Pitkä kesäloma

Viime postauksesta on näemmä vierähtänyt taas aikaa. Kevät on kulunut pitkälti töiden ja lasten harrastusten parissa joten lienee sanomattakin selvää, että ylimäärästä aikaa ei ole ollut. Siispä blogikin on jäänyt välillä ihan unholaan. Vai vieläkö joku edes seuraa blogeja? Itse kun vietän aikaa enemmän Instagramin ja Facebookin parissa eikä perinteistä somemediaa tule oikeastaan seurattua kuin ehkä aivan yksittäisiä postauksia harvakseltaan lukiessa.

Tarkkaavaisimmat seuraajat ja toki lähipiiri sen tietysti myös tietävät, että muutenkin keväällä on saattanut olla väsymyksen merkkejä ilmassa. Jäin viime viikolla äitiyslomalle ja jospa sitä ainakin näin alkajaisiksi olisi sitä aikaa ja energiaa kodin laitolle hitusen enemmän.

Neljättä lasta odotellessa on koko raskaus mennyt melko lailla omalla painollaan. Siinä missä ekassa raskaudessa joka hetkenkin rekisteröi, niin hyvä, että nyt suunnilleen pysyn kärryillä siinä, missä raskausviikossa tai ennemminkin kuukaudessa mennään! Perinteisten alkuoireiden jälkeen (joita jatkui aika lailla oppikirjan tyyliin toisen raskauskolmannen alkuun saakka) ei raskaus ole ollut koko ajan muistuttelemassa, paitsi ehkä öisin liitoskipujen ja närästyksen vaivatessa.

Sisarukset odottaa jo pikkuveikan syntymistä innoissaan. Mikään pikkuveijari ei liene tulossa olevan. Jouduin käymään ylimääräisessä ultrassa SF-käyrän huidellessa koko ajan 2-käyrän yläpuolella. Ihan normaalikokoinen vauva siellä massussa köllötteli, mutta edellisen tavoin ei mitään kolmikiloista kyllä ole tulossa, mikäli ajallaan syntyy.

Lapsillakin on pitkä kesäloma edessä. Eivät ole tainneet näin pitkää lomaa viettääkään sitten esikoisen syntymän jälkeen. Töissä on ollut kiva olla, mutta kyllä tämä ihana kesäaika kotona lomaillen voittaa töiden teon. Onko siellä muita kesävauvaa odottelevia?

Taas yksi harjoittelu takana päin

Nyt taas väliin niitä opiskelukuulumisia. Enpä tosiaan kuukausi sitten ihan odottanut, että tosiaankin jaksaisin vielä yhden harjoittelun tehdä, mutta niin vaan loppuun asti mentiin. Olin jo siinä tammikuun lopussa vähän omaa päätä kääntämässä siihen suuntaan, että jäisin vaan äippälomalle, mutta sitten kun olotila oli kuitenkin niin hyvä ja koulustakin ihan varta vasten vielä soitettiin, että mikä minun tilanne oikein on (olivat jo kuulleet huhua, että olisin synnyttänytkin!) niin ajattelin, että jospa nyt kuitenkin edes alottaisin - hyvä, jos puolet ehtisin tehdä niin olisi sekin eteenpäin.

Nyt mennyt harjoittelu oli hyvää jatkoa sille edelliselle leikkaussaliharjoittelulle. Pääsin nimittäin hoitoprosessin seuraavaan osaan eli leikkauksenjälkeiseen osastohoitoon. En hirveästi tiennyt, mitä harjoittelulta odottaa ja siksikin oli positiivinen yllätys, että viihdyin tuolla osastolla tosi hyvin. Varmasti sinällään lisäsi omaakin motivaatiota käydä koko harjoittelu loppuun vielä äippälomankin aikaan.

Paljon tuli taas opittua uutta asiaa. Päällimmäisenä monia perushoitotyön juttuja, mutta sitten esimerkiksi kipulääkitysasioita ja potilaiden voinnin tarkkailemista. Ainakin omat kädentaidot lisääntyi paljon. Eniten harmittavinta oli, että muutaman potilaan kohdalla pääsin yrittämään kanylointia ja eihän se onnistunut. Ensimmäisellä potilaalla oli jopa todella hyvät suonet, mutta niin vaan se aina meni suonen ohi ja puhkaisi lopulta suonen. Toivottavasti seuraavassa harjoittelussa sais tästäkin onnistuneen kokemuksen, muuten jää kyllä sh-ura haaveeksi...

Oma vointi on pysynyt yllättävän hyvänä. Loppua kohti alkoi kello viiden heräämiset painamaan ja eipä iltaisin ollut energiaa juuri enää mihinkään ylimääräiseen, jalat ylhäällä sai välillä maata sohvalla. Mutta esim. supisteluja mulla alkoi ilmaantua vasta viimeisellä viikolla ja niitäkin yleensä sitten vasta kotona lepäillessä, että ei sinällään haitanneet. Tuolla nyt ei hirveästi työ ollut fyysistä, joitakin nostoja että kahden hoitajan turvin ne tehtiin, muuten kyllä yksinkin saatoin vähän olla potilaiden tukena, mutta pääosin kun potilaat on omatoimisia kävelemään niin ei itsellekään ollut se puoli ongelma. Haastavinta kaikesta oli lähinnä työvuorojen pähkäily, kun en ois millään aamuisin itse ehtinyt viedä lapsia hoitoon ja ehtiä seitsemän aamuvuoroon. Siispä on saanut mieskin kyyditä lapsia aamuvarhain hoitoon. (Monesti mietinkin, että kyllä olisi yksinhuoltajana ihan mahdotonta tällainen opiskelu/työ...) Teinkin sitten paljon myös vklp-vuoroja, kun lapset saattoi olla isänsä luona ja itse tehdä vaikka ilta-aamuvuoron perätysten. Lisäksi omat haasteensa toi se, että mulla jäi edellisestä harjoittelusta kaksi päivää korvattavaa, eli ne jouduin tekemään tämän harjoittelun kanssa päällekkäin, lisäksi on useampi päivä pitänyt käyttää koululla viime syksyltä rästiin jääneen opintojakson sekä vielä keväällä tulevan kurssin simulaatioharjoituksia varten. Eli varsinaisia vapaapäiviä ei ole kovin monta ollut tässä viimeisen kuukauden aikana ja todellakin tuntuu siltä, että nyt on lomansa ansainnut!

