8 kuukautta

Meillä kasvaa reipas pojan alku. Uusia taitoja karttuu ja pikkumies alkaa itsekin jo hoksaamaan monia asioita. Kiinnostus ympäristöön ja ympäröiviin ihmisiin on selvästi herännyt. Liikkumistaidot on karttuneet niin, että kieriskellen pääsee jo melko pitkälle. Taakse päin peruutellen hän pääsee pöytien alle tai joutuu jumiin sohvan alle. Konttausasennossa pysytään ja siinä huojutaan ees taas mutta vielä ei ole koordinaatiota niin paljon, että saisi myös toisen jalan liikkumaan. Käsivoimia vahvistetaan välillä hakeutumalla lankkuasentoon ja näyttäisi siltä, että pystyasentoon nousemista hän välillä suunnittelee niin, että voi olla, että oppii seisomaan tukea vasten jo tässä lähitulevaisuudessa.

Hampaita meillä tuli jälleen jo jokin aika sitten, eli yhteensä J:llä on jo kuusi hammasta. Vielä jonkun verran on ollut puremista imetyksen yhteydessä, mutta onneksi vähän jo jäänyt vähemmälle. Muistelen ainakin esikoisella olleen tässä iässä sama määrä hampaita, joten mitenkään tavatonta tämä ei ole. Ikeniä kutisee edelleen ihan hirveästi, joten lisää on tulossa.

Vierastamisesta ei ole (vielä?) ollut merkkiäkään. J jää edellen mieluusti muidenkin hoitoon, ja on seurallinen seurassa kuin seurassa. Siksi olen ihan hyvillä mielen voinut jättää Jn kuntosalin lapsiparkkiinkin, kun viihtyy niin hyvin muiden lasten seurassa. Vähän helpottaa ajatusta siitä, että kohta J pitäisi laittaa päivähoitoon...

Neuvola meillä on vasta ensi kuun alussa, joten mittoja on hankala antaa. Kasvua lienee kuitenkin tapahtunut, sillä esimerkiksi kestovaipat, jotka sisaruksilla on olleet käytössä koko vaippaiän, alkaa vedellä viimeisiään... Jos ei tässä pian ala poika liikkumisen myötä sitten hoikistumaan reisistä, niin pitää siirtyä isompaan vaippakokoon. :D

Aloitettiin myös pottaharjoittelut jo heti 7 kk täyttämisen jälkeen. Käytän yleensä aamuisin ja unien jälkeen ja jos äkkään, että vessa-asiaa on tulossa. Melko hyvällä onnistumisella on edetty, vaikka aina ei mitään tulekaan. Mutta tuleepahan tutuksi jo sekin, mitä varten potta on olemassa. Aiempien lasten kohdalla olen aloittanut pottatreenit myös n. 8 kk iässä niin sillä muistin nytkin tämän homman jo aloittaa.

5 kuukautta

4 kk | 3 kk | 2 kk | 1 kk

Joulun aatonaattona meidän poika täytti jo 5 kuukautta. Aika tosiaan rientää ja nyt vasta ehdin tätäkin postausta tekemään. Vauva tuntuu hirveän isolta, eikä todellakaan ole mikään pikkuvauva enää (alkaa uutta pikkuvauvakuumetta pukkaamaan, ehheh ;) ). Meillä oli 15.12. tosiaan se neuvolalääkäri, ja 5 kk-neuvola jää väliin kokonaan. Sieltä saadut mitat olivat (suluissa 29.10.)

7590 g (6640 g)

64.7 cm (62.2. cm)

42.7 cm (41.2 cm)

Eli tuosta kun vähän ylöspäin pyöristelee, niin saa varmasti osviittaa siihen, että 8 kg ja 65 cm on meidän 5 kk-mitat.

Vaatekoko tosiaan saa sitten olla jo 68, vaikka rinnalla on vielä joitakin 62-vaatteitakin. Kertsivaippoja käytettiin hetkellisesti koossa 3 (pyykkihuollon ollessa väliaikaisesti epäkunnossa), mutta kestovaipoissa saa olla jo S-koon vaipat.

Kuten kuvasta näkyy, varpaat on löytyneet ja niitä mielellään tutkitaan ja tungetaan jopa suuhun saakka.  Osaa kääntyä jo selältä mahalleen ja toisinkin päin joitakin kertoja, kun oikein haluaa. Ei silti viihdy pitkään lattialla yksin, vaan sylivauva tahtoisi olla.

Kuolaa valuu ja ikeniä kutittaa, eli hampaat on tulossa, jossain vaiheessa. Yöt on ollut välillä melkoista kitinää. Hetkellisestihän meillä oli pari yötä, että R nukkui melkein koko yön läpeensä (ainakin aamuyöhön heräämättä), mutta muutenhan tuo on melkoinen yösyömäri. Mahtaa johtua ihan vain äidistä, eli jos ei päivisin ehdikkään tankkailla tissillä niin usein, niin yöllä on mukava rauhoittua ja tankata sitten vähän enemmän maitoa. Eipä siinä, yömaitohan se parasta maitoa on. <3

Nukkumajärjestelyt edelleen on niin, että R nukkuu yöt minun vieressä, se on itselleni helpoin ratkaisu ja olen nyt järkeillyt, että myös täysimetystä tukeva. Rytmejä on vähän alkanut jo vakiintua, esim. tykkää nukkua iltapäivisin pitkät, jopa 3 tunnin päikkärit - jos vaan saisi siihen mahdollisuuden. S kun olisi heti herättämässä mölisemällä vieressä. Paras onkin, että jos on aamupäivällä ollut joku meno, niin jättää kaukaloon nukkumaan johonkin, mistä S ei hoksaa mennä heti etsimään (esim. eteiseen). Parhaiten nukkuu siis, kun S ei ole lähimailla.

