Syksy on taas

Jälleen on blogi ollut hieman tauolla, kun on ollut sen verran muita hommia, ettei ole ehtinyt blogia edes miettimään.

Minulla olisi tarkoitus valmistua puolen vuoden päästä, ja hommaa on vielä! Syksyn alkuun on mahtunut kaksi viikkoa harjoittelua ja heti perään meillä oli melko intensiiviset kolme lähiopetusviikkoa. Tässä vaiheessa opinnot ovat terkkarin erikoistumisopintoja ja jos aijemmin opiskelu oli jo mielenkiintoista, niin nyt se on sitä potenssiin kymmenen! Osa meidän opiskelijoista jatkoivat tästä jo suoraan harjoitteluun - ketkä harjoittelupaikan saivat viime keväällä napattua. Minulla on muutama viikko tässä taukoa, jolloin keskityn tekemään opinnäytetyön loppuun ja siitä sitten heti kehittämistehtävää jatkamaan. Loppusyksyn olen sitten neuvolaharkassa.

Jokusen työvuoronkin olen käynyt heittämässä. Ihan parasta kyllä, että töitä on! Aiheuttaahan tämä kiireinen arki välillä melkoista aikatauluttamista eikä aina edes ehdi joka paikkaan. Mutta toivottavasti tämä hieman sitten puolen vuoden päästä jo helpottaisi...!

Eli loppukirin paikka tässä on, kun maali häämöttää jo! Onnistuin jopa saamaan viimeisen harkkapaikan alkuvuodelle, vaikka kiven alla tuntui olevankin. Mutta iso murhe tipahti pois sen myötä. Kolme vuotta opiskellessa on mennyt kuin siivillä ja veikkaanpa, että tuleva puoli vuosi menee vähintäänkin yhtä nopeaa mielenkiintoisten tehtävien äärellä!

Lukukausi (melkein) paketissa

Kliinisen ensimmäisen harjoittelu sekin jo oli ja meni. Oli kyllä melko kiireiset neljä viikkoa kun yhden kurssin seminaarit ja simulaatiot sekä tentti (tentit) osui vielä samaan saumaan. Eli oon saanut tehdä harjoitteluun työtunteja viikonloppuinakin, vaikka normaalisti ei opiskelijan tarvitsisi viikonloppuna leikkauspuolella harjoittelua tehdäkään. Hyvin jaksoin silti, vaikka kotona ei kyllä iltaisin enää riittänyt energiaa yhtään mihinkään.

Mielenkiintoista oli kuitenkin tutustua myös tuohon perioperatiiviseen puoleen. Moni sitä suuntautumista tietenkin kysyi ja terkaksi edelleen aion valmistua, mutta sanoin loppuarvioinnin yhteydessäkin, että eihän sitä ikinä tiedä mihin sitä joutuu. Jos siis olisin sairaanhoitaja niin ei tuokaan puoli ihan poissuljettua ole. Erityisesti kiinnostavaa oli tuo anestesiapuoli, vaikka kyllä leikkauksiakin mukava oli katsella. Tuttava kysyi, että ei minua sitten vissiin ällötä se homma ja ei oikeastaan semmoista reaktiota tullut missään vaiheessa vaan enemmänkin olisin halunnut nähdä operaatioita. Vähän kuitenkin rajoitti omaa osallistumista se, että mm. läpivalaisuihin eikä larynx-maskianestesioihin ollut minulla asiaa, vaikka toki paljonhan nuita leikkauksia oli sitten ilman näitäkin. Ei myöskään omalle kohdalle/vuorolle sattunut mitään hätätilannetta eli paljon samantyyppisiä juttuja pääsi loppupeleissä seuraamaan.

Itse enemmän oon ehkä kuitenkin tekijä-tyyppiä eli voi olla, että pitemmän päälle seisoskelu leikkauspöydän äärellä ei olisi se oma juttu. Jos ajattelee, että pisimmät työurat vois olla sen 30 vuotta niin ite ehkä puutuisin tuontyyppiseen hommaan, enemmän haluaisin olla ihmisten kanssa tekemisissä kuitenkin. Anestesiapuolella heräämössä ja valvomossa tuli harjoiteltua kädentaitojakin sopivasti ja kun ei aikaisempaa kokemusta asiasta ole, niin kyllähän niitä saikin harjoitella ja saa edelleenkin.

Mutta on kyllä nyt täytynyt palautua alkuviikko ja onneksi nyt ei jäänyt kouluhommia enää hirveästi rästiin (toisin kuin viime vuonna, jolloin joululomalla oli sitä sun tätä tehtävää). Yks lääkelaskutentti mulla edelleen silti kummittelee ja oli aikomus käydä se tekemässä, mutta jotenkin ei tällä hetkellä ole yhtään motivaatiota edes ajatella koko asiaa. Mutta pakko varmaan käydä tänään tai huomenna viimeistään taas yrittämässä. Mulla viimeksi meni jotenkin ajatus niiden laskujen kanssa ihan solmuun.. on tässä kuitenkin senkin jälkeen useamman kurssin lääkelaskut menneet läpikin eli jotain nyt kuitenkin pitäis osatakin. Joululoman viettoon pitäisi kans ehtiä, mutta oon heti joulun jälkeen sopinut muutamia työvuoroja eli vierivä kivi ei taaskaan pääse sammaloitumaan...

Alkaa kuitenkin jo jouluvalmistelutkin painaa päälle eli kun yhden stressin saa pois niin toinen jo tulee. Palailen siis varmaan blogin pariin joulun jälestä, jos nyt ei jotain kirjoitustarvetta pukkaa vielä ennen sitä.

