Instagram @sarkkuk

Näytetään tekstit, joissa on tunniste katastrofi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste katastrofi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. heinäkuuta 2016

1-v. neuvola

Maanantaina käytiin Rn yksivuotisneuvolassa. Ajoitettiin se viime kerralla juurikin synttäreiden jälkeen, jos rokotteista tulisi jotain oireita, niin ei sattuisi sitten olemaan juhlien kanssa yhtä aikaa.

Ehdittiin juuri ja juuri paikalle kymmeneksi. Kotona täyttelin yhtä tärkeää lappua, jonka ajattelin viedä samalla reissulla postiin (ja jonka lähetin myöhemmin mailitse). Selkäni siis käänsin ja sillä aikaa... Kello oli kahtakytävaille kymmenen, oltiin siis jo lähdöstä myöhässä ja sanoin, että No, mennäänpä jo, mennen olohuoneeseen ja seuraavana kommenttina minulta oli tyrmistynyt O-ou...


Se jugurtti, jonka otin jääkaapista aikeenani syödä aamupalaksi, kun R alkoi tyytymättömästi kitisemään ja aloin vaihtaa hänelle vaippaa ja vaatteita. Laskin jugurtin siis käsistäni jonnekkin unohtaen sen olemassaolon saman tien. Taisinpa sen jättää siihen olohuoneen pöydälle ja nyt, kippoa en ehtinyt nähdä missään, sen sijaan mustikkajugurttia oli ympäri lattiaa, mattoa ja poikaa. Tilannearviointi, en ehtisi enää mitenkään siivoamaan. Äkkiä heitin maton suihkun alle ja samalla hinkkasin sappisaippualla päällä olleet vaatteet, juoksin yläkertaan hakemaan uusia ja vaihdoin ne pikaisesti Rn päälle. Samalla S sai laittaa itse kengät jalkaan, meni väärin päin mutta olkoot, pitäisi olla jo menossa. Viisi minuuttia myöhemmin oltiin ulkona eli juoksuksi meni ja neuvolan penkille ehdittiin istumaan, kun terkkari jo pyysikin meidät sisään.

Neuvolassa oli kesälomasijainen paikalla, eli juttua ei jatkettu siitä mihin viimeksi jäätiin, vaan ihan peruskuulumiset vaihdettiin. Nopeasti vaihdettu nekin, kun meillä ei mitään huolia ole. Terkkari kysyi, että mitä maitoa juo ja myöhemmin vasta tajusin, että mullahan oli imetyspaita päällä. Kerroin siis, että edelleen juo tissimaitoa, lehmänmaitoa on käytetty ruuanlaitossa ja vähän olen alkanut antamaan esim. smoothiessa mutta muuten ei ole siihen vielä totutettu. Terkkari sanoikin, että ei ole vielä tarvistakaan vaan rintamaito riittää juomaksi hyvin. Yöheräämisiä meillä vielä on, poskihampaan kulma on alkanut pilkistää ja sitä on herätty itkemään muutamana yönä. Mutta ilman hammasongelmia nukkuu kyllä muuten, välillä havahtuu ottamaan tuttia tai maitoa. Konttaa vielä, tukea vasten ottaa askelia, osaa jo hetken seisoa ilman tukea.

Pituutta ja painoa oli tullut hyvin, käyrät menee kyllä tosi tasaista kasvua. Pituutta oli 76 cm, pikkuisen oli pituutta tullut siihen nyt lisää eli kahdessa kuukaudessa tasan sentti. Painoa reipas 10 kg eli reilu puoli kiloa painonlisäystä. Pää kasvaa myös erittäin tasaisesti käyrällään.


S oli mukana, ja halusi mennä leikkimään leluilla leikkihuoneeseen. Nyt olikin hyvä hetki hänen poistua, kun annettiin Rlle rokotteet. Nythän niitä tuli rokotusohjelman mukaisesti kolme kerralla eli MPR (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), viitosrokote ja PCV-rokote. Itkuhan niistä tietenkin tuli mutta loppui onneksi myös pian. Seuraavan kerran ei tarvitse rokottaa kuin vasta 4-vuotiaana.



Itkujen jälkeen R pääsikin vaunuun ja torkahti kärrytellessä aamupäiväunille. Jälkioireina on ollut vähän ärtyisyyttä ja yhteen pistoskohdista tuli laajempi punainen alue pari päivää myöhemmin, kestäen noin päivän verran. Vähän on nyt ollut iltalämpöisyyttä ja siihen liittyen ruokahaluttomuutta, mutta toistaiseksi alle viikon sisällä ei tämän kummempaa. Tulevia oireita voi olla kuumetta noin viikko pistoksesta eli vielä siis ensi viikko katsotaan.



Seuraava neuvolakäynti on vasta 1,5 vuoden iässä eli silloin saadaan seuraavan kerran virallinen katsaus taaperomme kehitykseen. Blogin puolelle on kuitenkin tulossa vielä laajempi katsaus 1-vuotiaamme elämään. Lisäksi on jäänyt suunnitteluasteelle myös 3-vuotiaamme kuulumiset, eli niitä odotellessa, pysykäähän linjoilla!

tiistai 1. joulukuuta 2015

Piparkakkutalo

Ihanaa alkanutta joulukuuta ja joulun odotusta kaikille. Sopivasti eilen räpelsin meillekkin piparkakkutalin, jollaista en ole tehnyt vuosikausiin. Alotin tekemisen jo viime viikolla kaupan valmistaikinasta, mutta eihän se yksi taikina riittänyt! Toinen pala kattoa jäi uupumaan, samoin muut koristukset.



