Leevi testaa: Purina-ruuat

En muistanutkaan, että tässä joku aika sitten rekisteröidyin Very Important Cats eli V.I.C. -klubiin, ennen kuin postiluukusta kolahti tällainen.

Sopivasti oli sitten Leevin normaali ruoka lopussa, ja pääsikin sitten heti aamulla testaamaan tuota Gourmet Perle-kissanruokaa.

Ostin aikasemmin Leeville tuollasia Kitekat-hyytelöannospusseja, kun kaupassa oli hyvä tarjous 24x -packeille. Niitä se nyt on mun luona mutustellut tähän asti vaihtelevalla menestyksellä. Leevillä menee keskimäärin tuommonen yksi annospussi päivässä. En laita kovin paljoa kerralla, koska tuo kissa syö yleensä niin vähän kerrallaan, ja siitäkin annoksesta saattaa helposti jättää osan syömättä ja mädäntymään kupin pohjalle. No, en kyllä minäkään ymmärrä, miksi näissä teollisissa ruuissa oikeesti pitää laittaa jotain herneitä ja porkkananpaloja tuonne ruuan sekaan! Mutta ei mene se lihakaan aina alas, tonnikalan makusta on hyljeksinyt eniten. Hyytelöt se näyttää useimmiten niistä syövän.

En siis rehellisesti sanoen oottanut ihmeitä tältäkään ruualta, ja laitoin aamulla ehkä noin neljäsosan pussista kuppiin. Kohta se olikin hävinnyt viimeistä palaa myöten, ja Leevi jäi keittiön lattialle istuskelemaan anova katse silmissään ja nau- / pur -ääniä päästellen sen merkiksi, että lisää pitäisi saada.

Laitoin siis vähän lisää, ja kohta oli sekin nuoltu viimeistä myöten, ja edelleen Leevi tuli viereen purisemaan vaativasti. Lopputuloksena oli, että aamun aikana oli Leevi vetänyt naamaansa koko sen annospussin sisällön, eli määrän joka sillä yleensä menee päivässä.

Eikä olis sekään riittänyt, koska Leevi linnoittautui keittiön lattialle ja pitkin päivää naukui lisää ruokaa, jota ei enää valitettavasti ollut. No, onneksi tuon näytepakkauksen mukana tuli vielä joku alelappunen, jolla luvattiin kolme näitä samaa annospussia kahden euron hinnalla. Pitikin sitten illalla käydä kaupan kautta. Normaali hinta tuolle pussille olis 0,85 €.

En kuitenkaan Leeville sanonut vielä mitään nuista ruuista, koska ostin kans toista ruokaa tarjouksesta. Tällä kertaa Friskies Purina -annospusseja, joilla olikin nimensä veroinen vaikutus.

Illalla nimittäin kun tätä testasin, niin purinan säestämänä meni jälleen yksi annospussi ruokaa. Aamulla samaten. Tämmönen lötköpötkö tuossa keittiön lattialla on nyt maannut.

Erästä kaveria pienin muokkauksin lainaten, niin Leevistä kyllä tulee tätä menoa aikamoinen pallo, sillä eihän kukaan nyt voi vastustaa sen katsetta ja pur pur -purinaa.

* * *

PS. Oonkin ihan unohtanut!

Silloin joskus syksyllä Facebookin kautta jaettiin niitä Dreamies-kissanruokanäytteitä. 

Niille kävi näin:

1. Kaikki kissat ahmii.

2. Leevi varastaa Vilinkin nappulat.

3. Bulimikko-Leevi ahmii, oksentaa - ja Vili syö jopa Leevin oksennuksen.

Oli vissiin hyvää?

Abi Morgan: Lovesong

Eilen aamulla näytti vielä, ettei päivälle olis mitään ohjelmaa, mutta se korjaantui pian. Kiitos tästä kuuluu OYY:n Facebook-sivustolleen linkkaamalle vinkille, jossa kerrottiin, että illalla olisi taas mahdollista päästä erään teatterinäytelmän harjoituksiin koeyleisöksi.

