Instagram @sarkkuk

tiistai 20. marraskuuta 2018

BlackFriday eli BlackTuesdayn bongauksia

Näköjään muutama vuosi sitten Suomeenkin rantautuneesta tapahtumasta on laajentunut nyt koko viikon kestävä ostoskampanja. Itse olen kyllä jo tallentanut muutaman suosikkitapahtuman ja aion mm. satsata joululahjoihin sekä kangashankintoihin. Kuinka moni muu aikoo hyödyntää Black Fridayn tarjouksia?





Olen aloittanut nimittäin joululahjojen hankinnan tänä vuonna hyvissä ajoin, ettei jää viime tippaan ja stressiin (tai: kokonaan hankkimatta...) kuten aiempina vuosina. Olen tehnyt monia tärppiostoksia nettikaupoista ja niin aion tehdä tänäkin vuonna. Aina parempi, jos on tarjouksia ja ilmaiset postikulut, kuten esimerkiksi H&M:lla on, kun on clubilainen.

Lämminvuoriset varsitennarit - Beige/Tähdet - | H&M FI 1 Pehmeät tossut - Tummanharmaa - | H&M FI 2 Pehmeät tossut - Punainen/Hämähäkkimies - | H&M FI 1


H&M.comissa onkin hyviä tarjouksia esim. juurikin tänään tiistaina asusteista ja kengistä. Meillä tarvitaan esimerkiksi hiuspompuloita ja pikkumiehelle päiväkodin aloitukseen voisi Joulupukki tuoda tossut. Neiti voisi myös haluta lämpimät kevätkengät. Spiderman-tossut meillä onkin jo keskimmäisen Spiderman-fanin käytössä todettu hyviksi.


Kampanjakuva



H&M tarjoaa kaikille innokkaille muotishoppailijoille jatkossa 1,50 % bonusta verkkokaupan ostoksista! Käy katsomassa valikoima ja hyödynnä ilmainen toimitus. (Bnusway.com) Kun liityt nyt Bonuswayhin, saat 10 € liittymispalkkion ensimmäisestä ostoksesta.* Liity tästä 



*Yhteistyössä Bonuswayn kanssa myös minä hyödyn mainostamalla palvelua

perjantai 16. marraskuuta 2018

Mitä luen juuri nyt? Vihainen nainen - tunnetaidoista ja omien tunteiden tunnistamisesta

Harvoin kukaan enää kuuntelee radiota, mutta silloin kuin itse kuuntelen, kuuntelen autossa Radio Novaa. Joku syksyinen lauantai-aamupäivä jokunen viikko takaperin salilta kotiin päin ajellessa Novalta kuului Vappu Pimiän ohjelma Vapun valtakunta ja siinä hän haastatteli kahta uutuuskirjan kirjoittanutta naista. Haastattelu kiinnosti minua erityisesti siksi, että sen teemana oli aihe, jota työstin parasta aikaa erääseen oppimispäiväkirjaan. Haastattelussa kirjan kirjoittajat Heli Pruuki ja Terhi Ketola-Huttunen keskustelivat Vapun kanssa mm. äitien ja lasten tunteista ja siitä, miten äiti voisi vanhempana opetella käsittelemään ja tunnistamaan omia aggression tunteitaan. 



Esimerkiksi siinä varmaan jokaiselle vanhemmalle tutussa tilanteessa aamulla, kun kiireessä yrität pukea lapsia saadaksesi heidät päivähoitopaikkaan, kun itsellä alkaa olla jo kiire töihin. Lapsi kiukuttelee ja äiti raivoaa (kumpi olikaan ensin...) ja päivä alkaa huonosti, kun kaikilla on kohta paha mieli.

"Oman aggression löytymisen kannalta on tärkeintä saada yhteys toiseen perustunteeseen, suruun. Näiden kahden tunteen vuorovaikutusta voisi kuvata kukkapenkkinä, jonka päällä on lumivaippa. Kun lumivaippa sulaa, on kukkien mahdollista lähteä kasvuun, kukoistaa ja näyttää koko potentiaalinsa."



Teos on hyvä herättelemään omia ajatuksia ja toimintatapoja ja jopa kyseenalaistamaan meidän kulttuurissa opittuja normeja. Kirjailijat puhuvat siitä, kuinka suomalaiseen tapaan kuuluu piilotella vaikeita tunteitaan. Tätä verrataan sateenkaareen: jos osa tunteista painetaan piiloon, jäävät myös muut tunteiden värit haaleiksi. Jos surua, pelkoa tai aggressiota ei saa ilmaista, myös ilon ja seksuaalisuuden tunteet eivät avaudu.



