Eka th-työn harjoittelujakso

Oon nyt viettänyt viimeiset kaksi viikkoa terveydenhoitotyön harjottelussa. Harjottelun kesto on 52 h eli vajaa kaksi viikkoa, vähän tietenkin päivien pituudesta riippuen. Ite oon ollut kouluterveydenhoitajan tykönä, pääsin juurikin sinne, minne alunperin halusinkin. Vaikka ensin näyttikin siltä, että paikkoja ei edes välttämättä riittäisi, vaan itse pitäisi lähteä soittelemaan. Onneksi kuitenkin näin päin.

Meillä tämä opintojen alkuun sijoittuva lyhyt harjoittelu tarkoittaa käytännössä sitä, että tutustutaan siihen terveydenhoitajan työhön eli mitä se pitää sisällään. Paljonhan meillä ei vielä ole opintoja takana, mutta sen verran kuitenkin, että ollaan koulussa lähiopetustunneilla vähän harjoiteltu pieniä vastaanotolla tarvittavia tutkimusmenetelmiä, esim. verenpaineen mittausta ja ihopistonäytteiden ottoa. Lisäksi on käyty läpi aseptisia työtapoja ja esim. moniammatillista yhteistyötä. Näitä kaikkia oli minunkin tavoitteenani harjoitella tämän jakson aikana. Lisäksi halusin mm. oppia tuon potilastietorekisterin käytön ja vähän saada selkoa siitä, millaisia on ne tyypilliset asiakastilanteet kouluterveydenhoitajan vastaanotolla.

Pääsin omasta mielestäni mukaan kouluterkan työhön todella hyvin. Jo heti ekana päivänä oli terveystarkastuksia ja mm. kouluterkkojen yhteiskokous, johon sain ottaa osaa. Tuohon kokoukseen osallistuminen oli myös mieltä avaava kokemus. Eräs lääkäri kommentoi, että kouluterkat on kyllä tosi mukavia tyyppejä ja näin tosiaan on ja vähän kai pitääkin olla tämmöisessä työssä, jossa kuitenkin on oltava se ihminen, jolle nuoret uskaltaa ja haluaa tulla puhumaan asiasta kuin asiasta.

Pääsin myös osallistumaan oppilashuoltoryhmän kokoukseen eli siihen moniammatilliseen tiimityöskentelyyn parhaimmillaan. Täytyy kyllä kehua koko työyhteisöä, aivan todella mukavaa porukkaa. Jos nyt vähän avaan, ketä tuommoisessa oppilashuoltoryhmässä voikaan olla mukana, niin esimerkiksi kouluterveydenhoitajan lisäksi koulukuraattori, koulupsykologi, erityisopettaja, luokan- ja aineenopettajat, sosiaalityöntekijät, koulupoliisi.... vähän tilanteen mukaan.

Oppimiskokemuksena kouluympäristö oli kyllä todella monipuolinen ja ei varmasti päivääkään, etteikö jotain ns. peruspäiväohjelmasta poikkeavaa juttua olisi tullut. Pääasiassa keskityttiin terveystarkastuksiin ja pääsin havannoimaan 1., 5., 7,. ja 8. luokkien terveystarkastuksia. Pääasiassa kuitenkin tehtiin näitä 7. luokkalaisten tarkastuksia. Niihin kuuluu terveyskysely, pituuden ja painon mittaus sekä ryhdin tarkastaminen, tarpeen tullen jutellaan muista esille nousevista asioista. Pääsin lopulta vetämään näitä tarkastuksia läpi jo itsenäisesti, tarvittaessa kth:n auttamana. Näihin kun ei kuulu noita verenpaineen mittauksia ja hemoglobiinin ottoa, niin niitä ei nyt harjoittelun aikana kovin montaa tapausta tullutkaan esiin, mutta muutama sentään, että ei ihan tämäkään päässyt unohtumaan. Pitää sanoa, että oli kyllä todella paljon itelle hyötyä niistä opinnoista, mitä oon kahlannut läpi viime keväänä ja esim. yksi valinnainen, tälle syksylle jo suoritettu hyvinvointiin ja terveyteen liittyvä kurssi. Tiesi jopa, mistä nuorille puhua.

