1-vuotissynttärit

Synttärit tosiaan oli virallisesti perjantaina, mutta aikataulujen vuoksi päätin pitää itse kemut sunnuntaina. Ihan hyvä, sillä puolta tuntia ennen kutsujen alkamista sain viimeisenkin kakun koristeltua, vaikka olin jo puolittanut aikomani räpöstysten määrän. Välissä kaikki näytti menevän pieleen - jo kovettuneesta sokerimassasta askartelemani ykkönen päätyi älynväläyksestäni mikroon ja suli tietenkin muodottomaksi; kermavaahtoa pursottaessa kerma valui kakun sivuilta alas ja alkoi osoittamaan läsähtämisen merkkejä kukkasissakin; enkä sitä tuorejuustoa osta ikinä tarpeeksi. Hästätessäni löin pikkuvarpaan ovenkarmiin, Slle ruokaa lämmittäessä avasin mikron oven osuen lautasella suoraan huuleen, ja syödessään S heitteli lähes koko lautasen sisällön pitkin pöytää ja lattiaa.

Mutta loppu hyvin, ja kaikki hyvin. Sain tarjottavat valmiiksi ja vieläpä ihan edustuskelpoisena. Menuun kuului lohivoileipäkakkua, minttusuklaakakku, banaanista ja porkkanasta tehty Hello Kitty -kakku sekä marja-lakritsaneliöitä (+ keksejä). Lisäksi äitini värkkäsi pöytään lihapullia, lohta ja voileipää. Juomapuolena oli kahvia, teetä ja kivennäisvettä, aika perus? :) Meillä isi tosiaan ihmetteli aikaisemmin sitä, että mitä meinaan tarjota - että pelkkää kakkua ja kahvia vai?! Että eikö pöydässä pitäisi olla myös paljon erilaisia hedelmiä ja salaattia. :)))

Mitään isoja kemuja en alkujaankaan suunnitellut, ja siitäkin vielä kutsuttujen lista kaventui, kun puolet porukasta eivät päässeetkään tulemaan. Tää kesäaika on ihanaa aikaa juhlille - jotka on tietysti kaikki päällekkäin. Mutta kourallinen ihmisiä vieläpä eri aikaan tulleina mahtui meille hyvin, eipä ollut liikaa tunkua.

Lahjoista teen vielä erillisen postauksen, mutta hyvin neiti sai lahjoja ja juuri toivomiamme asioita! :) Mielenkiintoisinta ensin oli tosiaan nuo rapisevat paperit, eikä tajuttu että niiden paperien sisälläkin on jotain.

Mutta saipa neiti viimein paketitkin auki ja alkoi heti leikkimään saamillaan uusilla jutuilla.

Synttäriasuksi meille valikoitui juurikin se aikaisemmin tilaamani Pomp De Luxin -setti! Hyvin sopi Slle tuo tunika ja hame koossa 80 ja vielä jää varaa kasvaakkin. Ihana prinsessa-asu, ei liian pramea vaan juuri sopiva kotijuhliin. :)

Tosiaan tuon Hello Kitty -kakun tein periaatteella "ei sokeria" lapsille soveltuvaksi versioksi, ja Skin maistoi siitä palasen, mutta ei juurikaan innostunut. Sen sijaan käsiinsä ottama suklaa kyllä maistui! (Ite oon sitten herkutellut enimmäkseen tuolla kakulla, joka kyllä on hyvää).

Kyllä on vuosi mennyt äkkiä! Vasta Skin oli näin pieni kuin syliini tuhisemaan päässyt kummipoika. Kyllä minulle uusi vauva kelpaisi! :)))

Juhlien jälkeiselle päivälle kutsuin sitten äitikavereita lapsineen rääppiäisille. Muutama sentään pääsi paikalle tuhoamaan kakkupöydän sisältöä. S oli innoissaan leikkiseurasta, kuten aina. :) Vesimeloni taisi kuitenkin olla näiden lastenkutsujen hitti.

Semmoiset hurjat bileet meillä.

Värikäs lauantai

Joko saa pakata talvivaatteet pois? Eilen sai jo ulkosalla liikkuessa keventää vaatetusta. Minä hullu lähdin liikenteeseen villakangastakilla, ja kaupungilla mittari näytti 19 astetta... Jäi se takki aika äkkiä autoon odottelemaan. (Ai niin, ostin viikolla oman autonkin!) Olin jo toista päivää liikkeellä hameessa. Tykkään hameista ja niitä on kaappi pullollaan, mutta en vaan osaa niitä talvella käyttää. Ja tämän huomasi. Meillä oli kesällä ensalkuun käytössä semmoinen musta ensitutti, ja luulin hukanneeni sen vasta noin kuukauden käytössäolon jälkeen. Pääni olen miettinut puhki, että mihin se on joutunut, kun ei sitä muuton yhteydessäkään talvella tullut mistään vastaan. Arvaatte varmaan, mitä löysin toissa-aamuna hameen taskusta? Siellä se tutti oli siis lähes vuoden ollut tallessa. S oli kyllä iloinen, kun sai taas yhden tutin kokoelmiinsa takaisin (vielä on yksi hukassa, jossakin sängyn alla varmasti).

