6-vuotias

Ihana, aurinkoinen, iloinen tyttömme on jo kuusivuotias! Käsittämättömältä tuntuu, että parin kuukauden päästä tämä äitin pieni vauva menee jo eskariin.

Kuudessa vuodessa on meidän neitokaisesta kasvanut iso tyttö. S on sosiaalinen, oma-aloitteinen ja omapäinen lapsi, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Lempiharrastuksia ovat uinti, voimistelu ja tanssi, mutta S tykkää myös askarrella, leikkiä poneilla ja barbeilla sekä katsoa puhelimesta videoita ja pelata vaatepelejä. Liikunnallisuuden lisäksi S tykkää musiikista ja laulaa paljon. Muistan vieläkin, miten jo jokunen vuosi sitten päiväkodin kaveri oli kirjoittanut kaverikorttiin, että S laulaa aina - niin hän nimittäin tekee!

Kuusivuotiaana S osaa jo aakkoset ja numerot, harjoittelee aktiivisesti lukemista ja osaa pieniä laskutehtäviä. Pyörällä ajaminen alkaa sujumaan pikku hiljaa ilman apurattaita. S tykkää uida paljon, vaikka pääosin uiminen tapahtuu vielä sukeltelemalla. S odottaa innolla eskarin alkamista sekä sen vanhoja että uusia kavereita. Eskarivuodesta tulee varmasti opettavainen monella tapaa sekä Slle että koko perheelle!

Onnea S 6-vuotta! ♥

1-vuotias

Meillä asuu veikeä 1-vuotias, joka on itsekin huomannut jo olevansa vähän isompi poika ja vauhtia piisaa!

J on iloinen lapsi, joka tykkää leikkiä muiden kanssa. Varmasti sisarusparin kolmantena oleminen on tarkoittanut sitä, että J on melko sosiaalinen tapaus. Missään vaihessa ei ole oikeastaan ollut vierastamista, vaan uusienkin ihmisten kohdalla hetken aikaa tuumittuaan J ottaa melko nopeasti kontaktia niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

J on kova poika kiipeämään. Kun on selkänsä kääntänyt, on hän ollut salamana jo yläkerrassa ja on saanut keksiä portaikon oven eteen jos jonkinlaista estettä, josta kissa kuitenkin pääsee pujahtamaan välistä. J kiipeilee myös sohville ja kerran onnistuikin sinne pääsemään. Myös pinnasängyn reunan yli hän sai jalan heittämällä yli ja siitä punnertaen itsensä jo kaiteelle roikkumaan, niinpä piti laskea pinnasängyn pohja jo ihan alatasoon. Hän kävelee sujuvasti tukea vasten ja on ottanut jo useamman askeleen ilman tukeakin.

1-vuotisneuvolassa mittoja J:lle tuli 10,545 kg ja 75,6 cm. Pää kasvaa tasaisesti -2 -käyrällä, samoin paino menee melko lailla omalla käyrällään. Pituuskasvu on asettunut -1 -käyrälle ja mehän on jo raskausajasta saakka käyty kontrolleissa J:n kasvun suhteen. Nyt käyrällä oli pieni notkahdus ja terkkari oli jo laittamassa pituuskontrolliin, mutta meillä on itse asiassa tulossa muutenkin verikokeet ja lastenlääkärin arvio siitä, jatketaanko kontrollointia. Eli jos saadaan sinne vielä aika järjestymään, niin samalla hoituu tuo 3 kk kontrollointi. Meillä oli alunperin tarkoitus olla tuo kontrolli jo joulukuussa, mutta monien tekijöiden summana otetaan nyt uudet verikokeet ja katsotaan, onko niissä mitään.

J on kyllä hyvä syömään, syö varmaan eniten koko perheestä (äidin jälkeen...). Ruokia menee kaikkia eikä allergioita ole huomattu. Ainoastaan nyt kun tuli neuvolassa puhetta J:n kakan koostumuksesta ja hajusta, niin terkkari suositteli, että jätettäisiin lehmänmaito toistaiseksi kokonaan pois ruokavaliosta ja sen kanssa ei olisi mitään kiirettä. Itse en ole sitä kauheasti vielä J:lle ujuttanutkaan, mutta päivähoidossa toki on ollut käytössä korvikkeet ja varmaan nyt 1-v. korvilla on siirrytty oikeaankin maitoon. Mitään vatsakipuja en kyllä ole huomannut, ainoastaan kakka on muuttunut todella pistävän hajuiseksi ja on löysähköä.

