Palautuminen raskaudesta

Viimeisimmistä synnytyksestäni on aikaa nyt sen 9 kk. Ainahan sanotaan, että raskaudesta palautuminen ei tapahdu hetkessä, vaan ottaa oman aikansa yhdeksän kuukautta jatkuneen vauvan kantamisen jälkeen. Tässä pieni postaus aiheesta, koska instan puolella huomasin, että aihe kiinnosti hyvin monia joko tällä hetkellä synnytyksestä palautuvia tai nyt raskaana olevia tulevaisuuden haasteiden osalta.

Toki erot palautumisessa on hyvin yksilölliset ja siihen vaikuttaa mm. ikä ja tietysti raskautta edeltäneet elämäntavat. Mutta itselle olen ottanut sen asenteen, että yhdeksän kuukautta raskautta = yhdeksän kuukautta palautumista eli siinä ajassa olisi minun hyvä päästä raskautta edeltäneeseen tilaan edes suurin piirtein.

Omaa projektia on auttanut perusterve ja hyväntuulinen vauva, jonka kanssa vauva-arki on ollut helppoa. Kannattaakin siis muistaa varsinkin ensimmäisinä kuukausina, että tärkeintä on vauvan ja äidin jaksaminen ja hyvinvointi. Niitä kiloja kyllä ehtii tiputella, tärkeintä on varmistaa myös se oma henkinen jaksaminen mikä voi vaativassa vauva-arjessa olla välillä todella tiukilla. Imetys yleensä auttaa pääsemään eroon ylimääräisistä raskauskiloista, koska se kuitenkin kuluttaa kaloreita. Sitten on hyvä muistaa se, että keho myös sen tietää ja on rakennettu niin, että se yrittää kaikilla tavoilla varmistaa, että imetykseenkin riittää energiaa. Kannattaa ruokavaliossa suosia hyviä hiilihydraatteja imetyksen onnistumiseksi ja juoda tarpeeksi vettä. Itsekin huomasin, että noin puolen vuoden täysimetyksen jälkeen imetys ei enää tietenkään kuluttanut niin paljon mitä aiemmin ja painokin jumahti pitkäksi aikaa samoihin lukemiin.

Aloitin omat aktiiviset toimet liikkua enemmän siinä vaiheessa, kun synnytyksestä oli noin kaksi kuukautta - hieman ennen jälkitarkastusta siis, vaikka yleisohje onkin odotella jälkitarkastukseen saakka. Oma olo oli kuitenkin hyvinvoiva ja kevyesti aloitin vaunulenkeillä ja läheisellä salilla kävimme äiti-vauva -jumpassa, joka oli tosi hyvä startti ylipäänsä synnytyksestä palautumiselle. Harmitti ihan, että siihen tuli niin nopeasti kesätauko. Suosittelen kyllä vastaavaa liikuntamuotoa kaikille, sillä ainakin tässä hyvä ohjaaja kävi läpi koko kehon huoltoa vauvan ehdoilla tietenkin ja lisäksi ehkä tärkeimpänä lantionpohjan lihasten jumppaa.

Mutta melko pian aloin käymään taas BodyPumpissa. ja muissa jumpissa. Olinhan käynyt pumpilla kuitenkin raskaudenkin aikana noin 7 kuukaudelle saakka. Aloitin tunnit hyvin varovasti. Kovia ponnistuksia ja suorien vatsalihasten tekemistä kannattaa varoa, sillä vaarana voi olla mm. laskeumat ja vatsalihasten erkaantuma. Tuo erkaantuma kannattaa muutenkin varmistaa asiantuntevalta taholta, jos ei itse ole varma sen palautumisesta. Minäkään en mikään superihminen ole ja erkaantumaa oli vielä vähän jäljellä, mutta sain hyviä vinkkejä kevyeen vatsalihasten treenaamiseen. Aloitin laittamalla tankoon melko kevyitä painoja ja esimerkiksi lankkuja en tehnyt moneen kuukauteen. Kävin myös muissa jumpissa, jotka vahvisti koko kehon lihaksia ja varsinkin omalla kehonpainolla tehdyt liikkeet on sopivia liikuntamuotoja raskauden jälkeiseen liikuntaan.

Juoksuharrastuksen aloitin ensin ihan vaan kevyillä vaunulenkeillä ulkona ja siitä oman kunnon mukaan juoksua lisäämällä, toisinaan myös juoksumatolla. Syksyn aikana osallistuin kahteen isompaan juoksutapahtumaan, mitkä kasvatti motivaatiota juoksukunnon kasvattamiseen mutta valitettavasti en nyt ole löytänyt tälle harrastukselle säännöllistä aikarakoa.