Kouluterkan luona laitettiin myös jokunen nykyiseen rokotusohjelmaan kuuluva HPV-rokotus 6. luokkalaisille. Lisäksi pääsin osallistumaan terveyskeskuksen influenssarokotuksiin. Mehän ei näin alkuvaiheessa itse saada laittaa ollenkaan rokotteita, meille opetetaan nämä vasta myöhemmässä vaiheessa. Olin kuitenkin apuna kirjurina ja se tosiaan vaati sen, että heti kahtena ekana päivänä piti opetella se potilastietojärjestelmän käyttö. Onneksi se ei kovin monimutkainen systeemi ollut ja saatiinkin sitten nopealla tahdilla purettua rokotusjonot, kun oli kaksi ihmistä huoneessa tätä asiaa tekemässä. Yleensäkkin ottaen, itse näiden potilastilanteiden lisäksi kyllä tuo rekisteriin kirjaaminen on aikaa vievää hommaa, kun kaikki sinne pitää kuitenkin kirjata ylös. Että itse ainakin koitan pitää ens kerralla vastaanotolle jonottaessa sen mielessä, että ei se hoitaja siellä ketään turhaan istuta vaan ehkäpä käyttää sen liikenevän 5-10 minuuttia asioiden ylöskirjaamiseen! Mutta ottipa muuten tosi moni tälle vuodelle tuon influenssarokotteen ja oli paljon ensikertalaisiakin joukossa. Itekki tuon nyt sitten otin, ensimmäistä kertaa minäkin. Ei tullut edes mitään oireita.

Viimeisenä päivänä pääsin vielä osallistumaan lääkäripäivälle eli havannoimaan lääkärin toimenpiteitä 5. luokkalaisten terveystarkastukseen kuuluvana. Mielenkiintoista oli nähdä tämäkin puoli ja taas sitä moniammatillista yhteistyötä.

Oli tosiaan ihan mahtavat kaksi viikkoa ja olisin kyllä mielelläni ollut harjottelussa pitempäänkin! Tässäki postauksessa kävin varmasti oppimiskokemuksiani läpi enemmän kuin itse harjoitteluportfoliossa mutta ehkäpä se tuli selväksi, että oon ollut tästä työstä kyllä ihan innoissani. Jopa niinkin paljon, että kun aikaisemmin oon mielessäni ajatellut ehkä joskus tulevaisuudessa työskenteleväni lastenneuvolan puolella, niin nyt meni sen verran ajatukset uusiksi, että kyllä mua tämä kouluterveydenhoitajan työ alkoi kiinnostamaan. Tässä kuitenkin on niin paljon monipuolisia juttuja, haasteita, jotka on sekä vaikeita että sitten selviytyessään varmasti palkitsevia, sekä itelle ammatillisesti että lapselle / nuorelle itselleen.... Mutta kyllä tähän jotain vertailukohtaa olisi hyvä saada tietenkin. Eikä sitä toki tarvitse nyt päättääkään tai turhaan sulkea mitään vaihtoehtoja pois. Mutta tämmöisiä vaan oon tässä pohtinut viime aikoina!

Loppusyksyn aikataulu opiskelujen suhteen onkin sellainen, että nyt olisi vielä kolme viikkoa itsenäistä opiskelua ja sitten vielä lähiviikolle kunnon tenttisuma.... Toisin sanoen, ei lopu hommat ainakaan kesken ja ylimääräistä aikaa on todellakin kaivettava kalenteriin, mikäli semmoista haluaa itselleen priorisoida.

4kk neuvolalääkäri

Viimein oli meidänkin neuvolalääkäri, vain viikkoa ennen 5 kk ikää. Terkkari laittoikin seuraavan ajan sitten vasta 6 kk jälkeen, kysyi vielä että oliskohan pitänyt sittenkin laittaa aijemmin, mutta kun itse vielä sanoin, että sehän on sen 5kk jo viikon päästä niin todettiin, että kun kaikki on kerran hyvin niin ihan hyvin voi sitten olla vasta siellä kauempana se seuraava aika.

Todettiin, että imetän edelleen ja R on ihan tyytyväinen ollut, vähän edellisyönä taas yskinyt ja vähän nuhaa, mutta kuulemma nyt onkin kaikenlaista liikkeellä. Rytmit ei ole hirveän säännölliset, tähän saakka ollut melkoinen yösyöjä mutta muutamana viimeisenä yönä ei ole tissiä syönyt kuin muutaman kerran ja enempi ähissyt tutin perään, eli jos se siitä alkaisi normalisoitumaan? Jaksaa valvoskella aamupäivisin useamman tunnin ja iltapäivän puolella nukkuu jo kolmekkin tuntia, jos saa rauhassa nukkua. Sitten taas  vähän valvoo ja yöunille siinä yhdeksän maissa. Että pikkuhiljaa sieltä ehkä jokin rytmi alkaa tulemaan.

