Meidän pieni poika täytti jo kaksi kuukautta! Nuoresta iästään huolimatta tuntuu taas, että vauvahan olisi aina ollutkin täällä - synnytyksestä on enää haalea muisto jäljellä ja vauva alkaa olla jo niin vuorovaikutuksellinen, ettei se enää mikään vastasyntynyt olekkaan. Isosisko alkaa olla tottunut vauvan läsnäoloon, ei enää niinkään tule mustasukkaisuudessaan muksineeksi vaan ennemminkin menee tarjoamaan tuttia ja pusuja, vaikka toki vähän kovakourainen tietämättömyydestään vielä saattaa ollakkin. Ja mitäpä minä taas ´vauvasta´puhun kun nimenkinhän R jo sai.
Imetys meillä edelleen sujuu hyvin, ja edelleen ollaan täysimetyksellä ja rintaruokinnalla (tosin nyt pitäisi varmuuden vuoksi pulloharjoituksia aloitella, jos en olekkaan aina ruoka-aikaan Rn luona ja saa isikin syöttää vauvaa). Massuvaivatkin on helpottaneet eikä enää iltaisin esiinny itkua. Siksi on myös ne D-vitamiinitipat voinut lisätä viiteen tippaan.
Käytiin jo neuvolassakin ja ihme kun alkaa taas vaatteet tuntua kinttanoilta. Pituutta kun oli jo 59 cm ja painoa omien arvauksieni oikein osuessa lähes 6 kg. Tasaisesti meni sekä pituus että paino keskikäyrää myötäillen.
Mitat 24.9. (suluissa 26.8.)
Tyytyväinen muutenkin on, unirytmikin alkanut muodostua. Oli taas viiden-kuuden viikon ikäisenä tiheän imun kausi, että yöllä heräsi parin tunnin välein syömään, mutta on öitä, että on kerran herännyt vasta aamuyöstä ja suunnilleen joka toinen yö muutenkin unta riittää monta tuntia putkeen. Edelleen sitten aamut ja illat on enemmän tankkaamassa, ja puolenpäivän aikaan ja iltapäivästä nukkuu pitemmät päikkärit. Valvoa jaksaa välillä pitkäänkin varsinkin viihdytettynä.
Neuvolakuulumiset sitten toiseen postaukseen!