Puistossa

Jo muutamana päivänä on ilmassa ollut syksyn tuntuja ja tuoksuja. Lauantai-iltana yhdentoista aikaan pimeässä ja vesisateessa kotiin kumppareissa lompsiessamme tuntui, että syksy on jo täällä. Sunnuntaisen kävelyreissun toisena taka-ajatuksena (se ensimmäinen siis Ravintolapäivän antimet) olikin yrittää ikuistaa kameralle syksyn merkkejä. Onneksi niitä ei vielä paljon näkynyt, ja ilmeisesti lämpimiä säitäkin on vielä luvassa tälle kesää.

Käytiin siis taas Ainolan puistossa kävelemässä. Näköjään moni muukin lapsiperhe oli samoissa aikeissa, niin paljon tuli vaunuja vastaan ja siellä kahvilan vieressä leikkipuistossa lapsia kirmaili. Tai sitten voi olla, että ylipäänsä nykyään kiinnitän vaan asiaan enemmän huomiota.

En oo seurannut hirveästi Oulun tapahtumia, ja siksi yllätyin melkoisesti, kun puistossa törmäsi edellä kuvattuihin taideteoksiin. Myöhemmin luin, että kyseessä on Oulun taidemuseon järjestämä TÄÄLLÄ! -ympäristötaidenäyttely. Kannattaa käydä kyllä katsomassa, oli hienoja. Ja kannattaa katsoa kartasta noiden taideteosten sijainnit vaikka etukäteen, itse kun kävelin reittiä, jolla ei kaikkia teoksia ollut. Teokset on esillä 8.9. saakka, vielähän tuon reitin ehtisi itsekkin käydä läpi, niin näkisi nuo loputkin.

Vielä oli sortsikelit, ja oon kyllä ihastunut näihin siitä huolimatta, että ne on vähän väljät. Nyt oon haaveillu ostavani lisää sortseja (pitäis kyllä pitää shoppailulakko..) tai vaihtoehtoisesti tuunaavani näitä, jos vain joskus pääsisi kangaskaupassa asti käymään.

Yhden nähtävyyden Oulussa (ja muissakin kaupungeissa kyllä) muodostaa nämä neulegraffitit. Niitä onkin hauska bongailla tuolla kaupungilla kävellessä.

Ja sitten on vielä näitä:

Hylättyjä pyöriä, joita kesäisin ongitaan ylös jorpakoista...

Kallioparkkityömaan seinät, jotka piti maalata uudelleen entisten, jo pilalle menneiden vuoksi...

Lemmenlukkoja, joita roikkuu Pikisaaren siltojen kaiteissa.

Sulauduin hyvin sunnuntaiseen väkijoukkoon kamerani kanssa, paikalla oli nimittäin turisti jos toinenkin. Jotenkin sitä on kai tottunut muutenkin tutkailemaan ympäristöään kameran linssin läpi, kun pienissä asioissa alkaa nähdä kauniita yksityiskohtia. Oulun rumimmatkin puolet näyttää kauniilta, kun niitä hetken aikaa näin katselee.