Ei kyllä hirveästi olla nyt talven tullen ulkoiltu, mutta muutaman kerran käyty pulkkailemassa ja kyllähän R siitäkin tykkää. S olisi innokas pulkan vetäjä. Vaunuilla ollaan käyty lähikauppareissuja. Autoilla tykkää hirveästi, vaikka pukemisrumba on kyllä kaikkien hermoille käyvää eikä R tykkäisi siitä yhtään. Nyt on alkanut aktiivisesti seuraamaan muiden touhuja, eikä kyllä viihtyisikään sitten missään yksinään.

Meillä siis kasvaa perustyytyväinen vauva, jota välillä kiukuttaa ja se ei jää keltään huomaamatta. Hymyilee ja naureskelee, mutta osaa myös huutaa tahtoessaan jotain! :)

(Blogi)vuosi 2015 1/2

Vuosi 2015 oli kaiken kaikkiaan melko mullistava. Eikä vähiten vain siksi, että perheen lapsilukumäärä tuplaantui puolessa välissä. Vuoteen mahtuu paljon kiirettä ja epäonnea, raskaita asioita, mutta myös onnekkaita ja hauskoja tapahtumia. Tässäpä kootusti vuoden blogini tärpit, ja lisäksi jotain ekstraa, joka ei aikaisemmin blogiin ole päätynyt taikka ehtinyt. Jaoin postuksen kahteen osaan, että saa lukijatkin välillä hengähtää. :)

TAMMIKUU

- Aloin virallisesti palkalliseksi työntekijäksi ja S vaihtoi hoitopaikkaa päiväkodista yksityiselle perhepäivähoitajalle. Vaihto sujuikin hyvin, vaikka jonkin aikaa muisteli entisiä päiväkotikavereitaan.
- Kävin alkuraskauden neuvoloissa ja ultrassa, jossa LA siirtyi peräti viikolla myöhemmäksi.
- Kirjoitin meidän kestovaippailusta.
- Aloin käymään sunnuntaisin uimassa Sn kanssa. Pian tästä tulikin odotettu rutiini, kun yleensä uimahallissa käydessämme samaan aikaan mukana oli myös Sn vanha päiväkotituttu, jonka näkemistä S aina innolla odotti.. (Myöhemmin paljastui, että tämä kyseinen tyttö onkin meidän sukulainen, minulle pikkuserkun lapsi eli Sn "pikkupikkuserkku".)
- Lisäksi palasia alkoi loksahdella paikalleen, kun alettiin käydä myös neuvolan perhetyöntekijän juttusilla silloin tällöin.

1. neuvola ja varhaisraskauden ultra
Meidän kestovaippataival

Kuinka pitkä on 1,5 vuotiaan muisti?

HELMIKUU

- Kuukausi työrintamalla alkoi mm. sillä, että pöläytin autolla peräkärryn kanssa ojanpenkkaan ja siihen tarvitsi traktorinkin jo nostoapuun. Seurauksena oli jokin letku poikki, auto keitti ja päästiinkin hinausauton kyydissä kotiin. Onneksi paljastui, että vika ei ollut tämän suurempi.
- Aloin jälleen liikkumaan aktiivisesti, aloin mm. uimaan ja hiihtämään, ja pidin tästä kirjaa bloginkin puolella.
- Omien neuvolakäyntieni lisäksi käytiin Sn puolitoistavuotisneuvolassa.
- Pohdin muutaman kuukauden kokemuksella päiväkodin ja perhepäivähoidon yhtäläisyyksiä ja eroja.
- Emännöin Nosh-kutsut, ja sain muutaman kaverinkin samalla hurautettua tähän vaatemerkkiin. :)

1,5 v. neuvola+lääkäri (1 v 8 kuukautta)
Päiväkoti vs. perhepäivähoito
Nosh-kutsut

MAALISKUU

- Henkilökohtaisessa elämässä kuun alussa tulin pohtineeksi ristiriitaisia elämän ja kuoleman, perheen ja suvun merkityksen suuria kysymyksiä, kun toinen mummoni kuoli ja kävimme hautajaisissa. Jossitteluja ja huonoa omaatuntoa siitä, miksi ei löydy tarpeeksi aikaa omille läheisille? Miksi ei tule ns. "pidettyä yhteyksiä", miksi ei tapaa enemmän perheenjäseniä? Samaan aikaan minulla on perhe ja ystävät lähellä, ja jollakin toisella ne ovat toisella puolella maapalloa.

- Meidän pitkä imetystaival Sn kanssa tuli tiensä päähän luonnollisesti, tunsin tästä sekä helpotusta että haikeutta. Samalla S kuitenkin tuli riippuvaiseksi tutista!

- Käytiin Sn kanssa viimeisessä rokotetutkimuksen piikityksessä, ja kirjoitin tästä hieman mielipiteen tynkää.

- Minun talvilomalla mm. kävin Sn kanssa HopLopissa ("Hoppoppi"), ja siitä riitti iloa meillä kotona pitkään kuvaamieni videopätkien muodossa

- Tuskastelin raskaudenaikaista reipasta painonnousua ja sain lähetteen sokerirasitukseen.

Tissistä tuttiin - Imetyksen loppu
Rokotetutkimuksen loppu
4. raskausneuvola (24+5)

HUHTIKUU

- Pääsiäisen aikaan lomailimme Sn ja äitini kanssa minun mummolassa, jossa ei oltu taas käyty pitkään aikaan. Laskettiin lumihangilla pulkkamäkeä ja minä kävin hiihtelemässä.

- Perhe-elämässä monenlaista myllerrystä, kun mm. isi päätti irtisanoutua töistä. Samaan aikaan vielä oma isäni joutui sairaalaan, onneksi selvisi pienellä. Neuvolan perhetyöntekijän tapaamisia tarvittiin taas, yksin ja yhdessä, että päästiin yli kaikesta tunteita kuohuttavasta ja jatkamaan taas eteen päin.