Mutta tämä projektihan on elämän pituinen. Nyt tärkeimpänä on ennen kaikkea säännöllisen liikunnan harrastaminen, mutta sen lisäksi lihaskunnon parantaminen. Fyysiset tosiasiat kun on ne, että kyllä tässä pikku hiljaa alkaa rapistumaan. :D

Toukokuu vs. Joulukuu:

Nyt kokonaisuudessaan kiloja on tippunut sen 19 kg. Ihan viimeisimmilläni en käynyt puntarilla, mutta karkeasti voisi sanoa, että raskauden aikana kiloja kertyi noin 20, joista viitisen kiloa jäi synnärille. Eli puhtaasti kertyneitä raskauskiloja jäi noin 15 ja ne sain hävittettyä kahdeksassa kuukaudessa. Nyt olen päässyt jo hyvinkin raskautta edeltäneeseen tilaan ja mikä parasta, myös lihaskunto on tällä hetkellä kaikkein aikojen parhaimmillaan. Kun pari vuotta sitten aloittelin salilla tankojen kanssa, niin aika pienillä painoilla mentiin ja nyt oon monessa lihasryhmässä saanut jopa tuplattua painot vrt. alkupainoihin.

Tästä aiheesta saisin kirjoitettua vaikka ja mitä, mutta jätetäänpä nyt tähän, ennen kuin postauksesta venyy kilometrin mittainen. Jatkan mahdollisesti myöhemmin uudelleen, jos aihetta tulee.

Millainen määrä harrastuksia on sopivaa lapsille?

Alkuviikosta Yle julkisti uutisen siitä, kuinka paljon perheillä menee aikaa lasten harrastuksiin. Itsekin olen pohtinut asiaa paljon, sillä oli vielä helppoa kulkea yhden lapsen kanssa aikoinaan johonkin muskariin, mutta kun lapsia tulee enemmän ja he kasvavat isommaksi, tulee myös harrastuksia perheeseen enemmän. Tuossa uutisessa näkyy kuitenkin myös se, että myös harrastusten määrässä perheet polarisoituvat: osalla perheistä harrastustunteja kertyy jopa 40 (!) kun taas osa suomalaisperheistä ei harrasta mitään.

Mutta miten paljon harrastuksia lapsilla olisi hyvä olla? Nykyään tuntuu, että osa perheistä ei ehdi tehdä muuta eikä nähdä ketään - edes kaikkia perheenjäseniään - tai käydä missään, kun aina on jollakin joku harrastusmeno.

Vauva-uinnissahan minä olen käynyt kahden isomman lapsen kanssa yhdet kurssit ja muskaria on myös kokeiltu. Alettiin käymään uimahallin perhevuorolla isoimman kanssa kun tämä oli puolitoistavuotias, ensin harvakseltaan, mutta kun lapsi tuntui itse siitä nauttivan, tuli tästä pian viikottaista. Moni perhe tuntui kuitenkin ajattelevan, että sunnuntai-aamuna kello yhdeksältä uimahalliin meno viikottain oli aivan ylitsepääsemätöntä. Itse jaksoin tätä melko pitkään, mutta kyllä talven pimeinä tunteina sunnuntai-aamuna mieluusti jäi kotiin olla öllöttelemään. Varsinkin, kun myöhemmin meillä rumbaan vielä kuului se, että hain ensin yhden lapsen kakkoskodista, ja uinnin jälkeen ajoin samaa reittiä takaisin hakemaan toisen lapsen vielä minun luokse kotiin. Varmasti väsyttää, jos perheen aikuisista vain toinen on sitoutunut perheen harrastuskuljetuksiin. Niinpä meidän uinnit jäi väliin melkein vuodeksi, kunnes ilmoitin isomman lapsen uimakouluun ja samalla ajalla kävin toisen kanssa uimassa.

Me ollaan isoimman lapsen kanssa aloitettu kolmivuotiaana tanssi kerran viikossa ja siksi ajattelin, että toisellekin olisi hyvä saada joku harrastus kolmevuotiaana. Meillä on nyt kuljettu kohta kymmenen viikon ajan joka viikonloppuilta (la ja su) uimakoulussa kahden lapsen voimin. Lisäksi isommalla lapsella on viikolla yhtenä iltaa voimistelukoulua. Voimisteluharrastus oli keväällä jäädä jo väliin, kun lapsi ei enää innostunut siitä. Kuitenkin hän muutti mielensä ja halusi jatkaa harrastustaan vielä syksylläkin. Uimakoulun alkamista odotettiin tuplana, kun kolmen vuoden ikärajan saavutettuaan myös toinen lapsi pääsi sinne.

Itse uskon ja moni tutkimuskin sanoo, että liikunta kannattelee lasta monessa asiassa. Liikkuva lapsi on terveempi ja terveelliset elämäntavat yleensä myös "jäävät päälle" niin, että liikuntaharrastusta jatkaa yleensä myös nuorena ja aikuisena. Nuori, joka harrastaa liikuntaa, joutuu epätodennäköisemmin "huonoille teille", koska säännöllinen harrastus mm. suojaa riskikäyttäytymiseltä nuoruusiässä.