On reilu viikon ajan nyt kääntyillyt mahalleen ja pari kertaa sieltä takaisinkin, mutta ei aina. Leikkii varpaillaan, juttelee paljon, tavoittelee esineitä ja etenkin kännykkä ja kaukosäädin olisi mielenkiintoisia. Hampaita ei vielä ole mutta tuloillaan on, kuolaa, imee nyrkkejään ja selvästi ikeniä kutittaa.

Painoa oli reippaat 7,5 kg ja pituutta lähes 65 cm. En ehtinyt käyriä vilkaisemaan, mutta kuulemma nyt suhteessa tullut painoa enemmän ja pituutta vähän vähemmän, mutta että niinhän se meneekin välillä eri tahtiin. Pää oli lähes 43 cm.

Lääkärin testeissäkin kaikki oli normaalia eli ihan on perusterve iso pikkuvauva jo täällä.

Vasta tuossa jälkeen päin hoksasin, että ei muuten terkkari eikä edes lääkäri maininneet kiinteiden aloituksesta sanallakaan. Ja kun kerran kasvu hyvältä näyttää, niin eiköhän me hyvillä mielin jatketa imetystä vielä niin kauan, kuin R tuntuu tyytyvän vain maitoaterioihin!

Synnytyskertomus

Aiemmassa postauksessa jo kerroin tuon käynnistyspäivän (41+5) alkutapahtumista. Raskaus päätettiin siis käynnistää cytotec-tableteilla, jotka kai auttavat kypsyttämään vielä epäkypsiä paikkoja. Pääsin osastolle sisään noin yhden maissa iltapäivästä. Ajettiin käyrä, jossa nyt ei mitään ihmeellistä ollut.

Ensimmäisen tabletin sain siinä puoli kahden maissa. Tämän jälkeen olisi tunnin päästä pitänyt ottaa uusi käyrä, mutta ei sitä kyllä kukaan tullut ottamaan. Tästä tabusta ei kummempia vielä seurannut, heti  alussa muutama pienehkö supistus tuntui ja se siitä. Kuuden maissa uusi käyrä ja perään tabletti. Isikin lähti tässä vaiheessa kotiin ja hakemaan Sn hoidosta. Tunnin päästä käyrässä kaikki ok. Mitään supistuksia ei kuulunut. Aloin nukkumaan kymmenen maissa, mutta osastolla oli hiostavan kuuma (tuulettimen laitoin pään viereen heilumaan) ja käytävällä liikuskeltiin. Heräsin vessaan klo 11, 1, 2 ja 3, jolloin pyysin taas päänsärkypilleriä. Nukuin vielä 2 tuntia, heräsin, kohta heräsin uudelleen ja siinä vaiheessa alkoi tuntua ensimmäisiä supistuksiakin, lieviä ehkä noin kerran-pari tunnissa.

(Rv 41+6) Kahdeksan jälkeen pääsin lääkärintarkastukseen. Todettiin, että sormelle auki ja jatketaan käynnistämistä edelleen cytoteceillä, joita tänään ehtisi ottaa kolme. Taas huomenna katsotaan tilanne uudelleen, jos ei mitään tapahdu. Käyriä aijottiin ensin katsoa vaan vähän aikaa, mutta vauva nukkui niin tasaista sykettä, että sain mansikkasoppaakin juoda väliin sekä massun päälle laitettiin musiikkia, että vähän sykkeet reipastuis. Isikin saapui taas sairaalaan tässä välissä. Pillerin saatua käytiin ulkona vähän kävelemässäkin, muutama pieni supistus tuntui. Isi oli sitä mieltä, että vauva voisi syntyä tänään - S syntyi 13.pv ja hän 23.pv eli poikakin voisi olla 23. pv! Itse olin hyvin epäileväinen, että tänäänkään mitään tapahtuisi.

Käyrillä tunnin päästä piirtyikin jo jopa neljä supistusta. Vielä olivat tunnoiltaan melkoisen kesyjä, enkä kokenu minkäänlaisen kipulääkkeen tarvetta näihin vielä.

