Jokainen yhtään ympärystöään seuraava ei oo voinut olla törmäämättä johonkin hyvinvointia käsittelevään aiheeseen. Mediassa tuntuu vähän väliä olevan jonkinlainen uutinen johonkin dieettiin liittyvästä aiheesta (Karppaa! 5-2-dieetti-kannattaa! Lisäaineet-on-myrkkyä! jne.), ja blogit pursuaa kirjoittajia, jotka on alottanu elämäntaparemontin, josta bloggaavat sitten joko yksinään tai muun elämäntapansa (elämänhallinnan) ohessa. Itsehän en aikonut liittyä tähän joukkoon, ja kaksi vuotta sitten olisin nauranut räkäiset naurut, jos joku olis mulle tullut sanomaan, että "Hei, tulet muuten itsekkin kirjoittamaan liikunnasta, kuntosaleista ja ravinnosta...". Jossakin vaiheessa vannotin, että ikinä en tule blogissani kirjoittamaan liikunnasta... Never say never!
Just katsoin telkkarista hyvän dokkarinkin aihetta liipaten > Inhimillinen tekijä: Hyvä läski, paha läski <. Tästä jäi mieleeni eräs lausahdus, joka olisi ihan hyvä muistaa. Nimittäin jos on taipumusta siihen, että sitä rasvaa kerääntyy helposti kehoon, niin sehän on merkki evoluution huipulla olemisesta. Kun se kivikauden ihminen joutui välillä pitkiäkin aikoja olemaan syömättä (tästä aiheesta saisi jo oman blogin aikaan, niin ei mennä siihen sen syvemmin), todennäköisimmin hengissä selvisi yksilö, joka oli sitä vararasvaa saanut kehoonsa kerrytettyä. Vaikka joskus muulta tuntuu, niin ihmiskehon koostumukseen tämä ajanjakso kivikaudesta muovikauteen :) ei ole juurikaan vaikuttanut.
Itse koitan löytää vielä sitä kuuluisaa kultaista keskitietä, mikä tarkoittaa, että välillä pitää ottaa selvää asioista, joista ei tiedä mitään. Miksi ylipäänsä oon niin kiinnostunut koko ravinto-liikunta-hyvinvointi -teemasta, löytyy tuosta vierestä: Kirjaimellisesti vauva syö sitä samaa mitä minä syön. Ne ravintoaineet, jotka minä suustani alas lykkään, imeytyi raskausaikana ja nykyisin maidon välityksellä tuohon pieneen viattomaan ihmisenalkuun, ja haluan omalta osaltani varmistaa, niin kuin vain pystyn, että sekä äiti että vauva voivat hyvin.
Tästä alustuksesta aasinsiltana ja jotta nyt ei kovin alkaisi rönsyilemään, näin erään tapahtumamainoksen naamakirjassa, kun joku ystävä oli klikannut osallistuvansa ko. tapahtumaan. Kun paikka oli lähettyvillä ja kalenteri tyhjä, niin lähdin katsastamaan, mitä tilaisuus pitäisi sisällään.
Eli kyseessä oli Vihreän Huoneen 5-vuotissynttärijuhlat. Ihan perillä olen lähistön putiikeista, ihan aluksi luulin meneväni kyseisen paikan avajaisiin... Onneksi näin vielä ennen menoani lehtimainoksen ko. tapahtumasta. Mikä siellä minua kiinnosti, niin oli hyvinvointiaiheinen luento, ja SUKLAA! Eikä mikä tahansa suklaa, vaan ihan aito ja oikea raakasuklaa.
Hyvinvointi-luentoa oli pitämässä heppu nimeltään Teemu Syrjälä. "Luento" oli ihan rentohenkinen ja melko vuorovaikutteinen tilaisuus, yleisönä olleet kymmenkunta ihmistä saivat vapaasti kysellä ja kommentoida mitä mieleen tuli. Pääosin aiheet olivat minulle tuttuja - mm. puhdasta ruokaa, viljojen välttämistä, (D-)vitamiineja etenkin näin talvisaikaan jne. Luennoitsijalta on ilmestynyt kirja "Luonnostaan tukeva" ja sieltä silmäillen ihan fiksuja juttuja sielläkin oli. Kuten se, että pienen vauvan parasta ravintoa on äidin maito. ;) Jos joskus ehtisi jotain lukemaan, niin tämän voisi kirjastosta hakea lainaan. Samalla join muuten savijuomaa. Eihän se maistunut juuri miltään, mutta sisältää paljon mineraaleja. Paastoakin muuten sivuttiin, ja kuulemma (naisten) olisi hyvä paastota kerran viikossa kellon ympäri. Toisin sanoen tähän kävisi hyvin ilta- ja yöaika. Ulkona liikkumista suositteli, jo tuon D-vitamiinin saannin vuoksi. Ja paljon muuta.