Samoin ilon ja onnen tunteiden kanssa on kulttuurissamme jännä ilmiö. Myös positiivisia tunteita ei saisi liiaksi näyttää. Kirjoittajat tuovat esiin sen, miten nykyään somemaailmassa toisen onnen ja ilon päivitykset saavat muissa ihmisissä aikaan raivoa ja kateutta. Näillä ihmisillä ei ole toisen ilon ja onnen tunteiden kestokykyä. Teoksessa viitataan myös ehkä kuuluisimpaan lastenpsykiatriin Raisa Cacciatoreen, jolta löytyy meilläkin opinnoissa käsiteltyä aineistoa aggressioista (ks. esim. urpot.fi).



Tunteista ja tunnetaidoista puhutaan nykyään onneksi enemmän. Meilläkin on päiväkodissa otettu käyttöön tunteista puhumisen malli ja jo pienimmille aletaan opettaa tunnetaitoja. Mielestäni tämä on hieno asia ja paljon on edetty siitä, miten omassa lapsuudessa varhaiskasvatuksessa ja/tai koulussa suhtauduttiin tai opetettiin tunteista (=ei mitään). Kirjoittajien mukaan koko yhteiskuntaa edistäisi se, että aggression tunteita opittaisiin tunnistamaan itsessä - ei pelkästään nähtäisi niitä muissa. Monelta aikuiseltakin puuttuu kyky tunnistaa omia tunteitaan ja käyttää omaa myönteistä aggressiota hyväksi edistääkseen elämäänsä terveellisempään suuntaan.



Vihainen nainen - hyvä, paha aggressio on ennen kaikkea suunnattu naisille, mutta suosittelen tämän lukemista kyllä ihan kaikille - vanhemmille, kasvattajille tai vaikkapa pelkästään itsensä ahdistuneeksi kokeville. Kirja kannustaa myönteiseen ajatteluun (myönteiseen aggressioon) ja antaa keinoja omien tunteiden kohtaamiseen.

perjantai 9. marraskuuta 2018

Millainen määrä harrastuksia on sopivaa lapsille?

Alkuviikosta Yle julkisti uutisen siitä, kuinka paljon perheillä menee aikaa lasten harrastuksiin. Itsekin olen pohtinut asiaa paljon, sillä oli vielä helppoa kulkea yhden lapsen kanssa aikoinaan johonkin muskariin, mutta kun lapsia tulee enemmän ja he kasvavat isommaksi, tulee myös harrastuksia perheeseen enemmän. Tuossa uutisessa näkyy kuitenkin myös se, että myös harrastusten määrässä perheet polarisoituvat: osalla perheistä harrastustunteja kertyy jopa 40 (!) kun taas osa suomalaisperheistä ei harrasta mitään.



Mutta miten paljon harrastuksia lapsilla olisi hyvä olla? Nykyään tuntuu, että osa perheistä ei ehdi tehdä muuta eikä nähdä ketään - edes kaikkia perheenjäseniään - tai käydä missään, kun aina on jollakin joku harrastusmeno.

Vauva-uinnissahan minä olen käynyt kahden isomman lapsen kanssa yhdet kurssit ja muskaria on myös kokeiltu. Alettiin käymään uimahallin perhevuorolla isoimman kanssa kun tämä oli puolitoistavuotias, ensin harvakseltaan, mutta kun lapsi tuntui itse siitä nauttivan, tuli tästä pian viikottaista. Moni perhe tuntui kuitenkin ajattelevan, että sunnuntai-aamuna kello yhdeksältä uimahalliin meno viikottain oli aivan ylitsepääsemätöntä. Itse jaksoin tätä melko pitkään, mutta kyllä talven pimeinä tunteina sunnuntai-aamuna mieluusti jäi kotiin olla öllöttelemään. Varsinkin, kun myöhemmin meillä rumbaan vielä kuului se, että hain ensin yhden lapsen kakkoskodista, ja uinnin jälkeen ajoin samaa reittiä takaisin hakemaan toisen lapsen vielä minun luokse kotiin. Varmasti väsyttää, jos perheen aikuisista vain toinen on sitoutunut perheen harrastuskuljetuksiin. Niinpä meidän uinnit jäi väliin melkein vuodeksi, kunnes ilmoitin isomman lapsen uimakouluun ja samalla ajalla kävin toisen kanssa uimassa.




Me ollaan isoimman lapsen kanssa aloitettu kolmivuotiaana tanssi kerran viikossa ja siksi ajattelin, että toisellekin olisi hyvä saada joku harrastus kolmevuotiaana. Meillä on nyt kuljettu kohta kymmenen viikon ajan joka viikonloppuilta (la ja su) uimakoulussa kahden lapsen voimin. Lisäksi isommalla lapsella on viikolla yhtenä iltaa voimistelukoulua. Voimisteluharrastus oli keväällä jäädä jo väliin, kun lapsi ei enää innostunut siitä. Kuitenkin hän muutti mielensä ja halusi jatkaa harrastustaan vielä syksylläkin. Uimakoulun alkamista odotettiin tuplana, kun kolmen vuoden ikärajan saavutettuaan myös toinen lapsi pääsi sinne.

