Laskiaissunnuntai

Tämä talvi on kyllä ollut todella omituinen säiden suhteen. Säätilat ovat vaihdelleet parin päivän sisällä -20 -pakkasasteista plussan puolelle. Ikinä ei voi tietää, miltä ulkona näyttää, kun aamulla herää. Niin kävi sunnuntai-aamunakin, kun aamulla verhot avatessa lunta olikin tulla tupruttanut yön aikana monta senttiä, vaikka edellisenä päivänä oli satanut koko päivän vettä jäiseen maahan.

Ei oltu suunniteltu mitään kummempaa laskiaissunnuntaille, kun kaikki kynnellä olevat tapahtumatkin peruttiin vuoron perään heikon lumitilanteen ja jään vuoksi. Siinä taisin aamulla tupistakin, että liian hätäisiä ratkaisuja, kun nythän tuota lunta on yllin kyllin. Myös sää oli mitä mainioin talviulkoilulle, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Ehdittiin siis hyvin käydä mäenlaskussa ja makkaranpaistossa aamupäivällä. Lastenkin nurinat loppui lähtemisen suhteen, kun otin kuumaa kaakaota termarissa mukaan. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa litran termospullo, kun pienempi osoittautui käytännössä riittämättömäksi. Siis olettaen, että tälle talvelle vielä ulkoilukelejä riittäisi. Minun oma hiihtosaldokin tälle talvelle on se, että yhden ainoan kerran olen päässyt hiihtämään ja toivoisin kyllä, että muutaman lenkin pääsisi vielä tekemään kevättalven aikana.

Hailuoto

Meillä aikuisilla sattui kerrankin tälle kesälle pari vapaapäivää samaan aikaan ja sen kunniaksi tehtiin pieni päiväretki Hailuotoon. Oulun länsipuolella sijaitseva Hailuoto on pieni saari, josta löytyy mm. upea hiekkaranta ja saari näytti olevan myös valokuvaajien suosiossa.

Liikkeelle lähdettiin ennen puoltapäivää. Jonoa lautalle oli sen verran, että ei mahduttu ensimmäiseen lauttaan. Onneksi lauttoja menee näin kesäaikaan puolen tunnin välein. Odotusajalla ostin lapsille rannan kioskista jäätelöt, joiden avulla lapset jaksoi vielä vähän aikaa odotella (ja joiden maksu kattoi varmasti osan lauttamatkastakin!). Lauttaa odotellessa yritin googletella tietoa, mitä Hailuodossa voisi tehdä. Ilmeisesti siellä on joskus ollut joku kotieläinpihakin, mutta nettisivujen mukaan toiminta oli loppunut. Emutarhan aukioloajoista oli epävarmuutta, ja museokierroskaan tuskin olisi lapsia kiinnostanut, niin jätettiin kaikki perusnähtävyydet sitten väliin.

Ajettiin suoraan saaren toiseen päähän Marjaniemeen. Käytiin ensin ihan vain jaloittelemassa ja käveltiin näköalapaikalle, jossa lapsille mieleisintä näkyi olevan kivien heittely veteen. Oli sen verran hyvä poutasää, että kuviteltiin näkevämme Ruotsin rannalta jonkinlainen torni, majakka tai vastaava rakennelma.

Marjaniemen majakkaan olisi päässyt sisäänkin käymään. Aukioloajat taisi olla kuitenkin juuri sillain, että kun tultiin takaisin päin rannalta ja olisi voinut siellä ajatella käyvän, oli majakka jo kiinni. Ehkä joskus ensi kerralla sitten.

Lapset tietenkin eniten halusivat uimaan. Meidän onneksi paistoi aurinko eikä ollut hirveän tuulista, vaikka tuulehaan tuolla toki varmasti aina enemmän tai vähemmän. Kummasti kuitenkin jokainen lapsista uskaltautui veteen, joka oli kyllä oikeasti aivan  j ä ä t ä v ä ä. Itselläni alkoi jo tovin vedessä seisomisen jälkeen varpaat paleltumaan, eikä pikkumieskään halunnut kuin vain rantavedessä lapioida ja kävellä minun kanssa edes takaisin. (Lapio tosin hetken päästä menetettiin, kun ohi kävellyt ruotsalainen perhe noukki sen omaan haltuunsa eivätkä palauttaneet sitä). Isommat onneksi hetken rohkeutta kerättyään vähän räpiköivätkin vedessä.

