2. neuvola + lääkäri

Koitti jälleen neuvola-aika viikolla 15+4, ensimmäisestä käynnistä vissiin on 7 viikkoa aikaa. Olikin uusi täti vastassa, tai tämä vissiin on se vakihoitaja kun viimeksi oli joku erikoisjärjestely. Verenpaineet mitattiin ja oli oikein hyvät 117/65 p. 65. Sitten piti hypätä puntarille ja oikein pirulliset lukemathan siihen tuli. Viime kertaiseen lisää läskiä 3.7 kiloa eli 500 g per viikko. Hoitaja kehui kyllä hyväksi, mutta mun puolesta saa loppua tuo painonnousu tähän (ainakin nuin vauhdikkaalla aikataululla).

Lääkäri teki rutiinitarkastukset, ei mittää hämminkejä. Kohtu seikkailee jossain juuri navan alapuolella. Vauvan syke kuului heti ja olikin rytmikkäät 158-160.

Sitä jäin ihmettelemään kun muistelin viime raskaudesta, että niitä valkuaisarvoja-vai-mitä-olikaan seurattiin joka kerta virtsanäytteestä. Että oliko se missä vaiheessa raskautta kun niitä alettiin seurata, kun ei nyt mitään näytettä tarvinnu antaa. En viittiny sitte kyselläkkää. Kait ne ite sanoo, jos tarvii ottaa?

1. neuvola ja varhaisraskauden ultra

Koitetaan nyt viimein saada ensimmäiset neuvola- ja ultrakuulumiset ulos, ennen kuin uutta käyntiä pukkaa. Ensimmäinen neuvolakäynti ajoittui siis joulukuun alkuun. Mieskin oli mukana, ensimmäistä kertaa siis ikinä eli hän ei varmastikaan oikein tienny että mikä koko neuvolan tarkotus on. Ihan ensimmäisenä kurkistettiin, että mitä siellä masussa näkyy ja näkyihän siellä reipas pieni vauvanalku. Koitettiin ottaa mittoja jotta päästäis selville lasketusta ajasta, mutta vauva oli niin sykkyrällä, ettei ihan tarkkaa mittaa päästä varpaisiin saakka saatu. Silti hurjimmissa mitoissa LA heitti jopa +9 päivää, mikä nyt ei sinällään mua yllättäny koska edellisessä raskaudessa kävi ihan sama juttu. Mutta koska varmaa mittaa ei saatu, niin jätettiin vielä LA kierron mukaan lasketuksi eli 3.7. ja viikkoja oli tämän mukaan 9+5.

Neuvolassa kyseltiin tavalliset kuulumiset, elämäntavat, parisuhteen tilanne ja miltä ylipäänsä nyt tuntuu. Omasta puolestani tämä oli kyllä hyvin odotettu tapahtuma, vaikkakin väsymystä ja etovaa oloa valittelin. Painokin oli päässyt nousemaan, en ole käynyt puntarilla itse kuukausiin mutta vaatteet päällä eroa jopa 5 kiloa...! (Pienet paineet jatkoa ajatellen!) Neuvolan jälkeen kävin heti muuten ostamassa vitamiineja.

Ai niin ja pitihän sitä labrassakin käydä jättämässä verinäytteet. Tulokset valmistuikin jo muutamassa päivässä, testit oli negatiivisia ja hemoglobiinikin taisi olla jotain 129 luokkaa, että ainakaan sen puoleen ei voi tuota väsymystä syyttää.

Ultra sattui sitten joulun jälkeiselle viikolle. Näytöllä näkyi innokkaasti jumppaava vauva, josta saatiin paljon hyviä kuvia. Kaikki näytti olevan kunnossa ja saatiin tarkat mitat. LA siirtyi tasan viikolla myöhemmäksi eli 10.7. Nyt oli siis menossa raskausviikko 12+3. Niskaturvotuskin mitattiin, arvo oli jotain pientä että ei tod.näk. aiheuta mitään jatkotoimia (eikä ole kyllä mitään ilmoitettukkaan).

