Laskiaissunnuntai

Tämä talvi on kyllä ollut todella omituinen säiden suhteen. Säätilat ovat vaihdelleet parin päivän sisällä -20 -pakkasasteista plussan puolelle. Ikinä ei voi tietää, miltä ulkona näyttää, kun aamulla herää. Niin kävi sunnuntai-aamunakin, kun aamulla verhot avatessa lunta olikin tulla tupruttanut yön aikana monta senttiä, vaikka edellisenä päivänä oli satanut koko päivän vettä jäiseen maahan.

Ei oltu suunniteltu mitään kummempaa laskiaissunnuntaille, kun kaikki kynnellä olevat tapahtumatkin peruttiin vuoron perään heikon lumitilanteen ja jään vuoksi. Siinä taisin aamulla tupistakin, että liian hätäisiä ratkaisuja, kun nythän tuota lunta on yllin kyllin. Myös sää oli mitä mainioin talviulkoilulle, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti.

Ehdittiin siis hyvin käydä mäenlaskussa ja makkaranpaistossa aamupäivällä. Lastenkin nurinat loppui lähtemisen suhteen, kun otin kuumaa kaakaota termarissa mukaan. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa litran termospullo, kun pienempi osoittautui käytännössä riittämättömäksi. Siis olettaen, että tälle talvelle vielä ulkoilukelejä riittäisi. Minun oma hiihtosaldokin tälle talvelle on se, että yhden ainoan kerran olen päässyt hiihtämään ja toivoisin kyllä, että muutaman lenkin pääsisi vielä tekemään kevättalven aikana.

Suomen Häämessut Oulussa

Voitin jostakin nettiarvonnasta lipun Suomen Häämessuille Oulussa. Ei siis sillä, että tällä hetkellä häiden järjestely tai miettiminen olisi mitenkään ajankohtaista! Eihän tuota ole edes kosintaa kuulunut... Mutta joka tapauksessa oli kyllä mukava yllätys päästä näkemään, mitä noilla messuilla tapahtuu. Harmi, että samalle päivälle sattui minulle monta muutakin päällekkäistä menoa, etten ehtinyt kovin kauaa messuilla olemaan.

Messuilla oli kattava joukko näytteilleasettajia eri Oulun alueen yrityksistä. Oli erilaisia kukka-asetelmiin, pukuihin, koruihin, meikkeihin , hääpaikkoihin ja hääohjelmaan erikoistunutta yritystä.

Messuilta sai varmasti monenlaista ideaa ja vinkkiä omiinkin hääjuhliin, jos sellaiset ovat ajankohtaiset. Satuin myös huomaamaan, että ihan kaikilla naisvierailijoilla ei ollut nimettömässä sormussa, eli todennäköisesti juhlat ovat vasta hyvinkin suunnitteluvaiheessa.

Viihdyin ainakin messuilla itse niin hyvin, että ihan harmitti parin tunnin päästä lähteä jo kohti seuraavaa omaa tapahtumapaikkaani. Kuitenkin messuilla olisi ollut vielä puhujia ja näytöksiä. Näissä näytöksissä olisi varmasti saanut kattavamman kuvan esimerkiksi tämän hetken hääpuku- ja kampausmuodista. Voi siis olla, että hyvinkin osallistun seuraaville häämessuille, mikäli juhlat ovat silloin yhtään enemmän itselle ajankohtaiset!

Kävikö joku lukijoista Oulun häämessuilla, mitäs piditte tapahtumasta?

Ohi on!

Kyllä se vaan koitti tämäkin päivä, kun saa herätä aamulla ja todeta, ettei ol kiire mihinkään - ei kouluun, ei töihin eikä varsinkaan koulutehtävin pariin! Neljän vuoden taivallus on ollut pitkä eikä aina kovin ruusuinen, vaikka motivaatio on kyllä säilynyt (lähes) kaiken aikaa. Kun vuoden 2016 tammikuussa aloitin opintoja avoimen ammattikorkeakoulun puolella, niin eipä sitä osannut edes aavistaa tulevien vuosien työmäärää!