Menin siis Oulun kaupunginteatterille illalla. Siellä törmäsinkin heti yhteen tuttuun, joka myös oli tullut katsomaan teatteriesitystä. Kiitinkin häntä tämän vinkin postittamisesta, kun ei tätä näyttänyt netissä missään mainostettavan. Vissiin kaupungin sisällä pyörii joku kulttuuritoimijoiden sähköpostilista tai vastaava, jonne teatteri sitten näistä koenäytöksistä lähettelee viestiä (?).

Näytelmässä oli kaksi n. 50 minuuttista, esitystauolla jaettua osaa. Näyttelijöitä koko esityksessä oli vain neljä, ja pitkälti mentiin samoilla lavasteilla lukuunottamatta mielestäni hienosti toteutettuja seinällä pyöriviä videolavasteita.

Kuvauksen mukaisesti näytelmässä on kaksi päällekkäin ja osittain hieman ristiinkin menevää rakkaustarinaa saman pariskunnan arjesta. Ajallisesti tämä poikkelehtii siis menneisyydessä. Silti tarinaa oli helppo seurata. Näyttelijät olivat hyviä, ja vetivät näytelmän erittäin hyvin harjoitukseksi. Vasta aivan lopussa oli muutama repliikkiunohdus, jotka kuiskaaja hoisi hyvin, liekköhän samat replat tuottaneet aiemminkin muistikatkoksia :) Ei kuitenkaan mitenkään häirinnyt minua ainakaan.

Näytelmän jälkeen muutama vanhempi naishenkilö kuului kuvaavan näytelmää sanalla "koskettava". Sitähän se nimenomaan oli. En tiennyt olinko itse sitten vain herkällä päällä, mutta saipahan siinä muutamaan kertaan silmäkulmaansa pyyhkäistä. Eniten itseäni kuitenkin koko tarinassa kosketti erään kissan kohtalo! Mielestäni tarina oli hyvin realistinen kuvaus pariskunnan elämästä noin yleensä, myötä- ja vastainkäymisissä. Se ei kertonut koko pariskunnan elämäntarinaa itsestään selvästi, vaan lukijan eli tässä tapauksessa katsojan pääteltäväksi jäi myös muutamia asioita. Niin, luulin että kirjahan tässä ilmeisesti oli pohjalla, mutta ilmeisesti tämä onkin kirjoitettu näytelmäksi ihan alun perinkin.

Genrenä tämä menisi ehkä jonnekin draaman puolelle, mutta näytelmässä oli myös muutama musiikki- ja tanssikohtaus, sekä joitakin taiteellisiakin hetkiä. Eli jos jonkinlainen "lässynlässynlää" ja "tekotaiteellisuus" ei iske, niin siinä tapauksessa en voi suositella tätä. Itseäni nuo tanssi- ja taidekohtaukset hieman huvitti ja ehkä ärsyttikin siinä kohdin, kun halusi tarinan vain etenevän ilman turhia kohtauksia (jep, katson liikaa elokuvia). Mutta toisaalta tämäkin kokemus oli piristävä kaiken nykyaikaisen elokuvateollisuuden keskellä - vähän kuin katsoisi hyvää elokuvaa livenä.

* * *

Mielenkiinnosta googletin tuon "Abi Morgan: Lovesong" ja tällainen traileri löytyi:

 

Abi Morgan & Frantic Assembly's Lovesong - Official Trailer - 

Available now from Digital Theatre

Mielestäni Oulun versiossa oli ainakin hienommat lavasteet!

28 neliöä: OH + alkovi

Jatketaanpas kämpän esittelyllä. Vaikka pieni onkin, niin parempi jakaa nämä postaukset kuitenkin osiin, niin ehkä joku jaksaa näitä jopa lukea.

Paloja olkkarista onkin vilahdellut blogissa vähän väliä, mutta miltäs tämä näyttää sitten käytännössä? Jos joku vielä muistaa, niin kämpän kaikki huonekalut hankin melko lailla ripotellen - yksi huonekalu sieltä, toinen täältä. Pala palalta tämä on tän näköiseksi muotoutunut. Nyt täällä on jo melko täyttä (=mihinkään ei mahdu enää mitään).

