Liikunnat vk. 4

Hyvän mielen liikuntaviikko taas takana!

Ma:
3,0 km | 24 min 15 s | Crosstrainer, alkulämppä
50 min | Toiminnallinen sali (Jalat, keskivartalo, selkä)  - PT
1,2 km | 10 min | Crosstrainer, loppulämppä

Ti:
2,1 km | 17 min 30 s | Crosstrainer, alkulämppä
50 min | Toiminnallinen sali (Selkä, rinta, kädet) - PT
3,0 km | 23 min 50 s | Crosstrainer, loppulämppä

Ke:
-

To:
9 km | 1h 2 min | Juoksu

Pe:
-

La:
18  km | 1 h 39 min | Hiihto

Su:
-

"Yhteenveto:

Urheilit 8 kertaa, yhteensä 5 tuntia 36 minuuttia"

Sopivassa suhteessa onnistuin aikatauluttamaan viikkoon sekä salilla käyntiä että sitten vähän aerobisempaa liikuntaa muutamaa lepopäivää ja nukkumista unohtamatta.

heiaheia.com

Hoidin heti alkuviikosta pois treenit PT:n kans. Kahella kertaa tuli kyllä koko vartalo treenattua ja viiimeksi tosiaan mainitsin, että nostetaan taas painoja niin nyt kyykättiin "jo" 50 kg:lla eikä sekään niin paha vielä ollut... Mielenkiintosta nähä, miten tämä tästä kehittyy.

Pysty sitten loppuviikosta keskittymään muihin juttuihin. Viime viikolla olikin oikein ihanan keväiset ilmat, niin silläkin sitten oli taas pakko käydä heittään juoksulenkki ja tällä kertaa sain aikaakin parannettua - lenkki sujui melkein kymmenen minuuttia nopeammin. Meinas kyllä pohkeet krampata kotiin tullessa kun loppumatkan vähän kiristelin tahtia... Mutta oli kyllä ihanaa käydä ulkona juoksemassa, ei se ole ollenkaan sama asia treenata salilla jollain crosstrainerilla vs. juosta luonnossa ja saada samalla raitista ilmaa. Joka tapauksessa oon tehnyt salilla alkulämmittelyt kolmeen kilometriin (jos vain suinkin aikataulu on antanut myöten) ja koittanut tässäkin vähän kiristää tahtia, vaihtelevin tuloksin. Ei ole kahta samanlaista päivää, välillä tuntuu tosi jähmeältä ja sitten taas toisena päivänä juoksisi vaikka toisen puolituntisen päälle.

Kävin tosiaan lauantaina hiihtämässä sen saman lenkin, mitä viimeksi kävin tunnustelemassa - tällä kertaa latu oli vähän paremmassa kunnossa, toisaalta metsäreitti oli osittain täysin lumen peitossa ja pitipä kerran oikaista pätkä tieltäkin, kun latua ei enää näkynyt missään. Kerran kompastuin johonkin risuun ja lensin ahterilleni ja toisen kerran taas ei toimineet enää jalat ja kädet yhteen, vaan kompastuin sitten ylämäessä sauvoihin... Että ei nyt ihan putkeen mennyt mutta enpähän myöskään ollut ainut ladulla kaatuilija. En eksynyt ja kiertänyt mitään ylimääräisiä reittejä tällä kertaa. Laitoin muka lähtiessä paristakin sovelluksesta gps:t seuraamaan, mutta eipä näköjään mikään näistä sovelluksista ymmärrä, että ihminen voi _hiihtää_ ja vaikka mennä vaikka keskellä metsää tahtoessaan. Ei siis pysynyt mikään seuranta päällä.

Tässähän alkaa pikkuhiljaa kuntokin nousta, kun seuraa ihan ajatuksella noita käppyröitä. Vielä jos pääsisi kerrankin hiihtämään, niin olisi tämän kevään kilometritavotteetkin jo rikottu eikä vielä olla edes alkukeväässä. Toivottavasti nyt ei sitten sairastu, kun taas vaihteeksi meillä on asustanut pikkuinen kuumepotilas kuumeen keikkuessa 40 asteen tietämissä. Oon syönyt tupla-annosta D-vitamiinia ja muutenki koittanu vähän panostaa ajatuksella terveellisimpiin ruokiin (vaikka vastapainoksi innostuinkin piiiitkästä aikaa leipomaan ja onpahan tullut karkkipäiviäkin pidettyä). Että minkä vuoksi siellä salilla käydään... ;)