Meillä oli pientä evästä mukana, jota lapset mutustivat rannalla. Ennen pois lähtöä piti kuitenkin syödä jotain oikeaa ruokaa. Oli jo päivällisaika eikä ainakaan Luotsiravintolassa ollut enää minkäänlaista lämmintä ruokaa tarjolla. Onneksi vaihtoehtoja oli, Majakkapihan Ravintola Halstarissa oli tarjolla savukalakeittoa. Eipä se tietenkään lapsille juuri kelvannut, mutta me aikuiset syötiin sitäkin paremmalla ruokahalulla.

Ranuan eläinpuistossa

Olen jo monen vuoden ajan halunnut käydä lasten kanssa Ranualla, mutta aina on kuitenkin tullut reissu syystä tai toisesta jätettyä väliin. Omasta käynnistä Ranuan eläinpuistossa on kuitenkin aikaa jo sen 20 vuotta ja uusia eläimiä on tehnyt mieli mennä katsomaan aina, kun ne ovat olleet ajankohtaisia. Tällä kertaa halusin lapsille kuitenkin jonkun pienen kesälomamatkan tarjota ja suunnittelin reissun niin, että ajeltaisiin Ranualle ja siitä jatkettaisiin mummulaan. Tutustuin nettisivuilla ohjelmaan sen verran, että tähtäsin tulomme aikataulullisesti karhujen ruokintanäytökseen.

Aikataulu piti hyvin kutinsa vaikka melko kiireesti sai taas lähteä matkaan. Ajomatka kesti tasan kaksi tuntia ja ehdittiin juuri sopivasti kiertää polku niin, että osuttiin paikalle jääkarhujen ruokintanäytöksen alkuun. Ihmisiäkään ei ollut liikaa, niin nähtiin hyvin aitojen välistä jääkarhut. Ruskea karhu esitteli meille temppujaan. Lapset kyllä tykkäsi, kun kerrankin näkivät eläimet oikeasti eikä ne olleetkaan vaan jotain satujen mielikuvitusolentoja!

Lapsillakin oli tietysti tässä vaiheessa jo hirveä nälkä ja meillä olikin eväät mukana. Sopiva eväintensyöntipaikka sattui olemaan vieläpä karhuaitausten luona, joten tämä evästauko osui tosi hyvin kohdilleen. Saatiin eväät syötyä, kun ensimmäinen sadekuuro iski päälle ja saatiin sen loppumista odotella hetki katoksessa. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäinen mankuminen siitä, että milloin me lähdetään pois... Se loppui kuitenkin siihen, kun päästiin uudestaan karhuaitauksille ja tovi katseltiin ja kuunneltiin, kun ruskea karhu makoili kivellä, nuoleskeli sitä ja piti ihmeellistä hyrinää. Pienin retkiläinenkin hihkui karhut nähdessään ihan innoissaan.

Oma tärppi oli nähdä sudet, ja Ranualla olikin uusi susipariskunta, jolle oli lisäksi nimikilpailu käynnissä. Siinä hetki sitten viivyttiin ja yritettiin keksiä susille nimiä. Tässä vaiheessa alkoi toinen kuurosade ja tällä kertaa saatiin niskaamme rakeita. Kiinalaiset turistit olivat toki kokemuksesta innostuneen oloisia. Onneksi jälleen reitin varrella oli katos, jonka alla hetki taas odoteltiin kuuron loppumista ja katseltiin ilveksen nukkuvan kiven vierellä ja ahmojen syöntiä.

Lasten mielenkiinnon pelasti kuitenkin reitin varrelle osunnut temppurata, jolla pääsivät välillä kokeilemaan kekseliäisyyttään. Pidettiin tähän väliin myös kahvitauko, ja jäätelöt maistuivat auringonpaisteessa. Saatiin myös seuraksemme uteliaita oravia, jotka ilmeisen tottuneina ihmisiin melko lähellä juoksentelivat.