Päivähoidon J tosiaan joutui aloittamaan tammikuussa, kun lähdin harjoitteluun. Hyvin hänellä on onneksi mennyt. Aika hyvin on saatu pidettyä J:llä 4 pv/viikko, alussa oli lyhyempiäkin päiviä. Hän siellä kyllä viihtyy hyvin ja muut lapset on olleet hirveän kiinnostuneita J:tä kohtaan ja hyvin ottaneet "vauvan" joukkoon mukaan. J pääsi samaan päiväkotiin kuin isommat sisarukset, toki hän on pienten puolella niin näkee sisaruksia ehkä aamuisin samassa tilassa ja ulkoillessa. Sisarukset on J:lle kyllä tärkeitä, sen huomaa etenkin tässä vaiheessa, kun J voi itse ohjata omaa toimintaansa. Sisarukset saa monesti ensimmäisenä aamulla halin J:ltä ja heidän peräänsä huudellaan ja lähdetään, jos toinen on vaikka vessassa. J:n toinen opittu sana onkin isosiskon nimi - ensimmäinen tietenkin "äiti".

Rintamaitoa J vielä saa (ja saa vielä pitkään, jos hyvin menee). Meillä on nyt toki päivähoidon aloituksen myötä rytmi muuttunut, heti kotia tullessa pääsee tissille ja sitten yöt on melkolailla menneet tissillä olon puolelle... Eipä siinä mitään, oottelen itse vain vähän rytmien asettumista, ettei niin montaa imetyskertaa jäisi öille. Niihin kyllä vaikuttaa se, jos J nukkuu yöllä minun vieressä - silloin on unet katkonaisempia. J on ollut muutaman kerran jo yökylässä mummilla ja joskus osan yöstä nukkunut isin kainalossa, kun on ollut niin levotonta, etten itse saa nukkua silmällistäkään. Silloin on kyllä J nukkunut ongelmitta! Varmaan se äidin (maidon) tuoksu vähän herättelee välillä.

Vaikka onkin ollut kiireinen vauvavuosi, niin olen siitä kyllä tykännyt ja haikeudella sitä tässä vaiheessa alkaa jo muistella. Totta kai aina harmittaa ja syyllistää vähän, että opiskeluiden vuoksi ei voi panostaa lapsiin 100 %:sti omaa aikaansa, mutta elän toiveessa, että joskus voisin vielä viettää pitkää/oikeaa lomaa ja puuhata kotosalla vain lasten kanssa!

8 kuukautta

Meillä kasvaa reipas pojan alku. Uusia taitoja karttuu ja pikkumies alkaa itsekin jo hoksaamaan monia asioita. Kiinnostus ympäristöön ja ympäröiviin ihmisiin on selvästi herännyt. Liikkumistaidot on karttuneet niin, että kieriskellen pääsee jo melko pitkälle. Taakse päin peruutellen hän pääsee pöytien alle tai joutuu jumiin sohvan alle. Konttausasennossa pysytään ja siinä huojutaan ees taas mutta vielä ei ole koordinaatiota niin paljon, että saisi myös toisen jalan liikkumaan. Käsivoimia vahvistetaan välillä hakeutumalla lankkuasentoon ja näyttäisi siltä, että pystyasentoon nousemista hän välillä suunnittelee niin, että voi olla, että oppii seisomaan tukea vasten jo tässä lähitulevaisuudessa.

Hampaita meillä tuli jälleen jo jokin aika sitten, eli yhteensä J:llä on jo kuusi hammasta. Vielä jonkun verran on ollut puremista imetyksen yhteydessä, mutta onneksi vähän jo jäänyt vähemmälle. Muistelen ainakin esikoisella olleen tässä iässä sama määrä hampaita, joten mitenkään tavatonta tämä ei ole. Ikeniä kutisee edelleen ihan hirveästi, joten lisää on tulossa.

Vierastamisesta ei ole (vielä?) ollut merkkiäkään. J jää edellen mieluusti muidenkin hoitoon, ja on seurallinen seurassa kuin seurassa. Siksi olen ihan hyvillä mielen voinut jättää Jn kuntosalin lapsiparkkiinkin, kun viihtyy niin hyvin muiden lasten seurassa. Vähän helpottaa ajatusta siitä, että kohta J pitäisi laittaa päivähoitoon...