Tapahtumassa oli ihana tarjoilu, jonka parasta antia oli ehdottomasti raakasuklaakakku. Arvatkaapa vaan, tuliko hirveä hinku ja inspiraatio alkaa kokeilemaan erilaisia reseptejä, mitä saisi raakasuklaasta ja muusta raakaravinnosta aikaan. Muutaman reseptin jo kaivelin netin ihmemaasta, ja ajattelin testata niitä joululeipomuksissa. Enivei, en nyt tässäkään niin ehdottomaksi ala, elikkä Sarkun kokeileva keittiö soveltaa sitten niitä mielensä mukaan myös uunia käyttäen.
Ja kehon hyvinvoinnista mielen hyvinvointiin, kävin pikaisesti myös kuuntelemassa luennon Rosen-terapiasta. (Nyt jokainen skeptikko voi jo viimeistään nauraa - turhaan). Idea siinä siis se, että keho muistaa lihaksissamme elämämme ja esimerkiksi lapsuutemme kolhut. Terapiassa näitä "lihaslukkoja" sitten availlaan. Ihan mielenkiintoiselta tuo kuulosti. Kun pureutuu syy-seuraussuhteisiin. Kamalaa ajatella, että minäkin omalla käytökselläni voin aiheuttaa tuolle omalle pikku nupulleni noin kauaskantoisia seuraamuksia...
Paljon mielenkiintoista asiaa ja pohdiskeltavaa riittää kyllä koko tämän "hyvinvointi"-teeman ympärille. Ja sainhan minä sitten kotiinkin viemisiä - pakkohan se oli toteuttaa se alkuperäinen suunnitelma ja myös kotiuttaa sitä ihanaa raakasuklaata (ja -lakritsaa) mielen piristykseksi!
Semmoisia mietteitä tältä elämäntapa-bloggaajalta. :P
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
tiistai 19. marraskuuta 2013
Tutkimusmatkailijan riisin jyvä
Muutama päivä siihen meni, vaan eilen neiti S keksi jotain uutta...
Neiti pääsi eilen jo piiloon puoliksi äitin sängyn alle. Ja tänään aamulla äitin kiireesti hörpätessä aamukahvit ja syödessä pikaisen aamupalan, päätti neiti sitten aloittaa tutkimusretkensä.
Neiti pääsi eilen jo piiloon puoliksi äitin sängyn alle. Ja tänään aamulla äitin kiireesti hörpätessä aamukahvit ja syödessä pikaisen aamupalan, päätti neiti sitten aloittaa tutkimusretkensä.
Useampi metrihän tuossa jo päästiin etenemään pakki päällä. Jotenkin se tuon pöydän alta ja tuolin jalkojen välistä vaan eteni.
Ja kaiken kukkuraksi, se on nyt täällä. Se muutaman viime yön kitinän, itkuilun ja viime päivien kuolailun tulos:
Ensimmäinen hammas!
Neiti kun päätti jyrsiä minun sormea, sieltä se riisin jyvänen tuntui. Ja ihan eri paikkaan sitä odotin: tämä ilmestyi alas keskelle vasemmalle puolelle.
Tähän päivään päättyi myös minun yksinhuoltajuus. Paperit teki taas matkan Kreikkaan ja takaisin, ja nyt meillä on virallisesti yhteishuoltajuus.
torstai 14. marraskuuta 2013
5 kk
Päivät vaan vilistää ja neiti S kasvaa siinä sivussa lähes huomaamatta.
Mitat 13.11.
Paino 7150 (6550)
Pituus 64,7 (62,4)
Pää 40,4 (39,3)
"Kasvaa tasaisesti rintamaidolla. Lelua seuraa katseella 180 astetta. Tarttuu molemmin käsin leluun. Kannattelee itseään kämmenien varassa mahalla ollessa. Hymyilee, jokeltelee. Tyytyväinen vauva."