Koulujuttuja

Huh, tuntuu kyllä taas kaikensa antaneelta näiden koulutehtävien ja tenttien suhteen.

Meillä oli nyt kaksi peräkkäistä etäviikkoa sen vuoksi, että meillä oli paljon harkkatunteja ja ryhmät on jaettu parhaimmillaan kolmeen eri ryhmään ja useammalla kurssilla siis näitä harjoituksia ja simulaatioita. Itse pääsin vielä vähällä, kun kävin jo viime vuonna mielenterveys- ja päihdetyön kurssin - toisaalta lisänä oli toisen vuosikurssin työpajoja, että plus miinus nolla. Koulussa on taas parhaimmillaan istuttu aamukasista iltakuuteen useampana päivänä peräkkäin. Enkä ihan kaikkiin päässyt osallistumaankaan, kun oli näitä päällekkäisyyksiä oman ja toisen vuosikurssin opetuksen kanssa. Pitää siis jättää osasuoritukset johonkin toiselle ajankohdalle.

En ees muista mitä kaikkea meillä onkaan ollut, tenttejä ainakin. On saanut taas aikaisin herätä aamulla, että ehtisi ees vähän kertaamaan juttuja ennen itse tenttiä, eipä näistä lukemisista muuten ole tullut oikein mitään. Ensimmäisenä taisi olla lääketieteellisten aineiden tentti, jossa pääasiassa geriatriaa ja psykiatriaa Vaikea monivalintatentti, mutta ilmeisesti jotain nyt on ainakin jäänyt mieleen (erit. psykan puolelta) kun sain jopa ihan hyvän arvosanan. Patologian ja patofysiologian tenttiin oli kovimmat paineet, kun ehdin menneellä viikolla juuri ja juuri tekemään edes kurssin tehtävät ja aamulla ennen tenttiä kertaamaan sieltä alkupäästä kaksi kuukautta sitten opiskeltuja juttuja. Vielä kun kuultiin, että tentti olis niin vaikea, että puolet tulisi saamaan siitä suorilta hylsyn, niin ei ollut kovin itsevarmat tunnelmat kellään... Siihen nähden oon siis onnellinen, että tentti meni kuin menikin läpi. Kaikki EKG:t, happo- ja emästasapainot yms. taisi silti mennä päin honkia ja se henkilökohtaisesti harmittaa, kun nuo vaan ei mene jakeluun. Jospa se käytäntö sitten opettaisi nämäkin....

(Ikääntyneiden) toimintakykyyn liittyen meillä oli myös Mahdollistava koti -työpaja, jossa saatiin tutustua erilaisiin apuvälineisiin ja kokeilla niitä itse. Piti mm. tehdä voileipä ja kuoria omena/appelsiini käyttäen vain yhtä (ei-dominoivaa) kättä ja pukea sukka käyttäen erilaisia apuvälineitä siihen. Meillä on tuleva Ikääntyneiden harjoittelutunti sitten keväällä, paitsi että itse käyn sen alta pois heti tammikuussa, eli näihin asioihin törmää sitten kotihoidon puolella.

Mielenkiintoista oli myös viime viikolla tulevan vuosikurssin tunneilla, kun Naisten ja lasten hoitotyössä käytiin läpi mm. äitiyskorttia (äitiysneuvolan A ja O!) sekä erilaisia lasten sairauksia. Tavallan etenkin tuo äitiyskortti on tuttua juttua, vertailtiin kuitenkin vanhaa ja tätä uudempaa äitiyskorttia ja joitakin eroavaisuuksia (lisäyksiä) korteissa on. Eikä sitä sillain pysähdy sen äitiyskortin kanssa miettimään, miksi näitäkin asioita kysellään. Mutta niin monella perussairaudellakin on suuri vaikutus raskauden kulkuun ja sikiön kasvuun, että terkkarin pitää ne tietää. Nyt osaa itse sitten vähän taas eri silmällä lukea omaakin korttia.

Lisäksi meillä on ollut simulaatiotunteja HAL-nuken kanssa sekä Kliinisen että Ikääntyneen hoitotyön kursseilla. Ja kliinisen hoitotyön tenttiin sisältyi käytännön koe johonkin akuuttitilanteeseen liittyen neljän hengen ryhmissä. Kaikkia varmasti nuo jännitti enemmän tai vähemmän ja nyt piti yhdistää se kaikki teoriatieto käytäntöön eli sai kyllä miettiä hoitajan näkökulmasta, mitä pitää tehdä ja miksi. Käytännön koe lopulta läpäistiin ja arvosana siitä olisi hyvä, jos oltaisiin tästä saatu numero. Nyt saatiin kuitenkin se vain hyväksytysti läpi johtuen siitä, että meillä on ollut hirveästi sijaisia opettamassa ja osa on opettanut asioita ja toimintatapoja vähän erilaisen käytännön mukaan. Varsinainen tentti oli monivalintatentti ja luottamus olis, että se ois mennyt edes läpi kun jotakin kuitenkin voin sanoa tienneeni varmasti oikein. Mutta vähän lisäsi itseluottamusta kuitenkin ja hyvä lähteä heti kliinisen harjoitteluun.