Kurja puoli vanhempien näkökulmasta on se, että valitettavasti moni liikuntaharrastus maksaa. Voihan toki maksuttakin liikkua - ihanaa, että nykyään panostetaan esimerkiksi leikkipuistoihin ja varhaiskasvatuksen puolella lasten liikuntasuositukset toteutuvat jo itsestään päivän aikana. Mutta mikä tahansa järjestön tai seuran ylläpitämä harrastus kuitenkin vaatii jonkinlaisen käynti- ja jäsenmaksun (onhan heidänkin jotenkin kulut katettava) ja usealla perheellä ei näihin yksinkertaisesti ole varaa. Minä olen ottanut maksuihin sen asenteen, että se on sijoitus lasten terveyteen ja vaikka maksu(t) onkin pois monesta muusta menosta, niin olen mielelläni siihen panostanut.

Moni sanookin, että jos lapsi on päivät varhaiskasvatuksessa, ei hän välttämättä muita harrastuksia tarvitse. Väsynyttä lasta ei kyllä kannata kuljetella ja kuormittaa liikaa erilaisilla menoilla. Kuitenkin oma mielipiteeni on, että jos lapsi itse jostain harrastuksesta on kiinnostunut, niin kyllä häntä kannattaa siinä tukea. Mikään ei lannista lapsen motivaatiota niin paljon kuin oman vanhemman nuiva asenne harrastusta kohtaan. Mutta nimenomaan lapsen ehdoilla, jos lapsi ei tahdo harrastusta jatkaa, niin ei sinne väkisin voi viedä. Itse olen lapsena kokeillut varmaan kaikkea mahdollista harrastusta ja vaikkei niitä välttämättä harrastettu yhtä kautta enempää, olen varmasti saanut niistä jotain eväitä tulevaisuuteen.

Meilläkin alkaa pikkuhiljaa raja tulla vastaan. Joka viikonloppuilta uimahallissa on kyllä väsyttänyt kaikki perheenjäsenet, ja vaikka kuinka mukavaa uiminen meistä kaikista onkin, niin kyllä pieni tauko on paikallaan. Silti haluaisin, että myös meidän kolmevuotiaalla pojalla olisi jokin säännöllinen harrastus, esimerkiksi jalkapallo tai muu vastaava leikkikerho, mutta tämän ikäisille ei vielä järjestetä mitään ainakaan täällä meidän lähettyvillä. Mutta kyllä me silti jotain säännöllistä harrastusta pyritään jatkamaan - jos lapset itse haluavat.

Kehonkoostumusmittausten tuloksia

Kävin eilen Fressillä jumpalla ja nythän on ollut valtakunnallinen Liikuntaviikko, niin sen vuoksi tuolla oli ilmaista SECA-kehonkoostumusmittausta. Muistin mittausmahdollisuuden vasta siinä vaiheessa, kun jumppa oli päättymässä. Suositushan olisi olla 2 tuntia liikkumatta, syömättä ja juomatta ennen mittauksia, mutta eiköhän tuo nyt kuitenkin sen verran suuntaa antava tulos ole, että jotain pystyy siitä päättelemään.

Viime kerralla kävin mittauksessa siellä Likkojen lenkillä 1,5 kuukautta takaperin. Mittauslaite oli eri (InBody), mutta pystyyhän niistäkin jotain vertailua tekemään. Ja nyt kun aloin kaivelemaan menneitä mittaustuloksia, niin edellinen taitaa olla helmikuussa 2017.  Muistelin, että olisi tehty tuonkin jälkeen, ilmeisesti tarkoitus olikin tehdä mutta se vähän silloiselta PT:ltä unohtui ja sitten olinkin raskaana, eli en myöskään maininnut unohduksesta mitään kun ei sitä kuitenkaan olisi voitu tehdä. En näköjään ole blogissa sen kummemmin tuloksia avannut, mutta on se jossakin paperipinkassa tallessa, kun jaksaisi etsiä.

1,5 kuukautta sitten rasvamassaa oli 24,7 kg ja lihasmassaa lähes yhtä paljon, 24,8 kg. Rasvaprosentti 35,4 %. Lihastasapainon mukaan kaikkialla kehossa oli lihasta normaalin ylärajalla. Olen oikeakätinen joten oikea puoli hiukan dominoi. Viskelaarirasva eli sisäelinten ympärillä oleva rasva oli 116,7, hieman ylärajalla. InBody-pisteet eli pisteet, jotka kuvaa koko kehon hyvinvointia 72/100 p.