Tummia pilviä uhmaten kierrettiin vielä nopeasti hirvieläimet. Melkein meni loppumatka juoksuksi, kun taas saapui sadekuuro. Sekin onneksi loppui ihan niin äkkiä kuin alkoikin ja sain vielä tsempattua lapset katsomaan alkuun välistä jäänyt lintukierros. Lintukierroksen lopussa alkoi lapsilla kuitenkin jo oikeasti mielenkiinto loppumaan - enemmän houkutteli nyt mennä leikkipuistoon leikkimään. Onneksi ehdittiin kuitenkin vielä näkemään eläinpuiston toinen uutuus, manuli, joka ilmestyi pesästään ja nopeasti luikki häkin kauimmaiseen suojaan piileskelemään uteliailta katseilta. Lapset myös piti tässä välissä taas yhden pienen evästauon, ja sen voimin jaksettiin vielä kerran käydä katsomassa hiiriä sekä nyt uimaan uskaltautunutta saukkoa, joka ääntelystä päätellen toivoi meillä olevan itselleen jotain ruokaa.

Lopulta päästiin kuitenkin leikkipuistoon ja sen jälkeen käytiin vielä Fazerin karkkikaupassa ostoksilla. Mitenhän se myymälä tuntui kutistuneen sitten viime kerran vai liekkö tuota itse vain kasvanut... Mentiin ostosten jälkeen vielä uudelleen leikkipuistoon ja Jkin pääsi vähän jaloittelemaan, ettei ihan koko päivää tarvinnut istua kärryissä. Tässä vaiheessa alkoi kuitenkin jälleen satamaan, ehdittiin autolle pilvien rakoillessa kunnes taivas repesi kunnolla ja vettä alkoi tulla ihan kaatamalla. Sopivassa vaiheessa ehdittiin kyllä poistumaan!

Meillä meni kierrellessä ja kaarrellessa lopulta kaiken kaikkiaan viisi tuntia! Lapset olisi mielellään vielä jääneet leikkipuistoon touhuilemaan pidemmäksikin aikaa ja toivoivat jo, että tullaan täällä käymään uudelleenkin. Myös eläimiä oli kuulemma kiva nähdä. Retki meni yllättävän hyvin yksin kolmen lapsen kanssa, vaikka mm. karkkikaupassa sai olla tiukkana, että todellakaan ei kaikkea osteta. Lapsetkin lopulta viihtyivät hyvin, kun pääsivät näkemään eläimiä oikeasti.

Vähän itseä on jälkeen päin jäänyt mietityttämään eläinten kohtalot ja kuinka pienissä elintiloissa he joutuvat aikansa viettämään. Toki Ranuan eläinpuisto on onneksi mukana monissa eläinten suojeluhankkeissa. Lapsille en tässä vaiheessa viitsinyt pitää mitään valistusta aiheesta, riittää, että heille reissu oli positiivinen kokemus ja saivat hyviä elämyksiä ja käsityksiä pohjoisista eläinlajeista.

Nallikarin Talvikylässä

Käytiin tämän talven viimeisenä aukiolopäivänä Nallikarin Talvikylässä. Aikomus tosiaan oli sinne ehtiä tämänkin talven aikana ja onneksi sattui niin, että ei ollut muita menoja ja keli kohdillaan, että päästiin siellä käymään ja tällä kertaa koko perheellä.

Ollaan käyty Talvikylässä nyt useampana vuonna peräkkäin ja on ilo huomata, että toiminta kehittyy koko ajan. Etenkin Oulun kaupungin matkailulle tämä on hyvä kohde, tuleepahan hyödynnettyä pohjoisen lumikelitkin.

Kovin suuria muutoksia ei Talvikylässä viime vuoteen verrattavissa oltu tehty. Sisääntuloaukkoja oli pikkuisen tehty ehkä järkevimmiksi, mutta aktiiviteetit oli muuten kohdillaan. Hintatasosta en nyt muista mitään verrattuna aikaisempaan vuoteen, mutta nyt uutta lienee ollut lippupaketti, jossa sai kaksi ranneketta edullisempaan hintaan. Ja liekkö ollut vieläkin huokeampi hinta näin viimeisenä aukiolopäivänä.