Extratehtävä: Kuinka monesta kuvasta bongaat Leevin? (ja missä kaikkialla Leevi tykkää nukkua?)

Yksi tärkeimmistä oli tietysti sohva, jonka ostin FB-kirppiksen kautta. Vaatimuksena oli, tilan sanelemana se, että se oli pieni kahdenistuttava ja vuodesohva. Tovin sai odotella, että sopiva osui kohdalle. Onneksi oli kevyt, kun tuota kahdestaan apurin kanssa kannoin tänne kakkoskerrokseen.

Lasinen lamppu muuten löytyi Halpahallin loppuumyynnistä -70% alessa viimeisten jäljellä olevien tuotteiden joukosta ja hintaa jäi joku viitisen euroa. Oon lyönyt siihen aika monesti pääni.. siksi tuon olkkarin pöydän sijottelu on aika tarkkaa puuhaa. :D

Noo, sohvassa oli omat kommervenkkinsä, vaikka hienolta se näyttikin. Ensinnäkään nuo istuintyynyt ei pysy paikoillaan, vaan istuessa valuu koko ajan pois. Ja kuten näkee, karvakaveri Leevi tykkää loikoilla sohvalla, ja sen kyllä huomasi melko pian. Kangas on jotain plyysi(jäljitelmä)ä, eli vetää oikein mukavasti karvat puoleensa eikä ne imurillakaan siitä lähde.

Hätä keinot keksii. Onneksi omistin tuollaisen kahdenistuttavan sohvan päällisen. Nojatyynyt heivasin suosiolla pois ja laitoin pienet tyynyt tilalle. Istuintyynyt valuu edelleen alas, mutta ei läheskään jatkuvasti, ja tuo irtopäällinen on helpompi imuroida ja tarvittaessa pestä.

Useampi pieni pöytäkin tänne kämppään eksyi, ku ilimaseksi sain. Haaveilin tuollasesta mustasta (Ikean) pöydästä, mutta sain sellaisen ruskeana. Pari päivää myöhemmin sain sen mustan, mutta se on vähän liian pieni ja onkin toimittanut varapöydän paikkaa nyt hieman paikkaa vaihdellen (tällä hetkellä yöpöytänä).

Toinen ikealainenhan oli tämä ihan ensimmäinen huonekalu kämpässäni, joka hienosti palapelinä rakentui, eli tämä hyllykkö.

Senkin sisältö on muuttunut moneen kertaan, ja tulee tietysti muuttumaan tarpeen mukaan. Tyhjäksi ei tarvinnut sitäkään jättää, kun keksin laittaa kengät esille!

Hyllykön vieressä onkin sitten tuo alkovi. Siihen mahtui juuri 120 cm sänky, jossa sopivasti minä ja Leevi mahdutaan nukkumaan. Pyykkikorikin näkyy kuvan nurkassa, jossa se hetken aikaa toimitti paikkaansa, kunnes tosiaan sen keksin siirtää sinne suihkukaappiin pois silmistä.

Värivalinnat nyt ei ole yllätys, tuo päiväpeitto onkin muuten ihkaensimmäisiä hankintoja ihan ensimmäiseen omaan kämppääni, ja vielä kulkee mukana. (Samoin ylempänä näkyvä delfiini-lasipöytä, joka sekin pyörii vielä ympäriinsä paikkaa etsien).

Kun palataan taas taakse päin, niin tokihan täältä telkkari löytyy. Eikä mikään pieni, eikä suinkaan kevyt.. Olipas "kiva" se kantaa tänne! Lisäksi tallentava digiboksi, jonka kovalevy on jatkuvasti täynnä (ihan oikeesti, en ehdi aina katsoa telkkaria!).

