äänteet ja "sana"varasto tuntuu kehittyvän päivä päivältä. Selkeitä äänteitä on mm. "ääti/äätii/äiti" (kyllä sen on muutkin kuulleet), "ei", "äkkiä", "eikä", "kenkä", "ee-ii" [Leevi ;) ] ainakin - eli kunhan vaan oppii yhdistämään nämä äänteensä nyt asioihin, niin kyllä sieltä kohta voi jo oikeasti sanoa, että se ensimmäinen sana on tullut. :D

Neuvola + tilannepäivitys

4 kk neuvola sisältää terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksen. Taas paikalla oli oman neuvolantätin sijainen. Otettiin Ssta mitat ennen lääkärin tutkimista. Hienosti ojentui hän pituudeltaan mitattavaksi. Kiloja on Slle kertynyt 6,5 & risat ja pituutta 62,4 senttiä. Lopuksi kun lääkärin kanssa tutkittiin käyriä, niin todettiin, että S kasvaa ihan käyrien mukaan tasaisesti. Pienipäinen hän tosin on (ja juuri todettiin siskoni kanssa että niin ollaan muuten mekin - itse käytän lasten lakkeja!) ja nykyinen 39,3 cm menee himpun verran -2 käyrän alla.

Täysimetyksellä siis edelleen ollaan menty, neuvolantäti kysyi tietysti, että joko on kiinteät aloitettu. Väläytin sitten ilmaan, että oon nyt miettiny, että alotettais pikku hiljaa maistelu, kun tuo neiti on koko ajan syömässä. Siinä sitten pukiessani vaatteita vauvan päälle, niin hän selitti aika pitkä litannian, kuinka se kannattaa alotella - ja olin kyllä yllättyny, kuin positiivisesti asiaan suhtauduttiin, tästä kun ei nykyään ota enää selvää, kuka suosii mitäkin. (Kun nyt on kansainvälinen imetysviikkokin menossa, joka puolelta tuuttaa uutisia siitä, miten imetys mahdollisimman pitkään on suunnilleen vauvan selviämisen ja myöhemmän kehityksen elinehto. Eräs äiti muuten kertoi saaneensa neuvolastaan ohjeen aloittaa kiinteät 4-6 kk iässä, silloin kielijänteet vahvistuu eli puhumaan opettelu sujuu paremmin). No, mitä nyt minulle käteen jäi, sattui sopivasti kaupassakin olemaan peruna- ja porkkanatarjous, että näillä alotellaan nyt teelusikallisia maistelemaan ensin parin viikon ajan. Luinhan minä nuita opuksia (joita jo viime neuvolakäynnillä saatiin) ja niissä kyllä selitetään, milloin kannattaa alottaa, mutta ei sitä, että mitä tuotteita missäkin "järjestyksessä". Oisin varmaan tuota banaania ollu ensimmäisenä tunkemassa, mutta niinhän se on, että ei kannata niillä makeilla hedelmillä alottaa. Voi muuten niiden neutraalimpien makujen kanssa olla niin, ettei ne enää sitten maistukkaan. (Koitin ettiä kaupasta jääpalamuotteja, eipä ollut. Tupper-tilausta vaan menemään, siellä on ne hyvät muotit, joista saa pohjasta painettua jääpalat irti. Sopivasti on nyt iso läjä noita pakastusrasioitakin. Sosetehdas käyntiin!).

Neuvolan täti ihasteli Saa, kun hän aina tälle jutellessa iloisesti hymyili ja jutteli takaisin. (Onneksi näin päin, kiukuttelee sitten äitille kotona uimahallissa ;). Lääkärisetä (hah, oli kyllä nuori poika - ja tätikin varmaan itseni ikäinen tyttö)  hiukan ihmetteli kans, kun S on ensin oppinu kääntymisen selältä vatsalleen, kun se yleensä on juuri toisin päin (ehkä tyttö tulee vanhempiinsa, asiat pitää tehdä hankalimmalla tavalla). Niin ja kyllähän S tosiaan myös tukeutuu niihin käsiinsä vatsallaan, tuossa kun katsoin kuvia niin hyvinhän tuo sujui jo kuukausi takaperinkin. Ja kurottuu esineisiin, mutta nyt alla oleva suojapaperi rapinoineen kiinnosti kyllä enemmän, kuin lääkärin heiluttelema helistin. Lääkärin nenä näytti myös olevan mielenkiintoinen. :D (Ei tosiaan vielä vierasta yhtään). Tutki sitten Sn heijasteet - morotus & kävely oli hävinneet. Muuten kaikki tutkittavat asiat oli myös hyvin.

