Rauhallista Joulua!

~♪~ ♫ ☆  ♪ ♫ ★~ ... Tonttu ei vaan saa unta. ~♪~ ♫ ☆  ♪ ♫ ★~

Tuossa aamuyön tunteina sai tuonkin laulun sanat aivan uuden merkityksen. Tehtiin meillä melkein läpsystä vaihto, kun isitonttu valvoi ensin alkuyön ja tämän alkaessa nukkumaan, minä heräsin. Kolmen maissa luovutin kun en saanut enää unen päästä kiinni, ja aloin tonttupuuhiin.

Joulustressi se lienee diagnoosi! Onneksi alkaa olemaan jo voiton puolella. Jouluruuat on pientä viimeistelyä vaille valmiita (imelletty perunalaatikko oli epäonnistua [tai itse asiassa onnistui liiankin hyvin eli omaan makuuni liian velliä ekalla kerralla] ), kalkkunan metsästys onnistui pieneenkin budjettiin (kiitos Lidlin pakasteallas!), vielä pitäisi se jotenkin paistaa. Joulupukin sain tilattua meillä käymään inhimilliseen aikaan, joulukuusi kaadettiin omasta metsästä ja saatiin lopulta sille paikkakin. Ei se vaatinut kuin pari tuntia, porakoneen, alumiinilankaa, oksien leikkausta, sohvan siirtelyä ees sun taas. Isi oli jo suunnittelemassa, että vaihtaa huonekalujen paikkaa ylä- ja alakerran välillä, tai naulaa seinän umpeen (itse vastaavasti olin jo ehdottamassa jonkin seinän kaatamista). Jossain vaiheessa olin jo valmis marssimaan lähikauppaan hakemaan muovikuusta (ehkä jo ensi jouluna?). Lopulta laitettiin se siihen missä oli viimekin vuonna, sillä erotuksella vaan, että tukittiin nyt tuo oviaukko, joka on ollut tän meidän taloremontin yksi viisaimmista aikaansaannoksista. No, äkkiäkös se pari viikkoa menee taas taloa kiertäen yhden oviaukon kautta.

Lahjat sain tosiaan viimein paketoitua, se olikin monen tunnin urakka! Ehkä vähempi ois enempi ensi vuonna, ottaen huomioon, että tuo vauvakin tulee luultavasti ensi vuonna saamaan isompia lahjoja...

Mutta eipä siis nyt muuta, kuin viimeiset hössötykset hoitamaan ja joulun viettoon. Nauttikaa itse kukin omalla tavallanne joulusta. Hyvää joulua!

Hommat hanskassa, ja hanskat hukassa

Onko joku muu, kellä on joulukiireet vasta alkamassa? Lahjat hankkimatta, joulukuusi vielä metsässä, Joulupukinkin tuleminen vielä vähän kysymysmerkkinä?

Jos joku vielä ihmettelee, että miten se nyt niin kiireistä on, niin voin sanoa, että älkää ajoittako mitään remonttia ja vauvan syntymää samaan aikaan! Tai remonttia, työttömyyttä ja kotiäitiyttä. Kiirettä piisaa ja rahat on tiukilla. Sen sijaan, että ehtisi asioida jouluostoksilla, niin meillä asioidaan rautakaupassa ja mietitään paneelien väriä ja ostoajankohtaa... Ja muutetaan remonttisuunnitelmia vielä h-hetkellä, ja aletaan fiksailemaan valaistussuunnitelmaa uudelleen. Isi kysyi, että aijonko hankkia poroa tai hirveä joulupöytään, ja että olispa kiva jos savustettaisiin kalkkuna. Olin kyllä saada hepulin, että kaksi päivää ennen aattoahan näitä on nyt hyvä alkaa miettimään ja kun penniä venytetään muutenkin.