Lääkelaskutenttejäkin on taas ollut, osa on mennyt läpi ja osa taas ei... Miten se voikaan olla niin vaikeaa, mutta ekan tentin sössin ihan vaan siinä, etten muistanut laskukaavaa, miten muuttaa tipat millilitroiksi ja seuraavassa tentissä olikin Marevan-laskuja ja annostusten muuttelua eikä siitä ole vielä tullut edes arvostelua, eli voi olla, että se jos menee uusintaan niin sitten menee kyllä joulun alle. Näköjään näitä laskutenttejä ei pääse pakoon millään eli pitäis vaan enemmän laskea.

No kaikista jännittävin juttu oli itselle kuitenkin suoniverinäytteen otto. Viimeksi kun se kanylointi ei oikein onnistunut (onneksi muuten sai taas tätä harjoitella elvytysharjoituksissa!) niin sekin pisti jännittämään, että meneekö taas ohi suonen. Lisäksi jännitti myös se oma pistäminen, mutta nyt ei kyllä tuntunut koko pistoa ollenkaan (onneksi parikseni sain henkilön, joka oli tehnyt näitä vähän aikaisemminkin): Oma pistäminen meni kuitenkin ihan hyvin ja pistin vielä toista opiskelukaveria avonäytteenottotekniikalla eikä vertakaan roiskunut kovin paljon. :D Eli so far so good, kun nyt vielä harjoittelun aikana saisi sen kanyloinnin onnistumaan.

Melkein olisi kouluhommat taputeltu nyt kuitenkin ohi. Huomenna alkaa se kliinisen harjoittelu, mutta välissä pitää vielä tulla yhdellä viikolla koululle tuota Naisten ja lasten hoitotyön kurssia suorittamaan ja siihen liittyen joku ryhmätyö pitäisi alkaa tekemään. Samalla viikolla olisi vielä yksi tentti, jonka saa onneksi tehdä kotitenttinä eli paineet sen suhteen ei ole kovin valtavat, vaikka jotain asioita pitää lueskellakin vielä. Oman ryhmän kanssa meillä ei ole opetusta kuin vasta neljän kuukauden päästä maaliskuun puolivälin jälkeen eli pitkä harjoitteluputki on tässä välissä. Mutta sanotaanko, että suurimmat paineet tältä vuodelta on ohi ja kunhan joululoma koittaa, niin en aijo miettiä kouluasioita ollenkaan.

Syksy puolivälissä

Lokakuukin alkaa pian vedellä viimeisiään ja ikään kuin vahvistuksena tälle, satoi Oulun seudulla eilen ensilumi. Melkein kuin tätä ennakoiden ehdin postaamaan Facebookissa kuvan, jossa neljä vuotta sitten seisoin pihalla pikkuruinen S-vauva topattuna vielä vähän liian isoon toppapukuun ja ensilumi oli silloinkin juuri satanut maahan. S oli aamulla kyllä haljeta riemusta, kun kävi päästämässä kissan sisälle ja huusi, että "Mää näin lunta!!!". Jos lapsi olikin riemuissaan, niin itse en niinkään lähtiessäni kesärenkailla suurin piirtein ristinmerkkejä piirtäen ja toivoen, että matka kouluun ei päättyisi ojanpenkalle.

Mutta syksyn puolivälistä kun puhun, niin tarkoitan koulun syyslukukautta, missä tosiaankin kalenterin sivut alkaa kääntymään pikku hiljaa taas voiton puolelle. Tai no, voiton ja voiton, sillä raskaimmat koetukset ne on vasta edessä päin. Juuri päättyi meidän syksyn kolmas lähiviikko, tässä olisi muutama viikko aikaa etäopiskelulle ja sitten onkin kaksi lähiviikkoa putkeen harkkatunteineen ja tentteineen ja sen jälkeen alkaakin jo neljän viikon harjoittelu. Jotta tässä ei olisi tekemistä tarpeeksi, niin minähän oon syksyn taas hopseillut kolmea edellisen vuosikurssin opintojaksoa, jotka totta kai on suunniteltu tälle syksylle niin, että meidän oma ja ed. vuosikurssin lähiviikot kulkee päällekkäin (jossa siis ei ole mitään järkeä), mikä ei todellakaan edistä omaa opintojen suunnittelua ja hopseilua. Tästä on kyllä keskenämme hiuksia revitty ja palautetta annettu ja aion antaa vielä toistamiseenkin. Sen verran tämä on aiheuttanut päänvaivaa, että omaa lukkaria on saanut ihan huolella suunnitella ja koska kaikki harkat ja simulaatiotunnit on pakollisia, niin osa suorituksista jää nyt pakostakin sitten roikkumaan hamaan tulevaisuuteen. Että se niistä nopeutetuista opinnoista siis.

Mutta kaiken kaikkiaan on opiskeltavat asiat kyllä olleet mielenkiintoisia ja pikku hiljaa huomaa, että ehkä sitä jotain alkaa oppimaan (tai lähinnä muistamaan oppimaansa). Kaikki lääkehoitoasiat ei ole enää niin utopiaa ja sairauksienkin tunnistamisessa alkaa jo vähän tulla jonkinlaista tuntumaa, vaikka vielä paljon opittavaa onkin. Ollaan päästy harjoitustunneilla mm. kanyloimaan toisiamme ja sehän ei ollut ollenkaan niin helppoa, mitä luulisi, en nimittäin onnistunut opiskelukaveria kanyloimaan vielä neljännelläkään yrityksellä. Nukeilla ollaan saatu harjoitella nenä-mahaletkun laittoa ja katerointia, vaikka jälkimmäistä olenkin päässyt myös oikeassa työelämässä jo jonkin verran kokeilemaan.