Kaksi ranneketta ei siis kustantanut kovinkaan paljoa ja sillä sai osallistua tuubiliukumäkiin niin paljon kuin jaksoi, ja neljällä lipulla kokeilla joko reki-, hevos- tai mönkkäriajelua. Itse ajettaviin minimotocrosseihin meidän lapset olivat v i e l ä k i n  liian pieniä, kun ikäraja on 6 vuotta (tätä ikärajaa on nostettu). Ensi talvena sitten pääsee esikoinen itsekin ajelemaan!

Nuorimmaisella sattui olemaan juuri päikkäriaika ja tyytyväisesti hän nukkui lähes koko Talvikylän ajan. Sattui kuitenkin sopivasti heräilemään ennen poislähtöä, niin pääsi hänkin kokeilemaan hoijakassa istumista.

Leo's Leikkimaassa

Käytiin muutama viikko takaperin Leo's Leikkimaassa. Lapset on jo pitkään halunneet sinne mennä (= vähintään jokaisen näkemänsä Leikkimaa -mainoksen jälkeen ovat sanoneet, että haluavat Leo Leikkimaahan!). Reissu oli meidän MLL paikallisyhdistyksen järjestämä, ja olin sen verran mattimyöhäinen ilmottautuja, että saatiin peruutuspaikat. Tätä varten kun minun oli odoteltava uuden työharjoittelun alkamista ja työvuorojen tekemistä ja otin varta vasten tämän reissupäivän vapaaksi.

Mentiin reissuun bussilla, joka lapsille oli jo elämys sekin. Minulla oli pienimmäiselle mukana oma kaukalo, niin matkusti hänkin turvallisesti linja-autossa. Perillä rannekkeen saatuaan ensimmäinen lapsista katosi jo jonnekin omille teilleen, ja minulla oli täysi työ pysytellä pienimmäisenkin perässä, niin saivat kaksi isompaa mennä aika lailla omia aikojaan. Ohjeistin heitä, että jos tulee asiaa eikä äitiä heti löydy, voi mennä sinne infoon sanomaan, niin he kuuluttaa äitiä. Kerran kuuluikin sitten kuulutus, tosin eipä tainnut kovin kummempaa hätää olla.

Leo's Leikkimaassa plussaa on siistit ruokailutilat. Pieni miinus siitä, ettei omien eväiden syönti ollut sallittua, minulla oli kaikille lisäksi omaa pientä välipalaa mukana ja erityisesti J:lle, jolle hällekin piti ruuat nyt ostaa kanttiinista. Valikoima kun koostui sitten pääasiassa leivoksista, jäätelöstä, hampurilaisista jne. eikä vauvanruokiakaan ollut kovin montaa sorttia, muutama erilainen sosepurkki. Erityisesti kahvin ystävänä ilahdutti kuitenkin se, että santsikupin (-t) sai juoda veloituksetta. Syötiin myös yhdistyksen puolesta Hot Dogit, jonka pienimmäinenkin sai. Hän pääsi maistamaan nakista pienen murusen ja sämpylästä palasia, mutta ei tainnut kovin maistua, kun alkoi pian viskelemään palasia jo lattialle. Eipä ne isommatkaan malttaneet kovin paljon syödä, kun leikit kutsui jo. Vielä meidän reissulle ei ethtinyt, mutta nythän Leo's Leikkimaa mainosti, että alkaa tarjoamaan entistä terveellisempää ruokaa, kun lisää valikoimiinsa myös erilaisia kasviksia, joten parannusta tähän on tulossa.

Meillä oli kyllä onnistunut päivä! Lapset tykkäsivät ja olisivat halunneet takaisin jo heti seuraavana päivänä... Lupailin kyllä, että käydään me täällä vastakin. Tosin he ovat nyt kinunneet jo toiseen sisäleikkipuistoon, jonne kyllä sinnekin on jonkun loman koittaessa luvattu menemään... HopLopiinhan olisi lisäksi MLL jäsenkortilla alennettu pääsymaksu arkisin, minkä edun voisi ehdottomasti käyttää vastineeksi jäsenmaksuille.