Väliajalla ei sitten ollut oikein muuta tekemistä, ku odotella. Kahden aikaan taas käyrillä, siinä puolestaan vauvan sykkeet oli melko reippaanlaiset ja vauva liikkui ahkerasti koko mittauksen ajan, että päivävuoron kätilö kysyi toiseltakin mielipidettä, että eihän vauvan sykkeet ole jo liiankin korkeita. Kuitenkin vaihtelu taisi olla ihan hyvä, ja päivän toinen tabletti kehiin klo 14.25. Isi lähti kotiin ja hakemaan Sn hoidosta, sanoin ilmoittelevani jos mitään tapahtuu vaikka epäilin kyllä, ettei tänään vielä edettäis mihinkään. Puoli neljän jälkeen käyrillä katottiin jo vähän tarkemmin, nyt vuorostaan aina supistuksen tullessa vauvan sydänäänet heikkeni, ja kätilö epäili napanuoran joutuvan puristuksiin. Supistuksia alko olla tasaiseen tahtiin ehkä noin kymmenen minuutin välein, sanoin niiden jo tuntuvan pistäviltä mutta vielä kestettäviltä.

Tämän jälkeen ajattelin oloa helpottavan, jos lukisin lehteä ja vaikka vähän kiikuskelisin. Lehden lukeminen kyllä jäi, muutama kipeä supistus tuli jo 4-5 minuutin välein klo 16.30 aikaan. Kävin vessassa vielä ku pystyi, pyysin särkylääkkeen ja menin lämpimään suihkuun. Se suihku jonkin verran helpotti, koitin keinutella itteeni ja jotain hyräilyn tapaista supistusten tullessa, mutta se autto tasan sen suihkussa oloajan, eikä sinne nyt asumaan voinut jäädä. Isi ja S soitti kotoa, sanoin supistuksia tulevan ja että otin särkylääkettä. Päivällinen olis ollut, mutta totesin istumisen ihan mahdottomaksi. Kävellen sain juotua muutaman lasin mehua ja jugurtin syötyä, leivästä otin haukun, mutta syömättä jäi kun tuntui, että ei ne kohta pysy sisällä. Kätilö meni ohi kun nojailin seinään, menin taas käyrille sitä varten, että jos ei sitä kolmatta cytoteccia tänään enää ees tarvittaisi. Hetken päästä päätettiinkin tutkia, mikä olisi kohdunsuun tilanne. Tähän sai pyytää toisenkin kätilön kun kohdunkaulaa ei heti löytynyt, mutta siellä se oli "sivussa". Kahdelle sormelle auki ja kaulaa vielä jäljellä. Supistukset oli jo ihan jäätäviä ja sainkin sitten kankkuun jonkunlaisen kipupiikin. Se autto sen verran, että supistusten välissä pystyi rentoutumaan ja vaipumaan jonkunlaiseen horrokseen, mutta kohta alko taas tuntua ihan hirveiltä. Ajettiin nyt vielä käyrää, supistuksia tuli tiheästi ja vauvan syke laski aina niiden aikana. Ja koska kivunlievityksiäkään ei enää tällä osastolla ollut muita tarjota, niin päätettiin lähteä synnytysosastolle, kello oli tässä vaiheessa vähän ennen 20.

Synnytyshuoneessa piti vielä käydä pissalla, ja sanoin epäileväni että tihkuiskohan lapsivettä, kun vähän siltä tuntuu. Minut kytkettiin samaten käyrille kiinni, ja kyseltiin toiveista kivunlievityksiin. Sanoin olevani kaikille kyllä avoin aina tilanteen mukaan, edellisessä oli käytetty ilokaasua, epiduraali ja jotain puudutetta. Sain tipan käteen, ensin koitti laittaa vasempaan mutta suoneen "stoppasi" ja toinen kätilö laittoi sitten oikeaan käteen. Tämä kuulemma on aina varotoimenpiteenä, jos sattuu joutumaan nukutukseen. Sisätutkimuksessa taisi olla 3 cm auki.

Aluksi supistuksiin sain ilokaasua ja kohdunkaulan eli PCB-puudutteen klo 20.10. Monitorilla kun näkyi vielä sydänkäyrien heikkenemistä, niin lääkäri suositteli, että jos puhkaistaisiin kalvot niin saataisiin pinni vauvan päähän parempaa tarkkailua varten. Koitin soittaa isille tässä vaiheessa, ei vastannut.