Neuvola meillä on vasta ensi kuun alussa, joten mittoja on hankala antaa. Kasvua lienee kuitenkin tapahtunut, sillä esimerkiksi kestovaipat, jotka sisaruksilla on olleet käytössä koko vaippaiän, alkaa vedellä viimeisiään... Jos ei tässä pian ala poika liikkumisen myötä sitten hoikistumaan reisistä, niin pitää siirtyä isompaan vaippakokoon. :D

Aloitettiin myös pottaharjoittelut jo heti 7 kk täyttämisen jälkeen. Käytän yleensä aamuisin ja unien jälkeen ja jos äkkään, että vessa-asiaa on tulossa. Melko hyvällä onnistumisella on edetty, vaikka aina ei mitään tulekaan. Mutta tuleepahan tutuksi jo sekin, mitä varten potta on olemassa. Aiempien lasten kohdalla olen aloittanut pottatreenit myös n. 8 kk iässä niin sillä muistin nytkin tämän homman jo aloittaa.

7 kuukautta

Ihan en taas ehtinyt kuukausipostausta tekemään ajallaan, mutta nyt siis asiaa siitä, millainen meidän 7-kuukautinen iso vauva jo on.

Ihan ensimmäisenä ruokailuista. Täysimetin nyt sen 6 kuukautta ja jatketaan kyllä vielä imetystä lapsentahtisesti niin kauan, kuin J itse tahtoo. Jonkin verran olen pumpannut maitoa pakastimeen, mutta pullo ei enää niin vaan kelpaakaan. On vissiin niin harvoin siitä juonut, että ei osaa tai vain halua enää pullosta juoda. Ruokapuolella ollaan menty sekä soseilla että sormiruualla, aamupuuron saa ja 2-3 muuta ateriaa päivän mittaan. Hyvin on kyllä maistellut kaikkea.

Toistan varmaan samaa lausetta jo, mutta J on hyväntuulinen vauva, joka tykkää seurasta. Äidin seura on tietysti parasta ja pikku hiljaa on alkanut tulla eroahdistuksen merkkejä, mutta toisaalta voi vielä jättää ainakin joksikin aikaa muuallekin hoitoon omien menojen ajaksi. On esimerkiksi tosi hyvin viihtynyt kuntosalin lapsiparkissa muiden lasten touhuja seuraillen.

J on alkanut nyt toden teolla liikkumaan. Hänellä on ollut sama tyyli kuin Slla alkujaan, peruuttamalla pääsee paremmin ja jos ei jaksa vielä kovin paljon peruutella, niin myös pyörimällä akselinsa ympäri osaa jo suunnistaa.

Meillä myös pukattiin taas lisää hampaita muutama viikko sitten. Tällä kertaa tämä pikku vampyyri allkoi kasvattaa kulmahampaita! On ollut kyllä veikeän näköinen hymy sen jälkeen. Hampaiden kurja puoli on ollut se, että tämä vampyyri myös käyttää niitä hampaitaan, mikä ei imettäessä ole yhtään hauska juttu. Ainakaan äidin mielestä, pikkumies sen sijaan nauraa, kun äiti parahtaa. Sitten toisinaan vielä ottaa hampailla kiinni ja vetää. Minun mummu  meinasi, että eihän sitä sitten kannata tissiä antaakkaan, mutta jospa tuo pureminen jäisi vielä pois.

Niin ja vielä sananen nukkumisesta. Jos joku vielä meinasi, että se kiinteideiden aloittaminen takaa paremmat yöunet, niin ei ainakaan meidän kohdalla. Levoton nukkujahan J on ollut jo pitkään, varmaan noiden hampaiden puhkeamisen vuoksi. Mutta kun aloitettiin kiinteät, niin sen jälkeen on tuntunut, että yöt on yhtä pyörimistä ja hyörimistä. Ilmaa tuntuu massussa olevan ainakin, että joku siellä sitten yölläkin kipristelee. Vatsa on kyllä muuten toiminut hyvin, että ei se siitäkään ole kiinni. No, vielä toistaiseksi jaksan näillä yöunilla, toivon mukaan Jkin joskus tässä vielä rauhoittuisi.