18 kuukautta (1,5 vuotta)

Pitkästä aikaa lastenkin kuulumisia! Tämä lahopää on tietysti unohtanut varata meille puolitoistavuotisneuvolan (on se kalenterissa ylhäällä ollut vaan eipä oo saanut aikaiseksi) eli neuvolapostauksen jälkeen saa sitten vasta mittoja päivitettyä. Viimeksi oon kirjoittanut Rn kuulumisia, kun tämä täytti yksi vuotta ja puolessa vuodessa ehtii kyllä lapsen elämässä tapahtua kaikenlaista.

En ehkä oo aivan puolueeton sanomaan, mutta meillä asuu kyllä semmoinen hurmuripoika, joka tulee sulattamaan sydämiä... ♥ Mukavan rauhallinen lapsi, mutta tarvittaessa on kyllä melkoinen jäärä ja ääntä lähtee. Kävelemään lähti aika tarkkaan 1v 1 kk ikäisenä ja nopeasti sitten kyllä oppikin. Päiväkotihan me kans ollaan aloitettu tässä välissä ja hyvin lähti sinne sopeutumaan. Pari viikkoa oisko mennyt, että aamulla vähän itkeskeli mutta nykyään juoksee innoissaan jo aamupuurolle niin, että ei aina ehdi heippojakaan sanoa kun on jo itsekseen mennyt.

Edelleen R tykkää paljon kiipeillä ja toinen välillä vähän kyseenalainen taito on pomppiminen. R innostuu helposti muiden esimerkistä ja niinpä isosisko saakin Rn mukaan kaikenlaisiin villityksiin. Viime aikojen keksintö on purkaa sängystä kaikki peitot ja patjat ja leikkiä "taikatemppuja", eli pomppia sängyllä, laskea sieltä liukumäkeä ja tehdä kuperkeikkoja. Energiaakin siis löytyy. Selkeästi yksi mielenkiinnon kohde on myös erilaiset pallot, ja tosi taitavasti R osaa jo potkia palloa ja kuljettaa sitä. Taitaa jossain vaiheessa olla ajankohtaista siis alkaa jalkapallon harrastaminen. R osaa myös laulaa tai jotain sinne päin, yksi hitti on "Let it Go" ja Risto Räppääjä&Viileä Venla on yksi suosikki-DVD, ja musiikki kyllä menee jalan alle.

R ei vielä puhu. Pari kuukautta on hokenut sanaa "Anna!", joka onkin erittäin käyttökelpoinen ensimmäiseksi sanaksi. Seuraavaksi on tullut "äiti", "ei", "auto", "Elsa" :D . Yrittää kovasti muodostaa siskonsa nimeä ja toistelee halutessaan joitakin yksinkertaisia sanoja, esimerkiksi "kissa"akin on jo koittanut suhauttaa. Ymmärtää kyllä puhetta tosi hyvin ja osaa toimia käskyjen ja kehoitusten mukaan sekä osoittaa vaikkapa asioita omassa kehossaan (nokka, varpaat, napa - tuo kenkä, hae paperia, herätä S , missä Leevi? jne.). Selkeästi on hiljaisempi, kuin nyt vaikkapa siskonsa, joka tässä iässä puhua pälpätti jo vaikka mitä.

R on edelleen ihan hirveä tissitakiainen ja välillä tuntuu, että äiti on yksi kävelevä tissi vaan... Yöimetyksiä oon koittanut jo toista kuukautta lopetella, kun alkoi oma jaksaminen käydä jo vähän vähiin niidenkin suhteen. Ihan kokonaan ei olla yötissistä siis päästy vielä eroon. Mutta sanotaanko, että jos viikossa on yksi yö, jolloin R herää puoliltaöin eikä rauhotu muuten ku tissitainnutuksella, niin sen nyt vielä jaksan eli tosi paljon nuo nyt kuitenki on lähteny vähentymään. Kuitenkin kun yöunet on alkaneet olla enemmän yhtenäisiä, niin se tissikin on jäänyt ja minä oon kans siirtynyt toiselle puolelle sänkyä nukkumaan, että se nyt ei ainakaan saa lisää ärsykkeitä siitä vierellä ja kainalossa olemisesta. Se imetyshetki on kuitenki hirveän tärkeää, että ilman sitä en kyllä saa poikaa nukkumaan (jännä juttu vaan sitten, että isänsä luona kyllä nukahtaa helposti ilman...) ja päiväkodista kun iltapäivällä lapsia haen, niin olis saman tien repimässä paitaa auki. Illat meneekin monesti siihen, että minä saan olla aika tiukilla, että sitä maitoa ei voi koko ajan juoda. Onhan se selkeästi siis lohtutissiä varsinkin, kun ei se aina ees jaksa sitä juoda kun kaikki ympärillä oleva vie heti mielenkiinnon ja silti on vaan saatava lupsutella.