Siinähän ne palaset sitten oli pöydällä, sopivasti metrin korkeudella niin, että ehti tuo taapero jo haukata seinästä palasen ja katosta toisen syrjän. :D  Onneksi aikeissa jo oli tehdä - tällä kertaa itse - oma taikina, niin ei sen suurempaa vahinkoa päässyt käymään.


Eilen sitten päästiin viimein leipomaan ja ens kerralla teen kyllä oman taikinan, on se vaan niin paljon parempaa ja riittoisampaa. Mutta piparkakkutalon rakentamista uudelleen harkitsen vielä yhden ja toisenkin kerran...



Mikä meni pieleen?

1. Palaset paisui uunissa liikaa, eli jo lähtökohta oli vinksin vonksin
2. "Lasikuvioksi" suunnittellut karkit sulatin ikkunoihin väärin päin ja tajusin vasta kun olin jo koristellut koko seinän
3. Pikeerin pursottamista pitäisi harjoitella paaaljon enemmän
4. Osien liimaamisvaiheessa voisi laittaa ne palaset kerralla oikein - nehän kyllä murtuu, jos yrität liikuttaa jo, kun sokeri on jähmettynyt
5. Suunnittele sijoittelu ennen paikoilleen kiinnittämistä, ettei kuuset, lumiukot, joulupukki ym. mene väärin päin
6. Osta koristelutarvikkeita (esim. väriaineita) kaupasta äläkä yritä keksiä "jotain" vasta koristeluvaiheessa...



Kärsinyt joulupukki


Minun visio piparkakkutalosta oli kyllä ihan jotain muuta kuin tällainen romahtamiskunnossa oleva hökkeli! FB:n jouluryhmässä kyllä kovasti lohduteltiin ja kauniisti sanottiin mm. että jos olisi oikea talo,  pääsisi tämä Museoviraston suojelukseen!


Yllä olevassa kuvassa Sn koristelemat lumiukot. Ei kyllä paljon edes erota, mitkä teki lapsi ja mitkä äiti... :)

Toivottavasti edes maku korvaa ulkonäön puutteet. <3

tiistai 11. helmikuuta 2014

Moni kakku päältä ruma

FB-uutisvirrasta bongattuani oli pakko kokeilla tätä Kinuskikissan reseptiä Marenki-mustikkakakkuun, kun isi halusi minun tekevän juustokakkua. Aikaisempi terveellinen versio mustikkapiirakasta ei kuulemma ollut tarpeeksi makeaa. Kun viimekertainen marenkileivos(yritelmäni) sai makeudestaan kehuja, niin marenki-mustikka-valkosuklaa -combo oli siis pakko tehdä.

Monenmoisia leipomuksia oon kyhännyt, mutta tämä saa kyllä rumin tekemäni kakku -tittelin.

Ohjeessa ei suoraan sanottu, pitikö se marenkipohja olla puolet vai kokonainen annos tuosta reseptistä - ehkä se puoletkin olisi riittänyt, kun teokseni ei sitten lopulta mahtunut edes kakkuvadille!

Omistan kolme (tällä hetkellä jo neljä) erilaista kakkuvuokaa, ja käytin sitä, mikä ensimmäiseksi käteeni osui, sen kummemmin katsomatta sen mittoja. Enkä malttanut sitten tarpeeksi, vaan yritin saada iltapäivällä tekemäni kakun valmiiksi vielä saman illan aikana - tunnin odottelu pakastimessakaan ei riittänyt, vaan täyte ei ollut ehtinyt pohjalta tarpeeksi hyytymään. Siis kun aloin sitä laittamaan ylisuuren marenkipohjan päälle, niin täyte plörähti... Yritin pelastaa mitä pelastettavissa oli, laitoin kakkuvuoan takaisin ja laitoin kakun yöksi pakastimeen. (Eihän tuo siis jääkaappiin mahtunut).

Samalla ehdin jo sulattaa suklaakuorrutteenkin, se sentään mahtui vielä jääkaappiin odottelemaan.

Seuraavana aamuna otin kakun pöydälle sulamaan. Sitten tulikin ohjelmaa, ja parin tunnin päästä kotiin tultua oli tuo kakku sitten jo pakko saada valmiiksi. Siinä vaiheessa tuosta täytteestä oli jo jokin osa sulanut ja mustikkamehua alkoi valumaan nurkasta, josta marenki oli haljennut.

Suklaakuorrutteen kanssa kitsastelin, ja eihän se sitten riittänyt... Lisäksi se jähmettyi paikoilleen kylmän kakun päälle ennen kuin pääsin sitä mitenkään levittämään, eli "hieno" marmorikuorrutus tuli aikaan.



Sentään maku edes sai kiitosta...

Näistä mun katastrofileipomuksista sais pikkuhiljaa jo oman blogin aikaan.