On tässä onneksi niitä edellisiäkin roikkuvia suorituksia ehtinyt paikkamaan. Pääsin läpi ruotsin tentistä (vaikka suorittaja-minä olis ollut enemmän tyytyväinen vielä korkeampaan arvosanaan mutta lukemiset jäi nyt taas yhdelle päivälle) ja kävin juuri eilettäin tenttimässä yhden kurssin ja yhdet lääkelaskut, joissa en taaskaan ekalla päässyt läpi. Näitä lääkelaskutenttejä nyt ropisee, kun useamman opintojakson osasuoritukseen kuuluu lääkelaskutentti eli niitä ei näköjään karkuun pääse.

Meidän kakkosvuodelle kuuluu vielä paljon sairaanhoitajan työnkuvaan kuuluvia opintoja ja moni onkin toteutettu yhdessä sairaanhoitajaopiskelijoiden kanssa. Tälle vuodellehan OPSin mukaisesti kuuluu Mielenterveys- ja päihdehoitotyön, Kliinisen I ja II ja Ikääntyneen hoitotyön harjoittelut. Itse pääsen tällä kertaa hieman vähemmällä, kun oon yhden harjoittelun edellä, keväällä voi sitten vähän hidastaa opiskelutahtia kun muut on harjoittelussa. Edellisen vuosikurssin kanssa on sitten saanut jo keskittyä enemmän terveydenhoitajan työnkuvaan ja kyllä mua edelleen enemmän kiinnostaa juuri tuo puoli, etenkin Naisten ja lasten hoitotyön opintojakso on ollut kiinnostava.

Eli suunta on koko ajan eteenpäin, vaikka välillä meinaa vähän vastustaakin. Opintopisteiden perusteella mulla ois jo 1/3 opinnoista takana päin, mutta paljon opittavaa tässä on ja mm. opinnäytetyön tekeminen ja iso määrä harjoitteluja vielä edessä ennen valmistumista. Opinnäytetyön aihe on vielä vähän hakusalla, meillähän nekin tehdään vähintään kahden hengen porukoissa, mutta jotain kyllä alkaa olla selkeästi mielessäkin joten eiköhän tuonkin kirjoittaminen tule tässä vielä syksyn päälle alkamaan. Hommat ei siis ihan heti lopu eli jos nyt minusta ei näy eikä kuulu mitään, niin voi syyttää ihan näitä opiskeluita! :D

Kädet täynnä hommia

Jotenkin kaikkensa antanut fiilis, kun ei oikein saa päästänsäkkään puristettua ulos yhtään järkevää ajatusta.

Se nyt ei sinällään ole ihme, kun flunssahan se sieltä nyt koittaa iskeä päälle. Heti se sieltä tulee, kun vähän levähtää... Viime viikko oli kyllä koulupäivien osalta taas aika täyttä ja iltapäivistä tuntui, että uutta asiaa tuli niin nopeasti ja paljon, että jäiköhän niistä lopulta mitään mieleen.

Näiden opintojen aikana oon varmistunut enemmän siitä, että ite kyllä opin enemmän ihan käytännön harjoitteluissa. Onneksi nykyään kirjoista pänttäämisen avuksi on tulleet opetusvideot, eli jos ei kaikkea pääsekään heti itse tekemään niin ainakin näkee, miten asiat tulisi käytännössä hoitaa. Hauki on kala -tyylinen pänttääminen on varmasti hyvä tyyli tietyissä asioissa ja tietenkin teoriat pitää olla hallussa, mutta käytännön hoitotyössä ainakin itelle jää asiat paremmin mieleen, kun saa pistää omat kädet likoon.

Omia käsiä saatiinkin käyttää viime viikon harjoitustunneilla, kun päästiin mm. elvyttämään ja harjoittelemaan defibrallaattorin käyttöä SEKÄ pistämään injektioita - tosin vain natriumkloridiliuoksella. On muuten aika yllättävää se, että meillehän ei opintoihin kuulu edes pakollisena Ensiapukurssia, vaan sitä suositellaan vapaaehtoisesti suoritettavaksi. Minun kohdalla taitaa vaan valitettavasti käydä (taas) niin, että en saa kaikkia mielenkiintoisia vapaasti valittavia kurssseja millään mahtumaan tutkintoon, eli täytynee käydä EA-kurssi ihan omana ylimääräisenä kurssinaan. Ehkä se EA-kortti on kuitenkin semmoinen asia, mikä olis ihan hyvä löytyä jokaiselta hoitoalan ammattilaiselta...

Harjoiteltiin myös ihonalaisten injektioiden laittoa ja vaikka periaatteessa en neuloista mitenkään pidä, niin suostuin jopa vapaaehtoiseksi näytöskappaleeksi - kävinhän kuitenkin edeltävällä viikolla ihan oikeissakin rokotuksissa, eli tuoreessa muistissa oli tämäkin homma. (Piti käydä laitatuttamassa meille suositeltu hepatiitti A&B kolmas tehoste, koska missään ei näkynyt, olenko ikinä kolmatta annosta rokotetta käynyt laitattaan [tosin joissakin paperiversioissa kuitenkin näkyy, että ehkä se oli sitten kuitenkin jo olemassa?? No, nytpä on sitten tehosteet ainakin kunnossa] ja uusimassa jäykkäkouristusrokotuksen, josta viime kerrasta kuitenkin olisi pian ollutkin jo se kymmenen vuotta aikaa). Tässäpä pieni välimuistutus jokaiselle muistella ja tarkistaa, että onko ne kaikki rokotteet ajan tasalla! Ite en tunnilla ehtinyt laittaa kuin yhden pistoksen ja jännitti kyllä ihan hirveästi sen laittaminen, vaikka eipä se lopulta kovin paha ollutkaan...