Tutinkin jätin pois jo muutama kuukausi sitten. Sattuivat kaikki viisi menemään samaan aikaan hukkaan ja kun ei mistään niitä tullut vastaan, niin päätin vaan olla ostamatta uusia. Pari päivää meni kiukkukohtauksilla ja yöunille asettuminen oli vähän rauhatonta, mutta nopeasti tottui kyllä. On tosin välissä tullut mieleen painella saman tien kauppaan tuttiostoksille, kun varsinkin Rn ollessa kipeänä minun tissi onkin sitten ollut se tutin korvike. Mutta oon pitänyt oman pääni asian suhteen. Päiväkodissa tutti on vielä käytössä päikkäreille rauhoittuessa ja antaapa sen siellä olla, jos se siellä hyvin niin toimii. Päikkäreitä tosiaan nukkuu vielä hyvinkin reilut pari tuntia päivässä.

Kaikkia useimmiten kiinnostaa, miten R on suhtautunut nyt kahteen kotiin ja hyvinhän se on mennyt. R nyt tietenkin on sen verran pieni, että ei varmasti kaikkea ymmärrä, mutta selkeästi on välillä havaittavissa jotain levottomuutta ja esim. isin soittaessa puhelimella saattaa saada itkukohtauksen eli ikävoi varmasti välillä. Vastaavasti aina menee ihan innoissaan isin luokse kylään, mutta on myös iloinen, kun tuun lapset sieltä hakemaan. Eli olosuhteisiin nähden tosi hyvin on sujunut.


Semmoista meille kuuluu pikkumiehen taaperoarkeen! Kirjoittelen sitten vaikka neuvolakuulumisia erikseen, kunhan nyt saisin vaan ensin edes sen ajan varattua...

Liikunnat vk. 3

Viime viikolla vietin kevennettyä viikkoa. Oon tainnut ottaa tuon oman uudenvuodenlupaukseni ihan tosissaan ja lepoaikaakin alkaa kertyä ihan hyvällä mallilla.

Ma-Ke:
-

To:
30 min | 3,8 km | Crosstrainer
50 min Toiminnallinen sali Jalat + selkä (PT)
14 min | 2 km | Juoksumatto

Pe:
1 h 56 min | ~19km | Hiihto

La:
1h 5 min | 9 km | Juoksu

Su:
-

"Yhteenveto:

Urheilit 5 kertaa, yhteensä 4 tuntia 39 minuuttia"

Alkuviikon oon ihan rehellisesti vaan nukkunu ja löhöillyt ja sehän näkyy askelten määrässä. Oon nukkunu ihan kunnolla pois viime aikojen  vuosien univelkoja. Muutaman päivän lepotauon jälkeen oliki hyvät energiat lähteä salille ja liikkua heti puolitoistatuntia kerralla. PT oli järjestäny hyvät treenit ja alkaa sitä kehitystä kai pikkuhiljaa tulemaan. Esim. muutama viikko sitten kyykkäillessä alotettiin 40 kg painoilla ja hyvä oli, ettei nokalleen siinä kaatunu. Nyt sai lisätä hyvinkin jo 45 kg. Ens viikolla taas lisätään... Samoin on muissakin sarjoissa painot alkanu vähitellen kasvamaan. 