Vielä tässä kevään opintojen osalta jännitän sitä, että pääsenkö ensi viikolla vielä kouluun vai jääkö väkisin pari kurssia tekemättä. Mutta ainakin huhtikuu sitä seuraava kuukausi tulee olemaan (lähes) lomaa ja sitten taas meillä olisi tälle keväälle parina viikkona lähiopetustunteja, joille kyllä olen suunnitellut osallistuvani vaikkapa vauveli mukana.

Rv 39+3

Täällä vielä ollaan ehjin nahoin! Hyvä niin, nyt vasta pääsin oikeasti loman makuun kun sain perjantaina iltavuoron päätteeksi harjoittelun tunnit täyteen. Enpä olisi kuukausi sitten ihan uskonut, mutta siitä seuraavassa postauksessa enemmän...

Edelleen siis täällä napa venyy ja paukkuu. Mitään kummempia tuntemuksiakaan ei ole ollut, viimeisimmän viikon aikana muutama supistus silloin tällöin, mutta saattaa mennä päivä-parikin, ettei edes niitä kuulu. Minityyppi kyllä muistuttelee itsestään silti aika ajoin ja melkoista jumppaa käy massussa varsinkin iltaisin. Toivottavasti ei tule kovin iltavirkku tyyppi - toisaalta parempi kai sekin, kuin että kovin aikaisin aamulla herättelisi.

Kävin torstaina (rv 39+0) myös viimeisessä neuvolassa ennen LA:ta. Seuraavalle neuvolakäynnille jos vielä ehdin, niin sitten kirjoitellaankin jo yliaikaisuuslähetettä. Näillä tämän hetken tuntemuksilla oon aika varma, että yli LA:n tämä menee mutta toisaalta toivon kuitenkin, että synnytys lähtisi spontaanisti käyntiin eikä tarvitsisi käynnistellä. Oli se viime kertainen käynnistys nimittäin semmoinen rytinällä ulos -kokemus ja kivut sen mukaiset, että mielellään vähän rauhallisemmin voisi synnytyssupistukset alkaa. Mutta taas, tämä on niitä asioita, joihin loppujen lopuksi ei paljon itse voi vaikuttaa, vaikka ehkä täytyy jossain vaiheessa ottaakin kaikki poppaskonstit käyttöön.

Neuvolan perusteella kaikki oli hyvin, mitä nyt omat kilot poksuu mutta vielä ihan hyvällä mallilla, viime raskauteen verrattavissa on nyt painonnousu eli en kyllä itse jaksa hirveästi stressata enää tässä vaiheessa. Muuten oli omat arvot ja mitat kunnossa.

Viikko sitten oli se viimeinen ylimääräinen ultrakin. Edelleen siellä oli se reisiluun mitta alakäyrillä, mutta niin kuin viimeksikin jo sanoin, niin sillehän ei voi kukaan yhtään mitään. Muuten kasvu oli kyllä hyvä ja tasainen. Tuon reisiluun mitan perusteella lääkäri sitten arvioi vauvan olevan vähän sirompi tapaus, noin esikoisen painoluokkaa siis tulisi olemaan, mutta en jaksa ite uskoa tähänkään vaan niin kuin lääkärikin totesi, niin tuo mitta laskee myös tuota painoarviota. Ite kun oon tämmönen tappi ja taitaa isukkikin olla perheensä miehistä lyhyimmästä päästä, niin ei taida tämäkään sitten kovin pitkä olla, ainakaan vielä tässä vaiheessa.

Nyt on ehtinyt vähän paneutua kodinkin laittoon. Hoitopöytä on kasattu ja makuuhuoneessa tehty monenlaisia nukkumisjärjestelyitä, pinnasänky kasattiin eilen ja vaatekaapissa alkaa olla iso pinkka minivaatetta jo odottelemassa. Sairaalakassiakin jo aloitin pakkaamaan. Muutenkin alkaa kaikki tarpeelliset hankinnat olla katsottuna (niitä nyt ei kolmannen lapsen kohdalla kovin paljon ole) eli eipä tässä kohta oikein muuta, kuin odotellaan vain pikkuista syntyväksi.

Kävipä niin tai näin, niin tässä kuussa joka tapauksessa vauva syntyy!

Rv. 35 ja vielä mennään

Jokunen siellä on jo varmaan ootellutkin näitä postauksia, mutta täytyy myöntää, että aika ja viitseliäisyys on ollut niin kortilla, että en vaan ole saanut aikaiseksi avata kirjoitusarkkuani. Jos ensimmäisessä ja toisessa raskaudessa tulikin seurattua jokaista oiretta ja liikettä, niin kyllä tämä kolmas raskaus on mennyt paljolti "siinä sivussa", omalla painollaan, eikä ole tullut samalla tavalla enää ihmeteltyä ja mietittyä raskauden kulkua, kuin aiemmin.

Jos nyt vähän pompataan ajassa taakse päin, ihan tuonne kesään saakka milloin kaikki sai alkunsa. Pakko myöntää, että vähän tämä tuli yllätyksenä siinä mielessä, että kaikki tapahtui niin nopeasti. Vaikka vähän olin kuulostellutkin, että jotain voisi tapahtua, niin silti meni itselläkin hetki uskoa, että tärpännyt oli. Olin kesätöissä ja itse asiassa töissä kaikista tarkkasilmäisimmät asiakkaat alkoivat huomauttelemaan jo ennen testin tekemistä, että olenkohan raskaana, kun olen lihonut ihan yhtäkkiä... Ja tämä oli se, mistä itsekin ensimmäisenä aloin aavistelemaan, turvotusta oli ja alavatsa ihan selkeästi ainakin omaan silmään pömpötti. Lisäksi tulivat oudot mielihalut ja ällötys joihinkin ruokiin ja hajuihin eli aika selvät merkit oli ilmassa.