On taas tullut taisteltua myös omien riittämättömyyden tunteiden ja perfektionismin kanssa, kun ei kaikki mene taaskaan niin kuin oppikirjoissa. En päässyt läpi ensimmäisiä lääkelaskun kokeita, enkä päässyt läpi niiden uusinnastakaan. Nyt kerään motivaatiota harjotella noita laskuja edelleenkin sen sijaan, että tästä lannistuisin ja heittäisin koko opinnot mäkeen... Omissa kauhukuvissani sekoan laskuissa ja pistän väärän annoksen lääkettä johonkin potilaaseen ja sehän se vasta riemukasta olis. Tukipetustahan näihin laskuihin saa vissiin sitten kolmannen feilaamisen jälkeen, mutta kun mun nyt kuitenkin pitäis saada nämä laskut läpi vielä hyvissä ajoin tälle keväälle, että ois edellytykset päästä harjoitteluun, niin vähän alkaa ahdistamaan nämä laskut.

Onneksi muut kurssit ei näin toivottomia ole ja välillä tulee vastaan niin mielenkiintoisia juttuja, että sitä eksyy väen väkisinkin etsimään lisätietoja aiheesta X ja kuinka voin soveltaa asiaa käytännössä vaikkapa omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Siinä ainakin piilee oman motivaation kulmakivi. Meillä on nyt taas tässä nelisen viikkoa etäopiskelua ja sitä opiskelua muuten sitten kans on ennen seuraavaa tiukkaa lähiviikkoa. Alkaa tämä kevät menoineen ja harrastuksineen olla melkoista priorisointia eikä esim. tällaiseen sairastamiseen olisi todellakaan aikaa. Pitää nyt toden teolla koittaa muistaa välillä kuitenkin myös levätä ja pitää mielessä, että ei aina tarvi edes yritä revetä joka mahdolliseen suuntaan.

Kevätlukukauden startti

Näin se taas kevätlukukausi käynnistyi koulussa viime viikolla.  Hyvin levänneillä akuilla olikin helppo aloittaa taas pitkän kevään pakertaminen. Mennyt viikko ei ollut ollenkaan niin raskas mitä lähiviikot oli syksyllä, esimerkiksi maanantaina ei ollut kuin pari tuntia opetusta. Viikolle on sisältynyt kolme kympin aamua, eli oon ihan hyvin ehtinyt käydä aamulla jopa salilla JA saunassa ja siitä vielä ehtinyt kouluun. Iltapäivätkin on ollut lyhyempiä ja oon päässyt viettämään koulun jälkeen omaa aikaakin.

Mitäs me nyt sitten kevät opiskellaan? Iso kokonaisuus on Hoitotyön perusteet, joka huipentuu loppukeväästä sitten hoitotyön harjoitteluun. Oon saanut jo harjoittelupaikan sieltä, mistä halusinkin. Lisäksi meillä alkoi Farmakologia ja lääkehoito ja siihen sisältyen lääkelaskut. Opettaja alusti kurssia sillä, että aika harva oli saanut kevään pääsykokeissa lääkelaskutehtävästä kaikkia osioita oikein... Laskut vastasivat neljännen luokan matematiikan tehtäviä. Voin kyllä heti myöntää ja tunnustaa, että omalla kohalla ne meni aivan päin metsää ja varmasti kaikki desimaalimuunnokset ihan väärin. Niin ne meni väärin nyttenkin laskutehtävissä eli tämä jos jokin tulee kyllä vaatimaan "hieman" panostusta. Och svenska... Olisin saanut aiempien opintojen perusteella hakea vapautusta ruotsin kielen kurssista ja käydä taas näyttökokeessa, mutta en tulis sitä kyllä ikinä pääsemään läpi. Oma motivaatio siihen ruotsin opiskeluun on vähän huono ihan periaatesyistä...

Heti meillä alkoi myös hoitotyön harjoitustunnit ja oli kyllä mukava päästä näin itse kokeilemaan erilaisia perushoitotyössä tarvittavia toimenpiteitä. Vaikka se sairaanhoitajan työ ei oma ykköshaaveeni olekaan (varsinkaan sen jälkeen, kun kuulee niitä oikeita kenttätyökokemuksia...), niin tutkinto se on näistäkin tehtävä JA aikomuksissahan minulla olisi tehdä jonkun verran ainakin vielä sh:n töitäkin, joten ei auta kuin koittaa motivoitua vaan. Vaikeinta omassa osuudessa taisi olla tuo sängyn lakanankulman oikeanlainen taittelu, eli jospa se(kin) tästä...! :D Pesuja saatiin harjoitella toisillemme - mutta oli meillä sentään nuket tai jonkunlaiset torsot sitten vaippojenvaihtoa ja intiimialueiden pesuja varten, että ei nyt ihan niin reaalisti tarvinnut kaikkea opetella. Kevään harjottelussahan nämä sitten tulee vastaan.