5 kuukautta

Viime viikolla meillä taas täytettiin lisää kuukausia. Kyllä nyt viimeistään voi sanoa hyvästit pikkuvauva-ajalle, kun puolta vuotta aletaan hätyytellä. Kehitysvauhti tänä aikana on hurjaa ja viikottain saa kyllä iloita jostakin uudesta taidosta tai kehitysasteesta, mitä vauva tässä vaiheessa saavuttaa.

Meillä kasvaa iloinen pikkumies, joka tykkää, kun saa paljon huomiota osakseen. Siitä kyllä pitää isosisarukset huolen ja J tarkkailee kyllä kauheasti, mitä isommat lapset tai muut puuhaavat hänen ymprärillään. Hauskin leikki J:n mielestä on kukkuu-leikit tai pierupäristelyt, joille hän kyllä jaksaa nauraa kerrasta toiseen. Itsekin hän osaa viihdyttää muita päristelemällä niin, että sylki lentää.

Muutama viikko takaperin J:llä tuli viikon sisään jo kaksi hammasta. Ensimmäinen pääsi tulemaan ihan huomaamatta, pitkäänhän noita ikeniä on jo kutissut mutta kun vatsa oli ollut monta päivää löysällä, hoksasin vasta katsoa suuhun ja siellähän se pieni hampaanalku jo nökötti. Toinen tuli sitten lähestulkoon heti perään.

J on oppinut jo kääntymään selältä vatsalleen eikä viihdy enää kovin pitkiä aikoja selällään lattialla. Hermot vaan meinaa kiristyä hänellä, kun ei pääse vielä liikkumaan. Värikkäät ja ääntelevät lelut kiinnostaa kyllä kovasti ja niitä osaa taitavasti vaihdella kädestä toiseen. Kerran hän on ihan vahingossa pyörähtänyt selältä myös vatsalleen, mutta ei ole sen jälkeen enää hoksannut, että voisi itsekin harjoitella toisin päin pyörähtämistä.

Meillä on 5 kk neuvola vasta ensi viikolla ja edeltävänä päivänä käydään kasvukontrollissa. Meillehän sanottiin silloin sairaalasta pois lähtiessä, että laittavat lähetteen 4 kk kasvukontrolliin ja aika tulee kotiin. No ite piti siitä soitella perään, kun ei mitään kuulunut. Ei kyllä varmasti ole mitään huolta tuon kasvun suhteen, semmoinen pullukka kun on. Kesällä on päässyt melkein yksi vaatekoko jäämään kokonaan käyttämättä, kun pidettiin lähinnä lyhythihaisia ja hellevaatteita kahden kuukauden ajan. Tissimaito maistuu pojalle hyvin eikä meillä ole kiirettä vielä kiinteidenkään aloitukseen.

18 kuukautta (1,5 vuotta)

Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.

En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä... ♥ Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.

Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.

R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.

R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.

Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.

Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.


Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...

12 kuukautta (1 vuotta)

11 kk | 10 kk | 9 kk | 8 kk | 7 kk | 6 kk | 5 kk | 4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

R täytti vuoden jo reilu kaksi viikkoa sitten ja ihan hurjaa, miten tässä vaiheessa tuo kehitys etenee. Kaksi-kolme viikkoa sitten meillä asui vielä iso vauva, mutta jo nyt havahdun välillä katsomaan, kuinka tuo taapero vaikuttaa ja näyttää päivä päivältä enemmän isolta pojanviikarilta.

1-vuotisneuvolassa saimme virallisesti mitoiksi 76 cm ja 10,3 kg. Pituutta tuntuu tulleen etenkin jalkoihin lisää, vaatteita meillä on hyvin sekalaisesti käytössä aina Noshin 50/56 -koosta muiden vaatemerkkien 80-kokoon saakka. Omia ompeluksia oon tehnyt jo 80-koossa vaikka vähän reiluja ovatkin vielä. Ra on kuvailtu ruumiinrakenteeltaan "tanakaksi", varmasti kun pystyasentoon nousee kävelemään, saattaapi lihaksisto kehittyä erilailla, mutta nyt on paljon käsivoimaa ja harteikkaaksi sanovat.