- Kävin ylimääräisessä ultrassa, koska aijemmin ultrassa oli näkynyt pientä (normaalia) häikkää, osaamatta olla kovinkaan huolissani. Ihan oikeassa olivat tuntemukseni, kun kaikki oli massussa kunnossa.

Pääsiäinen mummolassaKevätpäivä
Ultraäänikontrolli (+sokerirasituksesta) 27+5

TOUKOKUU

- Slle koitti ihania tapahtumia: Vappuna käytiin poniratsastuksessa ja voi pikkutytön riemua! Samalle kuulle sattui myös sekä meidän MLL paikallisyhdistyksen Lastenkonsertti että TitiNallen konsertti, josta neiti oli ihan haltioissaan (ja muistelee edelleen, kun näki TitiNallen)

- Talven yli meidän pihaa katselleena, oli aika kääriä hihat ylös eli mm. laitettiin meidän pihapolku uuteen uskoon ja värkkäsin kukkapenkin kimpussa

-  Itse jatkoin vielä loppuraskaudesta huolimatta hyvinvoivana työrintamalla raksalla, vaikka työmiehet vähän toppuutteli, etten kantelisi itse tavaroita. :)

Vappu

Viikonloppu lastenkonserteissa

6. raskausneuvola (rv 33+3)

KESÄKUU

- Äitiysloma alkoi. Rempattiin kotia, mm. laitettiin olohuoneen lattia ja seinät uuteen uskoon, puhkaistiin OH-ET väliseen seinään aukko, keittiössä ja eteisessä vaihdettiin kalusteiden paikkaa. Alotettiin kylpyhuoneen remppa (Ja jälkiviisaana hyvähän se on todeta, että oisko voinut enää huonompaa ajankohtaa tälle valita!)
- Yritin järjestää Slle kahdenkeskistä aikaa vielä niin paljon kuin mahdollista, ja käytiinkin mm. Edenin kylpylässä uimassa ja Raxin buffetissa syömässä. Leikkipuistoiltiin myös ahkerasti.

- Koska helteitä ei kuulunut, ostin Slle pihalle puhallettavan uima-altaan (Ja myöhemmin voitettiin näillä kuvilla Thrill Me Tonight -blogin järjestämästä Libero-kampanjan kuvakilpailusta meille kilpikonnapyyhe, josta S on tykännyt kovasti).

- Juhlittiin Sn kaksivuotissynttäreitä, ja neiti sai taas paljon kivoja lahjoja ja kavereita meille kylään.

- Reippaan painonnousun ja SF-mitan vuoksi jouduin vauvan kokoarvioon, mutta senkin perusteella kaikki oli hyvin ja ihan normaalikokoinen poika olisi tulossa

Sataa, sataa ropisee
9. raskausneuvola + Kokoarvio (37+4)
2-vuotissynttärit

Tämmöinen oli meidän alkuvuosi. Seuraavassa postauksessa lisää sitten loppuvuodesta ja kuinka radikaalisti se muuttui. :)

Tavallinen tiistai

Herään kuuden maissa vauvan ähinään. Syötän hänet, ja kuulen miten isin herätyskello soi jo toista kertaa toisessa huoneessa, kellon täytyy olla jo jonkun verran yli viiden. Vauva sylkee tissin pois sujsta, laitan tutin. Ähinä jatkuu silti, käännähdetään siis 180 astetta ja syötän toisen tissin. Vilkaisen kelloa, käyn vessassa, isin herätyskello soi kolmatta kertaa ja vasta silloin tämä kuuluu nousevan. Selailen Facebook-päivitykset, lähetän viestin josko isi toisi minulle kahvia. Seitsemän jälkeen toisesta huoneesta kuuluu peittojen kahinaa ja "äiti!". S nousee ja tulee minun ja Rn viereen. Höpisee haluavansa katsoa TiTiNallea, mutta nukahtaa kohta veljen viereen. Isi tuo minulle kahvit ja lähtee kouluun. Kerrankin ehdin rauhassa juoda kupillisen ja lukea muutamasta blogista uudet postaukset. Lapset nukkuvat vielä, puen ja menen alakertaan tekemään Slle kerhoeväät.

Kahdeksalta alkaa yläkerrasta kuulumaan vauvan itkua ja Sn huuto "R itkee!". Vaihdan Rlle vaipan ja vaatteet, samoin puen hieman vastahakoisen Snkin tämän kommentoidessa, että palelee. Ohjaan neidin aamupalapöytään murokupin äärelle ja puen Rlle ulkovaatteet. S saa aikaiseksi vain leikkiä leluilla, eli kerhoon joutuu tyhjin vatsoin. Puen nopeasti Sllekin ulkovaatteet, mittari on pakkasen puolella, pitäisi olla jo menossa. Onneksi auton ikkunat ei ole jäässä niin ei mene siihen aikaa. Heitetään S kerhoon, saa ajella kesärenkailla varovasti. S jää iloisesti kerhoon syyslomatauon jälkeen hihkuen kavereiden jälleennäkemisestä.

Tämän jälkeen on "äidin omaa aikaa" eli suuntaan R kaukalossa lähikauppaan ostamaan perhekahvilaan eväät ja samalla kotiinkin parit pikkujutut. Tunti on vielä aikaa, päätän poiketa toiseen kauppaan katsomaan, olisiko siellä käsityölehtiä ja halvempaa kurkkua. Kirjastossakin näytti lehdet olevan joko lainassa tai hankinnassa, ei jaksaisi sinne lähteä penkomaan ja varailemaan. Onneksi käsityölehtiä löytyy kaupan lehtihyllystä, selailen niitä hetken miettien, mille olisi tarvista. Päädynkin ostamaan pari eri lehteä ja lisäämään yhden tilauksen joululahjatoivelistaan! Kurkkukin löytyy. Yleensä menisin tässä välissä vielä käväseen kotona, mutta aikaa on niin vähän ja esittelijäkin on tulossa aijemmin kahvilaan, niin menen sinne jo vähän ennalta käsin, ehkä ehtisin lukemaan nuo uudet lehdet.