SECA-mittauksessa arvot on hieman erit eli kiloja kun on tippunut niin on niitä lähtenyt tasaisesti sekä rasvasta että lihaksesta... :( Arvot onkin siellä kaikkialla hieman pienempiä. Koko kehon luustolihasmassa 19,5 kg. Rasvamassaa 21,64 kg ja rasvatonta massaa 43,86 kg. Rasvaprosentti 33 %. Tässä mittauksessa viskeraalirasva on ilmoitettu arvolla 0,5 l joka on normaalilla tasolla. Vyötärönympärys 77 cm.

TULOKSET 11.8. - 29.9.2018
PAINO -4,4 kg
RASVAPROSENTTI 35,4 --> 33 %
RASVAMASSA 24,7 kg ---> 21,64 kg
RASVATON MASSA? ---> 43,86 kg
LIHASMASSA (luustolihas) 24,8 kg --> 19,5 kg


Vertailun vuoksi joulukuussa 2016 luustolihasmassa on ollut 20,5 kg ja ja vyötärönympärys 88 cm. Rasvamassaa 18,8 ja rasvatonta massaa 43,92 kg. Rasvaprosentti 29,3 %.

Eli yhteenvetona, kyllä tässä vielä projekti jatkuu! (Ikuisuus)tavoite on saada lihasten puolelle lisää massaa ja tietysti rasvaprosenttia pienemmäksi. Mutta hitaasti hyvä tulee. Osaltaan varmasti vielä vaikuttaa se, että imetän ja aion imettää vielä pitkään, minkä vuoksi mitään dieettejä en aio vetää (enkä kyllä muutenkaan aikois). Niin ja eihän synnytyksestä ole kuin puoli vuotta aikaa, yritän sen kuitenkin pitää mielessä. Vaikka kyllähän se välillä unohtuu, kun miettii, ettei pysty vielä kunnon suorituksiin... Jännä nähdä sitten taas esimerkiksi puolen vuoden päästä, mitä tulokset sitten taas kertoo.

Likkojen lenkillä

Ainakin aktiivisimmat instagram-seuraajani ovat päässeet seuraamaan sitä, miten oon yrittänyt raskauden jälkeen liikkua ja päästä entiseen kuntoon takaisin. Yksi etappi matkalla on ollut 11.8. järjestetty Likkojen lenkki Oulussa. Pitkään olen halunnut jo osallistua jonkinlaiseen juoksutapahtumaan ja nyt kun oma terkkariyhdistys tarjosi jäsenilleen osallistumismaksua, niin olihan tämä tilaisuus käytettävä hyväksi.

Vielä keväällä kun lenkille ilmoittauduin, oli suunnitelmissa hyvä treenaus ennen itse tapahtumaa... No niin se vain kesä lipui ohitse omine kiireineen ja 30-asteen helteissä ei tullut edes mieleenkään lähteä lenkkeilemään (varsinkin, kun samalla työnnettävänä on tuplarattaat). Muutaman kerran olen kesän aikana juoksumatolla hölkytellyt eli ihan rapakunnossa ei tarvinnut lenkille sentään lähteä, mutta eipä olleet omat odotukset kovin suuret näillä valmisteluilla.

Meillä piti olla portilla lunastamassa tapahtumarannekkeita klo 11 eli ennen lenkkiä jäi pari tuntia luppoaikaa. Meillä piti alunperin olla useampikin opiskelija mukana, mutta tapahtumapäivänä loputkin opiskelijat oli peruneet tulonsa, joten terkkaritiimiin jäi sitten enemmän vanhempaa väkeä. Hyvin oli kyllä tapahtuman oheisohjelmaa järjestetty ja ihan ensimmäisenä kävin kehonkoostumusmittauksessa. Jahka saan kaivettua vanhat tulokset esille, niin katsotaan, ruodinko niitä enemmän täällä bloginkin puolella jossain välissä... Tapahtumassa oli monenlaista liikunta- ja hyvinvointialan markkinoijaa. Ehtipä siinä käydä myös pikahuulimeikissä ja omat kynnet lakkaamassa juoksukuntoon (eipä olekaan taas aikoihin ehtinyt sitäkään tekemään). Juoksun jälkeen ostin vielä yhdet hyvät urheilurintsikat, kun koko ja hinta sattuivat kerrankin sopimaan yhteen.

Aamupäivällä oli sää vielä ihan lupaava, mutta niin vaan puoliltapäivin päälle puuskutti tummat pilvet (luvattua puoliauringonpimennystä ei siis todellakaan ollut nähtävissä) ja tuulenpuuska oli semmoinen, että hädin tuskin pysyi järjestäjien teltat pystyssä... Juoksu starttasi puoli kahden jälkeen ja lähdin liikkeellä kärkijoukon hännillä. Aika pian otin itselleni silmätikuksi pari jänistä, joiden perässä aioin pysyttäytyä. Muuten juoksu meni hyvin, mutta kyllä alkoi puolivälin paikkeilla puuskututtaa ja hetken pisteli mutta pian onneksi sai hengiteltyä sen verran taas ilmaa sisään, että pistely loppui. Nallikarin rannalla oli ihan järjetön hiekkamyrsky eikä siellä eteensä nähnyt... 4 km kohdalla piti jo kaivella sinnikkyyttä ja päätin, että juoksemalla menen reitin loppuun asti. Pikisaaren loiva ylämäki veti kuitenkin jalat niin hapoille, että muutama juoksija pääsi tässä vaiheessa ohi ja itellä oli höllättävä hetkellisesti vauhtia varsinkin, kun reitti jatkui vielä torinrannan kautta vaikka olin jo mielessäni tuulettanut, että kohta se loppuu.

