Liikunnat vk. 19

Viime viikon liikuntasaldo 9,2 tuntia, ja mukaan mahtuu vielä oikeaakin hikijumppaa. (Tuolla pyöräilyllä saa tuloksia äkkiä ylös päin ;) Jostakin paikasta muuten luin jonkun mutu-kommentin, että pyöräillä ei saisi raskaana, koska se painaa lantionpohjan lihaksia. Täh? Enpä ole moiseen "tutkimukseen" törmännytkään, ja ei kyllä itellä ole muuta ongelmaa, kuin että hieman länkisäärin joutuu välillä menemään ja puuskuttamaan varsinkin, jos vauva päättää alkaa jumppaamaan mahassa juuri pyöräilyn aikana. Silloin pitää vähän ajoasentoa oikaista ja eteen päin vaan.

Voi että tekis niin mieli juosta ja rullaluistella tuolla kevätteillä! Vuosi sitte tämmöset ajatukset ei ois ollu mielen perukoillakaan. Jospa sitä syksyllä pääsis nuitakin harrastelemaan.

Pikkusen alkaa tuo maha jo painamaan ja viime viikolla hankittu tukivyö on kyllä ajanut asiansa. Mutta tosiaan korkeakoululiikunnan vuorot päättyykin jo tällä viikolla, eli koitan vielä tämän viikon pinnistää ja jaksaa jumpata mukana. Sitten onkin aika siirtyä "vähän" kevennettyyn ohjelmaan.

Äitienpäivänä

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Ihan vielä ei itseäni ole tarvinnut juhlistaa, mutta ens vuonna sitten. Suomalaiset äidit saa muuten olla erittäin tyytyväisiä asemaansa ainakin tämän Pelastakaa Lapset ry:n Suomi on paras maa äideille -raportin mukaan. Enkä epäile asiaa tai tutkimuksessa käytettyjä kriteerejä yhtään. "Suomessa tilanne on erinomainen kaikilla näillä kriteereillä mitattuna." (Vaikka totta kai aina kaikesta löytyy jotain parannettavaa).

Äippäpäivän kunniaksi käytiin tietysti omaa äitiä moikkaamassa kotikylillä syömisten merkeissä.

Mentiin paikalliseen ravintolaan, josta joskus kymmenen vuotta sitten sai vielä Suomen parasta pitsaa. Huvitti testata, vieläkö asian laita näin on, vaikka kuulemma niiden taso onkin laskenut. No, kokeiltava se oli silti itse.

Poropitsaa, jossa mm. poroa, sipulia, aurajuustoa ja rucolaa. Kuulemma oman äitini valinta aina, tällä kertaa hän itse valitsi toisen pitsan, joka ei sitten tälle hänen makuunsa vetänyt vertoja.

Kyllähän tuon nälkäänsä söi (koko pitsa meni), ja poro on parasta. Mukavaa vaihtelua myös känkyille tällainen ravintolapitsa. Mutta eihän se tosiaan sitä ollut, mitä silloin ennen vanhaan, kun ravintola oli vielä vanhassa ulkomuodossaan ja -asussaan.

Pitkälle pärjää taas tuolla ruoalla, ja turvotti kyllä vielä tunteja syömisen jälkeen sen verran, että mieli veti ulos ja pitikin kävästä tunteroisen iltakävelyllä. Pitkästä aikaa täällä aurinkokin paisto, ja ilma oli ihanan keväinen. Sanoisin jopa, että täydellinen juoksusää, mutta itte pääsen pistään töppöstä rivakammin toisen eteen vasta joskus kuukausien päästä. Mutta menkäähän te lenkille, jotka siihen kykenette!

Maha

Oon saanut jonkun verran napattua kameraan videon muodossa näitä vauvan liikkumisia. Pääosin aamutuimaan, kun istun koneella aamukahveilla/-palalla ja kamera on käden ulottuvilla. Mutta samanlaista meininkiä tuolla on ympäri vuorokauden. Eilen taisin jopa nähdä pikkuisen jalan, kun jokin uloke tuosta vatsanahan läpi meinasi viuhtoa läpi :) Enimmäkseen nuo liikkeet on tuolla oikealla ylävatsassa, mutta vissiin siellä välillä ollaan meritähtenä, kun saattaa tuntua iskut yhtäaikaa vähän ympäri vatsaa.