R herää kun päästään sisälle ja pitää tietysti syöttää heti. Esittelijäkin soittelee, mistä pääsee sisälle ja samaan aikaan hänen kanssa alkaa kahvilakävijöitä tulemaan. Enpä sitten ehdikään kuin alkaa laittaan tarjottavia vaan esille. Siinä ei mene onneksi kauaa, ehdin hetken itsekin istahtaa ja syödä leivät ja kuppi kahvia kylkeen. Sitten ehdin vähän penkoa askartelukaappia ensi kertaa ajatellen ens kerran isänpäiväaskarteluja. Syötän Rn, lähden hakemaan Sn kerhosta. R on tällä välin muiden kaitsettavana eikä ole nukahtanutkaan, kun takasin tullaan. Laitan Slle leipää, tämä kuitenkin syö vain keksejä ja vaeltaa muualle niitä syömään. Itse korjailen tavaroita pois, tällä välin S omatoimisesti vessassa käydessään kippaa potan sisällön pitkin lattiaa. Vielä pitää Rllekin vaihtaa vaippa, ja väsyneenä alkaa kitisemään siinä kun S pitää pukea. Mukava kerhotäti siinä onneksi tulee keinuttamaan Rn koppaa samalla niin, että tämä nukahtaa ja päästään ulos kellon lyödessä jo yli puolenpäivän.

Jäädään vähäksi aikaa pihalle leikkimään, S ihmettelee jäätyneitä lammikoita, siellä olevaa kastematoa, ja kukkapenkkiin maalattuja kivileppäkerttuja (noita pitäisi kyllä askarrella itsekin). Muutaman kerran mielenkiinto keskittyy liukumäkeä laskemaan, sitten pitää ihmetellä iltapäiväkerhoon tulevia lapsia. Kun he ovat menneet sisälle, päästään "pomppukiikkuun" eli äitille vähän lisää käsitreeniä lasta kiikuttaessa. Vielä ehditään kiikkumaankin, ja ihmettelemään seinällä olevia suuria lamppuja, jotka S ensin nimeää tontun ikkunoiksi ja sitten puhelimiksi, kunnes lopulta hoksaa että isoja lamppujahan ne on.

Tultiin kotiin, ja siinähän se oli pöydällä aamulta jäänyt puolityhjä kahvikuppi - mikroon vaan. Puuhailin jotain yläkerrassa, S halusi katsoa Pyjamabanaaneja telkkarista, mutta eipä siinäkään kauaa viihtynyt vaan tuli yläkertaan härnäämään Leeviä - alakertaan siis mars takaisin. Unohtuihan se kahvikin siinä - lämmitin uudelleen. Eilen tehdyn porkkanapiirakan kanssa meni siinä sivussa samalla vähän keittiön pöytiä siivoillen (miksi on niin monta leipäpussia taas esillä?!). Sllekin annoin palan piirakkaa, ja hän alkoi kokkaileen siitä omassa keittiössään jotain. Yritin lukea lehtiä, mutta S vaati seisomaan vieressä kun hän "teki ruokaa", siinä samalla viikkailin sitten kuivuneet vaipat pyykkitelineeltä pois. Sitten piti pomppia pomppuponilla Sn kanssa. Tämä sanoi väsyttävän, mutta ei malttanut rauhoittua päiväunille vaan hyppäsi ikkunaan katsomaan, näkyykö tonttuja

Kun ei unet maittaneet, niin sulatin mansikoita syötäväksi, nämä sentään kelpasi. Muistin tulevaa kirppistapahtumaa ajatellen, että ylimääräisiä lehtiäkin olisi eli siivoilin lehtihyllyjä. S halusi lisää mansikoita, laitoin mikroon sulamaan. Sitten tulikin isi jo kotiin kellon ollessa kolme. Rkin kohta jo heräsi. Mansikat ei enää kelvanneetkaan, niinpä tein smoothieta. S maistoi vähän, halusi isin syliin, ja nukahtikin siihen viimein. Yritin taas niitä lehtiä lukea, mutta isillä olikin muutama tilausjuttu, joita piti käsitellä (= tuossa kosmetiikkafirmassa missä oon edustajana). Isi jäi Rn kanssa alakertaan ja minä karkasin ompelemaan. Ei olis kuin resorit leikellä ja ommella, mutta ompelukone oli taas vastahakoinen eikä alkanu yhteistyöhön, vaan katkoi lankaa joka toisen sentin jälkeen. R nukahti mutta heräsi kohta taas, että maitoa piti saada. Sain housut jo valmiiksi ja vielä piti toinen resori purkaa, kun ei saumat sattuneetkaan kohilleen. Mutta valmista tuli viimein ja lopputulokseen olin tyytyväinen (vaikkakin kankaaseen oli jo jostakin pesitynyt pari reikää! miten on mahdollista??)

Tunteroinen siihen meni ja Skin jo heräsi. Hetken aikaa yritettiin katsoa telkkaria yhdessä, vaan aina oli joku jotakin vailla ja isillä meni vuorostaan hermot, kun ei saanut keskittyä omaan telkkariohjelmaansa. Aloin sitten laittamaan ruokaa, eli lämmittelin toissapäivän makaroonilaatikon, S siihen tuli heilumaan ja kohta näin kun tämä pomppasi ja juoksi minun luo itkien - meni koskemaan kuumaan paistinpannuun eli tietäähän sen, että kipeää teki. Onneksi ei käynyt pahasti, kylmää vettä ja voidetta päälle.  Syötiin kun minun telkkariohjelma (Salkkarit) kuului jo pyörivän taustalla, vartin päästä S jo unohti, kummassa kädessä pipi olikaan. S myös onneksi söi jo jotain. Sitten oli taas Rn vuoro syödä, ehdin minäkin sentään loppuohjelman katsomaan. S puuhaili omiaan ja halusi katsella mm. vanhoja valokuviaan.