Syntymäpäiväänsä ennen R jo harjoitteli kovasti kiipeämistä erilaisten pienten esteiden yli ja päälle. Kiipeäminen on tärkeä taito oppia ja se kehittää mm. tasapainoaistia, joka taas on tärkeä kävelemisen oppimisen edellytys. R oikein hinkui portaita kapuamaan, ja oppi myös kiipeämään nojatuolille ja sohvan päälle. Onneksi aikaisemmin tiesi jo, miten päin sieltä tullaan oikeaoppisesti alas, niin että suurempia vahinkoja ei tästä ole seurannut, vaikka alussa saattoikin unohtua, että sohvalla ei voi noin vaan kieriä vaan sieltä kyllä muksahtaa lattialle. Leikkipuistossa liukumäkeä väärään suuntaan sekä erilaisten verkkojen yli meneminen on myös olleet mielipuuhia ja ketterästi se jalka alkoikin jo nousemaan ilman avustusta.

Mielipuuhaa on myös edelleen kaiken tunkeminen suuhun. Mikä vaan joka suinkin mahtuu, menee suuhun. Ulkona syödään kouralla oikein tunkien hiekkaa, pikku- ja vähän isompiakin kiviä. Puhetta kyllä ymmärtää hyvin, kun sanoo, että "ota pois" tai "anna äitille".  Pukkaakin sitten useimmiten kivet pois suusta, mutta onpa niitäkin kertoja, että ottaa jalat alleen ja konttaa pikavauhtia karkuun. Siskon muovailuvahat on olleet vähän jäähyllä, kun niitä löytyy leikkien jälkeen aina lattialta, Rn suusta - ja vaipasta.

Oma tahto on tullut esiin ja sitä kyllä tällä pikkumiehellä piisaa. Auta armias kun kiellät jotain "mukavaa" tekemästä, niin hän kyllä protestoi. Ja kova ääni hänellä on, kun hän sille päälle sattuu. Yhteisleikit isosiskon kanssa päättyy vielä useimmiten nahinaan, totta kai molemmat haluaisi juuri saman lelun ja vielä se yleensä kääntyy Rn tappioksi ja huudoksi. Mielellään R leikkisi Sn kanssa leikkimökissä leikkikeittiöllä, tykkää myös legopalikoista ja erityisesti tehtyjen rakennelmien purkamisesta. Palapelin palaset kiinnostavat suuhun tungettuna. Ja puhelin sekä kaukosäätimet, selvä tekniikan mies kun osaa jo purkaa kaukosäätimetkin osiin. Melko touhukas ja utelias tenava on, ei vierasta ketään. Useimmiten hyväntuulinen ja hymyilee sekä naureskelee paljon.

Rlla on kehittynyt aika säännöllinen päivärytmi. Aamulla heräilee 7-8 välissä, aamupäiväunille väsähtää viimeistään 11 maissa ja silloin me ollaankin yleensä oltu ulkoilemassa niin, että saa nukuttua ½-1 tunnin aamupäiväunet rattaissa. Jos päivä on ollut aktiivinen, niin torkahtaa vielä pienille nokosille alkuillasta. Nukkumaanmeno ajoittuu useimmiten yhdeksän aikaan ja iltamaidon juotuaan nukahtaa kyllä hyörimisen jälkeen hienosti. Vielä hän heräilee yössä 1-2 kertaa maitoa juomaan, pienet havahtumiset saa yleensä tutilla rauhoitettua.

Rintamaidolla hän vielä kasvaa ja nyt kesähelteillä onkin ollut hyvä, että saa ravinteikasta maitoa, kun ei ole aina ruoka maistunutkaan. Maitohetket meillä yleensä vaatii vähän rauhallisemman ympäristön, toisin sanoen kyläillessä en enää aina jaksa edes imetyspaitoja pukea päälle vaan maitoa juodaan useimmiten aamulla 1-2 kertaa ja sitten on iltapäivä-/iltatankkausta muutama kerta. Lapsentahtisestihan me on aina menty niin, että osaa kyllä itse ilmoittaa jo, milloin haluaa maitoa tai milloin sitten vastaavasti onkin vesijano.

Ruokia syö kyllä monipuolisesti, kunhan nälkä vain on. Puurot meillä useimmiten aamulla vähän tökkii, myöhemmin ajoitettuna saattaa maistuakkin. Lempiruokaa on mm. kana ja tortilla. Nyt lähellä syntymäpäiväänsä olen alkanut tarjoilemaan hänelle ihan samaa ruokaa mitä muukin perhe syö, vähäsuolaisenahan minä teen aina kaiken muutenkin, niin eipähän tarvi eri ruokia valmistaa kenellekkään. Syö vaihdellen itse sormin tai lusikalla syötettynä, vähän mielialastaan riippuen vaikka oma tahto on tässäkin alkanut näkymään niin, että mielellään itse tekee. Siksi lautasella onkin yleensä monenkokoisia paloja.