Kyllä silti vielä luotan, että saadaan joulu järjestettyä. Ehkä nyt en ehtinyt niitä suunnittelemiani jouluverhoja ompelemaan ainakaan tälle vuodelle, ja yläkerran suursiivous saattanee jäädä odottamaan parempia hetkiä. Mutta ainakin kaksi joululaatikkoa tein jo "ohimennen" pakastimeen ja piparkakutkin on koristeltu aikapäiviä sitten (ainakin osa niistä). Ehdin vielä tehdä The Soodataikinan (FB-jouluryhmän villitys) ja askarrella muutaman tähden, Sn muovaillessa vieressä (sitä taikinaa olikin sitten joka paikassa). Suunnitelma onkin laittaa tyttö askartelemaan vielä kimalteilla, niin saapi äiti sitten hössöttää rauhassa vielä viimeiset hetket!

2,5 vuotta

Meidän neitokaisella tuli viikko takaperin ikää jo kaksi ja puoli vuotta. 

Aika siis jälleen vähän kurkistaa, millainen lapsi meillä tällä hetkellä kasvaa.

S on jo pieni iso tyttö ja kovassa esiuhmavaiheessa, joka on tullut ja mennyt vähän enemmän ja vähemmän. Tai sitten kyseessä on ihan perusluonteenpiirre - mikä ei olisikaan mikään ihme, kun katsoo mm. isänsä ja äitinsä luonnetta. ;) (Lisäksi meidän puolen suvun naisilla tahtoo tuo kiivaspäisyys kulkea suvussa... :D ) Kaikessa on kyllä saatava tehdä oman päänsä mukaan. Esimerkiksi pukemisessa alkaa olla kova "ITE"-vaihe - vastapainoksi sitten taas välillä heittäytyy avuttomaksi vauvaksi sanoen "Minä en osaa". Ja taas kohta on äidin oma kultamussukka pyytäen "Äiti auttaa". Pukemisessa on muuten alkanut olla jo prinsessavaihe, kun pitäisi saada monesti pukea mekko päälle. Kaikki mekkoa käyttävät tädit on prinsessoita, ja mekko on myös oltava tanssiessa päällä. :)

Sama juttu syömisessä. Vaikka periaatteessa S onkin kaikkiruokainen, niin välillä pitää ihmetellä, että mistä tuo saa kaiken energiansa kun syö kuin pikku hiiri. Herkut kyllä maistuis ja vähän väliä yrittää sanoa, että "On karkkipäivä" ja sitten ovelana on yrittänyt lanseerata "pikkukarkkipäivän", "sipsipäivän" jne. Toisinaan pitää neitiä siis vielä avustaa syöttämällä, että jotain menisi alas. Onneksi tykkää myös hedelmistä ja marjoista, että ei aina menisi tosiaan sinne karkkien puolelle.

Tässä iässä sitä alkaa myös hoksaamaan niitä luonteenpiirteitä. Minusta tuntuu, että Ssta on kasvamassa melko huomaavainen tyttö. Esimerkiksi kerhossa S kuulemma menee helposti auttamaan kavereita, jos jokin asia ei suju. Kerran auttoi kaverityttöä riisumaan tossuja jalasta, kun hänellä se ei oikein alkanut sujua. Äitiäkin monesti tulee auttamaan, antaa kengät ja jos "meni vähän huonosti" (=laitan lenkkarit puolihuolimattomasti puolittain jalkaan), tulee avustamaan, että menisi kunnolla. Pikkuveljeä kohtaan sisarusrakkaus ja hoivavietti alkaa myös näkymään, S on alkanut kiinnostumaan esim. vaipanvaihdosta ja siinä haluaa avustaa. Tekee myös mielikuvitusruokia Rlle, eli aavistan hänen kohta olevan innoissaan, kun aloitetaan ne oikeat ruoat ja niitä pääseekin varmasti sitten apuna maistattelemaan.