Rv 7 

Ja kun ei kuukautisia kuulunut vaikka vähän aikaa odottelinkin, niin selvähän se oli ja raskaustestin tein lähinnä mielenrauhan vuoksi. Tokihan se oli myös uudelle isukille näytettävä todisteeksi, en tiiä tuliko vähän puun takaa kun en tainnut olla hirveästi maininnut, että näin voisi asiat olla. ;) Mutta positiivinen yllätys kuitenkin taisi olla, kun aamulla herättyään löysi testin pöydältä, vähän aikaa kesti ilmeisesti kuitenkin tajuta, mitä ne kaksi viivaa tikussa tarkoittavat. :)

Oltiin kyllä melko pitkään aivan hissun kissun asiasta, elokuisissa häissä tosin asian laita alkoi valjeta, kun join vain alkoholittomia juomia, mutta ei kovin moni kehdannut vielä kysellä mitään. S tosin aavisteli jotain, kun alkoi kovasti toivomaan pikkusiskoa ja kun vastattava oli, että voihan semmoinen olla tuloillaankin, niin ei tietenkään hän voinut olla asiasta mainitsematta tutuille. Vasta kun käytiin ensimmäisessä neuvolassa elokuun loppupuolella, niin mainittiin asiasta ensin tulevan isukin perheenjäsenille ja siitä sitten sana alkoi leviämään.

Melko äkkiähän tuo alkoi näkyä ja esim. koulukaveritkin olivat mietiskelleet, että liekköhän olen noin yhtäkkiä lihonut ilman mitään varsinaista syytä. ;) Noita kiloja muuten onkin taas tämän raskauden aikana tullut. Alkuraskaudessa tosiaan oli pakko syödä säännöllisesti jotain, ettei olisi tullut huonoa oloa, ja sen huonon olon vuoksi ei voinut eikä kyllä jaksanutkaan liikkua samaan tahtiin kuin aikaisemmin. Esimerkiksi juoksu jäi kokonaan pois, kun ei vaan pystynyt hölskymään. Myöhemminkään ei ole pystynyt liikkumaan samalla tavalla kuin aiemmin ja kyllä se ruokahalukin on kasvanut vaikka melko järkevästi koitan syödäkin. Sokeritesteissäkin kaikki arvot oli hyviä ja tasaisia koko mittauksen ajan.

Mitään muita tympeitä oireita ei onneksi ole ollut. Turvotuksia jonkin verran, varsinkin jos on töissä joutunut seisomaan pitkään tai kävelemään paljon ja jalat on illalla olleet sitten tosi kipeät, mutta seuraavaksi päiväksi onneksi helpottaneet. Liitoskipuja jonkin verran ja sekin on rajoittanut esim. salilla suoritettavia liikeratoja ja painonnostoa, mutta muuten on ihan hyvä olo ollut. Nyt tosin alkaa loppua kohti väsymys painaa enemmän ja tuntuu, ettei mitkään unet riitä vaan iltaa kohti mentäessä ei jaksaisi tehdä enää yhtään mitään.

Jonkun verran on pitänyt laukkoa ylimääräisissä ultrissa. Ensin lääkäri alkoi seuramaan pientä munaisten puolieroa, seuraavalla kerralla ero oli kaventunut, mutta sitten kohdun verenpaineet olivat koholla ja napanuora mahdollisesti kiersi jonkin matkaa istukan seinämän kautta ja sitä halusi jäädä seuraamaan. Nyt viime käynnillä näistä ei ollut näkyvissä oikeastaan mitään, eikä näkynyt sitäkään pientä kalkkikertymää, joka alku-ultrassa näkyi sydämessä. Tällä kertaa jäätiin kuitenkin seuraamaan, kun reisiluun mitta oli himpun alle 10 % kasvurajan edelliseen verrattuna... Mua itteeni on alkanut vaan tympäseen noissa käydä, kun mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole ja minkä noille tekee, vaikka jotain pientä siellä näkyisikin. Tuntuu vaan, että erikoislääkärit liian tarkkaan seuraa ja ite pitää järjestää kaikki aikataulut uusiksi, että pystyy irrottautumaan työharjottelusta kesken päivän noihin seurantakäynteihin...

Tänään siis viikot 34+3 ja vielä pötkylä majailee yksiössään. Oon kyllä luottavaisin mielin, ettei hetkeen ole ulos tulossa. LA on siis 8.3., kymppiviikolla, ja meillä olisi seuraavalla viikolla koulua... Vielä olen siinä toivossa, että voisin osallistua opetukseen tuolla viikolla, mutta eipä sitä etukäteen tiedä. Jos kalenterin kanssa olisi tämän asian kanssa kulkenut, niin olisihan tämän voinut ajoittaa pari kuukautta myöhemmäksi, että olisi saanut kevään kouluhommat pakettiin. Mutta eipä näitä asioita voi aina itse näin tarkasti ennustaa. Hyvissä voimin kuitenkin vielä tällä hetkellä mennään eteenpäin seuraavat max. 2 kuukautta!

Käynnistyksessä (41+5)

Täällä ollaan OYSissa! Heräsin aamulla jo neljän maissa vessaan, enkä tietenkään saanu enää unta. Vein Sn pyörällä puoli kasiksi hoitoon ja sitten isin kanssa treffattiin bussipysäkillä.

22.7.2015 rv 41+5

Aluksi otettiin pissanäyte ja verenpaineet muttasin itse. Molemmat hyviä.

Hoitajalle kerroin, että supistuksia ei juurikaan ole ollut - suunnilleen yksi illalla ja yksi aamulla, eikä kipeitä. Käyrille tuli muutama supistus, varsinkin sitten kun vähän piti stimuloida "näpläämällä". :D Samalla kyseli edellisen raskauden kulusta. Kuulemma hyvä mahdollisuus, että nyt piankin jotain tapahtuisi, edellinen raskaus kun puhkaistiin kalvoilla ja vauhditettiin oksitosiinilla ja alle 12h kesti sairaalaan tulosta, että lapsi jo syntyi. Imetyksestä oli muuten puhe, ja 5,5kk täysimetystä ja kaikkiaan 1v9-10kk oli kuulemma hyvä, että samalla lailla nytkin saa mennä! :)

Lääkäriä saatiin odotella pari tuntia. Kokoarvio n. 3,6 kg, ehkä vähän isompi. Lapsivettä on vielä jalkojen välissä. Sisätutkimuksessa sormelle auki, kohdunkaulaa vielä jäljellä. Esteitä etteikö vauva mahtuisi alateitse ei ole. Synnytys päätettiin käynnistää supistukset käynnistävillä pillereillä. Voi tapahtua jotain jo tänään tai sitten voi mennä parikin päivää. Jos ei aamulla ole synnytetty, katsotaan käynnistysmenetelmiä uudelleen.