Tällä kertaa neuvolapäivä sattui synttäripäivälle. Melko hyvin minun tämänkertaiset veikkaukset "yli 7 kg ja 65 cm" meni oikein. Vaatteistahan sen jo tietää, vielä menee tuo 62 koko hyvin, mutta viimeisetkin 56-koot eli housut on pakattu jo pois. Eli jalkoihin on taitanut nämä sentit nyt mennä. (Varaston kätköistä löytyi muuten vielä yksi pussi koon 60 vaatteita...hups... eipähän tarvi pyykkäilystä ottaa stressiä). Talvikin ehti käydä tässä välissä, ja siksi piti toppavaatteitakin kaivaa esiin. Koon 68/74 toppiksen jälkeen löytyi onneksi vähän pienempi koon 68 toppis, mutta sekin oli kyllä melko reilua tekoa meidän pikkupirpanalle. Kaverilla kahvittelemassa käydessämme tämä antoikin meille koon 56 ihanan pinkin toppapuvun, ja se oli kuin nakutettu neidille näille ilmoille, kun mitään ei tarvi alle. (Vaunuissa kun on kasa peitteitä). Jalkaosa vois olla himppasen pitempi, mutta villasukat kun on aina jalassa, niin kyllä ne peiton mutkassa lämpimänä pysyy.
Jaloista puheen ollen, varpaat on löytyneet! On se vaan niin söpöä, miten sykkyrään neiti itsensä saa niihin tarrautuessaan. :) Nyt myös punnerretaan eli nojataan kämmeniin sen, minkä jaksaa.
Eilen kokeili kääntyä vatsalta selälleen, muuten onnistui mutta pää ei tullut mukana ja sekös turhautti! Ympäri osataan matkustaa lattialla 360 astetta, jos siellä vaan on viihtyäkseen. Potkimista treenataan paljon, mutta vielä ei ole sitä hoksattu, että miten se eteenpäin liikkuminen tapahtuisi... Paitsi että ihan varmasti eilen oli neiti siirtynyt paikaltaan hiukan eteen päin..! Ja hiukan tämä jo pylleröäänkin nosteli ylös polvien varassa, eli eipä tästä varmaan kauan mene, että neiti hoksaa homman juonen.
Leevi alkaa olla ihan hittijuttu! Aina kun kissaherra suvaitsee ilmaantua tämän tavallisen rahvaan seuraan, päästelee S ilonkiljahduksia (joita Leevi yleensä pakenee piiloon). Joskus on turvallisesti äidin sylistä silitetty (ja hieman tukistettu) Leevin ihanan pehmeää karvaa, jolloin Sn naama loistaa kuin hangon keksi. Muutaman kerran on Leevi harhautunut haistelemaan Sn kättä (luultuaan sitä ehkä minun kädeksi) ja kerran-pari ihan nuolaisun kera. Välillä Leevi nukkuu Sn vieressä tyynyllä, jonka oon laittanu pönkäksi sngyn laidaale, ettei S siitä kierähdä yli.
Jaloista puheen ollen, varpaat on löytyneet! On se vaan niin söpöä, miten sykkyrään neiti itsensä saa niihin tarrautuessaan. :) Nyt myös punnerretaan eli nojataan kämmeniin sen, minkä jaksaa.
Eilen kokeili kääntyä vatsalta selälleen, muuten onnistui mutta pää ei tullut mukana ja sekös turhautti! Ympäri osataan matkustaa lattialla 360 astetta, jos siellä vaan on viihtyäkseen. Potkimista treenataan paljon, mutta vielä ei ole sitä hoksattu, että miten se eteenpäin liikkuminen tapahtuisi... Paitsi että ihan varmasti eilen oli neiti siirtynyt paikaltaan hiukan eteen päin..! Ja hiukan tämä jo pylleröäänkin nosteli ylös polvien varassa, eli eipä tästä varmaan kauan mene, että neiti hoksaa homman juonen.
Leevi alkaa olla ihan hittijuttu! Aina kun kissaherra suvaitsee ilmaantua tämän tavallisen rahvaan seuraan, päästelee S ilonkiljahduksia (joita Leevi yleensä pakenee piiloon). Joskus on turvallisesti äidin sylistä silitetty (ja hieman tukistettu) Leevin ihanan pehmeää karvaa, jolloin Sn naama loistaa kuin hangon keksi. Muutaman kerran on Leevi harhautunut haistelemaan Sn kättä (luultuaan sitä ehkä minun kädeksi) ja kerran-pari ihan nuolaisun kera. Välillä Leevi nukkuu Sn vieressä tyynyllä, jonka oon laittanu pönkäksi sngyn laidaale, ettei S siitä kierähdä yli.