Itse uskon ja moni tutkimuskin sanoo, että liikunta kannattelee lasta monessa asiassa. Liikkuva lapsi on terveempi ja terveelliset elämäntavat yleensä myös "jäävät päälle" niin, että liikuntaharrastusta jatkaa yleensä myös nuorena ja aikuisena. Nuori, joka harrastaa liikuntaa, joutuu epätodennäköisemmin "huonoille teille", koska säännöllinen harrastus mm. suojaa riskikäyttäytymiseltä nuoruusiässä.




Kurja puoli vanhempien näkökulmasta on se, että valitettavasti moni liikuntaharrastus maksaa. Voihan toki maksuttakin liikkua - ihanaa, että nykyään panostetaan esimerkiksi leikkipuistoihin ja varhaiskasvatuksen puolella lasten liikuntasuositukset toteutuvat jo itsestään päivän aikana. Mutta mikä tahansa järjestön tai seuran ylläpitämä harrastus kuitenkin vaatii jonkinlaisen käynti- ja jäsenmaksun (onhan heidänkin jotenkin kulut katettava) ja usealla perheellä ei näihin yksinkertaisesti ole varaa. Minä olen ottanut maksuihin sen asenteen, että se on sijoitus lasten terveyteen ja vaikka maksu(t) onkin pois monesta muusta menosta, niin olen mielelläni siihen panostanut.

Moni sanookin, että jos lapsi on päivät varhaiskasvatuksessa, ei hän välttämättä muita harrastuksia tarvitse. Väsynyttä lasta ei kyllä kannata kuljetella ja kuormittaa liikaa erilaisilla menoilla. Kuitenkin oma mielipiteeni on, että jos lapsi itse jostain harrastuksesta on kiinnostunut, niin kyllä häntä kannattaa siinä tukea. Mikään ei lannista lapsen motivaatiota niin paljon kuin oman vanhemman nuiva asenne harrastusta kohtaan. Mutta nimenomaan lapsen ehdoilla, jos lapsi ei tahdo harrastusta jatkaa, niin ei sinne väkisin voi viedä. Itse olen lapsena kokeillut varmaan kaikkea mahdollista harrastusta ja vaikkei niitä välttämättä harrastettu yhtä kautta enempää, olen varmasti saanut niistä jotain eväitä tulevaisuuteen.

Meilläkin alkaa pikkuhiljaa raja tulla vastaan. Joka viikonloppuilta uimahallissa on kyllä väsyttänyt kaikki perheenjäsenet, ja vaikka kuinka mukavaa uiminen meistä kaikista onkin, niin kyllä pieni tauko on paikallaan. Silti haluaisin, että myös meidän kolmevuotiaalla pojalla olisi jokin säännöllinen harrastus, esimerkiksi jalkapallo tai muu vastaava leikkikerho, mutta tämän ikäisille ei vielä järjestetä mitään ainakaan täällä meidän lähettyvillä. Mutta kyllä me silti jotain säännöllistä harrastusta pyritään jatkamaan - jos lapset itse haluavat.

torstai 1. marraskuuta 2018

Saara Aallon keikalla

Meillä on jo pitemmän aikaa esikoinen seurannut (äidin kanssa) television viihdeohjelmia, erityisesti lauluohjelmia. Voice of Finland tuli taannoin tutuksi ja sieltä S oppi tunnistamaan Saara Aallon. Muutama muu ohjelmaformaatti ja erityisesti Euroviisut sai tytön innostumaan entisestään ja lehtikuvista sekä radion lauluista S äkkää heti idolinsa.







Lupasin sitten jokin aika sitten Monstersin soidessa radiossa, kun tyttö sitä tiedusteli, että mennään katsomaan Saara Aaltoa sitten, jos hän joskus Oulussa esiintyisi. Samoihin aikoihin radiosta osui korvaan kiertuemainos ja siitä äkkiä selvitin, että Saara Aaltohan keikkailisi kotikonnuillaan Oulussa jo hyvinkin pian. Lapsenvahtivaikeuksien vuoksi oli kuitenkin jo keikkaliput jäädä saamatta, mutta onneksi apu löytyi ja onnistuttiin saamaan liput jo lähes loppuunmyydylle keikalle. Pieni fani oli kyllä innoissaan ja myönnettävä se oli itselläkin, että Saara Aalto on kyllä ihan ammattilainen hommassaan. Hieno reilu kaksituntinen tuli vietettyä ja S varmasti muistaa kokemuksen vielä pitkään.