Tässä vaiheessa mulla oli jo järjetön päänsärky. Siirrettiin toiselle osastolle ja pyynnöstä sain päänsärkylääkkeen. Ruoka-aika oli onneksi heti perään, ja nyt alkaa olla jo ihmisten kirjoissa, hetken aikaa.

Sydänkäyriä seurataan nyt. Muutama pieni supistus ollut lääkärin tutkimuksen jälkeen. Kohta saan lääkkeen, käyrää seurataan pari tuntia. Neljän tunnin päästä katsotaan sitten uudelleen, tarviiko lisää lääkettä, ja käyriä uudelleen.

Eli toivon mukaan tässä pian alkaa jotain tapahtumaan!!

Tällä viikolla tapahtuu!

Rv 41+3 eikä mitään vieläkään kuulu massusta! Sen sijaan OYSista viimein soiteltiin aikavarauksesta käynnistykseen. Keskiviikkoaamuna eli rv 41+5 klo 8.45 pitää olla sitten sairaalalla, mikäli nyt ei puolentoista vuorokauden sisään ala vauva itsestään tulla - näillä tuntemuksilla ei kyllä ole tulossa. Slla on sopivasti nyt tämä viikko hoitopaikka, eli taidetaan viedä aamulla S hoitoon ja mennään sitten sairaalaan. Sairaalakassi on sikäli pakattuna, että ainut mikä puuttuu on kamera, koska en löydä mistään akun laturia.

17.7. rv 41+0

Kysyin puhelimessa vähän mihin käytännössä pitää varautua. Eli sairaalaan mennään niiden tavaroiden kera, mitä nyt uskoo tarvitsevansa niin, että useampi päivä siellä vierähtäisi. Vaihtoehtoina on, että pääsee heti synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun ja tiputukseen. Tai sitten riippuen kohdunsuun tilanteesta, eli jos on vähän auki, niin sinne voidaan asentaa ballonki, jolloin voi vielä olla mahdollista, että joutuu kotiin odottelemaan. Mutta tämän lääkäri katsoo tilanteen ja voinnin mukaan ja ylipäänsä niin, että voiko sitä sinne asentaa.

Ennen käynnistystä katsotaan vielä rutiinihommat eli pissa ja verenpaineet, sekä ollaan 20-25 minuuttia sydänkäyrillä. Lisäksi ultrataan ja katsotaan tuo kohdunsuun tilanne ja yleinen vointi.

Menin tietenkin googlettamaan ja lukemaan kokemuksia synnytyksen käynnistyksestä, lopputulemana se, että kyllä se alkaa vähän hirvittämään. Tarinoiden mukaan sattuu ja asiat saattaa edetä hyvinkin nopeasti - tai sitten ei etene ollenkaan ja kotona saattaa joutua istumaan vielä monta päivää!

Onko siellä lukijoissa ketään, joilla synnytys olisi jouduttu käynnistämään? Kertokaahan kokemuksia ja/tai laittakaa linkkiä blogeihinne, jos asiaa olette enemmänkin avanneet. :)

12. raskausneuvola (40+4)

Täällähän minä! Kyllä vain, täällä ollaan edelleenkin yhtenä kappaleena! Terkkakin kun kysyi (ja viime päivinä kyselyitä on tullut muiltakin), niin ihan hyvältä tuntuu, vielä ei mitään tapahdu. Sunnuntaina aamuyöstä heräsin ja pikkusen siinä alkoi jomotusta tuntumaan hereillä ollessa, mutta kun nousin ylös, niin sen jälkeen ei ole ollut mitään. Edelleen on liitoskipuja ja terkka arveli, että vauvan pää siellä alkaa olla niin alhaalla jo, ja paikat joustaa, että se on ihan normaalia. Turvotusta on edelleen, jos mahdollista niin tuo sormus on entistä tiukemmin sormessa kiinni. Siinä puheltiin, että jos ei muuta ilmene tänään, niin tämä on viimeinen neuvola ja laitetaan lähetettä ensi viikolle käynnistykseen. Jos olisi vanhan LA:n mukaan tämä raskaus, eli 3.7., niin sehän alkaisi olla jo nyt sillä mallilla, että käynnistykseen menisi! Mutta uusi LA oli siis 10.7. eli sillä edetään.

Rv 40+0 10.07.

Verenpaineet oli hyvät 120/76 p. 74 (115/73 p. 76), pissa puhdas (puhdas), painoa tällä kertaa -400 g (+1,7 kg) eli siinä se nyt heiluu ees taas. Vauva liikkuu hyvin, sanoinkin, että tuntuu yrittävän tulla vatsasta läpi - tila loppuu kesken. Tunnustellessa vauvan peppu on ylhäällä ja jalat nyt taas oikealla puolella - hyvin se tuolla massussa on pyörähdellytkin. Terkka sanoi vauvan tuntuvan sirolta, ehkä noin 3,5 kg - eikä missään nimessä tulisi olemaan yli 4 kg vaikka nyt yli LA:n meneekin (painoarviohan oli pari viikkoa sitten 3,6-3,8 kg). Pää oli kuulemma hyvin kiinni >jossakin, tähän joku hieno tieteellinen nimi<. Sf-mitta oli 34 (33), nyt terkka tosin mittasi tuon jotenkin vinossa vauvan pyllyn yläpuolelta. Sydänäänissä vaihtelua oli 13-150 välillä ja hyvä rytmi kuulemma oli, siihen ei nyt kirjattukaan muuta kuin +.