Vähän hitaanlaisesti meillä monimuoto-opiskelijoilla sujuu tämä ryhmäytyminen, kuten jo mainitsin aikaisemminkin, mutta aina nämä lähiviikot tuo yhteen ja jotain yritystä taas ryhmäyttääkin meitä. Tuutortunnilla leikittiin tutustumisleikkiä, jossa jokainen sai kertoa itsestään viisi faktaa ja muiden piti arvata, kenestä on kyse. Aika hyvin sitä koulukaverit on olleetkin hereillä toistensa suhteen. Ilmeisesti opettajakin, kun mainitsi, että luokassa taitaakin olla yksi romaaninkirjoittaja... Paljastui monesta koulukaverista mielenkiintoisia juttuja ja monella tietysti keskenään samantapaisia kiinnostuksenkohteita tai luonteenpiirteitä.

Minähän oon oman hopseiluni merkeissä käynyt sitten syksyllä Mielenterveys- ja päihdehoitotyön kurssia, joka meille muuten tulisi vasta ensi vuonna. Siinä olisi olltut meidän vikalla lähiviikolla joulukuussa simulaatioharjoituksia, mutta tietysti sattui menemään omien pakollisten tuntien kanssa päällekkäin. Onnistui onneksi nyt käydä korvaamassa tämä toisen opiskeluryhmän kanssa. Viime kerralla osallistuin itse simulaatioesitykseen olemalla sairaanhoitaja, eli nyt jättäydyin ihan vaan havannoijaksi. Oli mielenkiintoista kyllä seurata näitä lavastettuja tilanteita, jotka kuitenkin monessa mielessä vastaavat todellisia tilanteita. Opiskelijoiden joukossa oli kyllä niin huikeita näyttelijäsuorituksiakin, että harvoinpa saa noin huolella revetä koulussa nauramaan. Ehkä ei kuitenkaan tosielämässä kuitenkaan. Meillä vielä on kurssiin liittyen yksi seminaaripäivä. Viime kerralla oma seminaarityö oli aiheesta raskaudenaikainen masennus ja nyt puolestaan olen etsinyt tietoa raskaudenaikaiseen päihteidenkäyttöön liittyen. Tämä kurssi on kyllä ollut hirveän mielenkiintoinen ja oikeastaan, mitä enemmän asiaa opiskelen niin sitä mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi se muuttuu. Tähänkin liittyy sitten harjoittelu, jota meen tekemään alkukesän ajaksi (oon siis puolet keväästä harjoitteluja tekemässä). Sitä kyllä odotan ehkä eniten koko kevään ohjelmistosta.

Seuraaville etäviikoille meille on taas jonkun verran ajoitettu erilaisia tehtäviä, joista onneksi suurin osa on ryhmätyönä tehtäviä eli yksin ei tarvi hukkua kaiken työmäärän alle.  Tokihan sitten ruotsi ja matikka on itsenäisesti tehtäviä, voi kun saiskin niihin jostakin kaivettua viitseliäisyyttä alottaa. Tulevilla lähiviikoilla alkaa sitten ihan uusia kurssejakin, eli seuraava opetuksellinen viikko on kyllä taas ympätty tunteja täyteen aamusta pitkälle iltapäivään. 

Sitä odotellessa siis! Minähän oon muuten koittanut vähentää kahvinjuontiakin ja ihan hyvin se on lähtenyt nyt vähentymäänkin. Mitä nyt koulupäivinä kulutus aina on nousussa. Milloinkahan kofeiiniriippuvuus muuttuu ongelmakäytöksi, hmm...

Eka th-työn harjoittelujakso

Oon nyt viettänyt viimeiset kaksi viikkoa terveydenhoitotyön harjottelussa. Harjottelun kesto on 52 h eli vajaa kaksi viikkoa, vähän tietenkin päivien pituudesta riippuen. Ite oon ollut kouluterveydenhoitajan tykönä, pääsin juurikin sinne, minne alunperin halusinkin. Vaikka ensin näyttikin siltä, että paikkoja ei edes välttämättä riittäisi, vaan itse pitäisi lähteä soittelemaan. Onneksi kuitenkin näin päin.

Meillä tämä opintojen alkuun sijoittuva lyhyt harjoittelu tarkoittaa käytännössä sitä, että tutustutaan siihen terveydenhoitajan työhön eli mitä se pitää sisällään. Paljonhan meillä ei vielä ole opintoja takana, mutta sen verran kuitenkin, että ollaan koulussa lähiopetustunneilla vähän harjoiteltu pieniä vastaanotolla tarvittavia tutkimusmenetelmiä, esim. verenpaineen mittausta ja ihopistonäytteiden ottoa. Lisäksi on käyty läpi aseptisia työtapoja ja esim. moniammatillista yhteistyötä. Näitä kaikkia oli minunkin tavoitteenani harjoitella tämän jakson aikana. Lisäksi halusin mm. oppia tuon potilastietorekisterin käytön ja vähän saada selkoa siitä, millaisia on ne tyypilliset asiakastilanteet kouluterveydenhoitajan vastaanotolla.

Pääsin omasta mielestäni mukaan kouluterkan työhön todella hyvin. Jo heti ekana päivänä oli terveystarkastuksia ja mm. kouluterkkojen yhteiskokous, johon sain ottaa osaa. Tuohon kokoukseen osallistuminen oli myös mieltä avaava kokemus. Eräs lääkäri kommentoi, että kouluterkat on kyllä tosi mukavia tyyppejä ja näin tosiaan on ja vähän kai pitääkin olla tämmöisessä työssä, jossa kuitenkin on oltava se ihminen, jolle nuoret uskaltaa ja haluaa tulla puhumaan asiasta kuin asiasta.

