Kouluun lähtijän hankintalista

Näin se vaan nyt on koulutie alkanut monella uudella ekaluokkalaisella. En varmastikaan ole ainoa, joka ensimmäiselle luokalle lähtevän lapsensa kohdalla miettii, mitä kaikkea sitä pitääkään kouluun lähtiessä hankkia lapselle. Ensimmäisenä tietysti tulee mieleen reppu ja penaali. Penaalin meillä tyttö saikin synttärilahjaksi, joten sen hankinta oli sillä tehty. Samoin hän sai lahjaksi kyniä ja kumeja, joita kouluun lähtevä tarvitsee. 

Seuraavaksi suurinta päänvaivaa tuotti repun hankinta. Markkinoilla kun on vaikka minkälaista reppua, joiden hinta vaihtelee ihan 10-100 euronkin välillä. Pelkästä merkistä ei huvittaisi maksaa ja toisaalta halusin repun, joka kestää. Muistelen omalla kohdallani saaneeni ekaluokalle ihanan prinsessarepun. Se kesti käytössä tasan sen ensimmäisen vuoden, ja sen jälkeen reppuja tulikin hankittua vähintään kerran vuodessa, joskus jopa kaksikin.

Tein pientä kyselyä omalla henkilökohtaisella Facebook-seinällä ja suurin osa vastaajia painotti repun ominaisuuksia. Mainittiin mm. pohjan vahvikkeet, olkaimien pehmikkeet ja säätömahdollisuudet, sateenkestävyys ja heijastimet. Osa taas piti tärkeänä sitä, että reppu on käyttäjälleen mieleinen, ja uutta reppua voi ostaa vaikka vuoden välein, koska makumieltymykset muuttuu kuitenkin. Nämä asiat mielessä käytiin kahdestaan reppuostoksilla ja löydettiinkin sopiva heti ensimmäisestä kaupasta. Repussa oli kunnossa sekä ominaisuudet ja lisäksi väri oli mieluinen. Eikä hintakaan paljon päätä pakottanut.

Moni käy ekaluokkaa aloittavan kanssa vaateostoksilla. Uusia vaatteitahan nyt ei välttämättä tarvitse ostaa pelkän ostamisen ilosta, toisaalta onhan se mukava käydä ostoksilla tulevan koululaisen kanssa. Samalla reppureissulla löydettiin alennuksesta hyvät urheilulenkkarit. Sisävaatteita meillä kyllä on yllin kyllin ja äiti kyllä ostaa ja ompelee lisää ihan varmasti syksyn myötä. (Ainakin me löydettiin tulevasta Me&I:n mallistosta vaikka mitä ihanaa koululaiselle!)

Mutta kaikista eniten halusin panostaa ulkoiluvaatteisiin, ekaluokkalainen kuitenkin tulee taittamaan koulumatkaansa satoi tai paistoi. Ulkoiluvaatteissa myös halusin panostaa vaatteen teknisiin ominaisuuksiin ja onneksi meillä täällä lähellä on parikin kauppakeskusta, joista lopulta Outlet-myymälän valikoimista löydettiinkin juuri kaipaamiamme vaatteita laatuunsa nähden edulliseen hintaan. Ja samalla sai toki perheen muutkin lapset uudet väliajan vaatteet.

Yksi mielipiteitä herättävä aihe on tietysti puhelimen hankinta. Itse olen ollut pitkään sitä mieltä, että ekaluokkalainen ei omaa puhelinta tarvitse. Eipä sitä tarttenut ominakaan ala-asteaikoina. Vaan yleistä ilmapiiriä seuraten päädyttiin mekin sitten kuitenkin hankkimaan ekaluokkalaiselle oma liittymä. Puhelin on minun entinen, joka on lapsilla jo pelikäytössä ollut aiemminkin eli osaa sitä jo käyttää varsin hyvin. Liittymä hankittiin ihan siksi, että voipi sitten koulumatkoilla ja kotiin tullessa olla yhteydessä meidän vanhempien kanssa. Tulee siitä kyllä itsellekin turvallinen mieli, että voi soittaa ja varmistaa, että lapsi on varmasti päässyt perille. Ja onhan lapsen helpompi pitää yhteyttä kavereihinkin nyt eikä aina olla äitin puhelinta lainaamassa. Keskusteluja on käyty ja tullaan ihan varmasti käymään vielä tulevaisuudessakin sopivista puhelinajasta ja yhteydenottotavoista. Mutta tässähän niitä opetellaan.