Maaliin oli mukava päästä, vaikka kuljinkin kauimmaisesta portista sisään, kun juuri ennen stadionia kaikki merkinnät katosi eikä tuossakaan portilla lukenut mitään. Jokuhan olisi toki saattanut nähdä juoksukartasta, että sinne oli merkattu lähtö- ja tuloportit erikseen, mutta enpä minä niitä joutanut vilkaisemaan etukäteen... Mutta joka tapauksessa perille pääsin ja tyytyväinen olin siihen, että jaksoin juoksemalla kulkea koko reitin. Aika olisi tosin voinut olla hieman parempi, mutta se vaan meinaa sitä, että pitää alkaa enemmän käymään juoksulenkillä - ehkä jos vielä tulee osallistuttua tapahtumaan, voi tavoitteeksi ottaa jo ajan parantamisen.

Tapahtuman pääesiintyjänä oli oma Oulun likka Suvi Teräsniska. Katsoin muutaman biisin, mutta sitten oli lähdettävä jo kotiin maitojen tyhjennykseen. Eikä tuolla ois T-paidalla enää tarennutkaan.

Liikuntani raskauden aikana

Nyt kun synnytyksestä alkaa olla takana päin pian kolme kuukautta, on hyvä muistella menneitä ja tässä tapauksessa omaa kuntoiluani raskauden aikana.

Olen törmännyt yhä tänäkin päivänä "hieman" vanhentuneisiin käsityksiin siitä, ettei liikuntaa voisi harrastaa  (ääritapauksissa jopa ollenkaan) raskauden aikana. Totta on, että jos raskaus on riskiraskaus tai jos ilmenee esimerkiksi ennenaikaisia supistuksia tai muita komplikaatioita, on omaa liikkumistaan varmasti syytä rajoittaa, pahimmassa tapauksessa osa joutuu jopa lääkärin määräämään vuodelepoon. Mutta jos raskaus etenee normaalisti ja oma vointi on hyvä, ei ole mitään syytä sille, että omaa liikkumista ja kuntoilua olisi syytä rajoittaa. Melkeinpä päin vastoin. Liikunnalla raskauden aikana on monia terveysvaikutuksia, kunhan muistaa liikkuessakin terveen järjen käytön.

Hyvä ohjenuora, jonka olen kuullut, on se, että raskauden aikana syödä pitäisi yhden ja liikkua kahden edestä! Tietysti sen oman kuntotason mukaan, eli ei ole suositeltavaa aloittaa mitään uutta raskasta lajia tai tavoitella mitään huippusuorituksia varsinkaan raskauden puolivälin jälkeen. Loppuraskaudesta taas on syytä liikkua hieman kevennellen. Nämä asiat kun pitää mielessä, niin liikunnan ja kuntoilun harrastamista voi jatkaa myös raskauden aikana. Myös uuden liikuntaharrastuksen voi aloittaa, jos ei ole ennen liikkunut. Ensimmäisen raskauteni aikana itse aloin mm. zumbaamaan, uimaan ja käymään erilaisissa oman kehon painoon perustuvissa jumpissa.

Itse jatkoin liikunnan harrastamista alkupahoinvoinnin jälkeen ihan normaalisti sillä erotuksella, että meni pitkään, että saatoin alkaa taas juoksemaan. Liikuntaa kannattaakin harrastaa ihan omien tuntemusten mukaan. Jos jokin asia ei tunnu hyvältä tai tekee kipeää, niin ei kannata väkisin edes yrittää.

Siinä vaiheessa viime kesänä, kun huomasin olevani raskaana, olin käynyt BodyPumpissa jo yli puolen vuoden ajan ja treenannut PT:n ohjauksessa useamman kuukauden. PT:n treenejä ehti olla vielä muutama ihan alkuraskauden aikana, mutta sitten jatkoin itsenäisesti salilla ja ryhmäliikuntatunneilla. Noin ensimmäisen kolmanneksen ajan jatkoin salilla ihan normaalisti. Toisella kolmanneksella eli noin 25.-27. viikoilla aloin tiputtelemaan BodyPumpissa hiukan painoja.

