Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan tärkeimmästä. Keskiviikkoaamuna puhelin soi, outo numero, vastaan. "Käsitinkö oikein, että tämän sun gradun voi laittaa tarkastajille?" Noin niinkuin suurin piirtein kuuluivat sanat ohjaajan esiteltyä itsensä. Jippii! Tarkastajistikin valikoitui ihan loistohenkilöt, niin että voi kyllä luottaa oikeudenmukaiseen (ja tiukkaan..) tuomioon. Sekään kun ei aina liene niin yksioikoista... Prosessi eteni niin, että ohjaajan piti ilmoittaa gradun tiedot jonnekin, josta ne kirjattiin Oodiin eli mun opintorekisteriin. Seuraavana aamuna rekisterissä komeilikin suunniteltujen opintojen kohdalla "Pro gradu". Graduun piti vielä laatia tiivistelmä, johon ei oikein mitään valmista kaavaa ole, annettiin vain tiedot, mitä siinä pitäis kertoa. Vähän aikaa piti googletella, että millasia sepostuksia muilla oli, plus asiasanat, ne tuotti eniten päänvaivaa, mutta muutaman tutkimuksen kannalta tärkeimmän "tunnisteen" sinne sain syötettyä. Sitten gradutiedosto piti ladata Laturi -palveluun, ja sitten se oli siinä! Tai niin ainakin luulin..

Iltapäivällä palasin tietokoneen ja sähköpostin ääreen, ja sinne oli tullut ilmoitus, ettei tiedosto ollut mennyt tarkastettavaksi, koska se oli väärää tiedostomuotoa. Jollakin ohjelmalla sain sitten muutettua tiedoston oikeaan muotoon, mutta ei se siltikään mennyt läpi.. Just kun noin neljännen yrityksen jälkeen luovutin, niin sitten olikin tullut ilmoitus, että "Valmis" ja sähköpostiinkin tuli viesti, että gradu etenee kuin eteneekin tarkistukseen. Tervemenoa vaan! Se ois sitten publiikin aika 28.2.!

Keskiviikkona kävin pyöräilemässä -15 asteen pakkasella keskustassa keittiöveitsisetinhakureissulla. Samalla sitten iski hirveä asuntokateus, nuo veitset kun sattui sijaitsemaan Torinrannassa eräässä asunnossa, josta oli suorat näkymät torille ja "merelle" (eli siihen keinotekoiseen satama-altaaseen, no, vettä se on sekin). No, on siinä varmaan kämpällä sijaintihintaakin. Ja kun siinä Torinrannassa käyskentelin, niin kävin samalla kirjastolla katsomassa World Press Photo '12 -näyttelyn.

Silloin kesällä kun kävin katsastamassa sen edellisen näyttelyn, niin muistaakseni jätin palautetta, kuinka mahtavaa oli, että tuo näyttely nähtiin Oulussa ja vieläpä ilmaiseksi, ja että toivottavasti tällaisia tulisi lisääkin. Eli siis vähän oli jo mun velvollisuuskin sitten käydä tää kattoon :D Olipa siinä taas kuvia kerrakseen.

Vuorossa oli siis vuoden 2011 uutiskuvat, ja hyvinpä ne uutiset muistuikin mieleen, ja ei välttämättä mitenkään hyvällä tapaa.

Välillä oikein suututti ja vihastutti, että miten typeriä ihmiset onkaan (mm. joidenkin eläinlajien monesti puolitiehen jäänyt salametsästys pelkästään ihmisen turhamaisuuden vuoksi, Norjan joukkosurmat/Breivik, Lähi-idän mellakat eli "Arabikevät" jne.), ja sitten taas tuli surulliseksi siitä, että miten voimattomia ihmiset onkaan (Japanin tsunami). Aika raakoja kuvia oli kyllä, vaikka oli siellä sentään muutama positiivinenkin kuva, että ei se ihan niin synkkä vuosi kai ollut.

Näyttääkö kenestäkään muusta tuo yllä oleva kuvasarja Moskovasta ihan siltä, että ne vois yhtä hyvin olla Oulusta otettuja?

Sitten muutama sellainen, että tuli vaan kiitollinen olo siitä, miten hyvin Suomessa (ja itselläkin) asiat on...

...ja sitten taas toisaalta, että turha arvostella joitain tiettyjä ihmisiä minkään ominaisuuden (esim. uskonto, kulttuuri) vuoksi, sillä kaikilla meillä on omat rikkamme.