Loppuviikosta oli niin ihanat ilmat, että mieli veti hiihtämään ja lenkkeilemään. Olin tosiaan perjantaina iltapäivästä lähdössä vetämään pientä hiihtolenkkiä ja takaraivossa kuitenkin jyskytti väsymys ja ajatus, että jos ees muutaman kilsan jaksais käyä ja vaikka kääntyis muutaman kilometrin jälkeen kohta vaikka takasin, jos kovin alkaa hapottaan. Siinä parin kilsan kohdalla aattelin kuitenkin vähän saada vaihtelua vanhaan reittiin ja lähdinkin toista latua pitkin. Aattelin mennä merenrantaan ja sieltä sitten takaisin... Edellisiltana oli ollut kova tuuli ja latu oli sen näkönen, jäinen ja täynnä risuja ja männynkäpyjä. Kovin lujaa ei päässyt, kun aina tökkäsi johonkin ja oli tuiskahtaa nenälleen ladulle. Siinä hiihtelin sitten niin kauan, että saavutin sen merenrannan ja alkoi jotain yleisiä kylttejäkin lopulta esiintymään. Vaihtoehtona oli kääntyä autoa kohti viiden kilometrin päähän, tai hiihtää "vähän matkaa vielä" toiseen suuntaan... Siinä vei kuitenkin hyvä fiilis mennessään ja päätin lopulta, että jos jäljellä on enää kymmenen kilometriä niin kevyestihän se menee! Epäusko alkoi vallata mieltä siinä vaiheessa, kun kaikki mutkat ja puut alkoi muistuttamaan toisiaan ja olin ihan varma, että pyörin vaan ympyrää keskellä metsää. Mutta kun en muistanut paluureittiäkään nähneeni, niin pakko oli jatkaa eteen päin. Onneksi kohta alkoi taas kylttejä näkymään ja sain oman suuntavaiston taas kartalle. Autolla olin tasan kahden tunnin, yhden kaatumisen ja lähes 19 kilometrin jälkeen eli semmoinen pieni lenkki tuli heitettyä. Lauantaina riitti vielä virtaa käyä pitkästä aikaa lenkillä vaikka meinasi aikataulujen kanssa tulla vähän kiirus, kun illalla oli vielä juhlat tiedossa.

Uusi viikko näyttää taas lupaavammalta. PT:n kanssa on sovittu kahdet treenit ja jos vaan ulkoilmat on suosiollisia, niin aijon käydä heittämässä tuon saman hiihtolenkin vielä ainakin kertaalleen.

Oma Juhla-tunika

Tähän puuteriin Juhla-kankaaseen ihastuin myös saman tien sen tultua syksyllä Noshin mallistoon. Sävy on aiheuttanu monissa aika ristiriitaisia fiiliksiä ja aika ajoin se nousee keskusteluun mm. Nosh-kirppiksellä. Kankaan sävy ei nimittäin näytä ikinä kuvissa siltä, mitä se oikeasti on. Noshin mallikuvissa sävy vastaa aikaisemmin mallistossa ollutta heleää puuteripinkkiä. Välissä oli mallistossa puuteriroosaa, mutta ei tämä oikein sitäkään muistuta. Todellisuudessa väri taittaa luonnossa enemmän beigen puolelle.

Niin tai näin, oli sävy kyllä luonnossa vielä enemmän omaan mieleen ja tämän kankaan osto onkin ollut hankintalistalla. Kun eräs ystävä sitten sanoi tätä kangasta saaneensa kilopussissa ison palan eikä ollut varma, mitä siitä tekisi, niin sanoin heti olevani kiinnostunut ostamaan, jos hän siitä tahtoisi luopua. Niinpä vähän myöhemmin kangas päätyi haltuuni ja ihan ensimmäiseksi ompelupöydälle todo-jonoon.

Itelleni siitä oli sitten saatava tunika (EDIT: otsikkoa muutettu...) ja onneksi kaapissa oli myös sävy sävyyn mokkaa ja puuteria resoria. Kaavana käytin jo hyväksi muotoutunutta omaa tunikakaavaa ja siitä huolimatta, että kaksoisneula alkoi sylttäämään pääntietä huolitellessani niin lopputuloksesta tuli mieluinen. Kangasta jäi vielä sen verran, että siitä saattaisi riittää jopa tytölle paitaan jos ei jopa mekkoonkin saakka. Tämä puuteribeige onkin enemmän ehkä aikuiseen menoon sopivaa, tämän puuterimpaa sävyä en kyllä osaisi itseni päälle kuvitellakaan näyttämättä ihan possulta... xD