Ja jos olisin osannut, niin voisiko jopa olla, että ehkä olisi jäänyt hakematta kouluun? Heti jo ensimmäinen syksy oli haasteita täynnä ja mahdollisesti kaikki hankalimmat ja laajimmat opintokokonaisuudet opiskeltiin heti alkuun! Opiskelutavoissa oli vielä hakemista ja kaikki nippelitieto ei millään jäänyt päähän. Koulutehtäviä sai herätä tekemään kolmelta yöllä. Ja kun tenttipäivänä lapsi oli sairas, niin kyllä harmitti sekä itsensä että lapsen puolesta - silloinkin koulutehtäviä oli pakko tehdä. Oli kyllä monesti huono omatunto sekä sen osalta, että ei ehtinyt opiskella niin paljon kuin olisi pitänyt, ja sen puolesta, ettei ehtinyt olla lasten kanssa niin paljon, kuin olisi halunnut.

Kaikki myöhäisiltapäivään venyvät luennot, harjoittelut vuorotöissä sekä lasten sairastelut on tuoneet oman haasteensa, joista en millään olisi selvinnyt ilman läheisten apua ja tukea. Suuri kiitos opiskeluiden onnistumisesta kuuluu siis myös heille. Ja totta kai myös muille opiskelutovereille, sillä suuri osa opinnoista on kuitenkin ryhmätöitä ja yhdessä niitä on paiskittu eteen päin ja kaikkien työpanos on ollut suuri.

Näin uutena, aloittavana terveydenhoitajana suunta tulevaisuudesta on vielä epäselvä. Paljon olen laittanut työhakemuksia ja paljon aion vielä laittaa. Tosin pieni hengähdys- ja lepotauko tässä välissä ei ole sekään yhtään pahitteeksi. Työrintamalla on siis toistaiseksi vielä hiljaista, mutta sen rinnalle olenkin aloittanut ihan uudenlaisen osapäivätyön vaatemyynnin parissa tämän kerran nyt, kun siihen on sopiva väli!

Vuosikymmen takana päin

Ihan kokonainen vuosikymmen on jääyt taakse päin, kun uuden vuoden tulon myötä astuttiin vuoteen 2020! Vaikka toki moni almanakkatieteilijä ehti toppuuttelemaankin, että varsinaisesti uusi vuosikymmen alkaakin vasta ensi vuonna ja nollavuosi sisältyisi vielä edeltävään vuosikymmeneen - ainakin yleensä. Moni on jo rientänytkin miettimään, mitä seuraava vuosikymmen voisikaan tuoda tullessaan. Koska tulevaisuutta on vaikea ennustaa, olen itse miettinyt, mitä kaikkea onkaan kymmenessä vuodessa tapahtunut. Aika on siitä jännä käsite, että suurin osa tapahtumista hälvenee muistoista ajan saatoissa. Silti ne mieleenpainuvimmat tuntuvat siltä, kuin olisivat tapahtuneet ihan vasta.

Vuoden 2010 vaihtumisen en muista olleen mitenkään merkittävä, uuden vuoden juhlinta meni aika samoja ratoja kuin moni edeltävä: Bileet ja rakettien ammuntaa. Sen jälkeen voinkin sitten todeta, että kaikenlaista se vuosikymmen onkaan tuonut tullessaan! Eikä ole varmasti ollut yhtäkään samanlaista vuotta.

Vuosi 2010

Vuosikymmenen ensimmäinen vuosi käynnistyikin jo aivan uudenlaisissa kuvioissa. Vuosi 2010 on jäänyt mieleeni erityisesti intensiivisen hallitustyöskentelyn merkeissä oman ylioppilaskunnan parissa. Tämä vuosi antoi varmasti eväitä monenlaiseen tulevassa elämässä. Mieleeni on jäänyt myös kesä, jolloin oli pitkä hellekausi ja jonka aikana työskentelin silloisten opintojen merkeissä museo-oppaana ja työ oli ihanaa.