"Kasvu ja kehitys hyvä. Sydän, keuhko, vatsa, lonkat ok. Fem/e [=???] . Iho siisti. Heijasteet norm. Pään hallinta hyvä. Reipas tyttö".

Neuvolan täti tietysti kyseli, että miten jaksan ja mikä on tilanne isän suhteen. Hänelle sitten hieman avauduin tästä, että vauvan kanssa menee hyvin, mutta alkaa tässä stressi tulla tuon oleskelulupahakemuksen takia. Taas Maahanmuuttovirastolta pyydettiin lisäselvityksiä. Mm. nyt sinne sitten pitäisi lähettää toimeentuloselvitystä, eli että Alla olisi työpaikka Suomesta! Puhelimessakin jo ihmettelin, että mitenhän semmosen voi suomen kieltä taitamaton käytännössä saada, jos ei työnantaja edes näe työntekijää etukäteen. Puhelimeen vastannu henkilö oli sitä mieltä, että kyllä semmonen on ihan mahdollista papereilla saada. (Millä papereilla?) Ja neuvolantäti ihmetteli myös, että missähän sellaisia työpaikkoja on.  (Illan Silminnäkijä-ohjelmassa sattumalta sivuttiin aihetta, kuinka ulkomaalainen saa töitä Suomesta - huonosti!) Kyllä mullakin alkaa kohta positiivinen ajattelu loppua, kun tuntuu, että aina kun joku asia edistyy askeleen, niin toinen asia ottaa sen kaksi askelta taakse päin. Viimeiset oljenkorret on kohta käytetty.

 
Neuvolassa istuskellessa muuten satuin lukemaan jotain vanhaa lehteä, oiskohan ollut Kaksplus vuodelta 2011 tms. Eräässä artikkelissa puhuttiin vauvaviittomista. Sen mukaan jo 4 kk ikäisen vauvan kanssa voi aloitella erilaisia viittomia, joilla jo ennen puhumaan oppimista osataan ilmaista, mitä vauva kulloinkin haluaa. Ja se myös edistäisi itse sitä puhumaan oppimista. Viittomat voi siis olla ihan itse keksittyjä, pääasia, että vauvaa hoitavat ne ymmärtää. Jaahas, pitääkö tässä semmosiakin opetella vielä...?

Käytiin eilen muuten siellä vauvauinnissa sittenkin - eihän me näin vaan lannistuta! Ennakoiden mentiin nyt hyvissä ajoin paikalle. S hymyili ja jutteli iloisesti vaunuissa siihen saakka, kun hänet sieltä nostin pois. Saman tien kun neiti tajusi, missä ollaan - hyvä on muisti! - kääntyi suu väärin päin. Onneksi viereen tuli juuri joku lapsi äitinsä kanssa, mikä ilahdutti Saa ja tämä jaksoi sitten hymyillä ja ihmetellä ympäristöä vuorotellen. Koitin imettääkkin tätä hiukan, mutta ympäröivä maailma kiinnosti enemmän. Kannoin tämän suihkuille & altaalle sylissä, laitoin sitteriin pois päin käytävästä vain siksi aikaa, kun itse äkkiä peseydyin. Altaallekkin mentiin ihan rauhassa jutellen. Näillä eväillä S jaksoi uiskennella lähes koko 20 minuuttisen, ja kokeiltiin taas kannusukellusta kaksi kertaa. Niiden välissä alkoi jo vähän paha mieli tulla, ja kannutuksen jälkeen se itku viimein puhkesi ja lähdettiin pois. Pianpa ne muut tosin tuli perässä. Nyt ei ees itketty ihan niin kauaa ja kovaa kuin viimeksi, ja mentiin ryhmäpukuhuoneeseen rauhoittumaan, kun sain ensin ittelleni vaatteet päälle. Tää oli tuosta kuukausikortista viimeinen kerta, eli voitaisiin nyt pitää parin viikon breikki ja jatkaa sitten uudelleen sitä joulukuun alun (sukellus?)vauvakuvausta silmällä pitäen.

(Argh, en kestä tätä mun päätä... missähän se mun kamera nyt vuorostaan on..? :D Nyt postaus värittyi siis villasukkaposeerauksilla, sopivasti saatiin sukat kun tänään satoi jo lunta)!