Kesän tulon huomaa myös siitä, että hirveästi olis kaikenlaisia tapahtumia tiedossa. Mielenkiintoisia vieläpä, ja totta kai kaikki samaan aikaan! Koita siinä sitten revetä yhtä aikaa moneen paikkaan. Eilen oli sitten puhetta, että oltaisiin lähdössä liikkeelle puoli yhentoista maissa. Mutta ei, koska on isin viikonloppu, niin hänen ehdoillaan tässä piti mennä ja lopulta päästiin hänen paidansilityksensä jälkeen lähtemään vasta kellon lähennellessä puolta päivää. Huomattiin, ettei hänellä ole oikein kevyempää takkia, ja niinpä ihan ensin pysähdyttiin Vaatteiden vaihtopäivillä. Eihän sieltä sitten miehille mitään löytynyt, mutta itselle tarttui mukaan pari vaatekappaletta. Aamulla just vaatekaappia pelmuuttaessa tuskailin, että miksei mulla ole yhtään jakkua tai vastaavaa, niin nytpä niitä on sitten kaksin kappalein!

Varsinainen päämäärä meillä oli kaupan kautta mennä keskustaan Ravintolapäivän antia katsomaan. Näin vasta edeltävänä päivänä mainostuksen Värikkäästä Ravintolasta, ja koska siellä oli niin monenlaista etnistä ruokaa ja varsinkin isin kulttuurialueelta tarjolla, niin ajattelin, että tuo isi varmasti tykkäisi, ja saattais vaikka tuolla löytää jonkun juttukaverinkin. Paikka oli totta kai ihan tupaten täynnä, ja rattaiden kanssa sisälle ei kyllä olis mahtunutkaan (tungin silti).

Otettiin maistiaiset Syyriasta ja Marokosta täydennystä. Itselleni tabouleh'a ja riisillä täytetty tomaatti. Tämmöiseksi pieneksi kevytlounaaksi vitosen yhteismaksu ei mun mielestä ollut paljon, ja ruoka oli hyvää (vaan toki isi osaa tehdä mm. paremman hummuksen!). Kun sekaan mahtui paremmin, kävin vielä katsomassa muiden maiden antia, ja ostin vielä Irakin sekä Kiinan puolelta kasvis-/kevätrullat pieneksi vertailuksi. Mitään kevyitä rulliahan nuo ei ole, ja niiden energiamäärällä pärjäskin syömättä pitkälle iltaan. Irakilaisessa rullassa oli sisällä ainakin perunaa, herneitä sekä mausteita, kiinalaisessa puolestaan kaalia ja porkkanaa.

Hyvä että tuolta ulos päästiin, niin jo alkoi valitus. Kuulemma ei tarvitse mennä tuonne enää ikinä, koska paikalla oli vääränlaisia ihmisiä. Eli voin luvata, että en häntä ikinä yritäkkään viedä tänne, tai muihinkaan tapahtumiin uudestaan, kun ei mikään ikinä kelpaa...

Kello kävi jos sen vertaa, että ehdin käydä kotona vain vaatteet vaihtamassa ja lähteä "työhommiin" messuille päivystämään. Yllättävän vähän oli tuolla messuilla ihmisiä paikalla, ilmeisesti suurin virta oli ajoittunu aamupäivään. Ei silti ihan turha reissu ollut - tänään ajattelin mennä paikalle sitten messuvierailijan ominaisuudessa Sn kanssa.

Vaan tuskin olin kotiin päässyt sisään asti, niin jo alkoi sama tuttu palaute. Tiskaus oli vienyt kuulemma kaks tuntia Sn kanssa, eikä ruokaa ollut ehtinyt tehdä tai siivota, saatikka käydä tupakilla. Mun ois pitäny ehtiä ennen lähtöäni syöttää S ja antaa maitoa - näin olin suunnitellutkin, mutta kun ei aamulla kuulemma mikään kiire ollut, niin enpä vaan ehdi viidessä minuutissa tätä kaikkea tehä. Mun olis pitäny työn tuloksena tulleet rahat latoa heti tiskiin, ja kuulemma muutaman euron takia työn tekeminen on ihan turhaa, koska S tarttee äitiään kotona. Olin jo tässä suunnitellu, että alkaisin tekemään jotain pientä osa-aikatyötä, mutta jos toiselle tuo kotona oleminen on niin hankalaa, eikä me varmaan saada sitä kotihoidontukeakaan sitten, ja päivähoitokaan ei mitään ilmaista ole, että vähän turhalta tuntuu tämmöset suunnitelmat. Niin vissiin on aivan turha ees kuvitella minun irrottautumista työelämään ja pienenkään pesämunan kartuttamista. Jos ei sitten keksi mitään työtä, mitä voi kotoa käsin ja/tai lapsen kanssa ollessa tehdä.