Sitten kello tuli yhdeksän eli meidän nukkumaanmenoaika. R nukahtikin jo minun syliin ja sain laitettua sänkyyn vaan heräsi taas. Sen verran kuitenkin, että ehdittiin vaihtaa yövaatteet ja pestä hampaat. Väsyneenä alkoi R kuitenkin huutamaan, eli piti laittaa valot kiinni. S halusi vielä maitoa ja laastarin. Ehtihän se kello jo kymmeneen, S kömpi minun ja Rn viereen ja sain laulaa tuutulaulun, että R rauhottui ja nukahti. Skin ihmeen nopeasti suostui nukkumaan. Jossain vaiheessa isi kävi hakemassa Sn ja meni tämän kanssa toiseen huoneeseen. R heräsi yöllä neljä kertaa. Viimeisen syötön kohdalla kello oli "jo" yli viiden, kävin vessassa, isin herätyskello soi (tuloksetta yksi, kaksi, kolme kertaa...). En saanut enää unta vaan tästä alkoi uusi päivä....

2-vuotiaamme

Neitimme täytti kesäkuun 13. päivä jo kaksi vuotta. Oon tykännyt aijemmin tehdä näitä aika yleisluontoisia katsauksia eri ikäkausista, niin nyt on hyvä hetki taas katsoa, mitä 2-vuotiaalle Slle kuuluu. 2-vuotias alkaa olla jo iso lapsi, vaikka vielä joitain "vauvamaisia" piirteitä saattaa toisinaan esiintyäkin. Kuitenkin tuntuu, että jos ei jopa joka päivä, niin ainakin viikottain kehitys on huimaa ja välillä saa hämmästellä, miten tuo lapsi hoksaa itsekseenkin jo kaikenlaista.

Kuva: Let's Foto

Iso tyttö sai 2-vuotisneuvolassa mitoikseen lähes 88 cm ja reippaat 12 kg. Onkin tainnut olla keväällä jokin kasvupyrähdys, kun meillä tuntui jäävän hetkessä osa 80-koon vaatteista lyhkäsiksi, etenkin housuissa. Käytössä on siis tällä hetkellä pääasiassa 86-vaatteet, mutta vähän merkistä riippuen menee edelleen jopa kaksoiskoko 74/80 hyvin. Nyt kesäaikaan meillä on ollut käytössä jopa viimekesäisiä tunikoita ja legginssejä, jotka menee hyvin edelleen T-paitana ja 3/4 housuina. Kengännumero meillä on 23 (kumpparit 24) ja lakki taitaa olla pientä kokoa (48-50?), moni vauvalakkikin menee siis vielä.

Pituus 87,5

Paino 12 040 g

Pää 46,2

Vaipoissa meillä olisi käytössä edelleen joitakin S/M-kokoisia kestoja, kertiksissä menisi 4-5 - jos siis niitä tätä nykyä tarvitsisi käyttää! Kevään aikana on S alkanut hoitopaikassaan käydä ensin silloin tällöin, lopulta koko ajan potalla (isomman hoitolapsen esimerkin mukaan). Kotona pottailu pitkän aikaa takkusi ja olinkin jo luopumassa toivosta, että tälle kesää tuloksia syntyisi. Kuitenkin neiti noin viikkoa ennen 2-vuotissynttäreitään ihan itsekseen eräs päivä kävi ensin menestyksekkäästi potalla, illalla vielä ihan oma-alotteisesti. Tämän jälkeen oltiin pari viikkoa kotosalla niin, että ei pidetty vaippaa hoitopäivän jälkeen iltaisin ollenkaan. Muutama pieni vahinko tietysti sattui, isompia senkin edestä eli housupyykkiä kyllä tuli. Nyt tämän viikon aikana on kuitenkin sattunut taas suuri harppaus eteenpäin, S menee useimmiten ihan itsekseen potalle isommallekkin asialle ja yövaipatkin on enimmäkseen olleet kuivia. Nyt vaan toivotaan, että pikkuveljen syntymä ei saa tässä kehityksessä aikaan takapakkia!

S on (muidenkin kuin äidin mielestä) reipas ja puhelias tyttö. Ei ujostele juuri ketään (joskus joku outo "setä" toki saattaa jännittää), leikkimään menisi vaikka kaikkien kanssa. Tosin nyt on ollut jokin tönimisvaihe päällä, vähän isompia leikkikavereita alkaa yks kaks tönimään. Siihen on opetettu sanomaan "anteeksi" ja antamaan hali kaverille, ettei tule paha mieli. Nykyisin kyselee paljon kaikkien kavereiden ja muidenkin tuttujen perään, ja tahtoisi kovasti leikkimään ja/tai leikkipuistoon.

Lempiharrastuksia on edelleen uiminen. Harmi kun nyt kesällä on lähiuimahalli ollut ensin viikonloppuisin ja nyt kokonaan kiinni, niin ei olla sitten käyty siellä uimassa vähään aikaan. Huomaakin, että Slla ois kova hinku mennä "uijaa", vaikka ihan vaan ohimennessä lähijärvelle, jossa on lähinnä lumpeita ja lokkeja... Lisäksi tykkää kiikkumisesta, leikkipuistossa kiikkuisi varmasti monta tuntia, jos jaksaisi vaan seistä ja antaa vauhtia. Kotona kokkailee omalla minikeittiöllään paljon, lähiaikoina mielikuvitusleikkeihin on alettu lisäämään "oikeita" ruokia eli astioista löytyy milloin mitäkin. Yleensä leikin lomassa kans sotketaan, eli omat maidot tms. kaadellaan astiasta toiseen kokkailun merkeissä (ja äiti luutuaa lattiat tämän jälkeen). S myös laulaa paljon, ja nyt alkaa moni lastenlaulu saamaan ihan oikeat sanat ja muistaa yllättävän hyvin semmoisiakin, mitä ei ole kuullut aikoihin. Laulun ohella monesti tanssitaan, ja isi ja äiti käsketään myös tanssimaan. Telkkariohjelmista suosikki on tietysti Pikku Kakkonen, ja nyt on puhelimesta alettu katsomaan TiTiNallea, Muumeja, Teletappeja ja satunnaisia lastenlauluja - näihin jaksaa rauhottua paikoilleen hetkeksi seuraamaan (kunnes hermo menee, kun ei juuri se oma suosikki tulekaan!). Eläimistä pitää paljon edelleen, kaikki koirat ja kissat on ihania (paitsi tuo meijän Leevi, joka juoksee vaan karkuun ja S tietysti hermostuu, kun "sievästi" haluaisi Leeviä hoitaa). Myös autot (ja muut moottorivälineet) kiinnostaa, tykkäisi istua auton kyydissä paljon ja ajaa itsekin.

