Oulussa on niin kylmä, että patsaatkin tarvitsee vaatteet

Kävin eilen päiväseltään asioimassa kaupungilla. Oli hyvä pyöräilykeli, joten tuli samalla nähtyä kaupungin laitojakin (ihan kuin Oulu niin iso paikka olis..).

Torinranta oli saanut taas joulukuusen. En sitä Coca Cola -kuusta viime vuonna päässyt näkemään :( Toivottavasti tämän koristeet säilyis tallessa.

Ks. paidan tarina: Kaleva

Hoksasin tuossa muuten vasta eilen illalla miettiä, että millonkas sen joulutorin oli tarkotus tulla tuonne?? Ei siellä nimittäin näkyny sellasesta merkkejäkään. Miten juntti kaupunki kylä tänki pitää olla, ettei tänne voi saada mitään aitoa markkinahenkeä, höh. :(

EDIT: Jaa on se tori siellä kuulemma, mutta avautuu vasta klo 14.

Kävin Vanillassa syömässä salaattilounaan. Vissiin otan aina tuon saman setin: lohi, kana, kurkku, ananas. Ois kyllä parempi, jos tuo liha/kala -puoli vaihtuis proteiiniksi, niin ei tarttis tuolla lailla sekottaa kalaa ja lihaa keskenään, vaan vois valita siihen toiseksi vaikka juuston, kananmunan tai jonkun toisen proteiinin.

Kävin myös katteleen kaupoissa hieman tarjontaa ja vinkkejä joululahjoiksi. Tuskin montaa pakettia tarvii tänä vuonna ostaa, vaan ostan mää nyt varmaan kuitenki :P Lähinnä bongailin ideoita, ja missä kaupassa nyt on mitäkin. Mää kun yleensäkin oon niin hidas päättämään, mitä ostaa ja mistä, niin tuli nyt jo ennakkoon tehtyä se pää(ttämä)tön haahuilu.

No, ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kaupungilta poistua. Pitihän sitä samalla katsella itsellekin tarjontaa, ja Anttilassa satuin kävelemään jonkun alelaarin ohitse ja sieltä bongasin kaipaamani. Meinasin jo tyytyä ainoaan saatavilla olevaan, mutta sitten hoksasin muutaman parin lisää:

TALVIKENGÄT! Tän tyyppisiä oon ettiny, eli kunnon toppasaappaat kerrankin. Oli sittenkin onni, etten viikko sitten ehtinyt kaupoille, kun mielessä pyöri yksi kenkäpari Prismasta asiakasomistajapäivien aikaan. Ja eipähän tarvinu nyt päättää arpomani kahden värin, mustan vai valkoisen, kesken, kun tässä on molempia. Kenkäsuunnittelija on ehkä hieman vetäny överiksi tuon karvan kanssa, mutta ihan kivalta nuo näytti silti...

...etenkin Vallun ja Veikan mielestä. Nyt kauhulla odotan sitä päivää, kun bongaan Vallun tyytyväisesti hymyilevän naaman ja jyrsityt kengät olohuoneen lattialta. Ja koska bongasin nuita lisää, niin päädyin sitten ottamaan numeroa isommat, niin saa tungettua housun lahkeet tuonne sisään, eikä jää rumasti lerpattamaan polviin. Näistä kengistä köyhdyin muuten kymmenen euroa, joten nappiostos, sanoisinko.

Nyt ei palele! Lumi ja pakkanen saakoon tulla.

Parempi ruoka, hyvä mieli

*Varoitus nälkäisille: Sisältää herkullisia ruokakuvia!*

Erittäin pitkä viikonloppu ohi. Jo eilen tuntu ihan sunnuntailta, ja illan kaupungin ihmisvilkkaudesta päätellen, niin tuntui varmasti monesta muustakin. Uskaliaimmat kun kuulosti olleen keskiviikosta saakka melko rännissä. Loistavaa tämä suomalainen juhlakulttuuri (NOT).

Meidän osalta jäi Tuntemattomat ja Linnan juhlat täysin seuraamatta, sen verran meillä oli omaakin mukavaa ohjelmaa. Seitsenhenkisellä tiimillämme oli jokaisella oma kauhansa sopassamme, kun suunnittelimme illan menua.

Alkupalat: Lohimoussea, karjalan riisipiirakoita  (itse leivottuja, toki!) ja chilinen sipulihillo(?).