Tämä nurkkauskin sai vast'ikään uutta täytettä, kun sain pakastimen. Tässä kämpässähän siis ei ollut minkäänlaista pakastinta, ei edes sitä lokerikkoa, ja kyllähän ihminen pakastinta tarttee! Haaveilin kyllä pienemmästä, mutta tosiaan ilmaseksi sain tämänkin, niin kyllä se hetken asiansa toimittaa. Tosin vain hetken, sillä oon jo nyt menettänyt hermoni tuohon. En tiedä mitä vuosimallia lienee, mutta ainakin äänistä päätellen se syö sähköä melkolaisesti. Ei mahdu tähän taloon montaa hiljaista hetkeä, kun tuo sirisee ja pärisee. Oon koittanu tutkia, ettei siinä oo mikään hajalla, mut kait se sit on vaan sille ominaista.. Tosin nyt kun taas väännin mittaria ihan hitusen pienemmälle, niin ihan ku se ei enää niin paljon/kovaäänisesti huutais. En tosin nyt tiiä, onko tuo tarpeeksi kylmä (sen -18), eli ei tuolla kannata ikuisuuksia mitään säilöä. (Wanted: hiljainen, pieni pakastin)

Ja vielä sieltä saattaa bongata tämän jonkun mielestä varmaan varsin ruman rottinkisen parveketuolin. Mutta tuosta yläpuolelta varmaan keksii, että miksi se on edelleen täällä sisällä...

Sitten vielä se kauan metsästämäni ruokapöytä, jonka viimein sain huuto.netistä pienen kilpailun jälkeen. Muutama muu ehdokas mulla oli, mutta tässäkin tilan rajallisuus saneli pöydän koon, ja en kovin paljoa halunnut maksaa. Lisäksi toivoin vielä, että jos saisi jostain tuollaisen lasipöydän, joita näytti olevan jatkuvasti myynnissä, mutta ei ollut just sillon, millä sitä kuljettaa. Tällasessa pienessä kämpässä kun aattelin, että jos vaihtoehtosesti tuohon sijottaa jonkun tummaa puuta olevan muhkean pöydän, näyttää tila entistä pienemmältä. Sain siis juuri haluamani sopivalla hinnalla.

Lisäksi hamusin tori.fi:n kautta siellä monta kuukautta myynnissä olleet limenvihreät Flower-tuolit (ilmoitus ehti itse asiassa jo hävitäkin oltuaan siellä liian kauan). Ihastuin noihin kun ne näin, ja hintakaan ei ollut paha verraten niiden oikeaan hintaan. Nyt haaveilen, että jostain löytyisi yhtä halvalla näitä lisää, ja ei haittais yhtään vaikka olis eri värisiä - väriä elämään se olla pitää.

Semmonen kömmä tämä huone. Vielä olis muutamasta neliöstä aineksia yhteen postaukseen, eli pysykäähän kuulolla.

Pääsiäishiihdot

Kevät se tekee vaan tuloaan vaikka keikkuen tuleepi. Täällähän on jo tuolta maaliskuun alkuajoilta saakka säätila vetänyt melko siksakkia vuorokaudenajan mukaan. Enää ei sentään ole pakkanen yöllä laskenut sinne miinus 20 korville, mutta sellasta kymmentä pakkasastetta se vielä pitelee öisin. Kuitenkin heti ku aurinko nousee, niin lämpömittarin asteet kohoaa lähes silmissä. Nyt ollaan oltu iltapäivällä ihan plussan puolella ja ihana auringonpaiste!

 Tahtoo!

 

Eli ei ole paljon tehnyt mieli sisällä kökötellä koko päivää! Vaikka tosin alkuviikkohan mulla menikin päiväunilla.. Päätinkin korjata asian viikonloppuna, eikä aurinko onneksi pettänyt mun lupauksia.

Lauantaille suunnittelin jälleen hiihtopäivää Nallikarissa. Tällä kertaa lähdin liikkeelle jo puolen päivän jälkeen, parhaimpaan aikaan itse asiassa lämpötilan puolesta. Uskaltauduin jättämään toppatakin pois matkasta ja varustauduin muutamalla paidalla sekä tuulta pitävällä takilla. Fiksu päätös, sain huomata.

Vähän matkaa alussa tosin tuulahteli, mutta ei läheskään niin paljon kuin viimeksi. Otin nokan heti kohti niitä kahta saarta, jonne viimeksi oli työn ja tuskan takana hiihtää, ja olinkin siellä alta aikayksikön. Ladut oli auki ja luisti hyvin.

Niinpä päätin vielä jatkaakin matkaani ja saarten valloitusta.