Semmonen ajatuksia herättävä näyttely tällä kertaa. Kannattaa käydä katsomassa, tammikuun ajanhan tuo tuolla kirjastolla on.

No, kun nyt uutisista puhutaan, niin kerrotaan vielä tänne loppuun, että pikkasen v******* että yksinkertaset asiat ei toimi! Viime viikon maanantaina tosiaan postitin ne paperit menemään A:lle kirjattuna kirjeenä, ja se oli perjantai-iltana rekisteröitynyt saapuneeksi kohdemaahan. Siihenpä se jäljitys sitten päättyykin. A. kävi tänään postissa kyseleen sitä kirjettä, ja sieltä oltiin sitten sanottu, että Ateenasta oli saapunut joitakin kirjeitä, mutta niillä oli käytössä joku uus systeemi (?) ja että kirjeet piti lajitella vielä paikallisten ja ulkomaalaisten vastaanottajien mukaan. Näin ne oli sanoneet jo aamulla klo 9, ja kun A. meni postiin uudelleen klo 13, ei siellä ollu tapahtunu mitään! Kuulemma ne ei kirjeitä voi antaa, ennen ku ne on lajiteltu. A:n oli tarkotus su-iltana tai ma-aamulla lähteä Ateenaan, mutta sen nyt pitää oottaa sen Postin aukeaminen, että jos se kirje olis siellä. Sillä joka tapauksessa pitää olla Ateenassa tiistai-aamuna. Jos se kirje ei sitte oo sinne vieläkään maanantaina saapunu, niin en tiiä mitä sitte, vissiin pitää lähettää maililla kaikki paperit ja A:n juosta jossakin niitä printtaamassa. Sitte mun pitäis vielä se todistus saada uudestaan pyydettyä, kun en tosiaan tajunnu siitä ottaa ittelleni kopiota, kun luvattiin, että noin viidessä päivässä kirje menis perille... että hohhhoijakkaa taas!

Kantisilta

Eilen siis oli Caion kanta-asiakasilta. Kutsuja sinne jaettiin ihan vaan kassalta, kait ne naaman perusteella ees joten kuten katteli, ketkä on sitä kantisporukkaa. Ite onnistuin saamaan oman kappaleen ihan viimeisten jäljellä olevien kutsujen joukosta.

Tilaisuus alko klo 17, ja menin ajoissa, että jos joutuu jonottaan :D No ei sentään jonoa ollut, mutta oli siellä silti jo kourallinen tyyppejä mua ennen. Ovelta lyötiin alkumalja käteen (jotain päärynäsiideriä tai omenamehua), drinkkilippu ja arvontalipuke.

Ruuan takia mää itse ainakin tulin paikalle :D Olikin oikein perus-Uniresta menu tarjolla. Alkupalaksi vedin jo kulhollisen poppareita, kun oli niin nälkä.

Ruokaa kyllä oli riittävästi, ja se oli hyvää.

Etenkin nuo oliivit..! Oisin voinu vetää pelkästään niitä sen lautasellisen. Lasagnette oli perusmeininkiä, onhan tuota tullut ennenki syötyä. Kun onnistu kahmiin juustot päältä, niin hyvältä se maistu, kun oli vielä lämmintä. Pitihän mun sitten santsikierros hakea "toiseenkin mahaan", ja se oli jo sen verran kylmettynyttä, että eipä se enää juuri millekään maistunu.

Ruokailun aikana meitä viihdytti Teekkaritorvet. Pohdittiin siinä meidän pöydässä, että ollaanko me ihan juntteja, kun ei hirveesti arvostettu tuota yli puolen tunnin settiä.. :D Ja että ei ole ihmekään, kun ei Tietovisassa oikein ne oopperakysymykset ole meidän alaa :>

Drinkkilipuilla sain juoda yliannostuksen fantaa ja cokista, boolit lahjotin muulle seurueelle. Kuulemma oli hyvää ja tujahti ne pari mukillista sopivasti nassuun. Arvonnassa oli tuotepalkintoja, eipä onni napsahtanut kohdalle, tosin eräs meijän seurueessa voitti kuin voittikin ihan mahtavat Karhun lapaset, joissa oikein komeili nallen kuvakin!