Tässä olisi toistaiseksi viimeinen postaus liittyen meidän vauvan kuukausikehitykseen. Seuraavan isomman katsauksen ajattelin tehdä vasta puolentoista vuoden iässä, mutta tällä kehitysvauhdilla en varmasti malta olla kirjoittelematta meidän kuulumisia myöskään blogin puolella. Jos siis ikävoitte kuulumisia meidän taaperostakin, niin ei hätää, eiköhän niitäkin syksyn mittaan jokunen tule.

1-v. neuvola

Maanantaina käytiin Rn yksivuotisneuvolassa. Ajoitettiin se viime kerralla juurikin synttäreiden jälkeen, jos rokotteista tulisi jotain oireita, niin ei sattuisi sitten olemaan juhlien kanssa yhtä aikaa.

Ehdittiin juuri ja juuri paikalle kymmeneksi. Kotona täyttelin yhtä tärkeää lappua, jonka ajattelin viedä samalla reissulla postiin (ja jonka lähetin myöhemmin mailitse). Selkäni siis käänsin ja sillä aikaa... Kello oli kahtakytävaille kymmenen, oltiin siis jo lähdöstä myöhässä ja sanoin, että No, mennäänpä jo, mennen olohuoneeseen ja seuraavana kommenttina minulta oli tyrmistynyt O-ou...

Se jugurtti, jonka otin jääkaapista aikeenani syödä aamupalaksi, kun R alkoi tyytymättömästi kitisemään ja aloin vaihtaa hänelle vaippaa ja vaatteita. Laskin jugurtin siis käsistäni jonnekkin unohtaen sen olemassaolon saman tien. Taisinpa sen jättää siihen olohuoneen pöydälle ja nyt, kippoa en ehtinyt nähdä missään, sen sijaan mustikkajugurttia oli ympäri lattiaa, mattoa ja poikaa. Tilannearviointi, en ehtisi enää mitenkään siivoamaan. Äkkiä heitin maton suihkun alle ja samalla hinkkasin sappisaippualla päällä olleet vaatteet, juoksin yläkertaan hakemaan uusia ja vaihdoin ne pikaisesti Rn päälle. Samalla S sai laittaa itse kengät jalkaan, meni väärin päin mutta olkoot, pitäisi olla jo menossa. Viisi minuuttia myöhemmin oltiin ulkona eli juoksuksi meni ja neuvolan penkille ehdittiin istumaan, kun terkkari jo pyysikin meidät sisään.

Neuvolassa oli kesälomasijainen paikalla, eli juttua ei jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin, vaan ihan peruskuulumiset vaihdettiin. Nopeasti vaihdettu nekin, kun meillä ei mitään huolia ole. Terkkari kysyi, että mitä maitoa juo ja myöhemmin vasta tajusin, että mullahan oli imetyspaita päällä. Kerroin siis, että edelleen juo tissimaitoa, lehmänmaitoa on käytetty ruuanlaitossa ja vähän olen alkanut antamaan esim. smoothiessa mutta muuten ei ole siihen vielä totutettu. Terkkari sanoikin, että ei ole vielä tarvistakaan vaan rintamaito riittää juomaksi hyvin. Yöheräämisiä meillä vielä on, poskihampaan kulma on alkanut pilkistää ja sitä on herätty itkemään muutamana yönä. Mutta ilman hammasongelmia nukkuu kyllä muuten, välillä havahtuu ottamaan tuttia tai maitoa. Konttaa vielä, tukea vasten ottaa askelia, osaa jo hetken seisoa ilman tukea.

Pituutta ja painoa oli tullut hyvin, käyrät menee kyllä tosi tasaista kasvua. Pituutta oli 76 cm, pikkuisen oli pituutta tullut siihen nyt lisää eli kahdessa kuukaudessa tasan sentti. Painoa reipas 10 kg eli reilu puoli kiloa painonlisäystä. Pää kasvaa myös erittäin tasaisesti käyrällään.

S oli mukana, ja halusi mennä leikkimään leluilla leikkihuoneeseen. Nyt olikin hyvä hetki hänen poistua, kun annettiin Rlle rokotteet. Nythän niitä tuli rokotusohjelman mukaisesti kolme kerralla eli MPR (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), viitosrokote ja PCV-rokote. Itkuhan niistä tietenkin tuli mutta loppui onneksi myös pian. Seuraavan kerran ei tarvitse rokottaa kuin vasta 4-vuotiaana.