Vanhoja hyviä harrastuksia ollaan jatkettu. Perhekerhossa käydään edelleen, ja vauvauinti alotettiin taas pienen tauon jälkeeuudelleen. Viime kerta meni jo ihan ok. Tänään me sukellettiin! Ja siihen saakka se tämänkertainen uinti sujuikin hyvin, lukuunottamatta paria äiti-tämä-on-paha-paikka -itkuntapaista sekä äiti-sä-et-oo-tosissas -ilmeilyä. Sukellus oli kannusukellus (1-2-sukellus!), meidän kanssa ollut "tyttö" sai sukelletettua ilman itkua, mutta minun vuoron jälkeen se itku alko, eikä loppunut ennen kuin päästiin ylös altaasta. Tuota hommaa varmasti auttais se, jos mulla parina siinä olis aina joku tuttu henkilö, eikä tarvis uusia asioita oppia, kun tekemässä on joku ihan vieras tyyppi.. mutta minkäs tekee, näillä eväillä me mennään. Äitin kanssa leikkissä ihania on kukkuu!- ja heppaleikki, jospa täällä kasvaakin heppa- eikä mikään uintityttö?
Ollaan kans käyty muutamaa eri äiti-vauvakaveria tapaamassa, kevätmammojen kanssa kuulumisia heittämässä jne. miten aikataulut on sattuneet sopimaan. Niin ja olihan neiti-tuleva-politiikko vaaliteltallakin! Se olikin jännä juttu (=S nukkui koko ajan vaunuissa).
Ollaan kans käyty muutamaa eri äiti-vauvakaveria tapaamassa, kevätmammojen kanssa kuulumisia heittämässä jne. miten aikataulut on sattuneet sopimaan. Niin ja olihan neiti-tuleva-politiikko vaaliteltallakin! Se olikin jännä juttu (=S nukkui koko ajan vaunuissa).
Nukkumiseen on tullut selkeästi enemmän rytmiä. (Jota kyllä kuun vaihteessa kellojen siirtäminen muutaman päivän häiritsi). Noin kolmen tunnin sykleissä mennään, vähän riippuen missä ollaan kulloinkin menossa - vaunukävelyt on nimittäin ihan paras paikka päiväunien ottamiseen, ja sitten kerhoissa/kylässä ei malteta oikein nukkua. Yleensä nukutaan päiväunilla se 10-30 min, mutta erään lapsenvahdin vuorolla oli neiti tirsottanu 1,5 tuntia! Ei vaan ikinä minun kanssa (paitsi vaunuissa). Aamulla neiti herää vähän vaihdellen minun kanssa samaan aikaan tai myöhemmin klo 7-8 aikaan. Aamupäiväunet n. klo 10-11, päiväunet 13-14, iltapäiväunet 16-17 ja vielä iltaunet, että jaksaa sitten yön nukkua, klo 19-20. Yöunille mennään klo 21 maissa, ja edelleen niin, että nukutan rinnalle. Näin se meillä vaan toimii. Nyt yösyömiseenkin on alkanu tulla vähentymistä, ja oiskohan kolmet syönnit yöllä (~kaksi pitempää ja yhet pikku hömpsyt), puolenyön maissa, klo 3-4 välillä ja vielä 5-6 maissa (suunnilleen samaa rytmiä muuten mikä oli jo masussa!)
On muuten siksikin kantoliinan käyttö jäänyt meillä jo melko vähiin, oiskohan muutaman kerran viime kuun aikana tarttettu. Pari kertaa, kun vaunut on toiminu tavarajuhtana, ja pari kertaa sisällä tiskatessa, kun aika on ollut rajallinen, tiskivesi jo seissyt ja neiti ei viihdy yksin lattialla. Mulla oli hirveät tuskat sen uuden rengasliinan kanssa, kun en sitä vaan osannu sitoa, ja olin jo heittää sillä vesilintua... En tiiä mistä vika johtu, mutta yks kaks yllättäen se sidonta sitten alkoikin toimia (epäilen 1: että neiti vaan oli vielä liian pieni siihen - en saanu jalkoja levitettyä tarpeeksi tuonne mun kylkien sivuille - periaatteessa tää kyllä pitäs sujua pienenkin kanssa 2: olkapään vaihtaminen auttoi, eli oikeakätisen on huomattavasti helpompi käyttää sitä kättään, kun rengas on vasemmalla olalla ;) ). Vaunut toimii meillä hyvin, en mitenkään muuten sais hoitolaukkua, käsilaukkua, kauppakasseja ym. kannettua pitkin kaupunkia.
