Koko päivä Nallikarissa

Säätietojen mukaan eilinen oli vuoden kuumin päivä ja sen kunniaksi keksin, että mennään koko päiväksi rannalle. Sunnuntaina kävin Sn kanssa uimassa ja lupasin, että ensi kerralla pakataan eväät mukaan ja ollaan vaikka koko päivä. No ihan näin kirjaimellisesti en tällöin asiaa ajatellut, mutta kuuman päivän kunniaksi ajattelin, että lähdetään heti aamusta liikkeelle ja tullaan pois kun tullaan.

Startattiin kotoa klo 11 ja oltiin perillä puoli kahdentoista jälkeen ja väkeä oli jo kuin pipoa. Enpä ihmettele, nyt taitaa vielä suurella osalla olla kesälomat ja kuulluista kielistä päätellen aika moni turistikin on ottanut kohteeksi tämän "pohjoisen rivieran".

Viimeksi S halusi poislähtiessä myös Nallikarin leikkipuistoon, niin nyt sitten mentiin leikkipuistoon ensin leikkimään.

Jopa tunnin verran jaksoivat lapset leikkiä leikkipuistossa, ennen kuin S halusi mennä uimaan. Sen sijaan piti kuitenkin ensin pysähtyä kiipeilemään. Sunnuntaina S oppi myös tämän taidon, menemään tuossa hämähäkkiverkossa niin kuin "Spidergirl" ikään. Tai ehkä ennemminkin mieleen tuli rimpuilevat apinat menoa katsellessa. Joka tapauksessa, hän innostui tästä hommasta ja rohkaistui, kun huomasi osaavansa mennä itse. Muutamassa kohtaa sain aikaisemmin auttaa, mutta nyt riitti, että neuvoin vaan menemään toista, helpompaa reittiä pitkin, ja vieressä sanomalla, että pitää koko ajan käsillä kiinni ja laittaa jalan seuraavaan köyteen.

Päästiin lopulta myös uimaan. Tai no, uimaan ja uimaan, kun molempien mielestä vesi oli liian kylmää! Ja minä mielessäni ajattelin, että se ei kyllä enää tämän lämpimämmäksi muutu. R kävi varpaitaan kastelemassa vedessä, mutta ei halunnut mennä yhtään syvemmälle. Samoin S kävi vaan nilkkojaan kastelemassa. (Itse asiassa epäilen, että hän olisi kaivannut uintiseuraa. Heti tullessa vedessä olikin samanikäinen tyttö, jonka kanssa S menikin veteen, mutta sitten tyttö lopettikin jo uimisen ja S näytti yhtä aikaa kyllästyvän...) Kohta S ilmoitti, että oli nälkä eli mukaan otetut eväät tuli tarpeeseen. No ei ihan onnistunut sekään, R pyöritti omat leivät ja viinirypäleet heti hiekassa.

Pian eväiden syönnin jälkeen sopivasti S halusikin vessaan eli sain hyvän syyn pakata kamppeet mukaan ja lähdettiin viereiseen ravintolaan vähäksi aikaa istumaan. S on tainnut nyt ehdollistua siihen, että aina Edenissä/Nallikarissa käydessämme syödään ranskanperunoita, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Niinpä tilasin lapsille ranskikset ja itselleni jääkahvia - ulkomaanfiiliksissä kun oltiin! S halusi myös maistaa äitin kahvia (ja kotona sanoi, että oli hyvää vaDELMAkahvia - VANILJAkahvia, piti korjata). Ei sujunut tämäkään ihan rauhallisissa merkeissä, S kiinnostui vieressä olevista Zorb-palloista tai ennemminkin siihen käytettävästä "uima-altaasta" ja kielloistani huolimatta tämän oli pakko päästä pomppimaan sen reunan päälle, että pääsisikö hyppäämään altaaseen... Aikani seurasin, mitä hän keksii ja keksihän hän, erään tiilen päältä sai jalan juuri sen verran lopulta ylös, että pääsi istumaan reunan päälle. Tässä vaiheessa olin jo pakannut tavarat ja lähdössä pois, kun piti sitten käydä hakemassa tyttö kädestä pitäen takaisin. Vielä hän sentään uskoi ja söi pari ranskista.

Näin. että R alkoi osoittaa väsymisen merkkejä, ja taka-ajatuksena hänen nukahtaminen ehdotin, että lähdetään vähän kävelylle ja käydään majakassa. Nyt seuraa häpeällinen tunnustus - enpä ole ennen tässä majakassa käynytkään! Niin lähellä, mutta liian kaukana... S innostui kiipeämään portaat heti ylös ja samoin R ilahtui, kun pääsi vähän liikkumaan hänkin kärryssä istuskelun sijaan. Majakkakahvilasta ostettiin vielä jälkkäriksi jätskit, molemmille omat. Hetken päästä kun kurkkasin, mitä R puuhaa, oli jäätelö puristeltu käsiin ja sitä oli joka puolella... S reippaana tyttönä haki kahvilasta paperia niin saatiin tämäkin sotku selvitettyä. (Kaikenlaista sitä sattuu ja tapahtuu!)