Terkka nyt sitten laittoi lähetteen käynnistykseen, joka olisi rv 41+5 eli ensi viikon keskiviikkona. Siihen nyt on kuitenkin se viikko vielä aikaa, eli ihan hyvin voi vielä käynnistyä itsekseenkin. Toki toivon, että tämä nyt luontaisesti lähtisi etenemään, vaikka olisihan se käynnistäminenkin kokemus sinänsä. Tässä nyt on kuitenkin ollut monenlaista pientä puuhastelua ja projektia, että sinänsä nämä muutamat lisäpäivät ei ole mitään haitanneet ja edelleen tuntuu vähän oudolta, että kohta on taas pikkuvauva sylissä. :)

Rv 40+4 14.7.

11. raskausneuvola (39+4)

Vielä ollaan siis yhtenä kappaleena, vaikka LA on jo huomenna!! Tiistaina neuvolassa oli taas uusi terkka vastassa eli samoja asioita piti vähän kerrata. Olotiloihin sen verran tuli uutta, että nyt on alkanu liitoskivut vaivaamaan. Oon tässä joinakin päivinä käynyt kävelemässä, lauantaina peräti kaksi kauppareissua ja leikkipuistoon ja melko tuskallista oli illemmalla ja yöllä. Huolenaiheita nyt ei ole edelleenkään sen kummempia, sanoin vaan että kyllähän se mietityttää miten aika riittää kahden pienen lapsen hoitoon, mutta onneksi tuo isi on vielä kuukauden verran kotosalla, että sen puolesta apua ainakin on saatavissa. Synnytyksestäkin kyseli ja sanoin, että totta kai toivon, että kaikki menis hyvin mutta että eipä sitä ikinä tiedä niin en etukäteen jaksa asiaa stressailla. Ei tiedetä vielä, pääseekö tuo isukki synnytykseen mukaan, riippuu siitä milloin synnytys käynnistyy ja onko ketään saatavilla Saa katsomaan siihen aikaan (plus että minun kai pitää taksilla mennä sairaalaan ja tuleeko isi Sn kanssa sitten bussilla katsomaan?).

Kuva: Let's Foto 1.7. rv 38+5

Turvotusta taas mietittiin onko, ei ole enää niinkään öisin puutunut kädet, mutta jalat on melko pökkelönä - päädyttiin siihen että sekä että. (Mutta kotonapa hoksasin, että minun sormus, joka siis on minulle liian iso niin, että ei tarvi kuin kättä heilauttaa, niin sormus lentää kaaressa - vaan nytpä se ei liiku sormessa mihinkään!) Verenpaineet hyvät 115/73 p. 77 (120/79). Painoa sitten punnittiin taas eri puntarilla eli joku pieni heitto siinä saattaa olla edelliseen, mutta sen perustella painomuutos +1,7 kg (+400g) eli voipi sitä turvotusta hyvinkin olla. Terkkari sanoi, että lähtöpainoon sitä on tullut reippaasti (nyt lähentelee jo +25 kg ennen raskautta!) ja kysyi, miten edellisessä raskaudessa oli. Sieltähän mulla tuli se noin +13 kg, puolet jäi jo laitokselle ja imetin, ja lopputuloksenahan pääsin nopeasti kiloista eroon. Niinpä terkkari sitten lohdutteli, että hyvinkin saattaa nopeasti lähteä nyttenkin eikä ollut sen enempää huolissaan tuosta painonnoususta.

Tunnustellessa vauvan pää mahtui vielä hyvin liikkumaan, eli ei ole laskeutunut ja tämäkin terkka sanoi, että hyvin saattaa vasta ihan lopussakin laskeutua. Sf-mitaksi saatiin 33 (35) eli kuitenkin näyttäisi siltä, että alaspäin on tulossa. Vauva oli selkänsä ympäri pyörähtänyt nyt niin, että jalat on vasemmalla alhaalla ja peppu oikealla ylhäällä, onkin välillä melkoinen myllerrys käynyt että enpä ihmetellyt ollenkaan (yleensä siis potkut on tuntuneet tuonne oikealle puolelle).

Olotilojen puolesta ei siis vielä olla hetkeen synnyttämässä, ja vielä varattiin viimeinen neuvolakäynti ensi viikolle. Jos senkin jälkeen ei mitään ala kuulumaan, niin sitten tuleekin yliaikaiskontrolli, mutta toivotaan nyt, että ensi viikkoon mennessä jotain alkaisi tapahtua.

10. raskausneuvola (38+4)

Taas meni viikko, alkaa vähiin tosin käymään mutta vielä ollaan yhtenä kappaleena siis. Neuvolassa vastaan otti sama terkka kuin viimeksikkin, sijaisia siis on näemmä töissä tuuraamassa muita. Kuulumisissa otettiin taas puheeksi nukkuminen ja turvotus. Turvotusta nyt ei enää hirveästi ole, ainakaan käsissä ei enää ole tuntunut sitä puutumista juuri lainkaan. Nukkuminen on vaihtelevaa, eräskin aamu nukuttiin Sn kanssa puoli yhteentoista saakka, sitten on öitä että valvon esim. klo 2-4 kun en saa unen päästä kiinni, tai saatan herätä jo klo 6 eikä unta enää saa. Kyseli supisteluista, kerroin, että lauantai-iltana tuntui yksi kipeämpi supistus, sunnuntaina tuli pari veritippaa, eilen illalla tuntui selän puolella. Tuo veritippojen tulo saattaa aivan hyvin liittyä esim. kohdunkaulan kypsymiseen tai limatulpan irtoamiseen (sitä tässä vähän toivoinkin). Eli kuitenkin tässä eteenpäin ollaan menossa koko ajan, vaikkei mitään suurempaa vielä tapahdukkaan.