Kotileikit on muutenkin tämän hetken juttu. Viime vuoden joululahja, leikkikeittiö, on päivittäisessä käytössä ja sillä tehdään kyllä monenlaisia ruokia. Välillä menee sotkemisen puolelle, kun mielikuvitus ei enää riitäkkään, vaan kaatelee vesiä, maitoja jne. kupeista toiseen ja senhän tietää, miten siinä sitten käy. Nukkevauvoja hoitaa mielellään ja leikkii käyvänsä niiden kanssa kärryillä kaupassa. Kauppaleikkejäkin välillä "maksaa" ja laskee rahoja, joiksi kelpaa äidin vanhat kortit ja pelinappulat. Ja jotta nyt ei ihan näin sukupuolittunutta olisi kaikki, niin S kyllä tykkää myös leikkiä autoilla ja rakentaa legoilla. Myös palapeleistä on tällä hetkellä kauhean innostunut ja osaa jo itse koota joitakin 6- ja 8 -palasisia palapelejä ja kokeilee kyllä suuritöisempiäkin.

Kirjojen ystävä S on myöskin ja lukee mielellään. Tähän saakka lukeminen on ollut lähinnä sitä, että katsellaan kuvia ja äiti kysyy "Mikä tuo on?" tai "Missä X on?" ja S vastaa, tai vastavuoroisesti kysyy äidiltä samat asiat. Nyt kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa kiinnostumaan tarinan kerronnasta, eli vähän aikaa jaksaa seurata tarinan juontakin. Ei kuitenkaan vielä pystytä varsinaisesti lukemaan sitä tarinaa vaan niin, että äiti kertoo tarinan muodossa, mitä kuvissa tehdään. Myös värit, numerot ja kirjaimet on tällä hetkellä kovan mielenkiinnon alla. Itsekseen hän on myös jonkin verran alkanut jo kirjoja tutkimaan ja sielläkin jonkunlaista tarinan tynkää on välillä alkanut kertomaan.

Muita mielenkiinnon kohteita on toki TV ja puhelinsovelluksista YouTube. Suosikkiohjelmia on tietysti PikkuKakkonen, josta ainakin Tuttiritari, "Vaaramummo", ja Hilla&Eetu on jäänyt mieleen. Tunnistaa myös "äidin ohjelmat", joita äidin siis on pakko katsoa päivittäin. Osaa käyttää sujuvasti äidin puhelinta, sieltä etsiä "punaisen" eli YouTuben ja sieltä taas mitä ihmeellisimpiä videoita. Yllätysmuna- ja nukkemainokset on ihan hittejä, mutta onneksi tykkää myös kuunnella lauluja, esim. "Wheels on the Bus", "Jänis istui maassa" ja jotkin intiankieliset (!) laulut. Katsellaan myös DVD:itä ja boksilta streameja, ja niissä suosikkeja on Pipsa Possu/Peppa Pig, TitiNalle, HelloKitty ja Pyjamabanaanit.

S tykkäisi myös kovasti askarrella ja leipoa, mitä onneksi kerhossa tehdään. Olisihan se kotonakin kivaa, mutta mihinpä laittaa sitten kaikki tuotokset? Lahjatoivelistalla on ainakin nuita askartelujuttuja, että jos niitä nyt tulisi ja neiti pääsisi tekemään lisää tauluja seinille. Leipomiseen osallistuisi mielellään syömällä taikinaa, mutta tykkää myös muovailla omia juttujaan. Taikahiekkaakin meillä olisi, mutta se on nyt ollut jäähyllä, koska meni levittämään hiekat joka paikkaan. Joulun jälkeen ehkä saa taas esille... ;)

Liikunnallisuutta toki unohtamatta, S edelleen tykkää käydä leikkipuistoissa, vaikka nyt talvella harvemmin käydäänkin. Mutta kova on laskemaan mäkeä, eli kaikki liukumäet on kyllä koettava. Talvella onneksi ulkona pystyy menemään pulkkamäkeenkin, ja ollaankin nyt jo pari kertaa käyty mäenlaskussa (ja omalle pihalle on tekeillä iso mäki, jos lunta vaan riittää). Uimahallissa on kans käyty uimassa lähes joka sunnuntai, ja se onkin monesti Slle viikon kohokohta, Sielläkin vesiliukumäki on kovassa käytössä. Tahtoisi käydä useamminkin, mutta tällä hetkellä aika ei yhtään veny siihen. Myös tanssiminen on Ssta kivaa ja odotankin, että pääsen hänet laittamaan 3-vuotiaiden tanssiopetukseen. Vaikka kaikesta näistä tykkääkin, on mielestäni S vähän, no jos ei nyt ihan kömpelö varsinaisesti niin ainakin melkoinen kohelo. Hän kun menee yleensä suuna päänä niin, että jalat vie eikä pää pysy mukana ja monesti seurauksena sitten kaatuu, ja häntä siitä jatkuvasti joudun varottelemaan.

