PSK Gradu

Avasin tänään taas tuon gradun tekeleeni aikomuksena kirjottaa sitä, mutta törmään vaan jatkuvasti samoihin ongelmiin.

Yks on nuo lähteet, joita ois ihan mukava katella, mutta kun mm. Oulun yliopistossa ei ole lähes mitään saatavilla, ja sitten osa nuista artikkeleista mm. netissä on just sellasia, että juuri se tarvitsemani sivu niistä puuttuu. Sitte jos otan nuo vaan pois, niin koko tähänastinen teksti jää melko ontoksi. Ärsyttää.

Mulla on myös jäsentelyongelmia, kun siinä on niin monta eri osa-aluetta. Lisäksi siinä on paljon tutkimuskirjallisuuden perusteella hankittua pohjatietoa, ja oon nyt kahen vaiheilla, että kuinka merkityksellistä se tieto on. Koska tuo ei ole valmis, niin en tiiä, josko ne vielä vaikuttais johtopäätöksiin myös jotenkin.

Välillä tekis mieli vaan deletoida puolet tuosta työstä. Mutta sitten siellä kuitenkin on semmosta taustatietoa, jotka avaa aihetta lukijalle siitä, että mikä tutkimuksen kohde on.

Siihen seminaariesitykseenkään ei kehtais ihan mitä tahansa kakkaa jättää. Kuitenki sen jälkeen varmaan saa palautetta siitä, että mikä siellä on turhaa.

Jos oikein viittis, niin tekisin kyllä koko työn alusta uudelleen, mutta kun siinä on jo yli 50 sivua.. (joista puolet on varmastikin edellä mainitsemaani turhaa tietoa...)

Jatkan taistelu, saa nähdä miten käy.

Kevätsää lämmittää

Aikomukseni viettää Tampereella muutama päivä venyikin suunniteltua pitemmäksi, koska oon niin hyvin viihtynyt siskon tykönä ja tämän avokin herkullisten pöperöiden ääressä.

Suomessa on pitänyt nyt myös opetella jälleen juomaan suodatinkahvia. Hieman kitkerä maku siinä on, mutta toisaalta oon taas juonut joka päivä enemmän kuin sen normaalin kahden (ison) kahvikupin. Toinen seuraus tuossa kahvissa on se, että sitä juodessa tulee aina nälkä. Normaalisti en tykkää syödä aamupalaa - heräämisestä täytyy yleensä parikin tuntia odotella ennen kuin tekee mieli syödä - mutta joku pieni aamupala on pakko nauttia vatsan täytteeksi tuon kahvin lomassa.

Ruuat on tosiaankin olleet vähän turhankin maittavia, ja siksi päätinkin eilen tehdä pienen kävelyreissun tuonne Tampereen puistoihin. Tiesin suunnilleen missä päin on Pyynikki ja Pispala, ja itse asiassa tuo Pispalanharju onkin tuossa melkein takapihalla. Auringon paistaessa kävelykierros venyikin sitten parin tunnin mittaiseksi.

Mulla on sellainen unelma, että sitten kun mulla on paljon rahaa, eli kun voitan lotossa, ostan ihanan, ison talon. Siinä pitää olla vähän vanhaa, ja vähän uutta. Sisko on nyt etsimässä itselleen asuntoa, ja kävin heidän mukanaan sunnuntaina parissa asuntonäytössä. Heidän unelmatalonsa on aika lähellä omaani (paitsi haluan ISON talon!). Sen pitäisi vähintäänkin ulkoa päin olla hieman sellanen vanhahkon näköinen. Haluan jänniä pieniä yksityiskohtia. Sisällä pitää olla iso keittiö ja ruokailutila. Ja mihin sen lottovoiton tarvii, niin haluan myös ison saunan, uima-altaan JA poreammeen. Jos tämmöistä ei löydy valmiina, niin mielelläni suunnittelen itse itselleni talon (mulla oli pienenä harrastuksena piirrellä millimetripaperille unelmakotini pohjakaavoja :) Unelmiini sain lisää köyttä kävellessäni tuolla Pispalassa. Siellä oli monta unelmataloa, ja varmaan sellasilla hinnoilla, että unelmaksi ne jääkin. Mut jos sen lottovoiton ikinä saisi...

Talojen väritys oli kuin karkkeja...

Ihania taloja harjun rinteellä, järvinäköalalla.

Tutustuin myös Pispalan portaisiin molempiin suuntiin. Ensin ajattelin, että olispa ihanaa asua täällä ja joka päivä lenkkeillä nämä portaat ylös - kunnes sitten nousin ne ylös ja puolivälissä puolikuolleena olin jo sitä mieltä, että onneksi Oulussa ei ole tällaisia.

Portaat jatkuu, ja jatkuu...

Tietysti tuommosessa vanhassa korttelissa täytyy sijaita joitakin hippikeskuksia. Eräs nykytaiteen keskus löytyi uimarannan läheltä. Sisälle en kehdannut mennä.

Aina sanotaan, että jos kaivaa maahan tarpeeksi syvän kuopan, niin päätyy Kiinaan. Tässä kuitenkin suuntana on Uusi Seelanti.

Manse

Lomalla kotimaassa, käyhän se näinkin. Toiset lentää etelään ja toiset pohjoiseen.

