Näin sydämeeni joulun teen

Hyvää aattoiltaa! Kinkut on syöty, lahjat avattu (melkein kaikki ainakin) ja muutenkin vietetty suomalaista perinteikästä joulua. Tosin joulusaunassa en ole käynyt, mutta eipä tuolle ole niin väliksikään.

Heräsin aamulla puoli yhdeksän maissa katsomaan Joulupukin kuumalinjaa. Ei se pukki nyt niin paha ollut, vaikka jotkut sen maneerit ärsytti ihan vaan siksi, että se "oikea pukki" osaa sen paremmin. :D Tuo olikin vaan valepukki. Sopii oikein hyvin ajan teemaan, kun on niitä vale- kaikkia ammatinharjoittajia muutenkin. ( "Joulupukin olemassaoloa on liitoiteltu", sanoi muuten Jari Tervo illan Uutisvuodossa.) Aamupalaksi meni joululimppua. Vaikka kaikesta muusta ruuasta tykkäänkin, niin riisipuuro on semmonen, jonka oikein mielelläni skippaan. Syön, jos on pakko, mutta ei se hyvää ole. Riisit riisinä ja puurot puuroina. Vallun aamulenkityksen aikana oli pukkikin jo käynyt kylässä, nopeasti se telkkarista ehtikin tänne. Avasinkin ensimmäisen lahjani jo ;)

Mentiin aamupäivästä siis porukoille. Siivoilujen ja kokkailujen jälkeen/aikana laitettiin kuusi pystyyn. Muovikuusi on meijän porukoilla ollut jo muutaman vuoden. Puhumatta sen ekologisuudesta mitään, niin onhan tuo nyt vaan käytännöllisempi kuin varastaa kuusi metsästä :DD Kuka niitä nyt ostamaan alkaa, pöh... (melkosen onnettoman näkösiähän nuo on toreilla ollutkin, mitä oon ohi mennessä silmäillyt, muovikuusi nyt on varmasti ainakin tuuhea!).

Minun puuhia on ollut tuo kuusen koristaminen niin kauan ku jaksan muistaa (paitsi viime vuonna - tai olihan se kyllä sillonkin, eri paikassa vaan). Tulihan nuita nauhoja ja palloja taas kuusta peittämään.

Kinkun oottaminen se varmaan on jännintä puuhaa sen jälkeen, kun ei joulupukki enää käy.

Myös Beeban, 15 wee mielestä. Hajuaisti sillä tuntuu pelaavan, vaikkei se enää juuri mitään kuulekaan.

Vissiin oli herkulliset tuoksut ainaki, ja kerjäs Beeba lisääkin, vaikka liian suolastahan tuota kinkkua on koirille paljoa antaa.

Kypsä sen kinkun olla pitää.

Laatikkoja. Meillä on maksalaatikkokin kuulunut aina jouluun, vaikka se ei ihan suomalainen eikä oululainenkaan perinne taida olla.

Joulussa ehdottomasti parasta on ruoka. Niitä hetkiä, kun toivoisi, että voisi olla semmonen varamaha, johon pystyy syömään ruokaa niin paljon kuin jaksaa, lihomatta, ja siitä sitten riittäisi energiaa pitkäksi aikaa. Vähäsen jaksoin vielä santsata, mutta sitten kyllä tuntu, että maha ratkeaa.

Niin, unohdin sen tekemäni kakun ihan tyystin, ja oli nipistettävä jostain tilaa vielä sillekin...

 Mustikka-tuorejuustokakku, joulun henkeen pipari/suklaapohjalla.

Lahjojen jakamisen aikana puhuin just mummon kans puhelimessa, niin meni nyt kyllä tyystin ohi, mitä mieltä kiltit aikuiset oli lahjasaaliistaan. Itekkin sain pari pakettia. Vissiin se pukki on aatellut, että oon laihtunut liikaa, kun tuli niin paljon suklaata :D Eipähän tarvi ostaa sitäkään vähään aikaan.

Tulin sitten tänne siskon kämpille, kun ne jatko matkaansa muille sukulaisilleen. Vilikin on ollu niin kilttinä, niin sai murusen kinkkua sekin. Leevin kanssa yritin ottaa joulukuvia, mutta se ei oikein ymmärtänyt tuota poseraamista...

Nukahin vieläpä joksikin aikaa päikkäreille, mutta heräsin juuri sopivasti katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä ja join samalla joulun ensimmäiset glögit.

Nuo vanhat Disneyt on kyllä ihania. Paras noista on se aasitarina, kun sen aasin nimi on Pikkunen - ja minä kun sanon minun pikku-Lisaa pikkuseksi. Tulipa kyllä ikävä omia kissoja :( No, Veikka tuli sitte kuitenki kattoon mun kanssa nuita.

Illalla oli edelleen niin ähky, ja kun huomasin että pakkanenki on laskenu tuonne viidentoista asteen pintaan, niin lähdin pienelle kävelylle. Samalla kyllä oli tarkotus kyyläillä, onko tällä kylällä ketään kotona. 90% opiskelijakämpistä kun näytti olevan pimeenä, ainoastaan joitakin ulkkareita näytti olevan kotona. Tuskin ne kauempaa tulleet matkustaa joulun ajaksi kotiinsa. Niin ja varmasti joukossa saattaa olla muutama, jotka eivät joulua vietäkään, vaikka kylläpä monissa muslimimaissakin joulu on juhla muiden joukossa.

Luntakin sato pikkusen, harmi ettei saa sitä lumitimanttien kiiltoa vangittua kameraan. Viime viikon pakkasten jälkeen tuo ilma tuntu suorastaan lämpimältä. Joissakin taloissa näytti ihmisiä istuskelevan tonttulakit päässä ja keittiön pöydän äärellä. Pukit on vissiin jo käyny, kun ei yhtään tullu vastaan.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Nyt katson lisää hömppää telkkarista, ehkä yritän vielä mahduttaa palasen kinkkua pötsiini ja sitten voikin kellahtaa mahan viereen nukkumaan. Joku paketti olis vissiin vielä kuusen alla, mutta jospa maltan odottaa siihen, että lahjan antaja saapuu itsekin avaamaan pakettejaan - jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vai miten se olikaan.