Tuo lohimousse vei kyllä kielen mennessään, ja piirakat oli ihan loistavia! Sain jo melkein näillä mahan täyteen, vaikka kuinka koitin säästellä mahaa :D Meni näitä vielä muuten yöpalaksikin. Tuota moussea pitäis opetella itsekin tekemään.

Pääruuastahan tämä pikkujouluidea lähtikin. Sisälsi mm. salaatin ja palsternakka-vuohenjuustopaistoksen...

...punajuuria ja aurajuustodippiä (nam!)...

...perunamuusin ja sen pääasian: teeren "huonoimmista" osista tehdyn paistoksen (vähän vertailtiin riistakäristykseen, eli oli ihan loistavaa)...

...sekä teeren rintaa (+ rosmariini).

Kyllä moni kattaus kalpenee tämän rinnalla, ja harva ravintola-annoskaan vetää näille vertoja. Ensimmäistä kertaa söin kyseistä lintua, ja hyväähän se oli. Suurkiitokset illan emännälle, joka suurimman osan näistä ruuista valmistikin!

Itsenäisyyspäivän teemassa ihmettelimme, kuinka kuulemma nykyisen presidentin puoliso oli jossakin hotellissa(?) vieraillessaan nimenomaan pyytänyt, että ruokana ei saa olla riistaa. Eipä taida tietää, mitä menettää.

Koska teemana oli kotimaisuus, niin jälkiruuaksi tarjoiltiin minun osuus menuun, eli hilla-juustokakku.

Resepti vanhan kaavan mukaan, pohjalla mm. piparia, välissä tuorejuustoa ja sitruunalla maustettua rahkaa, ja päällä hilloista tehty kiille. Ohjetta ei tällaisenaan löytynyt netistä, mutta siskoni idea oli "keittää" marjoista siemenet pois, ja tuo sopi tähän kakkuun kyllä todella hyvin.

Koska kyseessä oli Caion visatiimin pikkujoulut, niin sopivasti olikin torstai-ilta ja vuorossa myös itse Caion tietovisa! Joukkue oli taas "hieman" ylisuuri, mutta puolustukseksi pitää sanoa, että oikeastihan tuosta tiimistä tyyliin kaks ihmistä tietää kaiken :D Niin nytkin, ja illan kruunasikin melko kirkas voitto. Juhlamielessä tiimimme myös lahjoitti pari palkinnoksi saatua juomalippua kanssakilpailijoille.

Itsehän toimin illan muuten kuskina, ja tein jotain myös ensimmäistä kertaa elämässäni: Ajoin automaattivaihteisella autolla! Hyvin rullasi eteen päin. Ei se silti poistanut seuraavana päivänä koittavaa väsymys-krapulaa, ja koko viikonloppu on kyllä mennyt hieman samoissa fiiliksissä. Eilenkin kuskailin taas porukkaa ja istuttiin hieman kaupungilla, siinä toivossa, että nähtäisiin eräs kaveri, jota en minäkään ole pariin vuoteen nähnyt. No, tiemme eivät kuitenkaan kohdanneet, mutta tulipahan silti nähtyä muitakin kavereita.

Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi 95-vuotta!

Itsenäisyyspäivä. En ole hirveän isänmaallinen, ennemminkin maailmankansalainen :) Mutta tietysti oman maan ja kansan itsenäisyys on tärkeä asia. Vielä enemmän sitä oppii arvostamaan, kun on poissa kotimaastaan ja näkee, että kaikkialla ei ole asiat näin hyvin. Konkreettisen muistutuksen joka hetki asiasta antaa myös poikaystäväni - Palestiinan tilanne kun on mitä on, eikä se paljon paremmaksi näytä muuttuvan. Kuvitelkaa ite, miltä tuntuis, kun ei oliskaan kotimaata, missä olla.

Arvostetaan siis sitä, mitä meillä on, eikä aina vaan valiteta siitä, mitä puuttuu - jookos kookos?

Tuossa yllä voi nyt kuvitella Suomen lippujen liehuvan vapauden tuulessa. Ei nimittäin tuolla -19 pakkasasteessa tuulen tuiverrustakaan näkynyt.