Joku muu sen oli näköjään tehnyt pyörällä! Eikä mahda olla ainut, on nimittäin FB:ssä näkynyt päivityksiä muidenkin samantapaisella hiihtoreissulla bongaamista pyöräilijöistä ja jopa ratsukoista.

Kolmas saari valloitettu. Google tiesi kertoa, että itse asiassa nämä kolme saarta ovatkin yhtä ja samaa Hermannit -saariryhmää. Tuolta viimeisimmältä löytyisi pieni laavukin makkaranpaistoa varten, mutta polttopuut näytti olevan jo melko lopussa.

Hiihtelin vielä vähän matkaa tuolla merellä. Täälläpä ei yllätys enää tuullut yhtään ja aurinko porotti kuumasti selkään. Lopulta hiki valui ja voimat alkoi loppua. Takaisin päin menin rannan suuntaisesti. Vähän meinasi jännittää siinä Toppilansalmen kohdalla, että kestääköhän siinä se jää, vaikka vielä rannempana näytti olevan siinä kohdin pilkkijöitäkin. Ylitse kuitenkin pääsin ja viimeisillä voimillani pääsin rantaan. Melkoinen lenkki tuli kierrettyä, eikä aikaa siltikään mennyt kuin pari tuntia! Selkeästi siis nopeammin mitä viime kerralla siinä tuulessa! :D

Eikä tässä vielä kaikki. Sunnuntaina oli vieläkin lämpimämpi ilma ja tällä kertaa maisemanvaihdoksen myötä lähdin Auranmajalle. Sielläpä en siis ole eläissäni hiihtänytkään.

Samat suunnitelmat näytti olevan myös muilla, parkkipaikalla oli kymmenittäin autoja ja latu kuhisi hiihtäjiä. Kahvilakin oli muuten auki vaikka mikä pyhäpäivä taas lienee ollut. Fiksu veto, näytti nimittäin vetävän hyvin porukkaa.

En nyt halunnut liiaksi ahnehtia ja lähdin kiertämään vitosen lenkkiä. Vähän kyllä meinasi eilisen jäljiltä olla lihakset hapoilla. Täällä sentään pääsi enemmän luisteluhiihtoakin menemään.

Viiden kilsan jälkeen olin jälleen aivan naatti ja tulipa kuuma! Säälittävät viisi kilometriä ja aikaakaan ei mennyt kuin puolisen tuntia!

Kävin siis vain hetken lepäilemässä ja vetämässä happea ja päätin lähteäkin vielä kiertelemään vähäksi aikaa, tällä kertaa hieman rauhallisemmalla temmolla. Menin tuota reittiä toiseen suuntaan, vaihtelun vuoksi. Siinä olikin sitten ylämäkiä ihan tarpeeksi, ja kun voimat alkoi ehtyä, niin käännyinkin sitten takaisin, koska edessä olis vaan ollut isompia ylämäkiä...

Kaiken kaikkiaan ei ehkä ihan kymppiä tullut hiihdettyä, mutta semmoset 8-9 km kuitenkin. Aika hyvin mulle tuossa maastossa. Paluumatkalla löysin puskasta vielä pajunkissojakin.

 Nälkäkin meinasi olla, ja kokkailin itselleni oikein herkullisen pääsiäisaterian.

Uunijuureksia ja saksanhirvikäristystä. Oli niin hyvää, että piti parikin kertaa napsia vähän lisää lautaselle :D Olis muuten kaupassa ollut tarjouksessa poronpaistiakin, mutta tietenkin kaikki oli jo loppuneet. Meinasin ostaa lammastakin, mutta en sittenkään jaksanut kokeilla, että tuleeko siitä villasukan makuista vai ei...

Tänään hiihdon sijasta ohjelmistossa uintia. Naapurihalli on suljettu tänään (...), ja mietin ensin, että menis vaan Edenin poreisiin. Ei kuitenkaan jaksa maksaa pelkästä lilluttelusta, ja Raksila pitäisi olla päiväseltään auki, niin vois pyöräillä sinne. Siellä kun saa kuntouinnit JA poreet samaan hintaan.