Jaksoin käydä salilla vielä viimeisen kolmanneksenkin aikana. Tässä vaiheessa kannattaa tutkailla niitä omia tuntemuksia ja jos on esimerkiksi ennenaikaisia supistuksia, niin ei todellakaan kannata riskeerata mitään. Itse olin onnekkaassa asemassa sen suhteen, että minkäänlaisia supistuksia ei kuulunut vielä tässä vaiheessa ja muutenkin olo oli hyvä. Kun muisti kuunnella ohjaajaa ja teki liikkeet oikeaoppisesti, niin tangolla treenatessa ei ollut mitään ongelmaa. Kuitenkin liikuntaa tässä vaiheessa kannattaa keventää, sillä nivelet löystyvät ja esimerkiksi vatsalihakset erkaantuvat eli jos ei halua pysyviä vaurioita, kannattaa pahimmat rutistelut ja ponnistelut unohtaa tässä vaiheessa.Vatsalihasliikkeiden kohdalla tein sarjat kevyesti vältellen suoria vatsalihasliikkeitä. Liikkuessa myös hengästyy helpommin, kun kohtu painaa keuhkoja ja verimäärä on muutenkin suurempi ja sydän joutuu pumppaamaan verta enemmän, mitä normaalisti.

Omalla kohdallani juoksut piti lopulta  jättää pois noin 30. raskausviikon kohdalla, kun liitoskivut oli jo sen verran mojovat, että pienetkin tärinät tuntui ja jomotti. Pumpissa kävin aina 34 viikolle saakka ja olojen puolesta olisin käynyt enemmänkin, mutta kun jatkoin vielä loppumetreillä työharjoittelua, niin aikataulut ja väsymys tuli tässä vaiheessa vastaan. Loppuraskaudesta kiloja kertyikin sitten taas enemmän, kun ei ollut säännöllistä liikuntaa tukena. Harmitti kyllä oma liikkumattomuus, esim. ensimmäisessä raskaudessa kävin salilla vielä kaksi päivää ennen synnytystä. Mutta ylipäänsä olen tyytyväinen, että raskaus sujui hyvin ja pystyi liikkumaan.


Virallisia liikuntasuosituksia raskauden aikana kannattaa katsoa esim. Terveyskirjastosta ja Käypä Hoito -liikuntasuosituksista.

Vuosi kuntoilua ja mitä siitä on seurannut

Näihin aikoihin vuosi sitten kävin pitkästä aikaa kuntosalilla Liikuntapäivät-kampanjan muodossa ja siitä innostuneena päädyin hankkimaan kuntosalijäsenyyden Fressille. Pitää kyllä todeta, että se on kyllä kannattanut. Helposti voisi käydä niin, että sen jäsenyyden hankkii, maksaa melko arvokkaita kuukausimaksuja ja silti se salilla käyminen vaan jää. Näin ei onneksi ole ollut omalla kohdallani, vaan olen ihan varta vasten aikatauluttanut itselleni kalenteriin viikottain edes sen yhden kerran, jolloin on ollut pakko mennä salille. Kesällä kylläkin tuli useamman viikon tauko, kun työharjoittelu, työt sen jatkoksi ja kesälomatouhuilut otti oman aikansa, mutta heti pienen tauon jälkeen jatkoin taas kuntoiluharrastusta edelleen.

Yksi iso motivaattori on ollut PT-valmennus, jossa ensin vuodenvaihteessa oli muutama tapaamiskerta (kuului tutustumispakettina salijäsenyyden kanssa) ja heti siihen jatkoksi otin sitten pidemmän valmennuksen. Sehän itseasiassa jatkui sitten suunniteltua pidempään heinäkuulle saakka, jossa minulle viimeisille kerroille vaihtui PT:kin kun edellinen siirtyi uusiin haasteisiin. PT:n kanssa treenikertoja tuli noin 1-2 x/vk vähän omista aikatauluistani riippuen ja pientä kesätaukoa lukuunottamatta. Monta kertaa olen miettinyt, että kannattikohan tuota nyt ottaa, hintahan noissa on melko suolainen. Kuitenkin vastapainoksi olen kyllä oppinut tekniikkaa ja ihan uusia vinkkejä, jota en ikinä kyllä yksin ollessani olisi voinut oppia, ja saanut tätä kautta myös ihan uutta tekemisen makua salille. Voin myös olla melko varma, että ilman "pakkoa" käydä näissä PT-treeneissä olisi voinut käydä niin, että se alkuinnostus ois jäänyt kaiken muun kiireen jalkoihin ja hyytynyt viimeistään siihen, että en ois osannut mitään. PT on antanut vinkkejä, korjannut tekniikkaa ja antanut kehittyessä uusia haasteita. Ja itse ainakin koen, että parasta missä vaan harrastuksessa on se, että huomaa itsekin kehitystä tapahtuvan ja osaamisen karttuvan.