Niinpä monestihan ei liikunnallinen ja kielellinen kehitys kulje ihan käsi kädessä, ja meille on saattanut osua se kielellinen lahjakkuus sitten kohdalle, mitä nyt tällä hetkellä voi päätellä. Ssta on nimittäin kehittymässä ei pelkästään kaksi- vaan kolmekielinen. Kotona kun puhutaan kolmea kieltä ja S kyllä ymmärtää sujuvasti sekä suomea, arabiaa että englantia. Äidinkielenä on suomi ja melkoisen hyvä hän on jo puhumaan, ja jos ei jotain sanaa tiedä niin muistaa kyllä opettaessa heti. Puhuu jo ihan täysiä lauseita ja aikamuodotkin alkaa sujumaan. Toki välillä jotkin sanat ja käsitteet sekoittuu, esimerkiksi "kutittaa" on monesti synonyymina raapimiselle. Sitten hauskoja rakenteita on -si -päätteiset imperfektit, ja tajusinkin, mistä se tulee. Kun sanoo, että "S heräsi", tulee tästä muodosta helposti muitakin sanoja, esim. "tippusi". Arabiasta ymmärtää selvästi lähes kaiken, mitä isänsä sanoo (joskus autan asiaa sanomalla saman asian suomeksi, jos ymmärrän itse asiayhteyden), ja osaa jo vaihtaa kieltä vanhempien välillä sen, mitä sanoja osaa (välillä on kyllä sekoittunut niin, että minulle vahingossa sanoo jotain arabiaksi ja joskus sanoo saman asian tuplasti kahdella kielellä esim. "Katso leeki!". No sitten se englanti, niin hän selvästi kyllä ymmärtää kaiken, mitä vanhemmat keskenään puhuu ja selostaa monesti kuulemansa sitten suomeksi. Vielä vahvistukseksi, kun hän katsoon englanninkielisiä ohjelmia ja kuuntelee musiikkia, niin sieltä tarttuu monenlaista. Tällä hetkellä sininen on "[b]luu" ja keltainen "jejjou". Vihreä on muuten "vihjinen". :D Kerhosta oppii sitten lisää "isojen" lasten juttuja, ja onkin melko huvittavaa, kun nyt on oppinut mm., että "Isi on iskä, ja äiti on äiskä". :)

Mites sitten nukkuminen... Tällä hetkellä S nukkuu vielä päiväunia, mutta on selvästi alkamassa niitä harventamaan, kuukauden sisään kun mahtuu useampi päivä, jolloin ei ole nukkunut päikkäreitä ollenkaan. Tai nukkuu ne sitten tosi myöhään iltapäivällä. Tämä kyllä sitten myös illalla näkyy! Yöunille käyminen on välillä hirveä show, kun ei malttaisi, ja haluaa vettä, pissalle, valot päälle jne. Yöthän hän nukkuu pääasiassa isin kanssa huoneessaan. Muutamana yönä tässä äsken halusi itse omatoimisesti mennä nukkumaan omaan sänkyynsä! Mutta sitten on niitä iltoja, että haluaisikin äidin ja Rn viereen. Nykyisin hän saakin meidän kanssa jo nukkua, kun ei niin suurta huolta ole enää siitä päälle menemisestä/potkimisesta ja S onkin jo selvästi rauhallisempi Rn vieressä nukkuessaan. Edelleen S herää useamman kerran yössä tarkistamaan, missä isi/äiti on, mutta rauhoittuu kyllä heti takaisin todetessaan jomman kumman olevan siinä vieressä. Nyt kun ei päivähoidossa enää ole, niin aamullahan me herätään klo 7-8 välissä, millä on silläkin vaikutusta tuolle yöunille asettumiseen... Mutta niin kauan kuin tämä nyt meidän päivärytmiin käy, niin on hyvä.