Verenpaineet oli ok, 120/79 (113/77), painoa oli tullut lisää +400g/vk, mikä tässä vaiheessa on kuulemma hyvä (vauvahan tosiaan kasvaa sen parisensataa grammaa per viikko loppuvaiheessa). Sf-mitta oli 35 (34,5) eli kuulemma tasaisesti kasvaa.Terkka tunnusteli, ja kurkattiin ultramonitorillakin sisään, että vauva oli vielä aika ylhäällä, mutta ei ole kääntynyt, vaan edelleen on pää alaspäin tulossa. Syke oli 140 (145), vaihteluväli oli kuulemma hyvä 135-150, Tuosta laskeutumisesta terkka sitten kysyi, muistanko missä vaiheessa olisi edellisessä raskaudessa laskeutunut, ja arvelin, että aika loppuvaiheessa olisi ollut (en itse asiassa muista ollenkaan, että oliko vikassa neuvolassa vielä laskeutunutkaan). Kuulemma ihan normaalia, että voi laskeutua jo viikkoja ennen tai sitten ihan vasta supisteluvaiheessa.

Varattiin uusi aika taas viikon päähän. Näillä oloilla voi olla, että hyvinkin ehdin ainakin siellä vielä käymään.

9. raskausneuvola + Kokoarvio (37+4)

Taas viikko viimeisestä käynnistä, nyt oli tosiaan vuorossa se kokoarvio. Eri hoitaja (lääkäri?) vastassa, samat peruskysymykset. Kerroin, että turvotus on vähän helpottanut, että ei enää öisin kädet oo puutuneet (ja pitikin sanoa, kun heti seuraavana yönä oli taas puutumista tunnettavissa), mutta jaloissa vielä tuntuu. Turvotukseen näköjään kirjattiin N+ (+). Nukkumisesta kyseli, kerroin että nukun hyvin sitten kunhan saa vain oikean asennon löydettyä. (No, siltikin tämän tästä menee kyllä yöllä niin, että herään jossain vaiheessa esim. jos S juoksee viereen, enkä saakkaan ihan heti unta. Massu painaa ku kivi ja kääntyminen vihloo).

19.6. rv 37+1

Verenpaineet hyvät 113/77 (pulssia ei näemmä kirjattu ollenkaan, eikä maininnutkaan - kait se siellä silti oli) (119/74, p. 68). Paino oli tällä kertaa laskenut -200g/vk (+1500g/vk), todettiin tämän johtuvan turvotuksen vähenemisestä. Sitten mentiinkin jo katsomaan, miltä massussa näytti. Tällä kertaa myös kehotettiin olemaan niin paljon pystyssä kun vain voi, ettei sen tajun tarvitse sentään lähteä. Sf-mitaksi tuli 34.5 (35) - mittaajahan oli eri, mutta voinee merkitä että alas päin on vauvalla matka.

Sitten katsottiin monitorilta kokoja, pään mitta ristiin ja reisiluun mitta, joka on kuulemma oikeastaan se, minkä perusteella sitä kokoa voidaan tässä vaiheessa arvioida. Olikohan vielä joku neljäs mittauskin? Joka tapauksessa, luvut oli luonnollisesti kaikki vähän erilaisia, mutta koon puolesta silti näyttäisi vastaavan jopa muutamia päiviä vähemmän. Hieman pulskemmalta vaan vaikutti. Käyriltä kun katsottiin, sf-mitta hieman tippui keski- ja yläkäyrän väliin, ja niin tuli tuolle kokoarviollekkin käymään. Paino oli tällä hetkellä 3222 g, ja siitä jos vielä LA:han mennessä sen puolisen kiloa tulee painoa lisää, tulisi paino olemaan noin 3,6-3,8 kiloa, käyrän mukaan 3700 g. Niin ja näkyihän siellä ne kiveksetkin selvästi, niin että itsekin ne erotin, eli kyllä se varma poika on. Sykkeet vaihteli 143-150 välillä, kuulemma hyvä vaihteluväli. Lapsivettä normaali määrä. Vauvan pää oli alhaalla, jalat oli nyt tuolla vasemmalla alakulmassa - en itse oikein nyt hahmota, että missä sykkyrässä se siellä nyt sitten on. Liikkuu kuitenkin paljon möyrimällä, ei enää edes mitään selviä potkuja vaan koko maha kyllä heiluu, kun siellä liikkeellä on.

Luotettavuus kuulemma on niin, että 10 % heitto on tavallinen ja OYSissa kuulemma puhutaan, että jopa 20 %, joka terkkarin mukaan kuitenkin olisi jo melko suuri heitto. Joka tapauksessa, ihan "normaalin" kokoiselta tuo vaikuttaisi. Ihan samaa luokkaa, mitä itsekin ajattelin - alle 4 kilon mutta yli 3,5 kiloa itse odotinkin, poika kun on (S oli 3,3 kg).
'
Vielä ei oo tuntemuksia, että tuolta oisi ihan äkkiä tulossa. Pientä kipuilua ja supistelua ehkä kerran päivässä, joka tässä vaiheessa onkin jo hyvä olla. Ei kuitenkaan mitään ennakoivaa, eli eiköhän tässä olla yhtenä kappaleena vielä tovi.

8. raskausneuvola + lääkäri (36+4)

Viikot vierii ja nyt oli vuorossa loppuraskauden neuvolalääkäri. Ensin rutiinisti neuvolatarkastus, jossa toki taas kyseltiin vointia. Valittelin edelleen puutuvista käsistä (eräskin yö kokonaan lähti tunto sormista, ja autolla ajaessa alkaa käsiä heti tikuttaa) & jaloista (aamulla sängystä nouseminen käy jo melkein kipeää kun ei veri kierrä yhtään) yöaikaan ja terkkakin totesi varmasti johtuvan turvotuksesta, lisäksi väsymyksestä, joka saattoi johtua viikonloppuna vietetyistä synttäreistä.