Pääsin myös osallistumaan oppilashuoltoryhmän kokoukseen eli siihen moniammatilliseen tiimityöskentelyyn parhaimmillaan. Täytyy kyllä kehua koko työyhteisöä, aivan todella mukavaa porukkaa. Jos nyt vähän avaan, ketä tuommoisessa oppilashuoltoryhmässä voikaan olla mukana, niin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan lisäksi koulukuraattori, koulupsykologi, erityisopettaja, luokan- ja aineenopettajat, sosiaalityöntekijät, koulupoliisi.... vähän tilanteen mukaan.

Oppimiskokemuksena kouluympäristö oli kyllä todella monipuolinen ja ei varmasti päivääkään, etteikö jotain ns. peruspäiväohjelmasta poikkeavaa juttua olisi tullut. Pääasiassa keskityttiin terveystarkastuksiin ja pääsin havannoimaan 1., 5., 7,. ja 8. luokkien terveystarkastuksia. Pääasiassa kuitenkin tehtiin näitä 7. luokkalaisten tarkastuksia. Niihin kuuluu terveyskysely, pituuden ja painon mittaus sekä ryhdin tarkastaminen, tarpeen tullen jutellaan muista esille nousevista asioista. Pääsin lopulta vetämään näitä tarkastuksia läpi jo itsenäisesti, tarvittaessa kth:n auttamana. Näihin kun ei kuulu noita verenpaineen mittauksia ja hemoglobiinin ottoa, niin niitä ei nyt harjoittelun aikana kovin montaa tapausta tullutkaan esiin, mutta muutama sentään, että ei ihan tämäkään päässyt unohtumaan. Pitää sanoa, että oli kyllä todella paljon itelle hyötyä niistä opinnoista, mitä oon kahlannut läpi viime keväänä ja esim. yksi valinnainen, tälle syksylle jo suoritettu hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä kurssi. Tiesi jopa, mistä nuorille puhua.

Kouluterkan luona laitettiin myös jokunen nykyiseen rokotusohjelmaan kuuluva HPV-rokotus 6. luokkalaisille. Lisäksi pääsin osallistumaan terveyskeskuksen influenssarokotuksiin. Mehän ei näin alkuvaiheessa itse saada laittaa ollenkaan rokotteita, meille opetetaan nämä vasta myöhemmässä vaiheessa. Olin kuitenkin apuna kirjurina ja se tosiaan vaati sen, että heti kahtena ekana päivänä piti opetella se potilastietojärjestelmän käyttö. Onneksi se ei kovin monimutkainen systeemi ollut ja saatiinkin sitten nopealla tahdilla purettua rokotusjonot, kun oli kaksi ihmistä huoneessa tätä asiaa tekemässä. Yleensäkkin ottaen, itse näiden potilastilanteiden lisäksi kyllä tuo rekisteriin kirjaaminen on aikaa vievää hommaa, kun kaikki sinne pitää kuitenkin kirjata ylös. Että itse ainakin koitan pitää ens kerralla vastaanotolle jonottaessa sen mielessä, että ei se hoitaja siellä ketään turhaan istuta vaan ehkäpä käyttää sen liikenevän 5-10 minuuttia asioiden ylöskirjaamiseen! Mutta ottipa muuten tosi moni tälle vuodelle tuon influenssarokotteen ja oli paljon ensikertalaisiakin joukossa. Itekki tuon nyt sitten otin, ensimmäistä kertaa minäkin. Ei tullut edes mitään oireita.

Viimeisenä päivänä pääsin vielä osallistumaan lääkäripäivälle eli havannoimaan lääkärin toimenpiteitä 5. luokkalaisten terveystarkastukseen kuuluvana. Mielenkiintoista oli nähdä tämäkin puoli ja taas sitä moniammatillista yhteistyötä.

Oli tosiaan ihan mahtavat kaksi viikkoa ja olisin kyllä mielelläni ollut harjottelussa pitempäänkin! Tässäki postauksessa kävin varmasti oppimiskokemuksiani läpi enemmän kuin itse harjoitteluportfoliossa mutta ehkäpä se tuli selväksi, että oon ollut tästä työstä kyllä ihan innoissani. Jopa niinkin paljon, että kun aikaisemmin oon mielessäni ajatellut ehkä joskus tulevaisuudessa työskenteleväni lastenneuvolan puolella, niin nyt meni sen verran ajatukset uusiksi, että kyllä mua tämä kouluterveydenhoitajan työ alkoi kiinnostamaan. Tässä kuitenkin on niin paljon monipuolisia juttuja, haasteita, jotka on sekä vaikeita että sitten selviytyessään varmasti palkitsevia, sekä itelle ammatillisesti että lapselle / nuorelle itselleen.... Mutta kyllä tähän jotain vertailukohtaa olisi hyvä saada tietenkin. Eikä sitä toki tarvitse nyt päättääkään tai turhaan sulkea mitään vaihtoehtoja pois. Mutta tämmöisiä vaan oon tässä pohtinut viime aikoina!

Loppusyksyn aikataulu opiskelujen suhteen onkin sellainen, että nyt olisi vielä kolme viikkoa itsenäistä opiskelua ja sitten vielä lähiviikolle kunnon tenttisuma.... Toisin sanoen, ei lopu hommat ainakaan kesken ja ylimääräistä aikaa on todellakin kaivettava kalenteriin, mikäli semmoista haluaa itselleen priorisoida.

Buzzador: Organix Finger Foods Sormiruoat

Olen Buzzador ja olen mukana buzzaamassa Organix Finfer Foods -sormiruoista.