Niin ja vaippojahan meillä nyt ei ole käytetty enää melkein puoleen vuoteen. Yövaipatkin jätettiin kesän jälkeen pois kokonaan. Osaa jo ihan itsekseen mennä potalle ja sieltä vaan sitten huutelee, kun on asiansa tehnyt. Muutama vahinko on toki sattunut, ja selkeästi ne on olleet jotain huomiohakuisuutta, tai jos on yöllä tullut, niin joko ei ole illalla käynyt vessassa (=nukahtanut "liian" aikaisin) tai on ollut kipeänä. Äitillä vaan ei ihan aina ole ollut ymmärrystä, kun ne vahingot on yleensä käyneet niin, että juuri kun oot aatellut, että onpa mennyt hyvin, niin sitten on pissat housuissa... Mutta kokonaiskuvaa katsoen niin valtavan hienosti tuo kuivaksioppiminen meillä on sujunut ja on kyllä huomattavasti helpottanut tätä meidän pikkulapsiarkea!


Semmoinen taapero meillä! Oliko tässä samoja juttuja, mitä muiden samanikäisten keskuudessa, ja heräsikö jotain näistä mieleen?

Tonttupolulla

Torstai-aamuna rapeahkon pakkasaamun siivittämänä osallistuimme kerhon tonttupolkuun. Alunperin ajatukseni oli mennä paikalle tuplavaunuilla, mutta aamulla laiskotus voitti ja hurautettiin paikalle aamulla. Keksin, että voinhan laittaa Rn pulkkaan (jotenkin liinassa kantaminen näin talviaikaan ei innosta yhtään). Yhdeksältä aamulla oli vielä hitusen pimeää eli sopivan tunnelmallista tonttuilemaan.

Tämän järjesti oululainen Alakööki. He olivat kyllä nähneet paljon vaivaa eri tonttupisteiden laittamiseen ja muun rekvisiitan kokoamiseen, ihan jäädytetyistä kynttilälyhdyistä lähtien. Pensailla roikkui joulupalloja, siellä täällä puissa pikkutonttuja ja oli kaikkia pieniä yksityiskohtia. Ihanaa, että on joku taho, joka tällaistakin viitsii tehdä.

Siellä täällä oli erilaisia rasteja, joilla piti suorittaa tehtäviä. Ei pienimmät kyllä jaksaneet keskittyä, mutta hyvin seurasivat mukana. Meidän pienin tonttupoikakin nukahti pulkan kyytiin. Tehtävistä jäi mieleen erityisesti rasti, jossa piti tuoksutella purkeista erilaisia joulun tuoksuja ja tunnistaa niitä (mandariini, kaneli...) ja sitten toisella hiipiä hipsutella ja nopeasti sujahtaa paikasta toiseen (johon kommentoinkin, että se meillä kyllä osataan ;D ).

Tonttu oli asustellut leikkimökissä yön. Viime vuoden kävijäkonkari ihmetteli, missä se tonttu on. Oliskohan kauppaan mennyt. Oli jättänyt pöydälle rusinarasian. Viime vuonna oli puoliksi syöty leipä jäänyt pöydälle, niin kiire oli tontulle tullut.

Ihanaa, mutta kymmenen pakkasastetta jäädytti ainakin meidän porukalla varpaat ja sormet. S saikin hirveän kiukku-/itkukohtauksen ja äidilläkin teki kyllä mieli kiukutella.

Illalla käytiin vielä koululla katsomassa serkusten joulujuhlaa, jossa nämä siis olivat esiintymässä. S odotti innolla, että pääsee "kouluun", kun siitä aina puhutaan, ja serkkuja näkemään. Taisi jäädä hyvä kuva koulusta tuon juhlan jälkeen. ;) Serkuksetkin suoritui rooleistaan erinomaisesti.

Kyllä tuo meidän typykkä olis tahtonut lavalle kans! Vielä pitäis puoli vuotta odottaa, että pääsee tanssikouluun, mikä lie esiintyjä tästä vielä kuoriutuukaan.