Puhuminen on tosiaan hyvin hallussa, ja kevään aikana on siinäkin menty hurjia harppauksia. Nyt tulee helposti viidenkin sanan lauseita oikealla sanajärjestyksellä, ja osaa käyttää esim. oikeita omistusmuotojakin (minun äiti, minun kenkä jne.). Muistaa myös hyvin juuri oppimiaan sanoja eli sanavarasto kehittyy jatkuvasti. Äänteistä esim. s alkaa olla hallussa, mm. isi, kissa, sukka jne. tulee jo ihan sujuvasti. Joitakin omia sanoja toki on, esim. "aurinko" yleisesti sanotaan "ai paistaa" (oiskohan kerran sanonut oikein, että "aurinko paistaa".) Arabiaa ymmärtää ja joitakin sanoja sanoo (varsinkin matkia osaa, ja muutama sana kuuluu pysyvästi sanavarastoon, esim. "ankka" on meillä "batta"). Myös englantia ymmärtää, varmasti paremmin ku isi ja äiti ees uskoo - useamman kerran on jonkun meidän englanniksi toteaman asian toistanut perään suomeksi. Sanavarastoon kuuluu myös englanniksi esim. "come to eat" ja "bye bye", "no!" "tänkjuu", ja myös toistelee paljon sanoja. Jonkin verran vielä puhuu omaa kieltään, varsinkin jos innostuu selittämään jotakin pitkää juttua, seasta erottaa muutaman oikean sanan niin, että jutun juonessa kyllä pysyy kiinni, mutta välissä on paljon omaakin hölöpölöä.

Nukkuminen, meidän ikuinen murheenkryyni. Alkukeväästähän meillä tosiaan oli unikoulua, sen verran se nyt sitten auttoi, että nykyisellään S nukahtaa omaan sänkyyn (joskus heti, toisinaan saa kyllä jompi kumpi vanhemmista istua pidemmänkin aikaa sängyn vierellä, että malttaa nukahtaa). Nyt oikeastaan puhekyvyn lisääntyessä oon ite tullut siihen tulokseen, että S vaan näkee niin paljon (pahoja) unia, että heräilee ja siksi kai juoksee joka yö äitin kainaloon nukkumaan. Alussahan palauteltiin S sänkyynsä nukkumaan, mutta eipä tuota enää jaksa. Joku joskus kommentoi tätä asiaa, että tuo huono nukkuminen ja siihen liittyvä turvattomuuden tunne saattaa olla minun kuvitelmia ja perua omista lapsuusmuistoista(?), mutta kyllä tuo yöllinen itkeminen minun mielestä viittaa oikeasti niihin pahoihin uniin. Onneksi siellä on mukaviakin unia joukossa, S saattaa herätä ja osoittaa johonkin, että "missä nalle", tai "lissää mehua" tms. Kerran heräsi hyörimään sängyssä käsillään patjaa haroen ja sanoi "vettä kaatu". Saa nyt nähdä tämänkin kanssa, miten perhepeti vauvan ja taaperon kanssa onnistuu.

Päiväunia nukkuu vielä, hoitopaikassa semmoset 1,5 tuntia oli ihan normaalit, kotona vähän miten malttaa eli kaikkea pikaisista 15 min kauneusunista pariin tuntiin. On kyllä melkoinen känkkäränkkä illalla, jos ei ole päivällä nukkunut, vaikka saattaakin sitten yöunille käydä hieman aijemmin. Nyt kesällä on vähän rytmi muutenkin venähtänyt, aamulla nukutaan niin pitkään ku nukuttaa (vrt. töissäollessani herätys 6-7 aikaan) ja nukkumaanmeno saattaa venähtää hyvinkin klo 23 saakka (norm. 21-22).

Imetys tosiaan meillä loppui keväällä siinä 1v 9kk iässä, sen jälkeen S satunnaisesti ja vähän vitsilläkin yritti saada äidiltä "maitoa" - tätä nyt ei kuitenkaan ole esiintynyt aikoihin (paitsi eilen saunan jälkeen yritti muka haukata maitoa :P ). Sen sijaan samaan aikaan meillä tuli tutti kuvioihin mukaan, ja se onkin ollut niinku liimattuna tuon tytön suussa. Hirveät itkupotkuraivarit saanut monesti, kun ei sitä olekkaan saanut. Nyt tosiaan oon alkanut ottaa lujemman linjan, oon höpötellyt tontut, linnut ja oravat läpi, ketkä vie tutin, jos sen laittaa suuhun. S itsekin jo keksi että "hammaspeikko suuttuu, tutti ei saa ottaa" tms. Ensimmäistä kertaa kuukausiin S on ollut nyt kaksi peräkkäistä yötä kokonaan ilman tuttia, ei edes kysynyt sitä nukkumaanmennessä, puoliunessa kerran havahduttuaan hoki "tutti, tutti..." mutta nukahti heti ilman! Ja kolmatta päivää ei ole ollut suussa ollenkaan, välillä muistuttaa, mutta hammaspeikkotarina taitaa tuottaa tulosta. Ja hammaspeikosta puheen ollen, on hampaidenpesukin ollut yhtä tahtojen taistoa, mutta nyt keksittiin, että suussa on roska ja S auliisti nykyään nukkumaanmennessä sanoo "roska" ja aukaisee suun edes jonkinlaista pesua varten.