Pyöränlukko meillä oli myös hankintalistalla. Pyörässä kun ei ole lukkoa itsessään, täytyi siihen jokin vaijerilukko olla. Meiltä on koululle juuri sopiva pyöräilymatka ja on kevään ja kesän aikana harjoiteltu pyöräilyä ja koulumatkan kulkemista. Lukoissakin kyllä oli valinnanvaraa! Lopulta päädyin sellaiseen, jota kuitenkin oli helppo käyttää. 

Yksi meillä on hankkimatta vielä, nimittäin kotiavain. Meidän ekaluokkalainen menee ip-kerhoon ja vaikka useimmiten meillä joku on aina kotona tai vähintäänkin naapurissa, niin on meillä vanhemmilla jo loppukuusta ristiin meneviä työvuoroja niin, että saattaa hyvinkin olla, että lapsi joutuu tulemaan hetkeksi tyhjään kotiin. Ja tosiaan iltapäiväkerhon me nyt aloitamme ainakin alkuun. Minun talven kuviot on työrintaman puolelta vielä auki joten ei voi tietää, paljonko lapsi tulee ip-kerhoa myöhemmin tarvitsemaan, mutta tarvetta ainakin nyt on.

Kielivalinta

Jouduin ihan ensimmäisen koululaista koskevaa valinnan eteen. Kyllä vain, minun pieni vauva aloittaa syksyllä jo koulun! Sitä varten on eskarilaisten vanhempia alettu vastuuttamaan jo hyvissä ajoin eri tehtäviin. Ensimmäiseksi piti päivittää lapsen perustiedot ja siinä samalla tehdä päätös siitä, millaista uskonnonopetusta lapsi tulee saamaan.

Kuinkahan paljon vanhemmat yhdessä pohtivat näitä asioita? Ei niinkään perustietoja, vaan esimerkiksi uskonnonopetuksen järjestämistä. Meneekö suurin osa lapsista edelleenkin tavan mukaan evankelisluterilaisen opetuksen mukaiseen uskonnon ryhmään, vai valitseeko jo iso osa vanhemmista uskontokuntaan kuulumattomille elämänkatsomustiedon? Kaikille eri uskonnon tunnustajillekaan ei taida löytyä oman uskonnon mukaista opetusta, koska ryhmään tarvitsisi useamman oppilaan. Aika heikosti näistä asioista löytyi asiallista tietoa, kun yritin internetin ihmemaasta sitä etsiä.

Toinen iso päätös oli tehtävä kielen opiskelun suhteen. Ensi vuonna koulunsa aloittaville A1 -kieli kun aloitetaan jo ekaluokalla. Vaihtoehtoja ei ollut mitenkään liikaa - englanti, ruotsi ja saksa - mutta silti aiheutti harmaita hiuksia. Tottahan toki olin ensin englannin kannalla. Mutta kun tytöltä itseltään kysyin, hän halusi oppia ruotsia. "Pystyn sitten puhumaan serkkuni kanssa." Lisätietoa miettimiseen sain, kun osallistuimme kaupungin järjestämään kieli-iltaan. Siellä painotettiin, ettei ehkä englanti olisikaan nykylapsille järkevin A1-kieli, kun sitä lapset oppii sujuvasti jo muualtakin.