Illalla olisi jos jonkinlaista ohjelmaa, ja jostain piti karsiakin. Päädyimme pitämään tänään tuon Caion tietovisajengimme pikkujoulut. Aiemmin pohdin osallistumista ylioppilaiden soihtukulkueeseenkin, mutta sinne ei nyt ehdi, enkä kyllä näillä pakkasilla lähtiskään sinne paleltumaan. Menköön kynnelle kykenevät, hienon näköistä se varmasti on. Lisäksi olisi myös Caion tietovisakin tänään, vaan saas nähdä, ehditäänkö notkuvan ruokapöydän äärestä sinne vielä.

Pitäis myös ilmeisesti hakea porukoiden Beeba-koira hoitoon tänne muutamaksi päivää, kun äiti lähti reissuun. Saas nähdä, mitä siitäkin tulee muun eläinkatraan ja kerrostaloasumiseen tottumattomuuden kanssa...

Minusta tulee isona...

Pikkujoulukausi korkattu! Sopivaan aikaan joulukuun ensimmäisenä päivänä. Sattui vielä niinkin mukavasti, että sääkin oli puolella, ja eilen aamulla alkoikin pikku hiljaa leijailemaan lunta taivaalta. Käytiinkin Vallun kanssa aamulla vähän pitempi lenkki ja pari oravaakin oli herännyt talvea ihastelemaan.

Arkeologian oppiaineemme pikkujouluihin tosiaan valmistauduin jo hieman aiemmin pohtimalla, mikä minusta tulee isona.

 Pikkujoulujen tapahtumajuliste.

Ja onhan nuita haaveita toki ollutkin. Ihan ensimmäisenä varmaan on haaveeni pikkutyttönä ollut olla prinsessa :) Oikea ensimmäinen toiveammatti lienee kuitenkin ollut opettaja - tykkäsin siis koulusta jo heti ekaluokalla. Sen jälkeen onkin haaveammatit varmasti vaihtuneet vähintään vuosittain. Jossain vaiheessa halusin olla tarjoilija - ainakin muistelen jonkun piirustuksen 3. luokalla tästä tehneeni (aatella, sais olla ruuan kanssa tekemisissä ja näyttää kivalta!). Heppatyttöaikoina on varmaankin haaveena ollut niin ratsastajaa kuin eläinlääkäriäkin. Tosin koska lehmän peräaukon kaivelu ei niinkään houkuta, niin pieneläinlääkäri sitten ennemminkin. En kuitenkaan kestä, jos minun täytyy lopettaa terve eläin ihan vaan omistajan itsekkäistä tarkoitusperistä johtuen, niin siksipä en kestänyt ajatella tätäkään ammattia sen enempää. Tykkäsin myös jossain vaiheessa selailla talojen pohjapiirustuksia ja iskän jalanjäljissä piirrellä ruutupaperille talojen pohjapiirustuksia. Koska minulta kuitenkin puuttuu semmoinen pieni ominaisuus kuin luovuus, ei minusta arkkitehtiakaan voisi oikeasti tulla. Totta kai jokainen miettii joskus myös sairaanhoitajan tai lääkärin ammattia - näistä jälkimmäistä minulle veikkasi myös yläasteen yhteiskunta-aineiden(tms.?) opettajamme, kuulemma olin sen luonteinen. Kun sitä ammattia sitten piti yläasteen opo-tunneilla oikeasti jo miettiä, pohdin puolivakavasti kokin ammattia ja emäntäkoulua. Sanoin kyllä myöskin, että jos pituusrajat vaan antaisivat myöten, voisin alkaa lentäjäksi :D Tie vei kuitenkin lukioon, jossa päätin hylätä mihinkään matemaattisiin aineisiin suuntautumisen, ja painottaa enemmän kieliä ja reaaliaineita, joista tykkäsin erityisesti historiasta, uskonnosta ja psykologiasta. Eräs viikonloppuaamu näin telkkarista dokumentin Egyptin pyramideista, ja loppu onkin historiaa. Kuitenkin käsillä tekeminen (ja yksi ainoa pieni pääsykoekirja) houkutti pelkkää teoriaa enemmän, ja siksipä päätin lukea arkeologian pääsykokeisiin ja pääsinkin sitä lukemaan. Sillä tiellä ollaan vielä ainakin hetki.

Tässä nyt vain "muutamia" mainitakseni. Koska aika moni näistä olis kuitenkin ollut melko ilmeinen pukeutumisvaihtoehto - en halunnu sitä hoitsun pikkuasua tai arkeologin ruoskaa (joka ei kyllä oikeasti liity ammattiin millään tavalla) vetää päälleni ja törmätä tusinaan samanlaisia, niin päätin sitten pukeutua joksikin aivan muuksi - silläkin riskillä, että aavistelin kyllä parin kaverin ehkä keksivän jotain saman suuntaista...