Pikkuveljen tuloon S tuntuu vielä suhtautuvan hyvin. Varmasti jo ymmärtää, kun niin monesti on toisteltu, että äitin massussa on vauva. Olen puhellut, että kohta vauva tulee, ja äiti lähtee hakemaan vauvaa ja S tulee isin kanssa sitten katsomaan. Olen sanonut, että S voi sitten leikkiä vauvan kanssa, ja kun laitoin pinnistä kuntoon, kerroin Slle sen olevan vauvalle (S oli sitä mieltä, että "Minun sänky! S nukkuu!", ja tämä voi sitten laulaa vauvalle, kun tämä menee nukkumaan. Välillä S kysyy "missä vauva", tosin voi aivan hyvin tarkottaa myös pikkuserkku(j)aan - lähipiiriin kun syntyi juuri uusi pienokainen, jonka kanssa S oli innokkaasti menossa vaikka heti leikkimään, ja viemään tutin pikkuvauvalle. :)

(Esi)uhmaiästä pahin meillä lienee (toivottavasti) jo ohi. Kevään aikana on kyllä saanut todistaa monta itkupotkuraivaria, pahimmat tietysti esim. aamulla väsyneenä, kun ei oo kelvannut pukea vaatteita ja/tai vaippaa päälle, tai ei saa muuten tehdä just sitä, mitä haluaa. Itsepäinen tapaus kun on muutenkin, niin on välillä saanut kaksin käsiparin olla pitelemässä, että saa nyt vaikka housut tytölle jalkaan. :) Varmaan tuo nukkuminenkin (nukkumattomuus) on osaltaan heijastanut välillä tätäkin - ei halua mennä nukkumaan aina silloin, kun pitäisi.

Melkoinen vekkuli tuo tyttö osaa myös olla välillä. Yksi lempitouhuista on äitin laukun ja lompakon purkaminen. Juurikin eilen otti minun lompakkoni, tapanaan on ottaa ja levittää kaikki sisältö ulos hujan hajan. (Tuleepahan edes joskus siivottua kuittisotkukin pois). Rahaa jos joskus sattuu käteispuolelta löytymään, niin on oppinut jo laittamaan ne "Hippoon" (tai suuhunkin ne menee joskus, poikkeus siihen sääntöön, että ei laita mitään leluja tms. suuhun). En kuitenkaan eilen sitten millään löytänyt noin puolia korteista, mukaan lukien ajokortti, vaikka kaikki laatikot ja maton aluset pengoin. Kunnes tuossa hetki sitten katse osui koristetyynyyn ja sen "päällä" olevaan klubikorttiin. Tyynyä tarkemmin tutkiessa paljastui, että kaikki hukassa olevat kortit oli tungettu koristetyynyn tyynynpäällisen alle, hienosti vetoketjukin suljettuna... (Monikin hukassa oleva asia löytyy nimenomaisesti Sn jäljiltä jostain jännästä paikasta..)

Meidän kestovaippataival

Tämä postaus on maannut luonnoksissa pienen ikuisuuden. Viime keväänä törmäsin erääseen ystävään, ja puhetta tuli kestovaipoista. Hän vinkkasi minulle juuri julkaistusta kirjoituksesta kestovaippailun kauhuista. Lapsellista-blogista löysinkin tuon postauksen, sekä jatkokertomuksen tälle ilmeisesti paljon kohua aiheuttaneelle kirjoitukselle. Enkä nyt malta olla kirjoittamatta meidän kokemuksista vähän kuin vastineeksi tälle, oman 1,5 vuoden kokemukseni perusteella. (Kyseessä ei siis ole hyökkäys em. kirjoitusta kohtaan, vaan nostan vain tässä hyvässä kirjoituksessa hyvin mainittuja asioita esiin). Kursiivissa olevat pätkät siis kopsattu tuosta postauksesta.

Hajua.
Tiesittekö, että pissa ja kakka haisee. Pikkuvauvan vaipoista nyt ei juuri hajua tule, mutta kun ruokaa syödään niin siitäpä se lähtee, kuona-aineiden poistuminen. Mahdollisiin hajuihin paras ratkaisu tosiaan on hyvä tuuletus likaisille vaipoille ja ikävää on, jos siihen ei ole mahdollisuutta. Tähän varmasti monen into kestovaippailuun lopahtaakin. Ite en oo kovin hajuherkkä eli kylpyhuoneessa roikkuvat likavaipat ei minun eloa niinkään haitanneet (isi niistä sen sijaan toisinaan mainitsi). Nyt omakotitalossa likavaipat on ulkona, eli niiden mahd. hajuista kärsii vaan tupakoitsijat, joiden haju on mun mielestä vaippojakin karseampi. Talvella jos vaipat jäätyy/kesällä auringossa kuivahtaa, niin eipä ne silloin haisekkaan. Ja niiden vaippojen huuhteleminen isosta asiasta, no, pitäähän ne kertakäyttövaipatkin ottaa ja johonkin laittaa. Ite en kaipaa niitä haisevia roskakasseja, jotka aina lojuu ovensuussa tervehtimässä sisääntulijaa.

Koko kodin vallanneita vaippoja jossain vaiheessa vaippakiertoa.
Okei myönnetään, en jaksa aina olla täsmällinen ja kiikuttaa niitä likavaippojakaan heti sinne ulos. Niitä onkin sitten pöydällä, vessoissa, kylppärissä... Vaan itteppä olen laiska ja ite siitä sillon kärsin.

Tarroja, jotka aukesivat pesukoneessa ja raatelivat kavereina pesussa olleet pyyhkeet.
Toisinaan joku tarra on auennut sillä seurauksella, että koneesta tulee ulos iso mytty toisiinsa takertuneita vaippoja, mutta mikään ei ole vielä hajalle mennyt.