Klo 20.15 meni siis lapsivedet kalvojen puhkaisulla. Puudute taas auttoi jonkun aikaa, että pystyi vähän aikaa rentoutumaan. Puolen tunnin päästä kätilö tuli kysymään, koinko että tarvitsen lisää, ja sanoin että jos vaan pystyy laittamaan niin kyllä! Kuitenkin sitä sai antaa vain tunnin välein eli vielä pitäisi odotella. Käyrillä näkyi taas, miten ne sydänäänet aina heikkeni supistusten tullessa, jonkun verran asennon vaihtokin auttoi, mutta esim. kontallaan en jaksanu olla kauhean kauaa, välillä kätilö otti ilokaasunkin pois että hengittelisin kunnolla ja sattu ne supistukset ihan liikaa! Ja sitä kun luulee, että ihminen osais ees hengittää, mutta ilmeisesti sitä kivun tullen päinvastoin pidättää hengitystään... :p Jossakin vaiheessa sain isin kiinni (tietysti yritti soittaa just kun vetelin ilokaasua) ja sanoin, että jos haluaa ehtiä paikalle niin nyt ois parempi koittaa laittaa S jollekkin hoitoon.

Klo 21 maissa tuli hirveä härdelli, kun vauvalta päätettiin ottaa verinäyte päästä hapetusarvojen seurantaa varten. En taas saanu käyttää sitä ilokaasua ja puudutteen teho oli lakannu kauan sitten. Lääkäri ei saanu näytettä ekalla kerralla, joitakin välineitä puuttui tai oli liian isot, mulla oli ihan järkyttävät supistukset - piti jo säestää huudoilla, joiden seassa yksi v-sana! - ja oli kyllä yks kidutuspenkki maata siinä paikoillaan. Viimein kuitenkin saivat otettua näytteen. Kohdunsuu oli auki tässä vaiheessa 5-6 cm. Sain taas ilokaasumaskin, veriharvotkin oli hyvät. Lääkäri kutsuttiin paikalle laittamaan spinaalipuudutusta, sen sain klo 21.22. Pari supistusta vielä ilokaasun kera ja sitten ihanasti puudute alko toimimaan ja kivut oli tiessään! Tässä tai jossakin vaiheessa katetroitiin vielä.

Pystyin vähän rentoutumaan, isin kanssa soitin sen verran, että ei nyt pääse paikalle mutta aiko tulla aamulla. Kerroin vauvan syntyvän parin tunnin sisään ja ilmoittavani sitten. Jonku verran pysty nyt jutteleen kätilöidenkin kanssa, sanoin että ensimmäinen synnytys oli menny hyvin samantapaisesti, samat toimenpiteet tehtiin silloinkin. Spinaalin myötä supistukset kuitenki väheni nyt lähes kokonaan, vaikka koitin vaihdella asentoakin, jos vaikuttais. Vielä otettiin yksi verinäyte vauvan päästä, arvo oli vielä parempi ku aijemmin eli kaikki kuitenkin kunnossa näiltä osin. Kohdunsuu auki tässä vaiheessa samat 6 cm. Jonku ajan päästä laitettiin oksitosiinia vähän tippumaan ja supistuksia vauhdittamaan. Hetken päästä katsottiin taas tilanne, 9 cm auki ja vähän reunaa ylhäällä jäljellä. Jonku verran kun tuli taas supistuksia, tuli kätilö paikalle, vähän nostettiin oksitosiinia ja sano, että voidaan alkaa kokeilemaan ponnistuksia, klo noin 23. Kylkiasennossa ponnistelin ensin ja hyvin kuulemma lähti tulemaan. Supistuksia tuli hyvin, että parhaimmillaan sai viisikin ponnistusta yhden aikana. Hiki tuli ja ~too much information~: ei se yks vessakäynti aijemmin ihan auttanu! Jonku ajan päästä paikalle tuli pari muutakin kätilöä ja minäkin käännähdin puoli-istuvaan asentoon, kun vähän sinne päin kuulemma koko ajan yritin hakea. Muutama supistus meni tässä asennossa ja sitten piti kuulemma antaa kaikkensa. Pää tuli ja ehdin jo ajatella, että siinähän se, mutta vielä piti hartiat ponnistaa ulos. Spinaalikin vissiin alko heiketä tässä vaiheessa, tunsin kyllä että jotaki vaurioita tuossa tuli ja viimeiset ponnistukset teki jo vähän kipeää. Sitten vauva kuitenkin oli jo syntynyt klo 23.32 ja helpottihan se saman tien! 