Oon pari päivää laiskotellu. Eilen kävin kaupoilla kierteleen ja löysin välttämättömimmän: pipon pakkasiin!

Ja ai että oli sunnuntaina hyviä wingsejä, om nom nom. Ehdottomasti en lähe Suomesta enää mihinkään ilman kastiketörppöä.

Tänään piti aamulla herätä (ja tosiaankin aamulla, en ees muista millon viimeksi oon ollut kukon pierasun elikkä seitsemän aikaan jalkeilla) ja lähteä kaupungille metsästämään kännykän laturia. Jätin yhden laturin Alle kun kissat jyrsi toisesta johdon poikki! Suomesta kun todennäkösesti löytää helpommin ja halvemmalla uuden. No, kahessa ekassa putiikissa ei ollut tuota "vanhan" mallin laturia (miksi ne ei voi kaikki käyttää vaan samaa mallia) ja kävin jopa kirpparilla kattomassa, ennen ku Koskikeskuksesta löysin.

Kirppareilla on täällä muuten ihan törkeet ylihinnat! Löysin parit mukavat kengät ja takin, mutta nuilla hinnoilla saan alennusmyynneistä jo uudet! Jäi sinne. Oulussa on noin puolet noista hinnoista ja välillä sitäkään ei viitti maksaa käytetyistä tuotteista.

Kattelin samalla vähän puhelimiakin, mut ainut vaihtoehto ois ollu Samsung, koska nokialaisissa on kaikissa SIM-kortin lukitus sen kahen vuoden sopimuksen ajan, jos liittymän ottaa. Nokiaa en vaihda jo ihan käytännön syistä, vaikka Samsungilla oiski ihan kivoja, ja halvempia, malleja. Pitää katella, jos löytyis jostain halpaa tarjousta, ei tuo kytkykään enää toistamiseen houkuttelis kun kerran siitä oon irti päässyt. Oma kyllä toimii vielä, mutta mm. sen näyttö on jo niin naarmuilla, ettei siitä valossa nää mitään.

Wingsien lisäksi on muuten toinen juttu, mitä oon aina välillä himoinnut: Mustikat (ja muutkin marjat)! Oli hyvää turkkilaisen jugurtin kanssa (hahah).

Muuttoja ja mukavia uutisia

Terkkuja kesäisestä, sateisesta Ateenasta. Nyt onkin tullut harva se päivä vettä. Eilen satoi oikein kunnolla puolisen tuntia. Olin kaupungilla juuri silloin hakemassa uutta puhelinliittymää.  (Numero on muuten +306983669584 tähän uuteen. Tuolla aikaisemmalla kun tulee liian kalliiksi soitella [noin 30 senttiä minuutti eri liittymään puhelut]). Ja tänään taas tälläkin hetkellä taivas avautui salamoiden kera.

Katu tulvii. Enpä halunnut olla tämän tytön kengissä. Taustalla Ateenan vanha yliopisto.

Ateenan kansalliskirjasto vesisateessa.

Toukokuun viimeinen päivä, tarkoittaa siis, että toinen harjoittelija lopetti tänään työt ja lähtee torstaina Suomeen. Koska hänen asuntonsa, jossa hän on saanut asua yksin, vapautuu, niin saan muuttaa siihen. Muutan siis kamani kerrosta alemmaksi ens maanantaina. Ollaan lähdössä nyt illalla jäähyväislounaalle,

Selvitin Kelalta, miten nyt värkkään tuon osotteeni kanssa ilman, että se vaikuttaa opintotukea heikentävästi. Vastaus: "Ulkomaan jakson ajalle voit hakea opintotukea täyttämällä opintotuen muutosilmoituslomakkeen, --- Liitteeksi hakemukseen tulee toimittaa laitoksen/tiedekuntasi todistus siitä, että ulkomaan jakso kuuluu Suomessa suorittamaasi tutkintoon. --- Noiden osoitteiden suhteen ei tule ongelmaa, jos päivität osoitetietosi ulkomailla olon ajalle vanhempiesi luokse. Voit siis saada asumislisää ulkomaille, vaikka osoitteesi olisikin vanhempiesi luo. Sillä laitoksen lausunnolla todistat että olet todellisuudessa ulkomailla. Ulkomaan osoitetta sinun ei siis ole pakko ilmoittaa väestörekisteriin lainkaan."

Eli tämä selvä, laitan osotteeni sitten Liminkaan. Paljon ei tosiaan sitä postia tule, kun laskut tulee nettipankkiin ja osa NetPostiin. Joitakin virallisia lappuja sieltä välillä tulla tupsahtelee, mutta ei mitään tärkeämpää. Taas pitää alkaa pyörittää vaan nuita yliopiston papereita, jos ei se keväällä jo lähetetty lipare kelpaa - samoja opintoja kun täällä edelleenkin teen.

Ja vielä sain lisää iloisia uutisia, kun vilkaisin aamulla pankkitiliä ja hieraisin silmiäni kahdesti. Hain sitä stipendiä tiedekuntamme kattokillalta graduani varten, ja sieltä olikin myönnetty ihan hyvä summa kattamaan matka- ja majoituskuluja täällä Kreikassa. Eli se nyt on ainakin varmaa nyt, että syksyllä tulen olemaan Kreikassa, mutta vielä on suunnitelmat hiukan avoinna, että miten, milloin ja missä. Eli kerron sitten, kun tiedän asiat varmaksi.