Tällä hetkellä S saa siis ravintonsa edelleen rintamaidosta. Kokeiltiin sitä (pottu)sosetta kaks viikkoa, ja sitä tuskin mahaan saakka paljoa päätyi. Ja kun nyt ei vauvaa voi pakkosyöttääkkään, niin jätin sitten kokeeksi pois ja eipä tuo näytä sitä vielä kaipaavan. Pitkä mielipide sillä kyllä yleensä kans oli siitä potusta. Kokeillaan kyllä uudelleen tässä ennen puolen vuoden ikää, ihan sen puhutun allergiariskin välttääksemme... Neuvolantädinkään mukaan vielä ei oo mitään kiirettä, omaa tahtia voidaan alotella. Yösyönnin suhteen tuntuu, että siitä on muille enemmän vaivaa ku meille. :D Itse asiassa yöimetyksen poisjättäminen on varmaan vaikeampaa minulle. En nimittäin oo valmis vielä siihen, että ne naisten vaivat alkavat! Kuulemani mukaan nimittäin tämä olisi se ratkaiseva tekijä - pitää muistaa myöhemmin raportoida, pitääkö myytti paikkansa! Mutta neuvolastakin sanottiin, että kyllähän se sitten varmasti yölläkin ihan nälkäänsä syö (lohdun sijaan), kun ei niitä soseita vielä mene alas. Päiväsaikaan syöminen on jonkun verran säännöllistyny kans, ei tarvi koko aikaa istua sohvalla tissi suussa. Ja kyllä se mahansa pullolleen saa, pulauttelua on toisinaan melko paljonkin, mutta ei nyt mitenkään normaalia kummemmin.
keskiviikko 13. marraskuuta 2013
Buzzador: Dove Intensive Repair -hiustenhoitotuotteet
Olen Buzzador ja mukana buzzaamassa Dove Intensive Repair - hiustenhoitotuotteista.
Sain kampanjan mukana Dove Intensive Repair -shampoon ja Dove Intensive Repair -tehohoitoaineen (180 ml). Tehtäväni on käyttää näitä tuotteita "koko kampanjan ajan normaalisti käyttämäni shampoon ja hoitoaineen sijaan". Tulen kertomaan mielipiteeni sekä "niiden tuoksusta, toimivuudesta ja tuoteominaisuuksista". Tuotteen luvataan omaavan hiusnaamion edut tavallisen hoitoaineen vaikutusajalla. Sen pitäisi suojata hiusta sekä ehkäistä niiden haaroittumista ja katkeilua. Tuotetta voidaan käyttää päivittäin.
Kampanja ei olisi parempaan väliin voinut sattua, sillä kärsin tällä hetkellä melkoisesta hiuskriisistä JA luottohoitoaineeni - Wellan jokin tuote - loppui juuri. Koska olen periaatteella "käytä huonoimmat ensin pois" niin tällä hetkellä käytössäni on ihan tuosta naapurikauppa Lidlistä ostettu shampoo ja hoitoaine, jotka on odottaneet käyttöönottoaan melkoisen tovin. Ja voin sanoa, että se hoitoaine ei edes tunnu hoitoaineelta...
Minulla on aina ollut suomalaiselle hiustyypille ominaisesti ohuet ja katkeilevat hiukset. Koko ikäni oon yrittäny hiuksiani kasvattaa, ja tämän pidemmäksi en niitä saa. Syystä että jossakin vaiheessa ne napsahtavat poikki! Oon vaihtanu hiustentappaja-hiuslenksut hellempiin "donitseihin" ja yrittänyt välillä pitää hiuksia koko ajan auki. Tämä on ollut ehkä ensiapua, mutta ei oo ratkaissu koko ongelmaa.