Terve poikavauva pääsi heti äitin syliin ihmettelemään. Siinä kölliessä kohta saatiin istukkakin ulos. Jonkun verran piti laittaa tikkejä, ainoastaan itse puudutteen laitto vähän sattui spinaalin vaikutuksen ollessa jo pois. Kohta vauva pääsi juomaan ensimmäiset maidotkin, jonkun aikaa sai hakea imuotetta ja mikä homman idea ylipäänsä oli, kätilö katsoi vieressä kun vissiin itse osasin jo oikeat keinot. Sitten poika hoksasikin idean ja alkoi imeä. Kävin suihkussa, tällä aikaa vauva pestiin ja mitattiin, ja sitten pääsi juomaan lisää maitoa. Soitin isille, joka kaiken keskellä oli nukkumassa(!), että hänellä on nyt poika. Parisen tuntia oltiin vielä synnytysosastolla, sitten päästiinkin vieriosastolle, vauva joi vielä vähän maitoa ja alettiin nukkumaan kellon ollessa lähes 3.

Synnytyksen kesto: 7 h 50 min

Vaihe I: 7 h h 5 min

Vaihe II: 27 min

Vaihe III: 18 min

Lapsi: 23.07.2015 klo 23.32

Apgar: 9/9/10

Tarjonta: Pää, takaraivotarjonta

Paino: 3988 g ; Pituus 52 cm ; Lämpö 37,8 C

9. raskausneuvola + Kokoarvio (37+4)

Taas viikko viimeisestä käynnistä, nyt oli tosiaan vuorossa se kokoarvio. Eri hoitaja (lääkäri?) vastassa, samat peruskysymykset. Kerroin, että turvotus on vähän helpottanut, että ei enää öisin kädet oo puutuneet (ja pitikin sanoa, kun heti seuraavana yönä oli taas puutumista tunnettavissa), mutta jaloissa vielä tuntuu. Turvotukseen näköjään kirjattiin N+ (+). Nukkumisesta kyseli, kerroin että nukun hyvin sitten kunhan saa vain oikean asennon löydettyä. (No, siltikin tämän tästä menee kyllä yöllä niin, että herään jossain vaiheessa esim. jos S juoksee viereen, enkä saakkaan ihan heti unta. Massu painaa ku kivi ja kääntyminen vihloo).

19.6. rv 37+1

Verenpaineet hyvät 113/77 (pulssia ei näemmä kirjattu ollenkaan, eikä maininnutkaan - kait se siellä silti oli) (119/74, p. 68). Paino oli tällä kertaa laskenut -200g/vk (+1500g/vk), todettiin tämän johtuvan turvotuksen vähenemisestä. Sitten mentiinkin jo katsomaan, miltä massussa näytti. Tällä kertaa myös kehotettiin olemaan niin paljon pystyssä kun vain voi, ettei sen tajun tarvitse sentään lähteä. Sf-mitaksi tuli 34.5 (35) - mittaajahan oli eri, mutta voinee merkitä että alas päin on vauvalla matka.

Sitten katsottiin monitorilta kokoja, pään mitta ristiin ja reisiluun mitta, joka on kuulemma oikeastaan se, minkä perusteella sitä kokoa voidaan tässä vaiheessa arvioida. Olikohan vielä joku neljäs mittauskin? Joka tapauksessa, luvut oli luonnollisesti kaikki vähän erilaisia, mutta koon puolesta silti näyttäisi vastaavan jopa muutamia päiviä vähemmän. Hieman pulskemmalta vaan vaikutti. Käyriltä kun katsottiin, sf-mitta hieman tippui keski- ja yläkäyrän väliin, ja niin tuli tuolle kokoarviollekkin käymään. Paino oli tällä hetkellä 3222 g, ja siitä jos vielä LA:han mennessä sen puolisen kiloa tulee painoa lisää, tulisi paino olemaan noin 3,6-3,8 kiloa, käyrän mukaan 3700 g. Niin ja näkyihän siellä ne kiveksetkin selvästi, niin että itsekin ne erotin, eli kyllä se varma poika on. Sykkeet vaihteli 143-150 välillä, kuulemma hyvä vaihteluväli. Lapsivettä normaali määrä. Vauvan pää oli alhaalla, jalat oli nyt tuolla vasemmalla alakulmassa - en itse oikein nyt hahmota, että missä sykkyrässä se siellä nyt sitten on. Liikkuu kuitenkin paljon möyrimällä, ei enää edes mitään selviä potkuja vaan koko maha kyllä heiluu, kun siellä liikkeellä on.

Luotettavuus kuulemma on niin, että 10 % heitto on tavallinen ja OYSissa kuulemma puhutaan, että jopa 20 %, joka terkkarin mukaan kuitenkin olisi jo melko suuri heitto. Joka tapauksessa, ihan "normaalin" kokoiselta tuo vaikuttaisi. Ihan samaa luokkaa, mitä itsekin ajattelin - alle 4 kilon mutta yli 3,5 kiloa itse odotinkin, poika kun on (S oli 3,3 kg).
'
Vielä ei oo tuntemuksia, että tuolta oisi ihan äkkiä tulossa. Pientä kipuilua ja supistelua ehkä kerran päivässä, joka tässä vaiheessa onkin jo hyvä olla. Ei kuitenkaan mitään ennakoivaa, eli eiköhän tässä olla yhtenä kappaleena vielä tovi.