Hoitolaukussani haisi PUL-pussissa puolikkaan ruokakassin kokoinen satsi likaisia vaippoja.
Kun johonkin on meno, otan meille mukaan varavaipan. Jos vaippa tarvii vaihtaa, laitan likaisen vaipan pieneen muovipussiin ja laukkuun ja kotona otan sen sieltä pois. Ikinä ei ole mitään ylimääräisiä hajuja huokunut. Toki jos sen vaipan sinne laukkuun unohtaa päiväkausiksi, niin  hajupommi on taattu!

Kastuneita vaatteita.
Ohivuotoja tapahtuu satunnaisesti varsinkin epäistuvien vaippojen kanssa. Meillä kuitenkin vaatetta riittää, että en ole ottanut asiasta itelleni minkäänlaista stressiä.

Pyykkivuorta.
Alkuunsa minulla ei ollut hurjaa kokoelmaa vaippoja. Kuivattelin vaipat minivessani kuivausritilällä ja pesin vaipat noin kolmen päivän välein, josta ne tuli lähes suoraan käyttöön. Nykyisellään vaippoja on ylimääräkin, ja pesuväli saattaa hyvinkin olla jopa 5 päivää. Likaiset vaipat laitan kuivaustelineelle ulos niin kesät kuin talvet (kerrostalossa tämä oli hankalampaa, "paras" ratkaisu oli laittaa kuivumaan saunaan, jossa ne olivat vähiten tiellä ja (haju)haittana). Kesällä vaipat kuivuu kätevästi ulkona (omakotitaloon muutto helpotti tätäkin asiaa huomattavasti), nyt kuivatus tapahtuu kätevimmin kuivausrummussa (aikaisemmin pyykkihuone/muu tila kävi ihan mainiosti).

Kestovaippoihin tuhraantui ihan järjetön määrä rahaa.
Olen ostanut jokaikisen vaippamme kirppiksiltä, raskausaikana niitä vain löytyi kirppiksiä kierrellessä enkä sen koommin enää ees miettiny ettenkö niitä käyttäisi. Muutaman olen saanut lahjoituksena ystävien äitiyspakkauksista. Suurin summa, jonka olen käyttänyt, on sata euroa pakettiin, joka sisälsi ison pahvilaatikollisen verran kestovaippoja, imuja ja villahousuja. Yleensä käytän 2-3 euroa per vaippa, joista osa on ollut uusiakin. Itse olen myynyt muutaman vaipan, joka ei meidän käyttöön sopinut, suunnilleen samaan hintaan. Koko aikana arvioisin käyttäneeni vaippoihin sen pari sataa euroa, vrt. kertakäyttövaipat, joihin kuukaudessa saa menemään varmaankin noin 50 euroa.

Pesuaineena käytän tavallisesta kaupasta löytyvää Neutral-pesuainetta sis. alle 5% saippuaa), joita oon ostanut vaippa-aikana ehkä 2-3 purkkia. Kerran olen ostanu pesupähkinöitä tarjouksesta. Huuhteluun käytän tavallista etikkaa, ja likaisimpiin tahroihin sappisaippuaa, joka taitaa olla toinen käytössä. Noista nyt ei hurjaa summaa saa tekemälläkään. Alussa pystyin pesemään pyykit yleisessä pesutuvassa, mikä toi säästöjä toki enemmän, mutta en ole huomannut hirveää piikkiä veden- tai sähkönkulutuksessa myöhemminkään ( varsinkin kun muutenkin koitan pihistellä kyseisissä asioissa).

Vaippahuoltoon menevä aika oli tähtitieteellinen.
Jonkun aikaa menee toki pyykkien koneeseen laittamiseen ja poistamiseen, mutta esim. "laskostelun" teen telkkaria katellessa eikä oo siis mistään pois (päin vastoin, sasnpahan istua hetken aikaa). Aikaa saa toki kulumaan, jos nyt vailka hurahtaa johonkin tiettyyn malliin ja kuosiin ja istuu päivät kirppispalstoilla vaippoja kyttäämässä. ;p (itelle vaippa ku vaippa kelpaa, vaikka suosikkejakin on). Mutta muuten en koe näitä aikaa vievinä.


Kestovaipoissa siis on omat kommervenkkinsa, mutta kun vähän viitsii nähdä alkuun vaivaa, niin koko rumbasta tulee rutiinia enkä ite kyllä ees aattele, että me "kestovaippaillaan". Jonkun verran nyt kertakäyttövaippoja ostaneena (päiväkotia varten) ymmärrän tavallaan niiden helppouden ja sen, miksi joku ei ees halua kuulla puhuttavan mistään kestovaipoista. Itelle se on kuitenkin ollut hyvä ratkaisu, olen säästänyt vaipoissa sekä rahaa että luontoa. Alkuun tätä touhua minunkin kohdalla ihmeteltiin, mutta nyt en ole kuullut aikoihin mitään negatiivista kommenttia. Muutama tuttavan tiedän, joka alkuun aikoi kestovaippailla edes osin, mutta vääränkokoisten/epäsopivien vaippojen jälkeen en ihmettele, miksi homma ei toiminut. Eikä kestovaipat varmaan kaikille "sovikkaan" (istuvuuksissakin on eroja). Itsehän en alkuun edes mitään kummempia opuksia lukenut, joitakin käyttökokemuksia blogeista ja sitten myöhemmin oman yrityksen ja erehdyksen kautta.

Uuden pienokaisen kohdalla aikomus on jatkaa kestovaippaperinnettä, varsinkin kun varastossa noita nyt on tallessa laatikko jos toinenkin. Mutta jos homma ei natsaa, energiaa ei riitä tai tulee jotain muuta ylipääsemätöntä, niin en minä mikäön antikertakäyttövaippailija myöskään ole. Tilanteen mukaan mennään ja sen, mikä just sillon tuntuu meille sopivimmalta.