12.6.2015 rv 36+1

Verenpaineet olivat edelleen hyvät 119/74 p. 68 (119/78 p. 81), painoa oli tullut lisää 1500 g /viikko (!!), mutta totesin taas, että ne oli ne synttärit... Terkka sanoi, että se kyllä äkkiä näkyy, mutta että varmasti voi osan laittaa turvotuksen piikkiin ja neuvolakorttiinkin kirjattiin jo turvotuksen kohdalle +. Vauvan liikkeisiin samoin +, aijemmin on kyllä merkannut ++ että en tiiä miksi vaan yhdellä plussalla laitettiin, kun möngersi masussa just samaan aikaan. :) Hemoglobiini otettiin vielä varalta, kerroin etten ollut muistanut rautatabletteja moneen päivään ensin ottaa ja sitten kun alko tuntua, että väsyttää, oon taas muutamana päivänä niitä syönyt. Hemoglobiini oli kuitenkin 133 (125) eli saan kuulemma jo lopettaa raudan syömisen. Täyttelin vielä jonkun lapun osallistumisesta johonkin raskaudenaikaisen streptokokin tutkimusryhmään, eli minulta vielä sairaalassa synnytyksen yhteydessä otetaan yksi näyte. Tavoitteena tutkia, olisiko tämä näyte tarpeeksi luotettava yksinään.

Lääkärin kanssa valittelin samat turvotukset ja närästykset. Katsottiin ensin sf-mittaa, joka oli ensi mittauksella vissiin 33, vauvan justiinsa samalla myllätessä edes takas. Sitten viime kerrasta viisastuneena sain pötkötellä kylkiasennossa kun sydänääniä kuunneltiin, siellä ne oli 130 molemmin puolin. Se streptokokkinäyte otettiin ja tutkittiin mikä on tilanne, epäkypsä eli ei ainakaan ihan heti ole tulossa ulos. Sitten kun lääkäri laittoi sf-mittaa koneelle, niin se olikin pienempi kuin viime kerralla eli tarkastettiin uudelleen. Nyt siitä saatiin 35 eli yläkäyrälle asettui jälleen.

Semmosia kuulumisia tällä kertaa, viikon päästä on se kokoarvio eli sitten taas neuvolakuulumisia!

7. raskausneuvola (35+4)

Nyt pompsahti sitten viimeinen kuukausi käyntiin! Ja juuri siinä kynnyksellä (9.6.) oli taas raskausneuvola, nyt loppuraskaudessa käyntejä onkin tiheämpään. Vastassa oli oman terkkarin sijainen, joka tietysti aluksi kyseli, että miten olen voinut. Vastasin, että tälle aamulle olin herännyt klo 4, ensin lapsen vuoksi mutta sitten en enää saanut unta, koska kädet oli niin puutuneet. Yritin nukkua, mutta ei onnistunut, auttoi vasta kun nousi kunnolla ylös. Ihan tyypillinen loppuraskauden oire (aamulla googlettelinkin ja johtuu tosiaan rannekanavan ahtaudesta, kun turvottaa niin verenkierto käsiin estyy), myöskin jaloissa näkyy olevan hieman turvotusta.

6.6. rv 34+1

Vauva liikkuu hyvin, en ole mitenkään kellontarkasti seurannut, mutta kuulemma nyt etenkin loppuraskaudessa jos tuntuu, että siellä ei ole vähään aikaan liikettä ollut, niin kannattaa pysähtyä ja miettiä niitä liikkeitä. Juteltiin myös siitä, kuinka tuo sf-mitta on ollut iso ja mitä mietteitä se minussa herättää. Kerroin toivovani, että se nyt vaan johtuu siitä, että vauva ensiksikin on poika ja sitten jos se vaan olis sellasessa asennossa, että maha on isompi, että en ole kovin huolissani sen koon puolesta vielä tässä vaiheessa.

6.6. rv 34+1

Pissa puhdas (puhdas), verenpaineet edelleen hyvät 119/78 p. 81 (117/72 p. 79). Olen nyt toista viikkoa syönyt rautatabletteja 1 x pv, eli mitattiin hemoglobiini ja se olikin noussut hyvin, 125 (105). Saa kuulemma vähentää, että ottaa esim. yhden tabletin joka toinen päivä - kerralla ei kannata vähentää, ettei se taas humpsahda alas. Paino jatkaa kasvuaan maltillisesti, +460g/viikko (ja toivon, että se nyt viimeistään pysähtyis, ettei tarvi alkaa katella vielä uusia kymmenlukuja puntarissa...). Sitten mitattiin se sf-mitta, ja huolimatta eri mittaajasta se oli 34 (33) eli edelleen jatkaa kasvuaan yläkäyrällä. Pää oli alaspäin, mutta vielä aika ylhäällä, missä se sai tässä vaiheessa kuulemma vielä ollakkin. Sitten kuunneltiin vauvan sydänääniä, siinä selälläni maatessani oli jo vähän hankalaa olla, ja toivoin, että äkkiä saatais ne mitattua. Hetken päästä löytyi oikeat äänet ja niitä siinä kuunnellessa alko kyllä jo oikeasti olla hankalaa maata selällään... Lopulta oli pakko nousta ylös ja siinä vaiheessa terkkarikin jo kysyi, että tuliko huono olo, ja laittoi makaamaan kyljelleen. Kieltämättä näkökenttä alko olla jo melko sumea, ja suhisi jo korvissa siihen malliin, että oli kyllä sekunneista kiinni, ettei taju lähtenyt. Vähän aikaa sai pötkötellä siinä, että pystyi nousemaan ylös. Pulssi oli hyvä 140 (135).

Lopuksi kun olin jo toennut, terkkari vielä kysyi, mitä mietteitä oli, oliko jäänyt edellisestä synnytyksestä mitään mielen päälle. Kerroin, että kaikki oli mennyt hyvin, aamulla menin osastolle ja illalla synnytin, kaikki meni hyvin, mutta jouduttiin laittamaan oksitosiinia vauhdittamaan, niin nyt toivoisin, että sitä ei tarvitsisi. Teki supistukset niin kipeiksi. Mutta että eipä sitä etukäteen ikinä tiedä, mitä tapahtuu.

Viikon päästä on lääkärintarkastus, ja kahden viikon päähän sain ajan kokoarviointiin, jossa samalla sitten katsotaan myös muut neuvolakäynnille tyypilliset jutut.

6. raskausneuvola (rv 33+3)

Vastahan sitä päivitti viime neuvolakuulumiset ja taas olisi uutta! LA:aan on enää noin seitsemän kuusi viikkoa eli kohta alkaa loppusuora - näin nopeaa jos aika menee niin se menee hujauksessa (vaikka viimeisimmillään taitaa odottavan aika olla pitkä!).