*Puuh...*

Liikunnat helmikuu

8 tunnin viikkotavoite ei täyty enää millään. Nykyisellään huippusaavutus on kuuden tunnin luokkaa. Mutta tyytyväinen oon, jos ehdin sen pari kertaa viikossa salille/jumppaan+kerran pitkä vaunukävely. Jos taas kevään myötä innostuis iltakävelyistäkin, niin sais tunteja taas kerrytettyä.

Klikkaa kuva isommaksi

Jäin pienissä määrin koukkuun SATSin Speed n' Sports -tuntiin, ja kun sopiva vapaailta löytyi, niin suuntasin tuonne uudemman kerran. Ja voin sanoa, että jos viikossa ois aikaa vaan yks tunti liikunnalle, niin ehdottomasti kannattais suunnistaa tänne. Samalla saa sekä aerobisen että lihaskunnon hoidettua. Tosin aivan alottelijalle en tuota lähtis suositteleen - tunnin jälkeen reidet oli aivan jumissa, ja kipeät ne olikin sitten seuraavat kolme päivää sammakkoloikkien ja laukkojen jälkeen. Ja koska minuun on pesiytynyt pieni masokisti, mitä tulee liikunnan suhteen, niin seuraavalla viikolla suunnistin tunnille uudelleen. Parasta tuossa on, että tunnin liikkeet muuttuu hiukan joka kerta, ja seuraavaksi olikin jumissa takamus.

Jos mahdollista, eli S ei ole mukana, niin olen mennyt yleensä pyörällä, tai jos otan Sn mukaan MiniSATSiin (saa isikin olla joskus itseksensä kotona) mennään bussilla (eli tarkoittaa sitä, että yleensä joudun juoksemaan kodin ja bussin välisen matkan, jotta ehtisin.)

Sitten oon lisäksi päässyt lapsenvahdin meillä käydessä taas ottamaan omaa aikaa, eli oon suunnannut salille. Ihan ittekseni oon tehnyt laitteilla "sekaohjelmaa" (ei mulla mitään oikeaa ohjelmaa ole) eli jalkoja, käsiä, sekä rintaa/selkää siten, miten ittestä tuntuu.

Jos päivisin meillä ei oo mitään ohjelmaa, niin oon yrittänyt sitten käydä päiväsaikaan kävelyllä - pääsee ulos hetkeksi rentoutuun, S nukkuu vaunussa ja tullessa voi käydä kaupassakin samalla, eli monta kärpästä yhdellä iskulla. Tästä meiltä lähtee justiinsa sopiva tunnin mittanen kävelyreitti.

Motivaatiota toi hiukan uudet jumppahousut. Pitkään oon haaveillut uusista urheilupöksyistä, mutta aina kauppojen vaaterekkejä selaillessa on jokin mätännyt - yleensä hinta, toisekseen väri. Tällä kertaa heräteostoskurkkaus Lidlissä tuotti toivotun tuloksen, ja viimeiset mallikappalehousut sattui olemaan ne oikeat - edulliset, musta-pinkit ja oikeaa kokoa. Oon kyllä tarpeeksi kauan pihdannut uusien urheiluvaatteiden ostoa. Seuraavaksi vois ostaa uudet lenkkikengät, edelliset alkaa olla aika puhki kävellyt...

Alotin muuten tälle kuulle uuden leimapassin täyttämisen, viime postauksen yhteydessä unohdin hehkuttaa, että sain viime passin puristettua leimoilla täyteen (2x /viikko) ja siitä palkkioksi valitsin SATSin logolla varustetun termosmukin! Mies halusi sen itselleen, ja lupasin tälle toisen sillä ehdolla, että toimii lapsenvahtina, jotta pääsen sinne salille menemään sen 2x/viikko. ;)

Oon tainnut unohtaa mainita, SATSillahan tosiaan löytyy pukuhuoneiden ja suihkujen yhteydestä sauna <3. Onki monesti ollu tosi ihanaa ja rentouttavaa hikisen pumppaamisen jälkeen hetki istua siellä saunan lämmössä rauhassa, yleensä ihan yksin - kovin montaa saunan käyttäjää en oo nähnyt. Vaan miehenpä mukaan suihkutiloihin on voitu asentaa piilokamerat, tällaisia eurooppalaisia videoita kun kuulemma löytyy paljon netistä... Eli älkää nyt vaan käykö suihkussa enää ikinä! ;D

Yhteistyössä mukana SATS Heikinkatu