Siinä muisteltiin, että eipä oo Caiossa tämmöstä ollut ainakaan kymmeneen vuoteen - liekköhän ikinä. Tosin silloin Caion "avajaisissa" oli se kutsuvierastilaisuus, jonne itsekin Restan yhteistyökumppaneiden joukossa pari vuotta sitten pääsin mukaan. No, Restan toimitusjohtaja alustuspuheessaan antoi hieman viitettä siitä, että tämä ei jäisi ainoaksi kantisillaksi... Eli ehkäpä tulevaisuudessa ahkeralla caiottelulla tämmönen tsäänssi aukenee toistekin.

Puoliväli

Tässä odottelen juuri, että gradutiedostoni latautuis latasin juuri graduni Dropboxiin ja sain taas, ties monennettako kertaa lähetettyä ohjaajalle sen "lopullisen" version. Oma silmä ja pää ei enää keksi tuolta mitään virhettä tai korjattavaa, ja oon kyllä taas supistellut ja lavennellut tuota ihan tarpeeksi mielestäni.

Yritin kattoa tiedekunnan sivulta nuita publiikkiaikatauluja, vaan eihän se sivu tietenkään toiminu. Kohta ollaanki taas jännän äärellä, että ehdinkö saada papereita sinne helmikuunkaan loppuun. Polttelishan tuo kohta nimittäin jotain rahaa alkaa saamaan vaikka ees sieltä työkkäristä, jos ei työtä ilmaannu.

Oon alkanu hamstraamaan Facebookin kirppiksiltä kämppää varten kaikenlaista pientä sälää. Muuttopäivä ei oo vielä varma, niin mitään huonekaluja sinne ei voi vielä ostella. Sen sijaan jotain astioita, kippoja ja imuri on jo hankittuna, kaikki joko ilmatteeksi tai pikkurahalla. Joka päivä saa suhahtaa johonkin suuntaan kaupunkia jotakin tarviketta hakemaan.

Tänäänhän oli myös tuo Caion kanta-asiakasilta, siitä voisin itse asiassa kuvien muodossa tehä oman juttunsa.

Oon tässä pitkän aikaan miettiny sellasta, että pitäsköhän mun pistää toinen, anonyymi blogi pystyyn. Oon sitä vähän mielessäni pyöritelly ja tullu siihen tulokseen, että ei mulla olis aikaa eikä energiaa sellaseen. Oon kyllä tämänkin rinnalle luonu välillä jotain matka- ja ruokablogeja, mutta ei mulla oo riittäny mielenkiinto niiden ylläpitoon, ja siksi oonki koonnu kaikki elämääni koskevat aihealueet, joista mua huvittaa kirjottaa, yhden blogin alle. Enkä mää varmaan jaksais lopulta kauaa pysyä etes anonyyminä, kyllähän selkeesti sellaset blogit on mielenkiintosia seurata, joissa tyypin naamakin näkyy (ja mahdollisesti kirjottaja on vähintäänkin etäisesti tuttu).

No, niinpä sitte aattelin, että jos sitä uskaltautuis sitte viimein lisäämään tänne yhden elämästäni kertovan aihealueen lisää. Joskushan se tapahtuis, ennemmin tai myöhemmin, joten samahan tuo nyt sitte.

Läskistymisprojekti, + 2 kg

Monellakohan lensi nyt iltateet / aamukahvit näytölle...?

Kaikki on katoavaista

Kiirettä pidellyt. Kuten mainitsin, kävin viimein keskiviikkona ohjaajan kanssa juttusilla. Niin kuin arvata saattaa, niin ei sinne juttelulle varmasti pyydetä siksi, että sanottais vaan, että "hyvä ja valmis on". Eli muutamia fiksauksia vielä pitää tehdä. Vaikka miten tarkasti itse koittaa kirjottaa, niin aina sinne vaan joku ajatus- ja näppäilyvirhe jää. Lisäksi pitää vielä yhteen pieneen aineiston osaan paneutua himpun verran ja täsmentää sen osalta osaa tutkimustuloksista. Koitan nyt saada nopeasti nuo tehtyä, jospa se sitten viimein ois siinä  (niin kuin nytkin ahkerasti pitäis sitä kirjottaa, sen sijaan naputtelen tätä...)

Samalla kävin syömässä yliopistolla salaatin. Kerrankin saa Unirestalla yllättyä positiivisesti, nimittäin oli tuohon pikku salaatti -comboon lisätty, että saa ottaa kolme kasvistäytettä entisen kahden sijasta.