8. raskausneuvola + lääkäri (36+4)

Viikot vierii ja nyt oli vuorossa loppuraskauden neuvolalääkäri. Ensin rutiinisti neuvolatarkastus, jossa toki taas kyseltiin vointia. Valittelin edelleen puutuvista käsistä (eräskin yö kokonaan lähti tunto sormista, ja autolla ajaessa alkaa käsiä heti tikuttaa) & jaloista (aamulla sängystä nouseminen käy jo melkein kipeää kun ei veri kierrä yhtään) yöaikaan ja terkkakin totesi varmasti johtuvan turvotuksesta, lisäksi väsymyksestä, joka saattoi johtua viikonloppuna vietetyistä synttäreistä.

12.6.2015 rv 36+1

Verenpaineet olivat edelleen hyvät 119/74 p. 68 (119/78 p. 81), painoa oli tullut lisää 1500 g /viikko (!!), mutta totesin taas, että ne oli ne synttärit... Terkka sanoi, että se kyllä äkkiä näkyy, mutta että varmasti voi osan laittaa turvotuksen piikkiin ja neuvolakorttiinkin kirjattiin jo turvotuksen kohdalle +. Vauvan liikkeisiin samoin +, aijemmin on kyllä merkannut ++ että en tiiä miksi vaan yhdellä plussalla laitettiin, kun möngersi masussa just samaan aikaan. :) Hemoglobiini otettiin vielä varalta, kerroin etten ollut muistanut rautatabletteja moneen päivään ensin ottaa ja sitten kun alko tuntua, että väsyttää, oon taas muutamana päivänä niitä syönyt. Hemoglobiini oli kuitenkin 133 (125) eli saan kuulemma jo lopettaa raudan syömisen. Täyttelin vielä jonkun lapun osallistumisesta johonkin raskaudenaikaisen streptokokin tutkimusryhmään, eli minulta vielä sairaalassa synnytyksen yhteydessä otetaan yksi näyte. Tavoitteena tutkia, olisiko tämä näyte tarpeeksi luotettava yksinään.

Lääkärin kanssa valittelin samat turvotukset ja närästykset. Katsottiin ensin sf-mittaa, joka oli ensi mittauksella vissiin 33, vauvan justiinsa samalla myllätessä edes takas. Sitten viime kerrasta viisastuneena sain pötkötellä kylkiasennossa kun sydänääniä kuunneltiin, siellä ne oli 130 molemmin puolin. Se streptokokkinäyte otettiin ja tutkittiin mikä on tilanne, epäkypsä eli ei ainakaan ihan heti ole tulossa ulos. Sitten kun lääkäri laittoi sf-mittaa koneelle, niin se olikin pienempi kuin viime kerralla eli tarkastettiin uudelleen. Nyt siitä saatiin 35 eli yläkäyrälle asettui jälleen.

Semmosia kuulumisia tällä kertaa, viikon päästä on se kokoarvio eli sitten taas neuvolakuulumisia!

Ultraäänikontrolli (+sokerirasituksesta) 27+5

Kävin siis keskiviikkona uä-kontrollissa sen edelliskertaisen löydöksen vuoksi. Onneksi menin ajoissa, sillä pääsin sisään 10 min etuajassa - kerranki näin päin. Ilman kummempia höpötyksiä alettiin ultraamaan ja pää löytyikin heti vasemman alavatsan puolelta hyvällä näkyvyydellä. Eikä siellä mitään poikkeavaa enää näkynyt, vaan ihan kuin kuuluukin oli pleksus kystat molemmat hävinneet.

Ultrattiin vielä pikaisesti koko vauva läpi, ei alettu sen enempää mittaamaan kun rakenneultrassa saatiin jo kaikki, mutta lääkäri otti kuitenkin mittoja ylös. Näytti edelleen kaikki olevan paikalleen. Lapsivettä oli normaali määrä ja kohdunsuuta oli kuulemma vielä hyvin jäljellä (toisin sanoen hyvin etenee raskaus). Painoarvioksi tuli 1188 g, hieman keskikäyrän yläpuolella (mikä nyt oli ihan odotettavaa edellisen sf-mitankin perusteella). Nyt mittojen perusteella LA olisi 4.7., mutta eihän sitä enää tässä vaiheessa muuteta (ja tuo kasvuhan voi raskauden aikana muutenkin mennä suuntaan ja toiseen).