Vuosi 2011

Seuraava vuosi oli kaiken kaikkiaan mullistava. Viime syksystä lähtien olin kaivannut elämääni taas jotain erilaista ja tulin hyväksytyksi Ateenaan Cimo-harjoitteluun viiden kuukauden ajaksi. Aivan mahtava kokemus ja niin ihana harjoittelupaikka, että monesti olisi toivonut tätäkin ihan oikeaksi työkseen. Puhumattakaan siitä, miten ihanaa oli viettää aikaa ja asua Ateenassa, vaikka välillä koti-ikävä vaivasi ja pahasti! Aikaa oli miettiä ja pohtia omaa elämäänsä taas monelta kantilta ja monien sattumuksien kautta, eräs matka tuli sitten sinetöimään ilmeisesti koko loppuelämäni... Harjoittelujakson jälkeen pääsin myös kaivauksille Arakhamitaihin, ja tämä jäikin toistaiseksi viimeiseksi kaivauskokemuksekseni. Tämän jälkeen kuitenkin palasin jälleen Kreikkaan, viimeistelemään tekeillä olevaa graduani ja, muuten vain elämään.

Vuosi 2012

Seuraavan vuoden alkamista vietin edelleen Kreikassa. Jokseenkin talviaikana kuitenkin tuolla vaivasi kamala koti-ikävä ja siitä huolimatta, että viimeistelin graduani, toimeliattomuus. Suurin osa päivistä meni erilaisia sarjoja katsellen ja juomalla halpaa kreikkalaista viiniä. Aika pian kyllästyin tähän ja toden teolla aloin miettimään, eikö sitä voisi aikaansa muuhun käyttää ja aikaa oli pohtia oman elämäni tarkoitusta. Kirjoittelin blogia, joka tässä vaiheessa oli vain pienen lähipiirin luettavissa, mutta muita blogeja selaamalla ja lukemalla koin jotenkin tarvetta kirjoittaa itsekin suuremmalle lukijajoukolle. Avasin blogin julkiseksi. Kevään ja kesän aikana reissasin useampaankin kertaan Suomessa. Syksyksi palasin jälleen takaisin Kreikkaan.

Vuosi 2013

Vuoden 2013 alussa olin Suomessa ja olin päättänyt Suomeen myös jäädä. Muutin asumaan omaan yksiöön ja viimein myös valmistuin. Kesäkuussa 2013 minusta tuli äiti. ♥ Syksy meni yksinhuoltajana, mutta joulun alla lapsen isäkin pääsi vihdoin Suomeen. Kaiken kaikkiaan vuosi 2013 oli ehkä elämäni paras vuosi.

Vuosi 2014

Uusi vuosi alkoi uudessa kodissa kaikki tavarat hujan hajan. Monessa suhteessa vuosi oli totuttautumista ja sopeutumista kaikkeen uuteen. Kevään ja kesän korvilla kävin jonkun verran töissä - siivoojana ja raksalla. Kesällä oli edessä jälleen uusi muutto ja kokonaan paikkakunnan vaihto - ei sentään kovin kauas kuitenkaan - ja pian myös oman asunnon osto. Vuoden kohokohta oli ehdottomasti se, että aloin odottamaan toista lastamme.

Vuosi 2015

Seuraavan vuoden keväällä odotin lastamme, ja olin töissä raksalla. Remontoimme taloa. Heinäkuussa pääsin käynnistykseen ja synnytin toisen lapsemme. Vuoden aikana innostuin toden teolla myös ompelusta ja ompelinkin aina, kun sihen vain oli pienikin mahdollisuus.