En muistanutkaan, että yliopistolla oli keskiviikkona myös Karkki- ja kynäpäivät (aka Pestipäivät). Kävin kierteleen ja nappaan kourallisen karkkeja ja kyniä mukaan ja osallistumassa arvontoihin esittelykojuissa. Eipä kyllä paljon näkynyt rekrytointia humanisteille...

Pakkasia piteli täälläkin pari päivää, oli mittari taas kahdenkympin hujakoilla. Etenki torstaina oli ihan jäätävää, kun oli jotenkin tosi kostea ilma, jotain jäähilettäkin oikein leijaili taivaalta. Ei paljon kehannut nokkaa pistää ulos, Vallun kanssa aamulla kävin sen verran käveleen että sain näppini palellutettua. Kirppiskin piti käydä iltapäivällä tyhjentämässä, ja voihan per... sikka, olihan pöllitty meidän pöydästä jotain. Ei nimittäin ollut ainakaan yks takki siinä myytyjen luettelossa, eikä sitä ole siellä muissakaan pöydissä näkynyt, on sen verran moneen kertaan tullu kierrettyä tuo paikka läpi, että ois se jo vastaan tullut. Että semmosia. Miten voi semmosen paksun ja ison takin saada sieltä ulos, ihmettelenpähän vaan..??!! (tosi hyvä valvonta, eihän se ole ku päälle heittää sovituskopissa ja kävellä ulos). Ei mitenkään hirveät tienestitkään tullut, mutta meni nyt sentään ees joku rompe kaupaksi, että vähemmäksi päästiin.

Paitsi käytiin me tietysti Tietovisassa, ja ihanaa, sain kuin sainkin hyppysiini kutsun Caion kanta-asiakasiltaan ja ehdin ilmoittautua.

On tuonne opiskeluaikoina sen verran roposia kantanut ja ahteria tullut kulutettua oluttuopposten äärellä, että kerrankin näin päin. Menen ja syön niin paljon että napa rutisee.

Perjantaina viimein pakkaset hellitti (muualla paitsi Etelä-Suomessa, hah - olen vahingoniloinen ;) ja Vallun kanssa käytiin sitten kunnon juoksulenkki aamulla. Ja joku kadotuksen kirous leijuu vissiin päällä, kun huomasin kesken lenkin, että mun sormikkaista on tippunut jonnekin sellanen siihen päälle tuleva kämmenosa. En jaksanu kuitenkaan palata takasin päin, vaan sitten tullessa kävin kiertään tuon pätkän uudelleen, eikä siellä mitään enää näkyny. :( Iltapäivästä kävin jälleen testaan jumppia, eli sitä yhtä aikomaani perjantain jumppaa Linnanmaan liikuntahallilla. Kyseessä oli AFRO, eli kuten nimikin sanoo, niin afrikkalaiseen rytmiin jumppausta. Suosittelen, jos on kyllästynyt perinteiseen zumbaan. Tuossa nimittäin on sama idea, mutta rennon letkeään afrikkalaiseen meininkiin. Eikä ollut ees rankkaa, ja silti aamulla tuntu etenki tuolla yläselässä, että on siellä jotain lihaksia tullut liikutettua. Tuun varmasti käymään jatkossakin, ellei perjantai-iltapäivälle löydy muuta ohjelmaa.

Tänään olin myös hävittää sitten sen toisen kämmenikkään, mutta huomasin sentään että se tippui ja sain sen talteen. Oli muuten aivan ihanan keväinen ilma tänään! Vaikka vähän aikaa pitikin rämpiä kymmensenttisessä lumihangessa. Puolenpäivän jälkeen kävin vielä lumitöissä, eipä ois voinu parempaa päivää valita, lumen puolesta mutta oli niin lämmin ilma ja aurinko paisto, että oli ihan mukava olla pihalla hommailemassa. Sai samalla myös parin tunnin käsitreenit, sen verran tuon lumen kanssa saa kyllä pukkia ja huhkia.

Samalla reissulla hoitelin kämpän vuokrasopimuksen kuntoon, ja joitakin huonekaluja ja muitakin tarvikkeita näköjään alkaa järjestyä. Välillä miettii, että onko tässä elämänmenossa taas yhtään mitään järkeä, mutta niin sitä vaan ihan luonnollisesti kaikki asiat näköjään menee eteenpäin, että kyllä se tästä suttaantuu.