Itkujen jälkeen R pääsikin vaunuun ja torkahti kärrytellessä aamupäiväunille. Jälkioireina on ollut vähän ärtyisyyttä ja yhteen pistoskohdista tuli laajempi punainen alue pari päivää myöhemmin, kestäen noin päivän verran. Vähän on nyt ollut iltalämpöisyyttä ja siihen liittyen ruokahaluttomuutta, mutta toistaiseksi alle viikon sisällä ei tämän kummempaa. Tulevia oireita voi olla kuumetta noin viikko pistoksesta eli vielä siis ensi viikko katsotaan.

Seuraava neuvolakäynti on vasta 1,5 vuoden iässä eli silloin saadaan seuraavan kerran virallinen katsaus taaperomme kehitykseen. Blogin puolelle on kuitenkin tulossa vielä laajempi katsaus 1-vuotiaamme elämään. Lisäksi on jäänyt suunnitteluasteelle myös 3-vuotiaamme kuulumiset, eli niitä odotellessa, pysykäähän linjoilla!

Leppäkerttuleikkipuistossa

Sunnuntain ajankuluksi käytiin meidän lähileikkipuistossa. Kyseessä on siis Junttapolun leikkipaikka Haukiputaan Htonkankaalla. Huolimatta siitä, että meiltä matkaa tähän on vain muutama sata metriä, käydään silti tässä aika harvakseltaan. Tämä kun sijaitsee vähän syrjässä eikä esim. kauppareittien varrella, niin kuin meidän muut vakiopuistot. S kuitenkin tänne on puhunut haluavansa vuorostaan, niin ihan asiasta tähden käytiin nyt sitten tässä. Koska tämä on metsän keskellä, niin siitäkin johtuen täällä on myös yleensä sääskiä. Niitä ei onneksi nyt ollut, sen sijaan joku paarma pörräsi ja istuipa heinäsirkkakin viereen sirittelemään. Tässä alueella on paljon lapsiperheitä, eikä nytkään oltu kuin hetken keskenämme puistossa. S olisi halunnut ikäisestään tytöstä kaverin, mutta nämä ei oikein nyt lämmenneet hänen lähestymisyrityksilleen - ei ilmeisesti kaikki ole luonteeltaan noin rempseän avoimia, kuin meidän tyttö (säilykööt hänelle tämä luonteenpiirre aina...!).

Miksi tätä kutsumme juurikin leppäkerttupuistoksi, niin se johtuu tästä pienten liukumäestä, jossa on leppäkerttukuviot. Pienempänä tämä oli Sn suosikki, leikittiin tuossa kukkuu-piiloja ja hän tykkäsi laskea tästä liukumäkeä. Nyt sitten enää harvemmin, kun tahtoo olla jo vähän pieni hänelle.

Rkin tykkää nykyisin liukumäistä, mutta hänelläpä onkin oma tapansa niissä mennä. Hän nimittäin kiipeää tuolta alhaalta mäkeen, konttaa vähän matkaa ylös ja liukuu mahallaan alas. :D Hauskaa seurattavaa.

S osaa tosiaan nyt itse kiipeillä ja roikkua ja on taidostaan ylpeä. Uskalsin nyt sitten päästää itsestään kipuamaan ylös - vähän aikaa sittenhän meille sattui haaveri juurikin tässä telineellä, kun luotin liikaa hänen taitoihinsa ja muksahtikin pää edellä ylimmältä portaalta alas. Tästä on jo reipas kuukausi aikaa, taidot on näköjään siitä kehittyneet mutta silti aina muistuttelen olemaan varovainen.

Vaikka tämä on pieni leikkipuisto, niin tässä on silti välineitä joka lähtöön. Karusellia ei ihan jokaisesta puistosta löydykkään. Sen sijaan hiekkalaatikkoa täällä ei ole, mitä olen kuullut varmasti jokaisen vanhemman harmitelleen. Täällä oli vielä pari vuotta sitten myös pöytä ja tuolit, mutta ne vietiin pois eikä uutta ole näkynyt tilalla.

Psst.. Arvatkaapa vaan, kuka on maalannut nuokin taustalla häämöttävät punaiset talot... :P