Vuosi 2016

Vauva-arjen keskellä olin alkanut pohtia, mitä sitä sitten tekisi. Ei ollut työpaikkaa mihin palata, eikä esimerkiksi siivoojan vuorotyö napannut ajatuksena yhtään. Kevään aikana opiskelin avoimen ammattikorkeakoulun kautta paria kurssia ja hain kouluun sekä pääsin pääsykokeisiin hoitoalalle. Pääsin sisään opiskelemaan uutta alaa ja lapset aloitti päivähoidon. Samanaikaisesti tein pitkään ilmassa leijuneen päätöksen ja muutin omaan asuntoon lasten kanssa. Loppusyksy olikin sitten opiskeluiden ja perhe-elämän yhteensovittamisen suhteen melkoista sekamelskaa mutta siitäkin selvittiin.

Vuosi 2017

Seuraavana vuonna elämänmuutoksia tapahtui myös paljon; olihan rinnalla uusi rakkaus ja kesällä päätettiinkin lyödä hynttyyt yhteen. Samalla aloin odottamaan kuopustamme. Opiskelutkin sujuivat hyvin ja arki rullasi lopultakin helpommin. Vuoden aikana opiskeluihin sisältyi jo useampi harjoittelu ja pääsin myös harjoitteluiden kautta töihin, mitä olinkin jo kauan toivonut!

Vuosi 2018

Seuraavaan vuoteen sisältyi paljon suuria tunteita, kun samaan vuoteen mahtui sekä syntymän ihme että menetys omassa perheessä. Opiskeluiden parissa tein harjoitteluita pitkälle äitiysloman alkamisen jälkeen, ja lopulta maaliskuussa syntyi kuopuksemme. Kesä jäi mieleeni erityisen ihanana, ei kyllä äitiyslomalle olisi voinut toivoa parempaa kuin millainen hellekesä oli! Opiskeluita jatkoin verkkaisempaan tahtiin äitiyslomallakin mutta pääsin silti mukavasti kirimään hiukan tavotteiden edelle. Syksyä varjosti oman isän sairaus ja niin kuin yleensä tällaisissa tapauksissa, liian pian koittanut kuolema. Joulun aika oli siksi erityisen vaikea mutta siitäkin onneksi yli päästiin.

Vuosi 2019

Vuosi ei alkanut kovin iloisesti, kun piti järjestellä isän hautajaisia ja muita paperiasioita. Ajatukset oli kuitenkin käännettävä saman tien taas opintojen pariin, ja melkein koko kevätlukukausi menikin erilaisten harjoitteluiden parissa. Pienimmäinenkin aloitti päivähoidon ja siellä onneksi meni hyvin vaikka tietysti olin etukäteen murehtinut, joutuuko hän sinne liian varhain. Toinen kissoistammekin kuoli yllättäen alkuvuodesta. Keväällä myös perhe-elämässä piti tehdä hiukan uusia järjestelyitä. Lähes koko kesän olin töissä, mutta onneksi kesätöiden molemmissa päissä oli parin viikon loma ja kävin kahden vanhimman lapsen kanssa mm. Kreikassa lomamatkalla. Syksyllä taas kiivaaseen tahtiin opiskeluita ja harjoitteluita ja aina väliin töitäkin. Välissä on kyllä meinannut väsymys iskeä, mutta sinnikkyydellä ja korkealla pysyvän motivaation turvin tämäkin vuosi päättyi hyvillä mielin.

Mitä vuonna 2020?

Nyt olen taas siinä tilanteessa, että yksi ajanjakso on jäämässä taakse päin ja olen uuden äärellä. Seuraavasta kuukaudesta lähtien en taas tiedä, minne tie vie. Jotain suunnitelmia ja ajatuksia tulevan suhteen kuitenkin jo on, ja kiva olisi tietysti välillä vähän levätäkin eikä aina vain painaa suuna päänä eteen päin. Mutta tästä kuulette ehkä jossain vaiheessas sitten lisää.