Kokeilin siis nyt kasata tästä jonkunlaista videota ihasteltavaksi/kauhisteltavaksi, siellä näkyy myös Leevin aamusöpöilyt.

Ja huh huh näitä unia. Levottomiahan nuo on ollut jo koko raskauden ajan, mutta viime yönä oli taas ainekset kunnon trilleriin/kauhuleffaan. Vissiin tuo jenkkien sieppausdraama oli syöpyny alitajuntaan, koska näin unta, että jotkut pari miestä kidnappas raskaana olevia naisia, teki niille jotain testejä ja lopulta leikkas niiden mahat auki ja ryöväs vauvat, jotka sitten olikin muuttuneet kasvoiltaan ihan rotan näköisiksi niiden testien vuoksi. 0__o Ensin tämä oli ns. elokuvauni, jossa en ollut tapahtumissa millään lailla osallinen, mutta sitten tietysti minä olin yks näistä kidnapatuista, ja yritin päästä pakoon. Mutta nuo kidnappaajat seuras kaikkialle, eikä puhelinta voinut käyttää niiden ollessa koko ajan vieressä, että olisi saanut soitettua apua. Viimein kun apua oli jostain tulossa, niin heräsin (vessahätään, vessassa käynnit on nyt lisääntynyt siihen 3 x/yö).

Liikunnat vk. 18

Viime viikko oli oikea superviikko liikuntojen suhteen. HeiaHeiaan kirjautu yhteensä 11 tuntia liikkumista! Ja vaikka siitä poisluettaisiin tuo vappuaaton pyörällä huristelukin, niin kiitettävä määrä liikuntakertoja tuli silti. (Hah, tuon mukaan oon kävelly kymmenen kertaa vuonna 2013.)

Perjantaina oli taas uus tuuraaja paikkaamassa normaalia zumbaa ja jumppaa, ja tuo jälkimmäinen vedettiinkin sitten yllättäen (en ollu etukäteen nettisivuilta tätä tuurausta kattonut) astetta rankempana. Ja tämä "Total Body" lihaskuntojumppa oli kyllä yks elämäni parhaimpia liikuntakertoja! Vaikka eipä noita taida olla hirveästi mihin verrata :D Mutta sen jälkeen tiesi jo jotain tehneensä, lapaluut ja reiden takaosat poltteli vielä kaks päivää tuon hikijumpan jälkeen. Tuommosilla tunneilla kun kävis säännöllisesti, niin olis kyllä melko äkkiä hyvässä kunnossa. Kaikkia hyppelyitä ja vatsalihasliikkeitä en tietenkään kyenny tekemään, mutta kyllä kaikki jalkoihin, käsiin ja yläkroppaan kohdistuva vielä hyvin onnistuu.

Harjotussupisteluja (kivuttomia sellaisia) tietysti sillon tällön tulee, mutta eniten kuitenki ihan normaalin kävelyn yhteydessä loppumatkasta. Sunnuntaina aloinkin sitten mahan painaessa haaveilemaan tukivyöstä, kun en sellasta oo saanu hankittua. En oo oikein uskonut sen vaikutukseen... :) Tänään kuitenki kävin kirppiskierroksella, ja sielläpä olikin sattumalta muutama vaihtoehto mistä valita, ja nappasin tukevimman olosen ja sehän kustansi vaan 3 e. Otin sen testikäyttöön sitten heti tänään jumpassa, ja lumevaikutusta tai ei, niin tuntu se maha pysyvän kuosissaan paremmin, kun ei pääse ainakaan heilumaan vallattomasti joka suuntaan.

Koitan tosiaan vielä tämän ja ens viikon liikkua niin paljon kuin mahdollista, sitten se pakostakin loppuu. Nimittäin nuo korkeakoululiikuntojen vuorot päättyy, ja loppukuusta menee tuo lähiuimahallikin kiinni. Ehkä ihan sopivasti, sen jälkeen (jos oon vielä yhtenä kappaleena) varrmasti ihan hyväkin jo ottaa vähän rauhallisemmin.