Saipahan kuitenkin ylimääräisen katselmuksen pikkukaveriin, Isukki oli ultauksessa melkein mukana - istui autossa, kun ei kehdannut tulla likaisilla työvaatteilla sisään. Sielläpähän sitte kököttääpi, jos ei sen vertaa kiinnosta. Näytti muut olevan pariskuntana tuolla liikenteessä.

Sokerirasituksessa tosiaan kävin pääsiäistä ennen, ja sain juotavaksi mukillisen makeaa vadelmanmakuista litkua. Parin tunnin odotusaika meni hyvin, ei tullut huonoa oloa tai muutakaan. Tulokset tuli nettipalveluun jo samana iltana, eikä niissä ollut mitään poikkeavaa, ihan oli normaalit kaikki kolme arvoa. Melkein oli samatkin kuin edellisessä raskaudessa.

Ei siis ole sf-mitta tai reipas painon nousu mistään muusta kuin kai itsestäni kiinni. Verrattuna edelliseen raskauteen, on mahankin koko kuukautta edellä. Mutta toisaalta viime kerralla masuasukki oli tyttö ja nyt odotellaan siis poikavauvaa eli on kait ihan luonnollista että isompi asukki siellä nyt onkin!

1,5 v. neuvola+lääkäri (1 v 8 kuukautta)

Viimein päästiin mekin käymään tuolla puolitoistavuotisneuvolassa, muutamaa päivää ennen 1 v 8 kk-päivää. Aika ois jo ollu viime viikolla, vaan olin vissiin varannut sen ajatuksella etten töissä olis, keskelle päivää, eli vielä piti sitä siirtää ja onneksi saatiin uus aika näin lähelle. (Ens neuvolan vois siis varata kohtapuoliin niin ei taas mene pari kuukautta yli.)

Ajanvarauksessa unohdettiin sanoa, että kloaika oli lääkärille ja neuvolatarkastus ois ensin, eli myöhässä mentiin ja hirveällä tohinalla piti ottaa neidiltä mitat. Mutruhuuli-itkut sitten päästi protestiksi, mutta lähtiessä sentään hymyili ja vilkutti. Mitat oli 83,2 cm ja piirua vaille 11 kg eli 10970 g, pää 45,5 cm. Pieni kasvupyrähdys (no ilmankos taas vaatteet tuntuu jäävän kinttanaksi), vastaavasti pieni lasku painoon kuten asiaan kuuluu. Pää menee tasaisesti omalla -2 käyrällä.

Lääkäri kyseli kuulumisia, muutenhan neidin kanssa menee hyvin, mutta se nukkuminen! No meilleppä on jo tulossa unikouluttaja neuvolan puolelta eli jospa hommaan saatais viimein joku tolkku. Lääkäri painotti lähinnä rytmien merkitystä mutta sanoi, että uniongelmat on lapsilla hyvin yleisiä ja ne saattaa myöhemmin korjaantua. Myös tulevan vauvan rooli mainittiin niin, että jonkunlaista taantumaa voi tulla Sn kehitykseen sitten, kun ei olekaan enää huomion keskipiste.

Sydänäänet oli hyvät, silmissä ei vikaa ja korvatkin olivat kunnossa. Lääkärin kanssa koottiin hienosti palikat päällekkäin, pallo haettiin penkin alta eikä sitä pelkästään heitetty, vaan hienosti potkaistiin. Sanoja neiti kertoili myös (eikä ollut tuppisuuna) ja ilahdutti uusimmalla taidollaan eli laskemisella "kooe, viisi". Kerroin, että osaa syödä lusikalla itse jos haluaa, haarukan käyttöä harjotellaan varovasti, pinsettiote onnistuu mm. marjoja popsiessa ja juo tavallisesta mukista jo. Pukeminen on alkanut omatoimisesti, sukat, lakki ja hanskat menee omatoimisesti, puserokin yritetään laittaa mutta väärin päin vielä menee ja siitä hermostuu. Lääkäri totesi, että hyvä tässä iässä, että omaa tahtoa jo löytyy.

Vastasi neiti siis hyvin ikäistensä kehitystä. Seuraava lääkärintarkastus on vasta piiitkän ajan päästä 4-vuotiaana, neuvolassa 2 v. tarkastus sitten kesällä.