Erityisesti hurahdin ihan vain kokeilun perusteella BodyPumppiin. Olihan se nihkeää ekalla kerralla, kun ei oikein tiennyt, mitä tehdä, painot oli väärät, ja jokainen lihas jumissa muutaman ensimmäisen kerran jälkeen. Mutta PT:lle sanoin, että tykkään tämäntyyppisestä ja se otettiin huomioon omissakin treeneissä niin, että aika pian hoksasin, mitä siellä BodyPumpissa tapahtuu. Ja sitä kehitystä kyllä tapahtui melko piankin. Kehonkoostumusmittauksista kehityksen huomasi ihan lihaskasvun tasolla ja pumpissa taas sillä, että aika pian sai alkaa lisäämään painoja tankoon. Pikku hiljaa, mutta kuitenkin enemmän.

Jos aloitinkin vuosi sitten sillä, että alavartaloteeniin kesti laittaa juuri ja juuri yli 10 kiloa, hauispainot oli 2 kg ja rinnalla työnsin pinnistäen ja ponnistaen n. 8 kg, niin nyt melko kevyesti menee alavartalossa tuplat alusta ja rinnallekin nousee jo pienissä sarjoissa 15 kg. Lihasten kannalta painoja voisi olla enemmänkin (loppukeväästä ehdin jo hetken käyttää isompiakin painoja, mutta sitten vähän peruuttelin), ehkä nyt maltan olla niitä lisäilemättä. BodyPump-ohjelmien vaihtuvuus myös takaa sen, että justiinsa kun tuntuu, että nythän tämä käy helposti, niin ohjelma ja sitä myötä sarjat vaihtuu ja uusia haasteita tulee niin, että taas on seuraavana päivänä lihakset kipeenä.

Salilla oon itsenäisesti käynyt lopulta melko vähän, kyllä se kuitenkin tarvi jonkun motivoimaan ja käskemään viereen, että saan puristettua itestäni irti kaiken. Siksi oon tykännyt enemmän ryhmäliikunnoista ja onhan siinä vähän kilpailuviettikin mukana. ;) Salilla mieluiten käytän juoksumattoa tai CrossTraineria, jossa voi keskittyä taas toisentyyppiseen (aerobiseen) treeniin sen lihaskunnon vastapainoksi. Etenkin nyt taas märillä ja kylmillä keleillä oon alkanut tykästyä juoksumattoon ja saanut juoksukuntoakin ylläpidettyä, vaikka viime talven veroisiin juoksusuorituksiin en tässä elämänvaiheessa ylläkkään. Ehkä vuoden päästä tästä taas?

Kuntoilla voi monen syyn vuoksi, osalle se on elämäntapa, osalle hyvinvointi- ja terveysjuttu, jollekin ehkä taustalla on painon pudotus. Ehkä itselläkin jälkimmäisin on ollut joku takapiru olkapäällä, mutta melko vähän se on motivaatiota lopulta kasvattanut. Varsinkin kun aika pian huomasi, että lihaskunnon vuoksi paino lähtikin vähitellen nousuun enkä ihan oman hyvinvoinnin vuoksi jaksa mitään ruokavaliodieettejä.  Kesällä heti kun oli tuo tauko liikuntaan, niin se paino kyllä nousi saman tien ja oikeastaan sainkin sen vasta kuriin, kun aloin jälleen liikkua enemmän. Omalta tuntumalta voisin sanoa, että painon ylläpitoon tarvitsen 2-3 kunnon hikitreeniä viikkoon ja aina se ei ole mahdollista näissä ruuhkavuosissa. No, vuoden aikana painoa on nyt kertynyt reippaasti yli 15 kilon, tällä hetkellä tosin sen nousu on ihan suosituksissa kun muistaa katsoa vähän, mitä syö ja jos tosiaan ehtisi liikkumaan edes sen kaksi kertaa viikossa. Eiköhän ne kertyvät ehdi pudottelemaan sitten myöhemmässä vaiheessa taas. ;)

Omiin tavoitteisiin oon kyllä päässyt siinä, että kyllä tästä on ihan elämäntapa tullut. Harmittaa, kun ei salille ja treenaamaan ehdi ja väkisin yrittää keksiä sille edes jonkun aikaraon. Oon löytänyt oman mieluisan liikuntalajin ja muitakin vaihtelun vuoksi kokeilen. Enpä siis voi muuta kuin suositella kaikkia liikkumaan oman mielenkiinnon mukaan!

Kädentaito- ja Hyvinvointimessut jälleen Oulussa 14.-15.10.

Muutaman viikon päästä pääsee jälleen hullaantumaan ihanista kankaista, kun Kädentaitomessut ovat Ouluhallissa kahtena päivänä! Viime vuonna kävin paikan päällä ja kulutin kankaita ja käsityötuotteita ihaillen parikin tuntia. Viime vuoden tunnelmia voit lukea postauksestani täältä.