Semmoinen jatkoseurantaa aiheuttava juttu ultrassa näkyi, että mulla on MAHDOLLISESTI myooma, joku tumma läiskä näkyi eli saattaisi olla harmiton kyhmy, mutta ihan yhtä hyvin kohtu saattoi vain anturan paineesta supistella. Mitään oireita ei oo kyllä ollut, mutta seuraavassa ultrassa siis kaiketi katsotaan, vieläkö se on siellä.

Toinen raskaus - Alku ja Oireet

Kenellekkään tuskin on jäänyt epäselväksi, että jo välittömästi Sn syntymän jälkeen haaveilin toisesta vauvasta. Aluksi toki uuden vauvan "teko" ei ollut mahdollista monistakin syistä. Joissakin hormoonimyllerryksissä välillä luuli, että joko, vaan ei. Ehdin jo miettiä, että oonko joku luonnonoikku, kun lopulta elokuun lopulla alkoi keho jälleen toimia kuten naisilla kuuluu. Raskaaksi tulo oli periaatteessa viimein siis mahdollista. Kärsimättömänä ihmisenä aloin kuitenkin taas epäillä, että jään ikuisesti yhden lapsen äidiksi. Lokakuussa vielä vuotoa tuli, niukkana mutta tuli silti, ja olinkin jo ihan valmis heittämään haaveet jonnekkin tulevaisuuteen.

Sitten S aloitti päiväkodin ja melkeen heti tarttuikin flunssa koko perheeseen. Kun lisäksi oli väsymystä, ja yöt S lupsutti vaan rinnalla, alkoi niihinkin sattua ja yöimetys oli pakko lopettaa. Itellä tuo nuhayskä pitkittyi lähes parin viikon mittaseksi, ja heti perään tulikin sitten pahoinvointia, jonka ajattelin liittyvän tuohon flunssaan. Se kuitenkin voimistui, aamut yökkäilin, kerran oksensin, päivällä vatsassa myllersi tämän tästä. Kahvia ei saanut enää aamulla alas, pelkkä vesikään ei maistunut vaan piti lantrata mehuun, salmiakkia piti ostaa äkilliseen heikotukseen, suklaa ällötti ja vaan harva ruoka enää maistui (pelkkä ruuan haju sai voimaan pahoin), suurin osa mausteista piti jättää ruuista pois, leipää sentään pystyi syömään sekä appelsiinia ja omenaa. Kun tätä oli viikon verran jatkunu, niin pitihän se alkaa jo epäilemään eikä auttanu muu ku kaupasta ostaa se testi. Vaikka sekin näytti positiivista, niin silti kehitin mielessäni ajatuksen, että jos mulla oiskin vaikka syöpä! Ja kaikki epäilys siksi, kun sitä vuotoa tosiaan tuli, kuuden päivän ajan, olkootkin että niukkaa, mutta kait se nyt on vielä tässä vaiheessa ihan normaalia. Ei se isikään uskonu, kait senki mielestä oli todennäköisempää, että oon joku alien... :D

Seuraavaksi kuitenkin soittoa neuvolaan. Puhelimessakin pitkään arvuuteltiin, että millähän viikolla sitten mahdollisesti menen. Neuvola-aika saatiin viimein reilu viikon päähän, ja vasta kun masussa ultralla näkyi pieni ihmisenalku, isi yhtä lailla kuin minäkin vasta uskottiin, että totta se on. Se vähäinen vuoto ei siis ollutkaan kuukautiset. Silti jäätiin arvuuttelemaan vielä viikkoja, mitatessa vauva oli hiukan
pienempi mitä kierron mukaan pitäisi, ja LA tulisi todennäköisesti seuraavassa ultrassa muuttumaan.

Seuraavina viikkoina pahoinvointi hieman helpotti, mutta riesaksi tuli väsymys sekä etenkin ruisleivän syönnin jälkeen närästys. Vielä oli immuniteettikin heikoilla, ja joku vatsapöpö kiersi ensin Sn ja sitten minut. Raskauspahoinvointia kesti yhteensä kaikkinensa kuukauden verran, mutta pahinta mahdollista laatua sekään ei onneksi ollut.