#OrganixbuzzFI #Buzzador

Meidän perheessä kiinteiden syöminen aloitettiin toisen lapsen kohdalla sormiruokailulla, kun annoin 5kk 30 pv ikäisen Rn käteen kurkkutikun. Toisen lapsen kohdalla tietämys ja luottamuskin toisaalta olivat kasvaneet jo semmoisiin suhteisiin, että päätin meidän hoitavan ruokailut pääasiassa sormiruokaillen. Ensimmäisen lapsen kohdallahan mentiin pääasiassa soseilla, vaikkakin tarjoilin lapselle myös sormiruokia. Nyt uusissa lasten ravitsemussuosituksissakin (Syödään yhdessä - ruokasuositukset lapsiperheille) painotetaan vauvojen sormiruokailua ja tosi monessa neuvolassakin on lähdetty hienosti kannustamaan perheitä sormiruokailun pariin.

Monelle pienelle ruokailijalle silti edelleen sormiruuat taitavat tulla yllätyksenä. Yleisesti ensimmäinen tutustuminen sormiruokiin tapahtuukin maissinaksujen, tuttavallisesti ihan vaan naksujen merkeissä. Naksut ovat helppoa syötävää pienelle, sillä ne ikään kuin sulavat suussa - vauvan on helppo niitä imeskellä ja kuitenkin samalla kehittää ruokailuvalmiuksia ja etenkin sitä suun motoriikkaa. Myös isommille lapsille naksut kelpaavat tosi hyvin ja meillä mentiinkin ensimmäisen lapsen kohdalla pitkään ilman sipsien syöntejä ihan vaan naksuja tarjoilemalla.

Moni aikuinen on kommentoinut, että miten ihmeessä ne maissinaksut pienille maistuu, kun maku niissä muistuttaa lähinnä pahvia. Nyt siihenkin on tullut muutos Organixin kehittämien maustettujen maissinaksujen muodossa. Saimme Buzzadorilta testattavaksi kolmea eri Organixin maissinaksumakua: porkkana, paprika ja maissi. Kuten tuotteen nimikin jo kertoo, on tuote valmistettu luonnollisista luomuainesosista eli ne eivät sisällä ylimääräisiä lisäaineita.

Maissinaksut olivat kätevän pienissä annospusseissa. Muut markkinoilla olevat maissinaksut on yleensä pakattu suuriin pusseihin, ja kun pussin kerran avaat, on tuote sitten säilytettävä avattuna pitkäänkin. Naksuja löytyykin sitten kaapin perältä, ja pahimmillaan saattaa avoinna oleva pussi imeä kosteutta sen verran, että maissinaksut ottavat siitä osansa ja tuote on pilalla (kostea maissinaksu muuttuu kovaksi ja sellaisen antaminen pikkuruokailijalle ei ole turvallista). Organixin naksupussin saa sopimaan vaikka laukkuun ja näin sen voi hyvin ottaa mukaan vaikkapa retkelle tai muuten välipalaksi.

Organixin maissinaksut on myös muodoltaan kehitetty jännittävämpään suuntaan. Perinteiset maissinaksut ovat renkaan muotoisia, kuitenkin sen verran suuria, että pienempi saa niistä kiinni eikä se mahdu sellaisenaan suuhun, vaan tuotetta voi rauhassa imeskellä tai pureskella. Meidän lapsoset ei tätä keksineet, mutta muita kampanjakuvia seuratessani olen nähnyt, miten jotkut lapset ovat keksineet leikkiä näillä sormuksia.

Porkkanan maksuiset maissinaksut sen sijaan ovat muotoilultaan tavallisia naksuja, tuollaisia suikeroita. Jos ideat on tuotekehittelyssä käyneet vähiin, niin mieleeni tuli, että naksuja voisi olla kirjaimen muotoisia. Meidän isompi lapsi mielellään opettelee tässä vaiheessa aakkosia ja kaikki kirjaimet, numerot ja esimerkiksi aakkosranskanperunat on kyllä opettaneet myös ruualla leikkimistä. Toisaalta pienempi ei niiden päälle vielä paljon ymmärrä ja ihan yhtä lailla voi leikkiä näköjään niinkin, että laittaa maksinaksut uiskentelemaan vaikka maitomukiin...

 

Paprikanmakuiset naksut ovat ihastuttavia sydämiä ja näitähän voi hienosti käyttää hyväkseen tarjoilussa ja esillepanossa.

Entä sitten se maku? Meidän lapsilla ei kyllä kauan nokka tuhissut, kun pussi oli tyhjä. Lisääkin olisi haluttu mutta pussillinen illassa kyllä riittää. Maku itsessään oli tosiaan tuoteominaisuuksien mukainen, porkkanassa oli päällä porkkanajauhetta ja paprikassa mietoa paprikajauhetta ja olivathan nuo omastakin mielestä tervetullutta vaihtelua. Kaikista nopeimmin kauppansa tekivät porkkananaksut ja jostakin syystä sitten paprikanaksuja jäi vielä yli eikä ainakaan tuo isompi tainnut niitä syödä sitten kovin montaa. Makuasioita! Luulen kyllä, että kunhan kaupan hyllyllä näihin törmätään, niin todellakin ostan näitä vaikkapa sitten retkievääksi tai herkkupäiväksi.

Buzzadoriksi? 

Buzzador vie sinut ja ystäväsi moniin jännittäviin kohtaamisiin uusien tuotteiden ja palveluiden parissa. Se on ilmaista! 

"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."

Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä, ja samalla mainita minut buzzaamisen vinkkaajaksi (käyttäjätunnuksella Shine_S)
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S