Jätskit syötyään lähdettiin takaisin päin, S oli taas innokas uimaan. Pari minuuttia myöhemmin R sippasikin unten maille. S halusi ensin vähän käydä kiipeilemässä, mutta kun R vielä nukkui sikeästi, ehdotin, jos S tulisi uimaan kun äitikin tulee, ja tällä kertaa hänkin uskalsi kunnolla veteen. Käveltiin niin syvälle, kuin Slla vaan riitti jalat pohjaan ja uitiin siitä useamman kerran rantaan päin. Sittenpä näinkin jo, kun Rn jalat pilkisti rattaista ulos ja lähemmäksi päästyä, siellä hän jo heilutteli varpaitaan. S meinasi saada itkukohtauksen kun sitten sanoin, että hän voi nyt yksin uida - ei, kun hän halusi "syvälle". R sen verran virkosi, että laitettiin hällekkin uimapuku takaisin päälle, ja uimarenkaan kanssa käveltiin sitten koko poppoolla sinne "syvälle". R oli hetken hiljaista poikaa, mutta kun tottui veteen, alkoi hänkin pärskimään ja tykkäsi uida nyt. Vähän aikaa uitiin ja mentiin vielä rantaveteen, jossa lapset alkoi vielä hiekkalinnoja rakentelemaan.

Alkoi nyt Slla selvästi väsy iskemään, koska seuraavaksi hän keksi alkaa nakkelemaan hiekkaa ja juoksi kiellettäessä karkuun. Oli siis ihan selvästi aika lähteä pois. Ei onneksi hirveästi tarvinnut nyt houkutella, koska tämäkin tehtiin kiipeilytelineen kautta. Saipa samalla odotellessa kuivateltua itsensä ja uikkarit. Sen jälkeen taas hyvä siirtymä oli lähteä käymään Edenissä sisällä vessassa. Mulla oli puhelimesta akku loppunut (valittelinkin jo aijemmin puhelimen akun kestävyyttä ja uusi puhelin odottelikin jo mutta ilman suojakuoria kotona) ja ajantaju oli kadonnut ihan kokonaan. Slla oli nälkäkin, mutta kun sisällä näin kellon olevan jo kuusi(!), lupasin kaupasta käydä ostamassa hälle ranskiksia ja niin päästiin ilman yhtään vastaprotestia lähtemään autolle ja kotiin.

Pitkä päivä siis takana, Shan nukahti saman tien autoon ja hyvin näytti maistuvan molemmille myös yöunet! Toivon vielä helteiden jatkuvan, ehkä joku vastaava lomapäivä vielä odottaa meitä.

Päivä maalla

Some on nykyään kätevä ehdottelemaan erilaisia lähellä sijaitsevia tapahtumia, tai joihin joku tuttu on menossa. Niinpä huomasin Facebookista kiinnostavan viikonlopputapahtuman. Sortolan maatila Ylikiimingissä järjestäisi Päivä maalla -viikonlopun. Siitä huolimatta, että tapahtuma järjestetään jo kuudennetta kertaa, en ole siitä aikaisemmin kuullutkaan. Säätiedotus taas lupaili lauantaille hellettä ja sunnuntaille sadetta, joten selvää oli, kumpana päivänä retkeiltäisiin. Suurempia kesälomasuunnitelmia kun ei ole, niin tämmöiset lähiseudun tapahtumat on hyvä tapa viettää vähän minilomaa.

Matkaa meiltäkin tuli autolla ajellen kaikkinensa vajaa 50 km ja kolme varttia - sopiva päiväreissun matka. Lähdettiin liikkelle puolenpäivän maissa, eli vähän ennen yhtä oltiin maatilalla paikalla. Väkeä oli tullut varmaan ympäri Oulua, ja tapahtuma oli niin suosittu, että kaikki läheiset paikat ja pellot oli käytössä parkkitilaksi. Myöhemmin tapahtuman järjestäjä arvioi, että tänään oli paikalle tullut 500 autoa!

Maatilalla lapset sai tutustua maatilan koneeseen, ja esillä oli varmaankin kymmenkunta erilaista ja -kokoista traktoria sekä muuta maataloustöihin liittyvää konetta (joiden nimeä en edes yritä tässä arvailla). Lisäksi paikalla oli paikkakunnan palokunnan kalustoa "tulipalokiireen" niin puuttuessa. Lapset olisi niihinkin päässyt tutustumaan ja istumaan, mutta S ei halunnut niin käytiin vain nämä nopeasti katsomassa.

Lisäksi pihalla sai tutustua maatilan eläimiin. Aitauksessa oli sikoja, vuohi, vasikoita, lampaita ja karitsa, erilajisia kukkoja, kanoja ja tipuja, kalkkunoita, ankkoja, kissa ja kissanpennut. Lisäksi pellolla oli lehmiä ja hevonen sekä poni, joilla pystyi käymään kärryajelulla ja suorittaa vapaaehtoisen kauramaksun.