Meidän kestovaippataival

Tämä postaus on maannut luonnoksissa pienen ikuisuuden. Viime keväänä törmäsin erääseen ystävään, ja puhetta tuli kestovaipoista. Hän vinkkasi minulle juuri julkaistusta kirjoituksesta kestovaippailun kauhuista. Lapsellista-blogista löysinkin tuon postauksen, sekä jatkokertomuksen tälle ilmeisesti paljon kohua aiheuttaneelle kirjoitukselle. Enkä nyt malta olla kirjoittamatta meidän kokemuksista vähän kuin vastineeksi tälle, oman 1,5 vuoden kokemukseni perusteella. (Kyseessä ei siis ole hyökkäys em. kirjoitusta kohtaan, vaan nostan vain tässä hyvässä kirjoituksessa hyvin mainittuja asioita esiin). Kursiivissa olevat pätkät siis kopsattu tuosta postauksesta.

Hajua.
Tiesittekö, että pissa ja kakka haisee. Pikkuvauvan vaipoista nyt ei juuri hajua tule, mutta kun ruokaa syödään niin siitäpä se lähtee, kuona-aineiden poistuminen. Mahdollisiin hajuihin paras ratkaisu tosiaan on hyvä tuuletus likaisille vaipoille ja ikävää on, jos siihen ei ole mahdollisuutta. Tähän varmasti monen into kestovaippailuun lopahtaakin. Ite en oo kovin hajuherkkä eli kylpyhuoneessa roikkuvat likavaipat ei minun eloa niinkään haitanneet (isi niistä sen sijaan toisinaan mainitsi). Nyt omakotitalossa likavaipat on ulkona, eli niiden mahd. hajuista kärsii vaan tupakoitsijat, joiden haju on mun mielestä vaippojakin karseampi. Talvella jos vaipat jäätyy/kesällä auringossa kuivahtaa, niin eipä ne silloin haisekkaan. Ja niiden vaippojen huuhteleminen isosta asiasta, no, pitäähän ne kertakäyttövaipatkin ottaa ja johonkin laittaa. Ite en kaipaa niitä haisevia roskakasseja, jotka aina lojuu ovensuussa tervehtimässä sisääntulijaa.

Koko kodin vallanneita vaippoja jossain vaiheessa vaippakiertoa.
Okei myönnetään, en jaksa aina olla täsmällinen ja kiikuttaa niitä likavaippojakaan heti sinne ulos. Niitä onkin sitten pöydällä, vessoissa, kylppärissä... Vaan itteppä olen laiska ja ite siitä sillon kärsin.

Tarroja, jotka aukesivat pesukoneessa ja raatelivat kavereina pesussa olleet pyyhkeet.
Toisinaan joku tarra on auennut sillä seurauksella, että koneesta tulee ulos iso mytty toisiinsa takertuneita vaippoja, mutta mikään ei ole vielä hajalle mennyt.

Hoitolaukussani haisi PUL-pussissa puolikkaan ruokakassin kokoinen satsi likaisia vaippoja.
Kun johonkin on meno, otan meille mukaan varavaipan. Jos vaippa tarvii vaihtaa, laitan likaisen vaipan pieneen muovipussiin ja laukkuun ja kotona otan sen sieltä pois. Ikinä ei ole mitään ylimääräisiä hajuja huokunut. Toki jos sen vaipan sinne laukkuun unohtaa päiväkausiksi, niin  hajupommi on taattu!

Kastuneita vaatteita.
Ohivuotoja tapahtuu satunnaisesti varsinkin epäistuvien vaippojen kanssa. Meillä kuitenkin vaatetta riittää, että en ole ottanut asiasta itelleni minkäänlaista stressiä.

Pyykkivuorta.
Alkuunsa minulla ei ollut hurjaa kokoelmaa vaippoja. Kuivattelin vaipat minivessani kuivausritilällä ja pesin vaipat noin kolmen päivän välein, josta ne tuli lähes suoraan käyttöön. Nykyisellään vaippoja on ylimääräkin, ja pesuväli saattaa hyvinkin olla jopa 5 päivää. Likaiset vaipat laitan kuivaustelineelle ulos niin kesät kuin talvet (kerrostalossa tämä oli hankalampaa, "paras" ratkaisu oli laittaa kuivumaan saunaan, jossa ne olivat vähiten tiellä ja (haju)haittana). Kesällä vaipat kuivuu kätevästi ulkona (omakotitaloon muutto helpotti tätäkin asiaa huomattavasti), nyt kuivatus tapahtuu kätevimmin kuivausrummussa (aikaisemmin pyykkihuone/muu tila kävi ihan mainiosti).