17.5. rv +2 (rv 32+2)

Neuvolaan menin töistä suoraan vartin myöhässä, onneksi sain välitettyä viestin että olen tulossa. (Kumma kun ei nykyaikana saa ketään suoraan puhelinsoitolla kiinni vaan aina pitää soittaa jonnekkin keskitettyyn ajanvaraukseen...) Mutta tiesi terkkari siis odotella. Hämmästeli että hyvin olen töissä jaksanut ja eikö ne miehet siellä työpaikalla kummastele. Kyllähän ne, kun moni nainen raskaana ei kuulemma pysty mitään tekemään ja minua saa toppuutella, etten kantele mitään raskaita juttuja.. :} Jalat mulla nykyisin väsyy (ja turpoaa) melko äkkiä eli ei sinänaä haittaa että äitiysloma alkaa jo ensi viikolla (kotona silti remppahommat odottaa!).

Verenpaineet oli hyvät 117/72 p. 79 (112/664 p. 77). Painoa ei tällä kertaa ollut kertynyt kuin +325g/viikko eli nyt ekasta neuvolasta yhteensä noin 15 kg - terkkari sanoi sen olevan ihan hyvä keskiverto suomalaisnaisen painonnousu. (Oon siis jotain tehnyt viime aikoina oikein, vaikka liikkumaan en oo ehtinyt ja syömisetki välillä mitä sattuu - mutta ainakaan tuonne pötsiin ei kyllä enää mahdu kovin paljon ruokaa kerralla kun ylimäärästä tilaa alkaa olla melko vähän). '

Kuunneltiin sitten vauvelin sydänääniä, terkkari kyseli missä potkut tuntuu ja tuolla ne edelleen oikeassa yläkulmassa suurimmaksi osaksi on. Hän sanoikin vauvan vaikuttavan viihtyvän enemmän oikealla puolella. Pää oli alhaalla ja vielä ihan "irrallaan" eli ei kuulostaisi ainakaan vähään aikaan olevan ulos tulossa.Vauvan sykkeet oli 135 , sf-mitaksi 33 eli tasaisesti jatkaa kasvua yläkäyrällä. Kuulemma jos ens kerralla edelleen mitta kasvaa samalla lailla, niin voi tulla lähete kokoarviointiin - vaikka terkkari itsekin epäili että suuri mitta saattaa aivan hyvin johtua pelkästään vauvan asennostakin. Verrattiin tätä mittaa edelliseen raskauteen, siellä on melko tasaisesti ollut keskikäyrällä ja S oli syntyessään sen 3310 g (mutta edelleen, pojat nyt yleensäkin on isompia eli en nyt itse vielä ole kovin huolissani).

Muistettiin vielä mitata hemoglobiini kun viime kerrasta on 10 viikkoa jo aikaa - olin melkein varma että ei se siitä (123) olisi kummemmaksi muuttunut. Mutta sepä olikin humpsahtanut 105:een, ja sainkin neuvolasta päästyä heti mennä apteekkiin ostamaan rautatabletteja. Terkkari kysyi että enkö ole mitään huomannut - olenhan minä itse kullekkin valittanut, miten väsyttää, vaan luulin että se johtuu ihan vaan tässä vaiheessa töiden teosta + nukkuminen jo tuon painavan vatsan kanssa on hankalaa(+ tukkoinen nenä ja vieressä levottomasti nukkuva taapero), että ihan olin siinä uskossa, että se on aivan normaalia.

Varattiin seuraavaa neuvolakäyntiä muutaman viikon päähän ja lääkäriä siitä viikon päähän, siinä vaiheessa olisi jo 37 viikkoa täynnä. Ei kuulemma tarvitsisi vielä vauvan kuitenkaan syntyä. :)

5. raskausneuvola (29+3)

Aika menee niin ettei pysy mukana, enää vajaat 10 viikkoa odotusta jäljellä! Neuvola taas kuukauden loppupuolella, kateltiin aluksi mitä siellä sokerirasituksessa kuun alussa oli. Arvot oli siis 4,8; 5,6; 5,8 eli tosi hyvät. Sain myös Ipana-palveluun tunnukset eli sinne pitäis täytellä ennen seuraavaa käyntiä perustietoja ja esim. toiveita synnytykseen liittyen, ja muistaakseni myös kysytään vauvan nimeä, josta mulla ei ole vielä hyvä kun ideoitakaan! Muistutteli myös täyttämään äippälomahakemukset (2kk ennen LA:ta) ja sen teinkin tuossa juuri, äippäloma alkaisi siis 4.6. eli reipas kuukausi saa vielä olla työelämässä kiinni (ja ihan OT eli oon sitten nykyään meidän perheen ainoa työntekijä kun isukki jättäytyi fiksusti töistä pois...).

Pissa oli puhdas. Verenpaineet oli alhaiset 112/64 p. 77, mitä terkka ihmetteli työpäivän jälkeen (rentouttava työ vissiin?). Painoa oli taas kertynyt kolmisen kiloa mutta tällä kertaa maltillisemmin +573 g/vk (pitää siis jatkaa samaa linjaa eli viikonloppuihin sisältyy jatkossakin tunnin kävelylenkkejä). Sf-mitta oli 29 cm ja tiputtiin tasan yläkäyrälle. Sykkeet löytyi taas pienen jahtv
aamisen jälkeen ja oli oikein komiat poikasykkeet, 140. Vauvan pää oli alhaalla eli jospa hän ei nyt enää kovin kääntyilisi. Liikkeitä tuntuu runsaasti, melkoinen venyttelijä kyseessä ja tietty rytmikin on jo olemassa.

24+4 rv 29+1

Kaikki siis erinomaisesti. Jos jotain "oireita" nyt kuitenkin listaisi, niin mm. nukkumaan meno alkaa olla tukalaa, maha painaa ku kivi keuhkoja ja hankala löytää hyvää kylkiasentoakaan. Myös hikoiluttaa selvästi enemmän, ja toisinaan tuntuu, ettei jaloissa veri kierrä. Hyvin tyypillisiä tämän vaiheen juttuja siis!