Päivä oli lämmin ja puolipilvisestä säästä huolimatta varmaankin hellelukemia tavoiteltiin, ja puolenpäivän aikaan eläimet lepäilivät pihatoissaan. Sen sijaan neljän maissa pois lähtiessämme olivat vähän virkistyneet, ja olivat nousseet jaloilleen ja tulleet rapsuteltaviksi. Meidän lapsukaiset vähän eläimiä jännitti eikä uskaltaneet koskea, itse sen sijaan rapsuttelin ainakin vasikan nokkaa.

Tapahtumassa oli siis pitkästi toistatuhatta kävijää, ja puolenpäivän aikaan ryysis oli taattu ja joka paikkaan oli jonoa. Mekin siis tullessa hevosajelu skipattiin ja oikeastaan ehdinkin jo sen unohtaa. Pois lähtiessä oli tietysti hepat jo työnsä tehneet, eipä ne nekään tuntikaupalla jaksa rinkiä vetää, niin jäi "ratsastus" Sn harmiksi nyt väliin.

Hiukan näissä maisemissa iski palo maalaismaisemiin ja maatilan emännäksi. Tämmöistä pientä, perinteistä Suomi-nostalgiaa parhaimmillaan!

Kaikille eläimille ei kannattanut sormeaan antaa nokittaviksi. Häkin seinässä varoiteltiin äkäisestä kukosta, ja maatilalla asuva tyttö sanoikin kukon häntä joskus kopaisseen.

Jos isot eläimet jännittikin, niin pienet sen sijaan kiinnosti myös perheen pienimmäistä, joka alkoi hihkumaan kissan nähtyään. Kissalla olisi ollut viisi pentua, mutta ne lepäilivät lavan alla ja ainoastaan niistä yksi uskaltautui vähän esittäytymään. Kani oli toinen Sn suosikki, ja tämä kantelikin pupulle muiden lasten kanssa mielellään voikukanlehtiä syötäväksi.

Ja kun kerran oltiin, ei millä tahansa maitotilalla vaan JÄÄTELÖtilalla, niin totta kai sitä nyt piti syödä sitä jäätelöä. Kahteen otteeseen. Tötterökiskalle niin ikään oli hirveät jonot, mutta jonon pystyi ohittamaan ostamalla pakastinaltaasta purkkijäätelöä. Ostinkin kerralla perheannoksen, puoli litraa mustikkasorbettia ja maistui kyllä todella hyvälle ja oikealle mustikalle. Mutta kun nyt kerran maitotilalla oltiin, niin jäi sitten harmittamaan, että ei sitä maitojäätelöä tullut maisteltua niin ennen lähtöä ostin Slle vielä kinuskinmakuisen tötterön ja siitäkin riitti tasajaollisesti osansa koko perheelle. Loppupäivästä ei enää sitä jonoakaan ollut.

Myös muita lähiruokaa myyviä tahoja oli esitteillä ja lisäksi Suomen suurin meijeri oli maistattamassa uutuusmehujaan ja jugurttia. Lisäksi lapset saivat kokeilla lypsytaitojaan ja muistoksi tästä sai lypsydiplomin sekä lehmämagneetin. Diplomi jo kertaalleen jäi johonkin ja pelastin sen talteen, S otti magneetin mukaansa. Kotona sitten tavaroita purkaessa muistuipa mieleen se, kun S magneetti kädessään näki leikkimökin ja ampaisi sinne leikkimään ja innokkaasti kahvia keittelemään niin, että vilahdus vain kävi. Sen jälkeen en tullut nähneeksi enkä edes muistaneeksi koko "lehmäkuvaa". Vähän tätä jäin harmittelemaan, eikä S itse muistanut minne kuvan laittoi, mutta epäilen sen sinne leikkimökkiin jääneen.

Lisäksi asiaankuuluvasti pystyi paikan päällä juomaan kahvit, ostamaan lettuja tai makkaraa (tai syömään omia eväitä) ja leikkipaikkakin pihalla oli, missä lapset innostui leikkimään.

Me vietettiin paikan päällä siis kolme tuntia. Kiireelliselläkin aikataululla kannattaa mukaan varata vähintäänkin puolet tuosta, mutta kiireettömästi katsellessa, leikkiessä ja jäätelöä syödessä tuo kolme tuntia oli juurikin passeli. Sää suosi kyllä lauantain retkeilijöitä, selän takaa erään mieshenkilön kommenttia lainatakseni ilma oli oivallinen. Tapahtuma oli kyllä mahtava ja pääsinkin antamaan eräälle järjestäjistä henkilökohtaisesti positiivista palautetta siitä, kuinka mahtavaa on, että he tällaista järjestävät.

Käykää ja ihastukaa!