Kestovaippoihin tuhraantui ihan järjetön määrä rahaa.
Olen ostanut jokaikisen vaippamme kirppiksiltä, raskausaikana niitä vain löytyi kirppiksiä kierrellessä enkä sen koommin enää ees miettiny ettenkö niitä käyttäisi. Muutaman olen saanut lahjoituksena ystävien äitiyspakkauksista. Suurin summa, jonka olen käyttänyt, on sata euroa pakettiin, joka sisälsi ison pahvilaatikollisen verran kestovaippoja, imuja ja villahousuja. Yleensä käytän 2-3 euroa per vaippa, joista osa on ollut uusiakin. Itse olen myynyt muutaman vaipan, joka ei meidän käyttöön sopinut, suunnilleen samaan hintaan. Koko aikana arvioisin käyttäneeni vaippoihin sen pari sataa euroa, vrt. kertakäyttövaipat, joihin kuukaudessa saa menemään varmaankin noin 50 euroa.

Pesuaineena käytän tavallisesta kaupasta löytyvää Neutral-pesuainetta sis. alle 5% saippuaa), joita oon ostanut vaippa-aikana ehkä 2-3 purkkia. Kerran olen ostanu pesupähkinöitä tarjouksesta. Huuhteluun käytän tavallista etikkaa, ja likaisimpiin tahroihin sappisaippuaa, joka taitaa olla toinen käytössä. Noista nyt ei hurjaa summaa saa tekemälläkään. Alussa pystyin pesemään pyykit yleisessä pesutuvassa, mikä toi säästöjä toki enemmän, mutta en ole huomannut hirveää piikkiä veden- tai sähkönkulutuksessa myöhemminkään ( varsinkin kun muutenkin koitan pihistellä kyseisissä asioissa).

Vaippahuoltoon menevä aika oli tähtitieteellinen.
Jonkun aikaa menee toki pyykkien koneeseen laittamiseen ja poistamiseen, mutta esim. "laskostelun" teen telkkaria katellessa eikä oo siis mistään pois (päin vastoin, sasnpahan istua hetken aikaa). Aikaa saa toki kulumaan, jos nyt vailka hurahtaa johonkin tiettyyn malliin ja kuosiin ja istuu päivät kirppispalstoilla vaippoja kyttäämässä. ;p (itelle vaippa ku vaippa kelpaa, vaikka suosikkejakin on). Mutta muuten en koe näitä aikaa vievinä.


Kestovaipoissa siis on omat kommervenkkinsa, mutta kun vähän viitsii nähdä alkuun vaivaa, niin koko rumbasta tulee rutiinia enkä ite kyllä ees aattele, että me "kestovaippaillaan". Jonkun verran nyt kertakäyttövaippoja ostaneena (päiväkotia varten) ymmärrän tavallaan niiden helppouden ja sen, miksi joku ei ees halua kuulla puhuttavan mistään kestovaipoista. Itelle se on kuitenkin ollut hyvä ratkaisu, olen säästänyt vaipoissa sekä rahaa että luontoa. Alkuun tätä touhua minunkin kohdalla ihmeteltiin, mutta nyt en ole kuullut aikoihin mitään negatiivista kommenttia. Muutama tuttavan tiedän, joka alkuun aikoi kestovaippailla edes osin, mutta vääränkokoisten/epäsopivien vaippojen jälkeen en ihmettele, miksi homma ei toiminut. Eikä kestovaipat varmaan kaikille "sovikkaan" (istuvuuksissakin on eroja). Itsehän en alkuun edes mitään kummempia opuksia lukenut, joitakin käyttökokemuksia blogeista ja sitten myöhemmin oman yrityksen ja erehdyksen kautta.

Uuden pienokaisen kohdalla aikomus on jatkaa kestovaippaperinnettä, varsinkin kun varastossa noita nyt on tallessa laatikko jos toinenkin. Mutta jos homma ei natsaa, energiaa ei riitä tai tulee jotain muuta ylipääsemätöntä, niin en minä mikäön antikertakäyttövaippailija myöskään ole. Tilanteen mukaan mennään ja sen, mikä just sillon tuntuu meille sopivimmalta.