Ainakin Oulussa oli tarjolla monipuolinen valikoima muita kieliä sitten B-kielten opiskeluun. Kuitenkin kansainvälistyvässä maailmassa minua jäi surettamaan se, että kuitenkin monen suuremman kielialueen kieli ei valikoimiin kuulu. Varsinkin kielten eurooppasentrisyys jäi päällimmäisenä mieleen. Päteviä kieltenopettajia löytyisi varmasti muillekin kansainvälisille kielille, joita tulee tarvitsemaan tulevaisuudessa varmasti yhtä suurella todennäköisyydellä, kuin englantia, puhumattakaan ruotsista. Ymmärrän, että kyseessä on varmasti resurssiasia. Ehkä meidän pitää siis tyytyä tähän valikoimaan ja mahdollisesti tarkkailla opistojen kielikursseja, jos haluamme oppia lapsille muita tärkeitä kieliä.

Miten lapsi pärjää lomalla yksin kotona?

Minähän seuraan aktiivisesti somea. En pelkkiä muoti- ja sisustuskuvia vaan asiapitoisia uutisia ja mielipiteitä ajan kuumista perunoista ja uutisaiheista. Meneillään oleva viikko on ollut osassa Suomea jo syyslomaviikko ja nyt vuorostaan meillä on alkamassa syysloma. Olen vielä onnekas sen suhteen, että omat lapseni ovat alle kouluikäisiä. Nousi nimittäin jälleen kerran lomien kynnyksillä somessa keskustelunaiheeksi se, että kaikki vanhemmat eivät suinkaan lomaile koululaisten syyslomien aikaan. Toinen tai jopa molemmat vanhemmat joutuvat käymään töissä ja koululaisille olisi keksittävä tämän ajaksi joku paikka, missä olla. Pärjääkö koululainen yksin?

Tämä kuva on vanha kuva nuorisolle järjestetystä leiriviikonlopusta, johon sain aikoinaan osallistua

Minulla itselläni ei ikinä ole ollut vastaavaa ongelmaa. Kun äidin työpaikka on ollut koti, ei pienessä mielessäkään ole lapsuudessa ollut se, että olisi pitänyt olla yksin kotona. (Myöhemmällä iällä sai olla yksin kotona). Törmäsin kuitenkin Kotilieden vanhaan (2012) artikkeliin ns. avainkaulalapsista, joka oli termi 70-luvulla syntyneille lapsille, joiden äiti kävi töissä. Artikkelin kirjoittajan mukaan lapsilla, jotka olivat vanhempien lomien aikaan yksinään kotona, riitti kuitenkin tekemistä. Artikkelin kirjoittaja on asunut kaupungissa lähiössä ja samalla pihalla on riittänyt leikkikavereita. Tuohon aikaan ei ollut iltapäiväkerhoja tai muuta harrastustoimintaa, eikä niitä osattu vaatia.

Sama tilanne on valitettavasti tulossa uudelleen ilmiöksi. Syyslomaviikolle ei ole koululaisille ohjattua toimintaa, kun iltapäiväkerhot ja nuokkarit ovat kiinni. Osa vanhemmista joutuu edelleen käymään töissä myös lasten syysloman aikaan. Pärjäävätkö nykyajan lapset yksin kotona? Kyse ei liene niinkään siitä, etteivätkö pärjäisi, vaan siitä, onko heillä siellä turvallista? Maailma ei ole enää sama paikka, kuin 40 tai edes 30 vuotta sitten. On sentään jotain yritetty, kun esimerkiksi täällä Oulussa koululaisille on syysloman ajan alennetut linja-automatkat, ilmaistapahtumia on koko perheelle ja osa suurimmista kaupungin nuokkareista on avoinna. Voi olla, ettei kaikista pienimmät koululaiset yksinään pääse siltikään kaupungin toiselta laidalta matkustamaan.

Omalla kohdallani nämä pohdinnat on konkreettisesti ajankohtaisia taas parin vuoden päästä (!). Toivottavasti olisi mahdollista keksiä joku toiminta, jolloin myös perheen pienimmät koululaiset voisivat viettää aikaansa muuallakin kuin yksin kotona. Tosin onhan sekin vaihtoehto, että vanhemmat yhdistävät voimavarojaan ja lapset voisivat esimerkiksi viettää edes osan päivästään koulukaverin luona.

Mitä ajatuksia tämä teissä lukijoissa herättää?