Meijän oppiaineen pikkujouluthan on jo melkoisen perinteikkäät - joskus järjestöaikoinani törmäsin jossain nippuun vanhaan valokuvia joistakin pikkujouluista, joissa jo hieman harmaantuneet lehtorimme olivat melko nuorekkaan näkösiä. No, en tiedä mistä muinaisuudesta saakka, mutta varmaan useimpien viime vuosien tapa on ollut, että arkeolgian 2. vuosikurssin oppilaat järjestävät juhlat. Meidän vuosikurssin aikana tätä tarkoitusta varten oli vielä olemassa jokin "kassa" tapahtuman rahoitusta varten, mutta ei sen kassan rahat tainneet ikinä päätyä kätösiimme saakka? Vissiin me aikanamme budjetoimme jonkun parikymppiä per pää järjestämistä varten, ja muutama lisäeuro taisi mennä siihen, että vuokrasimme paikalle discovalot. Ne olikin kyllä parhaimmmat pikkujoulut ;) (ehkä tässä jossain välissä voisi jakaa täällä niistäkin muutaman muiston).

No, tuolla rahalla on sitten panostettu jonkin verran naposteltaviin, mutta mikä tärkeintä, juomapuoleen. Lisäksi on luotettu nyyttäritarjoiluihin, eli varmaa on se, että pöytä notkuu sekä ruuasta että juomasta.

Niin, meillähän ei ole mitään rikasta ainejärjestöä/kiltaa, joka kustantaisi kaikille opiskelijoille pikkujoulut, kuten vaikkapa joillakin teekkari- ym. isommilla killoilla on tapana.

Eikä tämä tarjoilupöytä ollut pettymys nytkään! Mikä minut yllätti, oli se, että yleensä pöytä notkuu sipsipusseista, ja nyt se oli täyttynyt enemmänkin makean puolella - tarjolla oli ainakin neljää eri kakkua, muffinsseja, suklaata... Ja booliakin oli tuo iso ämpärillinen, näytti hyvältä ja uppoavan juhlakansaan. Lisäksi oli muutakin juotavaa.

Tuo sininen minttusuklaakakku oli kyllä herkkua! Sen oli muuten leiponut erään lehtorimme 15-vuotias poika, pisteet sinne!

 
Myös ohjelmaan oli panostettu. Perinteisestä tietovisasta oli luovuttu :( mutta sen sijaan paikalla oli mm. ongintaa, lohikäärmeen piirtämistä, esterataa, aarteen etsintää.. mitähän vielä!

Joku vanhempi oululainen voi muuten tunnistaa tämän yllä esiintyvän kyltin. Se muuten "esiteltiin" labrassamme juurikin joissakin pikkujouluissa joitakin vuosia sitten. Sen arkeologian labraan joutumiseen liittyi muuten melko hauska tarina, en vaan sen kaikkia juonenkäänteitä muista, joten jätettäköön tämä sitten vaan asianosaisten tiedoksi.

Väki viihtyi ja innostui jopa danssailemaan illan myötä. Yleensä väki on panostanut aika reilusti myös tuohon pukeutumispuoleen, mutta tällä kertaa en kyllä monestakaan tunnistanu, oliko nämä pukeutuneet joksikin vai ihan muuten vain pikkumekot päällä. Mutta paikalla oli ainakin Freddie Mercury, kampaaja, taitoluistelija ja pressimies, ehkä biologi - sekä muutama miljonääriäiti.

Ilta päättyi lumessa kahlaten Caioon. Siellä tosin itse kävin lähinnä kääntymässä, meinasin siinä vaiheessa nukahtaa jo tuoliin, että päätinkin sitten lähteä vaan nukkumaan ja jättää jaksavimmat juhlimaan.

Niin, ai niin. Mikäkö minusta sitten tulee isona?

Se ei liene ollenkaan vaikeaa arvata...

Hullu kissanainen tietysti!

No, pari muutakin oli kuin olikin päätynyt samaan ratkaisuun, tosin ilman kissarekvisiittaa.

Kissat päätyivät lopulta parempiin suihin kotiuduttuani...

PS. Näin yöllä unta, että joku oli tuonut noihin pikkujouluihin pitsaa! Oliskohan se ollut enneuni jostakin.. ;P