Itse ainakin ootan Kädentaitomessuilta juurikin hyviä kangastarjouksia ja toivottavasti mukaan tulee myös joitakin uutuustuotteita. Ainakin viime vuonna kivasti tuli messuille myyntiin jo joulukankaitakin, eli hyvissä ajoin voisi tehdä hankintoja jouluakin silmällä pitäen. Ainakin näytteilleasettajien lista on pitkä ja joukosta bongaa hyviä kangas- ja käsityötarvikeliikkeitä.

Omat tärpit varmaankin menee juuri tuonne kangaspuolelle, kuten viime vuonnakin. Pitää tällä kertaa varata sopivasti käteistä vaan mukaan, ettei harmita lähteä arpomaan monen hyvän ostoksen väliltä. Lisäksi voisi katsoa tällä kertaa enemmän myös muita käsityötuotteiden myyjiä, ainakin viime vuonna myynnissä oli ihania valmiita koruja ja koru- sekä askartelutarvikkeita. Varmasti jokaiselle käsitöiden ja kädentaitojen harrastajalle jotakin.

Unohtamatta tietenkään samassa paikassa olevia Hyvinvointimessuja. Viime vuonna näytteillelaittajia oli silläkin puolella paljon, jospa joukko olisi vain entisestään lisääntynyt? Oma "saalis" viime vuodelta oli sopia tutustumiskäynti Fressille ja sillä tiellä ollaan edelleen kuntosalijäsenyyden kera. Eli uusia kuntosaleja ei niinkään itsellä ole hakusessa, mutta sen sijaan muut hyvinvointituotteet kyllä kiinnostavat.

Kannattaa siis tulla paikan päälle, jos kumpi tahansa puoli messuista kiinnostaa. Ja kannattaa kurkata myös messujen Facebook-sivuille, jossa näkyy olevan käynnissä myös lippuarvonta. Lippuja saa myös itse ostettua Media Pro-messujen verkkosivujen kautta, huomatkaa, että alennusryhmille kuten esim. opiskelijoille liput on normaalia huokeammat.

Yhteistyössä MediaPro -messut

Kädentaitomessut Oulussa

Oulun Kädentaito- ja Hyvinvointimessut Facebookissa

(Postauksessa esiintyvät kuvat viime vuoden messuilta.)

Syksy ja kirjoitusblokki

Taas on ollut hirveä kynnys kirjottaa blogiin mitään. Ei oikein tiedä mistä kertoisi tai alottaisi, ja missä taas menee yksityisyyden raja. Oon taas kadonnutta kirjotusinspistä ettiessä lueskellut muidenkin blogeja, niitä kun ei enää nykyisin hirveästi ehdi eikä aina jaksakaan lukea. Monet hyvät blogit on olleet pystyssä jo useamman vuoden ja hyviä sellaisia jaksaa kyllä seurata edelleenkin, vaikka jutut vähän väliä toistaakin itseään. Sitten on taas niitä blogeja, jotka todellakin toistaa itseään enkä itekkään halua jatkuvasti kirjottaa sitten niistä samoista iänikuisista jaarituksista tai keksiä jotakin täytepostauksia ihan vaan siitä ilosta, koska on pakko...

Vuodenaikakin vaihtui kertarytinällä syksyksi. Yks päivä tarkeni ulkona vielä T-paitasillaan ja kohta jo itekki kaivoin syystakkia esiin. Auton ikkunat sai rapata parina aamuna. Syksyn myötä on alkanut myös koulu ja harrastukset. Koulusta on ollut tarkoitus kirjoittaa taas jotain, mutta siinäkin vaivaa aloittamisen vaikeus... Slla alkoi voimistelukoulu ja ite oon taas koittanut ottaa viikko-ohjelmaan mukaan BodyPump -käynnin. Sunnuntaina käytiin koko perheen voimin piiiiiitkästä aikaa kävelyllä (ja kastuttiin ihan läpimäriksi). Mieli vetäis kyllä taas kävelylenkeille ja jos kunto vielä antaa myöten, niin josko sitä jaksaisi tälle syksylle vielä juoksulenkitkin aloittaa. Mutta nytkin huomasi jo, että muutaman kuukauden liikkumattomuus vaikutti kyllä heti kuntoon ja jalat oli ihan turvoksissa ja kipeänä koko illan lenkin jälkeen.

Kunhan saan tältä omalta to do-listalta kaikki pakolliset koulutehtävät alta pois, niin pitää melkein jo ihan pakottamalla alkaa kehittelemään juttua jostakin.  Tiiän, että lukijoita siellä on erilaisia (jos enää edes on?) ja varmastikin kiinnostaa ainakin opiskelujutut, lapsiarki ja ompelupostauksittakaan ette tuu varmasti jäämään. Toiveitakin saa toki esittää tai muutenkin kommentoida boksiin, jos jokin asia mietityttää. :)