Raskausaikana hiukseni kukoisti, en ikinä elämässäni oo omistanu niin tuuheita hiuksia! Ilo oli lyhyt, raskaushormoneiden vaikutukset ei jatkuneet sen pidemmälle. Onneksi olen tähän saakka välttyny siltä kaameimmalta, eli imetyshormonien aikaansaamasta hiuskadosta! Sen sijaan pienet tahmasormet tahtoo usein ottaa ja nykäistä hiuksista tiukalla otteella... Tilanne on siis aika plus miinus nolla entiseen verrattuna. Lisäksi tämä talven tulo, kylmän ja lämpimän ilman vaihtelu, pipon hauduttama pää jne. saa hiukset päänahkaa myöten voimaan pahoin. Tekisi mieli tehdä näille hiuksille jotain, mutta värjääminen olis varmaan se tikki, jonka ansiosta peilistä katsois enää kuiva päänahka...
Toivon siis todella, että Dove Intensive Repair lunastaisi lupauksensa - hyvästit katkeileville hiuksille ja tervetuloa uudet, uljaat kutrit!
Lisäksi sain jaettavaksi ystävilleni 20 Dove Intensive Repair -tehohoitoainetuotenäytettä. Kannattaa siis törmätä minuun tulevina päivinä - sinä saatat nimittäin olla se onnellinen, joka saa testattavaksi tämän tehohoitoaineen! :)
"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."
Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä:
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S
![]() |
| Kuva: buzzador.com |
Kampanja ei olisi parempaan väliin voinut sattua, sillä kärsin tällä hetkellä melkoisesta hiuskriisistä JA luottohoitoaineeni - Wellan jokin tuote - loppui juuri. Koska olen periaatteella "käytä huonoimmat ensin pois" niin tällä hetkellä käytössäni on ihan tuosta naapurikauppa Lidlistä ostettu shampoo ja hoitoaine, jotka on odottaneet käyttöönottoaan melkoisen tovin. Ja voin sanoa, että se hoitoaine ei edes tunnu hoitoaineelta...
Minulla on aina ollut suomalaiselle hiustyypille ominaisesti ohuet ja katkeilevat hiukset. Koko ikäni oon yrittäny hiuksiani kasvattaa, ja tämän pidemmäksi en niitä saa. Syystä että jossakin vaiheessa ne napsahtavat poikki! Oon vaihtanu hiustentappaja-hiuslenksut hellempiin "donitseihin" ja yrittänyt välillä pitää hiuksia koko ajan auki. Tämä on ollut ehkä ensiapua, mutta ei oo ratkaissu koko ongelmaa.
Raskausaikana hiukseni kukoisti, en ikinä elämässäni oo omistanu niin tuuheita hiuksia! Ilo oli lyhyt, raskaushormoneiden vaikutukset ei jatkuneet sen pidemmälle. Onneksi olen tähän saakka välttyny siltä kaameimmalta, eli imetyshormonien aikaansaamasta hiuskadosta! Sen sijaan pienet tahmasormet tahtoo usein ottaa ja nykäistä hiuksista tiukalla otteella... Tilanne on siis aika plus miinus nolla entiseen verrattuna. Lisäksi tämä talven tulo, kylmän ja lämpimän ilman vaihtelu, pipon hauduttama pää jne. saa hiukset päänahkaa myöten voimaan pahoin. Tekisi mieli tehdä näille hiuksille jotain, mutta värjääminen olis varmaan se tikki, jonka ansiosta peilistä katsois enää kuiva päänahka...
Toivon siis todella, että Dove Intensive Repair lunastaisi lupauksensa - hyvästit katkeileville hiuksille ja tervetuloa uudet, uljaat kutrit!
Lisäksi sain jaettavaksi ystävilleni 20 Dove Intensive Repair -tehohoitoainetuotenäytettä. Kannattaa siis törmätä minuun tulevina päivinä - sinä saatat nimittäin olla se onnellinen, joka saa testattavaksi tämän tehohoitoaineen! :)
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
"Buzzadorina toimimisen pääajatus on juuri se, että kerrot ajatuksistasi ja kokemuksistasi eteenpäin."
Jos haluat tietää enemmän mitä Buzzadorina oleminnen tarkoittaa, voit lukea lisää täältä:
http://www.buzzador.com/fi?refstr=Shine_S
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
























